Taloussanomat: Nordea nostaa eniten köyhien maksuja

Taloussanomat uutisoi Nordean palvelumaksujen korotuksista.

Nordea jakaa asiakkaansa yhä enemmän jyviin ja akanoihin. Pankin useimpiin palvelumaksuihin tulee jopa neljänneksen hinnankorotus kesäkuussa. Eniten hinnat nousevat niillä asiakkailla, joilla on vähiten rahaa ja pankin tuotteita käytössään. Heidän maksunsa ovat jo ennestään suurimmat.

Pankkien palvelumaksut ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka markkinamekanismit palkitsevat toistuvasti tuottavaa omaisuutta keränneitä vähävaraisten kustannuksella.



TS 16.3.2011
Nordea nostaa palvelumaksuja roimasti

Nordea korottaa useita palvelumaksujaan kesäkuussa selvästi. Koska monet korotukset ovat suhteessa samansuuruisia erityyppisille asiakkaille, ne lisäävät asiakkaiden eriarvoisuutta, sillä vähiten tallettaneilla tai lainanneilla on jo ennestään selvästi suurimmat maksut. Osa asiakkaista maksaa samoista palveluista monta kertaa niin paljon kuin toiset.

– Haluamme olla kilpailukykyisiä kaikille asiakkaille ja uskomme vahvasti olevamme sitä. Lisäksi haluamme palkita asiakkaita, jotka keskittävät asiointinsa meille. Heille me haluamme myöntää selkeitä, ymmärrettäviä alennuksia yksittäisistä palveluista, sanoo Nordean Kotitaloudet-yksikön johtaja Juha Kari.

Esimerkiksi pankkitunnusten hinta nousee neljänneksen aiemmasta. Kesäkuussa asiakas, jolla on käyttelytili Nordeassa, mutta ei esimerkiksi säästöjä tai lainoja vähintään 6 000:tta euroa, maksaa pankkitunnuksistaan 2,50 euroa kuukaudessa.

Kanta-asiakkaalle, jolla on säännöllisiä tuloja pankkiin, säästöjä ja lainoja vähintään tuo määrä ja tarpeeksi eri tuotteita, hinta on 1,50 euroa. Avainasiakas, jolla säännöllisiä tuloja, velkaa tai rahaa vähintään 30 000 ja tarpeeksi erilaisia tuotteita, ei maksa tunnuksistaan mitään.

Uuden hinnaston mukaan normaalihinta esimerkiksi Visa debit -kortista nousee kesäkuussa 50 senttiä ja on tuolloin 2,50 euroa. Kanta-asiakkaan hinta kohoaa 25 senttiä 1,25 euroon ja avainasiakkaan saman verran yhteen euroon.

Normaaliasiakkaalle laskunmaksun hinta maksuautomaatilla kallistuu kesäkuussa 30 senttiä yhteen euroon. Kanta-asiakkaan hinta kohoaa 15 senttiä 75 senttiin ja Avainasiakkaan 10 senttiä 60 senttiin.

"Kustannukset
ovat nousseet"

Juha Kari perustelee korotuksia yleisellä kustannustason nousulla. Hän huomauttaa, että esimerkiksi palkat, erilaiset hyödykkeet, kiinteistöjen kulut ja vaikkapa sähkön hinta ovat nousseet.

Neljänneksen hinnannousu on silti aika kova, jos sitä vertaa inflaatioon, joka viime kuussa kohosi 3,3 prosenttia. Karin mukaan Nordea on halunnut laatia läpinäkyvän ja selkeän hinnaston.

– Emme halunneet mennä hankaliin hintoihin, jotka olisivat joitakin senttejä, Kari sanoo.

Pankki on myös investoinut, mikä osin näkyy kustannuksissa. Kari nostaa esimerkiksi 500 laskunmaksuautomaattia, jotka on uusittu. Automaattien käyttö tavallisilla asiakkailla nousee kolme kertaa niin paljon kuin avainasiakkaitten hinta. Hinnannousu ei Karin mukaan selitykään pelkällä investoinnilla.

– Yksittäisen hinnan suoria perusteluita on ehkä vaikea yksityiskohtiin asti selittää, hän sanoo.

Sijoittamisen hintoja
on laskettu

Karin mukaan osa hinnoista on laskenut ja suurin osa pysynyt ennallaan. Hänen mukaansa esimerkiksi saldokyselystä gsm-puhelimella pankki ei velota mitään, vaan siitä menee pelkästään puhelinoperaattorin maksu.

– Osakekaupassa olemme laskeneet tiettyjä hintaeriä. Esimerkiksi vähän kauppaa käyvän osalta välityspalkkiot koti- ja pohjoismaisilla osakkeilla on laskettu kymmenestä kahdeksaan euroon.

Huhtikuun alusta pankin asiakkaan on mahdollisuus käydä osakekauppaa starttisalkun kautta ilman kuukausimaksua. Erona maksullisiin palveluihin on se, että hän ei saa analyysipalvelua pankilta.

Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

YLE uutisoi taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen huomioista suomalaisen yhteiskunnan jakautumisesta.

Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.

Räsäsen mukaan eläkeläiset jakautuvat selvästi kahteen kastiin, mikä perustuu varallisuuden ja koulutuksen kasvaneisiin eroihin.

Taustalla vaikuttaa muun muassa vuonna 1993 toteutettu verouudistus, jonka seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vaurain prosentti on rikastunut säännönmukaisesti ennennäkemätöntä vauhtia samalla, kun yhteiskunnan huono-osaisten taloudellinen asema on heikentynyt entisestään.


YLE Uutiset 21.3.2011
Eläkeläisten luokkaerot kasvavat

Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.

Turun yliopiston taloussosiologian professori Pekka Räsänen todistaa myös, että pitkään haudattu luokkakeskustelu on nyt kirvonnut muuallakin kuin kansalaisten keskuudessa. Erot ovat jyrkentyneet.

- Enää ei ajatella, että kaikki ollaan yhtä iloista keskiluokkaa. Toisaalta tuloerothan ovat kasvaneet meillä aina 1990-luvun lopulta alkaen Suomessa

Uutta Suomessa ns. luokkajaossa on se, että se näkyy nyt eläkeikäisten elämässä yhä jyrkempänä jakona. Eläkkeen pienuus ja suuruus sekä koulutus jakaa rajusti. Eläkeläiset jakautuvat köyhiin ja sairaisiin ja toisaalta rahaa käytteleviin aktiivisiin ikäihmisiin.

- Kenellä on kielitaitoa, voi matkustaa, ja toiset voivat harrastaa. Sitä kautta tämä perinteinen rakenteellinen epätasa-arvo heijastuu ja sillä on vaikutusta entistä pidempään.

Myös Turun torilla tuloerot on huomattu.

- Kyllä on ehdottomasti! Kyllä se siltä näyttää ja pahemmaksi mennään. Kyllä nyt pitäisi poliitikkojen todella laskeutua sieltä tornista alas tavallisten ihmisten pariin, huomauttaa Leena Sillanpää.

Keskiluokalla - valkokaulustyöntekijöillä - pyyhkii Suomessa professori Räsäsen mukaan yhä hyvin - vaikka usein toisin väitetään. Keskiluokan kurjistuminen on osin uskomus.

-Tietenkin Nokian irtisanomisia odotaan. Ne kohdistuvat sitten tietenkin kohtalaisen kouluettuun väestöryhmään. Mutta tilastojen mukaan meillä on kadonnut eniten näitä perinteisiä työväenluokkasia tehdasmanuaalisia ammatteja.

Murros ja eriarvoistuminen jäävät useimmiten huomiotta tai kielletään.

- Kokonaiskuvan puuttuminen huolestuttaa. Meillä on brändityöryhmä, jossa pohditaan imagoa ja muuta, mutta se ei ole yhteiskunnan arvointia sellaisenaan.

Taloussanomat: Tuloerot tulevat kasvamaan jatkossakin

Taloussanomat kirjoittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksesta, jossa Suunnittelija Pekka Ruotsalainen ennustaa, että sekä tuloerot että pienituloisten määrä kasvavat jatkossakin. Taloussanomien haastattelemat kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ovat samoilla linjoilla.

Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta. 

Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.

Taloussanomien mukaan Pekka Ruotsalainen kirjoittaa raportissaan tuloerojen kasvun olevan markkinavoimien aiheuttama ilmiö.

Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Riihelä kyseenalaistaa väittämän, jonka mukaan tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Hänen mukaansa mikään tutkimustulos ei yksiselitteisesti tue tätä näkemystä.

Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.

Markkinoiden säätelyn purkaminen ja verotuksen alentaminen on saattanut Suomessa alkuun kehityskulun, joka on aikaansaanut OECD-maiden kovimman tuloerojen kasvun. Samalla köyhyyden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Tuloerojen kasvun myötä Suomi jakautuu entistä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin, jotka eivät enää kohtaa toisiaan kuten Tanninenkin sanoo. Näin yhteiskuntaluokkien erkaantuminen on omiaan ruokkimaan tuloerojen kasvua, koska kuten Riiheläkin sanoo, tuloerojen kasvu ei ole luonnonlaki vaan ilmiö on riippuvainen harjoitetusta politiikasta.

Taloussanomat 17.3.2011
Tuloerot tulivat Suomeen jäädäkseen

Suomessa ei ole enää paluuta 1980-luvun kaltaisiin pieniin tuloeroihin. Eriarvoisuus on asiantuntijoiden mukaan tullut jäädäkseen ja voi kasvaa lisääkin. Tuloerojen kasvu ei heidän mukaansa näytä riippuvan lainkaan siitä, mikä puolue on vallassa. Vaikka vaalien alla keskustelua voidaan käydä kiihkeästi, niin todellisuus voi olla toista kuin ihanteet.

