Taloussanomat: Joka viides on väärässä työssä

Taloussanomat uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan viidennes työssä käyvistä työntekijöistä kokee olevansa väärässä ammatissa ja työpaikassa.
– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson

Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. 
On muutama rakenteellinen seikka, joiden perusteella voi olettaa osallisuustalouden vastaavan markkinataloutta paremmin ihmisten mielihaluja sekä tarpeita. Ensinnäkin markkinoilla siitä mitä tuotetaan ja miten, päättävät pääosin omistajat ja työnantajat. Työntekijöillä on työpaikkojen päätöksenteossa hyvin vähän rakenteellista sananvaltaa, ja markkinoilla vaikutusvalta jakautuu kuluttajien kesken euro per ääni -periaatteen mukaisesti, mistä johtuen "markkinavoimat" edustavat pääasiallisesti maksukykyisten intressejä eivätkä tasapuolisesti koko yhteisön toiveita. Toinen on tuottavan omaisuuden yksityisomistus, minkä takia monille markkinoille ei pääse edes sisään ilman alkupääomaa ja omistusta, mikä puolestaan sulkee tuottajien tai työnantajien puolen ovet suurelta osalta ihmisiä. Kolmas on ihmisten uudelleenkouluttaminen, mikä on pääasiallisesti (tai vähintäänkin tavoitteena) julkiselle sektorille ulkoistettu kustannus sen sijaan että yritykset kouluttaisivat itse uuden työvoimansa.

Osallisuustaloudessa taas päätöksenteko on hajautettu ja tuotannosta neuvotellaan yhdessä. Päätösvalta jaetaan päätösten oletettujen vaikutusten mukaisesti, ei omistuksen tai hierarkkisen aseman mukaan. Lisäksi osallistuvassa suunnittelussa kaikki voivat vaikuttaa kysyntään ja tarjontaan suurinpiirtein samassa suhteessa. Kysyntää muokkaavan signaalin antaminen talousjärjestelmälle ei edellytä rahaa ja toisaalta kaikki voivat tasavertaisesti esittää tuotantoehdotuksia tiettyjä resursseja vastaan. Näin niin sanottu yrittäjyys tai "markkinoille" sisäänpääseminen ei perustu alkupääomaan vaan pelkästään omaan ahkeruuteen, yhteistyöhön muiden kanssa ja aiotun tuotoksen yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen. Koulutuskustannukset sisältyvät talouden laskelmiin ja yleisiin hintoihin, joten panostukset uudelleenkoulutukseen eivät ole keneltäkään pois jos kyseiselle tuotannolle on tarvetta. Lisäksi tasapainotetut työkokonaisuudet ovat omiaan jakamaan työtehtävät ja niiden vaatiman kyvykkyyden laajasti koko työyhteisölle, joten työhön "perehdyttäminen" on jo valmiiksi olennainen ja normaali osa työpaikkojen toimintaa.

Taloussanomat 6.4.2011
Joka viides on väärässä työssä


Ruotsissa joka viides työntekijä kokee olevansa väärässä ammatissa ja väärässä työpaikassa. Työpaikan vaihto ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, kertoo TCO-tidningen.

Viidennes työssä käyvistä ruotsalaista kokee olevansa jumissa työpaikassaan. Sekä ammatti että työpaikka tuntuvat heistä vääriltä, kertoo TCO-tidningen.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson Tuhkolman yliopistosta TCO-tidningenille.

Tämä on hänen mukaansa iso ongelma, ja tarkoittaa, että ihmiset eivät saa käyttää täyttä potentiaaliaan työssä.

Työssä viihtymättömät kaipaavat vaikutusmahdollisuuksia ja mahdollisuutta oppia uusia asioita työssä sekä tukea esimieheltään.

Vaikka työ tuntuukin väärältä, niin silti moni päättää jäädä. Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. Näin siitä huolimatta, että ruotsalaiset pitävät muutaman vuoden välein tapahtuvaa työpaikan vaihtoa suotavana asiana useammin kuin monet muut eurooppalaiset.

Aronssonin mukaan vähäinen liikkuvuus työmarkkinoilla hidastaa talouden kasvua.

TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:
Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 
Vuorennon mukaan taas
Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.
Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.


Talouselämä 4.4.2011
Suomen kuntasektori on tehokas


Kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorento Suomen Kuntaliitosta kommentoi Talouselämän verkkopalvelussa ilmestynyttä kuntataloutta käsitellyttä juttua. Julkaisemme vastineen tässä:

Talouselämä erehtyy pahasti sivuraiteille arvioidessaan kuntien taloutta ja toimintaa (Kunnat upottavat Suomen velkasuohon, 31.3.2011).

Suomen paikallishallinto arvioitiin EU:n puheenjohtajamaan Hollannin laajassa raportissa 2003 Euroopan kustannustehokkaimmaksi. Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Erityisen kilpailukykyisiä ja tehokkaita olemme terveydenhuollossa. Kansantuoteosuudella mitattuna terveysmenojamme tulisi kasvattaa kahdella miljardilla eurolla, jotta pääsisimme Ruotsin menotasolle. Esimerkiksi pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat ovat Suomessa.

Arviot Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta vuonna 2015 vaihtelevat 2,5 ja 5 prosentin välillä kansantuotteestamme. Euroina tämä on 5-10 miljardia. Kun tästä puolet kohdistuu kuntasektoriin, on selvää, että kuntien talous on tehokkuudestaan huolimatta lähivuodet ahtaalla.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

Suomen Kuntaliiton ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen joulukuussa 2010 julkaistu tutkimus ”Vaikuttavuuden huomioon ottava tuottavuus vanhuspalveluissa” on kestävän tuottavuusmittauksen suhteen uraa uurtava. Tutkimuksessa laskettiin aluksi vanhuspalveluiden tuottavuus noudattaen Tilastokeskuksen tapaa, jossa vaikuttavuutta ei oteta huomioon. Tämän jälkeen tuottavuus laskettiin uudelleen ottaen huomioon vanhusten toimintakyvyn muutokset.

Tulosten mukaan vaikuttavuuden huomioon ottaminen nostaa tuottavuusarviota noin puoli prosenttiyksikköä. Se on vähän lyhyellä aikavälillä, mutta pienentää merkittävästi arviota julkisen talouden kestävyysvajeesta pitkällä aikavälillä, jos havainto voidaan yleistää koko kuntakenttään.

Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi. Kuntapalvelut tarvitsevat tehostamista ja muun muassa sisäisen yrittäjyyden kehittämistä. Yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien tarpeellisia kumppaneita.

Tilastokeskuksen olisi syytä vihdoin luopua nykyisestä tavastaan mitata hyvinvointipalvelujen tuottavuutta koska se ei anna koko kuvaa, vaan vie vääriin johtopäätöksiin, kuten nyt Talouselämä-lehdelle on käynyt.

Reijo Vuorento
Kuntatalouden apulaisjohtaja, Suomen Kuntaliitto

HS: Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin

Helsingin Sanomat uutisoi, että pienituloisten ansioista yhä suurempi osa kuluu asumismenoihin.
Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.
"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.
Tilanne kuvaa hyvin Suomen tämänhetken tulokehitystä. Samalla kun rikkaimman kansanosan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ovat erilaiset yhteiskunnan tuet jääneet pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden talouskasvu on jakautunut siten, että köyhien  määrä on kaksinkertaistunut, köyhien keskuuteen on syntynyt erityinen "kurjalisto", perusturva ei riitä edes minimikulutukseen ja joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea. Samalla verotuksessa on siirrytty pois progressiivisuudesta kohti tasaverotusta.


Helsingin Sanomat 4.4.2011
Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin


Asumiskulut haukkaavat selvästi suuremman loven pienituloisten lompakkoon kuin aiemmin. Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Vantaalaisen yksinhuoltajan Minna Mäläskän perhe on tyyppiesimerkki 164 000 suomalaisesta ruokakunnasta, jotka saavat yleistä asumistukea.

Vantaalaisperheen vuokra on 720 euroa ja Kelan maksama asumistuki 120 euroa kuukaudessa.

