Tietoviikko: Kontrolloiva johtaminen aiheuttaa sairauksia

Tietoviikko:
Uusi Journal of Business Psychologyssä julkaistu amerikkalaistutkimus väittää, että huono pomo vaikuttaa alaistensa fyysiseen terveyteen enemmän kuin on uskottu. Huono johtaminen todellakin altistaa sekä pitempiaikaisille sydänsairauksille että äkilliselle sydänkohtaukselle. 
Business Insider -verkkopalvelun mukaan johtajan negatiivinen suhtautuminen säteilee myös alaisiin. Kontrolloivien ja käskyttävien johtajien alaiset voivat huonommin kuin kannustavien. 
Kun työntekijät taas tunsivat, että he saivat työskennellä itsenäisesti ja että heitä kannustettiin vastuunottoon, he voivat paremmin.


Tietoviikko, Aleksi Kolehmainen 2.3.2012
Kontrolloiva pomo saa alaisensa voimaan huonosti

Nyt se on todistettu. Huono pomo saattaa aikaansaada jopa sydänkohtauksen alaisillaan.

Uusi Journal of Business Psychologyssä julkaistu amerikkalaistutkimus väittää, että huono pomo vaikuttaa alaistensa fyysiseen terveyteen enemmän kuin on uskottu. Huono johtaminen todellakin altistaa sekä pitempiaikaisille sydänsairauksille että äkilliselle sydänkohtaukselle.

Business Insider -verkkopalvelun mukaan johtajan negatiivinen suhtautuminen säteilee myös alaisiin. Kontrolloivien ja käskyttävien johtajien alaiset voivat huonommin kuin kannustavien.

Kun työntekijät taas tunsivat, että he saivat työskennellä itsenäisesti ja että heitä kannustettiin vastuunottoon, he voivat paremmin.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työpaikan tukala ilmapiiri vaikuttaa negatiivisesti työntekijöiden muihin ihmissuhteisiin. Huonon pomottamisen fyysisistä vaikutuksista taas ei ole aiemmin saatu tutkitusti todistettua tietoa.

Lähde: Talouselämä

HS: Rikkaiden leskien eläke keskimäärin 6750 euroa

Helsingin sanomat:
Työeläkejärjestelmä kustantaa sadalle eniten leskeneläkettä saavalle erikoislääkärin tulotason. Sadan eniten leskeneläkettä saavan suomalaisen leskeneläkkeen keskiarvo on 6 750 euroa kuukaudessa, vaikka he eivät ole sitä koskaan säästäneet. Näin korkeita leskeneläkkeitä eivät muiden maiden sosiaalivakuutukset maksa.
[…] Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Liljan mukaan suomalainen leskeneläkejärjestelmä on kallis ja epätasa-arvoinen. Leskeneläkkeisiin ei ole kiinnitetty huomiota eläkekeskustelussa, jossa paljon pienempiä etuuksia ollaan karsimassa. 
Tuomo Pietiläinen, HS 27.2.2012
Hyvätuloisimmat lesket saavat erikoislääkärin tulot

Työeläkejärjestelmä kustantaa sadalle eniten leskeneläkettä saavalle erikoislääkärin tulotason. Sadan eniten leskeneläkettä saavan suomalaisen leskeneläkkeen keskiarvo on 6 750 euroa kuukaudessa, vaikka he eivät ole sitä koskaan säästäneet. Näin korkeita leskeneläkkeitä eivät muiden maiden sosiaalivakuutukset maksa.

Asia selviää Eläketurvakeskuksen tilastosta, jonka Helsingin Sanomat pyysi laskemaan.

Leskeneläkettä saa Suomessa elämänsä loppuun asti ja rinnan oman eläkkeen kanssa, jollei se ylitä määrättyä rajaa. Leski voi 50 vuotta täytettyään mennä jopa uusiin naimisiin ilman että menettää leskeneläkkeensä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Liljan mukaan suomalainen leskeneläkejärjestelmä on kallis ja epätasa-arvoinen. Leskeneläkkeisiin ei ole kiinnitetty huomiota eläkekeskustelussa, jossa paljon pienempiä etuuksia ollaan karsimassa.

Hän vaatii pikaista ja perusteellista remonttia, jossa leskeneläkkeen maksuaikaa lyhennetään selvästi nykyisestä.

Työtätekevän vakuutusmaksulasku on perhe-eläkkeiden vuoksi 2,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin ilman perhe-eläkkeitä, joista leskeneläkkeet muodostavat valtaosan. Jokainen työtätekevä maksaa tyel-maksua nykyisin 23,3 prosenttia palkastaan.

"Näin tapahtuu täysin riippumatta siitä, onko maksaja perheellinen ja tuleeko oma perhe koskaan saamaan tällaista etua", huomauttaa Lilja.

Lilja käsittelee aihetta Kansantaloudellisessa Aikakauskirjassa, joka ilmestyy maaliskuun puolivälissä.

Jorma Ollilan pojanpojan tapaus

Olemme kirjoittaneet toistuvasti varallisuuden valtavista ja yhä kasvavista eroista niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Suomessa lapsiperheiden köyhyys on korkeimmalla tasolla vuosikymmeniin, nuorten hyvinvoinnissa on kasvavia ongelmia sekä kasvavaa eriarvoisuutta ja kaikkein köyhimpien asema on esimerkiksi terveydenhuollon yksityistämisen ja odotettavasti kohonneiden kustannusten seurauksena huonontunut entisestään.

Maailmanlaajuisesti varallisuus on jakautunut äärimmäisen epätasa-arvoisesti. Puolet maailman väestöstä, noin kolme ja puoli miljardia ihmistä, omistaa YK:n selvitysten mukaan yhteensä juuri ja juuri prosentin maailman varallisuudesta. Luvut ovat vain suuntaa-antavia, ja onneksi köyhimmät ovat useissa maissa luoneet keskenään toisiaan tukevia avunannon verkostoja, joiden avulla he voivat saada tukea joutumatta maksamaan "markkinahintaa" esimerkiksi kasviksista, vedestä, lasten hoitamisesta tai vaikkapa lainopillisesta avusta.

Kuitenkin on selvää, että valtava osa ihmisistä joutuu elämään epätoivoisissa oloissa erityisesti kaikkein köyhimmissä maissa, joissa toimivat ruoantuotannon ja yhteisen avunannon verkostot ovat säännönmukaisesti joutuneet yritysten voitontavoittelun tähtäimiin. Tämä on näennäisesti kasvattanut maiden varallisuutta (ja tätä näkee toisinaan käytettävän perusteluna esimerkiksi ruoantuotannon laajemmalle yksityistämiselle perheiltä ja paikallisilta yhteisöiltä), mutta näitä puheenvuoroja käyttävät jättävät usein mainitsematta niin hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen kuin markkinajärjestelyjen tehottomuuden tuottaa yleistä hyvinvointia verrattuna aiempiin, paikallisiin ja usein vuosisatoja tasapainoisesti toimineisiin järjestelyihin.

Usein väitetäänkin, että taloudellinen kasvu lisää hyvinvointia, ja kansan hyvinvointi voidaan mitata sen bruttokansantuotteesta. Näin tuloerot ovat oikeutettuja, jos ne lisäävät yhteistä kakkua. Tätä taustaoletusta voidaan kuitenkin kritisoida havainnollistavan esimerkin kautta.

Voimme lähteä liikkeelle yleisestä määritelmästä: "kansakunnan" hyvinvointi lasketaan kaikkien yksittäisten yksilöiden hyvinvoinnin summana, kuten tämä hyvinvointi on tapana mitata. Tästäkin lähtökohdasta katsottuna tulee tuloeroille todella merkittävä rooli hyvinvoinnin kuvaajana. Lisäksi tuloerot ovat näin entistäkin merkittävämmät mitä huonommat julkiset palvelut ovat, ja mitä suurempi osa inhimillisestä toiminnasta on markkinoiden piirissä. Tämä johtuu siitä, että mitä niukemmin julkisia palveluja on saatavilla, sitä isompi painoarvo muodostuu markkinoilta ostettaville palveluille, joiden saatavuus puolestaan on kiinni yksilön varallisuudesta.

Miksi näin? Tämän ymmärtämisessä auttaa rajahyödyksi kutsutun käsitteen tarkastelu. Voimme olettaa taloustieteen yleisesti käytössä olevien periaatteiden mukaisesti tuotteilla olevan niiden saatavuuden mukaan laskeva rajahyöty yksilöille. Yksinkertainen esimerkki rajahyödystä: jos minulla ei ole yhtään vettä, niin yksi pullo vettä tuo minulle paljon hyötyä. Mutta jos minulla on 100 pulloa vettä, niin en saa hirveästi "hyötyä" uudesta pullosta vettä.

Näin voimme olettaa, että köyhä, joka saa 100 euroa, saa siitä enemmän hyötyä/hyvinvointia kuin upporikas, joka saa 100 euroa. Näin tulonjako ei olekaan aivan niin merkityksetön kuvaaja hyvinvoinnin kannalta kuin joissakin puheenvuoroissa annetaan ymmärtää, ja tämä siis riippumatta siitä, kuinka iso tai pieni kakku on.

Tämä kuvaus voi toivottavasti tuoda havainnollistavasti esiin sen, kuinka varallisuuden jakautumisella on taloudessa väliä jo aivan yksinkertaisella, teoreettisellakin tasolla.

On tarpeen myös huomauttaa, ettei varallisuuden jakautuminen tai itseasiassa talous ylipäätään ole missään tapauksessa ainoa tai jotenkin erityisesti tärkeämpi kysymys kuin moni muu ihmisten omaehtoisuutta ja vapautta rajoittava kysymys yhteiskunnassa. Niin poliittiseen päätöksentekoon, eri vähemmistöjen, maantieteellisten alueiden sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja ylipäätään kulttuuriin kokonaisuudessaan tarvitaan vakavia, juurille meneviä puheenvuoroja ja toimintaa nykyisten ongelmien ratkaisemisen aloittamiseksi. Esittelemässämme demokraattisen suunnittelun mallissa, osallisuustaloudessa, on pyritty ottamaan tämä oleellinen seikka huomioon keskittymällä talouteen ja antamalla toisista yhteiskunnan osa-alueista kumpuaville ratkaisuille niiden tarvitsemaa tilaa ja tukea.

Talouttakin tarkasteltaessa varallisuuden jakautuminen on toki vain yksi monista oleellisista kysymyksistä. Osallisuustalouden mallissa taloutta katsotaankin kokonaisvaltaisesti, kuten näkyy sen ratkaisuissa koskien niin vallan jakautumista, päätöksenteon uusia rakenteita kuin valtauttavien työtehtävien ja työpaikkojen mielekkyyden tarkastelua.

Kysymys varallisuuden jakautumisesta on kuitenkin myös yksi oleellisista seikoista parempaa yhteiskuntaa tavoiteltaessa. Keskustelua aiheesta on käyty pitkään. Talousfilosofi Adam Smith kuvaili vallan ja varallisuuden jakautumisen yhteyttä jo teoksessaan Wealth of Nations (Kansojen varallisuus):
The workmen desire to get as much, the masters to give as little, as possible... It is not, however, difficult to foresee which of the two parties must, upon all ordinary occasions, have the advantage in the dispute, and force the other into a compliance with their terms.... In all such disputes, the masters can hold out much longer [because they are wealthier].
Smith kirjoitti jo oman aikansa kauppiaista ja omistajista valtakunnallisen politiikan kiistattomina arkkitehteinä ("by far the principal architects"), jotka pystyivät lobbausvoimallaan kääntämään poliittista päätöksentekoa ja keskustelua omien intressiensä mukaiseksi.
Civil government, so far as it is instituted for the security of property, is in reality instituted for the defence of the rich against the poor, or of those who have some property against those who have none at all.
Smithin huomiot varallisuuden jakautumisen vaikutuksista hänen aikansa päätöksentekoon ovat ehkä vielä huomionarvoisempia nykyaikana. Varallisuuden ja päätäntävallan yhteydet ovat erityisen tärkeä seikka sellaisille valtioille, kuten Suomelle, jotka perustuslakinsa ja valtiollisen järjestelmänsä kautta korostavat lähtökohtien tasavertaisuutta ja päätöksenteon demokraattisuutta.

