Taloudellisesta epätasa-arvosta, tuloeroista ja niiden mittaamisesta

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet useaan otteeseen siitä, miksi taloudellinen epätasa-arvo on ongelma. Vaikka olemme keskittyneet taloudelliseen epätasa-arvoon, on tärkeä muistuttaa, että taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös muihin eriarvoisuuden ulottuvuuksiin, kuten eriarvoisuuteen terveydessä ja eriarvoisuuteen oikeuksien toteutumisessa. 

Taloudellista eriarvoisuutta, eli materiaalisten resurssien eriarvoisuutta, voidaan tarkastella tulojen kautta, mutta myös varallisuuden kautta tai sen kautta, kenellä on pääsy työmarkkinoilla tarvittaviin koulutukseen ja taitoihin.

Eriarvoisuuden näkökulmat linkittyvät toisiinsa: esimerkiksi varallisuus ja korkeat tulot ovat yhteydessä parempaan terveyteen. Suomessa sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja ne ovat kansainvälisestikin katsottuna korkeat. Alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa on miehillä yli kymmenen ja naisilla noin kuuden vuoden ero. Lisäksi esimerkiksi hyvä koulutus ja työmarkkinoilla tarpeelliset taidot auttavat saamaan korkeita tuloja ja sitä kautta varallisuutta. Varallisuuden ja korkeiden tulojen avulla voi puolestaan pitää huolta omasta ja perheen työmarkkinataidoista ja näin taloudellisesta tulevaisuudesta. 

Epätasa-arvo on siis laaja käsite ja taloudellisella epätasa-arvolla on vaikutus mm. ihmisten terveyteen ja elinajanodotteeseen sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon. Taloudellisella epätasa-arvolla on suuri rooli laajemmassa ihmisten välisessä eriarvoisuudessa.

Tuloeroista

Kun puhutaan talouden epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta viitataan yleensä tuloeroihin. Tällöin mittarina viitataan usein gini-kertoimeen. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Tulonjakotilastossa Gini-kertoimet esitetään prosentteina (sadalla kerrottuna). Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Usein yhteiskunnallisessa keskustelussa eriarvoisuuteen viitataan vain gini-kertoimella: katsokaa, ei gini-kerroin ole muuttunut mihinkään, joten tuloerot eivät ole kasvaneet! Tämä näkemys on kuitenkin pahasti puutteellinen.

Ensinnäkin, gini-kerroin kuvaa huonosti sitä, miten tulot ovat jakautuneet eri tulokymmenysten välillä. Gini-kerrointa tarkemman kuvan saa, jos katsoo, miten tulot ovat muuttuneet eri kymmenyksien välillä. Onko kaikki talouskasvu mennyt parhaiten tienaavalle kymmenykselle, kuinka ison osan on saanut vaikkapa kaksi vähiten tienaavaa väestön kymmenystä?

Toisekseen on syytä pitää mielessä Tilastokeskuksen toteamus: “Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.”

Avataan tätä lausetta esimerkillä.

Oletetaan että on talous, jossa on kaksi ihmistä: toinen saa palkkaa 10 euroa päivä, toinen 100 euroa päivä. Talouteen tulee lisää varallisuutta, joten kummankin tulot tuplaantuvat: nyt toinen saa palkkaa 20 euroa päivä ja toinen 200 euroa päivä. Gini-kerroin näyttää muutoksen jälkeen aivan samaa lukemaa, eli gini-kertoimen mukaan tuloerot eivät ole muuttuneet. Mutta eivätkö tuloerot tosiaan ole muuttuneet kun köyhempi saa 10 euroa lisää ja rikkaampi 100 euroa lisää? Totta kai ne ovat - vaikka gini-kerroin näyttää muuta.

Lisäksi on hyvä huomioida, että gini-kerroin ei ota huomioon rikkaiden kaikkia tuloja. Gini-kertoimesta puuttuu sellaisia tuloja, jotka selkeästi ovat kaikista rikkaimpien tulolähteitä, kuten holding-yhtiöihin jätetyt tulot, sijoitusrahastojen ja vakuutuskuorten tulot, perinnöt, lahjat ja myyntivoitot. 

Gini-kerroin siis antaa tosiasiallista tuloerojen kasvua vähättelevän kuvan.

Varallisuuseroista

Lisäksi on vielä erityisen tärkeää nostaa esille, että markkinatalouden merkittävintä epätasa-arvoa eivät ole tuloerot vaan varallisuuserot. Kuten palkittu taloustieteilijä Thomas Piketty luonnehti, työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa. Taloudellinen epätasa-arvo perustuu nyt (ja tulevaisuudessa vielä vahvemmin) merkittävästi siihen, kuka omistaa ja kuinka paljon - ja kuka ei lainkaan. Jo tällä hetkellä taloudellisen epätasa-arvon ytimessä ovat valtavat varallisuuserot, eivät tuloerot.

Gini-kerroin ei kuitenkaan kerro varallisuuseroista lainkaan.

