Anders Sandström: "Vad är en rättvis lön?"

Parecon Finland tekee läheistä yhteistyötä ruotsalaisen Parecon Sverige järjestön kanssa. Osallisuustaloudesta kiinnostuneille Parecon Sverigen kotisivut tarjoavat runsaasti ruotsinkielistä materiaalia aiheesta.

Parecon Sverigen perustaja Anders Sandströmin Fria Tidningen-lehteen kirjoittama puheenvuoro oikeudenmukaisesta palkitsemisesta on esimerkiksi suositeltavaa ruotsinkielistä luettavaa siitä, miten ristiriitaisia ja ongelmallisia monet nykyisistä palkitsemiskäytännöistä ovat. Sandström tarjoaa myös suuntaviivoja onnistuneemmille ja huomattavasti paremmin laaja-alaiseen kannustavuuteen tähtääville palkitsemisen tavoille.

Aiemmin olemme julkaisseet myös historijoitsija Howard Zinnin puheenvuoron aiheesta. Osallisuustalouden ehdotukset palkitsemisen järjestämisestä voi lukea lyhyesti kotisivuiltamme ja jäsennellymmin aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta.

Fria Tidningen 19.10.2011
Vad är en rättvis lön?

Ett av de mest grundläggande problemen i ett samhällsbygge är just hur samhället ska fördela resurser genom ersättningar. Vad är rättvist? Anders Sandström från Parecon Sverige förespråkar en modell där vars och ens ansträngning och uppoffring avgör.

Hur bör människor ersättas för sina bidrag till produktionen, eller mer allmänt uttryckt: hur ska konsumtionsmöjligheter fördelas mellan invånare i ett samhälle? I en kapitalistisk marknadsekonomi är den grundläggande teoretiska fördelningsnormen att en ersättning är rättvis om den speglar det bidrag som var och en lämnar till ekonomin genom sina fysiska och mänskliga tillgångar. Argumentet går ut på att man bör få tillbaka av ekonomin i samma utsträckning som man bidrar till produktionen, med sitt kapital och/eller med sitt produktiva arbete.

Intuitivt kan detta låta rättvist, men vid närmare eftertanke är denna norm mycket orättvis. Det är enligt denna norm ointressant varför någon har möjlighet att bidra med mer kapital eller produktivt arbete. Det gör ingen skillnad om du har ärvt dina tillgångar utan att ha arbetat en enda timme i hela ditt liv. Du ska ändå ersättas för ditt bidrag om ”dina” tillgångar bidrar till produktionen. På samma sätt har det ingen betydelse att du har tillgång till bättre och mer produktiva arbetsredskap eller är starkare och friskare och av dessa anledningar kan bidra i större utsträckning. Om ditt bidrag till ekonomin ökar produktionen mer än mitt bidrag ska du belönas med en större ersättning än jag – punkt.

I verklighetens kapitalistiska marknadsekonomier finns naturligtvis andra förhållanden än var och ens bidrag till ekonomin som påverkar fördelningen av konsumtionsmöjligheter, till exempel arbetsmarknadsparternas förhandlingsstyrka vid avtalsrörelser, graden av progressivitet i parlamentens skattepolitik och storleken på offentlig sektor. Men den grundläggande fördelningsnormen kvarstår och dessutom fördelas makt och inflytande i en kapitalistisk ekonomi utifrån inkomst och förmögenhet, vilket av naturliga skäl innebär att de eventuella korrigerande effekter som följer av de ovanstående förhållandena blir mer eller mindre begränsade.

Antikapitalister har sedan lång tid tillbaka insett och påpekat att kapitalägares förmögenheter och rikedomar oftast inte, i princip aldrig, grundar sig på någon form av ”förtjänst” utan att de i de flesta fall går tillbaka på ett orättmätigt förvärv eller arv. De har bland annat därför ansett det vara orättvist att ägande av produktionsmedel ska berättiga till ersättning och har anammat en justerad fördelningsnorm med innebörden att en ersättning är rättvis om den speglar det bidrag som var och en lämnar till ekonomin genom sina mänskliga tillgångar och endast dessa.

De som förespråkar denna norm brukar säga att arbetare har rätt till ”frukterna av sitt eget arbete”. Detta låter ju onekligen mer rättvist. Många vänstergrupper, till exempel marknadssocialister – det vill säga de som förespråkar ett offentligt ägande av produktionsmedlen men ett behållande av marknadsmekanismerna i övrigt – ställer sig bakom denna norm.