Varallisuuden huomattava, eriarvoinen jakautuminen haittaa yksilöiden vapautta ja omaehtoisuutta siis monin erilaisin tavoin, esimerkiksi kallistamalla demokraattisen päätöksenteon kenttää varakkaampien hyväksi.

Toinen tarkastelemisen arvoinen esimerkki on lähtökohtien tasavertaisuus, jota usein pidetään kannatettavana tavoitteena toimivan ja tehokkaan talouden kannalta. Lähtökohtien tasavertaisuuden nykyisellään heikosta toteutumisesta olemme nostaneet aiemmin useita ongelmallisia esimerkkejä, alkaen sen perustavista vaikutuksista jo aivan lapsuudesta alkaen.

Perityn omaisuuden ongelmallisuus kasvaa, kun siihen yhdistetään mahdollisuus vaurastua yksityisomaisuuden ja pääoman tuottamalla hyödyllä. Yksilön palkitseminen hänen yksityisomaisuutensa tuottaman hyödyn mukaan perustuu ajatukseen siitä, että yksilön pitäisi saada yhteiskunnalta suunnilleen yhtä paljon kuin hän tai hänen tuottava omaisuutensa hyödyttää yhteiskuntaa. Kukin voi vaikuttaa siihen, miten ja millaista tulosta syntyy joko tekemällä työtä ja/tai tuomalla hyödyllisiä tuotannon välineitä työn tekemiseen.

Yksinkertaistettuna esimerkkinä tästä: jos toinen tuo kuokan ja toinen traktorin, on traktorilla työtä tekevän panos nopeasti huomattavasti suurempi ja yhteiskunta hyötyy tästä enemmän. Kun henkilö tuo kansantalouden käyttöön traktorin tai vaikka 4000 hehtaaria tuottoisaa mäntymetsää, se kasvattaa ja parantaa yhteiskunnan vaurautta aivan kuin jos toinen henkilö poimii perunoita ja tekee niistä ruokaa perheelleen - ero on vain määrässä. Siksi pääoman perusteella palkitsemista kannattavien mukaan on reilua, että traktorin tai perityn metsäomaisuutensa yhteiskunnan kokonaispottiin mukaan tuonut saa suuremman palkkion kuin kuokan kanssa perunoita poimineet.

Tämän säännön keskeinen heikkous on "Jorma Ollilan pojanpojan tapaus". Kuvaillun periaatteen mukaan Jorma Ollilan pojanpojan tulisi saada tuhatkertaista palkkiota verrattuna korkeasti koulutettuun, ahkeraan ja erittäin tuottoisaa työtä tekevään köyhän perheen tyttäreen. Tämä sääntö pätee siinäkin tapauksessa, ettei Jorma Ollilan pojanpoika tee päivääkään työtä koko elämänsä aikana ja köyhän perheen tytär raataa viisikymmentä vuotta tuottaen suurta hyötyä toisille. Pojanpoika on perinyt omaisuuden, joka "työskentelee hänen puolestaan" koska "yhteiskunta hyötyy siitä enemmän" - ja kuvaillun säännön mukaanhan yhteiskunta palkitsee tuotannon välineiden tuottamasta hyödystä.

Osaksi näistä syistä, ja kilpaillumpien markkinoiden edistämiseksi, perityn omaisuuden valtaa ja varallisuutta keskittäviä vaikutuksia on korjattu perintöoikeutta rajoittamalla. Kyse on valinnasta, kumpaa vapautta haluamme edistää: jos varakkailla on vapaus jättää lapsilleen suuria perintöjä, tulevilla sukupolvilla ei ole vapautta nauttia tasavertaisista taloudellisista mahdollisuuksista.

Tätä esimerkkiä ja myös taloustieteilijä Milton Friedmanin markkinoita käsittelevia tarkastelemisen arvoisia huomioita, sekä niiden perustavia olettamuksia, käsitellään Parecon Finlandin suomeksi julkaisemassa Robin Hahnelin artikkelissa Perusteet markkinoita vastaan. Artikkelia saa vapaasti kotisivuiltamme ja tilaisuuksistamme.

HS: Jopa valtion tukemien vuokra-asuntojen hinnat pilvissä Helsingissä

Helsingin Sanomat uutisoi valtion lainatakausten turvin rakennettujen asuntojen korkeista vuokrahinnoista:
Vuokrataloyhtiö VVO perii Vantaan Myyrmäessä korkeampaa vuokraa valtion tuella rakentamistaan 74 asunnoista kuin viereisen talon vapaarahoitteisista asunnoista.
Sekä aiemmin samasta aiheesta ja yleisesti korkeasta vuokratasosta pääkaupunkiseudulla:
Vuokrat ovat nousseet Helsingissä huomattavan korkeiksi jopa valtion tuella rakennetuissa vuokra-asunnoissa.

Esimerkiksi Viikkiin valmistuvista vuokra-asunnoista joutuu maksamaan jo noin 20 euroa neliöltä.
Vuokra-asumisen hinnoittelu vaikeuttaa erityisesti niiden asemaa, joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia lainan ottamiseen ja sen avulla oman asumisen rahoittamiseen. Heidän määränsä on ollut kasvussa.

Lisäksi myös asunnon omistavien keskuudessa muiden kuin erittäin vakavaraisten asema on voimakkaasti riippuvainen talouden jatkuvan kasvun, työpaikkojen säilymisen ja asuntomarkkinoiden hintakehityksen kaltaisista rakenteellisesti hyvin epävarmoista tekijöistä - lisää aiheesta esimerkiksi markkinakommentaattori Jesse Colombon Euroopan asuntomarkkinoiden tämänhetkistä epävakautta kartoittavassa kirjoituksessa.

Tuettujen vuokra-asuntojen korkea hinta muodostaa "poistoluukun", jonka kautta alunperin vähävaraisten aseman parantamiseen tarkoitetut tulonsiirrot vesittyvät ja keskittyvätkin rakennus- ja asuntoyhtiöiden omistajille. Vastaava negatiivinen kannustin on muodostunut terveydenhuoltoon, jossa yksityisen terveydenhuollon tukijärjestelmä palvelee kansainvälisiä sijoittajia korkeampien voittojen muodossa, ja haittaa tavallisia kansalaisia kallistuvien, saatavuudeltaan rajoitettujen terveyspalveluiden kautta.

On kertovaa tarkastella asumismenojen kasvua, joka osaltaan kuvaa järjestelyn heikkoa tehokkuutta ja kasvaneiden voittojen kertymistä aivan muualle kuin edullisemman, laadukkaamman ja laajalti tarjolla olevan asumisen kehittämiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan asumistukea saavien talouksien tuloista 34% kuuluu nykyisin asumismenoihin, kun 20 vuotta sitten vastaava luku oli 15%. Helsingissä 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.

Frans de Waal: How bad biology killed the economy

Taloudesta puhuttaessa ei yleensä kestä kauaa ennen kuin vertailut evoluutioon ja vahvimpien yksilöiden selviämiseen nostetaan esiin. Yleinen tulkinta evoluutiosta kuuluu siten, että luonnonvalinta karsii heikoimmat yksilöt pois ja vahvimmat selviävät tässä "kilpailussa" voittajiksi. Yleisiä esimerkkejä tästä väitetystä ilmiöstä taloudessa ovat vaikkapa työntekijöiden irtisanomiset ja kaupan ehtojen muuttaminen "kilpailulle" edullisemmiksi. "Kyse on ikään kuin evoluutiosta", kuten pääministeri Jyrki Katainen on tätä ajattelua havainnollistanut.

Näin kysymys siitä, miten evoluutio toimii tai mitä siitä tulisi talouden suhteen ottaa opiksi nousee olennaiseksi. Evoluutiota on tutkittu runsaasti, ja kuva ei ole aivan samanlainen kuin yleensä annetaan ymmärtää. Eläinten käyttäytymistä laajasti tunnustetussa tutkimustyössään tutkinut kädellisten tutkija Frans de Waal käy tekstissään How bad biology killed the economy erinomaisesti läpi osaa näistä yleisistä virheellisistä väittämistä koskien evoluutiota.

De Waal kirjoittaa, miten ahneuden ja kilpailun korostaminen taloudessa on osaltaan vaikuttanut lisäämään sen haitallisia vaikutuksia. Hän ihmettelee, miksi yhteiskuntatieteilijöillä ja talouskommentaattoreilla on tarve korostaa lauseita kuten "ihminen on ihmiselle susi", ilmiselvästi tietämättä kovinkaan tarkasti kummankaan lajin käyttäytymisestä tehtyjen tutkimusten tuloksia.

Kirjoituksessaan de Waal varoittaakin näiden piirteiden korostamisen olevan haitallista muutenkin kuin vain siten, että niillä tavataan perustella jatkuvaa inhimillistä kärsimystä joka on puheenvuorojen mukaan heikoimpien (väestön enemmistön) luonnollinen osa. Laajemmin, ne heikentävät ymmärrystä ihmisen eräistä lajityypillisistä vahvuuksista, kuten kyvystä yhteistyöhön ja toisten tasavertaiseen auttamiseen.

De Waal kokoaa kirjoituksessaan runsaasti esimerkkejä eri eläinlajeille kehittyneistä avunannon ja yhteistyön tavoista, sekä siitä miten nämä vahvuudet auttavat lajeja selviämään ja kehittymään. De Waal yhdistää tämän konkreettisiin esimerkkeihin, kuten kaikille saatavilla olevan terveydenhuollon positiivisiin vaikutuksiin.

Hän kysyykin, että jos kädellisiä koskevan tutkimustiedon mukaan ihmisten suurimpia vahvuuksia on kilpailun sijaan tasavertainen yhteistyö, tulisi pyrkiä rakentamaan yhteiskunnallisia instituutioita korostamaan ja tukemaan näitä vahvuuksia - ei rajoittaa ja tukahduttaa niitä.
Instead of falling for false ideas about nature, why not pay attention to what we actually know about human nature and the behaviour of our near relatives? The message from biology is that we are group animals: intensely social, interested in fairness and cooperative enough to have taken over the world. Our great strength is precisely our ability to overcome competition. Why not design society such that this strength is expressed at every level?
Kirjoitus on suositeltavaa luettavaa usein esiin nousevasta väittämästä, jonka mukaan "vahvimman laki" olisi yhteiskunnassa jotenkin toivottavaa tai luonnollista. Tutkimustiedon valossa näin vahvojen väittämien esittäminen vaikuttaisikin hyvin kyseenalaiselta, ja monin osin perusteettomalta.

Frans de Waal
How bad biology killed the economy

The CEO of Enron - now in prison - happily applied ‘selfish gene’ logic to his human capital, thus creating a self-fulfilling prophecy. Assuming that the human species is driven purely by greed and fear, Jeffrey Skilling produced employees driven by the same motives. Enron imploded under the mean-spirited weight of his policies, offering a preview of what was in store for the world economy as a whole.

An avowed admirer of Richard Dawkins’ gene-centric view of evolution, Skilling mimicked natural selection by ranking his employees on a one-to-five scale representing the best (one) to the worst (five). Anyone with a ranking of five got axed, but not without first having been humiliated on a website featuring his or her portrait. Under this so-called ‘Rank & Yank’ policy, people proved perfectly willing to slit one another’s throats, resulting in a corporate atmosphere marked by appalling dishonesty within and ruthless exploitation outside the company.

The deeper problem, however, was Skilling’s view of human nature. The book of nature is like the Bible: everyone reads into it what they like, from tolerance to intolerance and from altruism to greed. But it’s good to realise that, if biologists never stop talking about competition, this doesn’t mean that they advocate it, and if they call genes selfish, this doesn’t mean that genes actually are. Genes can’t be any more ‘selfish’ than a river can be ‘angry’ or sun rays ‘loving’. Genes are little chunks of DNA. At most, they are self-promoting, because successful genes help their carriers spread more copies of themselves.

Like many before him, Skilling had fallen hook, line and sinker for the selfish-gene metaphor, thinking that if our genes are selfish, then we must be selfish, too. He can be forgiven, however, because even if this is not what Dawkins meant, it is hard to separate the world of genes from the world of human psychology if our terminology deliberately conflates them.

Keeping these worlds apart is the greatest challenge for anyone interested in what evolution means for society. Since evolution advances by elimination, it is indeed a ruthless process. Yet its products don’t need to be ruthless at all. Many animals survive by being social and sticking together, which implies that they can’t follow the right-of-the-strongest principle to the letter: the strong need the weak. This applies equally to our own species, at least if we give humans a chance to express their cooperative side. Like Skilling, too many economists and politicians ignore and suppress this side. They model human society on the perpetual struggle that they believe exists in nature, which is actually no more than a projection. Like magicians, they first throw their ideological prejudices into the hat of nature, then pull them out by their very ears to show how much nature agrees with them. It’s a trick for which we have fallen for too long. Obviously, competition is part of the picture, but humans can’t live by competition alone.

I look at this issue as a biologist and primatologist. One may feel that a biologist should not stick his nose into public policy debates, but since biology is already part of it, it is hard to stay on the sidelines. Lovers of open competition can’t resist invoking evolution. The e-word even slipped into the infamous ‘greed speech’ of Gordon Gekko, the corporate raider played by Michael Douglas in the 1987 movie Wall Street: “The point is, ladies and gentleman, that ‘greed’ – for lack of a better word – is good. Greed is right. Greed works. Greed clarifies, cuts through and captures the essence of the evolutionary spirit.”

The evolutionary spirit? In the social sciences, human nature is typified by the old Hobbesian proverb Homo homini lupus (‘Man is wolf to man’), a questionable statement about our own species based on false assumptions about another species. A biologist exploring the interaction between society and human nature isn’t doing anything new. The only difference is that, instead of trying to justify a particular ideological framework, the biologist has an actual interest in the question of what human nature is and where it came from. Is the evolutionary spirit really all about greed, as Gekko claimed, or is there more to it?

This line of thinking does not just come from fictional characters. Listen to David Brooks in a 2007 New York Times column that made fun of social government programmes: "From the content of our genes, the nature of our neurons and the lessons of evolutionary biology, it has become clear that nature is filled with competition and conflicts of interest." Conservatives love to believe this, yet the supreme irony of this love affair with evolution is how little most of them care for the real thing.

In a recent presidential debate, no fewer than three Republican candidates raised their hand in response to the question: “Who doesn’t believe in evolution?” American conservatives are social Darwinists rather than real Darwinists. Social Darwinism argues against helping the sick and poor, since nature intends them either to survive on their own or perish. Too bad if some people have no health insurance, so the argument goes, so long as those who can afford it do. This year, senator Jon Kyl of Arizona went one step further – causing an outcry in the media and protests in his home state – by voting against coverage of maternity care. He himself had never had any need for it, he explained.

The competition-is-good-for-you logic has been extraordinarily popular ever since Reagan and Thatcher assured us that the free market would take care of all of our problems. Since the economic meltdown, this view is obviously not so hot anymore. The logic may have been great, but its connection to reality was poor. What the free-marketeers missed was the intensely social nature of our species. They like to present each individual as an island, but pure individualism is not what we have been designed for. Empathy and solidarity are part of our evolution – not just a recent part, but age-old capacities that we share with other mammals.

Many great social advances – democracy, equal rights, social security – have come about through what used to be called ‘fellow feeling’. The French revolutionaries chanted of fraternité, Abraham Lincoln appealed to the bonds of sympathy and Theodore Roosevelt glowingly spoke of fellow feeling as “the most important factor in producing a healthy political and social life”.

The ending of slavery is particularly instructive. On his trips to the south, Lincoln had seen shackled slaves, an image that kept haunting him, as he wrote to a friend. Such feelings motivated him and many others to fight slavery. Or take the current US healthcare debate, in which empathy plays a prominent role, influencing the way in which we respond to the misery of people who have been turned away by the system or lost their insurance. Consider the term itself – it is not called health ‘business’ but health ‘care’, thus stressing human concern for others.

Moral primates?

Human nature obviously can’t be understood in isolation from the rest of nature, and this is where biology comes in. If we look at our species without letting ourselves be blinded by the technical advances of the past few millennia, we see a creature of flesh and blood with a brain that, albeit three times larger than a chimpanzee’s, doesn’t contain any new parts. Superior our intellect may be, but we have no basic wants or needs that cannot also be observed in our close relatives. Like us, they strive for power, enjoy sex, want security and affection, kill over territory and value trust and cooperation. Yes, we use cellphones and fly aeroplanes, but our psychological make-up is essentially that of a social primate.
Without claiming other primates as moral beings, it is not hard to recognise the pillars of morality in their behaviour. These pillars are summed up in our golden rule, which transcends the world’s cultures and religions. “Do unto others as you would have them do to you” brings together empathy (attention to others’ feelings) and reciprocity (if others follow the same rule, you will be treated well). Human morality could not exist without empathy and reciprocity – tendencies found in our fellow primates.

After one chimpanzee has been attacked by another, for example, a bystander will go over to embrace the victim gently until he or she stops yelping. The tendency to console is so strong that Nadia Kohts, a Russian scientist who raised a juvenile chimpanzee a century ago, said that if her charge had escaped to the roof of her house, there was only one way to get him down. Holding out food would not do the trick; the only way would be for her to sit down and sob, as if she were in pain. The young ape would rush down from the roof to put an arm around her. The empathy of our closest relative exceeds its desire for a banana.

Consolation has been studied extensively based on hundreds of cases, as it is a common, predictable behaviour among apes. Similarly, reciprocity is visible when chimpanzees share food specifically with those who have recently groomed them or supported them in power struggles. Sex is often part of the mix. Wild males have been observed to take great risk raiding papaya plantations to obtain the delicious fruits for fertile females in return for copulation. Chimps know how to strike a deal.

There is also evidence for pro-social tendencies and a sense of fairness. Chimpanzees voluntarily open a door to give a companion access to food, and capuchin monkeys seek rewards for others even if they themselves gain nothing from it. We demonstrated this by placing two monkeys side by side: separate, but in view. One of them needed to barter with us using small plastic tokens. The critical test came when we offered them a choice between two differently coloured tokens with different meanings: one token was ‘selfish’, the other ‘pro-social’. If the bartering monkey picked the selfish token, it received a small piece of apple for returning it, but its partner got nothing. The pro-social token, on the other hand, rewarded both monkeys equally at the same time. The monkeys developed an overwhelming preference for the pro-social token.

We repeated the procedure many times with different pairs of monkeys and different sets of tokens, and found that the monkeys kept picking the pro-social option. This was not based on fear of possible repercussions, because we found that the most dominant monkeys (who have least to fear) were in fact the most generous. More likely, helping others is self-rewarding in the same way that humans feel good doing good.

In other studies, primates will happily perform a task for cucumber slices until they see others being rewarded with grapes, which taste so much better. They become agitated, throw down their measly cucumbers and go on strike. The cucumber has become unpalatable simply as a result of seeing a companion get something better. I have to think of this reaction each time I hear criticism of the bonuses on Wall Street.

Don’t these primates show the first hints of a moral order? Many people, however, prefer their nature ‘red in tooth and claw’. There is never any doubt about continuity between humans and other animals with respect to negative behaviour: when humans maim and kill each other, we are quick to call them ‘animals’, but we prefer to claim noble traits for ourselves. When it comes to the study of human nature, however, this is a losing strategy because it excludes about half of our background. Short of divine intervention, this more attractive side of our behaviour is also the product of evolution, a view increasingly supported by animal research.

Everyone is familiar with the way mammals react to our emotions and the way we react to theirs. This creates the sort of bond that makes millions of us share our homes with cats and dogs rather than iguanas and turtles. The latter are just as easy to keep, yet lack the empathy that we need to get attached.

Animal studies into empathy are on the rise, including studies into how rodents are affected by the pain of others. Laboratory mice become more sensitive to pain once they have seen another mouse in pain. Pain contagion occurs between mice from the same home box, but not between mice that don’t know each other. This is a typical bias that is also true of human empathy: the closer we are to a person, and the more similar we are to them, the more easily empathy is aroused.

Empathy has its roots in basic body mimicry – not in the higher regions of imagination or in the ability to reconstruct consciously how we would feel if we were in someone else’s place. It began with the synchronisation of bodies: running when others run; laughing when others laugh; crying when others cry; or yawning when others yawn. Most of us have reached the incredibly advanced stage at which we yawn even at the mere mention of yawning, but this is only after lots of face-to-face experience.

Yawn contagion works in other species, too. At Kyoto University, investigators showed laboratory apes the videotaped yawns of wild chimps. Soon, the lab chimps were yawning like crazy. With our own chimps, we have gone one step further. Instead of showing them real chimps, we play three-dimensional animations of an ape-like head going through a yawn-like motion. In response to the animated yawns, our apes yawn with maximal opening of the mouth, eye-closing and head-rolling, as if they are going to fall asleep at any moment.

Yawn contagion reflects the power of unconscious synchrony, which is as deeply ingrained in us as it is in many other animals. Synchrony is expressed in the copying of small body movements, such as a yawn, but it also occurs on a larger scale. It is not hard to see its survival value. You’re in a flock of birds and one suddenly takes off. You have no time to figure out what’s going on, so you take off at the same instant. Otherwise, you may be lunch.

Mood contagion serves to coordinate activities, which is crucial for any travelling species (as most primates are). If my companions are feeding, I decide to do the same because, once they move off, my chance to forage will be gone. The individual who doesn’t stay in tune with what everyone else is doing will lose out, just like the traveller who doesn’t go to the bathroom when the bus has stopped.

Social creatures

Natural selection has produced highly social and cooperative animals that rely on one another for survival. On its own, a wolf cannot bring down large prey, and chimpanzees in the forest are known to slow down for companions who cannot keep up due to injuries or sick offspring. So, why accept the assumption of cut-throat nature when there is ample proof to the contrary?

Bad biology exerts an irresistible attraction. Those who think that competition is what life is all about, and who believe that it is desirable for the strong to survive at the expense of the weak, eagerly adopt Darwinism as a beautiful illustration of their ideology. They depict evolution – or at least their cardboard version of it – as almost heavenly. John D Rockefeller concluded that the growth of a large business “is merely the working out of a law of nature and a law of God”, and Lloyd Blankfein, chairman and CEO of Goldman Sachs – the biggest money-making machine in the world – recently depicted himself as merely “doing God’s work”.

We tend to think that the economy was killed by irresponsible risk-taking, a lack of regulation or a bubbling housing market, but the problem goes deeper. Those were just the little aeroplanes circling King Kong’s head (“Oh no, it wasn’t the aeroplanes. ’Twas beauty killed the beast”). The ultimate flaw was the lure of bad biology, which resulted in a gross simplification of human nature. Confusion between how natural selection operates and what kind of creatures it has produced has led to a denial of what binds people together. Society itself has been seen as an illusion. As Margaret Thatcher put it: “There is no such thing as society – there are individual men and women, and there are families.”

Economists should reread the work of their father figure, Adam Smith, who saw society as a huge machine. Its wheels are polished by virtue, whereas vice causes them to grate. The machine just won’t run smoothly without a strong community sense in every citizen. Smith saw honesty, morality, sympathy and justice as essential companions to the invisible hand of the market. His views were based on our being a social species, born in a community with responsibilities towards the community.

Instead of falling for false ideas about nature, why not pay attention to what we actually know about human nature and the behaviour of our near relatives? The message from biology is that we are group animals: intensely social, interested in fairness and cooperative enough to have taken over the world. Our great strength is precisely our ability to overcome competition. Why not design society such that this strength is expressed at every level?

Rather than pitting individuals against each other, society needs to stress mutual dependencies. This could be seen in the recent healthcare debate in the United States, where politicians played the shared-interest card by pointing out how much everybody (including the well-to-do) would lose if the nation failed to change the system, and where President Obama played the social responsibility card by calling the need for change “a core ethical and moral obligation”. Money-making cannot be allowed to become the be-all and end-all of society.

And for those who keep looking to biology for an answer, the fundamental yet rarely asked question is why natural selection designed our brains so that we’re in tune with our fellow human beings and feel distress at their distress, and pleasure at their pleasure. If the exploitation of others were all that mattered, evolution should never have got into the empathy business. But it did, and the political and economic elites had better grasp that in a hurry.

Al Jazeera: Humans are 'naturally nice'

Al Jazeera:
New research shows there is a biological basis for co-operative and empathetic behaviour. Biological research is increasingly debunking the view of humanity as competitive, aggressive and brutish.

"Humans have a lot of pro-social tendencies," Frans de Waal, a biologist at Emory University in Atlanta, told the annual meeting of the American Association for the Advancement of Science on Monday.

(...) Until just 12 years ago, the common view among scientists was that humans were "nasty" at the core but had developed a veneer of morality - albeit a thin one, de Waal told scientists and journalists from some 50 countries at the conference in Vancouver, Canada.

But human children - and most higher animals - are "moral" in a scientific sense, because they need to co-operate with each other to reproduce and pass on their genes, he said.

Research has disproved the view, dominant since the 19th century, typical of biologist Thomas Henry Huxley's argument that morality is absent in nature and something created by humans, said de Waal.

(...) "Darwin was much smarter than most of his followers," said de Waal, quoting from Darwin's The Descent of Man that animals that developed "well-marked social instincts would inevitably acquire a moral sense or conscience".

De Waal showed the audience videos from laboratories revealing the dramatic emotional distress of a monkey denied a treat that another monkey received; and of a rat giving up chocolate in order to help another rat escape from a trap.

Such research shows that animals naturally have pro-social tendencies for "reciprocity, fairness, empathy and consolation," said de Waal.
Lue myös:

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Tutkimus: Rotat auttavat kaveria hädässä
Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi
Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua



Al Jazeera English 21.02.2012
Humans are 'naturally nice'


New research shows there is a biological basis for co-operative and empathetic behaviour.

Biological research is increasingly debunking the view of humanity as competitive, aggressive and brutish.

"Humans have a lot of pro-social tendencies," Frans de Waal, a biologist at Emory University in Atlanta, told the annual meeting of the American Association for the Advancement of Science on Monday.

New research on higher animals from primates and elephants to mice shows there is a biological basis for behavior such as co-operation, said de Waal, author of The Age of Empathy: Nature's Lessons for a Kinder Society.

Until just 12 years ago, the common view among scientists was that humans were "nasty" at the core but had developed a veneer of morality - albeit a thin one, de Waal told scientists and journalists from some 50 countries at the conference in Vancouver, Canada.

But human children - and most higher animals - are "moral" in a scientific sense, because they need to co-operate with each other to reproduce and pass on their genes, he said.

Research has disproved the view, dominant since the 19th century, typical of biologist Thomas Henry Huxley's argument that morality is absent in nature and something created by humans, said de Waal.

And common assumptions that the harsh view was promoted by Charles Darwin, the so-called father of evolution, are also wrong, he said.

'Pro-social' tendencies

"Darwin was much smarter than most of his followers," said de Waal, quoting from Darwin's The Descent of Man that animals that developed "well-marked social instincts would inevitably acquire a moral sense or conscience".

De Waal showed the audience videos from laboratories revealing the dramatic emotional distress of a monkey denied a treat that another monkey received; and of a rat giving up chocolate in order to help another rat escape from a trap.

Such research shows that animals naturally have pro-social tendencies for "reciprocity, fairness, empathy and consolation," said de Waal.

"Human morality is unthinkable without empathy."

Asked if wide public acceptance of empathy as natural would change the intense competition on which capitalist economic and political systems are based, de Waal quipped, "I'm just a monkey watcher."

But he told reporters that research also shows animals bestow their empathy on animals they are familiar with in their "in-group" - and that natural tendency is a challenge in a globalised human world.

"Morality" developed in humans in small communities, he said, adding: "It's a challenge... it's experimental for the human species to apply a system intended for [in-groups] to the whole world."

Taloussanomat: Vaihtotase pakkaselle

Taloussanomat:
Viime vuoden vaihtotase kääntyi ensi kertaa lähes pariinkymmeneen vuoteen alijäämäiseksi, Suomen Pankin (SP) julkaisemasta tilastosta ilmenee. Vaihtotaseen alijäämä oli viime vuonna 1,0 miljardia euroa. Vielä vuoden 2010 vaihtotaseessa oli 3,3 miljardia euroa ylijäämää.Vaihtotaseen heikentyminen johtuu valtaosin kauppataseen ylijäämän sulamisesta viime vuoden aikana.
Vaihtotase muodostaa osan Suomen maksutaseesta. Maksutase on yksinkertaisesti kirjanpitomenetelmä, jolla pidetään kirjaa kaikesta kansainvälisestä taloudellisesta toiminnasta, johon maa osallistuu – ja se jaetaan vaihtotaseeseen, pääomataseeseen ja rahoitustaseeseen, jotta voidaan seurata sekä kaupankäyntiä että sijoituksia.

Vaihtotaseella seurataan ulkomaankaupankäyntiä. Kun yritykset myyvät Suomessa tuotettuja tavaroita tai palveluita muissa maissa asuville ostajille, sanotaan sitä Suomen vienniksi. Kun suomalaiset yritykset tai kuluttajat ostavat tavaroita ja palveluita, jotka on tuotettu muissa maissa, sitä sanotaan Suomen tuonniksi. Kun vaihtotase on ylijäämäinen, Suomi vie tavaroita ja palveluja enemmän kuin tuo. Kun vaihtotase on alijäämäinen, tilanne on päinvastainen.

Rahoitustaseella taas seurataan kansainvälistä sijoittamista. Kansainvälinen sijoittaminen koostuu siitä, kun suomalaiset yritykset ostavat tai rakentavat tehtaan ulkomaille (Suomen suoraa ulkomaista sijoittamista), kun ulkomaalaiset yhtiöt rakentavat tytäryhtiöitä Suomeen (suoraa ulkomaista sijoittamista Suomeen), kun Suomen kansalaiset tai yritykset ostavat ulkomaista finanssivarallisuutta (Suomen kansainvälistä finanssisijoittamista) tai ulkomaalaiset ostavat suomalaista finanssivarallisuutta (ulkomaalaisten finanssisijoittamista Suomeen), tai kun mikä tahansa yritys tai kansalaiset kotiuttavat ulkomaisista sijoituksista saatuja tuottoja tai niiden pääomaa. Rahoitustase on ylijäämäinen silloin kun pääomia virtaa Suomeen enemmän kuin Suomesta pois. Kun rahoitustase on alijäämäinen, pääomia kulkee pois Suomesta enemmän kuin niitä tulee Suomeen.

Pääomataseella seurataan pääomansiirtoja, jotka koostuvat investointiavuista ja muista pääomansiirroista. Suomen maksutaseessa suurin osa pääomansiirroista on investointiapuja, jotka ovat lähinnä EU:n rakenne- ja maatalousrahastojen maksuja julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Helsingin sanomat kommentoi uutista alijäämäisestä vaihtotaseesta viime perjantain pääkirjoituksessaan otsikolla "Hyvä maine ei vielä riitä investoijille".
Konepajayhtiö Metson toimitusjohtajuuden viime vuonna jättänyt Jorma Eloranta luovutti tällä viikolla ministereille esityksensä Suomen strategiseksi toimintaohjelmaksi. Se on pätevä analyysi Suomen yhä vaikeammaksi käyvästä asemasta.

(...) Olennaista on ymmärtää, millä perusteella yritys tekee investointinsa. Siksi lainsäädäntötyössä ja julkisessa hallinnossa on osattava asennoitua tänne investointia harkitsevan yritysjohtajan asemaan. Hänelle tärkeää ovat ennakoitavuus, samantasoiset toimintaedellytykset kuin vaihtoehtoisissa investointikohteissa ja oikein asetetut taloudelliset houkuttimet.
Nämä "oikein asetetut houkuttimet" tarkoittavat käytännössä yritysverotuksen alentamista, tällä kertaa yhteisöveron alentamista.Yhteisövero on osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama tulovero. Se laskettiin vuoden 2012 alusta 24,5 prosenttiin, kun se vuosina 2005-2011 oli 26 prosenttia, ja aikaisemmin 29 prosenttia. Tällä hetkellä Suomen yhteisövero (24,5 %) on länsieurooppalaisessa, ns. EU-15 maiden välisessä vertailussa vuodelta 2011 keskimääräistä alempi. Suomea matalampi yhteisövero on vain muutamalla Länsi-Euroopan maalla. Suomea korkeampi yhteisövero on mm. Saksalla (29,4), Ranskalla (33,3%), Ruotsilla ja Britannialla (26%). Myös nykyisen sijoittajien "turvasataman" Japanin yhteisövero (39,54% vuonna 2010) on huomattavasti Suomea korkeampi. Euroopan maista matalin yhteisövero on Irlannilla (12,5%).

Yhteisöveron laskemisella saattaisi olla positiivisiä vaikutuksia  Suomen viennin kannalta. Se mahdollistaisi suomalaisten yritysten laskea tuottamiensa tavaroiden ja palvelujen hintaa tuottaen silti omistajilleen saman verran voittoa kuin aikaisemmin. Täten se parantaisi niiden suhteellista kilpailuasema. Näin mahdollisesti lisääntynyt vienti tasapainottaisi alijäämäistä vaihtotasetta, koska vienti lisääntyisi suhteessa tuontiin. Kotimaiden markkinoilla toimivien yritysten tilanteessa tästä ei Suomen talouden kannalta tietenkään vastaavaa hyötyä olisi. Jotkut Suomessa tuotetut tavarat ja palvelut saattaisivat tosin tulla kilpailukykyisemmiksi verrattuna ulkomailta tuotuihin, joten tämä saattaisi laskea tuonnin tasoa ja kääntää vaihtotasetta entisestään ylijäämäisen puolelle.

Kuitenkin veron laskemista tässä perustellaan nimenomaan sijoittajien houkuttelemisella Suomeen. Käsittääksemme ehdotuksissa alentaa yhteisöveroa on taustalla maksutaseen tasapainottaminen siten, että ylijäämäinen rahoitustase tasapainottaa alijäämäistä vaihtotasetta. Matalammalla verotuksella pyrittäisiin luomaan kannustimia ulkomaisille sijoittajille investoida suomalaisiin yrityksiin sekä ulkomaalaisille yrityksille kannustimia perustaa pää- tai haarakonttoreita Suomeen.

Kuitenkin, on syytä epäillä, että yhteisöveron muutaman prosentin laskemisella ei paljoa voitettaisi. Mikseivät kansainväliset yritykset tekisi kuten Google, perustaisi konttoreitaan Irlantiin ja käyttäisi hyväkseen sen erittäin matalaa yhteisöverotusta ja useita porsaanreikiä maan verotusjärjestelmässä, jolloin maan nimellistä yritysveroakaan ei tarvitse maksaa. Venäjän markkinoille mahdollisesti pyrkiville yrityksille Suomen maantieteellinen sijainti ei ole sen edullisempi kuin usean Itä-Euroopan maan, joissa yhteisövero on kaiken lisäksi huomattavasti Suomea alempi.

Suomalaisiin yrityksiin investoimisen kannustimia tuskin tarvitsee parantaa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa, vuonna 2010 julkaistussa harmaata taloutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa todetaan, kuinka
"Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys (hallintarekisteri) tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille."
Ulkomaiset sijoittajat voivat omistaa suomalaisyhtiöitä nimettömänä hallintarekisterin kautta, jolloin he välttyvät verojen maksamiselta kokonaan. Esimerkiksi suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa oleva Mehiläinen maksoi voitoistaan veroja Suomeen alle prosentin.

Viimeisin esitys Suomen verotusjärjestelmän tekemisestä kansainvälisesti kilpailukykyiseksi koskikin nimenomaan juuri hallintarekisterin avaamista myös suomalaisille sijoittajille. Tällä pyrittäisiin ilmeisesti siihen etteivät suomalaiset pääomat karkaisi ulkomaille, tekemällä pääomatulot käytännössä verovapaiksi kaikille niille sijoittajille, joiden on mahdollista järjestellä omistuksensa hallintarekisterin kautta.

Pääomavirrat ulkomaille ovatkin rahoitustaseen kolikon toinen kääntöpuoli. Julkisesta keskustelusta ja mahdollisesten mielipiteiden kirjosta kertoo paljon se, ettei kenellekään edes juolahda mieleen ajatus siitä, että voisiko suomalaisia pääomia saada pysymään maassa ja kohdennettua suomalaisiin yrityksiin, käyttäen kohdentamisen perusteena muita mekanismeja kuin sijoittajien kannustimet lyhytnäköiseen voitontavoitteluun. Hyviä perusteita tälle olisi, kuten Maailman Kuvalehti uutisoi:
"Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin."
Joka tapauksessa, olivatpa yhteisöveron vaikutukset ulkomaisille sijoituksille tai Suomen viennille mitä tahansa, ottamatta huomioon sen mahdollisia välillisiä vaikutuksia tarkoittaa se ainakin vähäisempää verokertymää jo leikkausuhkien alla painivalle julkiselle taloudelle. Lisäksi on perusteltua olettaa sen olevan myös uusi tulonsiirto rikkaammalle väestönosalle, koska todennäköisesti suurempi osa matalammasta verotuksesta aiheutuvista säästöistä menee yrityksen omistajille tilitettäviin voittoihin kuin palkkoihin tai matalampiin hintoihin kuluttajille. Täten se olisi taas yksi verouudistus, joka kiihdyttäisi entisestään jo voimakasta tuloerojen kasvua.

Maailman Kuvalehti: Mitä suomalaisten eläkevaroilla rahoitetaan?

Maailman Kuvalehti:
Seitsemän työeläkeyhtiötä hoitaa tällä hetkellä noin 2,8 miljoonan suomalaisen eläkkeet. Suurimmilla eläkevakuutusyhtiöillä on yli 500 000 eläkevakuutettua. Yhtiöiden sijoituspääomat pyörivät kymmenissä miljardeissa euroissa.

Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin.

(...) Osa yhtiöistä ei käytä lainkaan eettisen sijoittamisen käsitettä tai on korvannut sen käsitteellä vastuullinen sijoittaminen. Esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ei halua sitoutua termiin eettinen sijoittaminen, koska siinä "sijoittajan omat arvot ovat tärkeämmässä asemassa kuin odotettu tuotto".
Tapaus on oppikirjaesimerkki markkinatalouden vääristyneistä kannustimista. "Näkymätön käsi"  ohjaa voittoa tavoittelevia sijoitusyhtiöitä sijoittamaan teollisuuteen, jolla on suunnattomia negatiivisia sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu pitkälle juuri siihen, kuinka "näkymätön käsi" ohjaa omaa etua tavoittelevia yksilöitä kohti tehokasta, tuottavaa ja heitä hyödyttävää toimintaa, mikä sitten johtaa tehokkaaseen, tuottavaan ja koko yhteisöä hyödyttävään toimintaan myös laajassa mittakaavassa. Kuitenkin tämä tapaus on oppikirjaesimerkki tilanteesta, jossa yksilöä (tai tässä tapauksessa yksittäistä sijoitusyhtiötä) kannattava toiminta aiheuttaa suunnattomia negatiivisia ulkoisvaikutuksia ja edesauttaa valtavaa inhimillistä kärsimystä.




Maailman Kuvalehti 2/2012
Mitä suomalaisten eläkevaroilla rahoitetaan?


Suomalaisten eläkevaroilla rahoitetaan kaikenlaista liiketoimintaa.

Ecuadorilainen oikeusistuin on päättänyt pitää voimassa aiemman päätöksen, jonka mukaan yhdysvaltalaisen öljyjätti Chevronin on maksettava 9,5 miljoonan dollarin korvaukset sademetsille aiheuttamistaan ympäristötuhoista. 20. helmikuuta 2011 otetussa kuvassa Amazonian puolustusrintama -järjestön ecuadorilainen aktivisti Donald Moncayo esittelee öljyvahinkoja Ecuadorin Aguaricossa.

Seitsemän työeläkeyhtiötä hoitaa tällä hetkellä noin 2,8 miljoonan suomalaisen eläkkeet. Suurimmilla eläkevakuutusyhtiöillä on yli 500 000 eläkevakuutettua. Yhtiöiden sijoituspääomat pyörivät kymmenissä miljardeissa euroissa.

Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin.

Listalta löytyy kotimaisia harmittomalta kuulostavia yrityksiä, kuten Olvi, joka valmistaa merkittävän osan suomalaisten virvokkeista. Listalta löytyy myös konepajateollisuuden pörssiyhtiö Wärtsilä, joka on ollut mukana useissa kansain­välisiin kauppoihin liittyvissä lahjusoikeuden­käynneissä.

Niinikään eläkerahastot ovat sijoittaneet maailman suurimpaan kaivosyhtiö Rio Tintoon, jonka johtaja on saanut Kiinassa lahjustuomion. Rio Tinton toimintaa on kritisoitu laajasti myös sen tekemistä luonnonsuojelurikoksista. Myös öljy-yhtiö Chevron löytyy listalta. Sitä taas on syytetty ihmisoikeus- ja luonnonsuojelurikoksista kolmella eri mantereella.

Osa eläkerahastoista ilmoittaa pyrkivänsä eettiseen sijoittamiseen. Eläke-Fennia kertoo huomioi­vansa sijoitustoiminnassaan ympäristönsuojelun edistämisen, vastuullisen henkilöstöpolitiikan ja tasa-arvon. Osa yhtiöistä ei käytä lainkaan eettisen sijoittamisen käsitettä tai on korvannut sen käsitteellä vastuullinen sijoittaminen. Esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ei halua sitoutua termiin eettinen sijoittaminen, koska siinä "sijoittajan omat arvot ovat tärkeämmässä asemassa kuin odotettu tuotto".

Osa suomalaisista eläkerahastoista kertoo vetäneensä sijoituksia pois yrityksistä, joiden toiminnan ovat kokeneet epäeettisiksi. Yleisradion Eläke­säätiö on julkisesti kertonut yhtiöiden nimiä ja syitä sille, miksei niitä enää kelpuuteta sijoituskohteiksi. Boikotoituihin yrityksiin lukeutuu muun muassa Fortum. Nordean eläkerahasto taas on ilmoittanut luopuneensa BP:n sijoituksista yhtiön­ tahrattua maineensa Meksikonlahden öljykriisin vuoksi.

Parecon Finland Suomenlinnan kirjastossa 23.2

Parecon Finlandin järjestämien avointen tilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu keväällä. Vuoden 2011 aikana järjestimme lukuisia tilaisuuksia, joista saatu palaute on ollut positiivista. "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -tilaisuuksissa on esitelty markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Miten kuvailemamme rakenteelliset seikat näkyvät talouden nykyisessä epävakaudessa, ympäristötuhoissa ja ihmisten arkielämässä? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Tietoa tilaisuuksista ja kaikkien kevään kirjastoesitysten ajat myös kotisivuillamme.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu tällä viikolla Suomenlinnan kirjastossa torstaina 23.2. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

Vandana Shiva: Siementen patentointi velkaannuttaa viljelijät ja tuhoaa biodiversiteetin

Tunnettu intialainen filosofi ja ympäristöaktivisti Vandana Shiva kirjoittaa Al Jazeerassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, kuinka Maailman kauppajärjestön (WTO) "tekijänoikeussopimukset" ovat heikentäneet paikallisten puuvillanviljelijöiden asemaa ja lisänneet maailman suurimpien biotekniikkayritysten, kuten yhdysvaltalaisen Monsanton, liikevoittoja:
The introduction of the Trade Related Intellectual Property Rights Agreement of the World Trade Organisation has accelerated the spread of genetically engineered seeds - which can be patented - and for which royalties can be collected. 
[…] Corporations defined a problem - and for them the problem was farmers saving seeds. They offered a solution, and the solution was to make it illegal for farmers to save seed - by introducing patents and intellectual property rights on those very seeds. As a result, acreage under GM corn, soya, canola, cotton has increased dramatically.
Geenimanipuloidut siemenet voi patentoida, ja tämä mahdollistaa ruokateollisuuteen erikoistuneiden suuryritysten lisenssimaksupelin. Paikalliset viljelijät ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia patentoiduista siemenistä, koska suurruokateollisuus on saanut lobbauksellaan hallitukset vaatimaan viljelijöiltä "siementen rekisteröintiä" ja "pakollisia vapaaehtoisia maksuja".

Monsanton ja muiden biotekniikkayritysten ajamilla "tekijänoikeussopimuksilla" on ollut hirvittäviä inhimillisiä seurauksia. Shivan mukaan viljelijöiden epätoivo näkyy häkellyttävän suurissa itsemurhaluvuissa:
India, the home of cotton, has lost its cotton seed diversity and cotton seed sovereignty. Some 95 per cent of the country's cotton seed is now controlled by Monsanto - and the debt trap created by being forced to buy seed every year - with royalty payments - has pushed hundreds of thousands of farmers to suicide; of the 250,000 farmer suicides, the majority are in the cotton belt.
Talouden tehokkuuden, tässä tapauksessa ruokatuotannon tehokkuuden, näkökulmasta tilanne on myös katastrofaalinen. Koulukunnasta riippumatta kaikki talouden asiantuntijat allekirjoittavat, että markkinat toimivat paremmin, kun markkinoilla on voimakasta kilpailua, kun markkinat tasapainottuvat nopeasti ja kun markkinoilla on mahdollisimman vähän ulkoisvaikutuksia. Ottamatta edes huomioon ruokatuotantoon liittyviä kriittisiä ulkoisvaikutuksia, muutaman jättimäisen ruokayrityksen ajamat patenttijärjestelmät yhdistettynä "tekijänoikeussopimuksiin" ovat vähentäneet kilpailun minimiin ja luoneet käytännössä monopolihinnoittelun siemenmarkkinoille.

Monsantolla on hallussaan noin 95 prosenttia Intian puuvillansiemenistä ja sen myötä myös päätäntävalta Intian puuvillanviljelijöiden kohtalosta. Lobbausvoimansa ansiosta he pystyvät pakottamaan viljelijät ostamaan "rekisteröityjä siemeniä" ja torpedoimaan samalla sääntelypyrkimykset, joilla voitaisiin turvata edes asteittaista autonomiaa paikallisviljelijöille ja näin ollen myös säilyttää osa häviävästä biodiversiteetistä.

Vandana Shiva, Al Jazeera 6.2.2012
The seed emergency: The threat to food and democracy

New Delhi, India - The seed is the first link in the food chain - and seed sovereignty is the foundation of food sovereignty. If farmers do not have their own seeds or access to open pollinated varieties that they can save, improve and exchange, they have no seed sovereignty - and consequently no food sovereignty.

The deepening agrarian and food crisis has its roots in changes in the seed supply system, and the erosion of seed diversity and seed sovereignty.

Seed sovereignty includes the farmer's rights to save, breed and exchange seeds, to have access to diverse open source seeds which can be saved - and which are not patented, genetically modified, owned or controlled by emerging seed giants. It is based on reclaiming seeds and biodiversity as commons and public good.

The past twenty years have seen a very rapid erosion of seed diversity and seed sovereignty, and the concentration of the control over seeds by a very small number of giant corporations. In 1995, when the UN organised the Plant Genetic Resources Conference in Leipzig, it was reported that 75 per cent of all agricultural biodiversity had disappeared because of the introduction of "modern" varieties, which are always cultivated as monocultures. Since then, the erosion has accelerated.

The introduction of the Trade Related Intellectual Property Rights Agreement of the World Trade Organisation has accelerated the spread of genetically engineered seeds - which can be patented - and for which royalties can be collected. Navdanya was started in response to the introduction of these patents on seeds in the General Agreement on Tariffs and Trade - a forerunner to the WTO - about which a Monsanto representative later stated: "In drafting these agreements, we were the patient, diagnostician [and] physician all in one." Corporations defined a problem - and for them the problem was farmers saving seeds. They offered a solution, and the solution was to make it illegal for farmers to save seed - by introducing patents and intellectual property rights [PDF] on those very seeds. As a result, acreage under GM corn, soya, canola, cotton has increased dramatically.

Threats to seed sovereignty

Besides displacing and destroying diversity, patented GMO seeds are also undermining seed sovereignty. Across the world, new seed laws are being introduced which enforce compulsory registration of seeds, thus making it impossible for small farmers to grow their own diversity, and forcing them into dependency on giant seed corporations. Corporations are also patenting climate resilient seeds evolved by farmers - thus robbing farmers of using their own seeds and knowledge for climate adaptation.

Another threat to seed sovereignty is genetic contamination. India has lost its cotton seeds because of contamination from Bt Cotton - a strain engineered to contain the pesticide Bacillus thuringiensis bacterium. Canada has lost its canola seed because of contamination from Roundup Ready canola. And Mexico has lost its corn due to contamination from Bt Cotton.

After contamination, biotech seed corporations sue farmers with patent infringement cases, as happened in the case of Percy Schmeiser. That is why more than 80 groups came together and filed a case to prevent Monsanto from suing farmers whose seed had been contaminated.

As a farmer's seed supply is eroded, and farmers become dependent on patented GMO seed, the result is debt. India, the home of cotton, has lost its cotton seed diversity and cotton seed sovereignty. Some 95 per cent of the country's cotton seed is now controlled by Monsanto - and the debt trap created by being forced to buy seed every year - with royalty payments - has pushed hundreds of thousands of farmers to suicide; of the 250,000 farmer suicides, the majority are in the cotton belt.

Seeding control

Even as the disappearance of biodiversity and seed sovereignty creates a major crisis for agriculture and food security, corporations are pushing governments to use public money to destroy the public seed supply and replace it with unreliable non-renewable, patented seed - which must be bought each and every year.

In Europe, the 1994 regulation for protection of plant varieties forces farmers to make a "compulsory voluntary contribution" to seed companies. The terms themselves are contradictory. What is compulsory cannot be voluntary.

In France, a law was passed in November 2011, which makes royalty payments compulsory. As Agriculture Minister Bruna Le Marie stated: "Seeds can be longer be royalty free, as is currently the case." Of the 5,000 or so cultivated plant varieties, 600 are protected by certificate in France, and these account for 99 per cent of the varieties grown by farmers.

The "compulsory voluntary contribution", in other words a royalty, is justified on grounds that "a fee is paid to certificate holders [seed companies] to sustain funding of research and efforts to improve genetic resources".

Monsanto pirates biodiversity and genetic resources from farming communities, as it did in the case of a wheat biopiracy case fought by Navdanya with Greenpeace, and climate resilient crops and brinjal (also known as aubergine or eggplant) varieties for Bt Brinjal. As Monsanto states, "it draws from a collection of germ-plasm that is unparalleled in history" and "mines the diversity in this genetic library to develop elite seeds faster than ever before".

In effect, what is taking place is the enclosure of the genetic commons of our biodiversity and the intellectual commons of public breeding by farming communities and public institutions. And the GMO seeds Monsanto is offering are failing.  This is not "improvement" of genetic resources, but degradation. This is not innovation but piracy.

For example, the Alliance for a Green Revolution in Africa (AGRA) - being pushed by the Gates Foundation - is a major assault on Africa's seed sovereignty.

Agribusiness

The 2009 US Global Food Security Act [PDF] also called the Lugar-Casey Act [PDF], "A bill to authorise appropriations for fiscal years 2010 through 2014 to provide assistance to foreign countries to promote food security, to stimulate rural economies, and to improve emergency response to food crisis, to amend the Foreign Assistance Act of 1961 and for other purposes".

The amendment to the Foreign Assistance Act would "include research on bio-technological advances appropriate to local ecological conditions, including genetically modified technology". The $ 7.7bn that goes with the bill would go to benefit Monsanto to push GM seeds.

"Royalties for Monsanto are based on debt, suicidal farmers and the disappearance of biodiversity worldwide."

An article in Forbes, titled "Why Uncle Sam Supports Franken Foods", shows how agribusiness is the only sector in which US has a positive trade balance. Hence the push for GMOs - because they bring royalties to the US. However, royalties for Monsanto are based on debt, suicidal farmers and the disappearance of biodiversity worldwide.

Under the US Global Food Security Act, Nepal signed an agreement with USAID and Monsanto. This led to massive protests across the country. India was forced to allow patents on seeds through the first dispute brought by the US against India in the WTO. Since 2004, India has also been trying to introduce a Seed Act which would require farmers to register their own seeds and take licenses. This in effect would force farmers from using their indigenous seed varieties. By creating a Seed Satyagraha - a non-cooperation movement in Gandhi's footsteps, handing over hundreds of thousands of signatures to the prime minister, and working with parliament - we have so far prevented the Seed Law from being introduced.  

India has signed a US-India Knowledge Initiative in Agriculture, with Monsanto on the Board. Individual states are also being pressured to sign agreements with Monsanto. One example is the Monsanto-Rajasthan Memorandum of Understanding, under which Monsanto would get intellectual property rights to all genetic resources, and to carry out research on indigenous seeds. It took a campaign by Navdanya and a "Monsanto Quit India" Bija Yatra ["seed pilgrimage"] to force the government of Rajasthan to cancel the MOU.

This asymmetric pressure of Monsanto on the US government, and the joint pressure of both on the governments across the world, is a major threat to the future of seeds, the future of food and the future of democracy.

Dr Vandana Shiva is a physicist, eco-feminist, philosopher, activist and author of more than 20 books and 500 papers. She is the founder of the Research Foundation for Science, Technology and Ecology, and has campaigned for biodiversity, conservation and farmers' rights, winning the Right Livelihood Award [Alternative Nobel Prize] in 1993.

Uudistuksia blogiin

Olemme saaneet blogista erinomaista rakentavaa palautetta lukijoiltamme, ja olemme suunnitelleet palautteen perusteella uudistuksia kehittääksemme blogista entistä luettavamman, selkeämmän ja informatiivisemman:

  • Vähensimme vasemman palkin sisällön määrää, koska raskas ulkoasu hankaloitti oleellisimpien tietojen ja toimintojen löytymistä. Esimerkiksi paljon sivupalkissa tilaa vienyt "Luetuimmat blogitekstit" -osio siivottiin pois. Tekstit löytyvät edelleen "Arkiston" avulla. 
  • Julkaisemme jatkossa harvemmin pidempiä kommenttitekstejä. Tämän avulla voimme hioa kommentaareja enemmän, ja näin teksteistä on helpompi luoda myös laajempia jatkuvia teemakokonaisuuksia. 
  • Monet lukijat ovat kokeneet blogimme talousuutispoiminnat hyödyllisinä, ja jatkamme huomionarvoisten talousuutisten keräämistä entiseen malliin.
  • Keskimääräinen julkaisutahti on jatkossa n. kolme blogitekstiä viikossa.

Otamme jatkossakin erittäin mielellämme vastaan palautetta teksteistämme sekä blogistamme yleisesti. Palautetta voi lähettää osoitteeseen kommentit@parecon.fi.

Co-opoly: Lautapeli demokraattisesta työpaikasta

Yhdysvaltalainen, työntekijöidensä omistama "The Toolbox for Education and Social Action" -kustantamo julkaisi viime vuoden lopulla Co-opoly lautapelin, jossa tavoitellaan onnistuneen, demokraattisen työpaikan luomista ja ylläpitämistä. Pelin nimeämisen innoituksena on toiminut tunnettu lautapeli Monopoli, jonka perusperiaate ja idea on puolestaan mallinnettu markkinatalouden omistussuhteiden ja periaatteiden pohjalta.

Monopolista mainittaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei peli mallinna nykymuotoisen markkinatalouden yhtä näkyvää tunnuspiirrettä, eli lähtökohtien eriarvoisuutta. Kuitenkin nykyiselläänkin Monopoli-pelissä helposti toistuva piirre - keskittyvä varallisuus - tuo ainakin hieman esiin todellisen markkinatalouden ongelmallisia piirteitä. Tämä ei ole sattumaa, sillä Monopoli-pelin alkujaan kehittänyt Elizabeth Magie pyrki tuomaan alkuperäisen pelinsä avulla esiin markkinatalouden omistussuhteiden ongelmakohtia.

Jos siis Monopoli esittelee ongelman, esittelee nyt julkaistu Co-opoly sille ainakin osittaisen ratkaisun - sen lisäksi että peli on arvioiden mukaan onnistunut lautapeli. Markkinatalouden varallisuuden keskittymistä suosivien mallien sijaan yhteisesti omistetut demokraattiset työpaikat jakaisivat varallisuutta välttäen keskittymisen ongelmat, loisivat enemmän ja parempia työpaikkoja sekä loisivat paljon nykyistä laajempia ja tehokkaampia kannustimia. Pelin ideassa on monia yhteisiä piirteitä osallisuustalouden esimerkin kanssa, kuten yhteisomisteiset työpaikat ja niiden demokraattinen päätöksenteko. Parecon Finland ry on myös ollut mukana tukemassa pelin valmistumista.

Peliä voi tilata itselleen, ystävilleen, työpaikalleen tai järjestölleen sen kotisivujen kautta.

YLE: Huostaanotoista on tullut kasvubisnes

YLE:
Suuret kansainväliset hoitoalan toimijat ovat levittäytymässä sijaishuoltoon. Esimerkiksi terveyspalveluita tarjoava Mehiläinen laajentaa toimintaansa sadalla lastensuojelupaikalla tänä ja ensi vuonna.

- Ei ole sattumaa että kansainväliset yritykset tulevat Suomen sijaishuoltomarkkinoille. Nyt on puhuttu jo muutaman vuoden sijaishuoltomarkkinoista. Se kuulostaa pahalta, koska sijaishuolto ja markkinat ovat sanapari, jonka ei pitäisi kuulua yhteen, sanoo lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliitosta.

Kansainväliset sijoittajat ovat ostamassa pieniä toimijoita pois markkinoilta. Kehitys on samansuuntainen kuin aiemmin terveyspalveluissa. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) mukaan lastensuojelu muuttuu sitä vaikeammin hallittavaksi, mitä enemmän se siirtyy markkinoiden armoille.

- Siitä on tullut kyllä paikoin aika kova bisnes. Samalla tavalla kuin ennen oli huutolaisjärjestelmä, nyt meillä on kansainvälisiä yrityksiä, jotka tekevät rahaa sillä, että meillä apua tarvitsevia on lapsia.

Lue lisää:
Parecon Finland: Yksityistämisestä
YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat
Marjut Lindberg: Hoitoa ja palveluita yksityistetään hivuttamalla
YLE: Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa

YLE 8.2.2012
Huostaanotoista on tullut kasvubisnes

Suuret kansainväliset hoitoalan toimijat ovat levittäytymässä sijaishuoltoon. Esimerkiksi terveyspalveluita tarjoava Mehiläinen laajentaa toimintaansa sadalla lastensuojelupaikalla tänä ja ensi vuonna. Samaan aikaan pätevistä sosiaalityöntekijöistä on kuntien avohuollossa yhä suurempi pula. Etelä-Suomessa vain noin puolet sosiaalityöntekijöistä täyttää kelpoisuusehdot.
Yksityisten lastenkotien määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut, kerrotaan Ylen TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa.

- Ei ole sattumaa että kansainväliset yritykset tulevat Suomen sijaishuoltomarkkinoille. Nyt on puhuttu jo muutaman vuoden sijaishuoltomarkkinoista. Se kuulostaa pahalta, koska sijaishuolto ja markkinat ovat sanapari, jonka ei pitäisi kuulua yhteen, sanoo lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliitosta.

Kansainväliset sijoittajat ovat ostamassa pieniä toimijoita pois markkinoilta. Kehitys on samansuuntainen kuin aiemmin terveyspalveluissa. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) mukaan lastensuojelu muuttuu sitä vaikeammin hallittavaksi, mitä enemmän se siirtyy markkinoiden armoille.

- Siitä on tullut kyllä paikoin aika kova bisnes. Samalla tavalla kuin ennen oli huutolaisjärjestelmä, nyt meillä on kansainvälisiä yrityksiä, jotka tekevät rahaa sillä, että meillä apua tarvitsevia on lapsia.

Perhe pakeni huostaanottoa maasta

Isokyrössä asunut perhe teki äärimmäisen ratkaisun sen jälkeen, kun perheen tytär oli otettu kiireellisesti huostaan. Perhe pakeni tammikuun viimeisenä päivänä maasta. Alun perin virolainen perhe oli asunut Suomessa 17 vuotta ja heidän kaikki kolme lastaan olivat syntyneet Suomessa. Perhe kertoi tarinansa keskiviikko-iltana Viron ETV:n Pealtnägija-ohjelmassa.

