Kauppalehti: Irlanti alentaa minimipalkkoja

Kauppalehti:
Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.
Kanasainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmat seuraavat useimmiten seuraavaa kaavaa. Ulkomaiset sijoittajat menettävät luottamuksensa velkaiseen ja taloudellisissa vaikeuksissa olevaan valtioon. Luottoluokitusten aleneminen nostaa valtiolle myönnettyjen lainojen korkoja, mikä pahentaa valtion tilannetta entisestään. IMF astuu mukaan kuvioihin joko tukipakettien tai neuvonantajien muodossa, ja edessä on erilaisten talouden rakennemuutoksien ohjelma.

Ne sisältävät normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä. Vaikka rakennesopeutusohjelman kohteeksi joutuvat taloudet ovat jo valmiiksi taantumassa, on teoreettisesti perusteltua olettaa, että ohjelma johtaa taantuman pahenemiseen.

Julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Edellä mainitun johdosta on erittäin ymmärrettävää ja perusteltua, että rakennesopeutusohjelmat kohtaavat suurta vastustusta niiden kohteeksi joutuvien kansojen taholta. Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Jos kansainvälisten lainanantajien oikeudet ja edut nostetaan etusijalle, IMF:n ohjelmat ovat järkeviä ja perusteltuja. Jos yksittäisen valtion työllisyys, tuotanto, sosiaalipalvelut ja kestävän talouskasvun mahdollisuudet asetetaan etusijalle, on johtopäätös päinvastainen. Markkinatalouden päätöksentekomekanismit tarjoavat kouralliselle ihmisiä vallan päättää tämän eturistiriidan ratkaisemisesta ja sulkevat käytännössä päätöksenteon ulkopuolelle sen suuren väestönosan, johon päätösten seuraukset viime kädessä vaikuttavat.


Kauppalehti 15.04.2011
Irlanti alentaa minimipalkkoja


Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.

Työttömyys on Irlannissa noussut yli 14 prosentin, ja talouskasvu jää tuoreimpien IMF:n ennusteiden mukaan tänä vuonna 0,5 prosenttiin.

EU:n, EKP:n ja IMF:n troikka päätti perjantaina ensimmäisen tarkastusmatkansa Irlantiin.

Irlanti sai troikalta puhtaat paperit, mikä mahdollistaa seuraavan 4,5 miljardin euron lainaerän luovuttamisen. Tarkastajien mukaan Irlannin budjettivaje näyttäisi asettuvan tänä vuonna 10,5 prosenttiin kansantuotteesta. Luku on hieman heikompi kuin aiempi ennuste, mutta se on tarkastajien mukaan yhä ohjelman mukainen.

Viime vuonna Irlannin budjettivaje oli ennätykselliset 32 prosenttia pankkien pelastusoperaatioiden vuoksi.

Tarkastajien mukaan Irlannin hallituksen kiireellisin tehtävä on panna pankkisektori kuntoon.

Stressitesteissä todettiin pari viikkoa sitten, että Irlannin pankit tarvitsevat lisää pääomia 24 miljardia euroa. Lisäksi pankkien on vähennettävä velkaantuneisuuttaan myymällä arvopapereita. Pankit on tarkoitus myös uudelleenjärjestellä niin, että jäljelle jää kaksi pääpankkia.

Troikka ei ilmoittanut helpotuksista Irlannin hätälainojen kustannuksiin. Se on tarkastajien mukaan poliittinen kysymys, josta on keskusteltava muissa yhteyksissä.

Irlanti ei ole myöskään taipunut muiden euromaiden painostukseen kiristää 12,5 prosentin yhteisöverokantaansa. Tiedotusvälineiden mukaan Irlanti saattaisi kuitenkin olla valmis hyväksymään yhteisen yhteisöveropohjan, jota EU:n komissio esitti maaliskuussa.

Päivi Isotalus, Bryssel

YLE: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

YLE:
Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.
Vaikka vanhempainvapaista yrityksille koituvat todelliset kulut ovat suhteellisen vähäiset, yritykset ovat käyttäneet tätä perusteena siirtyäkseen nuorten naisten kohdalla määräaikaisiin työsuhteisiin. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille monessa mielessä edullisia, sillä ne heikentävät muun muassa työntekijöiden neuvotteluvoimaa ja sen myötä pitävät palkat alhaisempina. Työntekijöiden neuvotteluaseman heikentäminen erilaisin strategisin keinoin on yksi tapa lisätä yrityksen liikevoittoa.


YLE-Uutiset 14.04.2011
Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Lapsen teko maksaa työnantajalle työvoimakuluista mitattuna noin 0,1 - 0,3 prosenttia. Kustannus on monta kertaa pienempi kuin esimerkiksi yritysten luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Suomen vuosittain synnyttävästä 60 000 äidistä vain alle puolet saa palkallista äitiyslomaa. Suurimman osan lapsen hoitokuluista maksaa silloinkin Kela.

- Jos työntekijä saa palkkaa, silloin parilta ensimmäiseltä kuukaudelta Kela korvaa 90 prosenttia ja työnantaja loput 10 prosenttia, selvittää Haataja.

Seuraavista kahdesta kuukaudesta Kela korvaa 70 prosenttia ja työnantaja maksaa palkkaa loput 30 prosenttia. Työnantajan maksuosuus loppuu tähän ja Kela rahoittaa sairausvakuutusrahoilla loput vanhempainvapaasta.

Harva palkkaa sijaista äitiyslomalaiselle

Työnantaja maksaa niin sanotut sivukulut ja mahdollisesti sijaisten palkkaamiset. Mutta vain puolet yrityksistä palkkaa äitiyslomalaiselle sijaisen.

Kymmenesosa yrityksistä valittaa, että äitiyslomat tulevat niille kalliiksi, mutta asiaa ei ole tutkittu.

- Haluaisimme tietää, kuinka suuri tämä työnantajaryhmä on, ja kuinka suuret kulut ovat todellisuudessa. Oma epäilykseni on, että koko yrittäjäkentässä se on aika pieni ryhmä, arvioi Haataja.

Ammattiliitto PAM: paljon rikkomuksia

Palvelualojen ammattiliitosta PAM:ista kerrotaan, että eniten äitiyslomaongelmia on pienyrityksissä. Lakimies Leena Löppönen sanoo, että yhteydenottoja äitiyslomalaisten riidoista työnantajan kanssa tulee runsaasti.

- Säännöllisesti niitä tulee. Meillä on jäsenkuntaa 200 000, niin viikoittain ollaan tekemisissä. Siinä on kyllä paljon työnantajilla myös ylireagoimista, pelätään muutoksia, joita raskaus tuo. Pelätään mahdollisia raskausajan poissaoloja ja lapsen aiheuttamia poissaoloja.

Liiton mukaan raskausaikana tapahtuu edelleen runsaasti laittomia irtisanomisia, työsuhteen purkuja koeajalla, riitoja lomakertymistä sekä äitiysloman paluusuojan rikkomuksia.

Uutta ovat etnisissä ravintoloissa kulttuuri- ja asenne-erojen aiheuttamat ristiriitaiset näkemykset äitiyslomista.

YLE Uutiset / Helena Ala-Mettälä

Talouselämä: Kännykät valmistuvat riistopalkalla

 Talouselämä:
Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.
[...] Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.
Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin. 
Kännyköiden tuotantoyritysten omistajilla, ja heidän etuaan ajavilla johtajilla, on pääasiallisena tavoitteena liikevoiton maksimoiminen. Markkinataloudessa liikevoittoa voi tavoitella yhteiskunnallisesti hyödyllisillä tavoilla, kuten panostamalla tuotannon haittoja vähentävään teknologiaan tai tekemällä tuotannosta muulla tavalla yhteiskunnan kannalta tehokkaampaa.

Liikevoiton lisäämiseen on myös monia yhteiskunnallisesti haitallisia keinoja, joita käytetään markkinoilla säännöllisesti, kuten esimerkiksi työntekijöiden palkkaneuvotteluaseman heikentäminen, työvoiman riisto, ympäristöhaittojen ulkoistaminen muiden maksettavaksi ja tuotannon siirtäminen matalamman palkkatason alueille.

TE 1.3.2011

Kännykät valmistuvat edelleen riistopalkalla

Vuonna 2008 Xbox-pelikonsoleita ja iPhone-älypuhelimia valmistavissa kiinalaisissa tehtaissa maksettiin työntekijöille nälkäpalkkaa ja teetettiin jopa 180 tuntia ylitöitä kuukaudessa.

Tehtaat sakottivat työntekijöitä näiden tekemistä virheistä palkanalennuksilla. Työvoimaa vuokranneet yritykset saattoivat ottaa osan vuokratyöntekijöiden palkasta.

Asiat ovat muuttuneet sittemmin.

Tuore Finnwatchin tutkimus kertoo, että muun muassa Applelle, Microsoftille ja Sonylle merkkituotteita valmistavien kiinalaistehtaiden työoloissa on tapahtunut parannusta.