Men vad händer då om kapitalistiska företag ersätts med arbetarägda företag som anställer medlemmar på en arbetsmarknad där utbud och efterfrågan tillåts att fortsätta att verka? Ersättningen till kapitalisten för dennes bidrag till ekonomin försvinner, men hur är det med löneskillnader mellan olika kategorier av arbetare? Om svetsarbete ökar produktionen och därmed intäkten med mer än vad städning gör, kommer arbetsgivare som konkurrerar med varandra på en arbetsmarknad att erbjuda en högre lön till svetsaren än till städaren – oavsett om de är kapitalistiska arbetsgivare som försöker maximera sina företags vinst eller arbetarägda företag som försöker maximera vinst per medlem.

Detta betyder att när arbetskraft anställs via en arbetsmarknad kommer de som besitter mer ”humankapital” och därför i större utsträckning bidrar till företagens produktion och intäkter, att erhålla en högre lön än de som besitter mindre ”humankapital”.

Anta att vår svetsare och vår städare arbetar lika hårt och under även i övrigt likartade arbetsbetingelser. I en marknadsekonomi kommer de inte att erhålla en jämförbar ersättning trots att deras uppoffringar är jämförbara. I en marknadsekonomi kommer den med större ”humankapital” att erhålla mer, även om han eller hon inte gör större uppoffringar, och den med mindre ”humankapital” kommer att erhålla mindre, även om hans/hennes uppoffringar är lika stora.

”Humankapitalet” bestäms i stor utsträckning av det ”genetiska lotteriet” eller av andra omständigheter utanför individens kontroll som till exempel uppväxtmiljö. Varför skulle det vara mer rättvist att erhålla en högre ersättning till följd av ett genetiskt arv eller en bättre uppväxtmiljö än av ett förmögenhetsarv? Att belöna enskilda bidrag till produktionen enligt denna norm innebär att belöna skillnader som beror på omständigheter och faktorer som ligger utom varje enskild individs kontroll vilket inte kan anses vara rättvist.

Vidare finns det inget sätt att korrigera för dessa orättvisor inom ramarna för marknadssystemet (förutom de aktiviteter med begränsad effekt som har nämnts ovan), utan att samtidigt skapa stor ineffektivitet. Om vi ingriper på arbetsmarknaden och lagstiftningsvägen sätter de lönenivåer som vi anser vara rättvisa, men fortsätter att tillåta marknaden att allokera resurser, kommer inte bara olika typer av arbetskraft att allokeras ineffektivt utan prisstrukturen i hela ekonomin kommer att ge felaktig information om olika varors och tjänsters alternativkostnader, vilket leder till ytterligare ineffektivitet.

Det finns ingen väg runt detta dilemma: I en marknadsekonomi (oavsett ägandeform) måste vi antingen tillåta marknaden att ersätta arbetare orättvist eller tolerera ännu större ineffektivitet, om vi försöker att korrigera orättvisorna.

En rättvis fördelning av konsumtionsmöjligheterna i ett samhälle kräver marknadens avskaffande så som den fungerar i dag och en ny fördelningsnorm som innebär att en ersättning är rättvis om den speglar vars och ens ansträngning och uppoffring. Detta betyder att så länge som du utför ett arbete som är till nytta för samhället ersätts du mer ju längre och/eller intensivare du arbetar och ju mer ansträngande och uppoffrande som ditt arbete är. Ett arbete under jord i en gruva ersätts mer än ett arbete på ett luftkonditionerat kontor och så vidare.

En sådan ersättningsnorm är moraliskt tilltalande och skapar dessutom passande incitament eftersom det endast belönar sådana faktorer som vi kan påverka och inte sådant som ligger utanför vår kontroll. Fördelning utifrån ansträngning och uppoffring måste naturligtvis kompletteras med fördelning av viss konsumtion utifrån behov så som i dag (vård, skola omsorg med mera), förmodligen i en mycket större utsträckning än i dag.

Ett införande av dessa fördelningsnormer kräver ett helt nytt samhälle som bygger på helt andra värderingar än i dag, framför allt självförvaltning och solidaritet och med en helt ny uppsättning av institutioner som möjliggör för samhällets innevånare att fatta beslut om gradering av ansträngning och uppoffring och allokering av resurser, varor och tjänster på ett sådant sätt att de som påverkas av besluten också är de som fattar dem.

