Jani Kaaro: Rahamoodissa rikkaat ovat ahneempia kuin pienituloiset

Nämä tutkimukset näyttävät vahvistavan kirkonmiehien havainnon: Pienituloiset antavat vähästään, mutta suurituloiset eivät anna edes paljostaan. Mutta silti on pakko kysyä miksi. Kymppi tai viisikymppinen on 150 000 vuodessa ansaitsevalle pikkuraha –miksi hän ei tutkimuksessa antaisi siitä osaa pois tai miksi hän petkuttaisi saadakseen sen? 
Se ei johdu siitä, että kaikki rikkaat olisivat manipuloivia kieroilijoita. Ilmiö johtuu siitä, että rahalla on oma hyvin spesifi vaikutuksensa ihmismieleen.
Jani Kaaro kokoaa kolumnissaan yhteen tutkimuksia, joiden tarkoituksena on ollut selvittää varallisuuden vaikutusta ihmisen käytökseen ja erityisesti anteliaisuuteen. Tutkimusten havainnot ovat ajankohtaisia. Suomessakin ovat viime aikoina yleistyneet talouspoliittisen äärioikeiston äänenpainot, joissa esitetään yleishyödyllisten palveluiden tuottamista verotuksen sijaan hyväntekeväisyyden kautta.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin on kuulunut progressiivinen tuloverotus, vaikka kehitys onkin kulkenut kokonaisuudessaan tasaveroa kohti. Järjestelyyn on sisältynyt ajatus siitä, että on oikeudenmukaista, kun erilaisia yhteiskunnan palveluja hyödyntäneet korkeatuloiset kansalaiset maksavat suuremman osan yhteiseen kassaan kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteiskunnan rahoituksen valvonnassa on myös jonkinasteista demokraattista kontrollia vaaleilla valittujen edustajien kautta, ja jokaisella kansalaisella on demokraattisten perusperiaatteiden mukaisesti yksi ääni. Hyväntekeväisyyttä painotettaessa varakkaimmat pääsevät vaikuttamaan eniten siihen, mitkä asiat saavat rahoitusta.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat nostaneet esiin, että pienituloiset antavat suhteessa jopa enemmän hyväntekeväisyyteen kuin varakkaat johtuen varallisuuden ja vallan tunteen aiheuttamista psykologisista vaikutuksista. Näin ollen on perusteltua väittää, että kun yleishyödyllisiä palveluita siirretään hyväntekeväisyyden piiriin, niiden rahoituspohja kokonaisuutena heikkenee ja yhteiskunnan ylempien kerrosten vastuunkanto ajan myötä vähenee.

Lue myös:

Onko köyhyys itseaiheutettua?
YLE: Suomessa noin 700 000 pienituloista
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut

Maailman 85 rikkainta omistaa enemmän kuin 3,5 miljardia köyhintä

Maailman varallisuus kasaantuu yhä harvempiin käsiin. 
Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam sanoi raportissaan maanantaina, että maailman 85 rikkaimman ihmisen omistama 1,7 biljoonan dollarin eli noin 1250 miljardin euron varallisuus on yhtä suuri kuin maailman köyhimmän puoliskon varallisuus. 
"On hämmästyttävää, että 2000-luvulla puolet maailman ihmisistä - yli kolme ja puoli miljardia ihmistä - omistavat vähemmän kuin pieni eliitti, joka mahtuisi mukavasti kaksikerroksiseen bussiin", sanoo Oxfamin toimitusjohtaja Winnie Byanyima tiedotteessa. 
Oxfam sanoo raportissaan myös, että maailma rikkain prosentti väestö omistaa lähes puolet kaikesta varallisuudesta.
Lue myös:

Jorma Ollilan pojanpojan tapaus
Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja
Rikkain prosentti omistaa 40 prosenttia maailman varallisuudesta

Taloussanomat: Harva pienituloisen perheen lapsi on 30-vuotiaana isotuloinen

Taloussanomat:
Pieni- ja suurituloisuus näyttää tutkimuksen mukaan periytyvän varsinkin kaikkein pienituloisimmassa ja suurituloisimmassa päässä. 
[…] Pienituloisen perheen kasvatista tulee siis neljä kertaa todennäköisemmin pienituloinen kuin suurituloisesta perheestä tulevalla. 
Tutkimuksessa tarkasteltiin 1973–1976 syntyneiden suomalaisten tulotasoa 30-vuotiaana ja heidän lapsuudenperheidensä tuloa silloin, kun tutkittavat olivat 14–17-vuotiaita. Aiempien tutkimusten mukaan 30-vuotiaana saavutettu sosioekonominen asema ennustaa loppuelämän asemaa. 
Voimakkaimmin tulotaso periytyy pienituloisimmassa ja suurituloisimmassa viidenneksessä. Lapsuudenperheen tulotaso selittää enemmän miesten kuin naisten tuloja 30-vuotiaana, mikä voi johtua perinteisten naisten ja miesten alojen erilaisuudesta.
Lue myös:


Tutkimus: Optimaalinen perintöveroprosentti paljon nykyistä korkeampi

Tutkijat Thomas Piketty ja Emmanuel Saez:
We propose a calibration using micro-data for France and the United States. We find that, for realistic parameters, the optimal inheritance tax rate might be as large as 50%–60%—or even higher for top bequests, in line with historical experience.
Toistuvasti ongelmista kärsivien valtavirran taloustieteen oletustenkin pohjalta optimaalinen perintöveroprosentti saattaa olla jopa yli 50. Tähän lopputulokseen ovat tulleet taloustieteen tutkijat Thomas Piketty ja Emmanuel Saez tieteellisessä Econometrica-journaalissa julkaistussa artikkelissaan.

Kysymys perintöjen verotuksesta ei ole tärkeä ainoastaan talouden tehokkuuden tai optimaalisen markkinavaihdannan edustamasta kapeasta näkökulmasta. On selvää, että perinnöt palkitsevat ihmisiä ansioista, joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Ihmiset myös saavat erisuuruisia perintöjä, ja näin heillä on myös erilaiset taloudelliset lähtökohdat elämään. Olemme havainnollistaneet ongelmaa aiemmin, käyttäen kuvitteellista "Jorma Ollilan pojanpojan tapausta" esimerkkinä. Esimerkkien ja tutkimusten valossa kysymykset perinnönjaosta laajenevat niin talouden toimivuutta kuin yksilöiden perustavia vapauksia koskevaksi tärkeäksi aiheeksi.

Lue myös:



IT-suuryritysten veronkiertokikan pääarkkitehti haastattelussa

Ars Technica:
The 49-year-old Irishman is the head of the PricewaterhouseCoopers tax services practice in Ireland. He advises the Irish government and corporations including Google. 
O’Rourke comes from a longstanding line of Irish powerhouse politicians. His mother, Mary O’Rourke, is a longtime veteran of Irish government. Among other positions, she served from 2002 until 2007 as the leader of the Seanad Éireann, the upper house of the Irish legislative body. Mary O’Rourke’s late brother, Brian Lenihan, served as Tánaiste (deputy prime minister), minister for foreign affairs, and minister for justice. One of Lenihan’s sons, the late Brian Lenihan, Jr., also served as Finance Minister from 2008 to 2011.
Tietotekniikka-alan suuryritykset, kuten Google, Apple ja Facebook, ovat vuosia hyödyntäneet Irlannin verotuksen aukkoja kiertääkseen miljardien edestä veroja. "Tuplairlantilaiseksi" kutsuttu veronkiertokikka perustuu yritysten sisäiseen byrokratiaan, jonka avulla esimerkiksi suomalaisilta asiakkailta saadut varat siirretään ensin irlantilaiseen tytäryhtiöön ja sieltä Bermudalla sijaitsevaan holding-yhtiöön. Irlannin yritysystävällinen verolainsäädäntö mahdollistaa nämä koukut ilman erillisiä maksuja verottajalle.

Haastattelussa huomionarvoista on, kuinka vahvasti irlantilaisen verokikkailun pääsuunnittelija Feargal O'Rourke on verkostoitunut sekä poliittisen että liike-elämän johdon kanssa. Hän on perheensä kautta saanut kasvaa poikkeuksellisen etuoikeutetussa asemassa tutustuen erittäin tärkeisiin kontakteihin uransa alkuvaiheista asti.

Nyt O'Rourke menestyy laatimalla hallituksille ja yrityksille verosuunnitelmia, joiden avulla lukuisat maat pakotetaan asteittain syvenevään kansainväliseen verokilpailuun ja sen myötä asteittaiseen hyvinvointipalvelujen rapauttamiseen. Toiminnalla on siis merkittäviä vaikutuksia valtavan ihmismäärän vaikuttamismahdollisuuksiin ja vapauteen.

O'Rourken niin kutsuttu menestystarina nostaakin esiin nykyisen yksityisyrityksiin perustuvan sekamarkkinatalouden valtavan epätasapainon sekä ihmisten lähtökohdissa että mahdollisuuksissa vaikuttaa talouskehityksen suuntaan.

Lue myös:

Maailma.net: Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja
M&M: Näin Google kiertää verot Suomessa
Tutkijat: Toteutuuko verotuksen oikeudenmukaisuus?

The Atlantic: Lapsiköyhyys vahingoittaa aivoja

The Atlantic:

Those who grew up poor later had impaired brain function as adults—a disadvantage researchers could literally see in the activity of the amygdala and prefrontal cortex on an fMRI scan. Children who were poor at age 9 had greater activity in the amygdala and less activity in the prefrontal cortex at age 24 during an experiment when they were asked to manage their emotions while looking at a series of negative photos. This is significant because the two regions of the brain play a critical role in how we detect threats and manage stress and emotions. 
Poor children, in effect, had more problems regulating their emotions as adults (regardless of what their income status was at 24). These same patterns of "dysregulation" in the brain have been observed in people with depression, anxiety disorders, aggression and post-traumatic stress disorders.

The Atlantic uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan köyhyyden keskellä lapsuutensa viettäneillä oli aivotoiminnassa havaittavissa selkeitä eroja verrattuna muihin ryhmiin. Lapsiköyhyys vaikuttaa tutkimuksen mukaan myöhemmällä iällä omien tunteiden hallintaan sekä stressin sietokykyyn.

Tutkimus syventää viimeaikaista tutkimustietoa, jonka avulla ollaan vasta hiljattain alettu ymmärtää köyhyyden valtavaa vaikutusta ihmisen toimintakykyyn. Näiden tutkimusten valossa on erityisen tärkeää pyrkiä huolehtimaan erityisesti lasten ja nuorten kasvuympäristön turvallisuudesta, tasapainoisuudesta ja stressittömyydestä.

Yhteiskunnan kerrostuminen vie monilta ihmisiltä mahdollisuuden toteuttaa vapaasti itseään ja tehdä arvokkaaksi kokemaansa työtä yhteisen hyvän eteen. Sosiologian piirissä on pitkään ymmärretty, kuinka jo lapsuudessa syntyy ihmisten välille suuria eroja yhteiskunnallisissa lähtökohdissa. Osa lapsista saa kasvaa turvallisessa, virikkeellisessä ja suhteellisen stressittömässä ilmapiirissä, kun taas toiset joutuvat alituisesti taistelemaan stressin kanssa esimerkiksi vanhempien työttömyyden aiheuttaman taloudellisen epävarmuuden vuoksi.

Tämän lisäksi yhteiskunnan ylempiin kerroksiin – sosioekonomisesti korkeaan asemaan – syntyvä lapsi nauttii elämänsä eri vaiheissa lukuisista merkittävistä eduista: käytettävissä oleva varallisuus, infrastruktuuri ja ihmisverkostot ovat tutkitusti tärkeitä apuvälineitä työelämään lähdettäessä. Näin ollen kerrostuneessa yhteiskunnassa ensimmäistä työpaikkaa haettaessa tai yritystä perustettaessa talouden kilpajuoksuun lähdetään selvästi eri kohdista. Tuoreet aivotutkimukset ovat osoittaneet, että lähtökohtien eriarvoisuus vaikuttaa luultuakin enemmän ihmisten mahdollisuuksiin menestyä omalla ahkeruudellaan.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää
Tutkimus: Köyhyys heikentää päätöksentekoa
The New Republic: Why Can’t More Poor People Escape Poverty?

Köyhyys heikentää aivojen toimintakykyä

Pennsylvanian yliopiston menestynyt aivotutkija Martha Farah on tehnyt laajaa tutkimustyötä sosioekonomiseen aseman yhteydestä aivojen kehitykseen ja toimintakykyyn. Toisin sanoen, jos lapsi kasvaa köyhissä oloissa, mitä vaikutuksia ympäristöllä on lapsen aivojen kehitykseen?

Lukuisat sosiologiset tutkimukset ylipäätään ovat osoittaneet, että kasvatusmenetelmät ja kokemukset lapsuudesta vaihtelevat merkittävästi olosuhteista riippuen. Köyhät lapset eivät aina saa yhtä monipuolista kielellistä stimulaatiota kuin korkeasti koulutettujen ja varakkaiden perheiden lapset, koska tutkimusten mukaan heidän kuulemansa kieli on keskimäärin kieliopillisesti yksinkertaisempaa ja sanastoltaan kapeampaa. Vähemmän on kuitenkin tutkittu sitä, kuinka lasten aivot kehittyvät ja mitä he varsinaisesti tarvitsevat ajattelunsa kehityksen tueksi.

Farahin mukaan stressillä näyttäisi olevan suuri merkitys lapsen kehityksen kannalta. Heikoimmista sosioekonomisista lähtökohdista tulevat lapset näkevät jopa jatkuvaa vanhempiensa epävarmuutta perustarpeiden tyydyttämisessä ja myös heidän asuinympäristönsä ovat tyypillisesti varakkaita asuinalueita vaarallisempia. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, että köyhemmissä perheissä on enemmän stressiä.

Monilla vanhemmilla lienee epämiellyttävä kokemus siitä, että väsyneenä ja stressaantuneena tiuskii lapsilleen tai että huomioi lasten tarpeita tavallista vähemmän, koska oma energia on lopuillaan. Vanhemmat kokevat jälkikäteen näistä tilanteista helposti syyllisyyttä, mikä saattaa entisestään lisätä heidän stressiään. Hyväosaisilla nämä tilanteet ovat keskimäärin kuitenkin tilapäisiä, kun taas lukuisten tutkimusten mukaan sosioekonomisesti heikommassa asemassa stressi ja väsymys ovat luonteeltaan enemmän kroonisia. Tämä puolestaan lisää entisestään perheen lasten kokemaa stressiä. Miettimisen arvoista on myös, kuinka kiirettä ja työntekijöiden aseman koventamista painottavassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä stressi koskettaa lapsia yhä enemmän ja myös perhetaustasta huolimatta. Tutkimustulokset stressin vaikutuksista ennustavat tämän heikentävän huomattavastikin lasten mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllisiä kykyjään ja lahjakkuuksiaan kaikkien elämää rikastavalla tavalla.

Farahin mukaan jo jonkin aikaa on ymmärretty köyhyyden ja stressin yhteys. Hänen mielestään vasta uusissa tutkimuksissa on ymmärretty, kuinka valtavan stressimäärän kanssa köyhyydessä joutuu taistelemaan. Nykytutkimuksen valossa näyttääkin perustellulta sanoa, että köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa lasten aivojen kehitykseen haitallisella tavalla.

Usein kuulee todettavan, että Suomessa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä ja rakentaa itselleen onnellista elämää. Tutkimustieto on asteittain osoittamassa tätä käsitystä liian ruusuiseksi. Lisäksi mahdollisuuksien tasavertaisuutta vastaan hyökätään Suomessakin mm. erilaisin peruspalveluiden leikkaamista vaativin puheenvuoroin yhä säännönmukaisemmin, joka entisestään heikentää erityisesti kasvavan määrän köyhiä asemaa.

Kun otetaan näin huomioon viime aikaiset kehityskulut tulo- ja varallisuuserojen kasvusta ja lapsiköyhyyden voimakkaasta lisääntymisestä, puheenvuorot lasten samanarvoisista mahdollisuuksista näyttäytyvät enemmänkin vain juhlavana retoriikkana. Pohjoismaisen mallin kiistattomat saavutukset, kuten kaikille avoin ja yhtäläinen julkinen koulutus terveydenhuollon ohella, ovat olleet merkittävässä asemassa lähtökohtien tasa-arvon parantamisessa. Nykytiedon valossa saman lähtöviivan tarjoaminen markkinaintoilijoiden usein ihailemassa "työmarkkinoiden kilpajuoksussa" edellyttäisi itseasiassa laajempia tukirakenteita heikompien lähtökohtien parantamiseksi. Tästä huolimatta viimeaikainen kehitys Suomessa on ollut pikemminkin päinvastaista – julkisten palveluiden rahoituspohjaa on nakerrettu asteittain jo useamman vuosikymmenen ajan.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää
HS: Lastensuojelun työntekijöillä on hoidettavia yli suositusten
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut

Taloussanomat: Työpaikan epävarmuus altistaa sydäntaudille

Taloussanomat:
Epävarmuus töiden jatkumisesta kalvaa mieltä ja kaiken kukkuraksi riski sairastua sydäntautiin on suurempi. Kuulostaako reilulta?
Reilua tai ei, näin kuitenkin näyttää olevan, ilmenee Työterveyslaitoksen (TTL) ja Lontoon yliopiston koordinoimasta tutkimuksesta. Sen mukaan työsuhteensa epävarmaksi kokevilla on 19 prosenttia suurempi riski sairastua sydäntautiin.
– Tulokset osoittivat, että seurannan alussa työnsä epävarmaksi kokeneiden riski sairastua sydäntautiin oli korkeampi verrattuna työntekijöihin, jotka olivat kokeneet työsuhteensa turvalliseksi, kertoo TTL:n akatemiatutkija Marianna Virtanen laitoksen tiedotteessa.
Tutkimuksen perusteella epävarmimmaksi oman asemansa kokivat ne, joilla oli matalampi ammattiasema. Epävarmoiksi itsensä tuntevista 22,6 prosenttia oli työntekijäasemassa, 66,9 prosenttia alempia toimihenkilöitä ja 10,5 prosenttia korkeassa ammattiasemassa.
Yli 170 000 työntekijän terveyttä keskimäärin 10 vuoden ajan seurannut tutkimus julkaistiin tiedelehti British Medical Journalissa.
Tutkimus kokonaisuudessaan sekä koottuja havaintoja sen tuloksista on englanniksi British Medical Journalin sivuilla.

Lue myös:

Tutkimus: Hyvinvointi riippuu yhteiskunnallisesta asemasta
Taloussanomat: Köyhyys näkyy yhä terveydessä
Talouselämä: Rikas elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä

Tutkimus: Rikkaiden rikastuminen käy muille kalliiksi

The Washington Post -blogi:
As income inequality in the United States has soared and median wages have flatlined since 1980 [a] pressing question is what those increasingly hefty incomes at the very top mean for the lives of everyone else. And a big, newly revised paper by the University of Chicago’s Marianne Bertrand and Adair Morse finds that there is a connection, but not a happy one: The gains of the rich have come alongside losses for the middle class.

As the wealthy have gotten wealthier, the economists find, that’s created an economic arms race in which the middle class has been spending beyond their means in order to keep up. The authors call this “trickle-down consumption.” The result? Americans are saving less, bankruptcies are becoming more common, and politicians are pushing for policies to make it easier to take on debt.
Washington Postin toimittaja Brad Plumer tarkastelee blogissaan kuinka Yhdysvaltojen huipputuloisten huimasti nousseet palkat ovat vaikuttaneet paikallaan polkevasta tulokehityksestä kärsivien keskituloisten kulutus- ja säästämiskäyttäytymiseen. Plumer viittaa Chicagon yliopiston Marianne Bertrandin ja Adair Morsen tuoreeseen tutkimukseen, jonka perusteella voidaan havaita, että rikkaimpien rikastuminen on tapahtunut keskiluokan kustannuksella.

Tutkijoiden mukaan rikkaiden rikastuminen saa helposti aikaan myös kulutuksen kilpavarustelun, joka saa keskiluokan kuluttamaan yli varojensa pysyäkseen ylempien tuloluokkien perässä. Tämän johdosta amerikkalaiset säästävät tuloistaan huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, henkilökohtaiset konkurssit ovat yleistyneet ja päättäjät ajavat politiikkaa, joka helpottaa velkaantumista entisestään.

Plumer yhdistää tutkimuksen havainnot taloustieteilijä Robert H. Frankin ajatuksiin. Frank on vuosia tutkinut tuloluokkien vaikutuksia toistensa kuluttamiseen. Hänen muotoilemansa teorian mukaan ylimpien tuloluokkien käyttäessä rahojaan luksustuotteisiin ja ajaessa asumisen hintaa ylöspäin, heitä hieman vähemmän rikkaat joutuvat käyttämään enemmän rahaa pysyäkseen perässä. Tuloluokka tuloluokalta nämä vaikutukset aaltoilevat sitten keski- ja matalatuloisiinkin, joiden palkat nyt polkevat paikallaan.

Frankin havainnot pohjaavat ajatukseen tiettyjen hyödykkeiden suhteellisista arvoista. Tämänkaltaisten hyödykkeiden arvot kuluttajille määrittyvät siinä kontekstissa, jossa kuluttajat kyseistä hyödykettä kuluttavat sekä nimenomaan suhteessa muihin kuluttajiin ja hyödykkeisiin. Kun tietystä hyödykkeestä tulee kuluttajien keskuudessa erittäin suosittu, muuttuu myös konteksti, jossa hyödykettä kulutetaan. Samalla myös muidenkin hyödykkeiden suhteellinen arvo muuttuu.

Ihmiset arvioivat omistamiansa ja kuluttamiansa hyödykkeitä suhteessa muihin ihmisiin ympärillään.  Vertailemalla omaa tilannettaan muihin ihmiset tulevat tietoisiksi heiltä uupuvista hyödykkeistä suhteessa omaan kontekstiinsa ja sen muihin ihmisiin. Frankin mukaan ihmiset valitsevat mielummin tilanteen, jossa omistavat naapureitaan suuremman asunnon, kuin tilanteen, jossa kaikkien asunnot ovat suurempia, mutta oma asunto on pienempi suhteessa naapureiden asuntoihin.

Tämä ilmiö selittää, miksi talouskasvun kohentaessa yleistä elintasoa ei ihmisillä välttämättä mene hyvin. Vaikka taloudellisilla mittareilla elämänlaatu olisi parempi kuin edellisillä sukupolvilla, on kokemus omasta menestyksestä kuitenkin riippuvainen omasta asemasta taloudellisessa hierarkiassa. Esimerkiksi sukunsa ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittanut on pärjännyt paremmin kuin edeltäjänsä. Kuitenkin korkeakoulututkinnon arvo yksilölle määrittyy ennen kaikkea muiden ihmisten koulutustasolla, ja työtä hakiessa merkittävämpää onkin, minkälainen tutkinto itsellä on suhteessa muihin työnhakijoihin.

Näin elintason kasvu ja kulutuksen kilpavarustelu tämänkaltaisten hyödykkeiden osalta on loppujen lopuksi nollasummapeliä. Näitä hyödykkeitä on jo määritelmällisesti niukasti ja pyrkimykset niiden saavuttamiseksi voivat hyödyttää vain muutamia ihmisiä muiden kustannuksella. Jokainen ei voi olla korkeimmin koulutettu, pätevin, muodikkaimmin pukeutunut tai huippu-urheilija. Kaikkiin näihin liittyy paremmuus nimenomaan suhteessa muihin.

Frankin mukaan ihmisen tarpeet riippuvat ympäristöstä ja riittävän elintason mittarit ovat yleensä paikallisia. Kun suurin osa tuloista menee rikkaimmalle vähemmistölle, heidän ympärillään olevat tuntevat itsensä köyhemmiksi suhteessa heihin, ja kuluttavat enemmän rahaa tämän johdosta. Bertrand ja Morse ovat tutkimuksellaan osoittaneet empiirisesti tämän tosiaan pitävän paikkansa ja että tämä on vaikuttanut voimakkaasti kotitalouksien säästämisasteen laskuun 1980-luvulta. Heidän mukaansa keskituloiset olisivat säästäneet 2,6-3,2 prosenttia enemmän tuloistaan, jos rikkaimpien ansiot olisivat kasvaneet samaa tahtia keskipalkan kanssa.

Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi asumiskustannusten kautta. Rikkaiden kilpaillessa hienoimmista asunnoista nostavat he asuntojen hintoja, minkä vaikutukset heijastuvat laajemmin talouteen. Tämän lisäksi rikkaiden ostaessa aina vaan suurempia asuntoja, heidän alapuolellaan olevat tuloluokat muuttavat hekin hiljalleen suurempiin asuntoihin, kun asumisen standardit kasvavat. Frankin mukaan yhden perheen asunnon keskimääräinen koko on kasvanut 50 prosentilla vuodesta 1970.

Tämän lisäksi Bertrand ja Morse havaitsivat tutkimuksessaan kuinka rikkaiden rikastuessa myös palvelut heidän asuinalueillaan muuttuvat heijastamaan heidän kulutustarpeitaan. Tällöin kalliimmat ja erikoisemmat baarit ja ravintolat korvaavat perinteiset ja halvemmat sekä ketjukauppojen tilalle tulee erikoisruokakauppoja. Näin vähemmän varakkaatkin kuluttavat koko ajan enemmän.

Myös kulutuksen kilpajuoksu kiihdyttää ilmiötä. Rikkaampien kuluttaessa entistä enemmän rahaa kalliisiin yksityiskouluihin, kuntosaleihin tai muotiin, alkavat heidän keskituloiset naapuritkin kuluttaa näihin enemmän. Usein he eivät tämän lisäksi kuitenkaan tingi menoistaan muilla osa-alueilla. Tämä selittää osaltaan Robert Frankin, Adam Seth Levinen ja Oege Dijkin tutkimuksessaan löytäneet havainnot, kuinka kulutuskäyttäytymisen heijastuminen johtaa lisääntyneisiin konkursseihin, korkeampiin avioerotilastoihin ja pidempiin työmatkoihin.

Myös Bertrandin ja Morsen tutkimuksista löytyy tätä tukevia havaintoja. Asuinaluellaan tuloerojen kasvulle altistuneet keskituloiset kotitaloudet tuntevat entistä enemmän taloudellista huolta. Osavaltioiden mittakaavassa tuloerojen kasvu ennustaa kasvua henkilökohtaisissa konkursseissa. Tutkimuksessa havittiin heikkoja viitteitä myös siitä, että tuloerojen kasvu vaikuttaa poliitikkojen päätöksiin, jotka suosivat lainanoton ehtojen höllentämistä.

Edellä kuvatun kaltainen dynamiikka saattaa pitkässä juoksussa olla hyvin haitallista talouskasvulle. Kansainvälisen Valuuttarahasto IMF:n mukaan tuloerojen kasvaessa alemmat tuloluokat lisäävät lainaamista pysyäkseen perässä ja kasvanut velkaantuminen taas lisää talouskriisin riskiä. Bertrandin ja Morsen tutkimus havainnollistaa huomionarvoisia tekijöitä ilmiön taustalla.

Lue myös:

The Real News: Taloudellinen eriarvoisuus talouskriisin taustalla
Rikkaiden rikastuminen ja tulonjaon merkitys
The Real News: Korkeammat palkat johtavat talouskasvuun
Epätasainen tulonjako ja hidas kasvu kulkevat käsi kädessä

Bill Gates: Kapitalismissa tuotetaan rikkaille, yleinen hyöty jää jalkoihin

Taloussanomat:
Global Grand Challenges -kokouksessa puhunut Gates valitteli kapitalismin markkinaehtoisuutta. Markkinaehtoisuus ajaa lääketeollisuuden kehittämään lääkkeitä vain ostovoimaisille kuluttajille, eikä niitä elääkseen tarvitseville köyhille. Tavaraa tehdään lähinnä ihmisille, joilla on varaa maksaa, eikä heille, jotka niitä eniten tarvitsevat.
Monimiljardööri Bill Gates on avustustyötä tehdessään havahtunut ikävään kapitalismin ongelmaan, markkinaehtoisuuteen, kertoo Taloussanomat. Tehdessään avustustyötä säätiönsä kautta Gates on havahtunut siihen, kuinka kapitalismissa tuotanto ja palveluiden markkinaohjaus tapahtuu maksukyvyn perusteella, ei hyödyllisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden pohjalta. Esimerkiksi Gates nostaa malarialääkkeen, jolle on vaikea löytää rahoitusta, vaikka malarialääkkelle on inhimillisesti katsottuna suuri kysyntä.

Gates nostaa mainitsemassaan esimerkissä esille markkinatalouksien keskeisen periaatteen, jota voi kutsua myös ääni per euro -periaatteeksi. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa tuotantopäätöksiin siinä määrin, kun hänellä on käytössään euroja. Markkinat kohdentavat resursseja sekä tuottavat tavaroita ja palveluja maksukykyisille ostajille. Markkinoilla ostajat ilmaisevat tarpeidensa ja halujensa voimakkuuden äänestyslipukkeilla, joita jokaisella on varallisuutensa mukaisesti. Näin rikkaammat pääsevät ilmaisemaan halunsa voimakkuuden moninkertaisena köyhempiin verrattuna, joten heidän tarpeensa tulevat paremmin huomioiduksi. Tämä periaate on selkeästi ristiriidassa demokraattisen päätöksentekoihanteen kanssa, joka perustuu ääni per henkilö -periaatteeseen ja päätösten vaikutusten monialaiseen huomioimiseen.

Markkinatalouden rakenteellinen ongelma onkin siinä, ettei se pysty ottamaan huomioon ihmisten kuluttamistarpeita yhteiskunnallisesti tehokkaasti, inhimillisesti tai tasa-arvoisesti, vaan rikkaampien toissijaisiin tarpeisiin vastataan köyhempien perutavanlaatuisempien tarpeiden sijaan. Markkinatalouksien ääni per euro -periaate selittää, miksi markkinat kohdentavat enemmän resursseja esimerkiksi miesten kaljuuntumis- kuin malariatutkimukseen, ja tuottavat rikkaille kohdistettuja hyödykkeitä ja palveluita samalla kun köyhemmän väestönosan perustarpeet jäävät huomiotta.

Lue myös:

Robin Hahnel - Perusteet markkinoita vastaan

The Washington Post: Research ties economic inequality to gap in life expectancy

The Washington Post:
[In St. Johns County, Florida] women can expect to live to be nearly 83, four years longer than they did just two decades earlier, according to research at the University of Washington. Male life expectancy is more than 78 years, six years longer than two decades ago.

But in neighboring Putnam County (...) incomes and housing values are about half what they are in St. Johns. And life expectancy in Putnam has barely budged since 1989, rising less than a year for women to just over 78. Meanwhile, it has crept up by a year and a half for men, who can expect to live to be just over 71, seven years less than the men living a few miles away in St. Johns.

The widening gap in life expectancy between these two adjacent Florida counties reflects perhaps the starkest outcome of the nation’s growing economic inequality: Even as the nation’s life expectancy has marched steadily upward, reaching 78.5 years in 2009, a growing body of research shows that those gains are going mostly to those at the upper end of the income ladder.
The Washington Post käsittelee artikkelissaan varallisuuden ja elinajanodotteen yhteyttä. Esimerkkinä artikkelissa käytetään kahta kuntaa Floridan osavaltiossa. Floridan St. Johns Countyssa naisten elinajanodote on noin 83 vuotta ja miesten 78 vuotta, ja elinajanodote on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana naisten kohdalla neljällä vuodella ja miehillä kuudella. Viereisessä Putnam Countyssa, jossa keskimääräinen tulotaso on puolet St. Johns Countyn tulotasosta, naisten elinajanodote on 78 vuotta ja miesten 71 vuotta. Elinajanodote on siellä myös kasvanut huomattavasti vähemmän. Miehillä se on kasvanut 1,5 vuodella ja naisilla vähemmän kuin vuodella.

Samanlaisia alueellisia eroja löytyy artikkelin mukaan myös Washingtonin alueelta. Montgomery Countyssa elinajanodote miehillä on 81,4 vuotta ja naisilla 85 vuotta. Districtin alueella taas, jossa 18,7 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, vastaavat lukemat ovat 72,6 vuotta miehillä ja 79,6 vuotta naisilla. The Washington Postin mukaan kyseiset kunnat ovat tyypillinen esimerkki Yhdysvaltojen taloudellisesta eriarvoistumisesta. Vaikka maan elinajanodote on kasvanut tasaista tahtia, lehden mukaan yhä useammat tutkimukset osoittavat selvästi, että eniten tästä on hyötynyt kaikkein varakkain kansanosa.

Artikkelissa viitataan muun muassa paikallisen sosiaaliviraston tekemään tutkimukseen, jonka mukaan 65-vuotiaana eläkkeelle jäävien miespuolisten työtätekevien kohdalla elinajanodote on kasvanut tulojakauman ylemmän puolikkaan osalta kuudella vuodella, mutta ainoastaan 1,3 vuodella alemman puolikkaan kohdalla. Toisen tutkimuksen mukaan ylimmän sosioekonomisen luokan elinajanodote syntymähetkellä oli vuonna 1980 hieman vajaa kolme vuotta alimman sosioekonomisen luokan elinajanodotetta korkeampi. Vuonna 2000 tämä ero oli kasvanut jo 4,5 vuoteen.

Lue myös:

Taloussanomat: Köyhät vanhenevat nopeammin
HS: Köyhän sydäntautiriski pysyy elämäntavoista huolimatta
Talouselämä: Rikas elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä
YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä

YLE: Kolmannes leipäjonon asiakkaista lapsiperheitä

YLE:
Pääkaupunkiseudun ruoanjakopisteissä käyvistä asiakkaista kolmannes on lapsiperheitä, selviää uudesta ruoanjakotutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan 92 prosenttia leipäjonoissa käyvistä pitää ruoka-apua välttämättömänä. Lähes puolella kävijöistä jää käyttöön pakollisten menojen jälkeen sata euroa tai vähemmän kuussa.

Koulutus ei välttämättä suojaa köyhyydeltä, sillä liki puolella kyselyyn vastanneista oli toisen asteen koulutus, sanoo erikoistutkija Saija Turunen Pääkaupunkiseudun sosiaalialan tutkimuskeskus Soccasta.

- Leipäjonoissa ei ole ainoastaan niitä ihmisiä, joilla on matala koulutus tai ei koulutusta ollenkaan, Turunen kertoo.
Lue myös:

Talouselämä: Neljäsosalla toimeentulovaikeuksia
TS: Työssäkäyvät köyhät juurtuivat Suomeen
YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea
YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995
Taloussanomat: Katso kuka on oikeasti köyhä
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut

SAK: Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön huonontuneet

Helsingin Sanomat uutisoi SAK:n tettämästä työolokyselystä, jonka mukaan liittojen jäsenten vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat heikentyneet.

SAK:laisten liittojen jäsenten mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on heikentynyt viime vuosien aikana kaikilla osa-alueilla, selviää Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n teettämästä työolokyselystä.  
Eniten ovat vähentyneet mahdollisuudet vaikuttaa työtehtävien sisältöön ja työtahtiin. Muutos huonompaan suuntaan on näissä huomattava. 
Yhä useamman SAK:laisen mielestä myös työn mielekkyys on huonontunut. 
(...)Puolet kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että työnantaja ei mitoita työmäärää oikein ja että työnantaja asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle. Siksi töissä on heidän mielestään aina kiire.
Lue myös:

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan 
YLE: Mielekkyys työntekoon rapisee
SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli
Työnjaon vaikutuksista hyvinvointiin ja päätöksentekovalmiuksiin
Uutta tutkimustietoa työmotivaatiosta

Tutkimus: Köyhyys heikentää päätöksentekoa

Tiede-lehti kirjoittaa Science-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta:
Köyhät tekevät usein valintoja, jotka vievät ojasta allikkoon. He tuhlaavat tuloksetta rahapeleihin, säästävät liian vähän ja ottavat liian isoja lainoja. Kun kerran nämä valinnat yleensä vain pahentavat vähävaraisten taloudellista tilannetta, miksi he tekevät niitä?

Niukat olot heikentävät ihmisten päätöksentekoa, vastaa Chicagon yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Anuj Shah työtovereineen. Kun varat on vähissä, aivot askartelevat alinomaa ruokakaupan hinnoissa tai seuraavan kuun vuokranmaksussa. Huomio kapenee, ja ihminen laiminlyö kauaskantoisemmat tarpeet.

Tutkijat Anuj K. Shah Chicagon yliopistosta, Sendhil Mullainathan Harvardin yliopistosta ja Eldar Shafir Princetonin yliopistosta tekivät sarjan kokeita, joissa selvitettiin miten resurssien niukkuus vaikuttaa ihmisten toimintaan. He lähtivät liikkeelle oletuksesta, että resurssien niukkuus vaikuttaa voimakkaasti ihmisten tapaan suhtautua käsillä oleviin ongelmiin ja päätöksentekoon.

Kun ihmisellä on runsaasti rahaa, jokapäiväiset menot kuten ruoka ja vuokra hoidetaan sitä mukaan kun niitä ilmenee. Kuluja tulee ja menee, eikä niitä jouduta sen kummemmin pohtimaan. Kuitenkin rahojen ollessa tiukalla on kuluista vaikeampi selvitä. Tällöin kauppalaskun tai vuokran kaltaiset menoerät eivät enää ole vain arkipäivää, vaan vaativat enemmän huomiota. Rahan puute saa jokapäiväiset menoerät tuntumaan painavammilta. Ja kun nämä tuntuvat vakavammilta ja vievät voimakkaammin huomiomme, paneudumme tiiviimmin niiden ratkaisemiseen.

Muissa tutkimuksissa on havaittu saman logiikan vaikuttavan minkä tahansa niukkuuden taustalla. Janoiset ja nälkäiset ihmiset keskittyvät enemmän syömiseen ja juomiseen liittyviin tekijöihin. Kiireelliset ihmiset keskittyvät voimakkaammin kaikista asioihin, joiden hoitamisessa on pahin kiire. Tutkijoiden mukaan sama psykologinen logiikka vaikuttaa monissa yhteyksissä: ihmiset kiinnittävät eniten huomiota ongelmiin, joiden taustalla vaikuttaa jonkinlainen niukkuus.

Ja koska niukkuus aiheuttaa voimakkaampaa keskittymistä tiettyihin ongelmiin, johtaa se tutkijoiden mukaan muiden ongelmien huomiotta jättämistä. Keskittyminen viikottaisiin ruokamenoihin saattaa johtaa ensi kuun vuokran laiminlyömiseen. Keskittyessämme töihin, jotka täytyy saada tällä viikolla valmiiksi, saatamme laiminlyödä ensi viikkoa varten tehtäviä töitä.

Tämän laiminlyönnin logiikan avulla voidaan selittää miksi ihmiset ottavat lyhytaikaisia lainoja, joiden korot saattavat kohota jopa 800 prosenttiin. Näiden lainojen myötä saatetaan selvitä kiireellisimmistä menoista, mutta lainasta maksettavan koron vuoksi on tulevista lainoista entistä vaikeampi selvitä. Kun niukkuus saa aikaan huomion keskittymisen käsillä oleviin ongelmiin, kiinnitetään huomiota vain lainan hyötyihin, ei sen kustannuksiin.

Tutkijoiden mukaan tästä olettamuksesta on johdettavissa selkeä ennuste: kaikenlainen niukkuus johtaa taipumukseen lainata siten, että on vaikea arvioida kattavatko lainasta saatavat hyödyt siitä aiheutuvat kustannukset. Sama pätee sekä köyhiin että kiireisiin. Kiireiset ihmiset venyttävät tärkeiden, mutta vähemmän kiireisien asioiden hoitamista keskittyessään asioihin, jotka täytyy saada nopeammin valmiiksi.

Testatakseen olettamuksiaan, tutkijat loivat erilaisia koeasetelmia. Ensimmäisessä ja toisessa kokeessa osoitetaan, kuinka niukkuus saa aikaan voimakkaamman keskittymisen käsillä olevaan ongelmaan. Toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kokeessa osoitetaan kuinka ja miksi niukkuus ajaa ihmisiä lainaamaan. Kaikissa kokeissa osallistujien budjetit määräytyivät sattumanvaraisesti. "Köyhien" osallistujien budjetti oli pienempi kuin "rikkailla", ja budjetit jakautuivat "palkkoina" pelin eri kierroksille. Köyhien osallistujien palkat olivat suhteessa pienemmät verrattuna rikkaiden palkkoihin.

Jokaisella kierroksella osallistujat käyttivät resursseja hankkiakseen palkintoja. Jos osallistujat eivät tietyllä kierroksella käyttäneet budjettiaan loppuun, käyttämättömät varat säästyivät seuraavalle kierrokselle. Osallistujien mahdollisuudet lainaamiseen olivat myös erilaiset. Osalle ei annettu mahdollisuutta lainata, joten budjetin loppuessa heidän tuli siirtyä seuraavalle kierrokselle. Toiset saivat lainata "rahayksiköitä" hintaan R, mikä tarkoitti että kierrokselle lainatut yksiköt vähensivät R:n verran yksiköitä heidän kokonaisbudjetistaan.

Ensimmäisessä kokeessa osallistujat pelasivat eräänlaista Onnenpyörää. Varat jaettiin antamalla osallistujille eri määrä arvauksia. Köyhät osallistujat saivat yhteensä 84 arvausta (6 per kierros) ja rikkaat saivat 280 arvausta (20 per kierros). Aiemmissa tutkimuksissa oli havaittu voimakkaan peliin keskittymisen aiheuttaman uupumusta kognitiivisella alueella, ja täten heikompaa suoriutumista pelin jälkeen tehdyissä kognitiivista päättelyä vaativissa tehtävissä. Osallistujille teetettiinkin pelin jälkeen huomiokykyä ja tiedonkäsittelyä testaavia tehtäviä. Nämä kokeet olivat samanlaisia sekä rikkaille että köyhille osallistujille.

Tutkijoiden mukaan olisi myös perusteltua olettaa rikkaiden osallistujien olevan uupuneempia pelin jälkeen, koska he kuluttivat enemmän aikaa ja arvauksia pelatessaan Onnenpyörää. Kuitenkin tutkijoiden olettamusten suuntaisesti köyhien tulisi olla uupuneempia, koska he keskittyisivät peliin enemmän, vaikka käyttäisivätkin vähemmän aikaa.

Kokeen tuloksena olikin, että köyhät osallistujat selvisivät Onnenpyörän jälkeisistä kokeista rikkaita huonommin. Tämä viittaisi siihen, että vaikka köyhät kuluttivat vähemmän aikaa ja arvauksia, niukkuus sai heidät keskittymään peliin voimakkaammin, ja he olivat sen johdosta uupuneempia pelin jälkeen.

Toisessa kokeessa kävi selkeämmin ilmi kuinka niukkuus vaikuttaa peliin keskittymiseen. Osallistujat pelasivat Angry Birds -tyyppistä peliä, jossa ammuttiin ritsalla kohteita, joista sai pisteitä. Köyhien budjetti oli 30 laukausta (3 per kierros) ja rikkaiden 150 laukausta (15 per kierros). Osalle tarjottiin mahdollisuus lainata hintaan R, joka tarkoitti käytännössä 100 % korkoa. Osallistujat pelasivat peliä kunnes heidän budjettinsa oli kulunut loppuun.

Tutkijat selvittivät kuinka niukkuus vaikuttaa keskittymiseen mittaamalla aikaa, jonka osallistujat käyttivät yhteen laukaukseen (eli kuinka harkiten he käyttivät resurssinsa). Köyhät kuluttivat jokaisella kierroksella enemmän aikaa sekä ensimmäiseen että myöhempiinkin laukauksiin kuin rikkaat. Rikkailla oli kannustimia keskittyä peliin, koska kaikki osallistujat saattoivat tienata pelissä pisteitä, joilla saattoi voittaa palkinnon. Silti rikkaat keskittyivät heikommin kuin köyhät heti alusta alkaen. Tästä johtuen he myös suoriutuivat tästä pelistä huonommin kuin köyhemmät.

Tutkijoiden mukaan niukkuus saa ihmiset laiminlyömään tulevia kierroksia ja lainaamaan resursseja niiden kustannuksella. Toisessa kokeessa jokainen laukaus yli kierroksen budjetin laskettiin lainatuksi ja ne laskettiin yhteen pelin edetessä. Kokeessa köyhät lainasivat enemmän kuin rikkaat. Lainaaminen oli myös haitallista. Rikkaat suoriutuivat yhtäläisesti huolimatta siitä, saattoivatko he lainata vai eivät, mutta köyhät suoriutuivat paremmin, jos heillä ei ollut mahdollisuutta lainata. Tämä viittaisi tutkijoiden mukaan taipumukseen lainata liikaa.

Lainattujen yksiköiden määrä oli myös merkittävästi yhteydessä keskittymisen tasoon. Mitä enemmän osallistujat käyttivät aikaa yhteen laukaukseen, sitä enemmän he lainasivat myöhemmin. Eli mitä enemmän osallistujat keskittyivät tämänhetkiseen kierrokseen, sitä enemmän he laiminlöivät tulevia.

Tutkijat halusivat varmistaa, etteivät kokeista saadut tulokset olleet sidoksissa vaan tiettyyn yhteyteen tekemällä samankaltaisen kokeen, mutta jossa niukkaa oli tällä kertaa ajasta. Kokeessa osallistujille teetettiin tietokilpailu, jossa jokaiseen kysymykseen sai vastata usean kerran. Jokaisella kierroksella tuli uusi kysymys ja oikeasta vastauksesta sai pisteitä. Köyhien osallistujien budjetti oli 300 sekuntia (15 per kierros) ja rikkaiden 1000 sekuntia (50 per kierros) ja osallistujat pelasivat kunnes heidän budjettinsa oli loppu. Osa ei saanut lainata, osa sai lainata ilman korkoa ja osa korolla.

Huolimatta korkotasosta, köyhät osallistujat lainasivat enemmän suhteessa budjettiinsa kuin rikkaat. He myös lainasivat tässäkin kokeessa liikaa. Rikkaat pärjäsivät yhtäläisesti huolimatta siitä saivatko he lainata vai eivät. Köyhät selvisivät parhaiten silloin kuin he eivät saaneet lainata, huonommin kun saivat lainata ilman korkoa ja huonoiten kun he lainasivat korolla. Sama niukkuuden logiikka päti niin tässäkin yhteydessä kuin aiemmissakin kokeissa.

Varmistaakseen etteivät ihmiset lainanneet liikaa sen takia, koska lainaamisen kustannukset eivää olleet tarpeeksi ilmeisiä, tutkijat muuttivat peliä neljännessä kokeessa siten, että lainaaminen loisi velkaa heti seuraavalle kierrokselle. Eli jokaisen kierroksen budjetti riippui siitä, olivatko osallistujat lainanneet vai säästäneet edellisellä kierroksella. Aloitusbudjetti oli sama kuin edellisellä kerralla, mutta jokaisen kierroksen jälkeen käytettävissä oleva budjetti jaettiin tasan tulevien kierrosten kesken. Liiallinen lainaaminen johtaisi siis välittömästi pienempään budjettiin seuraavalla kierroksella.

Köyhät osallistujat lainasivat edelleen suhteessa enemmän kuin rikkaat. Tästä johtuen heidän budjettinsa pieneni myös nopeammin. He eivät myöskään muuttaneet lainaamistapaansa velan kasautuessa vaan päinvastoin, mitä pienemmäksi heidän budjettinsa väheni, sitä enemmän he lainasivat suhteessa käytettävissä oleviin varoihin. Rikkaat osallistujat pärjäsivät jälleen yhtäläisesti, riippumatta siitä saivatko he lainata vai eivät. Myös köyhät osallistujat pärjäsivät tässäkin kokeessa huonommin saadessaan mahdollisuuden lainata ja paremmin, kun mahdollisuutta lainaamiseen ei ollut.

Tutkijoiden mukaan viidennessä kokeessa saatiin selkeää tukea olettamukselle, että niukkuus vaikuttaa asioiden huomiotta jättämiseen. Kokeessa pelattiin jälleen tietovisaa, ja osa osallistujista sai nähdä tietokoneruudun alareunassa etukäteen seuraavan kierroksen kysymyksen. Tutkijat olettivat köyhien osallistujien olevan liian keskittyneitä käsillä olevaan kysymykseen pystyäkseen huomioimaan seuraavaksi tulevan kysymyksen, kun taas rikkaat pystyisivät paremmin ottamaan seuraavan kysymyksen huomioon ja arvioimaan tämän perusteella onko viisasta siirtyä seuraavalle kierrokselle. Kaikkien osallistujien oli mahdollista lainata.

Köyhät osallistujat selviytyivät pelistä yhtä hyvin huolimatta siitä, saivatko he nähdä seuraavan kysymyksen ennakkoon vai eivät. Rikkaat taas selviytyivät paremmin, jos he saivat vähdä seuraavan kysymyksen. Tämä saattaisi johtua siitä, ettei köyhillä ollut aikaa katsoa seuraavaa kysymystä, mutta kuten aiemmista kokeista kävi ilmi, köyhät käyttivät liikaa aikaa jokaisen kysymyksen kohdalla eli he lainasivat liikaa. Verrattuna tilanteeseen ilman ennakkoon näytettyjä kysymyksiä heillä oli mahdollisuus pärjätä paljon paremmin. Ja jos he olisivat käyttäneet lainaamansa ajan seuraavan kierroksen arviointiin ja sinne siirtymiseen aiemmin sen ollessa kannattavaa, he olisivat näin tehneetkin.

Ennakkoon näytetyt kysymykset siis auttoivat rikkaita säästämään enemmän ja ne olisivat voineet auttaa köyhiä lainaamaan vähemmän. Kuitenkin köyhät osallistujat olivat liian keskittyneitä käsillä olevaan kysymykseen hyötyäkseen tästä mahdollisuudesta.

Tutkijoiden mielestä nämä kaikki kokeet tarjoavat yhdessä vakuuttavat perusteet uskoa, että resurssien niukkuus johtaa voimakkaampaan keskittymiseen käsillä oleviin ongelmiin ja sitä kautta tulevaisuuden ongelmien laiminlyömiseen tai ennakoimattomuuteen. Liiallinen lainaaminen suurilla koroilla on tästä hyvä esimerkki. Kokeita voitaisiin tulkita myös niin, että köyhät ja rikkaat kohtaavat ongelmat samalla tavalla, mutta köyhien mahdollisuudet ongelmien ratkaisemiseen ovat rajallisemmat ja tämän takia he ajautuvat lainaamaan likaa. Kuitenkin ensimmäisen ja toisen kokeen tulokset viittaisivat selkeästi siihen, etteivät köyhät ja rikkaat suhtaudu tehtäviin samalla tavalla, vaan köyhät keskittyvät niihin tiiviimmin.

On esitetty, että niukkuus aiheuttaa kognitiivista kuormitusta, joka sitten heikentää suorituskykyä. Kognitiivinen kuormitus saattaa heikentää ihmisten mahdollisuuksia arvioida ovatko korkotasot järkeviä vai eivät, saada ihmiset hyödyntämään resurssejaan tehottomammin tai saada heidät ottamaan suurempia taloudellisia riskejä. Tutkijoiden mukaan heidän kokeidensa tulokset havainnollistavat, kuinka tämä kuormitus muodostuu ja mitkä ovat sen vaikutukset. Heidän mukaansa kuormitus syntyy, koska ihmiset keskittyvät niukkuuden johdosta voimakkaammin käsillä olevaan tai kiireellisimpään ongelmaan. Tämä syö resursseja ja huomiota muilta ongelmilta, ja johtaa niiden laiminlyömiseen.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1
The New Republic: Why Can’t More Poor People Escape Poverty?
Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä
Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin
YLE: Köyhä maksaa lainoistaan ja laskuistaan kovimman hinnan
Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

HS: Huipputulot puskivat ylöspäin

Helsingin Sanomat:
Tu­hat eni­ten pää­oma­tu­loa saa­nut­ta ke­rä­si vuon­na 2011 osin­ko­ja ja myyn­ti­voit­to­ja 31 pro­sent­tia edel­lis­vuot­ta enem­män. Vuon­na 2010 nou­su oli 33 pro­sent­tia, jo­ten ero ta­val­li­sen kan­san tu­loi­hin on kas­va­nut sel­väs­ti kak­si vuot­ta.

(...) Tä­mä jouk­ko mak­soi kes­ki­mää­rin 1,6 mil­joo­nan eu­ron vuo­si­tu­los­taan ve­roa 29 pro­sent­tia. Vie­lä va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten sa­man­lai­sen jou­kon ko­ko­nais­ve­ro­pro­sent­ti oli 33.

Hei­dän ve­ro­pro­sent­tin­sa on sa­ma kuin kes­ki­tu­loi­sel­la, jo­ka saa an­sio­tu­loa noin 36 000 eu­roa vuo­des­sa. Pää­oma­tu­lois­ten huip­pu saa siis an­sai­ta sa­mal­la ve­ro­pro­sen­til­la 44 ker­taa enem­män kuin kes­ki­tu­loi­nen suo­ma­lai­nen.

Pää­oma­tu­lo­kär­jen ve­ro­pro­sent­ti on py­sy­nyt sa­ma­na jo vuo­des­ta 2006, vaik­ka tu­lo­jen mää­rä on vaih­del­lut sa­maan ai­kaan voi­mak­kaas­ti. Tu­lo­jen mää­rä ei näin enää vai­ku­ta mil­lään ta­val­la ve­ron pro­sent­tio­suu­teen, jo­ten kär­ki on siir­ty­nyt käy­tän­nös­sä ta­sa­ve­roon.

(...) Myös par­hai­ten an­sait­se­vat an­sio­tu­lon­saa­jat eli lä­hin­nä iso­jen pörs­si­yri­tys­ten palk­ka­joh­ta­jat nos­ti­vat tu­lo­jaan vuon­na 2011. An­sioi­den nou­su oli kes­ki­mää­rin kah­dek­san pro­sent­tia eli sa­maa ta­soa kuin tois­sa vuon­na.
Helsingin Sanomat kirjoittaa myös, kuinka tuhannen eniten pääomatuloja saaneen ansiotulot vähenivät parilla kymmenellä prosentilla vuonna 2010-2011. Tässä näkyy taustalla vuoden 1993 verouudistus, jossa pääomatulojen verotus irrotettiin kokonaisverotuksesta, ja näin pääomatulojen progressiivisuudesta luovuttiin. Tästä johtuen niiden, joille se on mahdollista, kannattaa nostaa mahdollisimman pieni osuus tuloistaan progressiivisesti verotettuna ansiotulona, jotta pääsee nauttimaan pääomatulojen tasaverotuksesta.

Näin on mahdollista, että pääomatuloisten huippu saattaa nauttia yhtä alhaisesta veroprosentista kuin normaali keskituloinen suomalainen. Helsingin Sanomien mukaan eniten pääomatuloja saaneista joka kymmenes ei nostanut lainkaan ansiotuloja. Tästä johtuen he eivät myöskään maksaneet euroakaan kunnallisveroa, vaikka käyttävät kuntien infrastruktuuria ja palveluja siinä missä muutkin.

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet eriarvoisuuden haitallisuudesta talouskasvulle ja hyvinvoinnin suhteesta yhteiskunnallisen asemaan. Tuloeroja tarkasteltaessa on myös tärkeää huomioida, ovatko tuloerot oikeudenmukaisia. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz kyseenalaistaakin usein esitetyn väittämän, jonka mukaan rikkaiden suuremmat tulot johtuisivat heidän suuremmasta panoksesta kakun kasvattamiseen. Usein suuret tulot johtuvatkin hyvistä neuvotteluasemasta, perinnöstä, monopoliasemasta tai toiminnasta, joka ei ulkoisvaikutukset huomioon ottaen ole lainkaan yhteiskunnallisesti hyödyttävää, kuten finanssikriisiin johtanut pankkiirien toiminta.

On myös erityisen tärkeää muistaa, kuinka varallisuuden eriarvoinen jakautuminen vaikuttaa ihmisen asettumiseen työmarkkinoilla sekä kuinka varallisuus ja päätäntävalta ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Varallisuuden epätasainen jakautuminen haittaa myös yksilöiden vapautta ja omaehtoisuutta monin tavoin. Markkinoilla toimii ääni per euro -periaate, ja usein myös varakkaat ja koulutetut saavat muutenkin yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin. Lisäksi tulojen epätasa-arvoisuus on erittäin ongelmallinen lähtökohtien tasa-arvoisuuden kannalta. Olemme havainnollistaneet tätä problematiikkaa Jorma Ollilan pojanpojan tapauksen kautta.

Lue myös:

Tutkijat: Toteutuuko verotuksen oikeudenmukaisuus?
Tilastokeskus: Tuloerot taas kasvuun
Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa
TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"
Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

YLE: Eriarvoisuuden kasvu vähäisen äänestysinnon takana

Politiikan tutkijatohtori Hanna Wass Helsingin yliopistosta näkee äänestysaktiivisuuden laskun taustalla eriarvoisuuden lisääntymisen, kertoo YLE.

Näkisin lähinnä, että äänestysaktiivisuuden kehitys heijastelee sellaista yleisempää suuntausta kohti yhteiskunnallista eriarvoistumista. Näyttäisi aika lailla siltä, että äänestäminen kasautuu hyväosaisille äänioikeutetuille.

(...)Tutkimuksista tiedetään, että mitä matalampi on kokonaistason äänestysosallistuminen, sitä jyrkempiä siellä ovat erilaiset ikään tai sosiaaliseen taustaan, kuten koulutukseen tai tulotasoon liittyvät erot.

Lue lisää:

YLE: Tutkija kaipaa kansalle lisää vaikutuskanavia
Talouden demokraattisesta suunnittelusta

HS: Joka toisen lääketieteen opiskelijan isä tienaa hyvin

Helsingin Sanomat uutisoi opetusministeriön selvityksestä, jossa tutkittiin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien varallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa.
"Lähes joka toisen lääketiedettä opiskelevan isä kuuluu Suomen parhaiten ansaitsevaan kymmenykseen, käy ilmi opetusministeriön selvityksestä. Melkein yhtä usein suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluvat myös oikeustieteellisessä ja kauppatieteellisessä korkeakoulututkintoa tekevien isät. Vähiten hyvätuloisia isiä on terveystieteitä yliopistossa opiskelevien joukossa.

Lähes neljällä kymmenestä kandidaatin tai maisterin tutkintoon tähtäävästä opiskelijasta on isä, joka kuuluu eniten ansaitsevaan kymmenykseen.

"Vanhempien tuloilla näyttää olevan merkittävä yhteys siihen, millainen lapsen koulutuspolusta tulee", sanoo neuvotteleva virkamies Ville Heinonen opetusministeriöstä."
Olemme kirjoittaneet blogissamme usein koulutuksen ja yhteiskunnallisen aseman periytymisestä sekä sitä selittävistä tekijöistä. Huomionarvoisia ovat esimerkiksi tutkimukset, joissa on havaittu köyhyyden ehkäisevän lapsen mahdollisuuksia kasvaa geneettisen potentiaalinsa mahdollistamalla tavalla sekä tutkimus, jossa havaittiin köyhyydessä elämisen haittaavan lapsen hippokampuksen alueen kehittymistä. Hippokampuksen alue on vastuussa muistista, oppimiskyvystä ja stressinhallinnasta, jotka kaikki vaikuttavat merkittävästi lapsen koulu- ja opiskelumenestykseen.

Sen lisäksi, että perhetausta vaikuttaa yksilöihin fysiologisella ja psykologisella tasolla, ovat useat koulumenestystä selittävät sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät myös hyvin tiedossa. Lapsi perii vanhemmiltaan erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia pääomia, jotka vaikuttavat hänen pärjäämiseensä sekä koulussa että myöhemmin työelämässä ja yhteiskunnassa ylipäätänsä. Kodin ilmapiiri muokkaa voimakkaasti lapsen minäkuvaa ja kouluasenteita. Kun esimerkiksi kodin arvomaailma ja kielellinen kulttuuri tukevat lapsen pärjäämistä ja viihtymistä koulussa, johtaa tämä parempiin oppimistuloksiin. Koulutussosiologit puhuvat ilmiön yhteydessä ns. koulunsiedosta. Korkeasti koulutetusta perheestä tulevalla lapsella on paremmat valmiudet pärjätä koulussa eikä lapsi pidä koulua niin ikävänä paikkana.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää
HS: Köyhyys heijastuu kouluun
HS: Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin
Taloussanomat: Perhetausta vaikuttaa nuorten työttömyyteen
Taloussanomat: Perhetaustat syynä nuorten köyhyyteen
Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 2

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle osalle, jossa tarkasteltiin luokkayhteiskunnan vaikutuksia ihmisten asenteisiin ja ihmisten mahdollisuuksia nousta köyhyydestä sekä pärjätä kilpailussa työmarkkinoilla.

Tässä osiossa tarkastelemme tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten tulotasoon ja menestymiseen työmarkkinoilla. Yrittämisen ja ahkeruuden merkitystä ei tule väheksyä. On kuitenkin perusteltua olettaa, että niiden roolia korostetaan yleisesti liikaa yksilön menestymisen syitä arvioitaessa ja että monet muut tekijät vaikuttavat etenkin ihmisen tulotason määrittymiseen huomattavasti voimakkaammin kuin ahkeruus, työnteko ja yrittäminen.


Taloussanomat:
Akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta sanoo, että kaikki menestys ei liity omiin ansioihin, vaikka tätä usein tuntuu pidettävän totuutena.
Yksilön menestymiseen työmarkkinoilla - ja siten hänen tulotasoonsa - vaikuttavat monet seikat. Ensinnäkin koulutus vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka ihminen tulee sijoittumaan työelämässä, ja koulutus on tekijä, joka perityy voimakkaasti. Sen lisäksi, että köyhempien perheiden lapset ovat jo fysiologisella ja psykologisella tasolla lähtökohtaisesti huonommassa asemassa suhteessa opiskelumenestykseen, rikkaampien perheiden lapset saavat monessa muussakin suhteessa paremmat eväät opiskelumenestykseen.
Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”. (Taloussanomat, 08.05.2011)
Siihen, mihin perheeseen kukakin meistä sattuu syntymään, ei kenelläkään meistä ole mitään vaikutusvaltaa. Tämä on täyttä arpapeliä, joka kuitenkin määrittää hyvin pitkälle jokaisen mahdollisuuksia - niin asenteiden kuin kykyjenkin tasolla - kilpailussa paremmista työpaikoista ja ansioista. Kotoa omaksuttu arvomaailma sekä saatu kannustus ja tuki määrittävät hyvin pitkälle kuinka suhtaudumme omaan itseemme, työhön ja mitä tavoittelemme elämässä. Tämä muodostaa hyvin suuren osan tulevasta "menestyksestämme", ja riippuu tekijöistä, joihin emme itse voi vaikuttaa.
Olennaista on, minkä keskellä on elänyt. Jos perheystävät ja kummit ovat koulutettuja ja hyvässä asemassa, lapsestakin vähän huomaamatta tulee heidän verkostojensa osa.
Miles Corak ja Patrizio Piraino havaitsivat tutkimuksissaan,että isän tulotaso korreloi erittäin voimakkaasti sen todennäköisyyden kanssa, että lapsi tulee työskentelemään saman työnantajan palveluksessa. Useat työpaikat löydetään perhe-, ystävä, ja tuttavaverkostojen kautta tai usein saattaa olla helpompi saada työpaikka, jos hakijaa suosittelee joku, jonka työhönottaja tuntee ja joka voi mennä takuuseen hakijan pätevyydestä ja luotettavuudesta. Kaikki vanhemmat ja sukulaiset haluavat auttaa lapsia niin paljon kun vaan voivat. On melko itsestäänselvää, että mitä vaikutusvaltaisemmissa asemissa he ovat, sitä voimakkaammin he voivat vaikuttaa toisten etenemiseen uralla tai mahdollisuuksiin päästä alkuun. Lisäksi etenkin perheen ja sukulaisten kautta ihminen saa suuren osan sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomastaan, olemisen tavan, puhetyylin, keskustelukulttuurin, oikeanlaisen käytöksen, ihmissuhteiden muodostamisen mallit yms. jotka ovat huomattavan merkittävässä asemassa tulevaisuuden työelämässä.

On monta tekijää, joita ihmiset eivät ota huomioon arvioidessaan omaa menestymistään - kuinka paljon siitä on omaa ansiota ja kuinka paljon onnea, sattumaa tai muista ihmisistä riippuvaista. Monet ihmiset ovat taipuvaisia ylikorostamaan omaa kovaa työtään, mikä on täysin ymmärrettävää. Monet edellä kuvatun kaltaiset seikat otetaan monesti itsestäänselvyytenä, ei ymmärretä niiden vaikutusta tai oletetaan asetelmien olevan samankaltaiset kaikilla - paitsi mitä tulee jokaisen yksilön biologiseen erilaisuuteen - varsinkin jos omassa tuttavapiirissä ei ole ihmisiä erilaisista perhetaustoista. Tämä luokkayhteiskunnan ilmiö tuli esille Työterveyslaitoksen hiljattaisessa tutkimuksessa.
Suomalainen yhteiskunta on hankkeen tulosten mukaan eriytynyt sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan. Perhe- ja ystävyysverkostoihin valikoituvat samaan sosiaaliluokkaan kuuluvat. Toimihenkilöt ystävystyvät keskenään, työntekijät keskenään ja johtajat keskenään.
Ihmisten menestymisen mittarina käytetään usein tämän ansioita ja varallisuutta, varsinkin kun tarkastellaan ihmisen menestymistä työmarkkinoilla. Tämän vuoksi on syytä myös pohtia hieman, mistä yksilön ansiot koostuvat, ja mitä tekijöitä tässä on taustalla.

Yksi tekijä ihmisen ansioista on tuottavan omaisuuden omistaminen. Olemme pohtineet tämän kaltaisen palkitsemiseen liittyvää problematiikkaa toisaalla, tässä yhteydessä tarkastelemme kysymystä ainoastaan siitä näkökulmasta, ovatko tuottavan omaisuuden suomat tulot yksilön omaa ansiota. Tuottavaa omaisuutta eli tuotantovälineiden omistusta voidaan saada perimällä tai lahjana, tai sitten hankkia omalla työllä. Lienee itsestään selvää, ettei ensin mainitussa tapauksessa yksilön omilla ansioilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Toisessa tapauksessa, jossa yksilö on itse hankkinut omaisuutensa, ei kuvio ole niin selkeä. Tässäkin tapauksessa perhe- ja tuttavaverkosto on tärkeässä asemassa, koska niillä, joilla on paremmat yhteydet tai sisäpiirin tietoa, on paremmat asemat tuottavan omaisuuden hankkimiseen. Lisäksi tuotantovälineiden avulla tienatut voitot perustuvat siihen, että omistajat saavat osuuden muiden ihmisten tuottavuuden kasvusta, joka syntyy muiden tehdessä töitä tuotantovälineillä. Tässäkin tapauksessa ajatus yksilön omista ansioista on erittäin kyseenalainen.

Toinen tapa ansaita tuloja on työn tekeminen. Jos oletetaan, että ihmisen asema työmarkkinoilla ja palkka määrittyy edes jossain määrin sen perusteella, kuinka ahkera ja tuottava kukin on, on perusteltua ajatella, että suuret tulot ovat jossain määrin omaa ansiota. Varsinkin jos emme ota huomioon edellä mainittuja perhetaustaan liittyviä tekijöitä.

Taloustieteilijät määrittelevät mihin tahansa tuotantopanokseen sijoitetun työn tuon panoksen "rajatuotoksi". Toisin sanoen, jos lisäämme yhden kysymyksessä olevan panosyksikön kaikkiin tuotannossa jo käytettyihin tuotantopanoksiin, paljonko tuotannon arvo kasvaisi? Vastaus määritellään kysymyksessä olevan panoksen rajatuotoksi.

Mutta valtavirran taloustieteilijät opettavat, että rajatuotos eli panoksen lisääminen riippuu yhtä paljon tuon panoksen tarjolla olevien yksiköiden määrästä ja muiden, sitä korvaavien panosten määrästä ja laadusta kuin mistään itse panoksen perimmäisestä ominaisuudesta. Eli jos vastaavaa työtä on helposti saatavilla muualta, kyseisen työn rajatuotos laskee. Jos taas vastaavaa työtä ei ole saatavilla helposti, eli työntekijä ei ole helposti korvattavissa, rajatuotos kasvaa.

Erilaisten työsuoritusten rajatuotos riippuu etupäässä kuhunkin työntekijäryhmään kuuluvien ihmisten lukumäärästä ja heidän käytössään olevien muusta kuin työstä koostuvien panosten määrästä ja laadusta. Ihmisen työn arvo määrittyy tästä näkökulmasta hyvin sattumanvaraisesti, sen perusteella onko vastaavanlaista työtä tai "kyvykkyyttä" paljoa tarjolla vai ei.

Tämän ohella useimmat jäljelle jäävät erot ihmisten henkilökohtaisessa tuottavuudessa aiheutuvat henkilökohtaisista eroista. Nämä taas riippuvat sekä biologisista että kasvuympäristöön liittyvistä tekijöistä, eikä näihin kumpaankaan ihminen voi juurikaan vaikuttaa, joten on harhaanjohtavaa sanoa, että yksilön tuottavuus perustuisi hänen omiin ansioihinsa. Ainoastaan jokaisen ahkeruus ja työn määrä on tiettyjen reunaehtojen puitteissa yksilön itsensä määriteltävissä.

