THL: Köyhien määrä on edelleen huolettavan suuri - perusturva ei riitä arjen menoihin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan alle. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Suhteellisen köyhyyden ennakoidaan kasvavan eniten yksinasuvien, yli 65-vuotiaiden, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa.
Vuonna 2015 suomalaisista lähes 9 prosentilla eli noin 490 000 henkilön tulot eivät riittäneet kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittivat minimibudjetin köyhyysrajan. Minimibudjettiköyhyyden ennustetaan pysyvän samalla tasolla vuosina 2015–2017. 

Lue myös:

 

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesissa: Suomen perustulokokeilu perusteellisesti vinossa

Suomen perustulokokeilu on epäonnistunut, kirjoittavat Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesissa julkaistussa vieraskynässään

Hallituksen ohjaaman kokeilun tarkoituksena on lisätä matalapalkkaista ja -tuottoista työtä, ei puuttua talouden perustavanlaatuisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen tai epätasa-arvoon. 

Perustulon ideaan kuuluu, että sitä maksetaan kaikille. Hallitus kuitenkin rajasi kokeilun vain pitkäaikaistyöttömiin. Kokeilussa jaettu tuki ei täytä perustulon määritelmää, koska siinä vastikkeetonta rahaa jaetaan vain pitkäaikaistyöttömille. Jotta saataisiin pätevää tietoa perustulon vaikutuksista, sitä on jaettava monenlaisilla ryhmille – myös työssäkäyville.

Sipilän hallituksen on laajennettava kokeilua kattamaan nykyistä useampia ryhmiä kuten Kelan tutkijat raportissaan alunperin ehdottivat. Kokeilun lähtökohdaksi on otettava yksilöiden vapautta korostava perustulo, joka ei pakota ihmisiä matapalkkaisiin töihin. Tutkijoiden ehdotuksia laajemmista ja monipuolisemmista kokeiluista on kuunneltava. Vain kokeilemalla todellista perustuloa Suomi voi täyttää maailmalla perustulokokeiluun asetetut korkeat odotukset.

Tärkeimmät lääkkeet voitaisiin saada köyhissä maissa alle eurolla per henki

maailma.net:

Tärkeimpien lääkkeiden toimittaminen kaikille kehitysmaissa voisi maksaa niinkin vähän kuin vain 1–2 dollaria, eli 0,9–1,8 euroa per henki kuukaudessa, summaa 21 lääketieteen alan asiantuntijasta koostuva komitea.
Lääketieteen lehti The Lancetin alla toimivan komitean tuoreen raportin mukaan tällä hetkellä tavoitteesta ollaan kaukana. Yksi viidestä maailman maasta käyttää lääkkeisiin vähemmän kuin pitäisi. Toisaalta samaan aikaan maailma yhteensä käyttää lääkkeisiin ainakin kahdeksan kertaa enemmän kuin olisi välttämätöntä, mikä viestii valtavasta epätasa-arvosta sekä rahoituksen ja hallinnon tehottomuudesta, komitea kritisoi.

Nykyisen lääketuotannon tehottomuus kertoo karua kieltään myös markkinoiden rakenteellisesta tehottomuudesta.

Keskeinen markkinatalouden periaate on ns. ääni per euro -periaate. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa tuotantopäätöksiin siinä määrin, kun hänellä on käytössään euroja. Tästä syystä markkinat kohdentavat resursseja sekä tuottavat tavaroita ja palveluja maksukykyisille ostajille.

Markkinoilla ostajat ilmaisevat tarpeidensa ja halujensa voimakkuuden äänestyslipukkeilla, joita jokaisella on varallisuutensa mukaisesti. Näin rikkaammat pääsevät ilmaisemaan halunsa voimakkuuden moninkertaisena köyhempiin verrattuna, joten heidän tarpeensa tulevat paremmin huomioiduksi.

Markkinatalouden rakenteellinen ongelma onkin siinä, ettei se pysty ottamaan huomioon ihmisten kuluttamistarpeita yhteiskunnallisesti tehokkaasti, inhimillisesti tai tasa-arvoisesti, vaan rikkaampien toissijaisiin tarpeisiin vastataan köyhempien perutavanlaatuisempien tarpeiden sijaan.

Lisäksi markkinoilla on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta, ilmaista julkisen kulutuksen tarpeita.  

Yhteiskuntien taloudelliselle ja tiedolliselle edistykselle olisikin elintärkeää, että katse suunnattaisiin epäonnistuneista markkinaratkaisuista uudenlaisiin osallistavampiin ja tasa-arvoisempiin rakenteisiin.