Demokratiasta

Tulo- ja varallisuuseroja tarkasteltaessa on välttämätöntä miettiä, miten ne vaikuttavat demokratiaan. Demokratialla viittaan siihen periaatteeseen, että meistä jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. Tästä yhtäläisestä vaikutusmahdollisuudesta käytännön esimerkki on poliittisen järjestelmämme yksi henkilö yksi ääni -periaate.

Taloudessa kuitenkin toimii täysin eri periaate - siellä yksi euro on yksi ääni. Se kenellä on eniten euroja on suurin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan esimerkiksi muodostamalla etujärjestöjä, lobbaamalla poliitikkoja, antamalla vaalirahaa, palkkaamalla viestintätoimisto tai vaikkapa omistamalla mediaa, jolla pystyy vaikuttamaan kansalaisten näkemyksiin yhteiskunnasta.

Voidaan perustellusti sanoa, että voimakkaat tulo- ja varallisuuserot tarkoittavat tilannetta, jossa köyhempien mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ovat hyvin vähäiset rikkaiden hallitessa yhteiskuntaa. Tämä ei ole demokratiaa. Tulo- ja varallisuuseroja pitää siis arvioida myös demokratian näkökulmasta.

Mutta miten tämä liittyy eriarvoisuuden mittaamiseen?

Otetaan esimerkki.

Oletetaan kahden ihmisen talous, jossa köyhän henkilön vuositulot ovat 5000 euroa, rikkaan 100 000 euroa. Kuvitellaan, että tuloerot (gini-kertoimen mukaan) vähenisivät dramaattisesti ja vuositulot olisivatkin seuraavana vuonna 10 000 euroa (+100% vuoden takaiseen) ja 150 000 euroa (+50% vuoden takaiseen).

Jos katsotaan talouden kasvua (55 000 euroa), niin kasvusta 91 prosenttia meni rikkaammalle osapuolelle ja yhdeksän prosenttia köyhemmälle. Gini-kertoimen mukaan tuloerot kuitenkin vähenivät.

Muutoksen jälkeen on oletettavaa, että köyhemmällä henkilöllä tulojen kasvu menee täysin perustarpeiden täyttämiseen: ruokaan, harrastuksiin, asuntoon, terveydenhoitoon. Samaan aikaan on oletettavaa, että rikkaan 50 000 euron lisäys ei mene näihin asioihin - sen voi ajatella olevan “ylimääräistä”, jota ei tarvitse laittaa perustarpeisiin.

Kummalla heistä on paremmat mahdollisuudet muuttaa lisääntynyttä varallisuutta yhteiskunnalliseksi vaikutusvallaksi? Tietenkin rikkalla, jolla on sekä enemmän uutta varallisuutta että parempi mahdollisuus suunnata sitä nimenomaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eikä peruselämiseen.

Esimerkkitilanteessamme gini-kertoimen mukaan eriarvoisuus väheni, samalla kun rikkaan henkilön yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvoi merkittävästi köyhempään verrattuna.

Toisin sanoen gini-kerroin ei huomioinut tulonjaon ja sen muutoksien vaikutusta demokratiaan ja ihmisten yhtäläiseen mahdollisuuteen vaikuttaa yhteiskuntaan.

Mikä on tarinan opetus?

Tiivistetysti se, että gini-kerroin kertoo hyvin rajatusti tuloeroista, vielä vähemmän taloudellisesta tasa-arvosta ja todella vähän taloudellisen vallan muutoksista.

Jos halutaan oikeasti puhua tuloeroista tai taloudellisesta tasa-arvosta, pitää katsoa paljon laajemmin ja syvemmälle talouden mittareihin. Ja ennen kaikkea konkreettisiin euromääriin ja mittareiden katveisiin - kuka saa minkäkin verran euroja, kuinka paljon kukakin saa yli “perustoimeentulon” ja mitä kaikkea esitetty mittari tai analyysi jättää kertomatta.

Lue myös:

Firma, jossa työntekijät päättävät palkkansa

Taloussanomat:

Osaketutkimusta tekevä analyysiyhtiö Inderes on antanut työntekijöilleen poikkeuksellisen paljon valtaa päättää palkoistaan. Talouselämä-lehti uutisoi, että yhtiön työntekijöiden palkat ovat avoimia ja työntekijät päättävät tiimeissä omat palkkansa.

Lehden mukaan tiimit keskustelevat itse palkoista, esimerkiksi silloin, kun tiimille on tullut jokin uusi vastuualue tai asiakkuus hoidettavaksi. Palkankorotusta voi ehdottaa itselleen tai kollegalleen.

Malli pysyy kasassa kolmen työkalun avulla. Niitä ovat yhteiset kirjatut palkitsemisperiaatteet, palkkojen avoimuus ja palkka-algoritmi, jossa työntekijät arvioivat toisiaan. Palkka-algoritmin tarkoituksena on arvioida palkitsemisen pysymistä oikeudenmukaisena. Järjestelmä otettiin käyttöön viime vuoden lopussa.

Uudistukseen liittyi alussa myös epävarmuutta siitä, mihin palkkojen avoimuus johtaa. Se toi esiin jopa erikoisia tilanteita, kuten huolia työkaverin palkan riittävyydestä tai oman palkankorotuksen jarruttelusta.

Talouselämä uutisoi suomalaisyrityksestä, jossa työntekijät päättävät tiimeissä omat palkkansa.

Malli on lähellä osallisuustalouden työn palkitsemisen periaatetta. Osallisuustaloudessa pyritään palkitsemaan ahkeruudesta ja vaivannäöstä, mitä voidaan pitää oikeudenmukaisen palkitsemisen perusteena. Oikeudenmukaisessa palkitsemisessa olisikin tärkeää käyttää myös kollegoiden ymmärrystä ja näkemystä, jotta myös piilossa tehty työ tulee näkyväksi. 

Lue myös:

Barometri: suomalaisessa työelämässä viiden kerroksen väkeä

Kauppalehti:

Barometri analysoi suomalaista työelämää myös kuudella laadullisella mittarilla: fyysinen raskaus, henkinen kuormittavuus, yhteisöllisyys, altistus häiriökäyttäytymiselle, vaikutusmahdollisuudet työhön ja työntekijöiden avoin ja tasapuolinen kohtelu. Niiden perusteella on muodostettu viisi toisistaan eroavaa ryhmää.
Analyysin mukaan 23 prosenttia suomalaisista työskentelee "superduunissa", 23 prosenttia "vaativassa mutta laadukkaassa työssä", 20 prosenttia "raskaassa perusduunissa", 21 prosenttia kevyessä mutta sosiaalisesti epätyydyttävässä työssä ja 13 prosenttia "ongelmatyöpaikassa".

Työelämän taakat eivät ole jakautuneet tasa-arvoisesti. Työ- ja elinkeinoministerin barometrin mukaan suomalainen työelämä on hyvin epätasa-arvoista viidenneksen työskennellessä "superduuneissa" samalla, kun 13 prosenttia joutuvat työskentelemään töissä, jotka ovat heikkolaatuisia usealla työelämän osa-alueella. Ongelmatyöpaikoissa korostuivat suorittavan työn tehtävät.

Rakennettaessa parempaa taloutta on myös keskityttävä siihen, miten myös työelämästä tehtäisiin tasa-arvoisempaa. Osallisuustalouden ratkaisut tasapainoitetusta työstä ovat erinomainen teoreettinen lähtökohta paremman talouden ja työelämän rakentamiseen.

Monien varakkaiden veroprosentti selvästi alhaisempi kuin pienituloisilla

Kehysriihessä esitettyjen leikkausten ja veronkiristysten yhteydessä on tärkeää huomata, että Suomessa monien varakkaiden veroprosentti on itse asiassa selvästi alhaisempi kuin pienituloisilla.

Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo tiivistää Kelan tutkimusblogissa kuvaajan keskeisen sisällön:

[…] veroprosentti nousee tasaisesti noin 50 000 euron vuosituloihin asti.

Tämän jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista. Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä.

Leikkausten sijaan tulisikin huolehtia vapaamatkustuksen ehkäisystä verotuksessa. Yli 50 000 euron vuosituloilla veroaste vaihtelee merkittävästi. Esimerkiksi joillain yli 100 000 euroa vuodessa tienaavilla veroprosentti on peräti nolla.

Yksilöiden tuloverotuksen porsaanreikien tukkimisen lisäksi on estettävä suuryritysten harjoittama haitallinen verosuunnittelu ja veronkierto. Suomalaisilla suuryrityksillä on sadoittain tytäryhtiöitä veroparatiiseissa.

Lue myös:

Virkamiesten ja poliitikkojen siirtyminen lobbaajiksi rapauttaa demokratiaa

Helsingin Sanomat:

Siirtymiset valtion leivistä yrityksiin tai edunvalvojiin herättävät aika ajoin keskustelua.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sai eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä Maija Sakslinilta kolme viikkoa sitten moitteet, koska viraston virkamiehet työskentelivät virkavapaiden aikana alueen kaivosyhtiöissä.

Kysymyksiä ovat herättäneet myös työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteerin Janne Metsämäen siirtyminen vuoden alussa SAK:n edunvalvontajohtajaksi ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) lähtö Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi marraskuussa 2012.

Taloudellinen vaikutusvalta näkyy myös politiikan puolella. Yksilöt ja yhteisöt, joilla on merkittävää varallisuutta, voivat palkata entisiä virkamiehiä ja poliitikkoja auttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden ajamisessa. Tästä on räikeitä esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista, mutta ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. 

Keskustelu puolen vuoden tai vuoden karenssiajoista on tarpeellista, mutta vuodenkaan karenssi ei ymmärrettävästi kykene korjaamaan tätä merkittävää rakenteellista ongelmaa. Jos vuodenkin tauon jälkeen voi siirtyä alaa valvovan virkamiehen roolista alan yrityksen palkkalistoille, pelisääntöjen valvonnan teho heikkenee.

Lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus johtaa myös ajan myötä poliittisen demokratian rapautumiseen. Varakkaat yksilöt ja yhteisöt kykenevät palkkaamaan sisäpiirin ammattilaisia lobbaamisensa tueksi, kun taas tavallisten kansalaisten resurssit eivät tähän riitä.

Lue myös: