TS: Työssäkäyvät köyhät juurtuivat Suomeen

Sosiaalivirastojen mukaan Suomeen on juurtunut työtätekevien köyhyys. Erityisesti valmiiksi heikossa asemassa olevilla ihmisillä ei ole kunnollista mahdollista vaikuttaa työtehtäviensä määrään. Heille on tarjolla niin vähän töitä, etteivät he tule työnsä ansiolla turvatusti toimeen.

TS Antti Karjalainen 7.8.2010
Työssäkäyvät köyhät juurtuivat Suomeen

Suomessa on käynnissä murros, joka murentaa työn aseman toimeentulon takaajana. Pienyritys, osa-aikatyö tai pätkätyöläisyys eivät nyky-Suomessa enää välttämättä elätä. Toimeentulotuen saajista työssäkäyviä onkin jo yli kymmenen prosenttia.

Työtä on Suomessa totuttu pitämään yhtenä elämän peruskulmakivistä. Työssäkäyvä uskaltaa suunnitella tulevaisuutta, perustaa perheen ja hankkia asunnon.

Palkka tai yrittäjätulo eivät kuitenkaan 2000-luvulla enää takaa vakaata tulevaisuutta, vaan duunari joutuu helposti sosiaalituen luukulle.

Atlantin takana on jo pitkään ollut tavallista, että pienipalkkaisimmat eivät tienaa riittävästi elämiseen. Walmartismiksi kutsuttu ilmiö on saanut nimensä Wal-Mart-kauppaketjusta, joka teetättää töitä minimipalkalla.

Työssäkäyvien tilanne on huonontunut myös Suomessa. Helsingissä toimeentulotuen hakijoista reilulla 11 prosentilla pääasialliset tulot kertyvät palkasta tai yrittämisestä.

– Ansio- ja yrittäjätuloja saavien toimeentulotukiasiakkaiden määrä on hienoisessa noususuunnassa, arvioi Helsingin Sosiaaliviraston sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen.

Palviaisen ja Tampereen kaupungin toimeentuloturvan päällikön Timo Ruoholan mukaan luvut ovat vastaavia myös muissa Suomen suurissa kaupungeissa.

Palviaisen mukaan toimeentulotukea nostetaan keskimäärin 6–7 kuukauden ajan. Joukossa on kuitenkin myös pitkäaikaisia asiakkaita, joista osa saa pysyvästi liian pientä palkkaa elämiseen.

Pienyrittäjän leipä tiukassa

Sosiaalivirastoissa ollaan erityisen huolissaan pienyrittäjien ja työssäkäyvien yksinhuoltajien, nuorten sekä opiskelijoiden köyhyydestä.

– Nuorten, alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrä on ollut kasvussa. Esimerkiksi ammattikoulutusta vailla olevilla keikkatyöt vähenevät ensimmäisenä. Lisäksi erityisesti pienyrittäjillä, jotka työllistävät itsensä ja ehkä jonkin toisen, ei ole töitä tarpeeksi, Leila Palviainen kertoo.

Pienyrittäjien köyhyydestä kertovat myös Tilastokeskuksen luvut. Niiden mukaan itsensä työllistävistä yrittäjistä 17 prosenttia eli köyhyysrajan alapuolella vuonna 2008.

– Erityisesti itsensä työllistäjissä on suhteessa paljon köyhiä. 2000-luvulla ulkoistamiset ajoivat osan ihmisistä työllistämään itsensä. Osalle se ei ole aina ollut oma valinta, kertoo työssäkäyviä köyhiä tutkinut Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen.

Helsingissä pääosin yrittäjätuloilla elävien toimeentulotuen saajien määrä vuonna 2009 oli 195 henkilöä. Vuonna 2008 heitä oli 158, Sosiaaliviraston tilastoista ilmenee.

Työurat pirstaloituvat

Osa-aikatyöt ja määräaikaisuudet lisääntyivät Suomessa 1990-luvun toisella puoliskolla. Kehitys lisäsi Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhasen mukaan hieman myös työtä tekevien köyhyyttä.

– Tampereen osalta toimeentulotuen hakeminen ansiotuloista huolimatta liittyy erityisesti osa-aikatyöhön kaupan puolella ja palvelualalla, Timo Ruohola Tampereen kaupungin sosiaalivirastosta kertoo.

Viime vuosina tilanne on osa-aikatöiden ja määräaikaisuuksien suhteen jopa hienoisesti parantunut, Kauhanen kertoo. Köyhyystilastoissa muutosta ei kuitenkaan huomaa.

Kauhasen mukaan köyhyyttä mitataan usein kotitaloustasolla, jolloin siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain osa-aikatyö tai määräaikaisuus.

– Epävakaiden työmarkkina-asemien, kuten osa-aikaisuuden tai määräaikaisuuden kasaantuminen samaan perheeseen on merkittävä köyhyysriski, Kauhanen sanoo.

Myös yksinasujat ja yksinhuoltajat ovat Kauhasen ja Ruoholan mukaan köyhyysvaarassa. Tampereen Sosiaaliviraston asiakkaista neljä viidestä on yksinasujia.

”Työllä pitäisi
tulla toimeen”

Talouskriisi on Merja Kauhasen mukaan saattanut viime aikoina lisätä työssäkäyvien köyhyyttä. Keikkatöitä on vähemmän, ja pätkätyöläisten työttömyysjaksot ovat pidempiä. Myöskään osa-aikaisille ei aina riitä tunteja.

Kauhanen ei sen sijaan näe walmartismia Suomessa merkittävänä ongelmana. Matalapalkkatyön osuus on täällä kuitenkin yhä Euroopan unionin alhaisimpia.

– Meillä alakohtaiset minimipalkat ja sopimusjärjestelmä ovat turvanneet matalapalkkaisten asemaa. Yhden tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa työssäkäyvien köyhyys liittyy hyvin paljon työmarkkinatekijöihin, kun taas EU-maissa suuri merkitys on kotitalouskohtaisilla tekijöillä, kuten lasten ja ansaitsijoiden lukumäärällä.

Sosiaalivirastojen mukaan onkin vielä melko harvinaista, että kokopäivätöissä oleva joutuu hakemaan toimeentulotukea. Ongelma monen kohdalla on kokopäivätöihin pääseminen.

– On tärkeää, että ihmiset saisivat halutessaan pysyviä työsuhteita, ja että osa-aikaiset saisivat riittävästi työtunteja, Kauhanen sanoo.

– Työllä pitäisi tulla toimeen.

Taloustutkija: Velkakriisi setvittävä IMF:n johdolla (YLE)

Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professorin Pertti Haaparannan mukaan vapaa kaupankäynti sijoituksilla ja lainoilla tarvitsee maailmanlaajuisia ratkaisuja vapaiden markkinajärjestelyjen kiihdyttämien, yhä uhkaavampien talouden epävakaisuuden seurausten estämiseksi.

"sijoittajat ovat nyt hyötyneet tästä tilanteesta, jossa korot ovat hyvin alhaiset. Ne ovat saaneet halvalla rahaa ja ihan suoraan pelaavat näillä mailla, joista tulee nyt hyvää tuottoa. Kunnollista velkaongelmien hoitojärjestelmää tarvitaan, koska [tämä on] sijoittajien sosiaaliturvaa"

YLE Uutiset 17.11.2010
Taloustutkija: Velkakriisi setvittävä IMF:n johdolla

Euromaita vaivaava velkakriisi pitäisi YLE Uutisten haastatteleman taloustutkijan mielestä ratkoa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johdolla. Kyse on siksi suuresta ongelmasta, että euromaiden omat rahkeet eivät riitä. Euron tulevaisuus ei kuitenkaan ole uhattuna.

Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professorin Pertti Haaparannan mukaan Kreikan ja Irlannin velkakriisien hoitamisessa olisi kohennettavaa. Haaparannan mielestä kunnollisen velkahelpotusjärjestelmän rakentamisessa ollaan pahasti myöhässä.

- Se olisi pitänyt tehdä 30 vuotta sitten, kun kehitysmaiden velkaongelma räjähti käsiin, Haaparanta sanoo.

Nyt kun seuraukset ovat jo ikään kuin housuissa, ollaan vihdoin oikealla tiellä, mutta tuskastuttavan hitaasti. Haaparannan mielestä euromaat hukkaavat turhaan resursseja yrittäessään keskenään ratkoa ongelmia, joiden syyt ovat maailmanlaajuiset. Asian hoitaminen pala palalta näyttää nyt vain hyödyttävän suursijoittajia.

- Onhan tässä myös se elementti, että sijoittajat ovat nyt hyötyneet tästä tilanteesta, jossa korot ovat hyvin alhaiset. Ne ovat saaneet halvalla rahaa ja ihan suoraan pelaavat näillä mailla, joista tulee nyt hyvää tuottoa. Kunnollista velkaongelmien hoitojärjestelmää tarvitaan, koska nyt tämä on tällaista sijoittajien sosiaaliturvaa.

Euron tulevaisuus turvassa

Haaparanta antaisi velkahelpotusjärjestelmän IMF:n hoidettavaksi, vaikka se todennäköisesti ei tulekaan yhtään sen halvemmaksi kuin euromaiden omat ponnistukset.