Lue myös:

HS: Suomen rikkain prosentti omistaa yhä suuremman osuuden varallisuudesta

Helsingin Sanomat:

Rikkain prosentti suomalaisista kotitalouksista omistaa yhä suuremman osuuden kaikesta varallisuudesta.
Vauraimman prosentin osuus nettovarallisuudesta oli vuonna 2013 runsaat 13 prosenttia, kertoo Tilastokeskuksen tällä viikolla julkistama aineisto. Vielä vuonna 1994 osuus oli noin kahdeksan prosenttia.
Rikkaimpaan prosenttiin yltää, jos kotitalouden nettovarallisuus on vajaat 1,4 miljoonaa euroa. Nettovarallisuus lasketaan, kun varallisuudesta, esimerkiksi asunnoista, kiinteistöistä, osakkeista ja talletuksista, vähennetään velat.
Varallisuuden keskittyminen näkyy muussakin kuin rikkaimman prosentin osuudessa. Kotitalouksista vauraimman viiden prosentin osuus nettovarallisuudesta oli toissa vuonna yli 31 prosenttia, kun vuonna 1994 osuus oli 25 prosenttia.
Todellisuudessa rikkaimman prosentin siivu varallisuudesta on vielä suurempi kuin Tilastokeskuksen tutkimuksesta voi päätellä. Tiedot varallisuudesta eivät ole kattavia, ja varallisuusveron lakkauttamisen jälkeen luotettavan tiedon saaminen varoista on tullut vaikeammaksi.
[…]
Matti Tuomalan mukaan yksi merkittävä syy varallisuuden keskittymiseen Suomessa on verotus. Hyvin tienaavat voivat muuntaa tuloja palkasta pääomatuloiksi, joita verotetaan kevyemmin kuin suuria palkkatuloja. Tuloerot ovat ajan mittaan muuttuneet myös eroiksi varallisuudessa.
Politiikan oikealla laidalla tuloeroja ja siten myös varallisuuseroja perustellaan usein oikeudenmukaisuudella. Tuomalan mielestä tällaiseen kehitykseen kannustava politiikka ei näytä olleen onnistunutta.

Lue myös:

Kauppalehti: Rikkaat perijät viittaavat kintaalla työnteolle

Kauppalehti:

Moni rikkaasta perheestä tuleva nuori aikuinen on todennut, että työnteko ei kiinnosta pätkääkään.

[…]

Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori Robert Reich on huolissaan kehityksestä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.

[…] Yhdysvalloissa köyhät tekevät monesti kahta tai useampaa työtä. Rikkaiden lapset sen sijaan nauttivat perheidensä rahoista. Ja näiden vapaamatkustajien määrä on kasvussa.

Ilmiötä selittää Reichin mukaan se, että nuorta sukupolvea odottaa historian muhkeimmat perinnöt.

”Heidän ainoana tehtävänään on ollut syntyä oikeaan perheeseen”, Reich kirjoittaa.

[…]

Reichin mukaan ilmiö on vaaraksi myös demokratialle, koska dynastinen varallisuus tuo mukanaan väistämättä aina myös poliittista vaikutusvaltaa.

Reich ehdottaa lääkkeeksi erilaisia veroja perittävälle omaisuudelle ja varallisuudelle.

”Meidän ei tarvitse seurata sivusta, kun kilpailuyhteiskuntamme muuttuu aristokratiaksi, ja dynastinen (peritty) varallisuus alleviivaa demokratiaamme. Meidän on ryhdyttävä toimiin – ennen kuin on liian myöhäistä”, hän toteaa.

Perintöjen rooli yksilöiden varallisuuden lähteenä on sitä ongelmallisempi, mitä voimakkaampi merkitys perinnöillä on. On selvää, että perinnöt palkitsevat ihmisiä asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa. Huomattavasti erisuuruiset perinnöt vaikuttavat lopulta myös ihmisten taloudellisiin lähtökohtiin ja voivat osaltaan rapauttaa demokratian perusperiaatteiden toimivuutta. 

Lue myös:

 

 

Tutkimus: Joka kolmas britti elää ala-arvoisissa olosuhteissa

Helsingin Sanomat:

Niiden kotitalouksien määrä, jotka eivät yllä vähimmäisiin elintasovaatimuksiin, on kaksinkertaistunut viimeisinä 30 vuonna, selviää Bristolin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

[...]

Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia kotitalouksista elää tällä hetkellä ala-arvoisissa olosuhteissa. Tämä määritellään esimerkiksi kansalaisten kykenemättömyytenä ruokkia ja vaatettaa itsensä ja lapsensa, sekä lämmittää ja vakuuttaa kotinsa. 1980-luvulla vastaava luku oli 14 prosenttia.

