HS: Pohjoisnavan otsonikatoalue laajeni ennätyssuureksi

Helsingin sanomat:

Pohjoisnavan otsonikato levisi tänä keväänä laajimmillaan kahden miljoonan neliökilometrin alueelle, kertoo brittiläisen tiedelehti Naturen julkaisema tutkimus. Alue on noin viiden Saksan kokoinen. 

Ensimmäistä kertaa tutkijat havaitsivat pohjoisen otsonikatoalueen olevan likimain yhtä suuri kuin Etelänapamantereen otsonikatoalue. 

(...) Vuosittain toistuvan otsonikadon syynä pidetään ilmakehään kertyneitä halogeeniyhdisteitä.

Otsonikadon pääsyyllisenä pidetään monenlaisen tuotannon sivutuotteina syntyviä halogeeniyhdisteitä, joita kutsutaan usein myös CFC-yhdisteiksi. Miksi CFC-yhdisteitä tuotetaan niin paljon, kun kerran niiden haitallinen vaikutus otsonikerrokseen on ollut tiedossa jo pitkään?

Ongelma juontaa juurensa markkinoiden rakenteeseen. Hyödykkeen tai palvelun tuotannolla voi olla merkittäviä vaikutuksia muihinkin kuin ostajaan ja myyjään, ja tämän tyyppisiä vaikutuksia kutsutaan ulkoisvaikutuksiksi. Ulkoisvaikutus voi syntyä joko tuotantovaiheessa tai kulutusvaiheessa, ja se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen.

CFC-yhdisteitä lisäävän tuotannon tapauksessa otsonikato on negatiivinen ulkoisvaikutus. Markkinoiden ongelmana on, ettei ostajan ja myyjän ulkopuolelle aiheutuvia vaikutuksia oteta lainkaan huomioon. Näin ollen esimerkiksi otsonikadon kaltainen ympäristöuhka voi edetä pitkälle, vaikka tieteellinen ymmärrys aiheesta olisikin jo kattavaa. Ainoa tapa puuttua negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin markkinoilla on asettaa erillisiä rajoituksia negatiivisten ulkoisvaikutusten hillitsemiseksi.

Historiallisesti katsottuna tämä markkinoiden kyvyttömyys ottaa ulkoisvaikutukset huomioon on ymmärrettävää. Maailma oli hyvin erilainen, kun skotlantilainen moraalifilosofi Adam Smith kirjoitti ajatuksiaan talouden toiminnasta vuonna 1776 julkaistussa kuuluisassa teoksessaan Kansojen varallisuus. Smithin aikana maailman väkiluku oli noin 800 miljoonaa, kun nykyisellään väkiluku on 7 miljardin paikkeilla. Maailma vaikutti 1700-luvun lopussa melko tyhjältä ja rajattomalta paikalta, kun taas nykyisellään maapallo on selvästi täydempi. Tuotannon ulkoisvaikutukset ovat maapallon täydentymisen myötä myös laajentuneet.

Adam Smithin mukaan markkinat hakeutuvat automaattisesti kohti yhteiskunnallisesti tehokkainta tuotannon tasoa, kun ostajat ja myyjät pyrkivät toteuttamaan omia itsekkäitä pyrkimyksiään. Tämä markkinaintoilijoiden piirissä laajalti lainattu ajatus on kuitenkin ongelmallinen. Tämä Adam Smithin "näkymättömäksi kädeksi" nimeämä ilmiö toimii vain, jos ulkoisvaikutuksia ei ole. Kuten erityisesti viime vuosikymmeninä olemme huomanneet, markkinoiden tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset esimerkiksi ympäristöön ovat mittakaavaltaan valtavia.

HS 3.10.2011
Pohjoisnavan otsonikatoalue levisi tänä vuonna ennätyssuureksi

Pohjoisnavan otsonikato levisi tänä keväänä laajimmillaan kahden miljoonan neliökilometrin alueelle, kertoo brittiläisen tiedelehti Naturen julkaisema tutkimus. Alue on noin viiden Saksan kokoinen.

Ensimmäistä kertaa tutkijat havaitsivat pohjoisen otsonikatoalueen olevan likimain yhtä suuri kuin Etelänapamantereen otsonikatoalue. Pohjoisen otsonikatoa voimisti viime keväänä se, että Pohjoisnavalla oli erityisen kylmää.

"Ensimmäistä kertaa otsonikatoa voidaan kohtuudella kuvata Pohjoisnavan otsoniaukoksi", kertoo tutkimus.

Otsonikerros suojaa maata auringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä. Yhdysvaltalainen tutkija Gloria Manney kertoi uutistoimisto AFP:lle, että poikkeuksellisen korkeita UV-säteilyn määriä mitattiin huhtikuussa osissa Venäjää, Mongoliaa ja Itä-Eurooppaa.

Vuosittain toistuvan otsonikadon syynä pidetään ilmakehään kertyneitä halogeeniyhdisteitä.

Kauppalehti: Nuorisotyöttömyyden mustat maat - Suomikin mukana

Kauppalehti:

Amerikkalainen Business Insider on listannut ne maat, joissa nuorisotyöttömyys oli viime vuoden lopussa Yhdysvaltoja pahempi ongelma. Yhdysvalloissa nuorisotyöttömyysprosentti oli silloin 18,4, mutta vaikeimmassa tilanteessa olevassa maassa se nousi peräti 41,6 prosenttiin työikäisestä nuorisosta.

Suomellakin on kyseenalainen  kunnia olla tässä joukossa. Suomi on tilaston 14. maa 20,3 prosentin työttömyydellä. Vielä vuonna 2007 työttömyysprosentti oli  15,7.

Kauppalehti 27.09.2011
Nuorisotyöttömyyden mustat maat - Suomikin mukana


Suomi löytyy niiden maiden listalta, joissa nuorisotyöttömyys on maailman pahimpia.

Amerikkalainen Business Insider on listannut ne maat, joissa nuorisotyöttömyys oli viime vuoden lopussa Yhdysvaltoja pahempi ongelma. Yhdysvalloissa nuorisotyöttömyysprosentti oli silloin 18,4, mutta vaikeimmassa tilanteessa olevassa maassa se nousi peräti 41,6 prosenttiin työikäisestä nuorisosta.

Tämä maa on Espanja.

Business Insiderin kokoaman tilaston mukaan nuorisotyöttömyys on etenkin Euroopan ongelma: 16 listatusta maasta 14 on Euroopasta. Euroopan ulkopuolisia maita ovat vain listan viimeinen, Chile ja listan 13. Turkki.

Suomellakin on kyseenalainen  kunnia olla tässä joukossa. Suomi on tilaston 14. maa 20,3 prosentin työttömyydellä. Vielä vuonna 2007 työttömyysprosentti oli  15,7.

Business Insider huomauttaa, että niin sanottujen koulupudokkaiden määrä on Suomessa paljon alhaisempi kuin EU:ssa keskimäärin, mutta silti nuoriso ei meillä työllisty.

Suomeakin pahempi tilanne on Ruotsissa, jossa nuorisotyöttömyysprosentti oli vuoden vaihteessa 25,2. Ruotsisssa myös työttömyyden kasvu on ollut Suomea rajumpaa.

Ruotsi on tilaston kahdeksas maa.

Ruotsiakin surkeammin nuorison asiat ovat Virossa.

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy

Wall Street Journal kirjoitti Frans de Waalin uusimmasta kirjasta "The Age of Empathy". De Waal, yksi maailman johtavimmista kädellistutkijoista jäljittää kirjassaan alkuperää ihmisen kyvylle tuntea empatiaa perustaen omiin ja muiden eläinten käyttäytymistä tutkineiden tieteilijöiden löytämiin havaintoihin.

Drawing on his experiments and studies by other animal behaviorists, he highlights how chimpanzees and other primates console each other, prefer to share, and nurse the injured.

Dr. de Waal contends that empathy, sympathy and compassion are traits shared by every species with a rudimentary capacity for self-awareness. While chimps can be combative and violent, they more often comfort and help each other. Capuchin monkeys enjoy giving to others. Elephants and dolphins aid companions in need. Whales can display something akin to gratitude. Even mice appear to have an ability to sense what their cage-mates are experiencing, says a recent study by researchers at McGill University.

De Waalin mukaan eläimet simpansseista hiireen pystyvät asettumaan toisen asemaan ja väkivaltaisesta käyttäytymisestään huolimatta simpanssit lohduttavat toisia, suosivat jakamista ja hoitavat loukkaantuneita.

Osoitus empatiasta on myös ihmisen kyky reagoida haukottelemalla toisen haukotukseen, piirre jonka De Waalin mukaan myös simpanssit jakavat ja joka on sitä voimakkaampi yksilöillä, mitä paremmin he pystyvät samaistumaan toisen tunteisiin. Toisena esimerkkinä hän nostaa vuoden 2004 Aasian tsunamin jälkeisen empatian ja myötätunnon "pandemian".

Kun ihminen näkee toista satutettavan, hänen aivoissan aktivoituvat samat hermoverkostot, jotka ovat vastuussa kivun tuntemuksista.

Watching people being jabbed with a needle, shocked with an electrical cable or banged with a hammer activates the same brain networks as when we ourselves are hurt, researchers at the University College London and others have shown. In a similar way, our brain responds to seeing others being touched or expressing disgust as if we are experiencing those sensations ourselves.

Tutkimusten mukaan ihmiset tuntevat voimakkaammin empatiaa niitä kohtaan, joihin meillä on jo valmiiksi jonkinlainen side, oli kysessä sitten perheenjäsen, saman yhteisön tai etnisen ryhmän edustaja. Omakohtaiset kokemukset samankaltaisesta kivusta, mitä toinen ihminen kokee vahvistaa kykyämme asettua hänen asemaansa. Kuitenkin, Nicolas Danziger Pitié-Salpêtrièren sairaalasta Pariisista oli selvittänyt tutkimuksissaan, että jopa ihmiset, jotka eivät synnynnäisesti kykene tuntemaan kipua pystyivät kuitenkin kuvittelemaan, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.

"They crossed the bridge with empathy, to realize something that is completely exotic to them," says Dr. Danziger. "True empathy is the ability to imagine how others are feeling, especially people who are not the same as you."