- Ilman muuta tässä palaa rahaa. Se oli nyt ehkä se yksi tragikoominen piirre tässä eilisessä päätöksessä, että ikään kuin kuvitellaan, että ihmiset eivät ymmärrä, että se tulee nielemään rahaa joka tapauksessa. Myös eurooppalaista rahaa huomattavan paljon.
Euron tulevaisuudesta professori Haaparanta ei ole huolissaan, vaikka kriisi vielä tästä leviäisikin. Eurojärjestelmän hajoamiseenkaan kun ei ole varaa.

- Jos siirryttäisiin kansallisiin valuuttoihin takaisin, niin valuuttakurssit saattaisivat vaihdella villisti. Tällä tavalla velkaongelma saattaisi levitä maasta toiseen hyvin nopeasti.

Vakuudet loukkaavat suvereniteettia

Varsin happamasti Pertti Haaparanta suhtautuu puheisiin vakuuksien hankkimisesta annetulle tuelle. Haaparannan mukaan valtion velkakirjojen vakuutena on perinteisesti valtion verotusoikeus, ei muuta. Se mikä menee sen yli, on jo astumista suvereniteetin puolelle.

- Voi ihan ottaa analogian Suomen tilanteeseen, että jos Suomi sattuisi velkaantumaan ja tulisi velkahelpotuspaketti, jossa Venäjän valtiokin olisi mukana ja sitten sen vakuudeksi annettaisiin suomalaista valtion omistamaa maata Suomesta, niin mikähän meteli siitä nousisi.

100000 osoitti Saksassa mieltään tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta

Lauantaina 13.11. noin 100000 ihmistä osoitti mieltään Saksassa vaatien tasa-arvoisempaa yhteiskunnallista järjestystä, varallisuudesta riippumattomien peruspalvelujen turvaamista ja eturyhmien vaikutusvallan vähentämistä päätöksenteossa.

HS: Lähes 100 000 marssi Saksassa ennen Merkelin puolueen kokousta
The Local.de: 100,000 march against social service cuts

Englanti: Köyhät töihin palkatta

Englannin hallitus suunnittelee pitkäaikaistyöttömien pakottamista töihin.

Jos työtön kieltäytyy työstä, hän menettää viikoittaisen 65 punnan eli 75 euron työttömyyskorvauksen jopa kolmen kuukauden ajaksi.

Talouselämä 8.11.2010 Jyrki Alkio
Brittilääke työttömyyteen: töitä palkatta

”Tämän maan rikkaat ja köyhät ovat nyt sodassa”, kommentoija julkisti viikonloppuna brittiläisen sanomalehti Daily Telegraghin keskustelupalstalla.

Kommentti liittyy David Cameronin puoli vuotta toimineen hallituksen uusimpiin suunnitelmiin.

Kuukausi sitten konservatiivien ja liberaalidemokraattien muodostama koalitiohallitus suututti keskiluokan ilmoittamalla poistavansa lapsilisät hyvätuloisilta.

Viikonloppuna hallituksen huomio kohdistui työttömyyteen. Työ- ja eläkeasioista vastaava ministeri Iain Duncan Smith kertoi, että hallitus panee pitkäaikaistyöttömät töihin.

”Viesti on selvä: osallistu tai homma muuttuu hankalaksi”, Duncan sanoi Daily Telegraphin haastattelussa.

Hallitus aikoo panna pitkäaikaistyöttömät hoitamaan puutarhoja ja keräämään roskia, Independent-lehden mukaan vieläpä ilman palkkaa.

Jos työtön kieltäytyy työstä, hän menettää viikoittaisen 65 punnan eli 75 euron työttömyyskorvauksen jopa kolmen kuukauden ajaksi.

Cameronin hallitus esittelee suunnitelmansa virallisesti tiistaina. Silloin selvinnevät myös esityksen yksityiskohdat. Viikonlopun tiedot muun muassa pakkotyöjakson kestosta vaihtelevat. Ministeri Duncan puhui viikon–kahden työjaksoista, BBC omassa uutisessaan kuukaudesta.

Kokemuksia työelämän rutiineista

Britannian koalitiohallitus on ryhtynyt määrätietoisesti leikkaamaan valtion kuluja. Säästöjä ministerit hakevat myös sosiaalimenoista.

”Tässä puhutaan ihmisistä, jotka eivät ole tottuneet tekemään töitä. Tarjoamme heille siihen mahdollisuuden. Ehkä vähän työnnämmekin heitä oikeaan suuntaan tarjoamalla heille silloin tällöin kokemuksia työpaikasta”, ulkoministeri William Hague sanoo BBC:n haastattelussa.

Hallituksen mielestä pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat kokemuksia työelämän käytännöistä ja rutiineista. Heidän pitää muun muassa oppia tulemaan paikalle aamuyhdeksältä ja työskentelemään iltaviiteen.

Toimilla pyritään vaikuttamaan ennen kaikkea niihin pitkäaikaistyöttömiin, jotka ovat joko päättäneet elää tukien varassa tai jotka tekevät tukien rinnalla pimeätä työtä.

Elokuussa Isossa-Britanniassa oli 821 000 yli vuoden työttömänä ollutta pitkäaikaistyötöntä eli enemmän kuin kertaakaan 13 viime vuoden aikana. Maan työttömyysaste oli 7,7 prosenttia.

Brittioppeja Suomessa

Suomessa työttömyysaste oli syyskuussa 7 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli 183 000. Työttömistä 56 500 eli lähes joka kolmas on ollut vailla työtä yli vuoden.

Puhuttelevatko brittiopit Suomessa?

Nykylain mukaan pitkäaikaistyötön voidaan Suomessa velvoittaa muun muassa osallistumaan kuntoutukseen. Töihin pitkäaikaistyöttömiä ei sen sijaan juurikaan velvoiteta, lähinnä siksi, että järkeviä työpaikkoja ei ole tarjolla.

”Yleisönosastokirjoituksissa tällaisista ajatuksista toki puhutaan, mutta poliitikkojen, virkamiesten tai työmarkkinajärjestöjen keskuudessa tällaisia keskusteluja ei ole käynnissä”, neuvotteleva virkamies Kimmo Ruth työ- ja elinkeinoministeriöstä sanoo.

Työttömien pakottaminen on herkkä asia. On helpompi puhua pitkäaikaistyöttömän ”selviytymisen tukemisesta” kuin ”velvoittamisesta” tai ”pakottamisesta”.

Etenkään ennen vaaleja yksikään puolue ei haluaa avata tällaista keskustelua, vaikka tarvetta ehkä olisi. Vai olisiko?

”Ei kahden viikon työpakko lisää bruttokansantuotetta tai ratkaise ongelmiamme”, Ruth sanoo.

Virallisen ajattelutavan mukaan lyhyestä työjaksosta ei ole apua työttömällekään, sillä työttömyyden syyt ovat usein moninaiset ja syvällä.

Velvoite oli valtiolla

Vielä 1990-luvun alussa Suomessakin oli pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvä velvoite. Valtio oli velvollinen järjestämään jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle töitä. Kun työttömyys laman aikana räjähti pilviin, järjestelmästä tuli liian kallis ja siitä luovuttiin vuonna 1993.

Simo ja Eeva Ristan valokuvia Helsingistä

Tasa-arvoisempi yhteiskunta on historiallisesti syntynyt usein kansalaisten eriarvoisuuden purkamiseksi tekemän periksiantamattoman työn ja vaatimusten tuloksena. Valokuvaajat Simo ja Eeva Rista ovat kuvanneet arkea ja kamppailua paremmasta yhteiskunnasta Helsingissä vuosikymmenten ajalta. Heidän töitään vuosilta 1969-85 on esillä Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa sekä internetissä.

Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvila
Kuvia mielenosoituksista "Asfalttia ja auringonkukkia" -verkkonäyttelyssä

Eläkevaikuttaja: Eläkejohtajien palkat moraalinen ongelma

Tunnettu eläkevaikuttaja Tarmo Pukkila pitää Taloussanomien haastattelussa eläkejohtajien valtavia palkkioita moraalisena ongelmana.



TS Sami Noponen 9.11.2010
Eläkejohtajien palkkiot ovat moraalinen ongelma

Työeläkeyhtiöiden johtajien palkkioiden maltillisuus on koko eläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta tärkeää, arvioi Tarmo Pukkila, joka toimi viime vuoteen saakka Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtajana.

– Tämä on ennen kaikkea moraalinen ongelma. Varsinkin kun työeläkeyhtiöiden johtajat ovat istuneet samaan aikaan asiantuntijoina Rantalan eläketyöryhmässä, joka on pohtinut työurien pidentämistä eläkejärjestelmän kestävyyden turvaamiseksi, Pukkila sanoi Taloussanomille.

Helsingin Sanomat kertoi marraskuun alussa, että suurien eläkeyhtiöiden johtajat ovat saamassa lisää etuisuuksia. Varman ja Ilmarisen hallitukset ovat hyväksyneet uuden bonusjärjestelmän nykyisen kannustinjärjestelmän lisukkeeksi.

– Tällaiset uudet bonusjärjestelmät tarkoittavat sitä, että työeläkeyhtiöiden johtajien palkkiot ovat nousussa samaan aikaan kuin työeläkejärjestelmän rahoituspohja pitäisi saada vakaalle pohjalle. Tämä on palkansaajan näkökulmasta aika kummallista, kun on päivänselvää että työeläke-etuuksia joudutaan tulevaisuudessa tavalla tai toisella alentamaan, Pukkila sanoi.