Tutkimus esittää myös, että 18 miljoonaa brittiä elää riittämättömissä asuinoloissa ja 12 miljoonaa ei pysty ylläpitämään haluamaansa olennaista sosiaalista elämää, kuten isännöimään vieraita kotonaan.

Yhdellä kolmesta britannialaisesta ei ole varaa kotinsa lämmitykseen ja neljä miljoonaa ihmistä ei tutkimuksen mukaan kykene syömään terveellisesti.

Nykyinen talousjärjestelmämme on toistuvasti kykenemätön vastaamaan valtavan ihmisjoukon perustavanlaatuisiin tarpeisiin, kuten riittävään ravintoon ja kunnolliseen asumiseen. Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kaltaiset erittäin vauraat maat kärsivät laajoista ongelmista esimerkiksi aliravitsemuksen ja köyhyysloukkojen muodossa. Ongelmien ilmetessä markkinoiden kestämätöntä toimintaa on joudutta korjaamaan erilaisin ratkaisuin. Markkinatalouksien rakenteellisten ongelmien takia historian saatossa onkin synnytetty erilaisia pysyvämpiä hyvinvointirakenteita, jotta tehoton, epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen talousjärjestelmä saadaan toimivammaksi. 

Lue myös:

HS: Kaupungit eivät kaavoita köyhille

Helsingin Sanomat:

"Kaupungit metsästävät vain hyvätuloisia asukkaita eikä vuokra-asujista oikeasti välitä kukaan", Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti sanoo.

Pipatin mukaan kaupungeilla olisi kyllä tontteja kaavoitettavaksi myös vuokra-asuntotuotantoon, mutta näin tehdään vain pakollinen määrä.

"Kaupungit eivät voi sanoa syytä suoraan, koska se olisi yhteiskunnallisesti sopimatonta. Kaikkia väestöryhmiä ei yksinkertaisesti palvella tasapuolisesti", Pipatti sanoi Rakennusteollisuuden suhdannekatsauksen yhteydessä tiistaina.

Vähätuloisten sortamisesta on Pipatin mukaan "valitettavan paljon näyttöä".

Taloudellisen vaikutusvallan puute on myös poliittisen vaikutusvallan puutetta. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa myös yhteiskunnan demokratia rapautuu asteittain, mikä näkyy monilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Lue myös:

Bank of England: Pankit luovat rahaa

David Graeber, The Guardian:

In other words, everything we know is not just wrong – it's backwards. When banks make loans, they create money. This is because money is really just an IOU. The role of the central bank is to preside over a legal order that effectively grants banks the exclusive right to create IOUs of a certain kind, ones that the government will recognise as legal tender by its willingness to accept them in payment of taxes. There's really no limit on how much banks could create, provided they can find someone willing to borrow it.

Englannin keskuspankki on muuttanut radikaalisti näkemystään rahan toiminnasta. Bank of Englandin mukaan pankin myöntäessä lainan se luo lisää rahaa järjestelmään sen sijaan, että pankki yksinkertaisesti kierrättäisi asiakkaidensa talletuksia eteenpäin. David Graeber huomauttaa, että tällä havainnolla on suuri merkitys myös julkisten palveluiden rahoituksen kannalta. Jos kerran keskuspankin tehtävänä ei olekaan rajoittaa kierrossa olevan rahan määrää taloudessa, on mahdollista rahoittaa yksilöiden ja yhteisöjen tarvitsemia palveluja suoraan keskuspankista käsin. Myös suomalaisessa Raha ja talous -blogissa on useiden vuosien ajan tuotu ansiokkaasti tätä perinteisestä talousajattelusta poikkeavaa näkökulmaa esiin.

Nykyisin vallalla oleva käsitys perustuu ajatukseen, että keskuspankit rahoittavat yksityisen sektorin toimintaa, jota puolestaan valtiot verottavat kerätäkseen tulovirtoja kansalaisten tarvitsemien palveluiden rahoittamiseksi.

Julkisten palveluiden rahoittamista suoraan keskuspankkirahalla on kritisoitu sillä, että inflaatio lisääntyisi rajusti, mikä puolestaan vaarantaisi kansantalouden terveyden. Graeberin mielestä nämä huolet on osoitettu turhiksi, sillä nykyinenkään valtavan mittakaavan rahan painaminen yksityisissä pankeissa ei ole johtanut hyperinflaatioon.

Kyse on siis välttämättömyyksien sijaan valinnoista ja arvoista. Miten ja minkälaisiin asioihin varoja ja resursseja halutaan kohdentaa?