- En luota yhteiskuntaan, joka kohtelee asukkaitaan tällä tavoin. Olen sentään elänyt Neuvostoliitossakin, sanoo perheen isä Mait.

Perheen tytär sairastui syömishäiriöön. Sairaalasta hänet lähetettiin kahteen otteeseen kotiin avohoitoon. Kunnan sosiaalitoimi määräsi hänet kuitenkin kiireellisesti huostaan otettavaksi. Syyksi sanottiin perheväkivalta. Tyttö itse kiistää sanoneensa niin.

Lakimiehen avulla huostaanotto purettiin. Perhe ei kuitenkaan uskalla palata, koska lastensuojeluilmoitus on edelleen olemassa. Koska viranomaiset eivät salassapitovelvollisuuden takia kommentoi tapausta, ei voida tietää, onko perhe ylireagoinut vai ovatko viranomaiset ylireagoineet.

Maasta paenneen perheen haastattelu löytyy myös suomeksi toimitettuna Yle Areenasta Silminnäkijän sivuilta.

”Minä olen lapseni yksityisasia”

Naantalilaisen Ani Leikonniemen pieni poika otettiin kiireellisesti huostaan, kun vanhin tytär oli syöpähoidoissa. Uupunut äiti oli hakenut apua lastensuojelulta.

- Kertaakaan en saanut vastausta, mikä huoli on pojasta. Minulle jopa sanottiin, että yksityisasioihin ei oteta kantaa. Sanoin, että minä olen se yksityisasia.

- Useissa tapauksissa päätöksen tehnyt henkilö ei ole edes tavannut lasta tai tämän vanhempaa, sanoo huostaanottoihin erikoistunut juristi Outi Mannonen.

Naantalin perusturvajohtajan Iiro Pöyhösen mukaan valituksia on tullut viime aikoina siksi, että asiakkaat ovat alkaneet käydä viranomaisten toimintaa juristien kanssa läpi.

YLE: "Terveyden eriarvoisuus kasvussa"

YLE:
Terveyskeskuksissa on noin tuhannen lääkärin vaje ja lääkärin puheille pääsy saattaa kestää viikkoja. Lääkäripäivillä puhuneen asiantuntijan mukaan valtio on siirtänyt ongelmat kuntien vastuulle.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajan Aki Lindénin mukaan taustalla on 90-luvulta ohentunut valtionohjaus.

Kansainvälisten pääomasijoittajien voimakkaasti omistama ja kasvattama yksityissektori on viemässä terveydenhuoltoa Suomessa omaan suuntaansa.

[...] laissa olevien tavoitteiden ja todellisuuden välinen ristitiriita on revennyt liian suureksi. Kaikilla ei ole varaa käyttää yksityisiä lääkäripalveluja, minkä vuoksi terveyden eriarvoisuus kasvaa nopeaa vauhtia.
Tulotason ja terveyden välillä vallitsee selkeä yhteys ja eriarvoisuus varallisuudessa näkyy selkeästi terveyseroissa eri väestönosien välillä. Köyhempi väestönosa vanhenee nopeammin, rikkaampi väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään, erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat myös tässä suhteessa Suomessa korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa ja esimerkiksi sydäntautiriski pysyy köyhällä väestönosalla korkeampana elintavoista huolimatta.

Terveydenhuollon eriarvoistumisen taustalla on runsaasti erilaisia tekijöitä, ja tilanteen parantaminen ei todennäköisesti onnistu millään yksittäisellä ratkaisulla. Markkinamekanismien tunkeutuminen perusturvan alueelle on kuitenkin aiheuttanut vakavia ongelmia ja niin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuin koko terveydenhoidon tehokkuuden ja saatavuuden kanssa ollaan jouduttu yhä huonompaan tilanteeseen.

Tämä aiheuttaa huomattavia ongelmia esimerkiksi tasa-arvoisten lähtökohtien näkökulmasta, kun tilanteeseensa täysin syyttömät lapset joutuvat kärsimään estettävissä olevista pysyvistä vaikutuksista heidän terveyteensä ja tulevaisuuteensa. Tästä koituu haittaa koko yhteisölle menetettyjen mahdollisuuksien ja lahjakkuuksien muodossa, puhumattakaan niistä yksilöllisistä tragedioista joita terveydenhuollon saatavuuden evääminen jatkuvasti synnyttää.



YLE-Uutiset 9.1.2012
"Terveyden eriarvoisuus kasvussa"

Terveyskeskuksissa on noin tuhannen lääkärin vaje ja lääkärin puheille pääsy saattaa kestää viikkoja. Lääkäripäivillä puhuneen asiantuntijan mukaan valtio on siirtänyt ongelmat kuntien vastuulle.

Terveydenhuolto on viimeisen kymmenen vuoden aikana pirstaloitunut voimakkaasti, päivystykset on ulkoistettu ja yksityissektori ketjutettu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajan Aki Lindénin mukaan taustalla on 90-luvulta ohentunut valtionohjaus.

- Aikaisemmin hyvin tarkasti ja keskitetysti ohjattiin missä yhteiskunnan resurssit käytetään, ja sillä tavalla luotiin toimiva terveyskeskusjärjestelmä. Nykytilanne on lopputulos kuntavetoisuudesta, Lindén sanoo.

Avuksi on tarjottu muun muassa kuntauudistusta, jonka pitäisi selkeyttää ja keskittää palveluja. Lindénin mukaan tilanteeseen pitäisi reagoida paljon terävämmin.

- Missään nimessä emme voi jäädä odottamaan terveydenhuollossa kuntauudistusta. Kansainvälisten pääomasijoittajien voimakkaasti omistama ja kasvattama yksityissektori on viemässä terveydenhuoltoa Suomessa omaan suuntaansa, ja jos me seuraavat 3-5 vuotta odotamme kuntauudistusta, niin Suomen julkinen terveydenhuolto on mennyttä, Lindén sanoo.

Toimijoiden sijaan Lindén kurmottaisi päättäjiä. Hänen mukaansa laissa olevien tavoitteiden ja todellisuuden välinen ristitiriita on revennyt liian suureksi. Kaikilla ei ole varaa käyttää yksityisiä lääkäripalveluja, minkä vuoksi terveyden eriarvoisuus kasvaa nopeaa vauhtia.

YLE: Mielekkyys työntekoon rapisee

YLE uutisoi Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotiedoista, joiden mukaan työpaikkojen ja -tehtävien miellyttävyys on laskenut.
Työnteon mielekkyys on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotietojen mukaan työ koetaan sitä epämieluisammaksi mitä vanhemmasta työntekijästä on kyse. Viime vuonna ainoastaan alle 25-vuotiaat kokivat työn olevan mielekkäämpää kuin vuonna 2010.

Työ- ja elinkeinoministeriö tosin arvioi, että yksi syy alle 25-vuotiaiden myönteiseen suhtautumiseen on se, ettei niin nuorilla ole vielä juuri kertynyt kokemusta työelämän ongelmista tai jos onkin, ne eivät nuoria askarruta.
Työpaikkojen epämiellyttävyys, hierarkkisuus ja vähäinen omaehtoisuus ovat piirteitä, jotka osallisuustalouden esimerkissä on pyritty minimoimaan. Esimerkkinä tästä on ehdotus tasapainotetuista työkokonaisuuksista, jotka antavat työn tekemiselle mielekkäämmät, tehokkaammat ja omaehtoisemmat yleisluontoiset puitteet.

Nykyisin markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on rakenteellisesti tarkasteltuna ensisijaisesti omistajien sekä johtajien käsissä, ja tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti todennäköisesti olisi yhtä haastavaa. Esimerkkejä tämänhetkisistä, tämänkaltaisista järjestelyistä ovat esimerkiksi Mondragonin osuuskunnat sekä myös aiemmin esilletuomamme Park Slopen ruokaosuuskunta Yhdysvalloissa.

Tasapainotetut työkokonaisuudet ja osallisuustalouden esimerkki katsovat työpaikkaa laajasti ihmisten omaehtoisuuden, tasavertaisuuden ja myös tehokkuuden näkökulmasta. Pyrkimyksenä on antaa yleisluontoisia vastauksia kysymykseen siitä, millaisin järjestelyin työpaikka voisi toimia tavalla, joka takaisi kaikkien osallisuuden ja yhteisen, demokraattisten ideaalien mukaisen päätöksenteon.

Lue lisää:

Parecon.fi: Tasapainotetut työkokonaisuudet osallisuustaloudessa
Uutta tutkimustietoa työmotivaatiosta
Taloustieteilijöiden suositus: Työviikon pituutta tulisi leikata huomattavasti
TS: Väitöskirja suosittelee tasavertaista päätöksentekoa työpaikalla

YLE 24.1.2012
Mielekkyys työntekoon rapisee

Työnteon mielekkyys on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotietojen mukaan työ koetaan sitä epämieluisammaksi mitä vanhemmasta työntekijästä on kyse. Viime vuonna ainoastaan alle 25-vuotiaat kokivat työn olevan mielekkäämpää kuin vuonna 2010.

Työ- ja elinkeinoministeriö tosin arvioi, että yksi syy alle 25-vuotiaiden myönteiseen suhtautumiseen on se, ettei niin nuorilla ole vielä juuri kertynyt kokemusta työelämän ongelmista tai jos onkin, ne eivät nuoria askarruta.

Arviot työn mielekkyydestä ovat pitkään olleet julkisella sektorilla kielteisemmät kuin yksityisellä sektorilla. Nyt myös yksityisellä sektorilla ilmapiiri on muuttunut kielteisemmäksi, kertoo barometri.

Kouluarvosainoilla mitattuna palkansaajat arvoivat työelämän laadun yleisarvosanaksi viime vuonna 7,96. Vuonna 2010 arvosana oli lähes sama, 7,99.

Työolobarometria varten Tilastokeskus haastatteli noin 1 200 palkansaajaa syys-lokakuussa.

Tiede: Hoiva rakentaa muistia

Tiede:
Äidin antama tuki ja turva varhaislapsuudessa ennustaa hippokampuksen tilavuutta kouluiässä, havaitsivat Washingtonin yliopiston tutkijat. (...) Analyysi osoitti, että 3-5-vuotiailla, joita äiti auttoi ja kannusti, oli laajemmat muisti- ja stressinhallinta-alueet 7-13-vuotiaina kuin muilla.(...) Vaikka tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat lähes sataprosenttisesti äitejä, tutkijat uskovat, että tulos on sama, oli lapsen ensisijainen hoitaja äiti, isä, isovanhempi tai joku muu.
Helsingin Sanomat, 24.12.2011:
Suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina. (...) Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, kouluttamattomuus, rikollisuus ja toimeentulo-ongelmat aikuisena ovat paljon yleisempiä sellaisilla nuorilla, jotka ovat kasvaneet toimeentulovaikeuksista kärsivässä perheessä, kuin sellaisilla, joiden kodeissa köyhyyttä ei ole ollut.
Taloussanomat, 29.05.2011:
Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea. (...) Tukea saavien lapsilla on 2,5-kertainen todennäköisyys päätyä toimeentulotukiluukulle verrattuna varakkaamman perheen jälkeläiseen. (...) Jos vanhemmat joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa, heillä ei välttämättä riitä energiaa lasten tarpeisiin.
Tutkimuksissa on saatu selville, kuinka köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa voimakkaasti nimenomaan muistista ja oppimisesta vastaavan hippokampuksen alueen kehitykseen. Kaksostutkimuksessa on saatu selville vaikutuksen johtuvan nimenomaan kasvuympäristöstä, kasvaminen köyhässä perheessä saattaa ehkäistä lapsen kasvamista geneettisen potentiaalinsa mahdollistamalla tavalla. Toisessa tutkimuksessa taas on löydetty voimakas yhteys älykkyyden - nimenomaan muistin ja oppimisen - sekä yhteiskunnallisessa kilpailussa menestymisen välillä.

Nämä tutkimukset selittävät osittain mekanismeja, jotka johtavat köyhyyden ja alhaisen yhteiskunnallisen aseman periytymiseen. Tästä johtuen jos kannatamme mahdollisuuksien tasa-arvoa - sitä, että kaikilla tulisi olla verrattain yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella haluamiaan asemia - tulisi meidän vastustaa suuria tulo- ja varallisuuseroja. Eriarvoinen lähtöasetelma kallistaa pelikentän voimakkaasti rikkaiden hyväksi, jopa niinkin perustavanlaatuisella kuin fysiologisella tasolla, kuten yllä mainituista tutkimuksista käy ilmi.

Tutkimukset:

Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä
Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin
Talouselämä: Korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman kilpailussa menestyksestä

IMF: Tuloerot haitallisia talouskasvulle

Kepa:
Samaan aikaan kun IMF:n aluetoimistot ja rahoitusosastot ovat neuvotelleet uusia lainaohjelmia, on IMF:n tutkimusosastolla tehty uutta tutkimusta tuloerojen vaikutusta talouskasvuun ja markkinoiden vakauteen. Keskeinen johtopäätös on ollut, että pitkän aikavälin talouskasvun turvaaminen edellyttää tuloerojen tasaamista.

Maailmanpankki linjasi jo vuoden 2006 "World Development Report" -lippulaivajulkaisussaan, että kestävä talouskasvu edellyttää tasaisempaa tulonjakoa.

"Vallan ja hyvinvoinnin eriarvoisuus johtaa mahdollisuuksien epätasa-arvoon. Se haaskaa tuotantopotentiaalia ja kohdentaa resursseja tuottamattomasti", Maailmanpankki muotoili.

Raportin pääviesti oli IMF:n tutkimusten tavoin se, että tasa-arvoinen tulojako on välttämätöntä pitkän aikavälin talouskasvulle.

"Tasaista pelikenttää luovat instituutiot […] auttavat saavuttamaan kestävää talouskasvua ja kehitystä. Tasainen tulonjako tuottaa siten kaksinkertaisen hyödyn: se tuo yhtäältä potentiaalisia hyötyjä pitkän aikavälin kehitykselle, toisaalta se antaa lisää mahdollisuuksia köyhemmille ryhmille yhteiskunnassa"
Lisää aiheesta:

IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä
Robin Hahnel: “Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu”
Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua
Richard Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia



Kepa 17.01.2012
IMF:n tutkijat: Tuloerot haitallisia talouskasvulle


Korkeat tuloerot ovat haitallisia pitkän aikavälin talouskasvulle, ja ratkaisuksi tarvitaan tuloeroja tasaavaa politiikkaa. Näin ovat todenneet useat Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkijat eri tutkimuksissa kesän 2010 jälkeen, mutta talouskuurit velkaisille maille noudattavat edelleen vanhoja oppeja.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on perinteisesti suositellut velkaisille maille tuloeroja kasvattavia uudistuksia, kuten köyhimpiin ihmisiin iskevien kulutusverojen kuten arvonlisäveron nostamista. Lainaehtojen liikkumavaraa on talouskriisin jälkeen hieman lisätty, mutta yleistrendi on pysynyt samansuuntaisena.

Samaan aikaan kun IMF:n aluetoimistot ja rahoitusosastot ovat neuvotelleet uusia lainaohjelmia, on IMF:n tutkimusosastolla tehty uutta tutkimusta tuloerojen vaikutusta talouskasvuun ja markkinoiden vakauteen. Keskeinen johtopäätös on ollut, että pitkän aikavälin talouskasvun turvaaminen edellyttää tuloerojen tasaamista.

Tulokset ovat olleet monelle yllättäviä ja osin ristiriidassa IMF:n oman lainapolitiikan kanssa. Myös monet eurooppalaiset maat ovat velkakriisin seurauksena tehneet tuloeroja kasvattavia säästötoimia ja veronkiristyksiä.

Tasainen tulonjako tukee talouskasvua

IMF:n tutkimusosaston vanhempi neuvonantaja Prakash Loungani kirjoitti syyskuussa 2011 tuloerojen vaikutuksista talouskasvuun yhdessä John Hopkins -yliopiston tutkijan Laurence Ballin sekä kansantaloustieteilijä Daniel Leigin kanssa.

"Tilastotiedot viimeisen 30 vuoden ajalta osoittavat, että budjettileikkaukset leikkaavat lyhyellä aikavälillä tuloja ja pahiten kärsivät palkansaajat. Samalla nousee työttömyys, ja erityisen suuri vaikutus on pitkäaikaistyöttömyyteen", summaavat Loungani, Ball ja Leigh tutkimustuloksiaan IMF:n Finance & Development -lehden syyskuun 2011 numerossa.

Loungani, Ball ja Leigh ovat huolissaan Britanniassa ja muualla Euroopassa tehtyjen budjettileikkauksien syvyydestä ja nopeudesta.

"Vaikka kehittyneiden talouksien täytyy keskipitkällä aikavälillä tasapainottaa budjettejaan, jarrun painaminen liian nopeasti vahingoittaa tulotasoa ja työllisyysnäkymiä", tutkijat toteavat.
Suomi harvoja poikkeuksia 1990-luvulla

IMF:n tutkijakolmikko nostaa Suomen harvinaiseksi esimerkiksi maasta, joka onnistui yhdistämään 1990-luvun alussa budjettileikkaukset vientivetoiseen talouskasvuun.

Suomella oli kuitenkin tutkijoiden mukaan apuna valuutan arvon devalvoituminen, mikä teki vientituotteista houkuttelevampia ulkomailla. Lisäksi muualta löytyi kuluttajakysyntää suomalaistuotteille. Nyt tilanne on monilta osin erilainen.

"Mallinnuksemme mukaan budjettileikkaukset tulevat vähentämään lähitulevaisuuden tuloja enemmän kuin aiemmissa tapauksissa", tutkijat varoittavat.

Maailmanpankin lainat valtioille ovat nekin riippuvaisia IMF:n antamista arvioista. Maailmanpankki linjasi jo vuoden 2006 "World Development Report" -lippulaivajulkaisussaan, että kestävä talouskasvu edellyttää tasaisempaa tulonjakoa.

"Vallan ja hyvinvoinnin eriarvoisuus johtaa mahdollisuuksien epätasa-arvoon. Se haaskaa tuotantopotentiaalia ja kohdentaa resursseja tuottamattomasti", Maailmanpankki muotoili.

Raportin pääviesti oli IMF:n tutkimusten tavoin se, että tasa-arvoinen tulojako on välttämätöntä pitkän aikavälin talouskasvulle.

"Tasaista pelikenttää luovat instituutiot […] auttavat saavuttamaan kestävää talouskasvua ja kehitystä. Tasainen tulonjako tuottaa siten kaksinkertaisen hyödyn: se tuo yhtäältä potentiaalisia hyötyjä pitkän aikavälin kehitykselle, toisaalta se antaa lisää mahdollisuuksia köyhemmille ryhmille yhteiskunnassa", Maailmanpankki linjasi.
Tutkimus etenee, muuttuuko lainapolitiikka?

"Tutkijoiden löydökset ovat tulosta IMF:n tutkimusosaston kasvavasta kiinnostuksesta tuloerojen vaikutusten tutkimiseen", IMF:n tutkimusosaton Lougani luonnehtii uutista omassa blogissaan 9.1. Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu viime vuosina myös muissa IMF:n tutkijoiden julkaisuissa.

IMF:n tutkimusosaston tutkimukset julkaistaan yleensä saatteella, jonka mukaan ne eivät välttämättä edusta järjestön virallista linjaa. Tutkimustradition muutos on kuitenkin ollut merkittävä erityisesti, kun sitä peilataan Kansainvälisen valuuttarahaston historiaa vasten.

Ronald Reaganin valtaannousun jälkeen IMF:n johdossa ja tutkimusosastolla vakiintui näkemys, jonka mukaan talouskasvun hyödyt saavuttavat joka tapauksessa lopulta myös kaikista köyhimmät, eikä tulonjaosta tarvitse käytännössä kantaa huolta.

Vaikka Reaganin hallinnon tuomat mustavalkoiset opit saivat harmaan sävyjä jo 1980-luvun kehityksen "menetetyn vuosikymmenen" jälkeen, ovat monet perusoletukset pysyneet lainaehtoja katsottaessa samoina.

Useiden IMF:n vuoden 2008 jälkeen myöntämiä kriisilainoja käsitelleiden tutkimusten mukaan IMF suosittaa tai vaatii edelleen usein tuloeroja kärjistäviä toimia silloinkin, kun vaihtoehtoja olisi.

Esimerkiksi köyhimpiin kansalaisiin iskeviä kulutusveroja on markkinoitu monelle vuoden 2008 kriisin jälkeen vaikeuksiin ajautuneelle maalle.

Maailma.net: Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja

Maailma.net
Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan. Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.
Markkinat palkitsevat yksittäisen kalastajan sen perusteella mitä enemmän kalastaja kykenee kalastamaan. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei markkinoiden kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina.

Markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle, koska markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei kykene ottamaan huomioon kalakantojen ylikalastamisesta aiheutuvia kustannuksia eli kalastuksen ulkoisvaikutuksia. Kalan hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Kun kalan tarjonta laskee tarpeeksi voimakkaasti alle kysynnän, ja kalan hinta on nousee niin korkealle etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

Markkinoita voidaan rajoittaa erilaisilla säätelykeinoilla, kuten kiintiöillä ja alueellisilla sopimuksilla. Lisäksi kalalle voidaan asettaa erilaisia veroja, jotka korjaavat markkinoiden hinnoittelun vääristymää. Kuitenkaan ne eivät poista itse rakenteellista ongelmaa, ja kalastajien ja valtioiden näkökulmasta on lyhyellä tähtäimellä sitä kannattavampaa mitä vähemmän joutuu ottamaan huomioon erilaisia rajoituksia.

Kyseessä on oppikirjaesimerkki kilpailuun ja ahneuteen pohjaavan markkinatalouden rakenteellisista ongelmista. Markkinoita vaivaa krooninen ns. julkisten resurssien ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että markkinamekanismit kannustavat enemmänkin luonnonresurssien liikakulutukseen kuin niiden kestävään hyödyntämiseen.


Maailma.net 01.02.2012
Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja

Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan.

Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Brittiläisen Kolumbian yliopiston valtameritutkija Daniel Pauly näkee piikkimakrillin kriisin hälyttävänä viitteenä kaikkien valtamerien romahtamisesta. Hänen mielestään kyse on kuin viimeisestä puhvelista.

Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.

Esimerkiksi Chilessä pieni määrä pääasiassa rikkaiden perheiden kontrolloimia yhtiöitä omistaa oikeudet 87 prosenttiin piikkimakrillisaalista, ja hallituksen tuella ne ovat varmistaneet valtavat kiintiöt.

Vuonna 2006 eteläiselle Tyynellemerelle perustettiin oma kalastusorganisaatio SPRFMO, jonka tavoitteena oli suojella kalaa. Vain kuusi maata on kuitenkin ratifioinut sopimuksen. Mukana olevien maiden on kuitenkin tarkoitus kokoontua tammikuun lopussa keskustelemaan ylikalastuksesta.

EU yksi syypää ylikalastukseen

Eteläisen Tyynenmeren tilanne ei ole poikkeus, vaan ylipäätään maailman meret on kalastettu tyhjiin. Maailmassa kalastetaan noin 2,5 kertaa enemmän kuin olisi kestävää.

Ympäristöjärjestö WWF nostaa tuoreessa tutkimuksessaan yhdeksi syyksi EU:n, jonka kalastusalukset kalastavat yhä enemmän unionin rajojen ulkopuolella. WWF:n mukaan pienenevät kotimaiset saaliit ja alusten rajoittaminen Euroopassa on johtanut siihen, että alukset ovat siirtyneet muualle. Näin ne riistävät uusia vesiä ja lisäävät kalakantojen painetta.

EU:lla on meneillään yhteisen kalastuspolitiikan uudistusprosessi, ja WWF vaatii sitä varmistamaan kalastuksen kestävyyden sekä kampanjoimaan kestävän kalastuksen hallinnan puolesta kansainvälisesti.