Käsitys työnsä tuloksista omien ansioiden seurauksena saattaa jopa joskus lähemmässä tarkastelussa osoittautua täydellisessä harhaksi. Taloustieteen nobelisti, psykologi Daniel Kahneman seurasi tutkimuksissaan rahoitusmarkkinoilla työskenteleviä sijoittajia kahdeksan vuoden ajan. Hän havaitsi, että vaikka he elättelevät suuria luuloja kyvykkyydestään, todellisuudessa heidän suoriutumisensa oli tällä aikavälillä täysin sattumanvaraista, ilman minkäänlaista jatkuvuutta. Ne, jotka onnistuivat, olivat ainoastaan onnekkaita. Aivan kuin nopanheitossa, kyvykkyydellä ei ollut mitään tekemistä heidän menestymisensä taustalla. Kuitenkin he pitivät kiinni uskostaan oman työnsä vaikuttavuuteen, jopa vielä senkin jälkeen, kun olivat kuulleet tutkimuksen tuloksista.

Markkinatalouden työnjako jakaa erilaiset työtehtävät hierarkkisesti. Tällöin yksilöiden neuvotteluasemat työmarkkinoilla nousevat suureen rooliin heidän palkkansa määrittelyssä, kun työstä maksettava palkka määräytyy markkinatilanteiden mukaan. Ne, joille markkina-asetelmat takaavat voimakkaat neuvotteluasemat -  joiden työpanos ei ole helposti korvattavissa toisella vastaavalla - pääsevät edulliseen asemaan työnsä hinnan määrittelyssä. Myös työntekijän sosiaaliset verkosto nousevat merkittävään rooliin. Havainnollistava esimerkki on toimitusjohtajien palkat Suomessa, mistä Helsingin Sanomat uutisoi viime vuoden puolella.
Osa suomalaisista toimitusjohtajista päättää toistensa palkoista ja palkitsemisesta ristiin yritysten hallituksissa. Hyvä esimerkki on Suomen suurimman työeläkeyhtiön Varman ympärille muodostunut piiri, joka päättää vastavuoroisesti miljoonien eurojen eduista. (HS, 19.5.2011)

Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet (...) "Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen". (HS, 18.08.2011)
Kun ihmiset toteuttavat ahkeruuttaan erilaisissa työtehtävissä, erilaisista töistä maksetaan erilaista palkkaa. Työn hinnan määrittyessä markkinoilla, jäävät toiset taas huomattavan epäedullisiin asemiin. Toiset eivät ole halunneet tai heillä ei ole ollut mahdollisuuksia kouluttautua ja erikoistua pitkälle. Tällöin kun he päätyvät tekemään työtä, josta on paljon tarjontaa ja jonka tekijät ovat helposti vaihdettavissa keskenään, markkinat hinnoittelevat heidän työpanoksensa verraten alhaiseksi, huolimatta siitä, miten raskasta ja kuluttavaa heidän tekemänsä työ on. Heidän huono neuvotteluasemansa markkinoilla johtaa siihen, että tekivätpä he työnsä kuinka ahkerasti tahansa, heille maksetaan silti alhaista palkkaa, koska markkinat hinnoittelevat heidän työnsä niin alas. Näin ahkera ja työtä tekevä ihminen saattaa jäädä tulotasonsa johdosta suhteellisen köyhäksi, ja on hyvin harhaanjohtavaa väittää, että tämä on yksilön omaa syytä.

Tämä pätee varsinkin sen takia, koska yhteiskunnassa jonkun täytyy aina nämä työt tehdä. Hierarkkisesta ja eriarvoisesta työnjaosta johtuen osa työtätekevästä väestöstä on "tuomittu" suhteelliseen köyhyyteen, eikä se johdu pelkästään heidän yritteliäisyyden puutteesta tai "tyhmyydestään". Samaa pätee osaan työttömistä. Silloin kun yhteiskunnassa on rakenteellista työttömyyttä, osa työkykyisestä ja -haluisesta väestöstä päätyy väistämättä työttömäksi. Esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan suomessa oli vuoden 2012 maaliskuussa 250 000 työtöntä työnhakijaa ja ainoastaan 115 000 avointa työpaikkaa.

Usein kuulee tähän väittämään esitetyn vastalauseen, jonka mukaan he voisivat itse työllistää itsensä ryhtymällä yrittäjiksi. Kuitenkaan todellisuudessa kyse ei ole ainoastaan yksinkertaisesta valinnasta ryhtyäkö yrittäjäksi vai ei. Kuten edellisessä osassa esitimme, jo pelkkä epävarman toimeentulon tilanteessa eläminen tekee tulevaisuuteen tähtäävän ja rationaalisen ajattelun vaikeaksi, tämän hetken tarpeiden kuormittaessa ajattelun kapasiteettia niin voimakkaasti. Lisäksi yrittäjäksi ryhtyminen vaatii pääomia, joita kaikille halukkaille ei ole täysin vastikkeetta ja helposti tarjolla.

Monet silti peräänantamattomasti väittävät, että on ihmisten oma vika, kun he jäävät joko työttömiksi tai alhaisen palkkatason töihin, eivätkä pyri korkeammalle. He olettavat, että jokainen, jolla on tarpeeksi älykkyyttä, yritystä ja peräänantamattomuutta voi nousta korkeammalle työnjaon hierarkiassa kohti parempia palkkoja ja asemia. Kuitenkin tämä vaatii tietynlaisia luonteenpiirteitä tai tietynlaista sopeutumista ja muovautumista, joihin kaikki eivät täysin luonnollisista syistä ole kykeneväisiä tai edes halukkaita.

Belinda Board ja Katarina Fritzon tutkivat 39:ää johtavissa tehtävissä yritysmaailmassa toimivaa henkilöä. He vertasivat kokeiden tuloksia toisiin samanlaisiin kokeisiin, jotka oli tehty eräässä vankimielisairaalassa. Vertailussa kävi ilmi, että yritysmaailman johtajat saivat joko yhtäläiset tai suuremmat pisteet eräillä osa-alueilla, jotka ilmentävät psykopaattista persoonallisuushäiriötä. Jotkut, jopa "peittosivat" potilaita, jotka oli diagnosoitu psykopaateiksi. Näitä piirteitä olivat egosentrisyys, valmius hyväksikäyttää muita, voimakas kokemus oikeutuksesta oman asemansa ajamisessa sekä empatian ja omatunnon puute. Tämän kaltaiset ihmiset ovat erittäin kykeneväisiä miellyttämään ja manipuloimaan toisia ihmisiä, mikä palvelee vahvasti sekä heidän omaansa että edustamansa yrityksen etua.

Jos yritysjohtajan asema otetaan kriteeriksi menestykselle työelämässä, vaikuttaisi väite "pelurit pärjäävät" pitävän paikkansa. Muiden manipuloiminen ja säälimätön oman edun tavoitteleminen edesauttaa etenemistä yritysmaailman hierarkiassa. Voimakkaisiin neuvotteluasemiin hankkiutuminen ja niiden häikäilemätön hyväksikäyttö auttaa neuvottelemaan itselleen tähtitieteelliset ansiot suhteessa muihin palkansaajiin. Kapitalistisen markkinatalouden hierarkkinen organisaatiorakenne ja työnjako sekä yksityiseen voitontavoitteluun valjastettu talous edesauttaa ja kannustaa edellä kuvatun kaltaisilla luonteenpiirteillä varustettujen ihmisten nousemista yrityshierarkiassa vaikutusvaltaisimpien ja kovimpia ansioita tienaavien palkansaajien pallille.

Samalla "tavalliset" ihmiset, jotka ovat joko tehneet valinnan tai ajautuneet tekemään töitä, jotka vaativat vain vähän kouluttautumista tai erikoistumista ovat tuomitut suhteellisen epäedulliseen asemaan mitä tulee heidän tuloihinsa ja etuoikeuksiinsa, markkinajärjestelmän hinnoitellessa heidän työnsä hinnan alhaiseksi ja tarjotessa heille heikot neuvotteluasemat vaatia etuoikeuksia ja joustavuutta työhönsä. Näiden ihmisten tulotaso jää suhteellisen alhaiseksi huolimatta siitä, kuinka tärkeää heidän työnsä on tai kuinka ahkerasti he yrittävät ja työskentelevät.

Suomalaisnuorten terveyserot kasvussa

Talouselämä:
Suomalaisnuorten terveyserot ovat kasvussa, kertoo kansainvälinen koululaistutkimus. Perheen taloustilanne on yhä selvemmin yhteydessä nuoren terveyteen ja elintapoihin. 
Tutkijat pitävät hälyttävinä tuloksia, joiden mukaan nuorten sosioekonominen asema vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. Aiemmin tätä eroa ei vastaavassa tutkimuksessa ole havaittu. 
WHO-tutkimukseen osallistui Suomesta keväällä 2010 noin 6 600 oppilasta.
Myös Helsingin sanomat ja Kansan uutiset uutisoivat WHO:n tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksen lehdistötiedotteessa kuvataan tutkimustulosten merkitystä tarkemmin:
Perheen korkea koettu taloudellinen tilanne oli yhteydessä nuorten terveempiin elämäntapoihin. Nuorten elintavat myötäilevät perheen tapoja. Heikomman sosioekonomisen aseman on todettu liittyvän terveyden kannalta epäedullisempiin terveystottumuksiin. Kansainvälisessä aineistossa perheen korkea koettu taloudellinen tilanne oli lisäksi yhteydessä nuorten ja vanhempien väliseen parempaan vuorovaikutukseen, koulussa luokkatovereilta saatuun runsaampaan tukeen sekä nuorten ilmoittamaan vähäisempään psykosomaattiseen oireiluun. 
Tutkimustulokset ovat hälyttäviä nuorten sosioekonomisten terveyserojen suhteen. Aiemmissa koululaistutkimuksissa suomalaiset nuoret eivät ole erottuneet kielteisesti terveyserojen suhteen, tilanne on nyt kuitenkin muuttunut. Lasten ja nuorten terveyserot indikoivat terveyseroja aikuisuudessa, mikä tietää suuria yhteiskunnallisia kustannuksia niin taloudellisesti kuin inhimillisesti.
Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan WHO:n sivustolta.

Lue myös:

Jani Kaaro: Köyhyyden anatomia
TE: Tuloerojen kasvu muuttuu terveyserojen kasvuksi
Turun Sanomat: Rikkaiden ja köyhien väliset kuolleisuuserot Suomessa jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa