TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:
Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 
Vuorennon mukaan taas
Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.
Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.


Talouselämä 4.4.2011
Suomen kuntasektori on tehokas


Kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorento Suomen Kuntaliitosta kommentoi Talouselämän verkkopalvelussa ilmestynyttä kuntataloutta käsitellyttä juttua. Julkaisemme vastineen tässä:

Talouselämä erehtyy pahasti sivuraiteille arvioidessaan kuntien taloutta ja toimintaa (Kunnat upottavat Suomen velkasuohon, 31.3.2011).

Suomen paikallishallinto arvioitiin EU:n puheenjohtajamaan Hollannin laajassa raportissa 2003 Euroopan kustannustehokkaimmaksi. Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Erityisen kilpailukykyisiä ja tehokkaita olemme terveydenhuollossa. Kansantuoteosuudella mitattuna terveysmenojamme tulisi kasvattaa kahdella miljardilla eurolla, jotta pääsisimme Ruotsin menotasolle. Esimerkiksi pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat ovat Suomessa.

Arviot Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta vuonna 2015 vaihtelevat 2,5 ja 5 prosentin välillä kansantuotteestamme. Euroina tämä on 5-10 miljardia. Kun tästä puolet kohdistuu kuntasektoriin, on selvää, että kuntien talous on tehokkuudestaan huolimatta lähivuodet ahtaalla.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

Suomen Kuntaliiton ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen joulukuussa 2010 julkaistu tutkimus ”Vaikuttavuuden huomioon ottava tuottavuus vanhuspalveluissa” on kestävän tuottavuusmittauksen suhteen uraa uurtava. Tutkimuksessa laskettiin aluksi vanhuspalveluiden tuottavuus noudattaen Tilastokeskuksen tapaa, jossa vaikuttavuutta ei oteta huomioon. Tämän jälkeen tuottavuus laskettiin uudelleen ottaen huomioon vanhusten toimintakyvyn muutokset.

Tulosten mukaan vaikuttavuuden huomioon ottaminen nostaa tuottavuusarviota noin puoli prosenttiyksikköä. Se on vähän lyhyellä aikavälillä, mutta pienentää merkittävästi arviota julkisen talouden kestävyysvajeesta pitkällä aikavälillä, jos havainto voidaan yleistää koko kuntakenttään.

Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi. Kuntapalvelut tarvitsevat tehostamista ja muun muassa sisäisen yrittäjyyden kehittämistä. Yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien tarpeellisia kumppaneita.

Tilastokeskuksen olisi syytä vihdoin luopua nykyisestä tavastaan mitata hyvinvointipalvelujen tuottavuutta koska se ei anna koko kuvaa, vaan vie vääriin johtopäätöksiin, kuten nyt Talouselämä-lehdelle on käynyt.

Reijo Vuorento
Kuntatalouden apulaisjohtaja, Suomen Kuntaliitto