"Erotukseksi jää 600 euroa. Aikamoinen summa", huokaa tällä erää pätkätyötä päiväkodissa tekevä nainen.

Palkkaa Mäläskä saa 1 600–1 700 euroa kuukaudessa.

Mäläskä asuu neljän lapsensa kanssa 71 neliön vuokra-asunnossa Vantaan Nikinmäessä. Kolmiossa on yhdistetty keittiö-olohuone sekä kaksi makuuhuonetta, joissa nukkuvat 14-, 13-, 8- ja 3-vuotiaat lapset.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista. Vuokrataso on noussut roimasti varsinkin vapaarahoitteisissa vuokrataloissa, mutta asumistukea ei ole nostettu läheskään samaan tahtiin.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.

"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.

Mäläskäkin on huomannut, että vuokra nousee jatkuvasti nopeammin kuin Kelan asumistukeen hyväksyttävät menot.

Hän on yrittänyt hakea toimeentulotukea mutta tuloksetta.

SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

YLE uutisoi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon vastanneet nostivat suurimmaksi huolenaiheekseen epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä.
Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ. Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.
Sen lisäksi, että tutkimus kertoo ihmisten luonnollisesta tarpeesta tuntea taloudellisen tulevaisuutensa turvatuksi, se ilmentää kapitalistisessa taloudessa vallitsevaa perinteistä ristiriitaa työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työnantajan näkökulmasta ihanteellinen tilanne on "joustavat työmarkkinat", mikä tarkoittaa että työntekijöiden sekä palkkaaminen että irtisanominen onnistuu mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Täten markkinoiden kannustimet ohjaavat työnantajia tavoittelemaan tilannetta, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on mahdollisimman heikko ja irtisanomisesta koituvat kustannukset on sälytetty kolmannen osapuolen eli julkisen sektorin kustannukseksi. Näin mahdollisessa laskusuhdanteessa päästään ylimääräisistä kustannuseristä helposti eroon ja yritys säilyy omistajilleen voittoa tuottavana.

Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä vaikuttaa myös työntekijöiden työyhteisöönsä sitoutumiseen ja täten yhteisön keskinäiseen solidaarisuuteen, mikä vaikuttaa positiivisesti työnantajan neuvotteluasemiin eli siten alentaa palkkoja, heikentää työolosuhteita ja myös ehkäisee työpaikkojen demokratisoitumista.


YLE-Uutiset 30.3.2011
SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

Työelämän epävarmuus on SAK:n tuoreen jäsentutkimuksen mukaan työntekijöiden suurin huolenaihe. Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ.

Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.

SAK:n tutkija Linnea Alho sanoo, että työelämä jakautuu entistä selvemmin voittajiin ja häviäjiin.

-Toisille suodaan vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia kehittyä työntekijänä ja toisille ei, hän sanoo.

SAK:n jäsentutkimukseen vastasi viime vuonna yli 2 000 työntekijää. Tutkimus tehdään joka viides vuosi.

YLE: Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia

YLE:
Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä kymmenestä viiteentoista kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

[...]yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.
Lastensuojelun piirissä kaikkein vähäosaisimpien aseman heikentyminen ja julkisten palvelujen leikkaukset näkyvät kivuliaasti. Tästä kiistatta perustellusta tarpeesta huolimatta lastensuojelun piirissä elävien tai työtään tekevien on hyvin vaikea vaikuttaa tilanteensa parantamiseen. Tämä siitä huolimatta, että erilaisten palkkio-ohjelmien kautta rikastuneen yksittäisenkin johtajan palkkioiden vähäinen osa riittäisi uutisessa kuvaillun kaltaisen kriittisen vajeen paikkaamiseen.


YLE 1.4.2011
Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia
Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä 10-15 kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

Sosiaalivirasto vakuuttaa, että lastensuojelun avohuolto toimii normaalisti kesällä.
-Kesäsijaiset eivät ole kyenneet tällaisiin pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin. Enemmän se on ollut tällaista päivystyksellistä työtä ja se työ täytyy nyt sitten meidän olemassa olevilla resursseilla sitten hoitaa, sanoo perhekeskustoiminnan päällikkö Sisko Lounatvuori.

Hänen mukaansa yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.

Sosiaalityöntekijöistä on kova pula ja avohuollon sosiaalityöntekijöistä noin joka kolmas on epäpätevä.

Kesäsijaisten puute tuli esiin Helsingin valtuuston kyselytunnilla keskiviikkona. Valtuutettu Pekka Saarnion (vas.) mukaan sosiaalityöntekijät ovat erittäin kuormitettuja ja yhdellä sosiaalityöntekijällä on asiakkaita reilusti yli suositusten.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattiyhdistys Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan lastensuojelun avohuollon työntekijöillä oli liikaa asiakkaita, jotta työt sujuisivat lastensuojelulain vaatimalla tavalla.

Helsingin lastensuojelun avohuollon kymmenen toimipistettä ovat auki virka-aikana. Sen lisäksi kaupungissa on ympärivuorokautinen sosiaalipäivystys, johon otetaan muutama kesätyöntekijä aikaisempien vuosien tapaan.

YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

YLE:
Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Aiheesta lisää TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa Elämää köyhänä. Ohjelma on katsottavissa YLE:n sivuilla 20.4. saakka.


YLE 21.3.2011
Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut puolestaan vuosien 1990 ja 2009 välillä 60 000 henkilöllä. Perusturvan leikkausten takia toimeentulotuesta on tullut osalle tuen saajista pysyvä tulon lähde, vaikka sen pitäisi olla tarkoitettu tilapäiseen hätään.

Asiasta kertoo maanantaina 21.3.2011 TV2:n Silminnäkijä-ohjelma Elämää köyhänä. Siinä pohditaan, voivatko keski- ja hyvätuloiset oikeasti ymmärtää, millaista on kitkuttaa köyhän tuloilla

Taloussanomat: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Taloussanomat kirjoittaa menoarvioiden ja valtion rahankäytön taustalla olevasta päätöksenteosta:

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa. [...]

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, [erikoistutkija Heikki] Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle [...] kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.
Kokoomus ei ole yksin tässä tavoitteessaan, vaan kyse on yksittäistä puoluetta laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.




TS 28.3.2011
Tutkija Heikki Tainio: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa.

Erikoistutkija Heikki Taimio Palkansaajien tutkimuslaitoksesta tyrmää valtiovarainministeriön arviot Suomen julkisesta taloudesta ylenpalttisen synkeinä.

Taimion mukaan valtiovarainministeriö on jopa tarkoitushakuisen pessimistinen näkemyksessään siitä, kuinka Suomi toipuu taantumasta.

VM on esittänyt Suomen julkisen talouden kestävyysvajeeksi viisi prosenttia. Luku on kaksinkertainen esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvioon verraten.

Tämä tarkoittaa, että VM:n mukaan valtion, kuntien, työeläkelaitosten ja sosiaaliturvarahastojen tuloja olisi lisättävä tai menoja karsittava 10 miljardilla eurolla ensi vaalikauden aikana, jotta Suomen julkinen talous olisi kestävällä pohjalla.

Taimion mukaan VM:n kestävyysvajelaskelmien perusta horjuu useallakin tavalla.

Esimerkiksi ministeriö arvioi, että bruttokansantuotteen kasvu jää totuttua heikommaksi eli vain 1,7 prosenttiin. Maahanmuuton VM olettaa jäävän nykytasolle ja työurien pidentyvän vain 1,5 vuodella vuoteen 2025 mennessä. Julkisen velan reaalikoron VM odottaa pysyvän 3 prosentissa, vaikka se on viime aikoina ollut jopa negatiivinen.

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle ministeri Jyrki Kataisen ja kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.

Leikkauksia tukee VM:n rooli Suomen virallisena synkistelijänä.

Ministeriön on toki syytäkin olla varovainen ennusteissaan.

– Se on valtiovarainministeriöiden erityisosaamisala.

VM vetoaa arvioidensa yhtäläisyyteen EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen laskelmien kanssa. Ministeriö on saattanut itse myötävaikuttaa ulkomaisiin arvioihin.

Taimion mukaan ekonomistipiireissä on yleinen näkemys, että VM syöttää tietoja kansainvälisille järjestöille. Ulkomaiden kautta kierrätetyt numerot palaavat Suomeen uskottavan leiman kera.

– Erityisesti OECD:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston näkemykset Suomen taloudesta ovat hyvin pinnallisia ja erittäin paljon pessimistisempiä kuin kotimaiset arviot.

Taimio epäilee tämän viittaavan VM:n lukujen käyttöön.

Suomen tilanne eurooppalaisittain valoisa

Heikki Taimio ei ole huolissaan Suomen julkisen talouden tilanteesta muihin EU-maihin verraten.

– Ei meillä mitään hätää ole. Kunhan tästä taantumasta noustaan, tilanne näyttää oikein valoisalta, Taimio toteaa.

Taimio nimeää Suomen ongelmaksi suurten ikäluokkien nopean eläköitymisen. Eläkeläisten hyöky ei kuitenkaan riitä ajamaan Suomen taloutta ahdinkoon.

– Sosiaaliturvarahastot ovat ylijäämäisiä koko ajan. Valtion velkaantuminen jatkuu jonkin aikaa, mutta velkaantuminen on Suomessa monia muita EU-maita maltillisempaa.

Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on euromaissa keskimäärin yli 80 prosenttia. Suomessa suhde on alle 50 prosenttia.

TS: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Taloussanomat:
Yhdysvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin.
Taloussanomien uutisessa viitattu alkuperäinen artikkeli New York Timesissa.


TS 26.3.2011
Lehti: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Yhydsvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin. Asiasta kertoo The New York Times.

Maailmanlaajuisesti GE teki viime vuonna 14,2 miljardin dollarin tuloksen, josta 5,1 miljardia syntyi yhtiön mukaan Yhdysvalloissa.

The New York Timesin mukaan Yhdysvalloissa yhteiskunta ei kuitenkaan hyödy tästä millään lailla, sillä yhtiö on onnistunut keplottelemaan itsensä irti veronmaksusta kekseliäällä kirjapidolla. Yhtiö on muun muassa kirjannut voittojaan veroparatiiseihin ja se on onnistunut lobbaamaan itselleen suuria verohelpotuksia.

Tämän tuloksena verottaja Yhdysvalloissa on jäänyt nuolemaan näppejään, vaikka periaatteessa yhtiövero on maassa 35 prosenttia.

G.E. on ilmoittanut verotaakkansa olevan 7,4 prosenttia sen Yhysvalloissa syntyneestä voitosta. Tosiasiassa tämä luku on reippaasti yläkanttiin, koska yhtiö joutuu maksamaan verot vain, jos se tuo tällä hetkellä muualle kirjatut voitot Yhdysvaltoihin.

Verokikkailusta yhtiössä vastaa sen valtava vero-osasto, jonka palveluksessa on entisiä valtiovarainministeriön ja veroviranomaisten työntekijöitä.

GE ei ole ainoa yritys Yhdysvalloissa, joka hyödyntää verosuunnittelun tuomia etuja. Maan yritysveron osuus kaikista verotuloista onkin laskenut 1950-luvun 30 prosentista vuoden 2009 6,6 prosenttiin.

Parecon Finland Kannelmäen kirjastossa ja Suomen sosiaalifoorumissa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Alkavalla viikolla keskusteluun voi osallistua torstaina 31.3. klo 18 Kannelmäen kirjastossa.

Lisäksi osallisuustalouden mahdollisuuksista keskustellaan lauantaina 2.4. klo 12 Suomen sosiaalifoorumissa, jossa Parecon Finlandin paneelivieraana ja kommentaattorina on kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme "Tilaisuudet" osiosta.

Talouselämä: Rikkaat kiertäisivät korkeat pääomaverot

Talouselämä haastatteli Nordean sijoituspuolen johtajaa, ja kysyi pääomaveron mahdollisen kiristämisen seurauksista.
Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.
Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.
Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.
Markkinoiden aiheuttaman eriarvoisuuden korjaaminen riittävästi erilaisilla korjaustoimenpiteillä, kuten pääomaveron kiristämisellä, on vaikeaa, sillä markkinamekanismit suosivat rakenteellisesti niitä, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen muita enemmän tuottavaa omaisuutta. Nordean johtajan kommentti kuvastaa tätä ongelmaa hyvin, kun hän ilmoittaa että pääomatulojen verotuksen kiristyessä he yksinkertaisesti ohjaisivat suursijoittaja-asiakkaansa sellaisiin tuotteisiin, joista ei kiristynyttä veroa tarvitse maksaa.

Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, joilla nykyinen taloudellisen eriarvoisuuden kasvu voidaan pysäyttää. Pidemmällä aikavälillä taloutemme on järjestettävä kilpailuun ja vahvimman oikeuteen perustuvan markkinatalouden sijaan yhteistyöhön perustuvalla demokraattisella suunnittelulla.



TE 25.3.2011
Rikas osaa kiertää pääoman raippaveron

Kaikki kärkipoliitikot kannattavat pääomatuloille nykyistä kireämpää verotusta. Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.

Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.

Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.

”Suorien osakesijoitusten vaihtoehtona esimerkiksi vakuutuksen sisään pakatut sijoitusvaihtoehdot muuttuisivat entistä houkuttelevammiksi. Niiden avulla on mahdollista optimoida pääomatulojen verotusta”, Lahti sanoo.

Toinen mahdollisuus on sijoitusrahastot.

”Mikä tahansa sijoitusrahastolain piiriin kuuluva instrumentti sisältää mahdollisuuden sijoittaa osingot verovapaasti uudelleen kasvamaan korkoa korolle.”

Myös eläkesäästämiseen tarkoitettujen ps-tilien suhteellinen edullisuus paranisi pääomatulon kiristyksessä. Niiden suosio on kuitenkin muista syistä niin surkea, että käytännön vaikutus jäisi mitättömäksi.

Kaikkien pääpuolueiden johtajat haluavat Arvopaperi-lehden selvityksen mukaan nostaa osake- ja rahastokauppojen voitoista perittävän pääomatuloveron nykyisestä 28 prosentista vähintään 30:een.

Varakas valitsee vaivattoman

Kaikki Nordean tuotteet ovat tarjolla kaikille asiakkaille - mutta vain periaatteessa. Ainoastaan äveriäimpien ulottuvilla on käytännössä esimerkiksi sijoitusten täyden valtakirjan hoitopalvelu. Tällöin asiakas sopii pankin kanssa sovellettavan riskitason, mutta pankki saa vapaasti päättää sijoituskohteista ja -instrumenteista.

”Usein asiakas ei halua uhrata omaa aikaansa varallisuudenhoitoon. Tarjoamme vaivattoman vaihtoehdon”, Lahti sanoo.

Nordea Private Banking -toiminto keskittyy kasvattamaan rikkaimpien asiakkaiden varallisuutta. Luksuspalvelun asiakkuutta voit ruveta kyselemään, kun asiakkaalla on sijoitettavaa rahaa vähintään 100 000 euroa.

Nordean huippuyksiköllä on kaikkiaan yli 3 000 henkilöasiakasta. Sijoitusvarakkaitten määrä on kasvanut viime vuosina koko ajan yli kymmenen prosenttia vuodessa.

Suomessa toimii kaikkiaan kymmenkunta rikkaisiin asiakkaisiin keskittynyttä varainhoitajaa.

Keskisuomalainen: Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Keskisuomalaisen mukaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat nousivat viime vuonna valtavaa vauhtia.
Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.
Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.  
Yritysjohtajille maksettujen jättipalkkioiden seurauksena syntyvä varallisuuden keskittyminen voimistuu entisestään ajan myötä, kun varallisuus periytyy seuraaville sukupolville.



Keskisuomalainen 24.3.2011
Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Markkina-arvoltaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat nousivat Keskisuomalaisen selvityksen mukaan viime vuonna kymmeniä prosentteja edellisvuodesta.

Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.

Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.

Lue aiheesta lisää torstain Keskisuomalaisesta.

Taloussanomat: Kodinkoneet kestävät kaksi vuotta

Taloussanomien artikkelissa selvitetään kodin elektroniikan ja muun käyttötavaran oletettua kestoa, ja mitä oikeuksia Suomessa ja Euroopan Unionissa kuluttajansuoja tarjoaa kuluttajalle. Artikkelissa päädytään siihen lopputulokseen, että jääkaappien, televisioiden ja digiboksien oletetaan kestävän noin kaksi vuotta.
Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti?
Kodin elektroniikan tuotantoa ohjaavat nykyisellään markkinatalouden kannustimet, joiden viesti on selvä: yrityksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa. Yrityksen liikevoittoa voi lisätä tehostamalla tuotantoa, kuten esimerkiksi kehittämällä uusia nopeampia tai vähemmän resursseja vaativia tapoja tuottaa. Tuotannon kehittäminen on usein yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa, koska sen seurauksena tuotantoon vaadittuja työtunteja tai siihen tarvittavien luonnonvarojen määrää voidaan usein vähentää. Markkinoiden kannustimet ohjaavat kuitenkin yrityksiä tekemään myös yhteiskunnallisesti haitallisia ratkaisuja:
  1. Liikevoittoa voi lisätä myös ulkoistamalla tuotannon haitallisia ulkoisvaikutuksia, kuten ilmansaasteita, muiden maksettavaksi.
  2. Liikevoittoa voi lisätä luomalla keinotekoisesti enemmän kysyntää lyhentämällä tuotteiden elinikää.  
Kodin elektroniikan kestävyyttä on tutkittu vähän, mutta moni kuluttaja on huomannut, kuinka esimerkiksi uudet polkupyörät ja kodinkoneet kestävät murto-osan siitä käytöstä, mitä vastaavat laitteet ovat ennen kestäneet. Tuotteiden elinkaaren lyhentyminen aiheuttaa suuren mittakaavan tehottomuutta, koska ehtyviä luonnonvaroja ja tuotantoon vaadittavaa energiaa käytetään tuhlaavasti.



TS 19.3.2011
Pesukone, jääkaappi, televisio ja digiboxi ovat vain kahden vuoden investointeja

Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti? Katso kauanko laitteiden pitäisi kestää.

TV1:n menneellä viikolla esittämä Hehkulamppuhuijaus-dokumentti paljasti, että valmistajat ovat tahallisesti lyhentäneet joidenkin tuotteiden elinikää lisätäkseen niiden myyntiä.

Mitä luvataan, mikä on todellisuus ja mitä kuluttaja voi vaatia myyjältä? Kestääkö hehkulamppu 1 000 tuntia, energiasäästölamput 6 000–15 000 tuntia, pesukone kaksi vuotta, takuupatja 10 vuotta? (Katso lista kestoajoista jutun lopusta.)

Valmistajien antamat suositusajat saa Kuluttajaviraston erikoistutkijan Teemu Sysiojan tekemään erisuuntaisia huomioita:

– Jos useita samanmerkkisiä energiasäästölamppuja pannaan palamaan samaan aikaan, ne eivät simahda samaan aikaan. Suositusaika ei ole sama kuin käyttöaika, Sysioja sanoo.

– Lisäksi on suuria eroja eri merkkien välillä. Ne eivät sammu, vaan kestävät ja kestävät sekä samaan aikaan himmenevät ja himmenevät käyttökelvottomiksi.


Energiasäästölamppujen iäksi ilmoitetaan 6–15 vuotta. Tuo aika on laskennallisen. Se tarkoittaa, että lamppua käytetään päivittäin noin kolme tuntia eli kestävyys on 6 000–15 000 tuntia. Kuluttajavirasto testasi ne viimeksi viime elokuussa. Paras hinta/laatusuhde löytyi Osramin kahdesta testilampusta.

Erot lamppujen välillä olivat suuret. Samoin ne olivat myös vanhanmallisten hehkulamppujen välillä, kun niitä testattiin viimeksi 1997. Yleensä lampun pitäisi palaa 1 000 tuntia. Mutta saman valmistajan samanmallisten lamppujen välillä olivat suuret laatuerot. Esimerkiksi GE:n lamput kestivät 950–1480 tuntia. Voittajaksi tuli silloin Ikea, jonka paras testilamppu paloi yli 2 000 tuntia. Se oli myös halvin.

– Muita ominaisuuksia voi testata, mutta kestävyyttä voi testata luotettavasti vain harvoissa tuoteryhmässä, Sysioja huomauttaa.

Hankalaksi esimerkiksi hän ottaa pesukoneet ja televisiot, jotka pitäisi saada testitilanteessa vanhenemaan ennenaikaisesti. Patjat he onnistuivat vanhentamaan. Kymmenen vuoden käyttö simuloitiin jyräämällä niitä 140-kiloisella telalla. Ilmeni, että takuutuotteet kestivät luvatut ajan.

– Ne olivatkin kaikki merkkituotteita eikä mitään halpahallin vaahtokumipatjoja, Sysioja sanoo.

Sittenkin liian 
pieniä lupauksia?

Entä lupaako valmistaja joskus myös liian lyhyttä käyttöikää? Se on Sysiojan mukaan hankala pala tutkijalle.

– Vaikea osoittaa, että valmistaja toimii väärin. Siitä en kuitenkaan tykkää, että laitteita ei voi eikä kannata korjata, vaan kaatopaikalle päätyy muovia.

Esimerkiksi voi ottaa tulostimen, jolle valmistaja asettaa lyhyeltä kuulostavan määräajan tai pieneltä kuulostavan tulosteiden määrän. Pannaanko laite ennenaikaisesti vaihtoon, vai onko valmistajan perustelu kestävä, kun se haluaa varmistaa, ettei muste valu ja aiheuta haittaa.

Sysioja huomauttaa, että uuden tulostimen saa miltei yhtä halvalla kuin mustekasetin.

Tyypillinen esimerkki on myös videotykin projektorin lamppu, jolle asetetaan yleensä kestoiäksi 2 000–3 000 tuntia. Ennen tämän ajan umpeutumista, laitteen laskuri alkaa ilmoittaa lampun vaihdosta.

– Laskurin voi nollata ja jatkaa vanhan lampun käyttöä. Moni niin tekeekin. Voiko lamppu räjähtää niin, että se vaurioittaa laitetta, Sysioja pohtii kuluttajan ja myyjän välistä vastuunjakoa.

Mallien vaihtuminen
estää järkevät testit

Joidenkin laitteiden testaaminen on liian kallista. Näinpä Kuluttajavirasto on kyllä tehnyt suosituista ilmalämpöpumpuista perusteellisen osto-oppaan, muttei testiä.

Yleensä yksinkertaisten laitteiden vaikkapa 6 000 tunnin käyttöikää voidaan helposti mitata, jos laitteen voi jättää päälle ilman jatkuvaa valvontaa. 6000 tuntia ei ole vuottakaan.

Toisaalta aina ei aika riitä.

– Monissa nykyajan digihärpäkkeissä on se vika, että jos niitä testataan vuoden verran, ne ehtivät poistua markkinoilta ja tilalle ovat tulleet jo uudet mallit.

Akkuporakoneista ja vastaavista työkoneista Sysioja sanoo, että niistä voi jo avaamalla todeta paljon.

– Jos hammaspyörät ovat muovia, ne eivät kestä ammattikäytössä hetkeäkään. Kotitaloudessa, jossa ruuvataan pari ruuvia vuodessa, ne voivat kestää koko eliniän.

Puskaradio
on nopea

Sysiojan mielestä tarvitsisimme nettisivut, joilla kuluttajat voivat kertoa kokemuksistaan. Siitäkin huolimatta, että olisi vaikea kontrolloida, kuka kommentit kirjoittaa, yrittäjä itse vai kilpailija. Ennen ”virallisia nettisivuja” puskaradio on paras – tosin yhdellä suurella varauksella:

– Voiko yksittäistapauksista vetää riittävän hyvät johtopäätökset, Sysioja kysyy ja huomauttaa, että myös positiivinen kokemus on arvokasta – ei pelkkä moite.

Kaksi vuotta
on kohtuus

EU:n kuluttajansuojadirektiiviä on väännetty nyt useampi vuosi. Yksi kiistakohta on ollut myyjän virhevastuun asettaminen kahteen vuoteen. Joissain maissa se olisi edistystä. Suomessa Kuluttajariitalautakunta on kuitenkin antanut ratkaisuja, joissa laitteelta vaadittava kestoikä on arvioitu pidemmäksi, joten meille se olisi takapakkia.

Kuluttajariitalautakunnalla ei ole kivitauluja, joihin olisi hakatuttu tuotteiden käyttöiät, mutta sen tekemistä päätöksistä voi vetää johtopäätöksiä siitä, mikä on kohtuus. Tapaukset on luettavissa Kuluttaja-lehdestä.

Tämän verran laitteiden pitäisi Kuluttajariitalautakunnan ratkaisujen mukaan kestää:

3 vuotta
Television kuvaputki. Kuka vielä on hankkinut kuvaputki-tv:n, sen kestoiäksi on linjattu vähintään kolme vuotta.

Yli 2,5 vuotta
Kannettavan tietokoneen kovalevy. Kuluttajariitalautakunnan mielestä kovalevyn normaali kestoikä on enemmän kuin 2,5 vuotta.

2 vuotta
Jääkaappi, kännykkä, pesukone, jne. Kahden vuoden nyrkkisääntö pätee käytännössä kaikkiin kodinkoneisiin ja -elektroniikkaan

Myyjän vastuu ei lopu kahden vuoden jälkeenkään, mutta noin kaksi vuotta on se aika, jolloin myyjä on yksin vastuussa laitteen korjauskustannuksista. Kahden vuoden jälkeen kustannuksia jaetaan myyjän ja ostajan välillä.

Kolmen vuoden käytön jälkeen asiakas joutuu maksamaan jo melko suuren osan korjauskuluista, ja neljän vuoden päästä voi olla mahdotonta saada mitään korvausta. Ja vaikka kuluttajariitalautakunta hyvitystä suosittaisikin, hyvityksen määrästä vähennetään tuotteesta saadun käyttöhyödyn arvo.

1,5 vuotta
Esimerkki: Hoitopöydäksi tarkoitettu huokea lipasto meni rikki 1,5 vuoden kuluttua ostosta. Myyjä toimitti tilalle uuden lipaston, mutta sekin rikkoontui vajaan vuoden kuluttua. Kuluttajariitalautakunta suositti, että myyjä hyvittää 215 euroa maksaneen lipaston hinnasta 115 euroa.

0,5 vuotta
Sohvan verhoilu. Sohvan verhoilukangas oli haalistunut puolen vuoden kuluttua ostosta. Valmistajan mukaan haalistuminen johtui sohvan aurinkoisesta sijoituspaikasta, ei kankaan laadusta. Kuluttajariitalautakunta suositti, että valmistaja verhoilee sohvan uudestaan tai vaihtaa sen virheettömään.

Esimerkit: Kuluttaja 1/2008.

Taloussanomat: Nordea nostaa eniten köyhien maksuja

Taloussanomat uutisoi Nordean palvelumaksujen korotuksista.
Nordea jakaa asiakkaansa yhä enemmän jyviin ja akanoihin. Pankin useimpiin palvelumaksuihin tulee jopa neljänneksen hinnankorotus kesäkuussa. Eniten hinnat nousevat niillä asiakkailla, joilla on vähiten rahaa ja pankin tuotteita käytössään. Heidän maksunsa ovat jo ennestään suurimmat.
Pankkien palvelumaksut ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka markkinamekanismit palkitsevat toistuvasti tuottavaa omaisuutta keränneitä vähävaraisten kustannuksella.



TS 16.3.2011
Nordea nostaa palvelumaksuja roimasti

Nordea korottaa useita palvelumaksujaan kesäkuussa selvästi. Koska monet korotukset ovat suhteessa samansuuruisia erityyppisille asiakkaille, ne lisäävät asiakkaiden eriarvoisuutta, sillä vähiten tallettaneilla tai lainanneilla on jo ennestään selvästi suurimmat maksut. Osa asiakkaista maksaa samoista palveluista monta kertaa niin paljon kuin toiset.

– Haluamme olla kilpailukykyisiä kaikille asiakkaille ja uskomme vahvasti olevamme sitä. Lisäksi haluamme palkita asiakkaita, jotka keskittävät asiointinsa meille. Heille me haluamme myöntää selkeitä, ymmärrettäviä alennuksia yksittäisistä palveluista, sanoo Nordean Kotitaloudet-yksikön johtaja Juha Kari.

Esimerkiksi pankkitunnusten hinta nousee neljänneksen aiemmasta. Kesäkuussa asiakas, jolla on käyttelytili Nordeassa, mutta ei esimerkiksi säästöjä tai lainoja vähintään 6 000:tta euroa, maksaa pankkitunnuksistaan 2,50 euroa kuukaudessa.

Kanta-asiakkaalle, jolla on säännöllisiä tuloja pankkiin, säästöjä ja lainoja vähintään tuo määrä ja tarpeeksi eri tuotteita, hinta on 1,50 euroa. Avainasiakas, jolla säännöllisiä tuloja, velkaa tai rahaa vähintään 30 000 ja tarpeeksi erilaisia tuotteita, ei maksa tunnuksistaan mitään.

Uuden hinnaston mukaan normaalihinta esimerkiksi Visa debit -kortista nousee kesäkuussa 50 senttiä ja on tuolloin 2,50 euroa. Kanta-asiakkaan hinta kohoaa 25 senttiä 1,25 euroon ja avainasiakkaan saman verran yhteen euroon.

Normaaliasiakkaalle laskunmaksun hinta maksuautomaatilla kallistuu kesäkuussa 30 senttiä yhteen euroon. Kanta-asiakkaan hinta kohoaa 15 senttiä 75 senttiin ja Avainasiakkaan 10 senttiä 60 senttiin.

"Kustannukset
ovat nousseet"

Juha Kari perustelee korotuksia yleisellä kustannustason nousulla. Hän huomauttaa, että esimerkiksi palkat, erilaiset hyödykkeet, kiinteistöjen kulut ja vaikkapa sähkön hinta ovat nousseet.

Neljänneksen hinnannousu on silti aika kova, jos sitä vertaa inflaatioon, joka viime kuussa kohosi 3,3 prosenttia. Karin mukaan Nordea on halunnut laatia läpinäkyvän ja selkeän hinnaston.

– Emme halunneet mennä hankaliin hintoihin, jotka olisivat joitakin senttejä, Kari sanoo.

Pankki on myös investoinut, mikä osin näkyy kustannuksissa. Kari nostaa esimerkiksi 500 laskunmaksuautomaattia, jotka on uusittu. Automaattien käyttö tavallisilla asiakkailla nousee kolme kertaa niin paljon kuin avainasiakkaitten hinta. Hinnannousu ei Karin mukaan selitykään pelkällä investoinnilla.

– Yksittäisen hinnan suoria perusteluita on ehkä vaikea yksityiskohtiin asti selittää, hän sanoo.

Sijoittamisen hintoja
on laskettu

Karin mukaan osa hinnoista on laskenut ja suurin osa pysynyt ennallaan. Hänen mukaansa esimerkiksi saldokyselystä gsm-puhelimella pankki ei velota mitään, vaan siitä menee pelkästään puhelinoperaattorin maksu.

– Osakekaupassa olemme laskeneet tiettyjä hintaeriä. Esimerkiksi vähän kauppaa käyvän osalta välityspalkkiot koti- ja pohjoismaisilla osakkeilla on laskettu kymmenestä kahdeksaan euroon.

Huhtikuun alusta pankin asiakkaan on mahdollisuus käydä osakekauppaa starttisalkun kautta ilman kuukausimaksua. Erona maksullisiin palveluihin on se, että hän ei saa analyysipalvelua pankilta.

Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

YLE uutisoi taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen huomioista suomalaisen yhteiskunnan jakautumisesta.
Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.
Räsäsen mukaan eläkeläiset jakautuvat selvästi kahteen kastiin, mikä perustuu varallisuuden ja koulutuksen kasvaneisiin eroihin.

Taustalla vaikuttaa muun muassa vuonna 1993 toteutettu verouudistus, jonka seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vaurain prosentti on rikastunut säännönmukaisesti ennennäkemätöntä vauhtia samalla, kun yhteiskunnan huono-osaisten taloudellinen asema on heikentynyt entisestään.


YLE Uutiset 21.3.2011
Eläkeläisten luokkaerot kasvavat

Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.

Turun yliopiston taloussosiologian professori Pekka Räsänen todistaa myös, että pitkään haudattu luokkakeskustelu on nyt kirvonnut muuallakin kuin kansalaisten keskuudessa. Erot ovat jyrkentyneet.

- Enää ei ajatella, että kaikki ollaan yhtä iloista keskiluokkaa. Toisaalta tuloerothan ovat kasvaneet meillä aina 1990-luvun lopulta alkaen Suomessa

Uutta Suomessa ns. luokkajaossa on se, että se näkyy nyt eläkeikäisten elämässä yhä jyrkempänä jakona. Eläkkeen pienuus ja suuruus sekä koulutus jakaa rajusti. Eläkeläiset jakautuvat köyhiin ja sairaisiin ja toisaalta rahaa käytteleviin aktiivisiin ikäihmisiin.

- Kenellä on kielitaitoa, voi matkustaa, ja toiset voivat harrastaa. Sitä kautta tämä perinteinen rakenteellinen epätasa-arvo heijastuu ja sillä on vaikutusta entistä pidempään.

Myös Turun torilla tuloerot on huomattu.

- Kyllä on ehdottomasti! Kyllä se siltä näyttää ja pahemmaksi mennään. Kyllä nyt pitäisi poliitikkojen todella laskeutua sieltä tornista alas tavallisten ihmisten pariin, huomauttaa Leena Sillanpää.

Keskiluokalla - valkokaulustyöntekijöillä - pyyhkii Suomessa professori Räsäsen mukaan yhä hyvin - vaikka usein toisin väitetään. Keskiluokan kurjistuminen on osin uskomus.

-Tietenkin Nokian irtisanomisia odotaan. Ne kohdistuvat sitten tietenkin kohtalaisen kouluettuun väestöryhmään. Mutta tilastojen mukaan meillä on kadonnut eniten näitä perinteisiä työväenluokkasia tehdasmanuaalisia ammatteja.

Murros ja eriarvoistuminen jäävät useimmiten huomiotta tai kielletään.

- Kokonaiskuvan puuttuminen huolestuttaa. Meillä on brändityöryhmä, jossa pohditaan imagoa ja muuta, mutta se ei ole yhteiskunnan arvointia sellaisenaan.

Taloussanomat: Tuloerot tulevat kasvamaan jatkossakin

Taloussanomat kirjoittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksesta, jossa Suunnittelija Pekka Ruotsalainen ennustaa, että sekä tuloerot että pienituloisten määrä kasvavat jatkossakin. Taloussanomien haastattelemat kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ovat samoilla linjoilla.
Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta. 
Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.
Taloussanomien mukaan Pekka Ruotsalainen kirjoittaa raportissaan tuloerojen kasvun olevan markkinavoimien aiheuttama ilmiö.
Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.
Riihelä kyseenalaistaa väittämän, jonka mukaan tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Hänen mukaansa mikään tutkimustulos ei yksiselitteisesti tue tätä näkemystä.
Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.
Markkinoiden säätelyn purkaminen ja verotuksen alentaminen on saattanut Suomessa alkuun kehityskulun, joka on aikaansaanut OECD-maiden kovimman tuloerojen kasvun. Samalla köyhyyden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Tuloerojen kasvun myötä Suomi jakautuu entistä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin, jotka eivät enää kohtaa toisiaan kuten Tanninenkin sanoo. Näin yhteiskuntaluokkien erkaantuminen on omiaan ruokkimaan tuloerojen kasvua, koska kuten Riiheläkin sanoo, tuloerojen kasvu ei ole luonnonlaki vaan ilmiö on riippuvainen harjoitetusta politiikasta.

Taloussanomat 17.3.2011
Tuloerot tulivat Suomeen jäädäkseen

Suomessa ei ole enää paluuta 1980-luvun kaltaisiin pieniin tuloeroihin. Eriarvoisuus on asiantuntijoiden mukaan tullut jäädäkseen ja voi kasvaa lisääkin. Tuloerojen kasvu ei heidän mukaansa näytä riippuvan lainkaan siitä, mikä puolue on vallassa. Vaikka vaalien alla keskustelua voidaan käydä kiihkeästi, niin todellisuus voi olla toista kuin ihanteet.

Paisuneet tuloerot tuskin supistuvat. Suunnittelija Pekka Ruotsalainen arvioi Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa, että on helppo ennustaa tuloerojen ja pienituloisten määrän jäävän selvästi entistä suuremmaksi.

– Paluu 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin ei tunnu todennäköiseltä, hän kirjoittaa.

Kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta pitävät johtopäätöstä realistisena.

Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta.

Myös ansiotulon verot ovat pienentyneet. Tilastokeskuksen mukaan 72 000 euroa vuodessa ansainnut olisi vuonna 2009 joutunut maksamaan ansiotuloveroja valtiolle noin 11 800 euroa vuodessa. Vuoden 1995 veroasteikon mukaan elinkustannusindeksillä oikaistu summa olisi ollut noin 20 000 euroa.

Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.

Tuloerot kasvavat vastaisuudessakin

Finanssikriisi näivetti pääomatuloja, mikä laski selvästi varakkaimpien ansioita. Riihelä ennakoi, että talouskasvun kiihtyminen kääntää tilanteen nopeasti.

– Ellei mitään dramaattista tapahdu, on todennäköistä että sama kehitys jatkuu ja tuloerot kasvavat edelleen, hän sanoo.

Ruotsalainen kirjoittaa markkinavoimien aiheuttamasta tuloerojen kasvusta. Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Muissakin länsimaissa tuloerot ovat kasvaneet, mutta Ruotsalaisen mukaan kehitys ei ole ollut niin rajua kuin Suomessa.

– Suomi on viime vuosina ajanut tuloerojen suuruudessa kirkkaasti muiden Pohjoismaiden edelle.

Yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet

Tannisen mukaan Suomessa yhteiskunnan tuloja tasaava vaikutus on verotuksen ja tulonsiirtojen osalta heikentynyt.

– Yhteiskunnan arvostukset ovat muuttuneet, hän korostaa.

Tanninen viittaa Sammon hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin lausuntoihin, joissa tämä hämmästelee tuloeroista ja verotuksen progressiivisuuden lisäämisestä käytävää keskustelua. Kalevan tammikuisen uutisen mukaan Wahlroosin mielestä tulonjaossa Suomi on taivasten valtakunta ja tuloerojen tasaus tai verotuksen progressiivisuuden lisääminen eivät paranna Suomen kilpailukykyä.

– Edes Yhdysvalloissa ei 1950- ja -60-luvuilla hyväksytty sitä, että johtajat vaativat itselleen kohtuuttomat edut, Tanninen sanoo.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Aate kuin aate  – tuloerot ovat kasvaneet

Tuloerot ja niihin liittyvä suhteellinen pienituloisuus ovat Ruotsalaisen mukaan lisääntyneet riippumatta siitä, ketkä maata ovat hallinneet. 1990-luvun alun jälkeen valta on vaihdellut poliittisen värikirjon ja eri kokoonpanojen välillä paljon.

– Lopputuloksessa ei näy, ketkä ovat olleet tekemässä päätöksiä, Riihelä sanoo.

Hän huomauttaa, että vaalien alla keskustelu on kiihkeää, mutta lupaukset saattavat olla toista kuin käytäntö.

Periaatteessa valveutuneen äänestäjän pitäisi vaihtaa ehdokasta, jos tämä ei ole toteuttanut lupauksiaan. Tanninen huomauttaa, että äänestyspäätös on kiinni monesta eri asiasta. Demokratiassa yksittäisen edustajan ääni voi lisäksi hukkua enemmistön näkemyksen alle.

Talouskasvu ei lisää tuloeroja välttämättä

Välillä väitetään, että tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Riihelän mukaan tällaista yksiselitteistä tutkimustulosta ei ole olemassa.

Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.

On ollut puhetta, että pääomatulojen verotusta pitäisi nostaa.

– Ei vaikuta siltä, että pääomatuloja alettaisiin verottaa vaikkapa samalla tavalla kuin ansiotuloja, hän huomauttaa.

Ruotsalaisen mielestä tuloverotuksesta ei näytä olevan apua tuloerojen supistamiseen etenkään, jos viime aikoina esitetyt verotuksen uudistusehdotukset toteutetaan. Valtion velkaantumisen takia sosiaaliturvaetuuksien nostokaan ei hänestä vaikuta todennäköiseltä keinolta kutistaa tuloeroja. Myös väestön vanheneminen pikemminkin kasvattaa kuin vähentää tuloeroja.

Suomessa on puhuttu arvonlisäveron nostamisesta. Ruotsalainen huomauttaa, että kulutusverotuksen lisääntyminen kasvattaa tuloveroja.

– Tuloihin suhteutettuina pienituloisimmat maksavat kulutusveroja enemmän kuin suurituloiset, hän muistuttaa.

Ovatko mahdollisuudet yhtäläiset kaikille?

Tuloerokeskustelussa sanotaan usein, että mitä pahaa siinä on, että rikkaat rikastuvat, jos köyhimmätkin pärjäävät. Yksi teoria on, että varakkaiden hyvinvoinnista tihkuu hyvää myös köyhimmille.

– Näin voi olla, jos yhteiskunta antaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet, Hannu Tanninen huomauttaa.

Länsimaissa on kuitenkin tapana suhteuttaa köyhimpien rahatilanne keskimääräiseen käytettävissä olevien tulojen määrään. Riihelä sanoo, että tuloerot eriyttävät ihmiset toisistaan, mikä voi horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

YLE: Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys

YLE uutisoi australialaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn ja työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tutkimalla seitsemän vuoden ajan 7000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä.
Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.
Osallisuustaloudessa tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla pyritään siihen, ettei edellisen kaltaista työn monotonisuutta esiintyisi, eivätkä työtehtävien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kasautuisi ainoastaan tietyille henkilöille. Yhteisön huonoiksi ja hyviksi arvottamat työtehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman tasan kaikkien kesken. Lisäksi osallisuustalouden päätöksentekomekanismit varmistavat, että kaikilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työolosuhteisiin sekä palkkaukseen.


YLE-Uutiset 16.03.2011
Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys


Työelämässä olevien mielenterveys on tutkimusten mukaan paremmalla tolalla kuin työttömien. Tämä kuitenkin koskee vain hyvissä työpaikoissa työskenteleviä. Stressaava, alipalkattu ja epävarma työ on mielenterveydelle työttömyyden veroinen tai jopa suurempi riski, australialaistutkijat ovat havainneet.

Tutkimuksessaan australialaiset selvittivät yli 7 000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä seitsemänä vuotena, ja havaitsivat työn psykososiaalisen laadun liittyvän voimakkaasti mm. masennus- ja ahdistusoireisiin.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Tutkimuksessa paljastui lisäksi, että työllistyminen paransi mielenterveyttä ainoastaan siirryttäessä hyviin töihin. Huonoihin töihin joutuminen oli jopa vahingollisempaa kuin työttömyyden jatkuminen, tutkijat kirjoittavat.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.

HS: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa

Helsingin Sanomat uutisoi Olivier De Schutterin YK:n alaisuudessa toimittamasta raportista. Raportti kyseenalaistaa usein kuullun väittämän, jonka mukaan luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat kalliimpia ja tehottomampia kuin tehomaatalouden keinot. Päinvastoin, tuoreen raportin mukaan luomuviljelyyn siirtymällä ruoantuotanto voitaisiin monissa köyhemmissä maissa jopa kaksinkertaistaa.
YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.
YK:n lehdistötiedotteen voi lukea täältä ja itse raportin täältä.

Helsingin Sanomat 15.3.2011
YK: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa


Luomuviljelyyn siirtymällä voidaan jopa kaksinkertaistaa ruuantuotanto monissa maailman köyhimmissä maissa, kertoo YK:n raportti. Tutkijoiden mukaan muutoksella on kiire, koska ruuan hinta nousee ja nälänhätä lisääntyy koko ajan.

YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.

"Maanviljely on tullut tienristeykseen. Viljelyssä ei voi enää olla kyse vain tuotannon kasvattamisesta, vaan sen täytyy keskittyä minimoimaan ekosysteemeille koituvat haitat sekä säilyttämään maatalouden monimuotoisuus", sanoi YK:n erityisraportoija Olivier De Schutter.

Monet parhaiksi havaituista luomumenetelmistä ovat yksinkertaisia ja perustuvat paikallisten asukkaiden kokemuksiin, De Schutter kertoo.

Esimerkiksi Keniassa maanviljelijät ovat pystyneet kaksinkertaistamaan maissisatonsa käyttämällä paikallisia kasveja tuholaisten torjuntaan. Viljelijät istuttavat maissipeltoon kasveja, jotka karkottavat tuholaishyönteisiä. Lisäksi kauemmas pellosta istutetaan kasveja, jotka puolestaan houkuttelevat tuholaishyönteisiä puoleensa.

YK:n mukaan jo yli 10 000 itäafrikkalaista kotitaloutta on ottanut menetelmän käyttöönsä kuultuaan siitä kyläkokouksissa, radiossa tai maanviljelijöille suunnatuissa viljelykouluissa.

Japanissa maanviljelijät huomasivat, että ankat ja kalat hävittävät tuholaisia riisipelloilta yhtä tehokkaasti kuin torjunta-aineet. Ankat syövät rikkaruohoja ja tuhohyönteisiä samalla kun niiden jätökset lannoittavat viljelyksiä. Japanista menetelmä on levinnyt myös Kiinaan, Intiaan ja Filippiineille.

YLE: Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

YLE-Uutisten mukaan merkittävimmät tekijät nuorten aikuisten rikollisuuden taustalla ovat koulupudokkuus, työttömyys ja köyhyys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Mikko Aaltosen mukaan edellä mainitut osatekijät löytyvät rikollisuuden selitykseksi usein tarjotun syrjäytymisen taustalta, ja näistä kolmesta merkittävin on koulupudokkuus.
- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

YLE-Uutiset 19.02.2011
Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

Koulujen kesken jättäminen on suurin riskitekijä nuorten aikuisten rikollisuuden selittäjänä. Nuoret aikuiset tekevät suurimman osan rikoksista. Koulupudokkuuden lisäksi myös työttömyys ja köyhyys selittävät nuorten aikuisten rikollisuutta.

19 - 30 -vuotiaat nuoret aikuiset ovat yliedustettuina rikostilastoissa.

Nuorten rikoksia on selitetty syrjäytymisellä, mutta syrjäytymisen taustalta löytyi laajassa tutkimuksessa useita osatekijöitä, joista merkittävin on koulupudokkuus peruskoulun jälkeen, kertoo tutkija Mikko Aaltonen Oikeuspoliittiselta tutkimuslaitokselta.

- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin, sanoo tutkija Mikko Aaltonen.

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

Kouluttamattomien asema synkistynyt

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen laaja 150 000 ihmisen tutkimus ei kerro, miksi koulut jäävät kesken.

Yksilön ja myös yhteiskunnan kannalta koulupudokkuus näyttäisi olevan tärkeämpi tekijä kuin tutkimuksen mukaan toiseksi eniten nuorten aikuisten rikollisuutta selittävä tekijä, työttömyys.

Nuorisotyöttömyys on herättänyt viime vuosina huolestusta yhteiskunnassa.

- Nuorisotyöttömyys on ongelma ja kyllä se on myös sitä meidän aineiston valossa, vahvakin yhteys näyttäisi olevan työttömyyden ja rikollisuuden välillä

Tutkimuksen mukaan kolmas merkittävä tekijä nuoren aikuisen rikollisuuteen oli köyhyys, mutta köyhiä ovat enemmän tai vähemmän kaikki yli parikymppiset, esimerkiksi opiskelijat ja nuoret perheelliset.

Kun kolme tekijää kasautuvat samoille nuorille aikuisille rikostentekijöille, ne kuvaavat syrjäytymistä ja moniongelmaisuutta.

Taloussanomat: Köyhät jakautuvat kahteen kastiin

Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan suomalaisten köyhien jakautumisesta kahteen luokkaan. Heidän mukaansa esimerkiksi köyhiksi laskettujen opiskelijoiden tilanne on erilainen verrattuna pitkäaikaistyöttömiin, koska edellisten köyhyys on vain väliaikaista.
Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalaisen mukaan.
– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt
Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen.
Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään.
Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vielä vuosina 1966–1990 vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa ja samalla köyhien asema on huonontunut merkittävästi. Edellä kuvatun rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden ja siitä aiheutuvan köyhyyden ongelma koskettaa joidenkin arvioiden mukaan noin puolta työttömistä työnhakijoista eli 150 000 ihmistä.

Taloussanomat 13.3.2011
Katso keneen köyhyys sattuu pahimmin


Työttömät, työssäkäyvät köyhät, yksinhuoltajat, sairaat, opiskelijat, eläkeläiset... Köyhätkään eivät ole tasavertaisia keskenään, vaan jakautuvat kahteen kastiin. Huonoimmin pärjäävien on vaikea parantaa itse tilannettaan. Taloussanomat selvitti, kenen tilanne on vaikein.

Suomalaisia köyhiä on karkeasti jaoteltuna kahteen junaan. Toisten tilanne voi parantua piankin, mutta toiset joutuvat tulemaan toimeen perusturvalla koko loppuelämänsä. Esimerkiksi opiskelijoiden kituuttaminen loppuu aikanaan, mutta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän tai pitkäaikaissairaan tunnelin päässä ei välttämättä valoa näy.

– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt – 2000-luvun melko pieniä korotuksia lukuun ottamatta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen sanoo.

Sosiaaliturvan varassa elävät muun muassa toimeentulotuen, työmarkkinatuen, takuu- tai kansaneläkkeen sekä opintotuen saajat. Esimerkiksi masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut ei voi tehdä tilanteelleen oikeastaan mitään.

– Heikoimmassa asemassa ovat myös kaikki ne, jotka ovat joutuneet esimerkiksi työkyvyttömyys- tai sairauseläkkeelle tai vähimmäissairauspäivärahalle. Mielenterveysongelmaiset ja syntymästään saakka vammaiset ovat aika isoja ryhmiä, Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas sanoo.

– Heidän tilanteensa on olla pysyvästi heikkotuloinen. Tilanne ei muutu kuin nostamalla perusturvaetuuksia, hän jatkaa.

Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.

Yrittäjät puun ja kuoren välissä

Työssäkäyvistä kehnoin tilanne on yrittäjillä, joiden on vaikeaa saada erilaisia tukia yrittäjästatuksen vuoksi.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaalitoimi on puhunut julkisuudessa kolmen kuukauden tukijaksosta. Suomen Pienyrittäjät ry:n mukaan kaikilla paikkakunnilla yrittäjät eivät saa lainkaan toimeentulotukea.

– Sosiaalitoimiston luukulla on usein tarjolla ainoastaan kylmää kättä, yhdistyksen puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen sanoo.

Kangas ja Karjalainen tunnistavat ilmiön. Sosiaaliturva ei ole muuttunut vastaamaan muuttuneen työelämän tarpeita.

– Tuo on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten suomalainen sosiaaliturva on rakennettu normipalkansaajan ehdoille. Sosiaalietuusjärjestelmä on rakennettu niin, että monet pienyrittäjät putoavat sen ulkopuolelle, Kelan Olli Kangas sanoo.

– Lisäksi on monia ihmisiä, jotka eivät oikein ole edes yrittäjiä, kuten esimerkiksi vapaat toimittajat ja kääntäjät. Palkkatyön, yrittämisen, työn ja ei-työn raja on hämärtynyt, hän jatkaa.

Eläkeläisten tilanne koheni hiukan

Eläkeläisten tilanne koheni takuueläkkeen myötä maaliskuun alusta. Takuueläke nosti suomalaisten eläkkeiden vähimmäistason 687,70 euroon kuukaudessa.

Takuueläkettä myönnetään kaikille heille, jotka ovat tähän asti saaneet ainoastaan kansaneläkettä, jota yksinelävä eläkeläinen sai korkeintaan 586,19 euroa kuukaudessa.

Eläkeläiset, työttömät sekä pitkäaikaissairaat ovat muun muassa opiskelijoita paremmin suojattuja elinkustannusten nousulta, sillä heidän etuuksiensa taso tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä.

– Ymmärrän hyvin opiskelijoiden vaatimukset opintotuen sitomisesta indeksiin. Opintotuelle on aikoinaan määritelty tietty taso. On erikoista, että sen tason on annettu jäädä näin paljon jälkeen, THL:n Karjalainen sanoo.

Rakenteellinen työttömyys rumentaa köyhyystilastoja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Jouko Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen. Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

– Vanha kunnon sekatyömiehen ammatti on hävinnyt lähes kokonaan, Karjalainen sanoo.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen. Köyhiksi lasketaan kaikki ne, jotka tienaavat alle 60 prosenttia väestön mediaanitulosta. Mediaani saadaan, kun kaikki luvut laitetaan jonoon ja niistä valitaan keskimmäinen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille, Karjalainen sanoo.

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään, hän jatkaa.

YLE: Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa

YLE uutisoi lääkealan suuryritysten keinoista tutkimustulosten vääristämiseksi:
Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.
Oikeus terveyteen ja valtiovallan velvollisuus sen toteutumisen varmistamiseen on kirjattu niin YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen kuin Suomen perustuslakiinkin. Markkinamekanismien kasvava eriarvoistava vaikutus terveydenhuoltoalalla vaikeuttaa luotettavien tutkimustulosten saamisen lisäksi näiden olennaisten sitoomuksien täyttämistä.

Yle Uutiset 9.03.2011
Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa


Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.

Kanadalaistutkijoiden havainto on huolestuttava, sillä meta-analyysit ovat nykyään tärkeässä osassa hoitopäätöksissä. Jos meta-analyysien päätelmät ovat sidonnaisuuksien vinouttamia, ei lääkäreillä välttämättä ole käytössään parasta mahdollista tietoa.

Tutkimustaan varten kanadalaiset selvittivät 29 meta-analyysin osatutkimusten rahoitukset, tekijöiden kytkökset lääketeollisuuteen ja ilmoitettiinko sidonnaisuudet meta-analyysissa. Yhteensä tutkimuksia oli yli 500.

Havainnot olivat hämmästyttäviä, sillä tutkijoiden kytköksiä ja rahoittajia ei kerrottu yhdessäkään meta-analyysissa, ja ainoastaan kahdessa mainittiin olivatko tutkimukset lääketeollisuuden rahoittamia. Niissäkin tiedot sai etsiä epätavallisista paikoista.
Tutkijat löysivät lisäksi seitsemän meta-analyysia, joiden jokainen tutkimus oli kokonaan tai osin lääkefirman rahoittama, tai sen tehneet tutkijat olivat taloudellisesti kytköksissä lääkkeen valmistaneeseen lääketehtaaseen. Näistä seitsemästä meta-analyysista kuitenkin vain yksi mainitsi tutkimusten sidonnaisuudet.

Kanadalaisten tulokset kiinnittävät huomion merkittävään epäkohtaan, jonka korjaamiseksi meta-analyysien kirjoittajat tulisi velvoittaa ilmoittamaan analysoitavien tutkimusten sidonnaisuudet.