Taloussanomien kolumni: Luonnonkin voi yksityistää
Anna Mård kirjoittaa kolumnissaan Taloussanomissa, että brittihallitus suunnittelee valtion metsien myymistä yrityksille, järjestöille ja muille yhteisöille. Mård kauhistelee metsien yksityistämisaikeita, mutta pitää kokemuksia viime vuosikymmenien yksityistämisaallosta Britanniassa pääosin hyvinä.
Myös rahoitussektoria on säädeltävä nykyistä voimakkammin – rahoituspalvelut kannattaisi kansallistaa kokonaisuudessaan. Rahoitussektori on hyödyllinen, kun se ohjaa yhteiskunnan säästöjä hyödyllisiin ja tuottaviin investointeihin, kuten uusiin ja parempiin tuotantokoneisiin. Viime vuosikymmeninä rahoitussektori on siirtynyt poispäin alkuperäisestä tehtävästään kohti spekulatiivisia rahoitusinvestointeja suurten voittojen perässä, mikä on johtanut säännönmukaisesti toistuviin talouskupliin.
Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme vision taloudesta, joka perustuu demokraattiseen suunnitteluun markkinamekanismien sijaan.
TS Anna Mård 4.2.2011
Luonnonkin voi yksityistää
Lempiharrastukseni Skotlannin lomilla on metsissä samoileminen. Lukuisilla kesälomamatkoilla mm. Argyllin metsämaastot ovat vieneet minut suomalaiseen sielunmaisemaan täällä tuhansien kilometrien päässä.
Etenkin Skotlannissa suomalaista metsähallitusta vastaavan Forestry Commissionin hoitamat parkkipaikat, opasteet ja metsäpolut ovat hyvin hoidettuja, vaikka siltikin jotenkin villejä, vapaita ja luonnonmukaisia. Satoi tai paistoi.
Vaikka olen suunnistustaitoinen, en halua metsäretkistäni selviytymistaisteluja. Enkä varsinkaan sellaisia, joissa joudun pohtimaan, liikunko laillisilla vai laittomilla reiteillä. Kymmenen vuotta sitten tänne tullut kulkemisen vapaus – jokamiehen oikeuksien typistetty muoto – ei täysin toimi, kun maanomistajat voivat hakea siihen poikkeuksia jos jonkinlaisilla perusteilla.
Metsäretkien selviytymisleikit alkavat, jos brittihallitus onnistuu pian yksityistämään valtion metsät. Kun 90 prosenttia meistä briteistä asuu taajamissa ja kun maan pinta-alasta vain 12 prosenttia on metsien peitossa, metsissä kulkijat tarvitsevat ihan ensimmäiseksi parkkipaikkoja.
Asun Englannin metsäisimmässä maakunnassa. Lähimpään metsään on tunnin kävelymatka.
Metsämatkailun puolesta
Brittihallitus ehdottaa, että Forestry Commissionin hallussa olevat metsät voitaisiin myydä eniten tarjoavalle. Se kaavailee ostajiksi niin yksityisiä yrityksiä kuin hyväntekeväisyysjärjestöjä ja paikallisia yhteisöjäkin. Forestry Commission omistaa maan metsistä vajaan viidenneksen.
Britit ovat tästä yksityistämishankkeesta kauhuissaan. Mielipidemittausyhtiö YouGovin mukaan 84 prosentta kansalaisista vastustaa hanketta. Vaikka Britannia on saarivaltio, niin metsämatkailu on rantalomailua suositumpaa. Viime vuonna pelkästään Englannin julkisesti omistetuissa metsissä kävi 40 miljoonaa matkailijaa.
Metsä on myös englantilaisen sielunmaisema. Yksityisomistuksessa se voi äkkiä joutua useimpien ulottumattomiin. Siihen riittää yksinkertaisesti parkkipaikkojen poistaminen.
Kampanjointi julkisten metsien puolesta on alkanut voimalla. Sen keulakuvia ovat mm. Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams, näyttelijä Judi Dench, laulaja Annie Lennox, taiteilija Tracey Emin, malli Lily Cole, Lontoon ex-pormestari Ken Livingstone, muotisuunnittelija Vivienne Westwood ja kirjailija Bill Bryson.
Toivon, että tämä julkimojoukko onnistuu kansan tuella torppaamaan hallituksen hankkeen. Yksityistämistä viedään täällä Britanniassa aina vaan pitemmälle, mutta silti on aloja, joille yksityisomistus ei kansalaisten mielestä sovi.
Yksityistämisen rajat
Melkein 27 vuotta sitten yksityistettiin ensimmäinen iso valtionyhtiö, British Telecom. Sitä seurasi 41 muuta yhtiötä vuoteen 1990 mennessä. Pääasiassa kokemukset ovat olleet hyviä, vaikka junanradat myöhemmin päätyivätkin takaisin valtiolle.
Kaasuverkon yksityistäminen osoittautui pelottavaksi kokemukseksi, kun maassa levisi huhu, että venäläiset haluavat sen omistajiksi. Nyt huhut ovat laantuneet.
Yksityinen omistaja saa kuitenkin myydä omaisuutensa myös ulkomaalaisille. Jo 1980-luvulla yksityistetyt lentokentät kuuluivat lähes poikkeuksetta BAA-konsernille, joka oli lähes monopoliasemassa. Kun yhtiö siirtyi espanjalaisomistukseen, britit tajusivat monopolien vaarat ja BAA on sittemmin joutunut luopumaan muutamista kentistä.
Lennonjohdon yksityistäminen jäi puolitiehen, kun kansa pelkäsi, että yksityinen voitontavoittelu heikentäisi lentoturvallisuutta. Lopulta valtio myi osan omistuksistaan brittiläisille lentoyhtiöille.
Valtio voi kuitenkin saada omistuksistaan kipeästi kaivattua rahaa. Viimeisimmllä yksityistämislistalla ovat mm. posti, satamat, rannikkopelastuspalvelu, jotkut yliopistot ja tietenkin myös metsät. Mikään ei ole valtakunnassa pyhää silloin, kun rahaa tarvitaan.
Valtio voi kuitenkin saada omistuksistaan kipeästi kaivattua rahaa. Viimeisimmällä yksityistämislistalla ovat mm. posti, satamat, rannikkopelastuspalvelu, jotkut yliopistot ja tietenkin myös metsät. Mikään ei ole valtakunnassa pyhää silloin, kun rahaa tarvitaan.Viimeaikaisen talouskurimuksen aikana on esitetty toistuvasti ajatus siitä, että valtioiden talous toimii samoin periaattein kuin kotitalouden menot ja tulot. Toisin sanoen valtion tulojen on aina ylitettävä menot, muuten valtiota odottaa konkurssi. Myös Mårdin kolumnissa tämä ajatus näkyy voimakkaasti. Logiikka on yksinkertainen ja tarttuva, mutta valtioiden kohdalla täysin virheellinen. Valtioiden pitäisi nimenomaan pyörittää talouttaan väliaikaisilla, nykyistä suuremmilla budjettivajeilla, ja ohjata rahaa koulutukseen, vihreään infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon, missä euroa kohden syntyy eniten työpaikkoja. Valtioiden lainaehdot ovat yksittäisiä kotitalouksia merkittävästi paremmat, eikä valtio voi joutua yrityksen kaltaisesti konkurssiin. Monet maailman talousvetureista ovat kulkeneet jo pitkään alijäämäisillä budjeteilla – toisin sanoen lainarahalla.
Myös rahoitussektoria on säädeltävä nykyistä voimakkammin – rahoituspalvelut kannattaisi kansallistaa kokonaisuudessaan. Rahoitussektori on hyödyllinen, kun se ohjaa yhteiskunnan säästöjä hyödyllisiin ja tuottaviin investointeihin, kuten uusiin ja parempiin tuotantokoneisiin. Viime vuosikymmeninä rahoitussektori on siirtynyt poispäin alkuperäisestä tehtävästään kohti spekulatiivisia rahoitusinvestointeja suurten voittojen perässä, mikä on johtanut säännönmukaisesti toistuviin talouskupliin.
Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme vision taloudesta, joka perustuu demokraattiseen suunnitteluun markkinamekanismien sijaan.
TS Anna Mård 4.2.2011
Luonnonkin voi yksityistää
Lempiharrastukseni Skotlannin lomilla on metsissä samoileminen. Lukuisilla kesälomamatkoilla mm. Argyllin metsämaastot ovat vieneet minut suomalaiseen sielunmaisemaan täällä tuhansien kilometrien päässä.
Etenkin Skotlannissa suomalaista metsähallitusta vastaavan Forestry Commissionin hoitamat parkkipaikat, opasteet ja metsäpolut ovat hyvin hoidettuja, vaikka siltikin jotenkin villejä, vapaita ja luonnonmukaisia. Satoi tai paistoi.
Vaikka olen suunnistustaitoinen, en halua metsäretkistäni selviytymistaisteluja. Enkä varsinkaan sellaisia, joissa joudun pohtimaan, liikunko laillisilla vai laittomilla reiteillä. Kymmenen vuotta sitten tänne tullut kulkemisen vapaus – jokamiehen oikeuksien typistetty muoto – ei täysin toimi, kun maanomistajat voivat hakea siihen poikkeuksia jos jonkinlaisilla perusteilla.
Metsäretkien selviytymisleikit alkavat, jos brittihallitus onnistuu pian yksityistämään valtion metsät. Kun 90 prosenttia meistä briteistä asuu taajamissa ja kun maan pinta-alasta vain 12 prosenttia on metsien peitossa, metsissä kulkijat tarvitsevat ihan ensimmäiseksi parkkipaikkoja.
Asun Englannin metsäisimmässä maakunnassa. Lähimpään metsään on tunnin kävelymatka.
Metsämatkailun puolesta
Brittihallitus ehdottaa, että Forestry Commissionin hallussa olevat metsät voitaisiin myydä eniten tarjoavalle. Se kaavailee ostajiksi niin yksityisiä yrityksiä kuin hyväntekeväisyysjärjestöjä ja paikallisia yhteisöjäkin. Forestry Commission omistaa maan metsistä vajaan viidenneksen.
Britit ovat tästä yksityistämishankkeesta kauhuissaan. Mielipidemittausyhtiö YouGovin mukaan 84 prosentta kansalaisista vastustaa hanketta. Vaikka Britannia on saarivaltio, niin metsämatkailu on rantalomailua suositumpaa. Viime vuonna pelkästään Englannin julkisesti omistetuissa metsissä kävi 40 miljoonaa matkailijaa.
Metsä on myös englantilaisen sielunmaisema. Yksityisomistuksessa se voi äkkiä joutua useimpien ulottumattomiin. Siihen riittää yksinkertaisesti parkkipaikkojen poistaminen.
Kampanjointi julkisten metsien puolesta on alkanut voimalla. Sen keulakuvia ovat mm. Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams, näyttelijä Judi Dench, laulaja Annie Lennox, taiteilija Tracey Emin, malli Lily Cole, Lontoon ex-pormestari Ken Livingstone, muotisuunnittelija Vivienne Westwood ja kirjailija Bill Bryson.
Toivon, että tämä julkimojoukko onnistuu kansan tuella torppaamaan hallituksen hankkeen. Yksityistämistä viedään täällä Britanniassa aina vaan pitemmälle, mutta silti on aloja, joille yksityisomistus ei kansalaisten mielestä sovi.
Yksityistämisen rajat
Melkein 27 vuotta sitten yksityistettiin ensimmäinen iso valtionyhtiö, British Telecom. Sitä seurasi 41 muuta yhtiötä vuoteen 1990 mennessä. Pääasiassa kokemukset ovat olleet hyviä, vaikka junanradat myöhemmin päätyivätkin takaisin valtiolle.
Kaasuverkon yksityistäminen osoittautui pelottavaksi kokemukseksi, kun maassa levisi huhu, että venäläiset haluavat sen omistajiksi. Nyt huhut ovat laantuneet.
Yksityinen omistaja saa kuitenkin myydä omaisuutensa myös ulkomaalaisille. Jo 1980-luvulla yksityistetyt lentokentät kuuluivat lähes poikkeuksetta BAA-konsernille, joka oli lähes monopoliasemassa. Kun yhtiö siirtyi espanjalaisomistukseen, britit tajusivat monopolien vaarat ja BAA on sittemmin joutunut luopumaan muutamista kentistä.
Lennonjohdon yksityistäminen jäi puolitiehen, kun kansa pelkäsi, että yksityinen voitontavoittelu heikentäisi lentoturvallisuutta. Lopulta valtio myi osan omistuksistaan brittiläisille lentoyhtiöille.
Valtio voi kuitenkin saada omistuksistaan kipeästi kaivattua rahaa. Viimeisimmllä yksityistämislistalla ovat mm. posti, satamat, rannikkopelastuspalvelu, jotkut yliopistot ja tietenkin myös metsät. Mikään ei ole valtakunnassa pyhää silloin, kun rahaa tarvitaan.