Kun samat tehtaat tutkittiin uudelleen viime vuoden lopulla, olivat työntekijöiden palkat parantuneet 20-40 prosentilla. Myös työvoiman välittäjien perimiä maksuja valvottiin paremmin, ja rahasakot kurinpitotoimena oli poistettu.

Tehtaissa valmistuu pelikonsoleita, älypuhelimia, mp3-soittimia sekä niiden varaosia.

Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.

Foxconnin itsemurhat herättivät

Kiinalaistehtaiden olosuhteet nousivat näyttävästi esille viime vuonna, kun taiwanilaisen Foxconnin useat työntekijät tekivät itsemurhan.

Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.

Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin.

Finnwatchin raportin yhteenveto on se, että vaikka peruspalkat ovatkin kaikissa tehtaissa nousseet, ne eivät edelleenkään riitä elämiseen.

Myös tehtaiden ammattiyhdistystoiminta on heikkoa. Ay-liike on Kiinassa valtion ohjauksessa, eikä työntekijöillä ole mahdollisuutta valita omia edustajia ammattiyhdistyksiin tai neuvotella työehdoista.

Finnwatchin tutkija Päivi Pöyhönen rohkaisee kuluttajia ja kansalaisjärjestöjä vaatimaan yrityksiltä asiallisia työoloja.

"Kulutuselektroniikkaa valmistavat tehtaat ja niiden asiakasyritykset ovat olleet intensiivisen kampanjoinnin kohteena vuoden 2008 tutkimuksemme jälkeen. Nyt julkaistavan seurantatutkimuksen löytämät parannukset osoittavat, että kampanjoinnilla on ollut myös vaikutusta", Pöyhönen sanoo Finnwatchin tiedotteessa.

TS: Kouluruoka pumpattu täyteen lisäaineita

Taloussanomat:
– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.
[Lääkäri] Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.
– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?
Kun kouluruoan tuotanto ulkoistetaan yrityksille, lasten ruoan ravitsevuus jätetään markkinoilla pelkästään ostajien ja myyjien asiaksi. Ongelmana on, että tuotannolla ja tuotteilla itsessään on usein kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei usein oteta huomioon kauppaa tehdessä. Esimerkiksi kouluruoan lisäainepitoisuudet kasvavat, koska ne lisäävät ruoantuottajien kannattavuutta, vaikka ne muodostavat potentiaalisen riskin lasten terveydelle.

Ne ihmiset, joihin tämä kyseinen ostopäätös vaikuttaa suuresti, esimeriksi tässä kyseisessä tapauksessa lapset ja heidän vanhempansa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Mahdolliset boikotit ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoinen tapa vaikuttaa, koska varallisuudessa on nykyisellään valtavia eroja. Boikoteilla on erityisen hankala vaikuttaa johonkin tiettyyn tuotannon haittaan – varsinkin, jos boikotoitava käytäntö on yleistynyt myös kilpailevien tuottajien keskuuteen.



TS 9.3.2011
Syötetäänkö lapsille koulussa lisäaineilla pumpattua ruokaa?

Tietoisuus kanannahkaa sisältävistä lihapullista, natriumglutamaatista makunsa saavista valmisruoista ja elintarvikkeista, joihin kätkeytyy muun muassa räjähde- ja pesuaineteollisuudesta tuttuja lisäaineita on saanut monen kyseenalaistamaan syömämme ruoan todellisen laadun. Yhä useampi pysähtyykin ostosvirran keskellä tutkimaan ruokapakkausten tuoteselosteita selvittääkseen, mitä haarukan piikkeihin on todella poimimassa.

Aikuisen on omilla valinnoillaan ja pienellä vaivannäöllä mahdollista määritellä, millaisella polttoaineella haluaa elimistönsä käyvän.

Lapset sen sijaan ovat kauppalistankirjoittajien ja erilaisten kukkaronhaltijoiden varassa. Kotona tehdyt valinnat määrittävät kuitenkin vain osan lasten päivittäisen ravinnon laadusta. Pelkästään kouluissa nimittäin ruokailee päivittäin noin 900 000 suomalaista lasta.

Kouluruoka onkin
kemikaalicocktail?

Monta vanhempaa mietityttää, millaista keskuskeittiöissä valmistettua ruokaa kouluissa todellisuudessa syödään.

Vilkaisu Helsingin koulujen ruokalistoihin osoittaa, että tälläkin viikolla kouluissa nautitaan tutuilta vaikuttavia herkkuja:

♦ Maanantai: Jauhelihakastiketta
♦ Tiistai: Saaristolaiskeittoa kirjolohesta
♦ Keskiviikko: Pinaattiohukaisia
♦ Torstai: Kebabkiusausta
♦ Perjantai: Kermaporsasta

Ruokien tuotetietoihin tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättäviä asioita perinteisiltä kuulostavista ruokalajeista. Esimerkiksi maanantaina tarjolla ollut jauhelihakastike sisälsi ainoastaan 35 prosenttia lihaa ja keskiviikon Pinaattiohukaisissa pinaattia on 16 prosenttia.

– Hiukset nousivat pystyyn tuoteselosteita lukiessa. Nämä ruoat ovat melkoisia kemikaalicocktaileja, toteaa lääkäri Antti Heikkilä perehdyttyään viikon ruokalistan ainesosiin. Heikkilän mielestä jokaisen olisi syytä pohtia sitä, millaista ruokaa lapsille tarjotaan.

– Tämä on keskeinen periaatekysymys. Jos yhteiskunta tarjoaa lapsille ruoan, olisi sen oltava kunnollista.

Lapsille ongelmia
muunnelluista ruoka-aineista

Erityisesti Antti Heikkilä kritisoi ruoan muokkausta, jonka hän toteaa karanneen käsistä.

– On mielenkiintoista, että tavallisesta jauhelihakastikkeestakin on saatu jatkettua mössöä, josta ainoastaan 35 prosenttia on lihaa. Lihan lisäksi kastikkeesta löytyy niin muunneltua maissitärkkelystä kuin esimerkiksi elintarvikeväriäkin.

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kovetetuissa kasvirasvoissa
piilee transrasvoja

Myös pinaattiohukaisten sisältämät lisäaineet hämmentävät Antti Heikkilää, mutta lääkärin mielestä viikon pahinta antia ovat torstaina tarjolla oleva kebabkiusaus ja perjantainen kermaporsas.

– En tarjoaisi näitä lapsilleni. Esimerkiksi tuo kermaporsas on aivan hurja kemiallinen kakku. Ruoan voisi nimen perusteella kuvitella sisältävän kermaa, porsasta ja normaaleja mausteita, mutta sen sijaan tässä on mielipuolisesti lisäaineita.

Kermaporsaan tuotetiedoista löytyy noin 40 eri ainesta. Erityisesti Heikkilän huomio kiinnittyy mainintoihin naudanliha-aromista, jonka hän uskoo olevan natriumglutamaattia, karrageenista sekä kovetetuista kasvirasvoista. (Katso koko lista kermaporsaan aineksista jutun lopusta.)

– Kovetetuista kasvirasvoista jopa 50 prosenttia voi muodostua transrasvoista. Esimerkiksi Tanska on kieltänyt transrasvojen käytön kokonaan. Karrageeni puolestaan on levästä tehty uute, joka aiheuttaa paljon suolisto-ongelmia.

Viikon ruokalistalta ainoana puhtaat paperit Heikkiseltä saa saaristolaiskeitto kirjolohesta.

– Siinä on kunnon tavaraa. Toisaalta tämä keitto osoittaa myös sen, että halutessa kouluruoka olisi mahdollista valmistaa ilman ylimääräisiä lisäaineita tai teollisesti muokattuja raaka-aineita.

"Pelottelu on tehnyt
lisäaineista ongelman"

Ravitsemustutukija Patrik Borgin mielestä koululaisten viikon ruokalistalta löytyy melko vähän lisäaineita.

– Totta kai lisäaineista on hyvä keskustella, mutta en näkisi lisäaineasiaa kouluruoassa merkittävänä tekijänä, Borg sanoo ja huomauttaa, etteivät nykyiset lisäaineet ole käytetyissä määrissä haitallisia.

– Erilaisten pelottelutarinoiden myötä lisäaineista on noussut turhan iso ongelma. Kaikkihan me haluaisimme syödä mummon tekemää luonnollista ruokaa, mutta näyttöä nykyaikaisten lisäaineiden haitoista ei ole.

– Esimerkiksi natriumglutamaatti sisältää tavallista natriumia ja glutamaattia. En näe sitä kovin relevanttina huolenaiheena.

Borg sanoo lisäaineista kuhisemisen olevan tämän hetken kuuma juttu ja osa vallalla olevaa ruokatrendiä, johon kuuluu tietynlainen paluu juurille sekä kiinnostus ruoan puhtauteen.

– Monella on sisäsyntyinen ajatus, että luonnollinen on turvallista. Mutta ei teknologinen tuote ole automaattisesti huono. Puolet lisäaineistakin on täysin luonnollisia yhdisteitä.

– Toisaalta, jos syntyisi tahtotila, että kouluruoassa ei tulisi käyttää lisäaineita, ei niistä luopuminen varmaankaan olisi vaikeaa, Borg uskoo.

"Lisäaineista ei
syytä huolestua"

Lisäaineita enemmän Patrik Borgia kiinnostivat kouluruoan tuotetiedoista ilmenneiden raaka-aineiden ravitsemusarvot.

– Ruokalistalta on vaikea löytää ruokaa, jonka raaka-aine ei olisi peruna tai vehnäjauho. Ainekset ovat halvemmasta päästä. Viikon ruokalista on kustannustehokas, mutta se voisi olla ravitsemusarvoltaan parempi.

– Kouluruokailussa on montakin asiaa, josta olen huolissani, mutta lisäaineet eivät ole yksi niistä.

Eniten Borgia huolestuttaa se, onko kouluruokailun rahoitus, monipuolisuus ja maukkaus turvattu.

– Peräti 30 prosenttia oppilaista ei enää syö kouluruokaa. Se on huolestuttavaa ja kertoo siitä, ettei kouluruoan maku ole kohdallaan.

Näistä aineista syntyy kermaporsas:
Ainekset: Kuutioitu sianliha (48 %), vesi, kuohukerma vähälaktoosinen (stabilointiaine karrageeni), minisipuli, vehnäjauho, laktoositon margariini ((kasvirasva, kasviöljy, emulgointiaine (soijalesitiini), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), aromi, A- ja D-vitamiinit)), sinappi (sinapinsiemen, etikkahappo, beetakaroteeni ja riboflaviini, natriumbentsoaatti, aromi), lihaliemivalmiste ((jodioitu suola, maltodekstriini, hiivauute, sokeri, perunatärkkelys, auringonkukkaöljy, naudanliha-aromi, vasikanliha, hapettumisenestoaine (sitruunahappo)), soijakastike (sis. soijaproteiinihydrolysaatti), muunnettu maissitärkkelys, mausteet, aromit (mm. valkopippuri, korianteri, kurkuma, sipuli, valkosipuli), sokeri, suola (0,6 %), elintarvikeväri (E150).

Näistä aineksista syntyy saaristolaiskeitto:
Ainekset: Peruna, vesi, kuutioitu kirjolohifilee (13 %), palsternakka, porkkana, sipuli, suola (0,5 %), tilli, mausteet (mm. valkopippuri).

Helsingin kouluruokien tuotetiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.hel.fi/hki/palmia/fi/Catering-palvelut/Tuotetiedot/Kouluruoan+tuotetiedot

YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat

YLE:
Helsingin lisäksi monien muidenkin kaupunkien kotihoidot ovat luopumassa tai ovat luopuneet lääkkeitten annostelusta ja antaneet sen apteekkien tehtäväksi. Apteekit saavat hinnoitella palvelun vapaasti ja markkinat ovat villit. 
[...] Vanhuksen lääkemenoihin vaikuttaa merkittävästi se, minkä apteekin lähellä hän asuu. Apteekkien villi hinnoittelu merkitsee sitä, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan ja mitä apteekkia käyttävät.
Terveydenhuollon yksityistäminen pala palalta johtaa väistämättä eriarvoisuuden lisääntymiseen Suomessa, kun hinnat määräytyvät enenevässä määrin markkinaperiaattein. Markkinoiden kannustimet ovat erityisen ongelmallisia terveydenhoidossa, koska yksityiset yritykset tarjoavat palveluita kysynnän perusteella. Näin ollen ne, joilla on enemmän varallisuutta, pääsevät määrittelemään pitkälti sen, minkälaisia terveyspalveluita tarjotaan ja mihin lääkärit erikoistuvat.

Tämän seurauksena esimerkiksi yhdysvaltalaisista kirurgeista kohtuuttoman suuri osa erikoistuu kosmetiikkakirurgiaan, vaikka toisenlaiselle kirurgian erityisosaamiselle olisi suurta yhteiskunnallista tarvetta.



YLE 5.4.2011
Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat

- Jo vuonna 2007 huomasimme, että meidän hoitajaresurssimme eivät riitä siihen lääkkeiden jakeluun. Emme pysty saamaan niin paljon uutta henkilökuntaa, että voisimme vastata siihen tarpeeseen, sanoo Helsingin kotihoidon johtaja Anna-Liisa Lyytinen

Helsingin lisäksi monien muidenkin kaupunkien kotihoidot ovat luopumassa tai ovat luopuneet lääkkeitten annostelusta ja antaneet sen apteekkien tehtäväksi. Apteekit saavat hinnoitella palvelun vapaasti ja markkinat ovat villit.

Annosjakelun viikkohinta apteekkien välillä voi vaihdella nollasta eurosta jopa kahteenkymmeneen euroon, selviää tuoreesta Avohuollon apteekkitoiminnan kehittämistarpeet -raportista.

Ajankohtainen kakkonen teki soittokierroksen liki pariinkymmeneen helsinkiläiseen ja tamperelaiseen apteekkiin. Soittokierros osoitti, että saman kaupungin sisällä toisen apteekin annosjakelusta perimä hinta voi olla kaksinkertainen toiseen verrattuna. Vanhuksen lääkemenoihin vaikuttaa merkittävästi se, minkä apteekin lähellä hän asuu.

Apteekkien villi hinnoittelu merkitsee sitä, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan ja mitä apteekkia käyttävät.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen ylijohtaja Sinikka Rajaniemi vaatiikin, että annosjakelupalvelu on saatava hallintaan ja palveluhinnat valtakunnan tasolla samansuuruiseksi.

Ylioppilaslehti: Yliopiston johdon palkat ja hallituksen kulut hurjassa nousussa

Ylioppilaslehti:
Uudistuksen myötä syntyi myös aivan uusi rahareikä, kun yliopistokollegio päätti alkaa maksaa hallituksen jäsenille palkkioita. Aiemmin konsistorin eli nykyisen hallituksen vuosi kulut olivat 2 500 euron luokkaa, mikä koostui opiskelijajäsenille maksettavista palkkioista. Nyt kulut ovat satakertaistuneet 252 000 euroon.
[...] Yliopistojen johdon palkkapussit lihoivat yliopistouudistuksen myötä. Palkat nousivat kertaheitolla vuoden 2010 alusta. Helsingin yliopiston rehtorin palkka nousi 61 prosentilla nykyiseen 17 000 euroon kuussa. Kanslerin ja ensimmäisen vararehtorin palkka kasvoivat 27 prosentilla 14 500 ja 12 000 euroon ja hallintojohtajan palkka 20 prosentilla 11 000 euroon. 
Hurjien palkkojen maksaminen työntekijän tuottavuuden ja työtehtävien vastuullisuuden perusteella on kyseenalaista, sillä yksilöiden tuottavuuden vertailu on tunnetusti erittäin haasteellista, ellei mahdotonta. Miten erottaa yksilön henkilökohtaisen saavutuksen ryhmän edistyksestä? Kuinka suuri osa tuottavuuden lisääntymisestä on muiden tekijöiden ansiota tai puhtaasti sattumaa?

Vastuuperustelua on myös hankala ymmärtää, varsinkin kun korkean palkan ansaitsija ei kanna todellista henkilökohtaista vastuuta työnsä tuloksista. On myös huomattava, että johtajien on todettu nauttivan työnsä puolesta runsaasti etuja ja kärsivän vähemmän stressistä kuin alaisensa. Ainoa oikeudenmukainen palkkauksen peruste on työntekijän vaivannäkö, eli tehdyn työn määrä ja työtehtävien raskaus tai epämiellyttävyys. Tämän periaatteen mukaisesti yliopiston johtajat ansaitsisivat todennäköisesti työtehtävistään palkkaa vähemmän kuin esimerkiksi yliopiston laitoshuoltajat.




Ylioppilaslehti Ann-Mari Huhtanen & Sofia Virtanen 1.4.2011
Yliopiston johdon palkkapussit lihoivat

Yliopistouudistuksen myötä yliopiston hallituksen kulut satakertaistuivat ja rehtorin palkka nousi yli puolella. Johdolle puuhataan lisäksi uutta bonusjärjestelmää. Myös laitosjohdon palkat nousivat, opettajien ja tutkijoiden eivät.

Yliopistojen johdon palkkapussit lihoivat yliopistouudistuksen myötä. Palkat nousivat kertaheitolla vuoden 2010 alusta. Helsingin yliopiston rehtorin palkka nousi 61 prosentilla nykyiseen 17 000 euroon kuussa. Kanslerin ja ensimmäisen vararehtorin palkka kasvoivat 27 prosentilla 14 500 ja 12 000 euroon ja hallintojohtajan palkka 20 prosentilla 11 000 euroon.

Ylen MOT-ohjelma kertoi Helsingin yliopiston johdon nousseista palkoista valtion tuottavuusohjelmaa käsittelevässä ohjelmassaan maaliskuun puolivälissä. Ylimmän johdon palkkakehitys on ollut samansuuntainen myös muissa yliopistoissa, joskin Helsingin yliopistossa palkka on noussut huimimmin.

Turun yliopiston rehtorin palkka on noussut 25 prosentilla, sen ollessa nyt 12 500 euroa. Oulussa rehtorin palkka nousi 26 prosentilla 12 000 euroon ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa 21 prosentilla 10 300 euroon. Entisen Joensuun yliopiston, nykyisen Itä-Suomen yliopiston rehtorin palkka on nykyään 12 000 euroa, se nousi 33 prosentilla. Vaasassa rehtorin palkka nousi vain viisi prosenttia ja on nyt 9 700 euroa. Jyväskylän ylioppilaslehden mukaan Jyväskylän yliopiston rehtori on viime vuoden alusta alkaen kuitannut 60 prosenttia aiempaa parempaa palkkaa.

Muiden julkisoikeudellisten yliopistojen rehtorit kieltäytyivät kertomasta palkkatietojaan tai heitä ei tavoitettu. Aalto-yliopiston rehtori ei vastannut sähköpostiviestiin, eikä häntä tavoitettu puhelimitse. Koska Aalto-yliopisto on säätiörahoitteinen, sen palkkatiedot eivät ole olleet missään vaiheessa julkisia.

Palkankorotusten jälkeen Helsingin yliopiston hallituksessa on esitetty, että johdolle luotaisiin lisäksi oma bonusjärjestelmä. Toistaiseksi ylimmän johdon kannustuspalkkioista ei ole päätetty. Hallituksen jäsenen, oi keushistorian ja roomalaisen oikeu den professori Jukka Kekkosen mukaan on epäselvää, mihin johtoa kannustettaisiin ja miten suoritusta mitattaisiin.

”Ylimmän johdon kannustuspalkkiojärjestelmä – jonka esikuvat lienevät yritysmaailmasta – on sikäli hankalaa, että on vaikea löytää palkitsemisen kriteerejä”, hän sanoo.

Kekkonen aloitti hallituksen jäsenenä vuoden 2010 helmikuussa.

Hallitus päätti johdon uusista palkoista joulukuussa 2009.

Hallituksen puheenjohtaja Antti Tanskanen perustelee korotuksia uudistuksen tuomilla muutoksilla ja johdon kasvaneella vastuulla.

”Toimenkuva ja vastuut muuttuivat olennaisesti uuden yliopisto lain myötä. Valmistelevassa ryhmässä pohdimme ja vertasimme, mitä johtajille maksetaan samankokoisissa organisaatioissa, joissa ta lousvastuu on yhtä suuri”, Tanska nen perustelee.

Palkkojen tarkistamista alettiin valmistella Tanskasen aloitteesta. Työryhmässä olivat hänen lisäkseen varapuheenjohtaja Jaana Husu-Kallio ja rivijäsen Jorma Ollila.

Rehtori Thomas Wilhelmssonin mukaan paremmalle palkalle on perusteensa.

”Kyllä rehtorin duuni on vaativampaa kuin ennen. Vastuulla on nyt koko yliopiston konserni, rahastot ja sisaryhtiöt, joiden yhteinen liikevaihto on toista miljardia vuodessa. Hallitus hengittää niskaan ja vaatii tuloksia eri tavalla”, hän sanoo.

Uudistuksen myötä syntyi myös aivan uusi rahareikä, kun yliopistokollegio päätti alkaa maksaa hallituksen jäsenille palkkioita. Aiemmin konsistorin eli nykyisen hallituksen vuosi kulut olivat 2 500 euron luokkaa, mikä koostui opiskelijajäsenille maksettavista palkkioista. Nyt kulut ovat satakertaistuneet 252 000 euroon.

Hallituksen puheenjohtaja kuittaa joka kuukausi 2 500 euroa, varapuheenjohtaja 2 000 euroa ja rivijäsenet, opiskelijajäsenet mukaan lukien, 1 500 euroa. Palkka juoksee vaikka jäsen ei osallistuisi kokouksiin.

Yliopistokollegion puheenjohtaja Markku Kulmalan mukaan palkkioiden on tarkoitus toimia kannustimena.

”Vastuu on eri vuonna 2010 kuin vuonna 2009. Tarkoitus oli, että palkkio on sen verran kilpailukykyinen, että ihmiset paneutuvat hallitustyös kentelyyn. Sen piti olla riittävän iso porkkana, että se on työmäärään suhteutettu”, Kulmala kertoo.

Palkkiot päätettiin nostaa sille tasolle, ettei niitä tarvitse jatkuvasti tarkistaa, mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Mallia otettiin ulkomaisista yliopistoista, Aalto-yliopistosta ja yrityksistä. Onko 1 500 euroa esimerkiksi Ollilan vuosituloissa riittä vä porkkana?

Kulmalaa naurattaa.

”En usko, että kukaan istuu siellä palkkion vuoksi, mutta sen pitää olla kohtuullinen.”

Yliopistouudistus ei nostanut pelkästään ylimmän johdon palkkoja. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemen mukaan esimiestehtävien tuomat vastuut ovat nostaneet hieman myös laitosjohdon palkkoja.

Kaakkuriniemi huomauttaa, ettei vät reippaat palkankorotukset itsessään ole kiistakysymys, vaan niiden takana oleva ajatusmalli. Johtajien palkankorotukset kertovat yliopiston siirtymisestä kohti yritysmaailman oppeja, jotka eivät nosta yhteishenkeä vaan lisäävät eriarvoisuutta.

”Ei tässä barrikadeille olla nouse massa. Lähinnä kyynistä huumoria yritetään viljellä. Mutta eihän tämä ole oikeudenmukaista. Palkkojen suhteen kysymys voi olla kilpailuky vystä, jota toistellaan liikemaailmas sa, mutta se näkyy toisinkin päin. Systeemi osoittaa ihmisille, että jo kainen ryhmä on yksikseen etuja saalistamassa”, hän sanoo.

Myös Jukka Kekkonen pitää kehi tystä huolestuttavana. Hän pitää joh don saamia palkankorotuksia yleiseen linjaan verrattuna kritiikille altiina. Hänen mielestään myös hallituksen saamat palkkiot ovat yläkanttiin.

”Vaarana on, että yliopiston hallin toon osallistuva johto irrottautuu etuineen professorikunnasta ja muus ta henkilökunnasta”, hän sanoo.

”Yliopistouudistuksen jälkeisessä murrostilassa olisi erityisen tärkeää, että yhteisöllisyyttä ja perustoiminto jen edellytyksiä vahvistetaan ja että luottamus eri toimijoiden välillä säi lyy. Merkkejä työilmapiirin huonontu misestä on selvitysten mukaan nähtä vissä.”

YLE: Jo joka viides Vantaan yksineläjä toimeentulotuen varassa

YLE uutisoi, että Vantaalla jo joka viides yksin asuva tai yksin huoltava joutuu elämään toimeentulotuen varassa.
Viime vuonna Vantaalla toimeentulotukea haki lähes 13 000 kotitaloutta (...) Useampi kuin joka kolmas asiakas oli uusi.

Suurimmat toimeentulotuen saajaryhmä ovat työmarkkinatukea saavat työttömät ja työmarkkinatuelta pudonneet pitkäaikaistyöttömät. Joka kuudes vantaalainen toimeentulotukiasiakas oli viime vuonna työtön.

Erityisesti yliedustettuina toimeentulotuen saajien joukossa suhteessa väestöosuuteensa ovat yksinhuoltajat.
YLE kirjoitti aiemmin tänä vuonna, kuinka kaikkien köyhimpien, toimeentulotukien varassa elävien perheiden lapsilisät leikataan. Vantaalla ollaan vielä hieman koko maan lukemia alempana, joiden mukaan joka neljäs yksinhuoltajaperhe saa toimeentulotukea. Uutinen kuvastaa huolestuttavaa kehitystä, kun OECD-maiden nopein tuloerokehitys jakaa Suomen yhä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin. Samalla kun rikkaampi väestönosa nostaa yhä kovempia ansioita, alempien, perusturvan varassa elävän väestönosan tulot eivät riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.


YLE-Uutiset 4.4.2011
Jo joka viides Vantaan yksineläjä toimeentulotuen varassa
 
Joka viides yksin asuva tai yksin huoltava vantaalainen joutuu elämään toimeentulotuen varassa. Esimerkiksi lapsettomista pareista toimeentulotukea sai vain kolme prosenttia. Nuorten osuus toimeentulotuen saajista on hälyyttävästi kasvussa.

Viime vuonna Vantaalla toimeentulotukea haki lähes 13 000 kotitaloutta, joista hieman useampi kuin joka kymmenes sai hylkäävän päätöksen. Useampi kuin joka kolmas asiakas oli uusi.

Suurimmat toimeentulotuen saajaryhmä ovat työmarkkinatukea saavat työttömät ja työmarkkinatuelta pudonneet pitkäaikaistyöttömät. Joka kuudes vantaalainen toimeentulotukiasiakas oli viime vuonna työtön.

Erityisesti yliedustettuina toimeentulotuen saajien joukossa suhteessa väestöosuuteensa ovat yksinhuoltajat. Perhepalvelujohtaja Maritta Pesosen mukaan ilmiö on valtakunnallinen.

- Yksinhuoltajaperheiden tilanne on usein taloudellisesti tukala. Useinhan käy niin, että vaikka elatusmaksuja olisi määrätty, ei niitä saada perittyä.

Pesosen mukaan silmiinpistävin muutos Vantaan toimeentulotukiasiakkaissa on nuorten hakijoiden osuuden kasvaminen.

Viime vuonna Vantaalla maksettiin perustoimeentulotukea 33 miljoonaa euroa ja täydentävää toimeentulotukea 3,8 milj. euroa. Ennaltaehkäisevää toimeentulotukea maksettiin hieman alle 700 000 euroa.

Taloussanomat: Joka viides on väärässä työssä

Taloussanomat uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan viidennes työssä käyvistä työntekijöistä kokee olevansa väärässä ammatissa ja työpaikassa.
– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson

Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. 
On muutama rakenteellinen seikka, joiden perusteella voi olettaa osallisuustalouden vastaavan markkinataloutta paremmin ihmisten mielihaluja sekä tarpeita. Ensinnäkin markkinoilla siitä mitä tuotetaan ja miten, päättävät pääosin omistajat ja työnantajat. Työntekijöillä on työpaikkojen päätöksenteossa hyvin vähän rakenteellista sananvaltaa, ja markkinoilla vaikutusvalta jakautuu kuluttajien kesken euro per ääni -periaatteen mukaisesti, mistä johtuen "markkinavoimat" edustavat pääasiallisesti maksukykyisten intressejä eivätkä tasapuolisesti koko yhteisön toiveita. Toinen on tuottavan omaisuuden yksityisomistus, minkä takia monille markkinoille ei pääse edes sisään ilman alkupääomaa ja omistusta, mikä puolestaan sulkee tuottajien tai työnantajien puolen ovet suurelta osalta ihmisiä. Kolmas on ihmisten uudelleenkouluttaminen, mikä on pääasiallisesti (tai vähintäänkin tavoitteena) julkiselle sektorille ulkoistettu kustannus sen sijaan että yritykset kouluttaisivat itse uuden työvoimansa.

Osallisuustaloudessa taas päätöksenteko on hajautettu ja tuotannosta neuvotellaan yhdessä. Päätösvalta jaetaan päätösten oletettujen vaikutusten mukaisesti, ei omistuksen tai hierarkkisen aseman mukaan. Lisäksi osallistuvassa suunnittelussa kaikki voivat vaikuttaa kysyntään ja tarjontaan suurinpiirtein samassa suhteessa. Kysyntää muokkaavan signaalin antaminen talousjärjestelmälle ei edellytä rahaa ja toisaalta kaikki voivat tasavertaisesti esittää tuotantoehdotuksia tiettyjä resursseja vastaan. Näin niin sanottu yrittäjyys tai "markkinoille" sisäänpääseminen ei perustu alkupääomaan vaan pelkästään omaan ahkeruuteen, yhteistyöhön muiden kanssa ja aiotun tuotoksen yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen. Koulutuskustannukset sisältyvät talouden laskelmiin ja yleisiin hintoihin, joten panostukset uudelleenkoulutukseen eivät ole keneltäkään pois jos kyseiselle tuotannolle on tarvetta. Lisäksi tasapainotetut työkokonaisuudet ovat omiaan jakamaan työtehtävät ja niiden vaatiman kyvykkyyden laajasti koko työyhteisölle, joten työhön "perehdyttäminen" on jo valmiiksi olennainen ja normaali osa työpaikkojen toimintaa.

Taloussanomat 6.4.2011
Joka viides on väärässä työssä


Ruotsissa joka viides työntekijä kokee olevansa väärässä ammatissa ja väärässä työpaikassa. Työpaikan vaihto ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, kertoo TCO-tidningen.

Viidennes työssä käyvistä ruotsalaista kokee olevansa jumissa työpaikassaan. Sekä ammatti että työpaikka tuntuvat heistä vääriltä, kertoo TCO-tidningen.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson Tuhkolman yliopistosta TCO-tidningenille.

Tämä on hänen mukaansa iso ongelma, ja tarkoittaa, että ihmiset eivät saa käyttää täyttä potentiaaliaan työssä.

Työssä viihtymättömät kaipaavat vaikutusmahdollisuuksia ja mahdollisuutta oppia uusia asioita työssä sekä tukea esimieheltään.

Vaikka työ tuntuukin väärältä, niin silti moni päättää jäädä. Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. Näin siitä huolimatta, että ruotsalaiset pitävät muutaman vuoden välein tapahtuvaa työpaikan vaihtoa suotavana asiana useammin kuin monet muut eurooppalaiset.

Aronssonin mukaan vähäinen liikkuvuus työmarkkinoilla hidastaa talouden kasvua.

TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:
Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 
Vuorennon mukaan taas
Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.
Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.


Talouselämä 4.4.2011
Suomen kuntasektori on tehokas


Kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorento Suomen Kuntaliitosta kommentoi Talouselämän verkkopalvelussa ilmestynyttä kuntataloutta käsitellyttä juttua. Julkaisemme vastineen tässä:

Talouselämä erehtyy pahasti sivuraiteille arvioidessaan kuntien taloutta ja toimintaa (Kunnat upottavat Suomen velkasuohon, 31.3.2011).

Suomen paikallishallinto arvioitiin EU:n puheenjohtajamaan Hollannin laajassa raportissa 2003 Euroopan kustannustehokkaimmaksi. Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Erityisen kilpailukykyisiä ja tehokkaita olemme terveydenhuollossa. Kansantuoteosuudella mitattuna terveysmenojamme tulisi kasvattaa kahdella miljardilla eurolla, jotta pääsisimme Ruotsin menotasolle. Esimerkiksi pohjoismaiden tehokkaimmat sairaalat ovat Suomessa.

Arviot Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta vuonna 2015 vaihtelevat 2,5 ja 5 prosentin välillä kansantuotteestamme. Euroina tämä on 5-10 miljardia. Kun tästä puolet kohdistuu kuntasektoriin, on selvää, että kuntien talous on tehokkuudestaan huolimatta lähivuodet ahtaalla.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

Suomen Kuntaliiton ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen joulukuussa 2010 julkaistu tutkimus ”Vaikuttavuuden huomioon ottava tuottavuus vanhuspalveluissa” on kestävän tuottavuusmittauksen suhteen uraa uurtava. Tutkimuksessa laskettiin aluksi vanhuspalveluiden tuottavuus noudattaen Tilastokeskuksen tapaa, jossa vaikuttavuutta ei oteta huomioon. Tämän jälkeen tuottavuus laskettiin uudelleen ottaen huomioon vanhusten toimintakyvyn muutokset.

Tulosten mukaan vaikuttavuuden huomioon ottaminen nostaa tuottavuusarviota noin puoli prosenttiyksikköä. Se on vähän lyhyellä aikavälillä, mutta pienentää merkittävästi arviota julkisen talouden kestävyysvajeesta pitkällä aikavälillä, jos havainto voidaan yleistää koko kuntakenttään.

Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi. Kuntapalvelut tarvitsevat tehostamista ja muun muassa sisäisen yrittäjyyden kehittämistä. Yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien tarpeellisia kumppaneita.

Tilastokeskuksen olisi syytä vihdoin luopua nykyisestä tavastaan mitata hyvinvointipalvelujen tuottavuutta koska se ei anna koko kuvaa, vaan vie vääriin johtopäätöksiin, kuten nyt Talouselämä-lehdelle on käynyt.

Reijo Vuorento
Kuntatalouden apulaisjohtaja, Suomen Kuntaliitto

HS: Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin

Helsingin Sanomat uutisoi, että pienituloisten ansioista yhä suurempi osa kuluu asumismenoihin.
Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.
"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.
Tilanne kuvaa hyvin Suomen tämänhetken tulokehitystä. Samalla kun rikkaimman kansanosan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ovat erilaiset yhteiskunnan tuet jääneet pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden talouskasvu on jakautunut siten, että köyhien  määrä on kaksinkertaistunut, köyhien keskuuteen on syntynyt erityinen "kurjalisto", perusturva ei riitä edes minimikulutukseen ja joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea. Samalla verotuksessa on siirrytty pois progressiivisuudesta kohti tasaverotusta.


Helsingin Sanomat 4.4.2011
Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin


Asumiskulut haukkaavat selvästi suuremman loven pienituloisten lompakkoon kuin aiemmin. Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Vantaalaisen yksinhuoltajan Minna Mäläskän perhe on tyyppiesimerkki 164 000 suomalaisesta ruokakunnasta, jotka saavat yleistä asumistukea.

Vantaalaisperheen vuokra on 720 euroa ja Kelan maksama asumistuki 120 euroa kuukaudessa.

"Erotukseksi jää 600 euroa. Aikamoinen summa", huokaa tällä erää pätkätyötä päiväkodissa tekevä nainen.

Palkkaa Mäläskä saa 1 600–1 700 euroa kuukaudessa.

Mäläskä asuu neljän lapsensa kanssa 71 neliön vuokra-asunnossa Vantaan Nikinmäessä. Kolmiossa on yhdistetty keittiö-olohuone sekä kaksi makuuhuonetta, joissa nukkuvat 14-, 13-, 8- ja 3-vuotiaat lapset.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista. Vuokrataso on noussut roimasti varsinkin vapaarahoitteisissa vuokrataloissa, mutta asumistukea ei ole nostettu läheskään samaan tahtiin.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.

"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.

Mäläskäkin on huomannut, että vuokra nousee jatkuvasti nopeammin kuin Kelan asumistukeen hyväksyttävät menot.

Hän on yrittänyt hakea toimeentulotukea mutta tuloksetta.

SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

YLE uutisoi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon vastanneet nostivat suurimmaksi huolenaiheekseen epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä.
Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ. Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.
Sen lisäksi, että tutkimus kertoo ihmisten luonnollisesta tarpeesta tuntea taloudellisen tulevaisuutensa turvatuksi, se ilmentää kapitalistisessa taloudessa vallitsevaa perinteistä ristiriitaa työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työnantajan näkökulmasta ihanteellinen tilanne on "joustavat työmarkkinat", mikä tarkoittaa että työntekijöiden sekä palkkaaminen että irtisanominen onnistuu mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Täten markkinoiden kannustimet ohjaavat työnantajia tavoittelemaan tilannetta, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on mahdollisimman heikko ja irtisanomisesta koituvat kustannukset on sälytetty kolmannen osapuolen eli julkisen sektorin kustannukseksi. Näin mahdollisessa laskusuhdanteessa päästään ylimääräisistä kustannuseristä helposti eroon ja yritys säilyy omistajilleen voittoa tuottavana.

Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä vaikuttaa myös työntekijöiden työyhteisöönsä sitoutumiseen ja täten yhteisön keskinäiseen solidaarisuuteen, mikä vaikuttaa positiivisesti työnantajan neuvotteluasemiin eli siten alentaa palkkoja, heikentää työolosuhteita ja myös ehkäisee työpaikkojen demokratisoitumista.


YLE-Uutiset 30.3.2011
SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

Työelämän epävarmuus on SAK:n tuoreen jäsentutkimuksen mukaan työntekijöiden suurin huolenaihe. Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ.

Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.

SAK:n tutkija Linnea Alho sanoo, että työelämä jakautuu entistä selvemmin voittajiin ja häviäjiin.

-Toisille suodaan vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia kehittyä työntekijänä ja toisille ei, hän sanoo.

SAK:n jäsentutkimukseen vastasi viime vuonna yli 2 000 työntekijää. Tutkimus tehdään joka viides vuosi.

YLE: Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia

YLE:
Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä kymmenestä viiteentoista kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

[...]yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.
Lastensuojelun piirissä kaikkein vähäosaisimpien aseman heikentyminen ja julkisten palvelujen leikkaukset näkyvät kivuliaasti. Tästä kiistatta perustellusta tarpeesta huolimatta lastensuojelun piirissä elävien tai työtään tekevien on hyvin vaikea vaikuttaa tilanteensa parantamiseen. Tämä siitä huolimatta, että erilaisten palkkio-ohjelmien kautta rikastuneen yksittäisenkin johtajan palkkioiden vähäinen osa riittäisi uutisessa kuvaillun kaltaisen kriittisen vajeen paikkaamiseen.


YLE 1.4.2011
Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia
Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä 10-15 kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

Sosiaalivirasto vakuuttaa, että lastensuojelun avohuolto toimii normaalisti kesällä.
-Kesäsijaiset eivät ole kyenneet tällaisiin pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin. Enemmän se on ollut tällaista päivystyksellistä työtä ja se työ täytyy nyt sitten meidän olemassa olevilla resursseilla sitten hoitaa, sanoo perhekeskustoiminnan päällikkö Sisko Lounatvuori.

Hänen mukaansa yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.

Sosiaalityöntekijöistä on kova pula ja avohuollon sosiaalityöntekijöistä noin joka kolmas on epäpätevä.

Kesäsijaisten puute tuli esiin Helsingin valtuuston kyselytunnilla keskiviikkona. Valtuutettu Pekka Saarnion (vas.) mukaan sosiaalityöntekijät ovat erittäin kuormitettuja ja yhdellä sosiaalityöntekijällä on asiakkaita reilusti yli suositusten.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattiyhdistys Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan lastensuojelun avohuollon työntekijöillä oli liikaa asiakkaita, jotta työt sujuisivat lastensuojelulain vaatimalla tavalla.

Helsingin lastensuojelun avohuollon kymmenen toimipistettä ovat auki virka-aikana. Sen lisäksi kaupungissa on ympärivuorokautinen sosiaalipäivystys, johon otetaan muutama kesätyöntekijä aikaisempien vuosien tapaan.

YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

YLE:
Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Aiheesta lisää TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa Elämää köyhänä. Ohjelma on katsottavissa YLE:n sivuilla 20.4. saakka.


YLE 21.3.2011
Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut puolestaan vuosien 1990 ja 2009 välillä 60 000 henkilöllä. Perusturvan leikkausten takia toimeentulotuesta on tullut osalle tuen saajista pysyvä tulon lähde, vaikka sen pitäisi olla tarkoitettu tilapäiseen hätään.

Asiasta kertoo maanantaina 21.3.2011 TV2:n Silminnäkijä-ohjelma Elämää köyhänä. Siinä pohditaan, voivatko keski- ja hyvätuloiset oikeasti ymmärtää, millaista on kitkuttaa köyhän tuloilla

Taloussanomat: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Taloussanomat kirjoittaa menoarvioiden ja valtion rahankäytön taustalla olevasta päätöksenteosta:

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa. [...]

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, [erikoistutkija Heikki] Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle [...] kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.
Kokoomus ei ole yksin tässä tavoitteessaan, vaan kyse on yksittäistä puoluetta laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.




TS 28.3.2011
Tutkija Heikki Tainio: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa.

Erikoistutkija Heikki Taimio Palkansaajien tutkimuslaitoksesta tyrmää valtiovarainministeriön arviot Suomen julkisesta taloudesta ylenpalttisen synkeinä.

Taimion mukaan valtiovarainministeriö on jopa tarkoitushakuisen pessimistinen näkemyksessään siitä, kuinka Suomi toipuu taantumasta.

VM on esittänyt Suomen julkisen talouden kestävyysvajeeksi viisi prosenttia. Luku on kaksinkertainen esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvioon verraten.

Tämä tarkoittaa, että VM:n mukaan valtion, kuntien, työeläkelaitosten ja sosiaaliturvarahastojen tuloja olisi lisättävä tai menoja karsittava 10 miljardilla eurolla ensi vaalikauden aikana, jotta Suomen julkinen talous olisi kestävällä pohjalla.

Taimion mukaan VM:n kestävyysvajelaskelmien perusta horjuu useallakin tavalla.

Esimerkiksi ministeriö arvioi, että bruttokansantuotteen kasvu jää totuttua heikommaksi eli vain 1,7 prosenttiin. Maahanmuuton VM olettaa jäävän nykytasolle ja työurien pidentyvän vain 1,5 vuodella vuoteen 2025 mennessä. Julkisen velan reaalikoron VM odottaa pysyvän 3 prosentissa, vaikka se on viime aikoina ollut jopa negatiivinen.

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle ministeri Jyrki Kataisen ja kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.

Leikkauksia tukee VM:n rooli Suomen virallisena synkistelijänä.

Ministeriön on toki syytäkin olla varovainen ennusteissaan.

– Se on valtiovarainministeriöiden erityisosaamisala.

VM vetoaa arvioidensa yhtäläisyyteen EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen laskelmien kanssa. Ministeriö on saattanut itse myötävaikuttaa ulkomaisiin arvioihin.

Taimion mukaan ekonomistipiireissä on yleinen näkemys, että VM syöttää tietoja kansainvälisille järjestöille. Ulkomaiden kautta kierrätetyt numerot palaavat Suomeen uskottavan leiman kera.

– Erityisesti OECD:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston näkemykset Suomen taloudesta ovat hyvin pinnallisia ja erittäin paljon pessimistisempiä kuin kotimaiset arviot.

Taimio epäilee tämän viittaavan VM:n lukujen käyttöön.

Suomen tilanne eurooppalaisittain valoisa

Heikki Taimio ei ole huolissaan Suomen julkisen talouden tilanteesta muihin EU-maihin verraten.

– Ei meillä mitään hätää ole. Kunhan tästä taantumasta noustaan, tilanne näyttää oikein valoisalta, Taimio toteaa.

Taimio nimeää Suomen ongelmaksi suurten ikäluokkien nopean eläköitymisen. Eläkeläisten hyöky ei kuitenkaan riitä ajamaan Suomen taloutta ahdinkoon.

– Sosiaaliturvarahastot ovat ylijäämäisiä koko ajan. Valtion velkaantuminen jatkuu jonkin aikaa, mutta velkaantuminen on Suomessa monia muita EU-maita maltillisempaa.

Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on euromaissa keskimäärin yli 80 prosenttia. Suomessa suhde on alle 50 prosenttia.

TS: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Taloussanomat:
Yhdysvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin.
Taloussanomien uutisessa viitattu alkuperäinen artikkeli New York Timesissa.


TS 26.3.2011
Lehti: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Yhydsvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin. Asiasta kertoo The New York Times.

Maailmanlaajuisesti GE teki viime vuonna 14,2 miljardin dollarin tuloksen, josta 5,1 miljardia syntyi yhtiön mukaan Yhdysvalloissa.

The New York Timesin mukaan Yhdysvalloissa yhteiskunta ei kuitenkaan hyödy tästä millään lailla, sillä yhtiö on onnistunut keplottelemaan itsensä irti veronmaksusta kekseliäällä kirjapidolla. Yhtiö on muun muassa kirjannut voittojaan veroparatiiseihin ja se on onnistunut lobbaamaan itselleen suuria verohelpotuksia.

Tämän tuloksena verottaja Yhdysvalloissa on jäänyt nuolemaan näppejään, vaikka periaatteessa yhtiövero on maassa 35 prosenttia.

G.E. on ilmoittanut verotaakkansa olevan 7,4 prosenttia sen Yhysvalloissa syntyneestä voitosta. Tosiasiassa tämä luku on reippaasti yläkanttiin, koska yhtiö joutuu maksamaan verot vain, jos se tuo tällä hetkellä muualle kirjatut voitot Yhdysvaltoihin.

Verokikkailusta yhtiössä vastaa sen valtava vero-osasto, jonka palveluksessa on entisiä valtiovarainministeriön ja veroviranomaisten työntekijöitä.

GE ei ole ainoa yritys Yhdysvalloissa, joka hyödyntää verosuunnittelun tuomia etuja. Maan yritysveron osuus kaikista verotuloista onkin laskenut 1950-luvun 30 prosentista vuoden 2009 6,6 prosenttiin.

Parecon Finland Kannelmäen kirjastossa ja Suomen sosiaalifoorumissa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Alkavalla viikolla keskusteluun voi osallistua torstaina 31.3. klo 18 Kannelmäen kirjastossa.

Lisäksi osallisuustalouden mahdollisuuksista keskustellaan lauantaina 2.4. klo 12 Suomen sosiaalifoorumissa, jossa Parecon Finlandin paneelivieraana ja kommentaattorina on kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme "Tilaisuudet" osiosta.

Talouselämä: Rikkaat kiertäisivät korkeat pääomaverot

Talouselämä haastatteli Nordean sijoituspuolen johtajaa, ja kysyi pääomaveron mahdollisen kiristämisen seurauksista.
Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.
Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.
Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.
Markkinoiden aiheuttaman eriarvoisuuden korjaaminen riittävästi erilaisilla korjaustoimenpiteillä, kuten pääomaveron kiristämisellä, on vaikeaa, sillä markkinamekanismit suosivat rakenteellisesti niitä, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen muita enemmän tuottavaa omaisuutta. Nordean johtajan kommentti kuvastaa tätä ongelmaa hyvin, kun hän ilmoittaa että pääomatulojen verotuksen kiristyessä he yksinkertaisesti ohjaisivat suursijoittaja-asiakkaansa sellaisiin tuotteisiin, joista ei kiristynyttä veroa tarvitse maksaa.

Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, joilla nykyinen taloudellisen eriarvoisuuden kasvu voidaan pysäyttää. Pidemmällä aikavälillä taloutemme on järjestettävä kilpailuun ja vahvimman oikeuteen perustuvan markkinatalouden sijaan yhteistyöhön perustuvalla demokraattisella suunnittelulla.



TE 25.3.2011
Rikas osaa kiertää pääoman raippaveron

Kaikki kärkipoliitikot kannattavat pääomatuloille nykyistä kireämpää verotusta. Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.

Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.

Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.

”Suorien osakesijoitusten vaihtoehtona esimerkiksi vakuutuksen sisään pakatut sijoitusvaihtoehdot muuttuisivat entistä houkuttelevammiksi. Niiden avulla on mahdollista optimoida pääomatulojen verotusta”, Lahti sanoo.

Toinen mahdollisuus on sijoitusrahastot.

”Mikä tahansa sijoitusrahastolain piiriin kuuluva instrumentti sisältää mahdollisuuden sijoittaa osingot verovapaasti uudelleen kasvamaan korkoa korolle.”

Myös eläkesäästämiseen tarkoitettujen ps-tilien suhteellinen edullisuus paranisi pääomatulon kiristyksessä. Niiden suosio on kuitenkin muista syistä niin surkea, että käytännön vaikutus jäisi mitättömäksi.

Kaikkien pääpuolueiden johtajat haluavat Arvopaperi-lehden selvityksen mukaan nostaa osake- ja rahastokauppojen voitoista perittävän pääomatuloveron nykyisestä 28 prosentista vähintään 30:een.

Varakas valitsee vaivattoman

Kaikki Nordean tuotteet ovat tarjolla kaikille asiakkaille - mutta vain periaatteessa. Ainoastaan äveriäimpien ulottuvilla on käytännössä esimerkiksi sijoitusten täyden valtakirjan hoitopalvelu. Tällöin asiakas sopii pankin kanssa sovellettavan riskitason, mutta pankki saa vapaasti päättää sijoituskohteista ja -instrumenteista.

”Usein asiakas ei halua uhrata omaa aikaansa varallisuudenhoitoon. Tarjoamme vaivattoman vaihtoehdon”, Lahti sanoo.

Nordea Private Banking -toiminto keskittyy kasvattamaan rikkaimpien asiakkaiden varallisuutta. Luksuspalvelun asiakkuutta voit ruveta kyselemään, kun asiakkaalla on sijoitettavaa rahaa vähintään 100 000 euroa.

Nordean huippuyksiköllä on kaikkiaan yli 3 000 henkilöasiakasta. Sijoitusvarakkaitten määrä on kasvanut viime vuosina koko ajan yli kymmenen prosenttia vuodessa.

Suomessa toimii kaikkiaan kymmenkunta rikkaisiin asiakkaisiin keskittynyttä varainhoitajaa.

Keskisuomalainen: Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Keskisuomalaisen mukaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat nousivat viime vuonna valtavaa vauhtia.
Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.
Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.  
Yritysjohtajille maksettujen jättipalkkioiden seurauksena syntyvä varallisuuden keskittyminen voimistuu entisestään ajan myötä, kun varallisuus periytyy seuraaville sukupolville.



Keskisuomalainen 24.3.2011
Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Markkina-arvoltaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat nousivat Keskisuomalaisen selvityksen mukaan viime vuonna kymmeniä prosentteja edellisvuodesta.

Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.

Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.

Lue aiheesta lisää torstain Keskisuomalaisesta.

Taloussanomat: Kodinkoneet kestävät kaksi vuotta

Taloussanomien artikkelissa selvitetään kodin elektroniikan ja muun käyttötavaran oletettua kestoa, ja mitä oikeuksia Suomessa ja Euroopan Unionissa kuluttajansuoja tarjoaa kuluttajalle. Artikkelissa päädytään siihen lopputulokseen, että jääkaappien, televisioiden ja digiboksien oletetaan kestävän noin kaksi vuotta.
Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti?
Kodin elektroniikan tuotantoa ohjaavat nykyisellään markkinatalouden kannustimet, joiden viesti on selvä: yrityksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa. Yrityksen liikevoittoa voi lisätä tehostamalla tuotantoa, kuten esimerkiksi kehittämällä uusia nopeampia tai vähemmän resursseja vaativia tapoja tuottaa. Tuotannon kehittäminen on usein yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa, koska sen seurauksena tuotantoon vaadittuja työtunteja tai siihen tarvittavien luonnonvarojen määrää voidaan usein vähentää. Markkinoiden kannustimet ohjaavat kuitenkin yrityksiä tekemään myös yhteiskunnallisesti haitallisia ratkaisuja:
  1. Liikevoittoa voi lisätä myös ulkoistamalla tuotannon haitallisia ulkoisvaikutuksia, kuten ilmansaasteita, muiden maksettavaksi.
  2. Liikevoittoa voi lisätä luomalla keinotekoisesti enemmän kysyntää lyhentämällä tuotteiden elinikää.  
Kodin elektroniikan kestävyyttä on tutkittu vähän, mutta moni kuluttaja on huomannut, kuinka esimerkiksi uudet polkupyörät ja kodinkoneet kestävät murto-osan siitä käytöstä, mitä vastaavat laitteet ovat ennen kestäneet. Tuotteiden elinkaaren lyhentyminen aiheuttaa suuren mittakaavan tehottomuutta, koska ehtyviä luonnonvaroja ja tuotantoon vaadittavaa energiaa käytetään tuhlaavasti.



TS 19.3.2011
Pesukone, jääkaappi, televisio ja digiboxi ovat vain kahden vuoden investointeja

Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti? Katso kauanko laitteiden pitäisi kestää.

TV1:n menneellä viikolla esittämä Hehkulamppuhuijaus-dokumentti paljasti, että valmistajat ovat tahallisesti lyhentäneet joidenkin tuotteiden elinikää lisätäkseen niiden myyntiä.

Mitä luvataan, mikä on todellisuus ja mitä kuluttaja voi vaatia myyjältä? Kestääkö hehkulamppu 1 000 tuntia, energiasäästölamput 6 000–15 000 tuntia, pesukone kaksi vuotta, takuupatja 10 vuotta? (Katso lista kestoajoista jutun lopusta.)

Valmistajien antamat suositusajat saa Kuluttajaviraston erikoistutkijan Teemu Sysiojan tekemään erisuuntaisia huomioita:

– Jos useita samanmerkkisiä energiasäästölamppuja pannaan palamaan samaan aikaan, ne eivät simahda samaan aikaan. Suositusaika ei ole sama kuin käyttöaika, Sysioja sanoo.

– Lisäksi on suuria eroja eri merkkien välillä. Ne eivät sammu, vaan kestävät ja kestävät sekä samaan aikaan himmenevät ja himmenevät käyttökelvottomiksi.


Energiasäästölamppujen iäksi ilmoitetaan 6–15 vuotta. Tuo aika on laskennallisen. Se tarkoittaa, että lamppua käytetään päivittäin noin kolme tuntia eli kestävyys on 6 000–15 000 tuntia. Kuluttajavirasto testasi ne viimeksi viime elokuussa. Paras hinta/laatusuhde löytyi Osramin kahdesta testilampusta.

Erot lamppujen välillä olivat suuret. Samoin ne olivat myös vanhanmallisten hehkulamppujen välillä, kun niitä testattiin viimeksi 1997. Yleensä lampun pitäisi palaa 1 000 tuntia. Mutta saman valmistajan samanmallisten lamppujen välillä olivat suuret laatuerot. Esimerkiksi GE:n lamput kestivät 950–1480 tuntia. Voittajaksi tuli silloin Ikea, jonka paras testilamppu paloi yli 2 000 tuntia. Se oli myös halvin.

– Muita ominaisuuksia voi testata, mutta kestävyyttä voi testata luotettavasti vain harvoissa tuoteryhmässä, Sysioja huomauttaa.

Hankalaksi esimerkiksi hän ottaa pesukoneet ja televisiot, jotka pitäisi saada testitilanteessa vanhenemaan ennenaikaisesti. Patjat he onnistuivat vanhentamaan. Kymmenen vuoden käyttö simuloitiin jyräämällä niitä 140-kiloisella telalla. Ilmeni, että takuutuotteet kestivät luvatut ajan.

– Ne olivatkin kaikki merkkituotteita eikä mitään halpahallin vaahtokumipatjoja, Sysioja sanoo.

Sittenkin liian 
pieniä lupauksia?

Entä lupaako valmistaja joskus myös liian lyhyttä käyttöikää? Se on Sysiojan mukaan hankala pala tutkijalle.

– Vaikea osoittaa, että valmistaja toimii väärin. Siitä en kuitenkaan tykkää, että laitteita ei voi eikä kannata korjata, vaan kaatopaikalle päätyy muovia.

Esimerkiksi voi ottaa tulostimen, jolle valmistaja asettaa lyhyeltä kuulostavan määräajan tai pieneltä kuulostavan tulosteiden määrän. Pannaanko laite ennenaikaisesti vaihtoon, vai onko valmistajan perustelu kestävä, kun se haluaa varmistaa, ettei muste valu ja aiheuta haittaa.

Sysioja huomauttaa, että uuden tulostimen saa miltei yhtä halvalla kuin mustekasetin.

Tyypillinen esimerkki on myös videotykin projektorin lamppu, jolle asetetaan yleensä kestoiäksi 2 000–3 000 tuntia. Ennen tämän ajan umpeutumista, laitteen laskuri alkaa ilmoittaa lampun vaihdosta.

– Laskurin voi nollata ja jatkaa vanhan lampun käyttöä. Moni niin tekeekin. Voiko lamppu räjähtää niin, että se vaurioittaa laitetta, Sysioja pohtii kuluttajan ja myyjän välistä vastuunjakoa.

Mallien vaihtuminen
estää järkevät testit

Joidenkin laitteiden testaaminen on liian kallista. Näinpä Kuluttajavirasto on kyllä tehnyt suosituista ilmalämpöpumpuista perusteellisen osto-oppaan, muttei testiä.

Yleensä yksinkertaisten laitteiden vaikkapa 6 000 tunnin käyttöikää voidaan helposti mitata, jos laitteen voi jättää päälle ilman jatkuvaa valvontaa. 6000 tuntia ei ole vuottakaan.

Toisaalta aina ei aika riitä.

– Monissa nykyajan digihärpäkkeissä on se vika, että jos niitä testataan vuoden verran, ne ehtivät poistua markkinoilta ja tilalle ovat tulleet jo uudet mallit.

Akkuporakoneista ja vastaavista työkoneista Sysioja sanoo, että niistä voi jo avaamalla todeta paljon.

– Jos hammaspyörät ovat muovia, ne eivät kestä ammattikäytössä hetkeäkään. Kotitaloudessa, jossa ruuvataan pari ruuvia vuodessa, ne voivat kestää koko eliniän.

Puskaradio
on nopea

Sysiojan mielestä tarvitsisimme nettisivut, joilla kuluttajat voivat kertoa kokemuksistaan. Siitäkin huolimatta, että olisi vaikea kontrolloida, kuka kommentit kirjoittaa, yrittäjä itse vai kilpailija. Ennen ”virallisia nettisivuja” puskaradio on paras – tosin yhdellä suurella varauksella:

– Voiko yksittäistapauksista vetää riittävän hyvät johtopäätökset, Sysioja kysyy ja huomauttaa, että myös positiivinen kokemus on arvokasta – ei pelkkä moite.

Kaksi vuotta
on kohtuus

EU:n kuluttajansuojadirektiiviä on väännetty nyt useampi vuosi. Yksi kiistakohta on ollut myyjän virhevastuun asettaminen kahteen vuoteen. Joissain maissa se olisi edistystä. Suomessa Kuluttajariitalautakunta on kuitenkin antanut ratkaisuja, joissa laitteelta vaadittava kestoikä on arvioitu pidemmäksi, joten meille se olisi takapakkia.

Kuluttajariitalautakunnalla ei ole kivitauluja, joihin olisi hakatuttu tuotteiden käyttöiät, mutta sen tekemistä päätöksistä voi vetää johtopäätöksiä siitä, mikä on kohtuus. Tapaukset on luettavissa Kuluttaja-lehdestä.

Tämän verran laitteiden pitäisi Kuluttajariitalautakunnan ratkaisujen mukaan kestää:

3 vuotta
Television kuvaputki. Kuka vielä on hankkinut kuvaputki-tv:n, sen kestoiäksi on linjattu vähintään kolme vuotta.

Yli 2,5 vuotta
Kannettavan tietokoneen kovalevy. Kuluttajariitalautakunnan mielestä kovalevyn normaali kestoikä on enemmän kuin 2,5 vuotta.

2 vuotta
Jääkaappi, kännykkä, pesukone, jne. Kahden vuoden nyrkkisääntö pätee käytännössä kaikkiin kodinkoneisiin ja -elektroniikkaan

Myyjän vastuu ei lopu kahden vuoden jälkeenkään, mutta noin kaksi vuotta on se aika, jolloin myyjä on yksin vastuussa laitteen korjauskustannuksista. Kahden vuoden jälkeen kustannuksia jaetaan myyjän ja ostajan välillä.

Kolmen vuoden käytön jälkeen asiakas joutuu maksamaan jo melko suuren osan korjauskuluista, ja neljän vuoden päästä voi olla mahdotonta saada mitään korvausta. Ja vaikka kuluttajariitalautakunta hyvitystä suosittaisikin, hyvityksen määrästä vähennetään tuotteesta saadun käyttöhyödyn arvo.

1,5 vuotta
Esimerkki: Hoitopöydäksi tarkoitettu huokea lipasto meni rikki 1,5 vuoden kuluttua ostosta. Myyjä toimitti tilalle uuden lipaston, mutta sekin rikkoontui vajaan vuoden kuluttua. Kuluttajariitalautakunta suositti, että myyjä hyvittää 215 euroa maksaneen lipaston hinnasta 115 euroa.

0,5 vuotta
Sohvan verhoilu. Sohvan verhoilukangas oli haalistunut puolen vuoden kuluttua ostosta. Valmistajan mukaan haalistuminen johtui sohvan aurinkoisesta sijoituspaikasta, ei kankaan laadusta. Kuluttajariitalautakunta suositti, että valmistaja verhoilee sohvan uudestaan tai vaihtaa sen virheettömään.

Esimerkit: Kuluttaja 1/2008.