Veroprofessori: Hallituksen linja edistää tasaverokehitystä

YLE:
Hallituksen veropolitiikka vie Suomea kohti tasaverotusta ja kasvattaa tuloeroja, toteaa Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Hän arvioi asiaa maanantain A-studiossa. 
- Se on kansainvälinen kehitys ja se näyttää jatkuvan edelleen tästä eteenpäin, Niskakangas sanoo. 
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on korottamassa niin sanottuja syntiveroja. Niihin lasketaan polttoaine-, alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot.
Usein yritysjohtajien jättipalkkioita ja omistajien suurosinkoja oikeutetaan sillä, että tulojen eteen on tehty poikkeuksellisen paljon töitä – tai työpanos on ollut poikkeuksellisen tuottava. Perustelut ontuvat monesta suunnasta, mutta seuraava on selvää: markkinoilla ihmisten palkkioihin vaikuttavat useat sellaiset ominaisuudet, joihin he eivät itse voi täysin vaikuttaa – esimerkiksi koulutustaso, tuottavan omaisuuden omistaminen, yksilöllinen ja kollektiivinen neuvotteluasema, vaikutusvaltaiset tuttavaverkostot ja silkka onnekkuus auttavat korkeamman tulotason saavuttamisessa. On luonnollista, että ihmistä kuuluisi palkita sellaisista asioista, joihin hänellä itsellään on suora mahdollisuus vaikuttaa. Tästä syystä osallisuustalouden palkitsemisperiaatteiden lähtökohtana on työtehtävien epämiellyttävyys ja raskaus sekä tehdyn työn määrä.

Hyvinvointivaltioissa pyrittiin korjailemaan markkinoiden epäoikeudenmukaista palkitsemisjärjestelmää erilaisin tulonsiirroin, jotta seuraavan sukupolven ihmiset olisivat keskenään edes suhteellisen tasavertaisessa asemassa.

Aalto-yliopiston vero-oikeuden professorin mukaan tasaverokehitys jatkuu myös tämän hallituksen aikana. Tämä tarkoittaa tuloerojen kasvua entisestään ja taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymistä yhteiskunnassamme.

YLE 3.10.2011
Veroprofessori: Hallituksen linja edistää tasaverokehitystä


Hallituksen veropolitiikka vie Suomea kohti tasaverotusta ja kasvattaa tuloeroja, toteaa Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Hän arvioi asiaa maanantain A-studiossa.
- Se on kansainvälinen kehitys ja se näyttää jatkuvan edelleen tästä eteenpäin, Niskakangas sanoo.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on korottamassa niin sanottuja syntiveroja. Niihin lasketaan polttoaine-, alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot.

Näitä veroja jokainen kansalainen maksaa kulutuksensa mukaan saman prosentin, kun taas ansiotulojen valtionverotuksessa on voimassa progressio eli suurituloinen maksaa isomman prosentin.
Vasemmistopuolueille jo pitkään jatkuneen tasaverokehityksen pysäyttäminen oli tärkeä tavoite hallitusneuvotteluissa. Ne onnistuivatkin estämään arvonlisäveron kiristyksen, jota oikeistopuolueet kannattivat.

Sen tilalle kaavailtujen syntiverojen tulonjakovaikutukset ovat kuitenkin asiantuntijoiden mukaan samansuuntaisia. Niskakankaan lisäksi keskuskauppakamarin veroasiantuntija Pauli K. Mattila on väittänyt, että hallituksen verolinja jatkaa tasaverokehitystä.

Vasemmistopuolueissa asiantuntijoiden näkemykset kiistetään. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoo A-studiolle, että kulutusverot eivät ole tasaveroja vaan terveysveroja, joiden maksamista jokainen pystyy välttämään muuttamalla käyttäytymistään.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki puolestaan korostaa, että lääkkeiden, ruuan, vaatteiden ja asumisen verotus ei kiristy.

Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

Tiede:
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus. 
"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.
Markkinoiden erinomaisuutta kuulee edelleen perusteltavan sillä, että ihmiset ovat luonnollisesti itsekkäitä ja siitä syystä tarvitsemme markkinat, jotka ohjaavat automaattisesti talouteen osallistuvien ihmisten itsekkäät pyrkimykset niin, että lopulta kaikki hyötyvät. Blogissamme on käsitelty lukuisissa kirjoituksissa laajalle ulottuvia markkinatalouden negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka osaltaan osoittavat, että ihmisten ja yritysten itsekkäät pyrkimykset eivät johdakaan markkinoilla aina tehokkaimpaan ja kaikkia hyödyttävään lopputulokseen.

Blogissamme on myös tuotu esiin useita tutkimuksia, jotka asettavat markkinainstituutioiden oletuksen ihmisen toiminnan motiiveista vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Nämä tutkimukset väittävät esimerkiksi seuraavaa:


Tiede-lehden uutisoiman uusimman tutkimuksen mukaan käsitys reiluudesta syntyy ihmislapselle jo 15 kuukauden ikäisenä. Väittelyt ihmisluonnosta ovat kiinnostavia, mutta talouden suhteen usein harhaanjohtavia. Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että ihmiseen on sisäänrakennettu jonkinasteinen empatiakyky ja tarve auttaa muita ihmisiä. Oleellista onkin, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteet kannustavat ihmisiä. Tässä mielessä talouden voi nähdä kouluna – ihmisiä palkitaan tietynlaisesta toiminnasta ja rangaistaan toisenlaisesta. Markkinat tukevat pahantahtoisia ihmisten kanssakäymisten muotoja ja vaikuttavat empaattisia kanssakäymisen muotoja vastaan.