–Tämä tapahtuu joko työurien pidentämisen muodossa tai jollakin muulla tavalla. Tämän takia johtajien palkkioiden korotukset sopivat tähän aikaan huonosti.

Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan vetämä työryhmä on pohtinut keinoja, joilla suomalaisten työuria pidennetään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Viime keväänä asia siirtyi käytännössä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kontolle, kun Rantalan esitykset jumiutuivat erimielisyyksiin ja ryhmän määräaika täyttyi.

Ennen eläkkeelle jäämistään Pukkila vaati, että työmarkkinajärjestöjen pitäisi sopia siitä, että työeläkejärjestelmän rahoituksen vakaus turvattaisiin. Häntä huolettavat työeläkemaksuun kohdistuvat suuret nousupaineet.

–Työeläkemaksussa on pidemmällä aikavälillä talouskehityksestä riippuen 5–8 prosenttiyksikön nousupaine ja tällainen korotus on käytännössä mahdoton. Toivottavasti työuria saadaan pidennettyä, Pukkila sanoi.

Työeläkemaksun korottamatta jättäminen johtaisi eläkerahastojen purkamisen käynnistymiseen ja näin epäsuorasti järjestelmälle elintärkeiden sijoitustuottojen alenemiseen.

Maksujen maltillisia korotuksia onkin tulossa. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt sopivat lokakuussa korotetusta työeläkevakuutusmaksusta, joka nousee ensi vuodeksi 0,4 prosenttiyksikköä. Korotus jakaantuu puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken.

– Tämä sisältyy pari vuotta vanhaan sosiaalitupoon. Tämä on hyvä alku työeläkejärjestelmän rahoituspohjan turvaamisessa, Pukkila sanoi.

Työmarkkinajärjestöjen pari vuotta sitten kasamaan sosiaalipoliittisten paketin mukaan työeläkemaksut nousevat vuosina 2011–2014 yhteensä 1,6 prosenttia.

Pukkilan seuraajaksi vakuutusosaston johtoon nimitettiin viime vuoden lopussa varatuomari Outi Antila.

Verotutkija: Työn verotuksen vähentämisellä pyritään lisäämään tuloeroja

Verotutkija Matti Tuomala varoitti Helsingin Sanomien uutisessa 4.11., että kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen vahvasti ajama verotuksen muutos johtaa tuloerojen kasvuun. Tuomalan mukaan puheet työn verottamisen alentamisen työllistävästä vaikutuksesta ovat hämäystä. Uutisen mukaan lähes kaikki eduskuntapuolueet ovat puhuneet vastaavasta verouudistuksesta.

Kun työn verottamisesta siirrytään kuluttamisen verotukseen, verotuksen progressiivisuus vähenee ja taloudellinen eriarvoisuus kasvaa entisestään.


HS Piia Elonen 4.11.2010
Verotutkija tyrmää Kataisen opit kuluttamisen verotuksesta

Verotuksen painopistettä ei ole syytä muuttaa työtulojen verottamisesta kulutuksen verottamisen suuntaan, linjaa kansantaloustieteen professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta.

Verotuksen painopisteen muuttaminen on erityisesti kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisenveropolitiikan keskiössä.

Nykyhallitus on jo muuttanut painopistettä, ja Katainen on ilmoittanut kannattavansa linjan jatkamista myös seuraavassa hallituksessa.

Tuomala ei näe painopisteen muuttamiselle perusteita. "Tutkimuksesta ei löydy argumentteja tämän tueksi. Alan tutkimuksesta ei löydy sellaista ilmiötä, että painopisteen siirto toisi myönteisiä työllisyysvaikutuksia."

Katainen on perustellut painopistemuutosta juuri työntekoon kannustamisella.

"Se on ihan Cambridgen tenttikysymyksiä, että mikä virhe tuohon väitteeseen sisältyy", Tuomala sivaltaa.

Jos veroaste eli maksettavien verojen osuus ei muuten muutu, verojen siirtäminen puolelta toiselle ei siis lisää tai vähennä ihmisen ostovoimaa tai tarvetta tehdä töitä.

"Jos veroja vähennetään jostain ja lisätään toisaalle, miten se voisi kannustaa ihmisiä töihin."

Tuomala huomauttaa, että tutkimusten mukaan myöskään työtulojen verottamisen alentaminen itsessään ei juuri vaikuta tehtyihin työtunteihin.

Tuomala pitääkin Kataisen puheita lähinnä hämäyksenä. Hän muistuttaa painopisteen siirtämisen tarkoittavan sitä, että verotuksen progressiivisuus vähenee.

"Olisi rehellistä myöntää suoraan, että progressiivisuutta halutaan vähentää."

Progressio tarkoittaa sitä, että isotuloisilla on suurempi veroprosentti kuin pienituloisilla. Tämä tasoittaa tuloeroja ihmisten välillä. Progressiivisuuden heiketessä verotuksen uudelleenjakovaikutus vähenee.

Tuomala on kansainvälisesti arvostettu verotutkija, joka puhui eilen Sdp-taustaisen Työväen sivistysliiton ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen hyvinvointivaltioseminaarissa.

Työn verottamisen keventämisen ja kulutusverojen nostamisen puolesta ovat kokoomuksen lisäksi puhuneet lähes kaikki eduskuntapuolueet, myös Sdp. Vasemmistoliitto on selkeimmin eri linjoilla.

HS: Suomen tuloerot kasvavat nopeiten

Helsingin Sanomien uutisen mukaan Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot vielä vuosina 1966–1990, jonka jälkeen kehitys on ollut päinvastaista. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa. Tähän on eniten vaikuttanut pääomatuloverotuksen muutos.

Sosiaalietuudet, julkiset palvelut ja palkat ovat siis 1990-luvun jälkeen polkeneet paikallaan tai heikentyneet, mutta rikkaiden tulot ja varallisuus ovat kokeneet voimakasta kasvua. Suomi lähestyy OECD-maiden vertailussa nopeimmin Yhdysvaltojen yhteiskuntamallia.


HS 2.11.2010
Rikkaimpien lista kätkee köyhyyden

Eilen tulivat julkisiksi vuoden 2009 verotiedot. Maan eniten ansaitsevat ja maan rikkaimmat ovat taas tiedossa. Tai tiedossa ovat niiden tulot, jotka maksavat Suomessa veroja. Listasta siis puuttuvat esimerkiksi ne hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajat, jotka kierrättävät tulonsa ulkomaille Suomen verottajan tavoittamattomiin.

Eniten ansiotuloja saaneiden lista on myös lista niistä, jotka ovat maksaneet eniten rahaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen – joskin veroprosentit kertovat, että verosuunnittelulla voi vaikuttaa lopputulokseen.

Eniten pääomatuloja ansaitsevien lista ei sisällä suuria yllätyksiä. Se ei ole kumma, sillä ansiotuloja pienemmän veroprosentin ansiosta suurten pääomatulojen saajat vaurastuvat vuosi vuodelta suhteessa muihin.

Se, että suurimpien pääomatulojen saajien listalla ei ole paljon yllätysnimiä, kertoo myös, että Suomessa ei vuonna 2009 tehty merkittäviä listautumisia pörssiin eikä suuria määriä rahakkaita yrityskauppoja. Onko niin, että rikkaimpien klubiin on Suomessa entistä korkeammat portaat?

Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi vuosikausia Suomen eniten ansaitsevien ihmisten joukkoon kuuluneet ja kuuluvat Nokian ylimmät johtajat eivät vieläkään ole Suomen tuhannen eniten pääomatuloja saavien joukossa. Todistaako tämäkin osaltaan siitä, että palkkatuloilla ei Suomessa oikeasti rikastu?

Vaikka lamavuonna pääomatulot vähenivät, suuri linja Suomessa on 1990-luvulta lähtien ollut tuloerojen kasvu. Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen ero sitä edeltäneisiin vuosiin on dramaattinen.

Kun vuosina 1966–1990 yhteiskunnan vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vuosittain enemmän kuin rikkaimpien tulot, 1990-luvulta alkaen on ollut päinvastoin. Vuodesta 1990 vuoteen 2007 rikkaimman prosentin reaaliset käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet keskimäärin 12,6 prosenttia vuodessa, kun köyhimmän kymmenesosan reaalitulot ovat kasvaneet 0,7 prosenttia vuodessa.

Suurin yksittäinen seikka, joka tähän on vaikuttanut, on pääomatuloverotuksen muutos. Toinen syy ovat pitkäaikaiset ja voimakkaat nousukaudet ja kolmas on tulonsiirtojen ja sosiaaliavustusten reaaliarvojen pieneneminen.

Näin Suomi on vaivihkaa liukumassa yhdestä äärilaidasta kohti toista. Suomessa tuloerot ovat 2000-luvulla kasvaneet nopeammin kuin missään muussa OECD-maassa, ja olemme siirtyneet järjestön tasaisimpien tuloerojen maasta kohti suurempien tuloerojen maiden joukkoa.

Vuonna 2007 niiden kotitalouksien osuus, joiden tulot olivat alle 50 prosenttia suomalaisten kotitalouksien keskimmäisestä tulosta, oli jo kuusi prosenttia. Uusimpien tulotilastojen mukaan näiden kaikkein köyhimpien määrä on yhä jatkanut kasvuaan.

Tuloista ja veroista keskusteltaessa olennaista on nähdä, että meilläkin yhteiskunnan ääripäät ovat yhä kauempana toisistaan. Se repii yhteiskuntaa rikki.

Ongelman ydin on, miten me suhtaudumme köyhyyteen ja köyhyyden kasvuun. Verojärjestelmän pitää olla sellainen, että yhteiskunnalla on riittävät voimavarat ja keinot pitää kaikki jäsenensä samassa veneessä.

Se merkitsee, että on investoitava koulutukseen, aktivoivaan sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Näillä mekanismeilla toimitaan sen puolesta, että Suomessa sosiaaliset lähtökohdat eivät määritä ihmisen mahdollisuuksia.

HS: Eläkejohtajien palkat nousevat entisestään

Helsingin Sanomat: 

Ilmarisen uusi bonusjärjestelmä lupaa eläkejohtajille maksimissaan 15–30 prosenttia peruspalkasta, eli vanhojen bonusten kanssa yhdistettynä se merkitsee jopa 65–130 prosentin palkanlisää vuodessa.

Pelkästään vanha bonusjärjestelmä on tuottanut Ilmarisen Harri Sailakselle sadan tuhannen euron ja Varman Matti Vuorialle parin sadan tuhannen euron vuosittaisia palkanlisiä.

Varallisuuden ja taloudellisen päätäntävallan keskittyminen heikentää entisestään suomalaisten tasavertaista mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Eläkeyhtiöiden toimitusjohtajat ovat jo korkean asemansa perusteella lähempänä poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon ydintä kontaktiensa ja oleellisen informaationsa avulla. Tämän lisäksi vaikutusmahdollisuuksien tasa-arvoa heikennetään lisääntyvillä tulo- ja varallisuuseroilla, jotka lisääntyvät rakenteellisesti pidemmällä aikavälillä perimisjärjestelmän kautta.

Aiheeseen liittyvää: Palkkauksen periaatteet ja mekanismit pareconissa



HS 5.11.2010 Tuomo Pietiläinen
Isoille eläkepomoille taas uusi bonusjärjestelmä

Isojen eläkeyhtiöiden johtajat ovat saamassa lisää etuisuuksia. Helsingin Sanomien tietojen mukaan Varman ja Ilmarisen hallitukset ovat hyväksyneet uuden bonusjärjestelmän, joka nykymuodossaan tuottaa lisää bonuksia nykyisen kannustinjärjestelmän päälle.

Vanha kannustinjärjestelmä voi jo nykyisin nostaa esimerkiksi Varman toimitusjohtajan peruspalkkaa 75 prosenttia, Ilmarisessa toimitusjohtajan palkka voi nousta 50 prosenttia vuositasolla.

Ilmarisen uusi bonusjärjestelmä lupaa eläkejohtajille maksimissaan 15–30 prosenttia peruspalkasta, eli vanhojen bonusten kanssa yhdistettynä se merkitsee jopa 65–130 prosentin palkanlisää vuodessa.

Pelkästään vanha bonusjärjestelmä on tuottanut Ilmarisen Harri Sailakselle sadan tuhannen euron ja Varman Matti Vuorialle parin sadan tuhannen euron vuosittaisia palkanlisiä.

Uudet bonukset kerryttävät myös johtajien eläkettä, joka on jo valmiiksi tavallista suomalaista parempi.

Toimitusjohtajien palkat, vanhat sekä uudet bonukset ja johtajaeläkkeet kustannetaan eläkerahastojen tuotolla, joka ei esimerkiksi 2005–2009 saavuttanut tuottotavoitetta.

New York Timesin kolumni: Yhdysvaltojen tuloerot banaanitasavaltojen luokkaa

Nicholas Kristof esittää kolumnissaan hätkähdyttäviä lukuja Yhdysvaltojen tuloerojen räjähdysmäisestä kasvusta. Vuosien 1980-2005 välillä 80% prosenttia tulojen kasvusta meni rikkaimmalle prosentille. Suomesta vastikään julkaistut lukuisat raportit osoittavat, että kuljemme saman kehityksen mukana. Kristofin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rikkaiden varallisuuden lisääminen ole edes nykykapitalismin edun mukaista. Oleellisempaa on kuitenkin räikeiden tuloerojen moraalinen oikeutus. Millä perustein prosentti väestöstä on oikeutettu 24 prosenttiin kaikista tuloista?

NYT 6.11.2010
Our Banana Republic


In my reporting, I regularly travel to banana republics notorious for their inequality. In some of these plutocracies, the richest 1 percent of the population gobbles up 20 percent of the national pie.

But guess what? You no longer need to travel to distant and dangerous countries to observe such rapacious inequality. We now have it right here at home — and in the aftermath of Tuesday’s election, it may get worse.

The richest 1 percent of Americans now take home almost 24 percent of income, up from almost 9 percent in 1976. As Timothy Noah of Slate noted in an excellent series on inequality, the United States now arguably has a more unequal distribution of wealth than traditional banana republics like Nicaragua, Venezuela and Guyana.

C.E.O.’s of the largest American companies earned an average of 42 times as much as the average worker in 1980, but 531 times as much in 2001. Perhaps the most astounding statistic is this: From 1980 to 2005, more than four-fifths of the total increase in American incomes went to the richest 1 percent.

That’s the backdrop for one of the first big postelection fights in Washington — how far to extend the Bush tax cuts to the most affluent 2 percent of Americans. Both parties agree on extending tax cuts on the first $250,000 of incomes, even for billionaires. Republicans would also cut taxes above that.

The richest 0.1 percent of taxpayers would get a tax cut of $61,000 from President Obama. They would get $370,000 from Republicans, according to the nonpartisan Tax Policy Center. And that provides only a modest economic stimulus, because the rich are less likely to spend their tax savings.

At a time of 9.6 percent unemployment, wouldn’t it make more sense to finance a jobs program? For example, the money could be used to avoid laying off teachers and undermining American schools.

Likewise, an obvious priority in the worst economic downturn in 70 years should be to extend unemployment insurance benefits, some of which will be curtailed soon unless Congress renews them. Or there’s the Trade Adjustment Assistance program, which helps train and support workers who have lost their jobs because of foreign trade. It will no longer apply to service workers after Jan. 1, unless Congress intervenes.

So we face a choice. Is our economic priority the jobless, or is it zillionaires?

And if Republicans are worried about long-term budget deficits, a reasonable concern, why are they insistent on two steps that nonpartisan economists say would worsen the deficits by more than $800 billion over a decade — cutting taxes for the most opulent, and repealing health care reform? What other programs would they cut to make up the lost $800 billion in revenue?

In weighing these issues, let’s remember that backdrop of America’s rising inequality.

In the past, many of us acquiesced in discomfiting levels of inequality because we perceived a tradeoff between equity and economic growth. But there’s evidence that the levels of inequality we’ve now reached may actually suppress growth. A drop of inequality lubricates economic growth, but too much may gum it up.

Robert H. Frank of Cornell University, Adam Seth Levine of Vanderbilt University, and Oege Dijk of the European University Institute recently wrote a fascinating paper suggesting that inequality leads to more financial distress. They looked at census data for the 50 states and the 100 most populous counties in America, and found that places where inequality increased the most also endured the greatest surges in bankruptcies.

Here’s their explanation: When inequality rises, the richest rake in their winnings and buy even bigger mansions and fancier cars. Those a notch below then try to catch up, and end up depleting their savings or taking on more debt, making a financial crisis more likely.

Another consequence the scholars found: Rising inequality also led to more divorces, presumably a byproduct of the strains of financial distress. Maybe I’m overly sentimental or romantic, but that pierces me. It’s a reminder that inequality isn’t just an economic issue but also a question of human dignity and happiness.

Mounting evidence suggests that losing a job or a home can rock our identity and savage our self-esteem. Forced moves wrench families from their schools and support networks.

In short, inequality leaves people on the lower rungs feeling like hamsters on a wheel spinning ever faster, without hope or escape.

Economic polarization also shatters our sense of national union and common purpose, fostering political polarization as well.

So in this postelection landscape, let’s not aggravate income gaps that already would make a Latin American caudillo proud. To me, we’ve reached a banana republic point where our inequality has become both economically unhealthy and morally repugnant.

New York Timesin kolumni: Kasautuva varallisuus ja politiikka

Bob Herbert kuvailee kolumnissaan yhteiskuntatietelijöiden Jacob Hackerin ja Paul Piersonin julkaiseman “Winner-Take-All Politics: How Washington Made the Rich Richer — and Turned Its Back on the Middle Class.” -kirjaan perustaen kuinka Yhdysvaltain sisäpolitiikka on 70-luvulta alkaen muuttunut yhä enemmän superrikkaita suosivaksi.

Those changes were the result of increasingly sophisticated, well-financed and well-organized efforts by the corporate and financial sectors to tilt government policies in their favor, and thus in favor of the very wealthy.

Tätein usein syntipukiksi asetetun globalisaation sijaan massiivisen varallisuuden uusjaon taustalla olisivatkin

(...) the ways in which government has shaped the economy over this period through deregulation, through changes in industrial relations policies affecting labor unions, through corporate governance policies that have allowed C.E.O.’s to basically set their own pay (...)

Herbert näkee alati tiheämmin keskittyvän vaurauden olevan itseään ruokkiva ilmiö, joka rapauttaa vakavasti demokratiaa.

This hyperconcentration of wealth and income, and the overwhelming political clout it has put into the hands of the monied interests, has drastically eroded the capacity of government to respond to the needs of the middle class and others of modest income.

NY Times 01.11.2010
Fast Track to Inequality

The clearest explanation yet of the forces that converged over the past three decades or so to undermine the economic well-being of ordinary Americans is contained in the new book, “Winner-Take-All Politics: How Washington Made the Rich Richer — and Turned Its Back on the Middle Class.”

The authors, political scientists Jacob Hacker of Yale and Paul Pierson of the University of California, Berkeley, argue persuasively that the economic struggles of the middle and working classes in the U.S. since the late-1970s were not primarily the result of globalization and technological changes but rather a long series of policy changes in government that overwhelmingly favored the very rich.

Those changes were the result of increasingly sophisticated, well-financed and well-organized efforts by the corporate and financial sectors to tilt government policies in their favor, and thus in favor of the very wealthy. From tax laws to deregulation to corporate governance to safety net issues, government action was deliberately shaped to allow those who were already very wealthy to amass an ever increasing share of the nation’s economic benefits.

“Over the last generation,” the authors write, “more and more of the rewards of growth have gone to the rich and superrich. The rest of America, from the poor through the upper middle class, has fallen further and further behind.”

As if to underscore this theme, it was revealed last week (by David Cay Johnston, a Pulitzer Prize-winning former reporter for The New York Times), that the incomes of the very highest earners in the United States, a small group of individuals hauling in more than $50 million annually (sometimes much more), increased fivefold from 2008 to 2009, even as the nation was being rocked by the worst economic downturn since the Great Depression.

Last year was a terrific year for those at the very top. Professors Hacker and Pierson note in their book that investors and executives at the nation’s 38 largest companies earned a stunning total of $140 billion — a record. The investment firm Goldman Sachs paid bonuses to its employees that averaged nearly $600,000 per person, its best year since it was founded in 1869.

Something has gone seriously haywire in the distribution of the fruits of the American economy.

This unfortunate shift away from a long period of more widely shared prosperity unfolded steadily, year after year since the late-’70s, whether Democrats or Republicans controlled the levers of power in Washington. “Winner-Take-All Politics” explores the vexing question of how this could have happened in a democracy in which — in theory, at least — the enormous number of voters who are not rich would serve as a check on policies that curtailed their own economic opportunities while at the same time supercharging the benefits of the runaway rich.

The answer becomes clearer when one recognizes, as the book stresses, that politics is largely about organized combat. It’s a form of warfare. “It’s a contest,” said Professor Pierson, “between those who are organized, who can really monitor what government is doing in a very complicated world and bring pressure effectively to bear on politicians. Voters in that kind of system are at a disadvantage when there aren’t reliable, organized groups representing them that have clout and can effectively communicate to them what is going on.”

The book describes an “organizational revolution” that took place over the past three decades in which big business mobilized on an enormous scale to become much more active in Washington, cultivating politicians in both parties and fighting fiercely to achieve shared political goals. This occurred at the same time that organized labor, the most effective force fighting on behalf of the middle class and other working Americans, was caught in a devastating spiral of decline.

Thus, the counterweight of labor to the ever-increasing political clout of big business was effectively lost.

“We’re not arguing that globalization and technological change don’t matter,” said Professor Hacker. “But they aren’t by any means a sufficient explanation for this massive change in the distribution of wealth and income in the U.S. Much more important are the ways in which government has shaped the economy over this period through deregulation, through changes in industrial relations policies affecting labor unions, through corporate governance policies that have allowed C.E.O.’s to basically set their own pay, and so on.”

This hyperconcentration of wealth and income, and the overwhelming political clout it has put into the hands of the monied interests, has drastically eroded the capacity of government to respond to the needs of the middle class and others of modest income.

Nothing better illustrates the enormous power that has accrued to this tiny sliver of the population than its continued ability to thrive and prosper despite the Great Recession that was largely the result of their winner-take-all policies, and that has had such a disastrous effect on so many other Americans.

Osmo Soininvaara: Rikkaimpien vaurastuminen ei hyödytä muita

Osmo Soininvaara summaa Helsingin Sanomien kysymyksen ("Hyödyttääkö Suomen rikkaimpien vaurastuminen kaikkia suomalaisia?") vastauksessaan keskeisiä argumentteja tasa-arvoiseen tulonjakoon perustuvan yhteiskunnan puolesta. Soininvaaran blogissa keskustelua aiheesta.

Soininvaara mainitsee vain välillisesti päätöksentekoon liittyvän perustavanlaatuisen seikan, joka seuraa tuloerojen kasvusta: varallisuuserojen myötä myös erot päätöksenteon mahdollisuuksissa kasvavat. Kaikkein vähäosaisimmilta mahdollisuudet oman tilanteensa parantamiseen päätöksenteon kautta katoavat, ja varakkaammat käyttävät päätöksenteon kasvavan epätasa-arvon suomat mahdollisuudet oman asemansa pönkittämiseen. Tutkimusten mukaan varakkaiden kiinnostus alempien tuloluokkien kurjuudesta, ja sen mukaisesti avunanto, vähenee tuloerojen kasvaessa. Tämä luo voimistuvan vaikutuksen noidankehän.

Tarkemmin tätä kehitystä avaa esimerkiksi kahdeksan OECD-maan tilannetta vuosikymmenten ajalta tarkkailevassa tutkimuksessaan sosiologian professorit Lane Kenworthy ja Leslie McCall.

Kenworthy, McCall: Inequality, public opinion and redistribution

(linkki englanniksi)

YLE: 57 prosenttia lääkäreistä tinkinyt hoidosta

Viestintätoimisto Kaufmann Agencyn ja Suomen Lääkäriliiton kanssa tekemästä tutkimuksesta tulee ilmi, että kaikkiaan 57 prosenttia suomalaisista lääkäreistä kertoo joutuneensa tinkimään potilaan kannalta ihanteellisesta hoidosta terveydenhuollon kustannuspaineista takia. Tutkimukseen osallistuneista lääkäreistä 72 prosenttia oli huolissaan tai erittäin huolissaan kuntien terveydenhuollon rahoituksen riittävyydestä.

YLE 02.11.2010
57 prosenttia lääkäreistä tinkinyt hoidosta

57 prosenttia suomalaisista lääkäreistä sanoo joutuneensa tinkimään potilaan kannalta ihanteellisesta hoidosta terveydenhuollon kustannuspaineiden vuoksi. Yli puolet lääkäreistä on kokenut potilaiden saavan myös joskus epätasa-arvoista hoitoa.

Viestintätoimisto Kaufmann Agencyn yhteistyössä Suomen Lääkäriliiton kanssa tekemän tutkimuksen mukaan rajalliset resurssit, vanheneva väestö ja väestön vanhenemisen myötä kasvava tautitaakka aiheuttavat jo potilaiden hoitoon vaikuttavia kustannuspaineita.

Lääkärit kokevat selkeiden ja yhtenäisten priorisointikäytäntöjen puutteen hankaloittavan lääkäreiden työtä ja lisäävän potilaiden eriarvoisuutta.
Linjauksia hoidon priorisoinnista kaivataan yhä

- Lääkärit kokevat, että ainoa mahdollisuus tasa-arvoisen hoidon saavuttamiseksi on tehdä priorisointipäätökset valtakunnallisella tasolla, sanoo Kaufmann Agencyn toimitusjohtaja Jani Ahonala.

Lääkäreistä kolmasosa haluaisi viranomaistahon, kuten Kelan tai sosiaali- ja terveysministeriön tekevän päätökset hoidon priorisoinnista, kolmasosa odottaa priorisointia eduskunnalta ja kolmasosa säilyttäisi priorisoinnin lääkäreillä.

Sairaanhoitopiirin tai sairaalan johdolle priorisointivastuun antaisi vain kuusi prosenttia lääkäreistä.
Terveydenhuollon rahoitus huolestuttaa

Tutkimukseen osallistuneiden lääkäreiden mielestä terveydenhuollon palveluiden tarjoaminen on kuntien tehtävä. Valtaosa vastanneista uskoo kuitenkin, että tulevaisuudessa potilaat joutuvat vastaamaan yhä enemmän hoidon kustannuksista, koska terveydenhuollon rahoitus näyttää synkältä.

Kuntien terveydenhuollon rahoituksen riittävyydestä oli huolissaan tai erittäin huolissaan 72 prosenttia lääkäreistä. Lisäksi suuri osa lääkäreistä arveli terveydenhuollon olevan merkittävissä rahoitusvaikeuksissa vuonna 2020.

Verkko- ja kirjekyselynä toteutettuun tutkimukseen osallistui lähes kaksi tuhatta Suomessa asuvaa lääkäriä.

HS: Puolet työttömistä vaarassa jäädä pysyvästi ilman töitä

HS 25.10.2010
Puolet työttömistä vaarassa jäädä pysyvästi ilman töitä

Alkusyksyllä uutisoitu työttömyyden aleneminen on lomautusten vähenemisen ansiota. Muu työttömyys kasvaa edelleen. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa, eli yhä suurempi joukko on ajautumassa lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Yli puolet Suomen työttömistä eli peräti 150 000 ihmistä kiertää työttömyyden ja erilaisten työllistämistoimenpiteiden kehää. Ministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan he eivät välttämättä enää palaa työelämään.

"Aktivointi ei ikävä kyllä auta, koska työpaikkoja on liian vähän", elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen arvioi.

Aktivointi tarkoittaa erilaisia kursseja ja harjoittelujaksoja.

Tiainen varoittaa, että nyt ollaan toistamassa 1990-luvun laman pahinta virhettä, eli jätetään pitkäaikaistyöttömyys pysyväksi ongelmaksi.

Kuntaliiton erityisasiantuntijan Erja Lindbergin mielestä työllistämiseen tarvitaan entistä räätälöidympiä toimenpiteitä. Nykyiset toimet eivät riitä nostamaan työttömyys–aktivointi–työttömyys-kierteeseen joutuneita ihmisiä työelämään.

Suomen lisäpanostus aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on ollut selvästi muiden OECD-maiden keskiarvoa alempi.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan saama lausunto osoittaa lisäksi, että aktivointitoimenpiteetkin ovat vähentyneet: toissa vuonna 29 prosenttia työttömistä oli toimien piirissä, tämän vuoden helmikuussa luku oli pudonnut 22,6 prosenttiin.

Työmarkkinoiden väliinputoajista osa on pudonnut jo pois työmarkkinatuelta ja jäänyt pysyvästi elämään toimeentulotuella.

Lindbergin mukaan tilastot ovat tältä osin puutteelliset, eikä tiedossa ole, kuinka monelle on jo käynyt näin.

YLE: Köyhien asema on huonontunut

EU:n ja OECD:n määritelmän mukaisia köyhiä on Suomessa 600 000 -700 000. Suurin ryhmä ovat työttömät, joiden tulot ovat pysyneet ennallaan muiden väestöryhmien tulojen kasvaessa. Tuloerokuilu ei kasva ainoastaan köyhien ja rikkaiden välillä, vaan myös köyhien työssäkäyvien ja työttömien välillä. YLE-uutisten haastatteleman, valtiotieteen tohtori, dosentti Jouko Kajanojan mukaan kehitys on huolestuttavaa. "Ihmiset ovat yhä etäänpänä toisistaan, tulee erilaisia empatiaongelmia, ei enää tunneta miten toiset elävät."

YLE 02.11.2010
Köyhien asema on huonontunut

Köyhien määrä kasvaa Suomessa. Etenkin työttömien asema on heikentynyt. Kun muiden tulotaso on noussut, ovat työttömien tulot pysyneet ennallaan.

Aina maanantaisin ja torstaisin puolen päivän aikaan Lappeenrannan Metodistikirkon viertä kiemurtelee pitkä jono. Ovella jonottajille jaetaan poletit, jolla saa pienen hartaushetken jälkeen ruokakassin.

- Köyhyyttä on Suomessa ja joskus vähän itselläänkin, sanoo lappeenrantalainen Pentti Stadig.

Metodistikirkon Ruokakirkossa käy viikottain reilu sata asiakasta. Joskus määrä on suurempikin, kertoo pastori Hilkka Laine.

-Tänään maksetaan asumistuet tilille, se näkyy heti täällä. Loppukuusta on porukkaa on enemmän.

Jukka Toivanen ei kiitä ruokakassistaan ainakaan Suomen hallitusta.

- Hiukan vähän ihmetetyttää se touhu, itse kun lapsiperheessä elää niin kyllä se aika pennin venyttämistä on. Tuntuu, että Suomessa raha menee aina rahan luo.

Köyhien määrä on kasvanut

EU:n ja OECD:n määritelmän mukaisia köyhiä on Suomessa 600 000 -700 000. Suurin ryhmä ovat työttömät. Valtiotieteen tohtori, dosentti Jouko Kajanojan mukaan hallitus on unohtanut juuri heidät. Sosiaaliturvaa uudistaneen Sata-komitean aikaansaannoksena pienemmät kansaneläkkeet nousevat ensi vuoden maaliskuussa.

- Sen sijaan työttömät jäivät nuolemaan näppejään, sanoo Kajanoja.

Työttömien asema on myös huonontunut. Kun muiden tulotaso on noussut, on työttömien tulot pysyneet ennallaan. Kuilu ei ole syntynyt vain rikkaiden ja köyhien välille vaan myös työssäkäyvien ja työttömien välille.

- Ihmiset ovat yhä etäänpänä toisistaan, tulee erilaisia empatiaongelmia, ei enää tunneta miten toiset elävät, sanoo Kajanoja.

Hallitus saa pyyhkeitä

Metodistikirkon ruokajonossa nykyinen hallitus saa moitteita yhdestä suusta.

- Katainen ei ole tehnyt mitään!

- Nostavat vain omia palkkojaan!

Pentti Stadig odottaa ensi kevään eduskuntavaaleja.

- Muut on herroja siellä paitsi, yksi.

Myös Jaakko Harmanen on samaa mieltä.

- Suomessa on satoja tuhansia köyhiä eikä tehdä mitään. Pitääkö nyt Soinin tulla ja ottaa se 14,5 % vaalivoitto? Kepu häviää.

HS: Vuoden 2009 verotuslistat julki

Vuonna 2009 eniten ansiotuloja keräsi Jorma Ollila, joka ansaitsi 6 092 341 euroa. Näihin lukemiin Ollilan tulot putosivat edellisvuoden 7,8:sta miljoonasta. Sadan eniten ansiotuloja keränneen joukossa on neljä naista, eniten ansiotuloja tienannut nainen on tulolistan sijalla 40. Eniten pääomatuloja vuonna 2009 ansaitsi Aatos Erkko, jonka pääomatulot vuodelta 2009 olivat 16 539 405 euroa. Hänenkin tulonsa laskivat vuonna 2008 ansaitsemastaan 18 380 538 eurosta.

Suomalaisen palkansaajan keskiansiot vuonna 2009 olivat noin 35 000 euroa vuodessa, miehillä lukema oli melkein 39 000 ja naisilla vajaat 32 000 (Uusi Suomi, 21.8.2009).

HS 1.11.2010
Jorma Ollila ansaitsi eniten palkkaa 2009

Vuonna 2009 eniten ansiotuloja saaneet olivat Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, Nokian silloinen toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ja Fortumin entinen toimitusjohtaja Mikael Lilius.

Ollilan ansiotulot kuitenkin putosivat viime vuonna. Ollila tienasi vajaat 6,1 miljoonaa euroa, kun vuonna 2008 Ollilan ansiot olivat 7,8 miljoonaa euroa. Ollila oli ansiotulolistan kärjessä myös vuonna 2007.

Pääomatuloja Ollilalle kertyi 221 941 euroa.

Nokian entisen toimitusjohtajan Olli-Pekka Kallasvuon ansiotulot sen sijaan nousivat toissavuodesta. Kallasvuo tienasi viime vuonna runsaat 4,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 Kallasvuon ansiotulot olivat 4,3 miljoonaa euroa.

Listalla kolmantena olevan Mikael Liliuksen ansiotulot olivat viime vuonna 2,7 miljoonaa euroa.

Seuraavaksi eniten palkkaa sai Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, joka ansaitsi 2,2 miljoonaa euroa. Nokian entinen johtokunnan jäsen Simon Beresford-Wylie ja Outotecin toimitusjohtaja Tapani Järvinen, ansaitsivat kumpikin noin 2 miljoonaa euroa.

Seitsemänneksi eniten viime vuonna palkkaa maksettiin Metsäliitto-Yhtymän hallituksen puheenjohtajalle Kari Jordanille, joka ansaitsi 1,9 miljoonaa euroa. Nokian langattomien palvelujen johtaja Anssi Vanjoki sai 1,8 miljoonaa.

Vuonna 1983 syntynyt pokerinpelaaja Ilari Sahamies sai verotettavaa ansiotuloa hieman enemmän kuin UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen. Sahamies tienasi 1 730 000 euroa, ja Pesonen 1,7 miljoonaa. Sahamies on ainoa sadan eniten ansainneen listalle päässyt 1980-luvulla syntynyt.

Kaikkiaan 37 suomalaista tienasi viime vuonna yli miljoona euroa.

HS 1.11.2010
Ensimmäinen nainen tulolistan sijalla 40

Eniten ansiotuloja saanut nainen on listan sijalla 40. Asianajotoimisto Waselius & Wistin osakas Tarja Wist ansaitsi runsaat 950 000 euroa.

Sadan eniten ansiotuloja saaneen joukossa on ainoastaan neljä naista. Kahdensadan kärkeen heitä mahtuu 16.

HS 1.11.2010
Aatos Erkolla viime vuoden suurimmat pääomatulot

Tulokuninkaat nostivat viime vuonna selvästi pienempiä pääomatuloja kuin vuonna 2008.

Suurimmat pääomatulot vuonna 2009 nosti Sanoma-konsernin suuromistaja Aatos Erkko. Erkon pääomatulot viime vuodelta olivat 16 539 405 euroa. Vuoden 2008 verotuksessa Erkon pääomatulot olivat 18 380 538 euroa.

Toiseksi suurimmat pääomatulot, 12 323 780 sai Verohallinnon mukaan vuonna 2009 Toivo Hallikivi, jonka kotikunta on Pietari. Hallikivi sanoi kuitenkin maanantaina STT:lle, että kyseessä on verottajan virhe.

Pääomatulolistan kolmannella sijalla on hammaslääkärialan yrittäjä Karl Heikki Kyöstilä 11 819 900 eurolla.

Neljänneksi suurimmat pääomatulot nosti viime vuonna Sanoma-konsernin omistajiin kuuluva Robin Langenskiöld. Hänen pääomatulonsa olivat 9 129 766 euroa. Viidentenä listalla on niin ikään Sanoman omistaja Rafaela Seppälä 8 667 605 eurolla.

Kuudenneksi suurimmat pääomatulot ansaitsi Per Hartwallin kuolinpesä 7 488 208 euroa. Vuoden 2008 verotuksessa kuolinpesä oli pääomatulojen ykkönen 159 137 285 eurolla.

Seuraavia olivat MySQL-tietokantaohjelman perustajan Michael Wideniuksen lapset My Michelle Widenius 7 004 818 euroa, Max Thor Wictor Widenius 7 003 353 euroa. Lasten isän mukaan verottaja on tehnyt virheen: oikeasti lasten pääomatulo olivat puolet verottajan ilmoittamasta.

Listan yhdeksänneksi yltäneen Sammon nokkamiehen Björn Wahlroosin pääomatulot olivat 5 753 352 euroa.

Viime vuonna kärkikymmenikössä kaikkien tulot nousivat runsaasti yli kymmeneen miljoonaan euroon. Nyt kymmenentenä listalla on rakennusyritys Raitayhtiöiden omistaja Markku Rikhard Kalevo 5 286 203.

Video: Michael Albertin puhe Kiasmassa

Toinen parecon-mallin kehittäjistä, Michael Albert, puhumassa Helsingissä pareconin ratkaisuista ja roolista yhteiskunnallisessa toiminnassa. (video englanniksi)

Mihin yhteiskunnallista visiota tarvitaan, miten sitä voidaan soveltaa ja käyttää käytännössä? Albert analysoi puheessaan nykytilannetta ja pareconin mahdollisuuksia siinä, sekä kuvailee lyhyesti pareconin ratkaisuja. Lue lisää myös sivuiltamme.

Tutkimus: Opettajat alkavat hylkiä huono-osaisten kouluja

Terhi Linnansaaren tutkielma käsittelee opettajien muuttuvaa sitoutumista työhönsä. Eriarvoisessa yhteiskunnassa huono-osaisten kouluissa taistellaan jo valmiiksi monien ongelmien kanssa. Linnansaaren tutkimus osoittaa yhden näistä ongelmista olevan opettajien joukkopako juurikin samoista, kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kouluista.

Linnansaaren tutkimuksen johtopäätöksistä:

Vaarana on, että [...] eriytyminen alkaa voimistaa itse itseään. Oletettu negatiivinen kehä toimisi siten, että oppilaiden ongelmista aiheutunut opettajan sitoutumisen heikkeneminen heijastuisi oppilaisiin negatiivisesti.

Tämä voimistaisi oppilaiden ongelmia entisestään ja oppilaiden ongelmat puolestaan vaikuttaisivat entistä voimakkaammin opettajan sitoutumiseen.

Aikalainen 21.10.2010
Opettajat alkavat hylkiä huono-osaisten kouluja

Lataa koko tutkielma tästä (pdf)

Terhi Linnansaari ei pidä ajatuksesta, että lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan asuinpaikan vuoksi, sillä suomalaisen peruskoulun ideana ja vahvuutena on ollut tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille.

Pienituloisten asuinalueiden kouluissa on enemmän heikosti työhönsä sitoutuneita opettajia. Näin toteaa Terhi Linnansaari Tampereen yliopiston kasvatustieteen pro gradu -tutkielmassaan, jonka aineisto koostuu yli 1000 opettajan tiedoista. Huonompiosaisten alueiden opettajilla oli puolitoistakertainen riski työhön sitoutumattomuuteen kuin parempiosaisilla alueilla.

Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu opettajien sitoutumista työhönsä asuinalueittain. Täällä asuinalueiden eriytyminen tulojen mukaan on varsin uutta.

– Kehitys on ollut sen suuntaista vasta 1990-luvulta lähtien. Jos koulut jakautuvat hyvien ja huonojen alueiden kouluihin, on vaarana, että opettajat valikoivat kouluja asuinalueen mukaan, Linnansaari arvioi.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa aihetta on tutkittu paljon, on vaikea saada opettajia matalan sosioekonomisen statuksen kouluihin.

– Vain harvat haluavat huonon alueen kouluun opettamaan.

Linnansaari ei pidä ajatuksesta, että jo pieni ekaluokkalainen lapsi joutuu hyvin eriarvoiseen asemaan verrattuna toiseen ekaluokkalaiseen, joka sattuu asumaan toisenlaisella asuinalueella.

– Huonompiosaisille alueille on kasautunut enemmän perheitä, joilla on sosiaalisia ongelmia. Näiden perheiden lapsille koulu on tärkeä paikka, ja opettaja on tärkeä henkilö lapsen elämässä.

– Jos tässä tapauksessa opettaja on huonosti sitoutunut ja miettii vaan, että milloin pääsisin toiseen kouluun tai vaihtaisin ammattia, niin opettaja ei välttämättä ole kiinnostunut luomaan lapsen kanssa hyvää suhdetta, Linnansaari miettii.

– Sitoutuva aikuinen on lapselle todella tärkeä missä iässä tahansa.

Pienituloisten alueilla lyhyitä työsuhteita

Asuinalueet jaoteltiin tutkielmassa matalan ja korkean sosioekonomisen statuksen mukaan.

– Mittarina käytettiin asuinalueen tulotasoa ja työttömyyttä. Sillä määriteltiin asuinalueen sosioekonominen status.

Matalan sosioekonomisen statuksen alueilla työskentelevillä opettajilla oli puolitoista kertaa suurempi riski sekä työpaikkaan että ammattiin sitoutumattomuuteen verrattuna parempiosaisilla alueilla työskenteleviin opettajiin.

– Sitoutumattomuus voi johtaa työpaikan vaihtoon, mutta aina se ei tarkoita sitä. Jos ei ole vaihtoehtoja tarjolla, niin opettaja voi pysyä samassa koulussa joka tapauksessa, tutkija arvioi.

Tutkielmassa tarkasteltiin erikseen työpaikkaan ja ammattiin sitoutumista.

– Tuloksista ilmeni myös, että pienempituloisten alueiden kouluissa oli paljon enemmän opettajia, joilla on lyhyitä työsuhteita. Korkeamman statuksen alueen kouluissa oli puolestaan pitkiä työsuhteita enemmän. Eli huonompiosaisilla alueilla opettajat vaihtuvat tiuhempaan, Linnansaari toteaa.

Alue heijastuu opettajan työhön

Onko matalan sosioekonomisen statuksen alueiden oppilailla sitten enemmän ongelmia? Voisiko se selittää opettajien huonompaa sitoutumista?

– Tutkielman oletuksena oli nimenomaan, että asuinalue heijastuu opettajan työhön perheiden ja lasten ongelmien kautta. Kuitenkaan suoraa tietoa oppilasmääristä tai oppilaiden ongelmista tässä ei ollut mukana.

Linnansaari puhuu myös niin sanotusta asuinaluevaikutuksesta.

– Jos asuinalueella on paljon ongelmia, niin ne voivat vaikuttaa suoraan lapseen ja se taas heijastuu opettajan työhön. Siinä olisi jatkotutkimuksen paikka, toteaa Linnansaari.

Suomessa erityisesti Helsingissä asuinalueiden eriytymistä on tutkittu enemmän. Helsingissä on myös tartuttu toimeen koulujen eriarvoisuuden vähentämiseksi.

– Siellä on suunnattu enemmän taloudellisia resursseja pienempituloisten alueiden kouluille, Linnansaari tietää.

Linnansaari toivoo, että tutkielman tulokset herättäisivät pohtimaan, millä keinoilla saataisiin pysäytettyä vielä pienenä ilmenevä koulujen eriytyminen opettajien sitoutumisen kannalta.

– Suomalaisen peruskoulun ideana ja vahvuutena on ollut tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille. Olisi tärkeää selvittää, miten tästä voisi pitää kiinni.

Työhyvinvointi lähtökohtana

Pro gradun aineistona käytettiin Tilastokeskuksen rekistereitä ja Työterveyslaitoksen vuosina 2000 ja 2004 kerättyä Kunta10-tutkimuksen kyselyä alakoulun opettajilta. Vastauksia oli 1042 opettajalta. Kunta10-tutkimuksessa ovat mukana Espoo, Naantali, Oulu, Nokia, Raisio, Tampere, Turku, Valkeakoski, Vantaa ja Virrat.

– Yksittäisiä kouluja ei pysty tutkimuksesta tunnistamaan, Linnansaari tähdentää.

Alun perin Linnansaarta kiinnosti tutkia gradussaan lasten kanssa työskentelevien työhyvinvointia. Hän on aikaisemmalta koulutukseltaan lastenohjaaja. Alueellisen näkökulman Linnansaari sai tutkimukseensa Työterveyslaitoksen Opettajana huomennakin -tutkimusprojektista, jonka yksi osa tutkielma on. Projektin vetäjä Marianna Virtanen oli Linnansaaren toinen graduohjaaja. Toinen ohjaaja oli professori Tuomas Takala.

Työterveyslaitoksen Opettajana huomennakin -tutkimuksessa selvitetään, onko opettajilla suurempi riski sairauspoissaoloihin, sitoutumattomuuteen ja ennenaikaiseen eläkkeeseen verrattuna muihin ammatteihin.

– Ja jos on, niin mitkä ovat tekijät siellä taustalla, Linnansaari selittää.

Teksti Helena Collin

YLE: Viidennes helsinkiläisistä elää köyhyysrajan alapuolella

Omistuksen ja varallisuuden keskittyminen yhä harvempien käsiin näkyy köyhyyden lisääntymisenä. Ylen uutisartikkeli kokoaa tilastotietoa tilanteesta pääkaupunkiseudulla: viidennes asukkaista elää köyhyysrajan (1150€ nettotuloja kuukaudessa) alapuolella ja useampi kuin joka kymmenes työssäkäyvä saa toimeentulotukea. Pienituloisten määrä on noussut vuosien 1995–2008 välillä lähes puolella eli 78 000 henkilöön.


YLE Uutiset 26.10.2010
Köyhyys lisääntyy rajusti pääkaupunkiseudulla

Yhä harvemmalla on varaa elää pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Helsingissä lähes viidennes asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella ja määrä kasvaa jatkuvasti. Kehitys on yhtä huolestuttavaa Espoossa ja Vantaalla.

– Laskut maksetaan ja ruokaa ostetaan ja siihen jää just ja just rahaa, mutta mihinkään muuhun ylimääräiseen ei sitten jää. Eli kaikki kuntosalit ja tanssitunnit, joita mä olen harrastanut joskus, ovat jääneet pois. Ruuan hinta on noussut hirveästi, tuskailee tavaratalomyyjä Nasu Kuuvalo.

Hänen tarinansa on yhä tavallisempi pääkaupunkiseudulla. Noin 1300 euron tili riittää elämiseen, mutta mistään muusta on turha haaveilla. Espoolaisen Nasu Kuuvalon nettotulot ovat siis vain 150 euroa köyhyysrajan yläpuolella. Myös tilastot puhuvat samaa kieltä pääkaupunkiseudun pienitulosten ahdingosta ja heidän määränsä kasvusta.

– Helsingissä köyhyysrajan alapuolella elävien osuus on 14 prosenttia väestöstä ja Espoossa noin 9 prosenttia ja Vantaalla noin 10 prosenttia. Eli Espoossa ja Vantaalla noin 20 000 henkilöä kuuluu pienitulosten ryhmään, luettelee tutkija Leena Hietaniemi Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.

Helsingissä pienituloisten määrä on noussut vuosien 1995–2008 välillä lähes puolella eli 78 000 henkilöön.

Yhteiskunnan tuki pitää ihmiset pääkaupungissa

Etenkin Helsingissä köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on lisääntynyt 1990-luvun jälkeen kovaa vauhtia. Syitä köyhyyteen ovat olleet elinkeinorakenteen murros ja varsinkin it-kuplan puhkeaminen 2000-luvun alussa. Monella ihmisellä ei ole todellisuudessa varaa asua Helsingissä. Julkinen sektori auttaa selviytymään antamalla muun muassa toimeentulotukea. Helsingissä enemmän kuin joka kymmenes työssäkäyvä saa toimeentulotukea.

– Asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ovat korkeat. Kotitaloudet joutuvat käyttämään julkisen sektorin tukia, esimerkiksi asumistukea. Siihen joudutaan turvautumaan valitettavan usein, sanoo tutkija Leena Hietaniemi Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.

YLE Helsinki/ Jarno Virtanen

MLL: Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana merkittävästi

Mannerheimin lastensuojeluliiton teettämä kysely kertoo tulojen epätasaisen jakautumisen ja tasa-arvoisten vaikutus- ja toimintamahdollisuuksien puuttumisen vaikutuksista nuorten elämässä.

Selvityksen johtopäätöksistä:

Yhteiskunnassamme voimistuva eriarvoistumiskehitys näkyy tämän kyselyn mukaan selkeästi nuorten kokemuksissa.

Tulosten perusteella vanhempien taloudellinen tilanne asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan erityisesti vapaa-ajan osallistumismahdollisuuksien ja niin perheen sisäisten kuin kaveripiirien sosiaalisten suhteiden suhteen.

Mannerheimin lastensuojeluliitto 27.10.2010
Nuoret ovat huolissaan perheen rahojen riittävyydestä

Lataa koko raportti tästä (pdf).

Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa nuoren mahdollisuuksiin osallistua ja harrastaa. Varallisuuteen kiinnitetään huomiota ja se vaikuttaa nuoren asemaan kaveripiirissä. Nuoret eivät pidä perheen raha-asioita pelkästään aikuisten asioina, vaan murehtivat perheen rahojen riittävyyttä.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto kysyi kesällä 2010 IRC-galleriassa nuorilta heidän kokemuksiaan toimeentulovaikeuksista. Kyselyyn vastasi yhteensä 1162 13–18-vuotiasta nuorta. Kysely on osa MLL:n ja Kotivinkin yhdessä tekemää kartoitusta jossa tiedusteltiin, miten lapsiperheet kokevat taantuman vaikuttaneen perheensä elämään; rahan- ja ajankäyttöön sekä perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin.

Nuoret kokevat olevansa enemmän huolissaan rahojen riittävyydestä kuin heidän vanhempansa. Lisäksi taloudellisesti tiukka tilanne kiristää nuorten mielestä perheen keskinäisiä välejä ja vaikuttaa mielialaan. Nuoret kokevat pelkoa, ahdistusta ja huolta, mutta myös syyllisyyttä. He eivät kehtaa pyytää vanhemmilta edes sellaisia asioita, joita tarvitsevat, ja kokevat syyllisyyttä myös siitä, että vanhemmat eivät voi hankkia itselleen mitään, edes uusia silmälaseja.

Köyhyys vaikuttaa kaverisuhteisiin

Nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, mistä asioista voi nähdä perheen taloudellisen tilanteen. Vaatteet ja ulkonäkö, elektroniikka, nuoren käyttäytyminen ja vapaa-ajanviettotavat ovat kaikki asioita, jotka paljastavat, onko perheellä rahaa vai ei.

”Rahakkailla on uudet merkkivaatteet ja aina rahaa ostaa välipalaa ja käydä koulun jälkeen kaupassa”, kirjoitti kyselyyn vastannut 17-vuotias poika.

”Puhelimen mallista näkee usein sillä jos ei ole rahaa ostetaan Nokian kolmenkympin puhelin”, kirjoitti puolestaan 16-vuotias tyttö.

Perheen taloudellisella tilanteella on suoraan vaikutuksia nuorten sosiaaliseen elämään ja kaverisuhteisiin. Vähävaraiset nuoret kokevat, etteivät he voi lähteä kavereiden mukaan kahville tai elokuviin. Myös harrastuksissa säästetään. Vähävaraisia nuoria voidaan kiusata tai jättää porukan ulkopuolelle ja heitä voidaan sääliä tai halveksua. Toisaalta nuoret saattavat jättäytyä itse pois kaveriporukasta, koska heillä ei ole varaa tehdä samoja asioita kuin muut.

Yksinhuoltajaperheiden lapset heikoimmassa asemassa

Vanhempien taloudellinen tilanne asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan. Perheen vähävaraisuus vaikuttaa lapsen osallistumismahdollisuuksiin ja lapsuudessa koettu köyhyys on lasten kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallista.

– Toimeentulohuolet eivät vaikuta pelkästään lasten hyvinvointiin vaan heikentävät myös vanhemmuutta. Lapsiperheköyhyys on merkittävä uhka vanhempien jaksamiselle, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.

Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana merkittävästi. Lapsiköyhyysaste eli pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus kaikista lapsista oli vuonna 1995 alle viisi prosenttia. Vuonna 2008 se oli noussut yli 13 prosenttiin. Varsinkin yksinhuoltajaperheiden lapset ovat muita lapsia heikommassa asemassa. Yksinhuoltajaperheiden lasten köyhyysaste oli 8 prosenttia vuonna 1995 mutta vuonna 2008 se oli jo 27 prosenttia. Samalla yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvanut 20 prosenttiin kaikista lapsiperheistä.

Koska nuoret eivät ole taloudellisesti itsenäisiä, perheen taloudellisen tilanteen tukeminen vaikuttaa myös nuoren tilanteeseen. MLL vaatii eduskuntavaaliohjelmassaan, että lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen tasoa nostetaan tai vaihtoehtoisesti yksinhuoltajille luodaan korotettu kunnallisveron perusvähennys. Osittaisen hoitorahan tasoa tulisi myös nostaa ja siihen tulee liittää yksinhuoltajakorotus.