Wall Street Journal 25.09.2009
The Origins of Human Empathy

A pioneer in primate studies, Frans de Waal sees our better side in chimps, especially our capacity for empathy. In his research, Dr. de Waal has gathered ample evidence that our ability to identify with another's distress -- a catalyst for compassion and charity -- has deep roots in the origin of our species. It is a view independently reinforced by recent biomedical studies showing that our brains are built to feel another's pain.

Like tuning forks, we reflexively respond to others' moods. We can weep at the plight of people we have never met or, spellbound by fiction, become caught up in the lives of people who never existed. Indeed, we may be hard-wired for empathy, University of Chicago researchers who studied children's neural responses to others reported last year. "It starts on day one, when a baby cries because it hears another baby cry," says Dr. de Waal.

In his new book -- "The Age of Empathy" -- Dr. de Waal, director of Living Links Center at Emory University's Yerkes National Primate Research Center in Atlanta, traces the origins of our ability to put ourselves in another's place. Drawing on his experiments and studies by other animal behaviorists, he highlights how chimpanzees and other primates console each other, prefer to share, and nurse the injured. There are no fossils of feelings, but as our closest living relatives, Dr. de Waal believes these primates are reminders of empathy's antiquity.

Despite our genetic similarity to chimpanzees, evolution has taken us on different paths since our ancestors diverged more than six million years or so ago. Our brains today are quite unlike a chimp's in size, organization and cellular complexity. A chimp's brain weighs as much as a can of baked beans -- only a quarter the average human weight. Our cerebral cortex, the brain's most highly evolved region, is three times larger than a chimp's. Our mind's emotional intelligence requires all that extra gray matter. And some neuroscientists consider empathy a uniquely human virtue.

Even so, Dr. de Waal contends that empathy, sympathy and compassion are traits shared by every species with a rudimentary capacity for self-awareness. While chimps can be combative and violent, they more often comfort and help each other. Capuchin monkeys enjoy giving to others. Elephants and dolphins aid companions in need. Whales can display something akin to gratitude. Even mice appear to have an ability to sense what their cage-mates are experiencing, says a recent study by researchers at McGill University.

"The old remains present in the new," Dr. de Waal says. "This is relevant to the story of empathy because it means that even our most thoughtful reactions to others share core processes with the reactions of young children, other primates, elephants, dogs and rodents."

"All mammals have some degree of it, and I think the origin is in maternal care," Dr. de Waal says. "I think mammals need a mechanism like this because a female needs to be very sensitive to emotional signals that come from offspring. We just have a more powerful imagination and that amplifies our capacity for empathy."

Empathy draws us into the life of another's mind. Synapses fire to marshal sensory cues, muster memories and weave intuitions that our conscious minds could never articulate. As a visceral response to others, empathy can manifest in unexpected ways -- through contagious yawning, for instance.

Most people can't help but yawn reflexively when someone else starts doing it first. No one knows why, but researchers at the State University of New York recently learned that people better able to identify with another's state of mind also yawn more readily in response to others. Children with autism -- a condition characterized by an inability to interact socially -- don't catch yawns, scientists at the University of London's Birkbeck College reported in 2007.

But monkeys do. Chimpanzees will yawn when shown a computer animation of another monkey yawning, Dr. de Waal and his colleagues reported earlier this month in the Proceedings of the Royal Society. "Yawn contagion is not completely understood, but it is related to empathy," he says.

Emotions are contagious, too. The suffering from a major natural disaster, such as the Indian Ocean tsunami, which in 2004 killed more than 200,000 people in 11 countries, can trigger a global pandemic of empathy and compassion. "You cry and I feel sad," says Dr. de Waal. "There is an echo of your feelings in me."

Recently, researchers started capturing these emotional echoes with functional magnetic resonance imaging devices that track the oxygenated blood flow associated with neural activity. In the process, they have mapped how empathy arises from the interaction of our oldest and newest brain structures.

Among our synapses, we do feel another's pain as our own, these brain imaging studies show.

Watching people being jabbed with a needle, shocked with an electrical cable or banged with a hammer activates the same brain networks as when we ourselves are hurt, researchers at the University College London and others have shown. In a similar way, our brain responds to seeing others being touched or expressing disgust as if we are experiencing those sensations ourselves.

"This may be the basis of how we understand each other," says cognitive neuroscientist Kevin Ochsner at Columbia University, who is researching the accuracy of our intuitions about others' feelings and state of mind.

Not surprisingly, we respond more readily to those with whom we already feel a bond, either through kinship, community or racial group, neuroscientists at Peking University in Beijing reported in June.

However it began, human empathy has evolved into a divining rod that enables us to understand other people's feelings and sensations even if we have never experienced them ourselves.

Not everyone, for instance, knows the sensation of pain. At the Pitié-Salpêtrière Hospital in Paris, neurophysiologist Nicolas Danziger studied empathy among people born unable to feel pain. To understand their sense of other people's injuries, he monitored their brains while they watched video clips of people in painful mishaps. The neural scans revealed that, with no memories of their own pain to guide them, they had to rely on their empathic ability to imagine the sensation.

"They crossed the bridge with empathy, to realize something that is completely exotic to them," says Dr. Danziger. "True empathy is the ability to imagine how others are feeling, especially people who are not the same as you."

HS: Vuokrat ovat nousseet 60 prosenttia säännöstelyn purkamisen jälkeen

Helsingin Sanomat:

Vuokrat ovat kohonneet peräti 60 prosenttia pääkaupunkiseudulla sen jälkeen, kun vuokrasäännöstely purettiin 1995. Samaan aikaan kaikki muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 prosenttia, kertoo Tilastokeskuksen tutkimus.

Vuokrat ovat nousseet selvästi myös tuloihin suhteutettuna parinkymmenen vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla bruttokuukausipalkalla sai maksettua 50 neliön kaksion 5,7 kuukauden vuokrat vuonna 1985, mutta 2003 enää 4,1 kuukauden vuokrat. Helsingin keskustassa kuukausipalkalla pystyy maksamaan vain 3,6 kuukauden vuokrat.

(...) "Vuokrat ovat karanneet palveluammattien työntekijöiden ulottumattomiin. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saanti alkaa olla taloudellisen kasvun esteenä pääkaupunkiseudulla", korostaa tutkimuksen tekijä, kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen Tilastokeskuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan asumistukea saavien talouksien tuloista 34% kuuluu nykyisin asumismenoihin, kun 20 vuotta sitten vastaava luku oli 15%. Helsingissä 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.


Helsingin Sanomat 22.03.2004
Vuokrat ovat nousseet 60 prosenttia säännöstelyn purkamisen jälkeen


Kaksio ydinkeskustassa maksaa kuuden vuoden bruttotulot, kehyskunnissa kahden vuoden

Vuokrat ovat kohonneet peräti 60 prosenttia pääkaupunkiseudulla sen jälkeen, kun vuokrasäännöstely purettiin 1995. Samaan aikaan kaikki muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 prosenttia, kertoo Tilastokeskuksen tutkimus.

Vuokrat ovat nousseet selvästi myös tuloihin suhteutettuna parinkymmenen vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla bruttokuukausipalkalla sai maksettua 50 neliön kaksion 5,7 kuukauden vuokrat vuonna 1985, mutta 2003 enää 4,1 kuukauden vuokrat. Helsingin keskustassa kuukausipalkalla pystyy maksamaan vain 3,6 kuukauden vuokrat.

Myös muualla maassa vuokranmaksuun tarvitaan palkasta enemmän kuin vuonna 1985. Silloin pystyi maksamaan kaksion 6,7 kuukauden vuokrat, nyt vain 6,1 kuukauden vuokrat. Pikkukaupungeissa bruttopalkka riittää nyt 7,3 kuukauden vuokriin.

"Vuokrat ovat karanneet palveluammattien työntekijöiden ulottumattomiin. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saanti alkaa olla taloudellisen kasvun esteenä pääkaupunkiseudulla", korostaa tutkimuksen tekijä, kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen Tilastokeskuksesta.

Vuokrien nousu on kyllä viime aikoina hidastunut, Lehtinen arvioi. "Tämä näkyy 100000 uudessa vuokrasopimuksessa, mutta yleisesti vuokrat eivät ole laskussa niin kuin vuokravälittäjät ovat viime kuukausina väittäneet."

Suurin osa vuokrista on Tilastokeskuksen tietojen mukaan noussut, koska sopimusten mukaiset korotukset on toteutettu täsmällisesti. Maassa on 450000 vuokrasopimusta, joista enemmistö on solmittu jo aiempina vuosina.

Kohtuuhintainen vuokra-asuminen ei ole Lehtisen mielestä mahdollista pääkaupunkiseudulla ilman julkista tukea joko maan vuokrassa, korkotukena tai suorana vuokratukena.

"Varsinkin pääkaupunkiseudun ja etenkin Helsingin keskustan vuokrat pysyvät vastedeskin muuta maata selvästi korkeampina. Ero tulee pikemminkin kasvamaan", Lehtinen ennustaa.

Myös asuntojen nopeasti kasvaneet hintaerot heijastuvat voimakkaasti Helsingin seudun ja muun Suomen väestön elintason kehitykseen, paljastuu tutkimuksesta. Muualla keskimääräisellä palkalla saa jatkuvasti enemmän, mutta pääkaupunkiseudulla ei vastaavaa kehitystä tapahdu.

Jotta voisi ostaa 50 neliön kaksion pääkaupunkiseudulta, nyt täytyy säästää neljän vuoden bruttotulot eli saman verran kuin 1985.

Kehyskunnissa ja muualla maassa kaksion saa nyt irti summalla, joka vastaa kahden vuoden bruttotuloja. Säästöaika on lyhentynyt vuodella, kun sitä verrataan vuoden 1985 hintoihin.

Keskimääräisellä bruttokuukausipalkalla sai noin 1,5 neliötä vuonna 1985 ja jo 2,1 neliötä vuonna 2003 pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla neliöiden määrä on pysynyt samana.

Helsingin ydinkeskustassa on käynyt päinvastoin. Kaksion ostoon tarvitaan kuuden vuoden säästöaika eli keskimääräisellä bruttokuukausipalkalla saa nyt vähemmän neliöitä kuin vajaat 20 vuotta sitten.

"Jos nykyinen talouden keskittyminen ja muuttoliike jatkuu, asunnon osto ei helpotu pääkaupunkiseudulla samalla tavalla kuin muualla maassa", Lehtinen arvioi.

Omakotiasujien virta vie Lehtisen mukaan voimakkaana kehyskuntiin, koska pääkaupunkiseudulla ei ole saatavana tontteja ja hinnat ovat kohonneet kohtuuttoman korkeiksi...

Kauppalehti: Suomalaisten luottamus yhteiskunnan turvaan romahti

Kauppalehti:

Suomalaisten luottamus yhteiskunnan tarjoamaan taloudelliseen turvaan on romahtanut. Lisäksi suomalaisten usko omaan talouteen on jatkanut heikkenemistään, Tapiola Pankki kertoo Arjen katsauksessaan torstaina.

Tapiolan teettämässä kyselyssä joka neljäs vastaaja oli täysin tai melko samaa mieltä väittämästä, että yhteiskunta tarjoaa riittävän taloudellisen turvan tulevaisuuden varalle. Vielä helmikuussa 2010 vastaajista puolet luotti yhteiskunnan turvaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän selvityksen mukaan perusturva ei suomessa riitä edes minimikulutukseen.


Kauppalehti 15.09.2011
Suomalaisten luottamus yhteiskunnan turvaan romahti


Suomalaisten luottamus yhteiskunnan tarjoamaan taloudelliseen turvaan on romahtanut. Lisäksi suomalaisten usko omaan talouteen on jatkanut heikkenemistään, Tapiola Pankki kertoo Arjen katsauksessaan torstaina.

Tapiolan teettämässä kyselyssä joka neljäs vastaaja oli täysin tai melko samaa mieltä väittämästä, että yhteiskunta tarjoaa riittävän taloudellisen turvan tulevaisuuden varalle. Vielä helmikuussa 2010 vastaajista puolet luotti yhteiskunnan turvaan.

Talouden huonot uutiset huolestuttavat suomalaisia paljon ja usko omaan talouteen on heikentynyt edelleen helmikuusta. Jo 30 prosenttia arvioi taloutensa ostovoiman heikentyneen viimeisen vuoden aikana. Tasan vuosi sitten luku oli 21 prosenttia ja tänä keväänä 27 prosenttia. Työtilanteen heikkenemistä pelkää nyt 14 prosenttia. Työllisyystilanteensa uskoo pysyvän ennallaan lähivuosina 62 prosenttia vastaajista.

Viidennes vastaajista uskoo, että maailmantalouden tilanne vaikuttaa omaan talouteen erittäin tai melko paljon.

- Erityisesti varakkaimmat ja hyvätuloisimmat ilmoittavat tehneensä muutoksia taloudessaan vallitsevan taloustilanteen takia. Toisaalta lähes 40 prosenttia suomalaisista ei suunnittele talouttaan seuraavaa palkkapäivää tai etuuden maksupäivää pidemmälle. Moni näyttää kokevan tulonsa ja varansa pieniksi eikä pidä säästämistä mahdollisena, vaikka halua varautua taloudellisesti esimerkiksi sairastumiseen tai eläkeikään olisi, varatoimitusjohtaja Marja Pajulahti kertoo.

Taloussanomat: Vain täysi työkyky kelpaa työnantajille

Taloussanomat:

Valtaosassa työpaikoista ei ole valmiutta siihen, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikentymisen jälkeen. Näin uskovat luottamusmiehet, joilta selvitettiin työntekijöiden työkyvyn tukemista SAK:n paneelissa.

Seitsemän kymmenestä luottamusmiehestä on sitä mieltä, että heidän työpaikoillaan olisi mahdollista muokata työtä tai työoloja niin, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikennyttyä.

Kuitenkin vain alle puolet uskoo, että työnantaja olisi valmis muokkaamaan työoloja. Julkisen sektorin työpaikoissa 62 prosenttia luottamusmiehistä luottaa työnantajan valmiuteen, mutta teollisuudessa vain 43 prosenttia.

Kysymys mahdollisuudesta työn muokkaamiseen työntekijän työkyvyn ja halukkuuden mukaan palautuu loppujen lopuksi työntekijöiden neuvotteluasemiin työpaikalla - ja laajemmin taloudessa.

Yksityisomistukseen nojautuvassa markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on pääasiallisesti omistajien sekä johtajien käsissä, tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti olisi ollenkaan näin mahdotonta. Aiemmassa SAK:n tutkimuksessa kävi ilmi, että työntekijöiden suurin huoli on epävarmuus työpaikan säilymisestä. Huoli on erittäin aiheellinen, jos työntekijän täytyy pelätä sairastumisen johtavan työpaikan menetykseen.


Taloussanomat 23.09.2011
Luottamusmiehet: Vain täysi työkyky kelpaa työnantajille


Yli puolessa työpaikoista työnantajalla ei ole valmiutta siihen, että työtä voitaisiin mukauttaa työntekijän työkykyä vastaavaksi. Näin uskovat SAK:laiset luottamusmiehet. Eniten valmiutta on julkisella sektorilla ja isoissa työpaikoissa.

Valtaosassa työpaikoista ei ole valmiutta siihen, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikentymisen jälkeen. Näin uskovat luottamusmiehet, joilta selvitettiin työntekijöiden työkyvyn tukemista SAK:n paneelissa.

Seitsemän kymmenestä luottamusmiehestä on sitä mieltä, että heidän työpaikoillaan olisi mahdollista muokata työtä tai työoloja niin, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikennyttyä.

Kuitenkin vain alle puolet uskoo, että työnantaja olisi valmis muokkaamaan työoloja. Julkisen sektorin työpaikoissa 62 prosenttia luottamusmiehistä luottaa työnantajan valmiuteen, mutta teollisuudessa vain 43 prosenttia.

Isoilla työpaikoilla luottamusmiehet uskovat työnantajan valmiuteen enemmän kuin pienemmillä työpaikoilla.

Yli puolella työpaikoista ei ole myöskään sairausvakuutuslain edellyttämää suunnitelmaa työntekijöiden työkyvyn tukemisesta. Alle 20 työntekijän työpaikoista suunnitelma on luottamusmiespaneelin mukaan vasta neljäsosalla.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

– Kaikkein pienimmät työpaikat eivät ole mukana paneelissa, mutta prosenttiluku niillä työpaikoilla on todennäköisesti vielä alhaisempi, SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring sanoo tiedotteessa.

Suunnitelma on edellytyksenä sille, että työpaikka saa paremman korvauksen järjestämänsä ennaltaehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista.

SAK:n luottamusmiespaneelin kyselyyn vastasi syyskuun alussa 770 luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua.

YLE: Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa

YLE:

YLE Uutiset on saanut uusia todisteita siitä, että Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa.

[...] Nimettömänä pysyttelevä puolalainen sähköasentaja aloitti työt Olkiluodon rakennustyömaalla viime vuoden elokuussa. Häneltä kesti kauan tajuta, että hänen palkkansa ei vastannut Suomen työehtosopimusta.

[...]Tuhannen zlotyn eli noin 250 euron kuukausipalkka käy ilmi miehen Yle Uutisille antamista palkkakuiteista ja tiliotteesta. Tiliotteesta ilmenee myös, että mies on saanut ”päivärahaa”, jota ei näy palkkakuiteissa. Päivärahojen jälkeen hän tienasi parhaimmillaan noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Sähköliiton työehtoasiamiehen Hannu Luukkosen mukaan puolalaisen sähköasentajan tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaikka onkin räikeimmästä päästä.

- Kun olemme tutkineet ulkomaalaista työvoimaa, yhdellekään ei ole maksettu työehtosopimusten mukaista palkkaa. Tämä on hyvin yleistä, Luukkonen kertoo.

Räikeät epäsuhdat palkitsemisessa ovat olleet esillä Parecon Finlandin blogissa aiemminkin.





YLE Uutiset 23.09.2011
Olkiluodon sähköasentaja: Sain 1,5 euron tuntipalkkaa

YLE Uutiset on saanut uusia todisteita siitä, että Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa. Ydinvoimalaa rakennuttava Teollisuuden Voima vakuuttaa, että se vaatii alihankkijoita noudattamaan suomalaisia työehtosopimuksia.

Nimettömänä pysyttelevä puolalainen sähköasentaja aloitti työt Olkiluodon rakennustyömaalla viime vuoden elokuussa. Häneltä kesti kauan tajuta, että hänen palkkansa ei vastannut Suomen työehtosopimusta.

- Koeajan eli ensimmäisten kolmen kuukauden aikana summa oli tuhat zlotya käteen, siis nettona kuussa, ja sen jälkeen kaksi ja puoli tuhatta zlotya kuukaudessa, sähköasentaja kertoo.

Tuhannen zlotyn eli noin 250 euron kuukausipalkka käy ilmi miehen Yle Uutisille antamista palkkakuiteista ja tiliotteesta. Tiliotteesta ilmenee myös, että mies on saanut ”päivärahaa”, jota ei näy palkkakuiteissa. Päivärahojen jälkeen hän tienasi parhaimmillaan noin 1 200 euroa kuukaudessa.

”Tapaus ei ainoa laatuaan”

Sähköliiton työehtoasiamiehen Hannu Luukkosen mukaan puolalaisen sähköasentajan tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaikka onkin räikeimmästä päästä.

- Kun olemme tutkineet ulkomaalaista työvoimaa, yhdellekään ei ole maksettu työehtosopimusten mukaista palkkaa. Tämä on hyvin yleistä, Luukkonen kertoo.

Kun Sähköliitto nosti puolalaisen asentajan tapauksen julkisuuteen, myös TVO alkoi tutkia alihankkijansa toimia. Olkiluoto 3:n projektijohtajan Jouni Silvennoisen mukaan väärinkäytöksistä ei kuitenkaan ole löytynyt näyttöä.

- Olemme tarkastaneet yrityksen maksamat palkat tältä kesältä. Selvityksen mukaan ne täyttävät työehtosopimuksen minimimääräykset, Silvennoinen sanoo.

Silvennoinen ei halua ottaa kantaa siihen, valehteleeko sähköasentaja.

Puolalaisen asentajan mukaan hänen parikymmentä kollegansa saivat yhtä huonoa palkkaa kuin hän. Sähköliitto aikoo viedä miehen entisen työnantajan oikeuteen.

Ihalainen ja Lyly koventavat kielenkäyttöään

Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) pitää Olkiluoto 3:a ongelmatapauksena.
- Kyllä tältä työmaalta tulee vähän liian usein sellaisia vastauksia, että ei tiedetä, mitä työmaalla tapahtuu.

- Jos [YLE Uutisten paljastama alle kahden euron tuntipalkka] on totta, niin se on vastoin kaikkia meidän sopimuksia ja peruslainsäädäntöä.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly tiivistää oman kantansa vielä suorempaan.
- Tämä on suoraan työntekijöiltä varastamista.

Parecon Finland Rikhardinkadun kirjastossa 29.9.

Parecon Finland jatkaa aiemmin tänä vuonna aloitettua keskustelutilaisuuksien sarjaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision mahdollisuuksia.

Kysymme, onko markkinataloudelle tai keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle löydettävissä järkevää vaihtoehtoa? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Aikaa on varattu jokaisessa tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Keskustelutilaisuuksien sarja alkaa Rikhardinkadun kirjastossa torstaina 29.9. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

HS: Arktinen jääpeite supistui pienimmilleen

HS:

Arktisen merijään peittämä alue on kutistunut pienimmilleen sitten vuoden 1972, jolloin sitä alettiin tarkkailla satelliittikuvauksilla.

[...] Tutkijoiden mukaan jääpeitteen muutokset ovat seurausta ihmisten vaikutuksesta globaaliin ilmastoon.

"Arktisen jään peittämän alueen pienenemistä ei voi enää selittää luonnollisella vaihtelulla vuodesta toiseen", yliopiston analyysikeskuksen johtaja Georg Heygster sanoi lausunnossa.

Yhdysvaltain kansallisen lumi- ja jäätilastokeskuksen johtaja Mark Serreze kommentoi Inter Press Servicen uutisessa, miten tämän vuoden sulamisluku on vielä poikkeuksellisempi kuin ennätysvuosi 2007 siinä, että tänä vuonna ei ole ollut mitään erityisiä kuumenemisilmiöitä, vaan keskilämpötila on yksinkertaisesti kasvanut niin korkeaksi että sula alue kasvaa jatkuvasti:

What is extraordinary this year is that there was no weird weather pattern that created the perfect conditions for the record melt in 2007. That tells us the sea ice is too thin now to hold up under normal weather conditions

Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriö laskee ilmastonmuutoksen yhdeksi keskeisistä uhista maan turvallisuudelle. Lukuisat turvallisuusalan asiantuntijat jakavat näkemyksen.

Tiedeyhteisön valtavan enemmistön mukaan muutos on ihmisyhteiskunnan toiminnan aiheuttama. On selvää että ihmisen toiminta ja esimerkiksi kasvava energiankulutus on planeetan historian suurimpien hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja.

Markkinataloudessa on hyvin vähän rakenteellisia keinoja liiketoiminnan runsaiden negatiivisten ulkoisvaikutusten huomioonottamiseen, ja tämä heikkous näkyy talouden katastrofaalisen epävakauden lisäksi monin tavoin ympäristössä.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat rakenteellisesti tarkasteltuna markkinatoimijoille selkeä mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta.

Markkinat mahdollistavat usein tehokkaan kaupankäynnin ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Ensin tehokkaalta vaikuttanut kaupankäynti vaatiikin jatkuvia korjaustoimenpiteitä seurauksiensa korjaamiseen, hyvinvoinnin ja tehokkuuden kustannuksella. Ilmastonmuutos on todennäköisesti laaja-alaisin esimerkki näistä kasautuvista vaikutuksista ja niiden seurauksista.



HS 11.9.2011
Arktinen jääpeite supistui pienimmilleen

PARIISI. Arktisen merijään peittämä alue on kutistunut pienimmilleen sitten vuoden 1972, jolloin sitä alettiin tarkkailla satelliittikuvauksilla.

Saksalaisen Bremenin yliopiston tutkijoiden mukaan Pohjoisnavan jääkuori pieneni 4,24 miljoonaan neliökilometriin. Jääkuori pieneni noin puoli prosenttia edellisestä, vuoden 2007 ennätyksestä.

Arktinen jääpeite on tärkeä maapallon ilmaston säätelijä. Se heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen ja viilentää näin napaseudun ilmaa.

Myös kesäajan jääpeitteessä on huomattu kutistumista. Saksalaisten tutkijoiden mukaan se on 50 prosenttia pienempi kuin neljä vuosikymmentä sitten.

Tutkijoiden mukaan jääpeitteen muutokset ovat seurausta ihmisten vaikutuksesta globaaliin ilmastoon.

"Arktisen jään peittämän alueen pienenemistä ei voi enää selittää luonnollisella vaihtelulla vuodesta toiseen", yliopiston analyysikeskuksen johtaja Georg Heygster sanoi lausunnossa.

Lumi- ja jääkerros heijastaa noin 80 prosenttia auringonvalosta takaisin avaruuteen, kun taas merivesi imee lämpöä. Pohjoisen arktisen alueen lämpötilat ovat nousseet nopeammin kuin lämpötilat keskimäärin.

Vuodesta 1972 lähtien tehdyt tutkimuksen osoittavat, että arktisen jääpeitteen laajuus pienenee noin 11 prosenttia vuosikymmenessä.

YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia

Talvivaaran kaivosyhtiö on palkkaamiensa asiantuntijoiden johdolla määritellyt korotetut päästörajaehdotukset Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. YLE uutisoi:

Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan.
[...]
Kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöt ovat ylittäneet huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin pitoisuudet jätevesissä ovat ylittiäneet arvioidun jopa 158 -kertaisesti.

Näidenkin uutisten valossa Talvivaaran lähialueiden asukkaiden huoli yritystoiminnan vaikutuksista heidän elinympäristöönsä on perusteltua.

Talvivaaran alueen asukkaiden kohtaamat vaikeudet vaikuttaa alueen yritystoimintaan demokraattisin keinoin ovat olleet esillä Parecon Finlandin blogissa myös aiemminkin.

YLE 19.9.2011
Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia

Talvivaaran kaivosyhtiö hakee päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan.

Yhtiö esittää jälkikäsittely yksiköille johdettavan veden raja-arvoiksi aikavälille 2012-2014 sulfaatille 7000 mg/I ja natriumille 3000 mg/l. Samaiselle ajanjaksolle mangaanipitoisuuden raja-arvoksi kaivosyhtiö esittää 4 mg/l. Hakiessaan nykyistä ympäristölupaa yhtiö arvioi päästöiksi sulfaatille 170 mg/l, natriumille 130 mg/l ja mangaanille 0,7 mg/litra.

Kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöt ovat ylittäneet huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin pitoisuudet jätevesissä ovat ylittiäneet arvioidun jopa 158 -kertaisesti. Yhtiö on tehnyt vuoden 2011 kevään ja kesän aikana prosessimuutoksia alentaakseen pitoisuuksia ja saanutkin niitä alemmas. Yhtiö kuitenkin arvioi, että nykyisellä prosessilla ei päästä pitoisuuksissa enää alemmas, kuin mitä yhtiö nyt esittää.

Talvivaara hakee myös lupaa korottaa kiintoaineen määrää nykyisestä 17 mg/litrassa liki kaksinkertaiseksi, 30 mg/l. Yhtiö haluaa myös korottaa jäteveden pH: ylärajaa 10:een. Se helpottaisi mangaanin poistoa jätevedestä.

Nykyisiin nikkeli-, kupari- ja sinkkipitoisuuksille asetettuihin lupaehtoihin kaivosyhtiö on tyytyväinen.

Eri meininki vuodesta 2015 lähtien

Kaivosyhtiö aikoo kehittää jätevesien käsittelyä vuoden 2014 loppuun mennessä siten, että päästöt alenisivat nyt haetuista.

Yhtiö esittää, että vuoden 2015 alusta lukien sulfaatin rajaksi 2000 mg/l, natriumin rajaksi 1000 mg/l, mangaanin rajaksi 2 mg/l ja kiintoaineen luparajaksi 10 mg/litrassa jätevettä. Arvot ovat edelleen huomattavasti suuremmat kuin alkuperäisessä ympäristölupahakemuksessa.

Talvivaaran ympäristöluvan jatkaminen on parhaillaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston käsittelyssä.

YLE: Yhdysvalloissa eniten köyhiä 17 vuoteen

YLE uutisoi Yhdysvaltojen tuoreimmista köyhyystilastoista:

Viime vuonna 15,1 prosenttia maailman rikkaimman maan väestöstä eli 46,2 miljoonaa ihmistä eli köyhyysrajan alapuolella.
[...] Köyhien ihmisten määrä [...] oli korkeimmillaan tietojen keräämisen aloittamisen jälkeen 52 vuoteen.

YLE:n uutisoimien lukujen lisäksi huomioimisen arvoista Yhdysvaltojen tilanteessa on esimerkiksi se, miten viidennes yhdysvaltalaisista lapsista elää köyhyydessä, luvun kasvaessa jatkuvasti; tai miten vankien määrä Yhdysvalloissa on maailman suurin suhteessa väkilukuun, ja vankiloissa työskentelee vankeja pakkotyössä enemmän tummaihoisia kuin koskaan sinä aikana kun orjuus oli maassa laillista.

Myös Suomessa köyhyys on yleistynyt ja tilanne on vakava, huolimatta siitä että maan kokonaisvauraus on kasvanut jatkuvasti. Kasvanut vauraus on yleisen hyvinvoinnin paranemisen sijaan keskittynyt yhä harvemmalle, joka ei markkinarakenteiden kannalta tarkasteltuna ole yllättävää.

Tämänkaltaisten ongelmien kasautuessa yhä suuremman ihmisjoukon, köyhien, vaikutusvalta ja asema päätöksenteossa on markkinatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa rakenteellisesti jatkuvasti enemmän alakynnessä. Tämä tilanne ja todennäköinen kehitys ei tutkimusten mukaan ole ihmisten enemmistön tahdon mukaista. Välitön ongelma on kuitenkin miljoonien ihmisten sietämätön päivittäinen kärsimys köyhyyden keskellä, ja valitettavasti tilanteen kehityksestä on perusteltua olla huolissaan: Yhdysvalloissakin suunniteltujen budjettileikkausten oletetut seuraukset ovat tuhoisia.





YLE Uutiset 13.09.2011
Yhdysvalloissa eniten köyhiä 17 vuoteen

Talousvaikeudet nostivat Yhdysvalloissa köyhien ihmisten osuuden väestöstä korkeimmilleen sitten vuoden 1993, käy ilmi Yhdysvaltain tilastokeskuksen tiedoista. Viime vuonna 15,1 prosenttia maailman rikkaimman maan väestöstä eli 46,2 miljoonaa ihmistä eli köyhyysrajan alapuolella.

Tämä on jo kolmas peräkkäinen vuosi, kun köyhien ihmisten osa väestöstä kasvaa. Köyhien ihmisten määrä taas oli korkeimmillaan tietojen keräämisen aloittamisen jälkeen 52 vuoteen.

Yhdysvaltojen virallinen köyhyysraja on 22 314 dollarin eli noin 15 653 euron vuositulo neljän hengen perhettä kohden. Yksinäinen ihminen luokitellaan köyhäksi, mikäli hän tienaa vuodessa alle 11 139 dollaria eli 7814 euroa.

Samaan aikaan presidentti Barack Obama ja Yhdysvaltain poliittiset päättäjät yrittävät päästä sopuun tukipaketista, jolla vähennettäisiin korkeaa työttömyyttä ja samalla elvytettäisiin köhivää taloutta. Presidentti Obama yrittää saada kongressissa republikaanien tuen 450 miljardin dollarin elvytystoimilleen.

Demokraattien ja republikaanien muodostaman kongressin "superkomitean" puolestaan pitäisi löytää leikkauskohteet, joilla massiiviseksi paisuneesta valtion budjettivajeesta leikattaisiin toista tuhatta miljardia dollaria seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Historioitsija Howard Zinn palkitsemisesta

Viime vuonna menehtynyt yhdysvaltalainen kansanhistorioitsija Howard Zinn kirjoitti vuonna 1999 esseen "On Rewarding People for Talents and Hard Work", jonka argumentit ansaitsevat tulla kuulluksi talouden nykytilanteessa. Kuten blogiimme poimituissa uutisissa on toistuvasti kerrottu, johtajien palkat ovat voimakkaassa nousussa ja taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Zinn perkaa esseessään yleisimmät perustelut, joita valtaville tuloeroille esitetään, ja osoittaa selkokielisesti, kuinka ristiriitaisia ja epäoikeudenmukaisia nykyiset palkitsemiskäytännöt ovat.

Zinnin mukaan lahjakkuus ja ahkeruus ovat hankalia mitattavia, sillä niitä ei voi tarkasti määrällisesti arvioida. Miten eri lahjakkuuksia arvotetaan keskenään? Ongelmat ovat ilmeisiä, kun verrataan esimerkiksi taiteilijoiden kituuttamista ja toimitusjohtajien valtavia palkkioita. Ja mikä on todellista ahkeruutta? Jos mittayksikkönä olisi esimerkiksi tehdyt työtunnit, kotiäidit ansaitsisivat enemmän kuin käytännössä yksikään konsernijohtaja. Kuten Zinn kirjoittaa, on myös tärkeää huomata, että palkoista päättävät henkilöt yleensä suosivat omaa toimintaansa. Blogiimme on nostettu useita esimerkkejä siitä, kuinka johtoportaan henkilöt sopivat keskenään jättipalkkioistaan.

Zinn huomauttaa myös, kuinka ihmiset tekevät upeita asioita huolimatta siitä, ettei heillä ole mahdollisuuksia koskaan saavuttaa valtavia tuloja tai vaurautta. Hän listaa tähän ryhmään muun muassa opettajat, sairaanhoitajat ja tiedemiehet.

Miten palkitsemista voidaan muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi? Zinnin mukaan tarvitsemme selkeän muutoksen kohti progressiivisempaa tuloveroa, valtion turvaamaa minimitulotasoa, maksutonta terveydenhuoltoa, maksutonta koulutusta ja edullista asumista:

Okay, let's get practical. We are, as you point out, a long way from achieving an egalitarian society, but we can certainly move in that direction by a truly progressive income tax, by a government-assured minimum level of income, health care, education, housing for every family. For people (usually well-off people) who worry that everyone will get an equal income, you can ease their fears by saying absolute equality is neither possible nor desirable, but that the differences in wealth and living standards need not be extreme, but there should be a minimum standard for all, thinking especially of the children, who are innocent victims of all this high-fallutin philosophizing about property and wealth.

Howard Zinn 25.9.1999
On Rewarding People for Talents and Hard Work

There are two issues here: First, why should we accept our culture's definition of those two factors? Why should we accept that the "talent" of someone who writes jingles for an Advertising agency advertising dog food and gets $100,000 a year is superior to the talent of an auto mechanic who makes $40,000 a year? Who is to say that Bill Gates works harder than the dishwasher in the restaurant he frequents, or that the CEO of a hospital who makes $400,000 a year works harder than the nurse, or the orderly in that hospital who makes $30,000 a year? The president of Boston University makes $300,000 a year. Does he work harder than the man who cleans the offices of the university?

Talent And hard work are qualitative factors which cannot be measured quantitatively. Since there is no way of measuring them quantitatively we accept the measure given to us by the very people who benefit from that measuring! I remember Fiorello Laguardia  (US Senator) standing up in Congress in the twenties, arguing against a tax bill that would benefit the Secretary of the Treasury, Andrew Mellon, and asking if Mellon worked harder than the housewife in East Harlem bringing up three kids on a meager income. And how do you measure the talent of an artist, a musician, a poet, an actor, a novelist, most of whom in this society cannot make enough money to survive - against the talent of the head of any corporation. I challenge anyone to measure quantitatively the qualities of talent and hard work. There is one possible answer to my challenge: Hours of work vs. Hours of leisure. Yes, That's a nice quantitative measure. Well, with that measure,the housewife should get more than most or all corporate executives. And the working person who does two jobs -- and there are millions of them -- and has virtually no leisure time, should be rewarded far more than the corporate executive who can take two hour lunches, weekends at his summer retreat, and vacations in italy.

There is the second question: why should "talent and hard work", even if you could measure them, quantitatively, be the criteria for "rewards" (meaning money). We live in a culture which teaches us that as if  it were a truth given from heaven, when actually it serves the interests of the rich, especially since they have determined for us how to define "talent and hard work". Why not use an alternate criterion for rewards? Why not reward people according to what they contribute to society? Then the social worker taking care of kids or elderly people or the nurse or the teacher or the artist would deserve far more money than the executive of a corporation producing luxury sports vehicles and would certainly deserve more money than the executive of a corporation making cluster bombs or nuclear weapons or chemical pollutants.

But better still, why not use as a criterion for income what people need to live a decent life, and since most people's basic needs are similar there would not be an extreme difference in income but everyone would have enough or food, housing, medical care, education, entertainment, vacations....  Of course there is the traditional objection that if we don't reward people with huge incomes society will fall apart, that progress depends on those people. A dubious argument. Where is the proof that people need huge incomes to give them the incentive to do important things? In fact, we have much evidence that the profit incentive leads to enormously destructive things -- Whatever makes profit will be produced, and so nuclear weapons, being more profitable than day care centers, will be produced.

And people do wonderful things (teachers, doctors, nurses, artists, scientists,inventors) without huge profit incentives. Because there are rewards other than monetary rewards which move people to produce good things -- the reward of knowing you are contributing to society, the reward of gaining the respect of people around you. If there are incentives necessary to doing certain kinds of work, those incentives should go to people doing the most undesirable, most unpleasant work, to make sure that work gets done. I worked hard as a college professor, but it was pleasurable work compared to the man who came around to clean my office. By what criterion (except that created artificially by our culture) do i need more incentive than he does?

Another point: even if you could show that talent and hard work, defined as stupidly as the way our culture defines it, should determine income, how does this relate to small children? They have not had a chance to show their "talent and hard work", so why should some grow up in luxury and others in poverty. Why should rich babies live and poor ones die (infant mortality strikes the poor much more than the rich)?

Okay, let's get practical. We are, as you point out, a long way from achieving an egalitarian society, but we can certainly move in that direction by a truly progressive income tax, by a government-assured minimum level of income, health care, education, housing for every family. For people (usually well-off people) who worry that everyone will get an equal income, you can ease their fears by saying absolute equality is neither possible nor desirable, but that the differences in wealth and living standards need not be extreme, but there should be a minimum standard for all, thinking especially of the children, who are innocent victims of all this high-fallutin philosophizing about property and wealth.

Tutkimus: Verotuksen korkeampi progressiivisuus lisää ihmisten hyvinvointia

Psychological Science:

On average, residents of the nations with the most progressive taxation evaluated their own lives as closer to “the best possible.” They also reported having more satisfying experiences and fewer discomfiting ones than respondents living in nations with less progressive taxes. That happiness, Oishi says, was “explained by a greater degree of satisfaction with the public goods, such as housing, education, and public transportation.”

Arvostettu psykologian alan julkaisu Psychological Science tiedottaa uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan julkisin varoin tuotetut hyödykkeet lisäävät merkittävästi ihmisten hyvinvointia. Mitä enemmän valtiossa on kavennettu markkinamekanismien luomia suuria tuloeroja progressiivisen verotuksen keinoin, ja mitä enemmän on panostettu julkisiin palveluihin, sitä onnellisempia ihmiset ovat.

Blogissamme on tuotu aiemminkin esille tutkimustietoa siitä, kuinka ihmiset kokevat mielihyvää eriarvoisuuden vähenemisestä.

6.9.2011 lehdistötiedote, Association for Psychological Science
A More Progressive Tax System Makes People Happier

The way some people talk, you’d think that a flat tax system—in which everyone pays at the same rate regardless of income—would make citizens feel better than more progressive taxation, where wealthier people are taxed at higher rates. Indeed, the U.S. has been diminishing progressivity of its tax structure for decades.

But a new study comparing 54 nations found that flattening the tax risks flattening social wellbeing as well. “The more progressive the tax policy is, the happier the citizens are,” says University of Virginia psychologist Shigehiro Oishi, summarizing the findings, which will be published in an upcoming issue of Psychological Science, a journal of the Association for Psychological Science. Oishi conducted the study with Ulrich Schimmack of the University of Toronto at Mississauga and Ed Diener, also at University of Illinois and the Gallup Organization.

The researchers analyzed the relationship between tax progressivity and personal well-being in 54 nations surveyed by the Gallup Organization in 2007—a total of 59,634 respondents. Well-being was expressed in people’s assessments of their overall life quality, from “worst” to “best possible life,” on a scale of 1 to 10; and in whether they enjoyed positive daily experiences (such as smiling, being treated with respect, and eating good food) or suffered negative ones, including sadness, worry, and shame. Finally, the analysis looked at the participants’ satisfaction with their nation’s public goods, from schools to clean air.

The degree of progressivity was measured by the difference between the highest and lowest tax rates, corrected for such confounding factors as family size, social security taxes paid, and tax benefits received by individuals.

The results: On average, residents of the nations with the most progressive taxation evaluated their own lives as closer to “the best possible.” They also reported having more satisfying experiences and fewer discomfiting ones than respondents living in nations with less progressive taxes. That happiness, Oishi says, was “explained by a greater degree of satisfaction with the public goods, such as housing, education, and public transportation.”

Higher government spending per se did not yield greater happiness, in spite of the well-being that was associated with satisfaction with state-funded services. In fact, there was a slight negative correlation between government spending and average happiness.

“That data is kind of weird,” Oishi says. He guesses that the misalignment might indicate national differences in the efficiency with which those services are delivered or in people’s relative ability to access them. For example, the U.S. spends more on education and health care than other developed countries, “but its international standing in those areas is not so great.” Such puzzling findings may be illuminated in further research.

The study, like others Oishi has done looking at connections between economics and personal life, has important social implications. “If the goal of societies is to make citizens happy, tax policy matters,” he says. “Certain policies, like tax progressivity, seem to be more conducive to the happiness of the people.”

HS: Vanhempien stressi muuttaa lasten geenejä pysyvästi

Helsingin sanomat:

Kanadalaiset tutkijat tarkastelivat dna:n metylaatiota noin sadalla viisitoistavuotiaalla ja vertasivat näitä tietoihin, jotka oli kerätty kun lapset olivat olleet pieniä. Tuolloin heidän vanhempansa olivat vastanneet kyselyyn, jossa mitattiin kuinka stressaantuneita he olivat. Syyt stressiin vaihtelivat parisuhderiidoista taloudellisiin ongelmiin. 

(...) Kaiken kaikkiaan tutkimus tuo lisävaloa siihen, miksi sosioekonominen asema lapsena ennustaa niin korrektisti ihmisen tulevaa terveydentilaa. Tutkimuksissa alhainen sosioekonominen asema on yhdistetty suurempaan stressiin, ja ihmiset sosioekonomisen asteikon alimmilla portailla sairastavat enemmän ja kuolevat varhemmin.

Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, kuinka vanhempien taloudellinen ja sosiaalinen asema vaikuttaa merkittävästi lapsen tulevaisuuden näkymiin. Nämä tutkimustulokset ovat selvästi ristiriidassa sen yleisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan ihmiset lähtevät talouden kilpajuoksuun tasavertaisista lähtökohdista. Varallisuus- ja koulutuserot aiheuttavat entistä suurempaa jakautumista yhteiskunnassamme.

HS 6.9.2011
Tutkimus: Vanhempien stressi muuttaa lasten geenejä pysyvästi

Varhaislapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys lasten myöhemmälle kehitykselle – myös geneettisesti. Tuoreessa tutkimuksessa vanhempien kokema stressi vaikutti lasten geeniaktiivisuuteen, ja muutokset olivat näkyvissä vielä teini-iässä.

Kanadalaiset tutkijat tarkastelivat dna:n metylaatiota noin sadalla viisitoistavuotiaalla ja vertasivat näitä tietoihin, jotka oli kerätty kun lapset olivat olleet pieniä. Tuolloin heidän vanhempansa olivat vastanneet kyselyyn, jossa mitattiin kuinka stressaantuneita he olivat. Syyt stressiin vaihtelivat parisuhderiidoista taloudellisiin ongelmiin.

Metylaatio on mekanismi, jolla elimistö voi vaimentaa tai aktivoida geenejä puuttumatta dna:n rakenteeseen.

Tulokset osoittivat, että äidin kokema stressi näkyi erilaisena geenien luentana 139:ssä geenipaikassa. Isän kokema stressi näkyi geenien luennan muutoksina 31 geenipaikassa.

Mielenkiintoisesti mitään metyloituneista geeneistä ei ole liitetty käyttäytymiseen tai stressinhallintaan. Ne, jotka tunnettiin, osallistuvat esimerkiksi insuliinin tuotantoon ja aivojen kehitykseen.

Isän ja äidin stressillä oli erilaisia vaikutuksia lapseen. Äidin stressillä oli suurempi vaikutus lapseen, jos lapsi oli ollut vauvaiässä, ja vaikutukset koskivat sekä tyttöjä että poikia. Jos äiti oli stressaantunut kun lapsi oli esikouluiässä, tällä ei ollut suurta vaikutusta.

Isän stressi sen sijaan vaikutti vain tyttäriin. Muutokset näkyivät voimakkaammin, jos isä oli stressaantunut tyttären ollessa 3–4 vuotias kuin jos lapsi oli ollut vauvaiässä.

Tutkijat ehdottavat, että jälkimmäinen havainto voi olla osaselitys sille, miksi isän puuttumisen on havaittu aikaistavan tyttöjen murrosikää.

Kaiken kaikkiaan tutkimus tuo lisävaloa siihen, miksi sosioekonominen asema lapsena ennustaa niin korrektisti ihmisen tulevaa terveydentilaa. Tutkimuksissa alhainen sosioekonominen asema on yhdistetty suurempaan stressiin, ja ihmiset sosioekonomisen asteikon alimmilla portailla sairastavat enemmän ja kuolevat varhemmin.

Tutkimuksen julkaisi Child Development.

Greenpeace: Vaatteissa runsaasti myrkkyjäämiä

Taloussanomat uutisoi Greenpeacen julkaisemasta tutkimuksesta:

Suomesta testattavaksi oli hankittu yksi vaate. Helsingistä ostetussa Niken t-paidassa nonyylifenolietoksylaattia löytyi peräti 660 milligrammaa kiloa kohden. 

(...) – Joka kerta kun näitä vaatteita pestään, vaarallisia aineita pääsee vesistöihin, myös Suomessa. Marraskuussa 2007 nonyylifenolia löydettiin lasten talvivaatteista Ruotsissa, muistuttaa järjestön viestintäpäällikkö Juha Aromaa. 

Ylitarkastaja Jouni Räisänen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES:ista kommentoi vaatteiden kemikaalipitoisuuksia Taloussanomille kesäkuussa: 

– Jos valmistaja käyttää vaatteissaan vaarallisia kemikaaleja, kuluttajan on hirveän vaikea suojata itseään. Se on vaikeaa asiantuntijallekin.

Vaatetuotannon aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten vaatteiden myrkkyjäämien aiheuttamat terveys- ja ympäristöhaitat, ovat oiva tilaisuus vaateyrityksille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän näitä kustannuksia pystytään ulkoistamaan muiden maksettavaksi, sitä enemmän tuotantokustannuksissa säästetään.

Markkinatalouksissa ei ole rakenteellista keinoa ottaa tuotteen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lähes lainkaan huomioon, ja tämä vääristää usein tuotteiden markkinahintoja kauas niiden todellisista kustannuksista. Valvonta jää valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien tehtäväksi.  



Taloussanomat 23.8.2011
Merkkivaatteista löytyi vaarallisia myrkkyjäämiä

Greenpeacen toisessa Dirty Laundry -tutkimuksessa testattiin 78 tuotetta, joista 52 todettiin sisältävän nonyylifenolietoksylaatteja.

Nonyylifenolietoksylaatti on vaarallinen ympäristömyrkky. Hajotessaan se muuttuu nonyylifenoliksi, joka voi aiheuttaa esimerkiksi syöpää, hormonihäiriöitä tai sikiövaurioita.

Testissä olleet vaatteet olivat 15 eri valmistajalta, joista ainoastaan yhden tuotteista ei löytynyt etsittyä kemikaalia.

Kärähtäneiden joukossa olivat muun muassa Hennes & Mauritz, Adidas, Calvin Klein, Converse, Nike, Puma ja Ralph Lauren.

Tutkituista vaatevalmistajista ainoana puhtaat paperit sai amerikkalainen Gap.

Testatut tuotteet oli valmistettu eri maissa ja hankittu ympäri maailmaa.

Suomesta testattavaksi oli hankittu yksi vaate. Helsingistä ostetussa Niken t-paidassa nonyylifenolietoksylaattia löytyi peräti 660 milligrammaa kiloa kohden.

– Tutkimuksemme osoittaa, että maailmanlaajuiset vaatemerkit ovat vastuussa vaatteidensa tuotannossa käytettyjen vaarallisten kemikaalien valumisesta Kiinan ja muun maailman vesiin. Ihmisillä on oikeus tietää näistä kemikaaleista, joita on heidän päällään kantamissa vaatteissa, Greenpeacen ympäristömyrkkykampanjoitsija Yifang Li sanoo järjestön tiedotteessa.

– Joka kerta kun näitä vaatteita pestään, vaarallisia aineita pääsee vesistöihin, myös Suomessa. Marraskuussa 2007 nonyylifenolia löydettiin lasten talvivaatteista Ruotsissa, muistuttaa järjestön viestintäpäällikkö Juha Aromaa.

Ylitarkastaja Jouni Räisänen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES:ista kommentoi vaatteiden kemikaalipitoisuuksia Taloussanomille kesäkuussa:

– Jos valmistaja käyttää vaatteissaan vaarallisia kemikaaleja, kuluttajan on hirveän vaikea suojata itseään. Se on vaikeaa asiantuntijallekin.

New York Times: Vaurauden (1947-1979) ja taantuman (1980-) aika

New York Timesin sivuilla julkaistu havainnollistava infografiikka osoittaa, kuinka Yhdysvalloissa talouden tuottavuuden kasvu johti toisen maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä työväestön elintason paranemiseen (vuosina 1947-1979), kun taas 1980-luvulta alkaen työntekijöiden tulot polkivat käytännössä paikallaan. Ennen 1980-lukua, kun hyödykkeiden ja palvelujen arvo kasvoi (tuottavuus nousi), myös palkat nousivat. 1970-luvun lopulta alkaen tuottavuuden kasvu on siirtynyt muualle.

Vuosina 1947-1979 kaikkien tuloluokkien ansiot paranivat suurinpiirtein samassa suhteessa, mutta heikoimmat tuloluokat paransivat tulojaan prosentuaalisesti hieman yhteiskunnan rikkaimpia nopeammin. 1980-luvulta eteenpäin yhteiskunnan rikkaimmat keräsivät selvästi suurimman potin talouden tuottavuuden kasvusta, kun taas heikoimmat tuloluokat polkivat lähes paikallaan tai heidän tulonsa jopa heikkenivät. Rikkaimman prosentin osuus koko kansantalouden tuloista oli historiallisen alhaalla vuosina 1947-1979, mutta 1980-luvulta alkaen varakkain prosentti on kahminut itselleen yhä suuremman palan.

Mitä on tämän kehityksen taustalla? Yhdysvalloissa työntekijöiden järjestäytymistä vastaan on tehty systemaattisia hyökkäyksiä, ja tämä on näkynyt työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluvoiman heikentymisessä. Taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseen suunnatut tulonsiirrot ovat vähentyneet Yhdysvalloissa samalla, kun työntekijöiden asemaa suojaavia erilaisia sääntelyitä on purettu. Kehityksen taustalla on erityisesti valtion roolin heikentyminen markkinatalouden rakenteellisten ongelmien lieventäjänä.

On huomattava, että moniin markkinoiden rakenteellisiin ongelmiin ei löytynyt tänä aikakautena ratkaisua – esimerkiksi taloustuotannon ympäristöhaitat ja kansainvälisen kaupan kehittyviä maita heikentävä vaikutus voimistuivat. Vuosien 1947-1979 kokemus kuitenkin osoittaa, että voimakkaasti säädellyt markkinat jakavat tuottavuuden kasvun hedelmät oikeudenmukaisemmin kuin "vapaammat markkinat". Myös markkinoiden taipumus hintakupliin ja taantumiin oli vähäisempää, kun sääntely oli voimakkaampaa.

Bill Marsh, New York Times 4.9.2011
The Great Prosperity & The Great Regression

Sources: Robert B. Reich, University of California, Berkeley; "The State of Working America" by the Economic Policy Institute; Thomas Piketty, Paris School of Economics, and Emmanuel Saez, University of California, Berkeley; Census Bureau; Bureau of Labor Statistics; Federal Reserve

Talouselämä: Markkinakaaos "vaarantaa ihmiskunnan"

Talouselämä: 

Markkinakaaoksen asiantuntija Paul Woolleyn mukaan markkinat ovat tehottomia ja kasvavat sellaista vauhtia, että kohta ne pakahduttavat talouden. 

(...) ”Markkinat eivät ole saavuttamassa tasapainoa, päinvastoin, markkinat ovat romahtamassa kaaokseen.” 

Finanssisektori pystyy ja parhaillaan kasvaa Woolleyn mielestä niin suureksi, että se saattaa pian musertaa kansantalouden. 

(...) ”Sijoittajien täytyy lopettaa lyhytaikaisten hinnan muutosten perässä juokseminen ja keskittyä pitkäaikaiseen sijoittamiseen. Heidän pitäisi lopettaa tuottopalkkioiden maksaminen rahastonhoitajille, sillä ne vain kannustavat uhkapelaamiseen.”

Markkinoihin liitetään usein käsitys kysynnän ja tarjonnan laeista, näkymättömastä kädestä, joka ohjaa ihmisiä kohti taloudellisesti tehokasta ja siten yhteiskunnan kannalta hyödyllistä toimintaa sekä markkinoita kohti tasapainoa. Kuitenkin on olemassa vahvat teoreettiset perusteet uskoa, ettei tilanne ole näin idyllinen.

Markkinat ajautuvat kohti epätasapainoa useilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi silloin, kun toisella kaksista toisiinsa yhteydessä olevista markkinoista solmitaan sopimuksia syystä tai toisesta epätasapainoisin hinnoin. Tällöin epätasapainoiset hinnat hyödykemarkkinoilla antavat väärän kuvan kysynnästä ja siten työvoiman tarpeesta. Jos kysyntä vaikuttaa alhaisemmalta kun se todellisuudessa on, vähentää se työvoiman tarvetta, mikä vähentää hyödykkeiden kokonaiskysyntää mikä taas sitten vähentää työvoiman kysyntää entisestään. Tämä aiheuttaa kierteen kohti epätasapainoa.

Lisäksi käsitys tasapainottuvista markkinoista perustuu oletukseen siitä, kuinka ihmiset tulkitsevat hinnan muutokset. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti kysynnän tulisi kasvaa hintojen laskiessa ja laskea hintojen noustessa. Täten kysyntä ja tarjonta ohjaavat hintoja kohti tasapainoa. Kuitenkin silloin kun ihmiset ovat markkinoilla keinottelumielessä ja he tulkitsevat hinnanmuutoksia merkkinä tulevasta hintakehityksestä, toimiessaan järkevästi he toimivat täysin päinvastoin kuin kysynnän ja tarjonnan "lait" antavat ymmärtää.

Tällöin hinnan laskiessa kannattaakin myydä ennen kuin hinta laskee alemmaksi eikä ostaa, koska tulevaisuudessa saa ostettua halvemmalla. Näin kysyntä vähenee ja tarjonta kasvaa, vaikka "lakien" mukaan tulisi käydä juuri päinvastoin. Samoin käy hintojen noustessa. Keinottelumielessä kannattaa odotta hintojen nousua eikä myydä uudella korkeammalla hinnalla ja taas toisaalta pyrkiä ostamaan ennen kuin hinta nousee vielä lisää. Näin tarjonta vähenee ja kysyntä kasvaa, vaikka kysynnän ja tarjonnan "lait" olettavat juuri päinvastaista.

Muun muassa näiden esimerkkien kuvailemista mekanismeista johtuen ihmisten taloudellisesti täysin järkevä toiminta ajaa markkinoita kohti hintakuplia ja romahduksia. Tämä pätee erityisen voimakkaasti keinottelun lukuisin tavoin mahdollistavilla rahoitusmarkkinoilla, jossa esimerkiksi suuret palkkiot kannustavat rahoitusalalla työskenteleviä harrastamaan lyhytnäköistä keinottelua pikavoittojen toivossa.



Talouselämä 25.08.2011
Markkinakaaos "vaarantaa ihmiskunnan"


Markkinakaaoksen asiantuntija Paul Woolleyn mukaan markkinat ovat tehottomia ja kasvavat sellaista vauhtia, että kohta ne pakahduttavat talouden.

Spiegelin haastattelussa Woolley kertoo miksi sijoittajien täytyy pysäyttää vaaralliset trendit ja vaatia vastuullisuutta rahoituslaitoksilta.

Woolleyn mukaan markkinat eivät toimi kunnolla. Asiat ovat kaaoksessa ja yhteiskunta on vaarassa.

”Markkinat eivät ole saavuttamassa tasapainoa, päinvastoin, markkinat ovat romahtamassa kaaokseen.”

Finanssisektori pystyy ja parhaillaan kasvaa Woolleyn mielestä niin suureksi, että se saattaa pian musertaa kansantalouden.

Rahastonhoitajana itsekin toimineen Woolleyn mukaan rahastonhoitajat useimmiten vain seuraavat uusimpia suuntauksia ja vahvistavat näitä suuntauksia seuraamalla niitä. Lyhyellä aikavälillä näin menestyy, mutta pitkällä aikavälillä romahtaa.

Woolley on skeptinen sen suhteen, että maiden hallitukset voisivat hillitä markkinakaaosta. Hänen mielestä pankit pystyvät kyllä kiertämään erilaiset säädökset ja sanktiot eivät auta tilannetta kuin hetkellisesti.

Spiegelin kysyessä Woolleylta luottaako hän sijoittajiin, niin vastaus on myöntävä.

”Suuret sijoittajat ovat avainasemassa. Heidän täytyy vaatia parempaa käytöstä heidän palveluntarjoajilta, pankeilta ja rahastonhoitajilta.”

Woolley jatkaa kertomalla 10 säännöstä, jotka hän on kehittänyt suurille sijoittajille heidän omaksi eduksi.

Säännöt Woolley kiteyttää muutamalla lauseella.

”Sijoittajien täytyy lopettaa lyhytaikaisten hinnan muutosten perässä juokseminen ja keskittyä pitkäaikaiseen sijoittamiseen. Heidän pitäisi lopettaa tuottopalkkioiden maksaminen rahastonhoitajille, sillä ne vain kannustavat uhkapelaamiseen.”

HS: Köyhän sydäntautiriski pysyy elämäntavoista huolimatta

Helsingin Sanomat uutisoi Kalifornian yliopiston tutkimuksesta, johon osallistui 12 000 vapaaehtoista 45–64 -vuotiasta. Osallistujat ilmoittivat ensin koulutus- ja tulotasonsa ja osallistuivat sen jälkeen säännöllisiin terveystarkastuksiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tutkijat arvioivat erityisesti heidän sydän- ja verisuonijärjestelmänsä terveyttä ja muutoksia riskitekijöissä.

Alhainen sosioekonominen asema on sydäntautien itsenäinen riskitekijä. Tuoreessa tutkimuksessa köyhien sydäntautiriski pysyi koholla, vaikka muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin ja korkeaan verenpaineeseen puututtiin onnistuneesti. 

(...) Tutkijoiden mukaan vanhastaan on tiedetty, että köyhillä on suurempi sydäntautiriski, mutta ilmiö on yhdistetty köyhien epäterveellisiin elintapoihin. Tulokset kuitenkin osoittivat, että vaikka ihmiset muuttivat elintapojaan ja kävivät säännöllisesti terveystarkastuksissa, riski oli ja pysyi. Köyhien riski sairastua sydänsairauksiin oli 50 prosenttia korkeampi kuin hyvätuloisilla ja korkeasti koulutetuilla.

Helsingin Sanomat 31.08.2011
Tutkimus: Köyhän sydäntautiriski pysyy elämäntavoista huolimatta


Alhainen sosioekonominen asema on sydäntautien itsenäinen riskitekijä. Tuoreessa tutkimuksessa köyhien sydäntautiriski pysyi koholla, vaikka muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin ja korkeaan verenpaineeseen puututtiin onnistuneesti.

Tulokset viittaavat siihen, että sosioekonominen asema vaikuttaa sydäntautiriskiin ennen kaikkea stressijärjestelmän kautta.

Kalifornian yliopiston tutkimuksessa hyödynnettiin Atherosclerosis Risk in Communities -tutkimuksen aineistoa. Otoksessa oli mukana noin 12 000 vapaaehtoista, iältään 45–64 -vuotiaita. He ilmoittivat koulutus- ja tulotasonsa vuonna 1987, ja osallistuivat sen jälkeen säännöllisiin terveystarkastuksiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tutkijat arvioivat erityisesti heidän sydän- ja verisuonijärjestelmänsä terveyttä ja muutoksia riskitekijöissä.

Tutkijoiden mukaan vanhastaan on tiedetty, että köyhillä on suurempi sydäntautiriski, mutta ilmiö on yhdistetty köyhien epäterveellisiin elintapoihin. Tulokset kuitenkin osoittivat, että vaikka ihmiset muuttivat elintapojaan ja kävivät säännöllisesti terveystarkastuksissa, riski oli ja pysyi. Köyhien riski sairastua sydänsairauksiin oli 50 prosenttia korkeampi kuin hyvätuloisilla ja korkeasti koulutetuilla.

Tutkimusta johtaneen professori Peter Franksin mukaan tulokset tarkoittavat sitä, että köyhät tarvitsevat tehokkaampaa hoitoa.

Tutkimuksen julkaisi BMC Cardiovascular Diseases.

Kauppalehti: Saksalaisetkin rikkaat vaativat lisää veroja

Kauppalehti:

Viime viikolla 15 ranskalaista miljardööriä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan rikkaat haluavat antaa oman panoksensa taistelussa velkaantumista vastaan. 

(...) The Guardianin mukaan lisäverojen vaatijoihin on liittynyt myös 50 saksalaisen rikkaan joukko. Ryhmä on perustajansa, Dieter Lehmkuhlin mukaan sekalainen seurakunta opettajia, lääkäreitä ja yrittäjiä, joilla suuri osa varallisuudesta on perittyä. 

(...) - Vastaus Saksan velkaantuneisuuteen ei ole leikkauksissa, jotka vain vaikeuttavat köyhimpien elämää, vaan rikkaiden kovemmassa verotuksessa, sanoo Dieter Lehmkuhl The Guardianin mukaan ja vaatii, että rikkaiden ja köyhien välistä kuilua kurotaan umpeen.

Yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, yhdysvaltalainen suursijoittaja Warren Buffet esitti saman ehdotuksen jo aiemmin. Helsingin Sanomat oli yrittänyt tavoittaa useita rikkaimpia suomalaisia kysyäkseen heidän mielipiteitää rikkaimpien verotuksen kohottamisesta suomessa. Suomalaisista ainakin kustantaja Niklas Herlin, Rinta-Jouppi autoliikkeiden toimitusjohtaja Ari Rinta-Jouppi sekä konsulttiyhti Trainer's Housen perustaja Jari Sarasvuo ilmoittivat kannattavansa rikkaimpien verotuksen kiristämistä esimerkiksi pääomaverotuksen nostamisen muodossa. Suurin osa Helsingin Sanomien tavoittelemista ihmisistä ei ollut tavoitettavissa tai halunnut osallistua keskusteluun.

Vuosina 1990 – 2002 suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat Suomessa 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Keskimäärin suomalaisten tulot kasvoivat tänä aikana 19 prosenttia.





Kauppalehti 30.08.2011 
Rikkaiden lamatalkoot kasvavat: Saksalaisetkin vaativat lisää veroja


Mitä miljardööri Warren Buffett edellä, sitä joukko eurooppalaisia rikkaita perässä: kasvava liike vaatii rikkaille lisää veroja.

Viime viikolla 15 ranskalaista miljardööriä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan rikkaat haluavat antaa oman panoksensa taistelussa velkaantumista vastaan. Vastaavaa liikehdintää on ollut myös Italiassa.

The Guardianin mukaan lisäverojen vaatijoihin on liittynyt myös 50 saksalaisen rikkaan joukko. Ryhmä on perustajansa, Dieter Lehmkuhlin mukaan sekalainen seurakunta opettajia, lääkäreitä ja yrittäjiä, joilla suuri osa varallisuudesta on perittyä.

Ryhmä väittää manifestissaan, että Saksa voisi kerätä 100 miljardia euroa, jos maan rikkaat maksaisivat viiden prosentin varallisuusveroa kahden vuoden ajan.

- Vastaus Saksan velkaantuneisuuteen ei ole leikkauksissa, jotka vain vaikeuttavat köyhimpien elämää, vaan rikkaiden kovemmassa verotuksessa, sanoo Dieter Lehmkuhl The Guardianin mukaan ja vaatii, että rikkaiden ja köyhien välistä kuilua kurotaan umpeen.

Ryhmän suunnitelmien mukaan uusi verotus rokottaisi yli puolen miljoonan euron pääomaa.

Sekä Ranska että Saksa ovat suunnitelleet varakkaiden veronkorotuksia.

Suomessa rikkaiden lamatalkooliike ei ole herättänyt laajaa innostusta. Kun Helsingin Sanomat tavoitteli verotilastojen kärjessä olevia suomalaisia, suurin osa ei halunnut osallistua keskusteluun. Muutama kuitenkin ilmoitti halukkuutensa maksaa lisää veroja.

Muun muassa kustantaja Niklas Herlin kannattaa progression lisäämistä osinkotuloihin.

- Superjohtajien palkat ja etuudet ovat aika kovalla tasolla. Varaa on vielä kiristyksiin, Herlin sanoi Helsingin Sanomille.

Myös konsulttiyhtiö Trainer's Housen perustaja Jari Sarasvuo ilmoitti tukensa rikkaiden lamatalkoille.

Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa

Helsingin Sanomat uutisoi palkitsemisjärjestelmiä kehittävän Hay Groupin toimitusjohtaja Samuli Sistosen selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset toimitusjohtajat ovat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa.

Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet. 

(...) "Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen", Samuli Sistonen sanoo. 

(...) Selvityksessä toistettiin myös se usein todettu seikka, että Suomessa toimitusjohtajien palkkiot ovat selvästi pienempiä kuin muualla maailmassa muun muassa Yhdysvalloissa. 

"Kansainvälisesti katsoen palkkiot ovat pienempiä, mutta tämä ei ole syy lähteä korottamaan toimitusjohtajien palkkioita Suomessa", Samuli Sistonen sanoo.

Kapitalistisessa markkinataloudessa työntekijän palkka määräytyy suuresti hänen neuvotteluasemiensa perusteella, eikä niinkään esimerkiksi sen perusteella kuinka raskasta työtä joku tekee, kuinka paljon tai kuinka ahkerasti. Olemme blogissamme nostaneet aiemminkin esille uutisia johtajien korkeista palkoista sekä siitä, kuinka johtajat päättävät palkkioistaan käytännössä keskenään hyvä veli -verkostoissaan. Taloustutkimuksen taannoin tekemän selvityksen mukaan suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka toimitusjohtajalle oli keskimäärin 16 701 euroa. Suomalaisen toimitusjohtajan todelliset keskitulot ovat noin 54 500 euroa kuukaudessa, suomalaisen palkansaajan keskimääräisten vuosiansioiden ollessa noin 38 000 euroa.




Helsingin Sanomat 18.08.2011
Selvitys: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa


Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet.

Muun muassa tähän johtopäätökseen on tullut palkitsemisjärjestelmiä kehittävän Hay Groupin toimitusjohtaja Samuli Sistonen selvityksessään, joka julkaistiin kirjan muodossa tänään torstaina. Kirjassa Johdon palkitseminen on haastateltu useita johdon palkkioista päättäneitä henkilöitä itseään.

"Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen", Samuli Sistonen sanoo.

Sistosen selvityksen mukaan "ylilyöntejä Suomessakin on", mutta niitä on vähän.

"Suomessa johdon palkitseminen on ollut pääsääntöisesti vastuullista. Mutta nimenomaan riippumattomuus on ongelma", Sistonen sanoo.

Sistosen mukaan päätöksiä tehdään liian usein myös vajavaisen osaamisen ja tiedon varassa sekä konsulttien muodikkaiden ehdotusten perusteella.

"Esimerkiksi viime aikoina muotiin ovat tulleet erilaiset johdon holding-yhtiöjärjestelyt", Sistonen sanoo.

Selvityksessä toistettiin myös se usein todettu seikka, että Suomessa toimitusjohtajien palkkiot ovat selvästi pienempiä kuin muualla maailmassa muun muassa Yhdysvalloissa.

"Kansainvälisesti katsoen palkkiot ovat pienempiä, mutta tämä ei ole syy lähteä korottamaan toimitusjohtajien palkkioita Suomessa", Samuli Sistonen sanoo.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt muun muassa valtio-omisteisten yhtiöiden palkitseminen. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr) on päättänyt jälleen terävöittää valtion yhtiöiden palkitsemisohjeistusta.