Paisuneet tuloerot tuskin supistuvat. Suunnittelija Pekka Ruotsalainen arvioi Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa, että on helppo ennustaa tuloerojen ja pienituloisten määrän jäävän selvästi entistä suuremmaksi.

– Paluu 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin ei tunnu todennäköiseltä, hän kirjoittaa.

Kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta pitävät johtopäätöstä realistisena.

Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta.

Myös ansiotulon verot ovat pienentyneet. Tilastokeskuksen mukaan 72 000 euroa vuodessa ansainnut olisi vuonna 2009 joutunut maksamaan ansiotuloveroja valtiolle noin 11 800 euroa vuodessa. Vuoden 1995 veroasteikon mukaan elinkustannusindeksillä oikaistu summa olisi ollut noin 20 000 euroa.

Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.

Tuloerot kasvavat vastaisuudessakin

Finanssikriisi näivetti pääomatuloja, mikä laski selvästi varakkaimpien ansioita. Riihelä ennakoi, että talouskasvun kiihtyminen kääntää tilanteen nopeasti.

– Ellei mitään dramaattista tapahdu, on todennäköistä että sama kehitys jatkuu ja tuloerot kasvavat edelleen, hän sanoo.

Ruotsalainen kirjoittaa markkinavoimien aiheuttamasta tuloerojen kasvusta. Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Muissakin länsimaissa tuloerot ovat kasvaneet, mutta Ruotsalaisen mukaan kehitys ei ole ollut niin rajua kuin Suomessa.

– Suomi on viime vuosina ajanut tuloerojen suuruudessa kirkkaasti muiden Pohjoismaiden edelle.

Yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet

Tannisen mukaan Suomessa yhteiskunnan tuloja tasaava vaikutus on verotuksen ja tulonsiirtojen osalta heikentynyt.

– Yhteiskunnan arvostukset ovat muuttuneet, hän korostaa.

Tanninen viittaa Sammon hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin lausuntoihin, joissa tämä hämmästelee tuloeroista ja verotuksen progressiivisuuden lisäämisestä käytävää keskustelua. Kalevan tammikuisen uutisen mukaan Wahlroosin mielestä tulonjaossa Suomi on taivasten valtakunta ja tuloerojen tasaus tai verotuksen progressiivisuuden lisääminen eivät paranna Suomen kilpailukykyä.

– Edes Yhdysvalloissa ei 1950- ja -60-luvuilla hyväksytty sitä, että johtajat vaativat itselleen kohtuuttomat edut, Tanninen sanoo.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Aate kuin aate  – tuloerot ovat kasvaneet

Tuloerot ja niihin liittyvä suhteellinen pienituloisuus ovat Ruotsalaisen mukaan lisääntyneet riippumatta siitä, ketkä maata ovat hallinneet. 1990-luvun alun jälkeen valta on vaihdellut poliittisen värikirjon ja eri kokoonpanojen välillä paljon.

– Lopputuloksessa ei näy, ketkä ovat olleet tekemässä päätöksiä, Riihelä sanoo.

Hän huomauttaa, että vaalien alla keskustelu on kiihkeää, mutta lupaukset saattavat olla toista kuin käytäntö.

Periaatteessa valveutuneen äänestäjän pitäisi vaihtaa ehdokasta, jos tämä ei ole toteuttanut lupauksiaan. Tanninen huomauttaa, että äänestyspäätös on kiinni monesta eri asiasta. Demokratiassa yksittäisen edustajan ääni voi lisäksi hukkua enemmistön näkemyksen alle.

Talouskasvu ei lisää tuloeroja välttämättä

Välillä väitetään, että tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Riihelän mukaan tällaista yksiselitteistä tutkimustulosta ei ole olemassa.

Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.

On ollut puhetta, että pääomatulojen verotusta pitäisi nostaa.

– Ei vaikuta siltä, että pääomatuloja alettaisiin verottaa vaikkapa samalla tavalla kuin ansiotuloja, hän huomauttaa.

Ruotsalaisen mielestä tuloverotuksesta ei näytä olevan apua tuloerojen supistamiseen etenkään, jos viime aikoina esitetyt verotuksen uudistusehdotukset toteutetaan. Valtion velkaantumisen takia sosiaaliturvaetuuksien nostokaan ei hänestä vaikuta todennäköiseltä keinolta kutistaa tuloeroja. Myös väestön vanheneminen pikemminkin kasvattaa kuin vähentää tuloeroja.

Suomessa on puhuttu arvonlisäveron nostamisesta. Ruotsalainen huomauttaa, että kulutusverotuksen lisääntyminen kasvattaa tuloveroja.

– Tuloihin suhteutettuina pienituloisimmat maksavat kulutusveroja enemmän kuin suurituloiset, hän muistuttaa.

Ovatko mahdollisuudet yhtäläiset kaikille?

Tuloerokeskustelussa sanotaan usein, että mitä pahaa siinä on, että rikkaat rikastuvat, jos köyhimmätkin pärjäävät. Yksi teoria on, että varakkaiden hyvinvoinnista tihkuu hyvää myös köyhimmille.

– Näin voi olla, jos yhteiskunta antaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet, Hannu Tanninen huomauttaa.

Länsimaissa on kuitenkin tapana suhteuttaa köyhimpien rahatilanne keskimääräiseen käytettävissä olevien tulojen määrään. Riihelä sanoo, että tuloerot eriyttävät ihmiset toisistaan, mikä voi horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

YLE: Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys

YLE uutisoi australialaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn ja työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tutkimalla seitsemän vuoden ajan 7000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Osallisuustaloudessa tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla pyritään siihen, ettei edellisen kaltaista työn monotonisuutta esiintyisi, eivätkä työtehtävien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kasautuisi ainoastaan tietyille henkilöille. Yhteisön huonoiksi ja hyviksi arvottamat työtehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman tasan kaikkien kesken. Lisäksi osallisuustalouden päätöksentekomekanismit varmistavat, että kaikilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työolosuhteisiin sekä palkkaukseen.


YLE-Uutiset 16.03.2011
Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys


Työelämässä olevien mielenterveys on tutkimusten mukaan paremmalla tolalla kuin työttömien. Tämä kuitenkin koskee vain hyvissä työpaikoissa työskenteleviä. Stressaava, alipalkattu ja epävarma työ on mielenterveydelle työttömyyden veroinen tai jopa suurempi riski, australialaistutkijat ovat havainneet.

Tutkimuksessaan australialaiset selvittivät yli 7 000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä seitsemänä vuotena, ja havaitsivat työn psykososiaalisen laadun liittyvän voimakkaasti mm. masennus- ja ahdistusoireisiin.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Tutkimuksessa paljastui lisäksi, että työllistyminen paransi mielenterveyttä ainoastaan siirryttäessä hyviin töihin. Huonoihin töihin joutuminen oli jopa vahingollisempaa kuin työttömyyden jatkuminen, tutkijat kirjoittavat.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.

HS: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa

Helsingin Sanomat uutisoi Olivier De Schutterin YK:n alaisuudessa toimittamasta raportista. Raportti kyseenalaistaa usein kuullun väittämän, jonka mukaan luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat kalliimpia ja tehottomampia kuin tehomaatalouden keinot. Päinvastoin, tuoreen raportin mukaan luomuviljelyyn siirtymällä ruoantuotanto voitaisiin monissa köyhemmissä maissa jopa kaksinkertaistaa.

YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.

YK:n lehdistötiedotteen voi lukea täältä ja itse raportin täältä.

Helsingin Sanomat 15.3.2011
YK: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa


Luomuviljelyyn siirtymällä voidaan jopa kaksinkertaistaa ruuantuotanto monissa maailman köyhimmissä maissa, kertoo YK:n raportti. Tutkijoiden mukaan muutoksella on kiire, koska ruuan hinta nousee ja nälänhätä lisääntyy koko ajan.

YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.

"Maanviljely on tullut tienristeykseen. Viljelyssä ei voi enää olla kyse vain tuotannon kasvattamisesta, vaan sen täytyy keskittyä minimoimaan ekosysteemeille koituvat haitat sekä säilyttämään maatalouden monimuotoisuus", sanoi YK:n erityisraportoija Olivier De Schutter.

Monet parhaiksi havaituista luomumenetelmistä ovat yksinkertaisia ja perustuvat paikallisten asukkaiden kokemuksiin, De Schutter kertoo.

Esimerkiksi Keniassa maanviljelijät ovat pystyneet kaksinkertaistamaan maissisatonsa käyttämällä paikallisia kasveja tuholaisten torjuntaan. Viljelijät istuttavat maissipeltoon kasveja, jotka karkottavat tuholaishyönteisiä. Lisäksi kauemmas pellosta istutetaan kasveja, jotka puolestaan houkuttelevat tuholaishyönteisiä puoleensa.

YK:n mukaan jo yli 10 000 itäafrikkalaista kotitaloutta on ottanut menetelmän käyttöönsä kuultuaan siitä kyläkokouksissa, radiossa tai maanviljelijöille suunnatuissa viljelykouluissa.

Japanissa maanviljelijät huomasivat, että ankat ja kalat hävittävät tuholaisia riisipelloilta yhtä tehokkaasti kuin torjunta-aineet. Ankat syövät rikkaruohoja ja tuhohyönteisiä samalla kun niiden jätökset lannoittavat viljelyksiä. Japanista menetelmä on levinnyt myös Kiinaan, Intiaan ja Filippiineille.

YLE: Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

YLE-Uutisten mukaan merkittävimmät tekijät nuorten aikuisten rikollisuuden taustalla ovat koulupudokkuus, työttömyys ja köyhyys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Mikko Aaltosen mukaan edellä mainitut osatekijät löytyvät rikollisuuden selitykseksi usein tarjotun syrjäytymisen taustalta, ja näistä kolmesta merkittävin on koulupudokkuus.

- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

YLE-Uutiset 19.02.2011
Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

Koulujen kesken jättäminen on suurin riskitekijä nuorten aikuisten rikollisuuden selittäjänä. Nuoret aikuiset tekevät suurimman osan rikoksista. Koulupudokkuuden lisäksi myös työttömyys ja köyhyys selittävät nuorten aikuisten rikollisuutta.

19 - 30 -vuotiaat nuoret aikuiset ovat yliedustettuina rikostilastoissa.

Nuorten rikoksia on selitetty syrjäytymisellä, mutta syrjäytymisen taustalta löytyi laajassa tutkimuksessa useita osatekijöitä, joista merkittävin on koulupudokkuus peruskoulun jälkeen, kertoo tutkija Mikko Aaltonen Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta.

- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin, sanoo tutkija Mikko Aaltonen.

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

Kouluttamattomien asema synkistynyt

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen laaja 150 000 ihmisen tutkimus ei kerro, miksi koulut jäävät kesken.

Yksilön ja myös yhteiskunnan kannalta koulupudokkuus näyttäisi olevan tärkeämpi tekijä kuin tutkimuksen mukaan toiseksi eniten nuorten aikuisten rikollisuutta selittävä tekijä, työttömyys.

Nuorisotyöttömyys on herättänyt viime vuosina huolestusta yhteiskunnassa.

- Nuorisotyöttömyys on ongelma ja kyllä se on myös sitä meidän aineiston valossa, vahvakin yhteys näyttäisi olevan työttömyyden ja rikollisuuden välillä

Tutkimuksen mukaan kolmas merkittävä tekijä nuoren aikuisen rikollisuuteen oli köyhyys, mutta köyhiä ovat enemmän tai vähemmän kaikki yli parikymppiset, esimerkiksi opiskelijat ja nuoret perheelliset.

Kun kolme tekijää kasautuvat samoille nuorille aikuisille rikostentekijöille, ne kuvaavat syrjäytymistä ja moniongelmaisuutta.

Taloussanomat: Köyhät jakautuvat kahteen kastiin

Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan suomalaisten köyhien jakautumisesta kahteen luokkaan. Heidän mukaansa esimerkiksi köyhiksi laskettujen opiskelijoiden tilanne on erilainen verrattuna pitkäaikaistyöttömiin, koska edellisten köyhyys on vain väliaikaista.

Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalaisen mukaan.

– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt

Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen.

Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään.

Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vielä vuosina 1966–1990 vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa ja samalla köyhien asema on huonontunut merkittävästi. Edellä kuvatun rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden ja siitä aiheutuvan köyhyyden ongelma koskettaa joidenkin arvioiden mukaan noin puolta työttömistä työnhakijoista eli 150 000 ihmistä.

Taloussanomat 13.3.2011
Katso keneen köyhyys sattuu pahimmin


Työttömät, työssäkäyvät köyhät, yksinhuoltajat, sairaat, opiskelijat, eläkeläiset... Köyhätkään eivät ole tasavertaisia keskenään, vaan jakautuvat kahteen kastiin. Huonoimmin pärjäävien on vaikea parantaa itse tilannettaan. Taloussanomat selvitti, kenen tilanne on vaikein.

Suomalaisia köyhiä on karkeasti jaoteltuna kahteen junaan. Toisten tilanne voi parantua piankin, mutta toiset joutuvat tulemaan toimeen perusturvalla koko loppuelämänsä. Esimerkiksi opiskelijoiden kituuttaminen loppuu aikanaan, mutta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän tai pitkäaikaissairaan tunnelin päässä ei välttämättä valoa näy.

– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt – 2000-luvun melko pieniä korotuksia lukuun ottamatta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen sanoo.

Sosiaaliturvan varassa elävät muun muassa toimeentulotuen, työmarkkinatuen, takuu- tai kansaneläkkeen sekä opintotuen saajat. Esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut ei voi tehdä tilanteelleen oikeastaan mitään.

– Heikoimmassa asemassa ovat myös kaikki ne, jotka ovat joutuneet esimerkiksi työkyvyttömyys- tai sairauseläkkeelle tai vähimmäissairauspäivärahalle. Mielenterveysongelmaiset ja syntymästään saakka vammaiset ovat aika isoja ryhmiä, Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas sanoo.

– Heidän tilanteensa on olla pysyvästi heikkotuloinen. Tilanne ei muutu kuin nostamalla perusturvaetuuksia, hän jatkaa.

Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.

Yrittäjät puun ja kuoren välissä

Työssäkäyvistä kehnoin tilanne on yrittäjillä, joiden on vaikeaa saada erilaisia tukia yrittäjästatuksen vuoksi.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaalitoimi on puhunut julkisuudessa kolmen kuukauden tukijaksosta. Suomen Pienyrittäjät ry:n mukaan kaikilla paikkakunnilla yrittäjät eivät saa lainkaan toimeentulotukea.

– Sosiaalitoimiston luukulla on usein tarjolla ainoastaan kylmää kättä, yhdistyksen puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen sanoo.

Kangas ja Karjalainen tunnistavat ilmiön. Sosiaaliturva ei ole muuttunut vastaamaan muuttuneen työelämän tarpeita.

– Tuo on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten suomalainen sosiaaliturva on rakennettu normipalkansaajan ehdoille. Sosiaalietuusjärjestelmä on rakennettu niin, että monet pienyrittäjät putoavat sen ulkopuolelle, Kelan Olli Kangas sanoo.

– Lisäksi on monia ihmisiä, jotka eivät oikein ole edes yrittäjiä, kuten esimerkiksi vapaat toimittajat ja kääntäjät. Palkkatyön, yrittämisen, työn ja ei-työn raja on hämärtynyt, hän jatkaa.

Eläkeläisten tilanne koheni hiukan

Eläkeläisten tilanne koheni takuueläkkeen myötä maaliskuun alusta. Takuueläke nosti suomalaisten eläkkeiden vähimmäistason 687,70 euroon kuukaudessa.

Takuueläkettä myönnetään kaikille heille, jotka ovat tähän asti saaneet ainoastaan kansaneläkettä, jota yksinelävä eläkeläinen sai korkeintaan 586,19 euroa kuukaudessa.

Eläkeläiset, työttömät sekä pitkäaikaissairaat ovat muun muassa opiskelijoita paremmin suojattuja elinkustannusten nousulta, sillä heidän etuuksiensa taso tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä.

– Ymmärrän hyvin opiskelijoiden vaatimukset opintotuen sitomisesta indeksiin. Opintotuelle on aikoinaan määritelty tietty taso. On erikoista, että sen tason on annettu jäädä näin paljon jälkeen, THL:n Karjalainen sanoo.

Rakenteellinen työttömyys rumentaa köyhyystilastoja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Jouko Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen. Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

– Vanha kunnon sekatyömiehen ammatti on hävinnyt lähes kokonaan, Karjalainen sanoo.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen. Köyhiksi lasketaan kaikki ne, jotka tienaavat alle 60 prosenttia väestön mediaanitulosta. Mediaani saadaan, kun kaikki luvut laitetaan jonoon ja niistä valitaan keskimmäinen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille, Karjalainen sanoo.

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään, hän jatkaa.

YLE: Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa

YLE uutisoi lääkealan suuryritysten keinoista tutkimustulosten vääristämiseksi:

Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.

Oikeus terveyteen ja valtiovallan velvollisuus sen toteutumisen varmistamiseen on kirjattu niin YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen kuin Suomen perustuslakiinkin. Markkinamekanismien kasvava eriarvoistava vaikutus terveydenhuoltoalalla vaikeuttaa luotettavien tutkimustulosten saamisen lisäksi näiden olennaisten sitoomuksien täyttämistä.

Yle Uutiset 9.03.2011
Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa


Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.

Kanadalaistutkijoiden havainto on huolestuttava, sillä meta-analyysit ovat nykyään tärkeässä osassa hoitopäätöksissä. Jos meta-analyysien päätelmät ovat sidonnaisuuksien vinouttamia, ei lääkäreillä välttämättä ole käytössään parasta mahdollista tietoa.

Tutkimustaan varten kanadalaiset selvittivät 29 meta-analyysin osatutkimusten rahoitukset, tekijöiden kytkökset lääketeollisuuteen ja ilmoitettiinko sidonnaisuudet meta-analyysissa. Yhteensä tutkimuksia oli yli 500.

Havainnot olivat hämmästyttäviä, sillä tutkijoiden kytköksiä ja rahoittajia ei kerrottu yhdessäkään meta-analyysissa, ja ainoastaan kahdessa mainittiin olivatko tutkimukset lääketeollisuuden rahoittamia. Niissäkin tiedot sai etsiä epätavallisista paikoista.
Tutkijat löysivät lisäksi seitsemän meta-analyysia, joiden jokainen tutkimus oli kokonaan tai osin lääkefirman rahoittama, tai sen tehneet tutkijat olivat taloudellisesti kytköksissä lääkkeen valmistaneeseen lääketehtaaseen. Näistä seitsemästä meta-analyysista kuitenkin vain yksi mainitsi tutkimusten sidonnaisuudet.

Kanadalaisten tulokset kiinnittävät huomion merkittävään epäkohtaan, jonka korjaamiseksi meta-analyysien kirjoittajat tulisi velvoittaa ilmoittamaan analysoitavien tutkimusten sidonnaisuudet.

Taloussanomat: "SAK tutki: Kansalaiset kiristäisivät hyvätuloisten verotusta"

Taloussanomat:

Suomalaisista 86 prosenttia on sitä mieltä, että verotuksen tulisi määräytyä nykyistä enemmän veronmaksukyvyn mukaan.

86% on enemmän kuin kokonaisäänestysprosentti yksissäkään eduskuntavaaleissa Suomen historiassa.

Taloussanomat 9.3.2011
SAK tutki: Kansalaiset kiristäisivät hyvätuloisten verotusta

Tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät tärkeänä myös sitä, että pätkä-, osa-aika- ja keikkatyöntekijöiden asema työmarkkinoilla saataisiin samalle tasolle vakituisten työntekijöiden kanssa.

Kyselyyn vastanneista 72 prosenttia koki, että eläkeiän alarajan nostamisesta käydyn keskustelun sijaan ensi vaalikaudella olisi tärkeää keskittyä siihen, miten työuria voitaisiin pidentää työelämää parantamalla.

SAK kertoo tiedotteessaan neljän suurimman puolueen verolinjausten osoittavan, että ainoastaan kokoomus olisi valmis keventämään palkkaverotusta.

Keskustan linjaus puolestaan kävisi palkansaajan kukkarolle ankarimmaksi.

SAK:n arvion mukaan tuloerot kasvaisivat eniten kokoomuksen ja keskustan veronlinjausten toteutuessa.

Sekä kokoomus että keskusta olisivat valmiita kiristämään arvonlisäveroa kahdella prosenttiyksiköllä, mutta vain kokoomus kiristäisi energiaverotusta. Perussuomalaiset sen sijaan olisivat keventämässä energiaverotusta.

Jokainen neljästä suurimmasta puolueesta on nostamassa terveysveroja. Tämän lisäksi Sdp olisi valmis myös pakkausveroon.

– Välillisen verotuksen kiristämiseen perustuva linja kasvattaa tuloeroja ja uhkaa etenkin pienipalkkaisten työntekijöiden ostovoimaa, sanoo SAK:n pääekonomisti Olli Koski järjestön tiedotteessa.

Maailman suurimman rahoitusyhtiön toimitusjohtaja: Sijoittajat suosivat totalitaarisia hallituksia

Maailman johtaviin rahoituspalvelujen tarjoajiin kuuluvan BlackRock-yhtiön toimitusjohtaja Larry Fink kommentoi yhteiskuntajärjestyksiä markkinatalouden ja sijoittajien mieltymysten näkökulmasta viime viikolla. Finkin summaus on yksinkertainen:

Markets like totalitarian governments.

Finkin, jonka yrityksen piirissä on kaikkiaan 9 biljoonan dollarin arvosta omistuksia, arvion mukaan sijoittajat suosivat totalitaarisia hallintomuotoja. Sijoittajien mielipiteillä on huomattavaa valtaa, sillä jo muutamien suursijoittajien päätösten kautta tapahtuva markkinoiden liikehdintä voi vaikuttaa nykytaloudessa huomattavan kauaskantoisin tavoin ja laajimmillaan jopa miljardeihin ihmisiin.

Usein toistettu myytti on, että markkinatalous edistäisi demokratiaa "luontaisesti". Fink on eri mieltä, ja tämä yleinen mutta äärimmäisen yksinkertaistava näkemys tuntuisi olevan vähättelevä sitä työtä kohtaan, mitä ihmiset ja kansalaisliikkeet ovat historiassa tehneet yleisen äänioikeuden, fasismin kaatamisen, ydinaseiden vähentämisen tai tasa-arvoisemman perusturvan eteen.

Lisää aiheesta Susan Weberin ylläpitämässä, erinomaisessa "Naked capitalism" blogissa: "Guest Post: Head of World’s Largest Asset Manager Says “Markets Like Totalitarian Governments”"


Naked Capitalism 4.3.2011
Guest Post: Head of World’s Largest Asset Manager Says “Markets Like Totalitarian Governments”

Blackrock is the world's largest investment manager.

As Wikipedia notes:

BlackRock is the largest global investment management firm headquartered in New York City. It is one of the most prominent financial institutions in the US. The company acquired Barclays Global Investors in December 2009 under the BlackRock name, making it the largest money manager in the world.

But BlackRock isn’t just the largest money manager … it is also the larges asset manager in the world.

As Wikipeda notes:

As of December 31, 2010, BlackRock’s assets under management total $3.56 trillion across equity, fixed income, alternative investments, real estate, risk management, and advisory strategies. Through BlackRock Solutions, it offers risk management, strategic advisory, and enterprise investment system services to a broad base of clients with portfolios totaling approximately $9 trillion.

And see this and this.

So it is stunning that Blackrock’s Chairman and CEO – Larry Fink – said on Bloomberg TV:

Markets like totalitarian governments.

Investors can determine whether a nation prospers or starves.

Investors can determine the course of nations, including who gets elected and who gets the boot.

No wonder there are so many totalitarian governments in the Middle East, North Africa and around the world.

No wonder totalitarianism has been creeping into America’s politics and economics. See this and this.

Because big investors (or at least big asset managers) like totalitarian governments. If they instead preferred democracy, democracy would flourish.

MT: Ihmiskauppa leviää maaseudulle Suomessakin

Maaseudun tulevaisuus uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan suora ihmiskauppa lisääntyy Suomessa:

Suomen marja- ja puutarhatiloilla on töissä ihmisiä, jotka asuvat ahtaasti, tekevät pitkiä päiviä nälkäpalkalla ja ovat riippuvaisia työnantajistaan.

Tutkijat antavat kapean listauksen ihmiskaupan tuntomerkeistä, joka sopii moniin, mahdollisesti useimpiin, työsuhteisiin maailmassa.

Työnantaja käyttää hyväkseen työntekijän turvatonta asemaa. Turvaton tila voi johtua ulkomaalaisuudesta, nuoresta iästä, päihteistä tai sosiaalisesta asemasta.

Työntekijä on riippuvainen työnantajasta. Riippuvuus voi johtua veloista, sukulaisuudesta tai työsuhdeasunnosta.

Työnantaja johtaa työntekijää harhaan antamalla vääriä tietoja työsuhteesta.

Työnantaja maksaa palkkion turvattomia työntekijöitä kauppaavalle välittäjälle.

Myös palkkion vastaanottaminen on ihmiskauppaa.

Heikkenevän perusturvan ja kasvavan köyhyyden myötä kuvaus sopii myös kasvavaan määrään työsuhteita Suomessa.


Maaseudun Tulevaisuus 7.3.2011
Ihmiskauppa leviää maaseudulle Suomessakin
Suomen marja- ja puutarhatiloilla on töissä ihmisiä, jotka asuvat ahtaasti, tekevät pitkiä päiviä nälkäpalkalla ja ovat riippuvaisia työnantajistaan.

Asiantuntijoiden mukaan ilmiössä on selviä ihmiskaupan piirteitä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiskauppa on Suomessa oletettua yleisempää.

”Meillä on perinteistä lintukotoajattelua”, sanoo Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkija Anniina Jokinen.

Oikeuslaitos on antanut vain yhden tuomion työperäisestä ihmiskaupasta, ja tuomion perusteena oli pakkotyö. Todellisuudessa ihmiskauppa on yleisempää.

”Tämä on piilorikollisuutta”, sanoo Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastaja Venla Roth.

MTK:n johtaja Olli-Pekka Väänänen pelkää, että tapaukset yleistyvät. Hän sanoo, että ihmiskauppaa on vaikeaa selvittää ja näyttää toteen.

”Riski on riittävän suuri, siksi asiaan kannattaa suhtautua vakavasti.”

Väänänen muistuttaa, että työnantajan on aina noudatettava Suomen lakia, vaikka työntekijät tulisivat kaukaakin.

Pohjanmaalla on annettu tuomio työsyrjinnästä, kun työnantaja maksoi thaimaalaisille työntekijöille euron tuntipalkkaa ja piti heidän pankkikorttinsa itsellään.

Rothin mukaan tapaus vaikuttaa ihmiskaupalta.

TE: Takana kevein verovuosi vuoden 1987 jälkeen

Talouselämä uutisoi kokonaisveron olleen viime vuonna keveimmillään sitten 1980-luvun lopun. Varallisuuden yhä epätasaisempi jakautuminen näkyy esimerkiksi verotulojen ja julkisten palvelujen rahoituksen suhteessa, ja sen kautta myös tasavertaisesti kaikille saatavilla olevien julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden heikkenemisenä. Tämän vaikutukset tuntuvat vakavimmin kaikkein heikoimpien ja vähäosaisimpien kohdalla. Esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella eläviä verotetaan (eri tavoin, kuten ruoan hinnassa tai tukia vähentämällä) osin - suhteellisesti tai suoraan - jo ankarammin kuin arvopaperikauppaa keskimäärin.

Talouselämä 1.3.2011
Takana kevein verovuosi vuoden 1987 jälkeen
Verotaakka oli viime vuonna kevyimillään sukupolveen.

Tilastokeskus kertoi tiistaina, että veroaste eli verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen suhde bruttokansantuotteeseen oli 42,2 prosenttia vuonna 2010, lähes prosenttiyksikön pienempi kuin edellisvuonna.

Veroaste laski, koska verokertymä kasvoi hitaammin kuin nimellinen bruttokansantuote. Talous kasvoi siis nopeammin kuin verotaakka. Tilastokeskuksen mukaan veroaste on ollut yhtä alhainen viimeksi ollut vuonna 1987.

Valtio keräsi veroja yhteensä 76 miljardia euroa viime vuonna. Kotitaloudet maksoivat tuloveroja 22,3 miljardia euroa, noin prosentin vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Yrityksiltä kerättävän yhteisöveron tuotto sen sijaan kasvoi viime vuonna peräti 30 prosenttia.

Kevyellä veroasteella on tietysti kääntöpuolikin: tulot eivät riitä kattamaan menoja. Tilastokeskus kertoi tiistaina, että Suomen julkisyhteisöjen velka kasvoi viime vuonna peräti 12,2 miljardilla eurolla 87,2 miljardiin euroon.

Julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen laski hieman, 2,5 prosenttiin, kun vuotta aikaisemmin alijäämä oli 2,6 prosenttia.

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut

Kuntaliiton pääekonomisti Juhani Turkkila päätyy väitöskirjassaan siihen johtopäätökseen, että Suomen verotuksen progressiivisuus on romahtanut.

Turkkilan laskelmat osoittavat, että vuoden 2008 asteikon mukaan samoista reaalituloista määrättiin tuloveroa vain noin kolmasosa siitä, mitä vuoden 1988 asteikolla olisi määrätty. Ja kun valtion tulovero on ainoa progressiivinen vero, on progression osuus vähentynyt samalla merkittävästi.

[...] – Tuloveroasteikkojen merkittävästä keventämisestä huolimatta suuria tuloja ansaitsevien pyrkimys muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi ei ole vähentynyt, koska suuria pääomatuloja verotetaan keveämmin kuin suuria ansiotuloja, Turkkila sanoo.

Suomalainen hyvinvointivaltiomalli on perustunut valtion vahvaan otteeseen markkinoista. Taustalla on ollut ajatus siitä, että markkinamekanismit eivät jaa taloustuotannon hedelmiä oikeudenmukaisesti, eivätkä markkinat ota lähes lainkaan huomioon esimerkiksi tuotannon negatiivisia ulkoisvaikutuksia ympäristöhaittojen muodossa. Näin ollen ympäristölainsäädäntö, vahvat tulonsiirrot, laaja julkinen palveluverkosto ja valtio turvallisena sekä osittain demokraattisessa valvonnassa toimivana työnantajana ovat kaikki olleet osa suomalaisen yhteiskunnan tukipilareita.

Viime aikoina on julkistettu lukuisia tutkimuksia, jotka ovat kertoneet 1980-luvulla tehtyjen talouspoliittisten päätösten tuhoisista seurauksista. Pääomaverotuksen progression poistamisen ja kokonaisveroasteen laskemisen sijaan viime vuosikymmeninä olisi pitänyt laajentaa julkisten palvelujen verkostoa, laman aikana valtion olisi pitänyt valtavien leikkauslistojen sijaan luoda lisää työpaikkoja aloille, jotka työllistävät suhteellisen hyvin (kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen) ja talouden päätöksentekoa olisi pitänyt uudistaa niin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan työpaikoillaan erityisesti itseään koskeviin päätöksiin.

Tämän kaiken sijaan valtaosa Suomen talouden lisääntyneestä tehokkuudesta siirtyi suoraan rikkaimmalle väestönosalle.


Demari 4.3.2011
Tuloveron progressiivisuus on suorastaan romahtanut

Kuntaliiton pääekonomistille Juhani Turkkila on on kokenut ekonomisti, joka on kiertänyt monet työpaikat Suomen Pankista sisäministeriöön. Vaalikeskusteluissa on väitelty siitä, että Suomi on hyvää vauhtia menossa kohti tasaveroa. Turkkila osoittaa tammikuussa julkaistussa väitöskirjassaan, että näin todella on.

– Progressiivisella tuloverotuksella saatujen verotulojen merkitys valtion menojen rahoituksessa on vähentynyt huomattavasti, suorastaan romahtanut. Tulonjaon tasoittaminen progressiivisella asteikoilla on vähentynyt, Turkkila sanoo.

Turkkilan laskelmat osoittavat, että vuoden 2008 asteikon mukaan samoista reaalituloista määrättiin tuloveroa vain noin kolmasosa siitä, mitä vuoden 1988 asteikolla olisi määrätty. Ja kun valtion tulovero on ainoa progressiivinen vero, on progression osuus vähentynyt samalla merkittävästi.

Asteikkoja on vuoden 2008 jälkeenkin kevennetty edelleen. Eikä vaalikauden istunut porvarihallitus ole ainakaan vauhtia vähentänyt. Ja jos kokoomus on seuraavassa hallituksessa, asteikkojen kaventaminen jatkuu edelleen, onhan puolue luvannut jatkaa tuloverojen alentamista ensi vaalikaudellakin.

– Tuloveroasteikkojen merkittävästä keventämisestä huolimatta suuria tuloja ansaitsevien pyrkimys muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi ei ole vähentynyt, koska suuria pääomatuloja verotetaan keveämmin kuin suuria ansiotuloja, Turkkila sanoo.

THL: Perusturva ei riitä edes minimikulutukseen

Helsingin sanomat uutisoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin ensimmäisen kerran perusturvan riittävyyttä Suomessa.

Useimpien perusturvan varassa elävien yksin asuvien käytettävissä olevat tulot asumismenojen jälkeen ovat jopa laskeneet. Pahimmillaan heillä on käytössään kohtuullisten asumismenojen jälkeen vain reilu viidennes keskipalkkaisen tuloista.

[...] Toissa vuonna noin 150 000 suomalaisen kotitalouden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Näiden talouksien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

Selvityksen mukaan perusturva ei riitä edes minimikulutukseen, ja siitä huolimatta turva on jopa heikentynyt aiemmasta. Perusturvan varassa elävien määrä on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Selvitys lisää musertavaa todisteiden määrää taloudellisen epätasavertaisuuden hälyttävästä kasvusta Suomessa.


HS 1.3.2011
THL: Perusturva ei riitä edes kohtuulliseen kulutukseen


Perusturvan varassa elävien tulot eivät suurimmalla osalla riitä edes kohtuulliseen kulutukseen, kertoo tänään julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys. Yksin asuva tarvitsisi kohtuulliseen minimikulutukseen asumismenojen lisäksi 575–660 euroa kuussa, mutta useimmilta tästä summasta uupuu noin kolmannes.

Sen sijaan keskipalkkaisen suomalaisen tulot riittävät kattamaan minimikulutuksen jopa kolminkertaisesti.

Suomen ensimmäisen perusturvan riittävyyttä arvioivan selvityksen mukaan perusturvan taso on jäänyt selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä.

Useimpien perusturvan varassa elävien yksin asuvien käytettävissä olevat tulot asumismenojen jälkeen ovat jopa laskeneet. Pahimmillaan heillä on käytössään kohtuullisten asumismenojen jälkeen vain reilu viidennes keskipalkkaisen tuloista.

Eläkkeensaajat ovat ainoa perusturvan varassa elävä ryhmä, joka takuueläkkeen ansiosta yltää vastedes edes minimikulutukseen.

Viime vuoden lopulla voimaan tulleen lainmuutoksen mukaan perusturvan tason riittävyydestä on annettava selvitys joka neljäs vuosi.

Toissa vuonna noin 150 000 suomalaisen kotitalouden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Näiden talouksien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

HS: Yksityiset sairausvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla

Helsingin sanomien mukaan yksityiset sairauskuluvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla nopeaa vauhtia.

Yhä useammat vanhemmat ottavat lapselleen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. Sitran mukaan pääkaupunkiseudulla jo 60 prosentilla alle 20-vuotiaista on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Vakuutusyhtiöiden mukaan sekä lasten että aikuisten vakuutusten määrä kasvaa hyvää vauhtia. Ifin mukaan kasvu on keskimäärin seitsemän prosentin luokkaa vuodessa.

Kelan kehittämispäällikön Yrjö Mattilan mukaan puhdaspiirteinen julkinen terveydenhuolto on supistumassa.

Julkisen terveydenhuollon annetaan vähitellen näivettyä vähäisten resurssien takia, ja yksityiset terveydenhuoltoyritykset hoitavat lyhyissä jonoissaan halvat ja helpot sairastapaukset keräten valtavia voittoja – ja valtion tukemana.

Tämän kehityksen suurin epäkohta on, että ihmiset asetetaan eriarvoisiin lähtökohtiin niinkin perustavanlaatuisen ihmisoikeuden kuin terveydenhuollon suhteen.



HS Riitta Vainio 2.3.2011
Sairauskuluvakuutus jo 60 prosentilla pääkaupunkiseudun nuorista

Yhä useammat vanhemmat ottavat lapselleen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. Sitran mukaan pääkaupunkiseudulla jo 60 prosentilla alle 20-vuotiaista on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Vakuutusyhtiöiden mukaan sekä lasten että aikuisten vakuutusten määrä kasvaa hyvää vauhtia. Ifin mukaan kasvu on keskimäärin seitsemän prosentin luokkaa vuodessa.

Kelan kehittämispäällikön Yrjö Mattilan mukaan puhdaspiirteinen julkinen terveydenhuolto on supistumassa.

Kela maksoi viime vuonna Kela-korvausta yli 95 000:n alle nelivuotiaan lapsen yksityisistä lääkärikäynneistä. Alle 14-vuotiaita korvauksen saajia oli yhteensä yli 220 000.

Korvattuja käyntejä alle 14-vuotiailla oli yli 630 000.

Ihmiset turvautuvat yksityislääkäreihin, koska yleinen käsitys on, että julkisella puolella saa huonoa ja hidasta palvelua, Mattila arvioi.

Yksityisen ja julkisen puolen palveluiden laatua ja nopeutta ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu, Mattila toteaa.

Mattilan mukaan yksityiset sairauskuluvakuutukset ovat Suomessa vielä suhteellisen edullisia.

Vuosimaksut ovat muutaman satasen luokkaa.

Lisää aiheesta keskiviikon Helsingin Sanomissa.

Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

Kansan Uutiset uutisoi professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sullströmin tutkimuksesta, joka selvitti Suomen ylimmän tuloluokan viime vuosikymmenen tulokehitystä ja verotusta. Tutkimuksen tuloksista selviää vuonna 1993 toteutetun verouudistuksen todelliset seuraukset:

Vuosina 1990 – 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa vasta ensi viikolla julkaistavasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman, tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosentilla.

Kansan Uutiset 20.2.2011
Näin ökyrikkaille lapioitiin lisää rahaa veropolitiikalla

Vuonna 1993 toteutettu pääomaverouudistus toi satumaiset rikkaudet kaikkein suurituloisimpien suomalaisten ulottuville ja tuloerot kasvoivat jyrkästi. Nyt superrikkaiden jackpot täydennetään poistamalla varallisuusvero. Tuloerotutkijoiden mukaan siitä seuraa varmasti vain se, että tulo- ja varallisuuserot kasvavat entisestään.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 11.2.2005

Tuloerot kääntyivät Suomessa selvään kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Asiasta ei oltu kovinkaan huolestuneita, koska tuloeroja tarkastellaan perinteisesti tulonsaajakymmenyksittäin ja erot olivat kasvusta huolimatta kansainvälisesti maltilliset.

Perinteinen tarkastelukulma jätti kuitenkin pimentoon sen, mitä todella tapahtui. Esko Ahon porvarihallituksen pääomaverouudistus loi superrikkaille tilaisuuden valtaviin rikkauksiin ja yhteiskunnan huippukerroksen irtiottoon. Vuosina 1990 – 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa vasta ensi viikolla julkaistavasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman, tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosentilla.

Vertailun vuoksi: Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samassa 12 vuoden jaksossa 1 prosentilla.

Professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sullströmin tutkimus Kuponginleikkaajien paluu - Ylimmät tulot ja niiden verotus ilmestyy lähipäivinä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous ja yhteiskunta -lehdessä. Tuomala esitteli tutkimuksen tulokset keskiviikkona PT:n seminaarissa. Viikkolehti kertoi sen keskeisimmistä havainnoista jo syksyllä.

Tutkimus kertoo suomalaisen yhteiskunnan perusteellisesta muutoksesta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Verouudistus alkoi vaikuttaa täydellä voimallaan vuonna 1996, jolloin rikkaimpien tulot kääntyivät jyrkkään kasvuun. Rikkain prosentti ansaitsi vuonna 1990 kaikista käytettävissä olevista tuloista 3 prosenttia, mutta vuonna 2002 jo 5,5 prosenttia.

Kun erikseen tarkastellaan vielä ylintä promillea, sitä joukkoa, johon kuuluvat Aatos Erkko ja Björn Wahlroos, niin kehitys oli sitäkin huikeampaa. Tämä 5 000 hyperrikkaan joukko sai vuonna 1990 kaikista tuloista 0,5 prosenttia, mutta huippuvuonna 2000 peräti 2,3 prosenttia.

Verojen välttäminen
helpointa Suomessa

Se, että kysymys on anteliaasta pääomaverotuksesta eikä henkilökohtaisista tiedoista ja taidoista selviää taulukoista, joissa on kuvattu eri tulonsaajaryhmien bruttotulojen koostumus eri vuosina. Vuonna 1990 ylimmän prosentin tuloista 60 prosenttia oli palkkaa ja 14 prosenttia pääomatuloja. Vuonna 2002 palkkatulojen osuus oli pudonnut 40 prosenttiin ja pääomatulojen osuus noussut 52 prosenttiin. Korkeammin verotettujen yrittäjätulojen osuus on kutistunut lähes olemattomiin.

Eri Pohjoismaissa toteutetuista pääomaverouudistuksista Suomeen luotiin malli, jossa veroilta välttyminen on kaikkein helpointa, Matti Tuomala sanoi keskiviikkona.

– Tästä on annettu sellainen kuva, että Tanskaa lukuunottamatta muut Pohjoismaat omaksuivat saman järjestelmän. Kaukaa katsottuna näin on, mutta tarkempia yksityiskohtia katsomalla Norjan ja Ruotsin järjestelmissä on melkoisia eroja. Uppsalan yliopiston ekonomistit vertailivat eri Pohjoismaiden järjestelmiä. Keskeinen sanoma on se, että Suomen järjestelmä on hyvin linjakas, mutta siinä on kaikkein suurimmat mahdollisuudet muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi. Tavallaan siis suurimmat mahdollisuudet verojen välttämiseen, Tuomala huomautti.

Rikkailla on
jo tasavero

Tutkimuksen kuvioista selviää myös se, että suurituloisimpien verotus keveni muita enemmän 1990-luvulla eikä verotus enää heidän kohdallaan kiristy tulojen noustessa. Ylimmän tulokymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa. Vuonna 1994 ylimmistä tuloista maksettiin veroa vielä yli 40 prosenttia. Tasavero on siis suurituloisimmille jo toteutettu.

Kun tuloerot 1990-luvulla alkoivat kasvaa, selittäjien armeija totesi, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä, joka on sillä erää liki luonnonlaki. Kun ilmiö kuitenkin jatkuu edelleen, tuloerojen kasvua on seurannut hiljaisuus. Vuoden 2003 ennakkotiedot viittaavat siihen, että tuloerojen kasvu jatkuu edelleen.

Professori Matti Tuomalan ryhmä alkoi selvittää, mikä rooli politiikalla eli verojärjestelmällä on ollut tässä kehityksessä. Ylimmän kerroksen irtioton suuruus yllätti heidätkin.

Tulonjakotilastoja edeltäneet kotitaloustiedustelut ulottuvat vuoteen 1966 asti. Silloin SDP:n puheenjohtajan Rafael Paasion vasemmistoenemmistöinen hallitus toteutti politiikkaa, jonka seurauksena ylimmät tulo-osuudet laskivat selvästi kymmenen vuoden ajan ja tuloerot tasoittuivat. Sen jälkeen ylimpien tulojen suhde pysyi lähes ennallaan kunnes alkoi vuoden 1993 jälkeen kasvaa rajusti. Toisen demarijohtajan Paavo Lipposen hallitukset eivät asetelmaa luoneet, mutta eivät myöskään siihen puuttuneet.

– Verojärjestelmän progressiivisuus oli pitkään tärkein este sille, etteivät rikkaat päässeet rikastumaan. Nyt koko verojärjestelmän progressiivisuus on vuodesta 1993 lähtien vähentynyt. Tämä on mahdollistanut huipputulojen syntymisen koskien erityisesti pääomatuloja, Matti Tuomala sanoi.

Sulivatko investoinnit
jättiosinkoihin?

Suomessa erikoinen piirre on juuri se, että ansiotulojen kasvu ei selitä tapahtunutta kehitystä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huippujohtajat, viihdetähdet ja urheilijat rikastuivat, koska palkat nousivat niin voimakkaasti. Suomessa rikkaat rikastuivat, koska pystyivät muuttamaan tulojaan matalammin verotetuiksi pääomatuloiksi ja koska saajalleen verottomia osinkoja alettiin vuodesta 1995 maksaa avokätisesti. Kymmenessä vuodessa osingonmaksu lähes kymmenkertaistui.

Kehityksen kääntöpuoli on se, että yritysten investoinnit ovat laman jälkeen laahanneet alamaissa. Matti Tuomalan mukaan verojärjestelmä saattaa selittää myös tätä.

– Suomessa olisi jo ajat sitten pitänyt tehdä selvityksiä siitä, miten verojärjestelmä vaikuttaa investointeihin. Varsinkin noin hurja osinkojen kasvu pistää ihmettelemään, miksi investoinnit laahaavat. Kävikö sittenkin niin, että kun vuoden 1993 verouudistusta markkinoitiin sillä, että Suomi tehdään houkuttelevaksi investointikohteeksi, niin kävikin päinvastoin? Investoinnit katosivat jonnekin muualle, Matti Tuomala pohti.

Tutkijaryhmä toteaa, ettei verouudistuksen aiheuttama tuloerojen kasvu ole herättänyt minkäänlaista yhteiskunnallista keskustelua.

– Lieneekö tämä kehitys ja sen taustalla oleva mekanismi jäänyt vastuussa olleilta poliitikoiltamme ja keskeisiltä virkamiehiltä huomaamatta? Ainakaan viime vuosien keskustelu pääomatulojen verotuksesta ei muuta todista, he kirjoittavat.

Ryhmän mukaan entinen pääministeri Kalevi Sorsa kantoi huolta tuloerojen kasvusta kirjassaan Ihmisiä ja ilmiöitä.

– Sorsan jälkeen pääministeriksi tulleita ei moinen huoli ole painanut. Nykyisen hallituksen viimeisin anti tuloerokeskusteluun oli varallisuusverosta luopuminen. Siinä toteutui varakkaiden asiaa pontevasti monet vuodet ajaneen verojuristi Edward Anderssonin toive.

– Varallisuusveron poistoa selitettiin mm. investointien kannustamisella. Mitään näyttöä tälle ei ole olemassa. Tulo- ja varallisuuserojen kasvu on ainoa varma seikka, mikä tästä seuraa.

Rolling Stone: Miksi Wall Street ei ole vankilassa?

Rolling Stone -lehden artikkelissa Why Isn't Wall Street in Jail? kysytään osuvasti, miksei maailmanlaajuisesti vähintään satojen miljardien tappioita aiheuttaneita pankkiireita ole laitettu vankilaan.

But these frauds are worse than common robberies. They're crimes of intellectual choice, made by people who are already rich and who have every conceivable social advantage, acting on a simple, cynical calculation: Let's steal whatever we can, then dare the victims to find the juice to reclaim their money through a captive bureaucracy.

Artikkelissa nostetaan ansiokkaasti esiin talouskriisin jälkipuinnin järjettömyys ja ennennäkemättömän mittakaavan epäoikeudenmukaisuus. Jutun mukaan pankkiirit ovat kaikin tavoin etuoikeutetussa asemassa: he ovat vahvasti kytköksissä poliittiseen elämään avokätisten vaalilahjoitusten kautta, heitä palkittiin pian kriisin jälkeen muhkeilla lisätienesteillä ja he näyttävät olevan myös oikeusjärjestelmän ulottumattomissa.

Markkinatalouden mekanismit ovat mahdollistaneet talouden päätöksenteon voimakkaan keskittymisen. Muutamien satojen vahvuinen pankkiirijoukko omaa nykyisellään niin suuren vaikutusvallan, että heidän itsekkäiden valintojensa seurauksena huono-osaisten joukko ympäri maailmaa on kasvanut valtavasti vain kahdessa vuodessa. Oleellista on myös, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteiden halutaan kannustavan. Nykyisellään ihmisiä kannustetaan rakenteellisesti oman edun tavoitteluun, ja usein helpoin tapa on tehdä se muiden kustannuksella.


Rolling Stone 16.2.2011
Why Isn't Wall Street In Jail

Krugman: Ammattiliitot tärkeä vastapaino keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa New York Timesin kolumnissaan Wisconsinin tilanteesta, missä osoitettiin viikonloppuna mieltä lakialoitetta vastaan, joka rajoittaisi merkittävästi julkisen sektorin työntekijöiden ammattiliittojen toimintaa.

Lakialoitetta ajava senaattori Scott Walker ja hänen tukijansa perustelevat sitä osavaltion budjettivajeella ja tarpeella saada työntekijät noudattamaan palkkamalttia. Krugmanin mukaan he yrittävät ainoastaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ajaakseen läpi lain, joka tekisi Yhdysvalloista yhä enemmän valtion, jossa työntekijöiden kanssa ei tarvitse neuvotella, koska heillä ei ole neuvotteluasemia.

For what’s happening in Wisconsin isn’t about the state budget, despite Mr. Walker’s pretense that he’s just trying to be fiscally responsible. It is, instead, about power.

Mr. Walker and his backers are trying to do is to make Wisconsin — and eventually, America — less of a functioning democracy and more of a third-world-style oligarchy.

[...] he has made it clear that rather than bargaining with workers, he wants to end workers’ ability to bargain. 

Krugmanin mukaan maan taloudellis-poliittiset valtasuhteet tekevät Yhdysvalloista käytännössä rikkaan vähemmistön dominoivan harvainvallan. Ammattiliitoilla on elintärkeä rooli, koska ne muodostavat poliittisen vastapainon keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan.

In principle, every American citizen has an equal say in our political process. In practice, of course, some of us are more equal than others. Billionaires can field armies of lobbyists; they can finance think tanks that put the desired spin on policy issues; they can funnel cash to politicians with sympathetic views (as the Koch brothers did in the case of Mr. Walker). On paper, we’re a one-person-one-vote nation; in reality, we’re more than a bit of an oligarchy, in which a handful of wealthy people dominate.

Given this reality, it’s important to have institutions that can act as counterweights to the power of big money. And unions are among the most important of these institutions. 

Markkinataloudessa yksi merkittävä palkkojen määrittymiseen vaikuttava osatekijä on työntekijöiden neuvotteluasemat. Kasautuvan varallisuuden myötä keskittyvä poliittinen vaikutusvalta on itseään ruokkiva ilmiö. Rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi kansanosa pyrkii turvaamaan neuvotteluasemansa ja on taipuvainen käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa joko parantaakseen omaa tilannettaan tai heikentääkseen vastapuolen asemia, mistä on kyse tässä nimenomaisessa tapauksessa.

New York Times 20.02.2011
Wisconsin Power Play
PAUL KRUGMAN

Last week, in the face of protest demonstrations against Wisconsin’s new union-busting governor, Scott Walker — demonstrations that continued through the weekend, with huge crowds on Saturday — Representative Paul Ryan made an unintentionally apt comparison: “It’s like Cairo has moved to Madison.”

It wasn’t the smartest thing for Mr. Ryan to say, since he probably didn’t mean to compare Mr. Walker, a fellow Republican, to Hosni Mubarak. Or maybe he did — after all, quite a few prominent conservatives, including Glenn Beck, Rush Limbaugh and Rick Santorum, denounced the uprising in Egypt and insist that President Obama should have helped the Mubarak regime suppress it.

In any case, however, Mr. Ryan was more right than he knew. For what’s happening in Wisconsin isn’t about the state budget, despite Mr. Walker’s pretense that he’s just trying to be fiscally responsible. It is, instead, about power. What Mr. Walker and his backers are trying to do is to make Wisconsin — and eventually, America — less of a functioning democracy and more of a third-world-style oligarchy. And that’s why anyone who believes that we need some counterweight to the political power of big money should be on the demonstrators’ side.

Some background: Wisconsin is indeed facing a budget crunch, although its difficulties are less severe than those facing many other states. Revenue has fallen in the face of a weak economy, while stimulus funds, which helped close the gap in 2009 and 2010, have faded away.

In this situation, it makes sense to call for shared sacrifice, including monetary concessions from state workers. And union leaders have signaled that they are, in fact, willing to make such concessions.

But Mr. Walker isn’t interested in making a deal. Partly that’s because he doesn’t want to share the sacrifice: even as he proclaims that Wisconsin faces a terrible fiscal crisis, he has been pushing through tax cuts that make the deficit worse. Mainly, however, he has made it clear that rather than bargaining with workers, he wants to end workers’ ability to bargain.

The bill that has inspired the demonstrations would strip away collective bargaining rights for many of the state’s workers, in effect busting public-employee unions. Tellingly, some workers — namely, those who tend to be Republican-leaning — are exempted from the ban; it’s as if Mr. Walker were flaunting the political nature of his actions.

Why bust the unions? As I said, it has nothing to do with helping Wisconsin deal with its current fiscal crisis. Nor is it likely to help the state’s budget prospects even in the long run: contrary to what you may have heard, public-sector workers in Wisconsin and elsewhere are paid somewhat less than private-sector workers with comparable qualifications, so there’s not much room for further pay squeezes.

So it’s not about the budget; it’s about the power.

In principle, every American citizen has an equal say in our political process. In practice, of course, some of us are more equal than others. Billionaires can field armies of lobbyists; they can finance think tanks that put the desired spin on policy issues; they can funnel cash to politicians with sympathetic views (as the Koch brothers did in the case of Mr. Walker). On paper, we’re a one-person-one-vote nation; in reality, we’re more than a bit of an oligarchy, in which a handful of wealthy people dominate.

Given this reality, it’s important to have institutions that can act as counterweights to the power of big money. And unions are among the most important of these institutions.

You don’t have to love unions, you don’t have to believe that their policy positions are always right, to recognize that they’re among the few influential players in our political system representing the interests of middle- and working-class Americans, as opposed to the wealthy. Indeed, if America has become more oligarchic and less democratic over the last 30 years — which it has — that’s to an important extent due to the decline of private-sector unions.

And now Mr. Walker and his backers are trying to get rid of public-sector unions, too.

There’s a bitter irony here. The fiscal crisis in Wisconsin, as in other states, was largely caused by the increasing power of America’s oligarchy. After all, it was superwealthy players, not the general public, who pushed for financial deregulation and thereby set the stage for the economic crisis of 2008-9, a crisis whose aftermath is the main reason for the current budget crunch. And now the political right is trying to exploit that very crisis, using it to remove one of the few remaining checks on oligarchic influence.

So will the attack on unions succeed? I don’t know. But anyone who cares about retaining government of the people by the people should hope that it doesn’t.

Taloussanomat: Työtätekevät köyhät tulivat Suomeen

Taloussanomat uutisoi, kuinka matalapalkkaisten alojen työntekijöiden kuukausiansiot saattavat jäädä jopa alle köyhyysrajan.

Matalapalkka-alan osa-aikainen työntekijä saa usein niin pientä palkkaa, että sillä tulee hädin tuskin toimeen.

[...]Vuoden 2009 pienituloisuustilastot kertovat, että palkansaajista 3,1 prosenttia tienasi alle 1 183 euroa kuukaudessa. Se on virallinen köyhyysraja eli 60 prosenttia suomalaisten mediaanituloista.

[...]Syy pieniin palkkoihin johtuu usein yritysten halusta pitää joustavaa työvoimareserviä. 

Taloussanomien haastatteleman SAK:n työelämätutkijan Anu Suorannan mukaan

– Työnantaja odottaa saavansa odotustilassa olevaa työntekijäkuntaa, joka odottaa lisätunteja jatkuvassa valmiustilassa.

– Tämä on selvä liiketoimintaoppi. Asia olisi varmasti järjestettävissä työaikajärjestelyillä, joten kyllä tämä on työnantajalta selvä valinta

Taloussanomat 23.02.2011
900 e/kk – elääkö tällä palkalla?


Työtätekevät köyhät tulivat Suomeen. Moni töissä käyvä joutuu selviämään jo alle tonnin bruttopalkalla. Syy pieniin palkkoihin johtuu usein yritysten halusta pitää joustavaa työvoimareserviä. Katso missä töissä putoaa helposti köyhyysrajalle ja jopa sen alle.

Matalapalkka-alan osa-aikainen työntekijä saa usein niin pientä palkkaa, että sillä tulee hädin tuskin toimeen. Vika on myös liian pienissä tuntimäärissä, lisää työtunteja ei saa vaikka kuinka haluaisi.

– Monet työnantajat solmivat tulee töihin tarvittaessa -sopimuksia tai laittavat sopimukseen 1-37,5 tunnin joustovaran. Monelle tulee tästä sellainen tunne, että työnantaja voi myös kiristää työtunneilla, Kaakkois-Suomen Palvelualojen ammattiliiton aluepäällikkö Kimmo Nikula sanoo.

Taloussanomien laskelman mukaan esimerkiksi 30 viikkotuntia paiskiva alimman ei-harjoittelijapalkkaluokan siivooja saa 994,80 euroa kuukaudessa. Kyseessä on peruspalkka, jonka päälle hän saa vielä lisät sekä lomapalkat ja -rahan. (Katso tarkemmat tiedot palkoista taulukosta jutun lopussa)

– Kyllä me itsekin mietimme, että kuinka he selviävät arjestaan. Jos miettii esimerkiksi yksinhuoltajia, niin kyllä se leipä on todella tiukassa, Nikula sanoo.

Siivoojien palkat nousevat 16,5 prosenttia vuoteen 2015 mennessä.

– Korotus on askel oikeaan päin. Sillä saadaan siivoojien palkat samalle tasolle muiden kiinteistönhoitoalan palkkojen kanssa, Nikula sanoo.

Hän muistuttaa, että siivoojien vuorolisilläkään ei ole merkittävää vaikutusta kokonaisansioon. Siivoojien iltalisä kello 18–23 välisenä aikana tehtävästä työstä on 0,66 euroa tunnilta, kun 23–06 välisenä aikana tehtävästä työstä saa 1,21 euroa lisää.

Sama ilmiö toistuu monilla muillakin aloilla. Palkalla ei tahdo tulla toimeen, varsinkin jos samaan aikaan pitää maksaa pääkaupunkiseudun vuokria tai elättää lapsia.

– Jos nyt jotain ryhmiä pitää luetella, niin ruokapalvelutyöntekijät, laitosapulaiset, vahtimestarit, siivoojat ja koulunkäyntiavustajat. Pahin tilanne on niillä, jotka eivät saa ollenkaan vuorolisiä, Helsingin JHL:n puheenjohtaja Tapio Hovatto sanoo.

Köyhyysrajalle tulot jäävät helposti myös myyjillä, vartijoilla, tarjoilijoilla ja kokeilla.

Työnantaja pitää valmiustilassa

Vuoden 2009 pienituloisuustilastot kertovat, että palkansaajista 3,1 prosenttia tienasi alle 1 183 euroa kuukaudessa. Se on virallinen köyhyysraja eli 60 prosenttia suomalaisten mediaanituloista.

Suomalaisten mediaanitulo saadaan, kun kaikki suomalaisten kuukausipalkat laitetaan jonoon ja niistä otetaan keskimmäinen luku.

– Työtä tekevien köyhyys on olemassa, se on ihan kiistatonta. Osa-aikatyöntekijöiden kierrettä pahentaa se, että he eivät voi hakea seuraavaa työtä, sillä he odottavat lisätunteja. Osa-aikatyöntekijät ja tarvittaessa töihin tulevat ovat sidottuja työnantajaansa, vaikka työnantaja ei tarjoa heille toimeentuloa, SAK:n työelämätutkija Anu Suoranta sanoo.

– Työnantaja odottaa saavansa odotustilassa olevaa työntekijäkuntaa, joka odottaa lisätunteja jatkuvassa valmiustilassa.

Esimerkiksi marketeissa jopa 70–80 prosenttia kaikesta työvoimasta on osa-aikaista. Palvelualojen ammattiliiton Nikula kertoo, että vakituisia voivat olla ainoastaan päälliköt ja osastovastaavat.

– Tämä on selvä liiketoimintaoppi. Asia olisi varmasti järjestettävissä työaikajärjestelyillä, joten kyllä tämä on työnantajalta selvä valinta, Suoranta sanoo.

Sosiaaliturva ei vastaa muutokseen

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 Suomessa oli 283 000 osa-aikaista työntekijää. Heistä 83 000 oli vastentahtoisesti osa-aikaisia, eli he olisivat halunneet kokoaikaisen työn.

Loput ilmoittivat osa-aikaisuutensa syyksi esimerkiksi opinnot, perhetilanteen tai osa-aikaeläkkeen. Tiedot perustuvat työntekijöiden omaan ilmoitukseen.

– Suomalainen sosiaaliturva on rakennettu sellaisella mallilla, että kaikilla on vakituinen työ. Nyt kaikkiaan 700 000:llä ei ole vakituista ja kokoaikaista työtä, Suoranta sanoo.

Luku saadaan laskemalla yhteen määräaikaiset, osa-aikaiset, itsensä työllistäjät sekä vuokratyöntekijät.

Heidän tulonsa voivat heitellä paljonkin. Osa joutuu turvautumaan sosiaalitoimen palveluihin, sillä työ ei välttämättä elätä jokaisena kuukautena.

– Yhä edelleen pitää tavoitella kaikille kokoaikaista työtä, mutta kun tähän maahan on vakiintunut muitakin työn tekemisen muotoja, niin sosiaaliturvaa pitää kehittää vastaamaan myös heidän tarpeitaan, Suoranta sanoo.

Keskiansiot eivät kerro koko totuutta

Taloussanomat laski, mitä osa-aikaiset työntekijät tienaavat eri matalapalkka-aloilla. Vertailuun valittiin vartija, kokki/tarjoilija, siivooja sekä myyjä. Tulot laskettiin usealla erilaisella tuntimäärällä.

Tulot ovat suuntaa-antavia, sillä taulukkopalkkojen lisäksi työntekijä saa vuoro- ja ikälisiä. Kaikki palkat on laskettu pienimmässä ikälisäluokassa. Esimerkiksi kaupan alalla lisät kasvattavat palkkaa runsaasti.

Elinkeinoelämän keskusliiton tilastot alojen keskiansioista (katso taulukko jutun lopusta) ovat korkeampia, sillä keskiansioon on laskettu mukaan myös ylempien palkkaluokkien palkat sekä lomapalkat ja -rahat.

YLE: Kirjastojen kilpailuttaminen kuohuttaa Ruotsissa

YLE uutisoi, kuinka ruotsalaisessa Nackan kunnassa osoitetaan mieltä kirjastojen kilpailuttamista vastaan. Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtajan Mats Söderlundin mukaan kyseessä on vaarallinen ennakkotapaus, jonka esimerkki voi levitä koko maahan. Kirjailijaliitto epäilee, että kilpailutus ja yksityistäminen tasapäistävät kirjastojen tarjonnan.

[...] Uudistuksen vastustajat epäilevät että kirjavalikoima supistuu, koska kirjastot saavat osan korvauksistaan lainojen määrän perusteella ja silloin kannattaa keskittyä bestsellereihin.

Osakeyhtiöpohjalta toimivan kirjaston johtaja Margareta Swanelid puolustaa kilpailutusta ja yksityisiä kirjastoja.

- Nämä pelot perustuvat väärinkäsitykseen. Asiakkaamme haluavat hyvin erilaisia kirjoja. Kirjakaupat, jotka toimivat täysin kaupallisesti, tarjoavat myös laajoja valikoimia, Swanelid pohtii modernin näköisessä kirjastossaan.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja taas ei armoa anna.

- Tuo kuulostaa idioottikommentilta. Kirjakauppojen valikoimathan ovat kaventuneet selvästi, kun on keskitytty vain kaupallisiin kärkinimiin.

Swanelidin mielestä voitto on hyvä asia myös kirjastoissa.

- Yritykset, kunnat ja muu julkinen sektori haluavat kaikki tuottaa voittoa, Tällä tavalla saadaan rahaa toiminnan kehittämiseen.

Markkinatalouden palkitsemismekanismien näkökulmasta kirjailijaliiton pelko on aiheellinen. Jos tietynlaisesta toiminnasta palkitaan, on kannattavaa ja järkevää toimia sillä tavoin. Tässä tapauksessa kanattaa panostaa suuria lainausmääriä tuottaviin bestsellereihin. Silloin kun kyseessä on yksityinen yritys, jonka ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa, edellisen kaltainen toiminnan logiikka korostuu. Kun puhutaan peruspalveluista kuten kirjastot, koulut tai terveydenhuolto, on tämä äärimmäisen vahingollista. Tällöin hyvän ja monipuolisen palvelun tuottamisesta tulee toissijainen voittoa tavoittelevaan toimintaan nähden.

YLE Uutiset 21.02.2011
Kirjastojen kilpailuttaminen kuohuttaa Ruotsissa

Tukholman lähellä sijaitseva Nackan kunta on päättänyt kilpailuttaa kirjatoimensa. Ruotsin kirjailijaliitto epäilee, että kilpailutus ja yksityistäminen tasapäistävät kirjastojen tarjonnan.

Satakunta Ruotsin kirjailijaliiton jäsentä ja paikallisia kirjaston ystäviä kokoontui äskettäin Nackan kunnan keskustaan osoittamaan mieltään kirjastosuunnitelmia vastaan. Kunta on nimittäin päättänyt avata kirjastotoimensa kilpailulle, ja kunnan kuuden kirjaston pyörittäjät valitaan tarjouskilpailun perusteella.

Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtajan Mats Söderlundin mielestä kyse on vaarallisesta ennakkotapauksesta:

- On ensimmäinen kerta kun halutaan yksityistää kunnan kaikki kirjastot ja pelkäämme, että suuntaus leviää koko maahan,

Uudistuksen vastustajat epäilevät että kirjavalikoima supistuu, koska kirjastot saavat osan korvauksistaan lainojen määrän perusteella ja silloin kannattaa keskittyä bestsellereihin.

Kirjastosta osakeyhtiöksi

Nackan kunnasta löytyy jo osakeyhtiön ylläpitämä kirjasto, jota johtaa Margareta Swanelid.

- Nämä pelot perustuvat väärinkäsitykseen. Asiakkaamme haluavat hyvin erilaisia kirjoja. Kirjakaupat, jotka toimivat täysin kaupallisesti, tarjoavat myös laajoja valikoimia, Swanelid pohtii modernin näköisessä kirjastossaan.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja taas ei armoa anna:

- Tuo kuulostaa idioottikommentilta. Kirjakauppojen valikoimathan ovat kaventuneet selvästi, kun on keskitytty vain kaupallisiin kärkinimiin.

Yksityistäminen etenee Ruotsissa

Ruotsissa on viime vuosina ulkoistettu ja yksityistetty julkisia palveluja, kuten kouluja ja terveysasemia, urakalla.

Nackan ensimmäisen kirjasto-osakeyhtiön johtohahmon Margareta Swanelidin mielestä voitto on hyvä asia myös kirjastossa.

- Yritykset, kunnat ja muu julkinen sektori haluavat kaikki tuottaa voittoa, Tällä tavalla saadaan rahaa toiminnan kehittämiseen.