Tiede 8.10.2011
Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

Reilua vai epäreilua, miettii taapero.
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus.

"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.

Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet, että kaksivuotiaat voivat auttaa toisiaan ­– siis osoittaa epäitsekkyyttä, ja noin 6–7-vuotiaina lapset alkavat tajuta reiluuden päälle. Sommerville kuitenkin arveli, että taju kehittyisi jo varhemmin, koska jo 15-kuiset osoittavat kykyä yhteistoimintaan.

Kokeessa Somerville ja työtoverit pistivät 15-kuiset lapset vanhempansa sylissä katsomaan videoita ruoan jakamisesta. Yhdessä videossa voileipäkeksit jaettiin ensin tasan kahden henkilön kesken, sitten toiselle annettiin enemmän. Toisessa videossa jaettiin maitoa, mutta juoni oli sama.

Useimmat vauvat katsoivat pidempään epätasaisia jakoja, toisin sanoen ne erityisesti kiinnittivät heidän huomionsa. "Vauvat odottivat tasaista ja reilua ruoan jakoa, ja he yllättyivät nähdessään toisen saavan enemmän keksejä tai maitoa kuin toinen", Somerville selittää.

Toisessa kokeessa vauvat saivat valita joko yhden legopalikan tai kokonaisen legonuken. Valitun lelun tutkijat olettivat lapsen suosikiksi. Sitten tutkimusavustaja osoitti legoja ja kysyi saisiko yhden. Kolmannes lapsista jakoi lempilelun, kolmannes ei-suosikin. Viimeinen kolmannes lapsista ei jakanut kumpaakaan joko siksi, ettei halunnut, tai siksi, että oli tilanteesta niin hermostunut.

Ruoanjakamis- ja lelukokeen vertailu osoitti, että 92 prosenttia lempilelun jakajista – "epäitsekkäistä jakajista" – katseli pidempään ruoan epätasaista jakoa. Sitä vastoin 86 prosenttia niistä, jotka jakoivat ei-suosikkilelun, eli "itsekkäät jakajat" kiinnittivät enemmän huomiota ruoan tasajakoihin.

Vielä tutkijat eivät osaa sanoa, ovatko erot epäitsekkyydessä synnynnäisiä vai oppimisen tulosta.

"On todennäköistä, että vauvat oppivat nämä normit ei-kielellisesti katsomalla, miten ihmiset kohtelevat toisiaan", Somerville arvioi.

Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE.

Kansan Uutiset: Wall Street -valtaajien ohjelmajulistus

Kansan Uutiset:
Mitä ajattelevat jo lähes neljä viikkoa Zuccottin puistossa New Yorkissa leiriä pitävät Vallatkaa Wall Street -aktiivit? Yhden vastauksen tähän antaa seuraavassa julkaistava Wall Streetin valtaajien ”virallinen” ohjelmajulistus.

Sana ”virallinen” on lainausmerkeissä valtaajien omassakin tiedotteessa – protestiliikkeellähän ei ole virallista organisaatiota eikä virallisia johtajia.

Lausuma on tiedotteen mukaan hyväksytty yksimielisesti valtaajien kokouksessa torstaina 29. syyskuuta.
New Yorkin valtaajien yleiskokouksessaan hyväksymä julistus sisältää kattavan listauksen ahneuteen ja itsekkyyteen perustuvan nykytalouden epäoikeudenmukaisuuksista. Julistuksessa kuvataan selkokielisesti, mitä karmaisevia haittoja markkinoiden rakenteelliset ongelmat, kuten esimerkiksi markkinoiden palkitsemisjärjestelmät ja tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, ovat aiheuttaneet Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti.

On ihailtavaa, kuinka Wall Streetillä tavalliset ihmiset ovat kyenneet järjestäytymään väkivallattomasti ja osallistuvan demokratian periaatteiden mukaisesti huolimatta siitä voimakkaasta vastustuksesta, jota he ovat saaneet kokea muun muassa New Yorkin poliisin ja kaupunginhallinnon taholta.



Kansan Uutiset 12.10.2011
Dokumentti: Wall Street -valtaajien ohjelmajulistus

Wall Streetin valtaajien ohjelmajulistus sisältää pitkän listan yhtiövallan vääryyksistä.

Mitä ajattelevat jo lähes neljä viikkoa Zuccottin puistossa New Yorkissa leiriä pitävät Vallatkaa Wall Street -aktiivit? Yhden vastauksen tähän antaa seuraavassa julkaistava Wall Streetin valtaajien ”virallinen” ohjelmajulistus.

Sana ”virallinen” on lainausmerkeissä valtaajien omassakin tiedotteessa – protestiliikkeellähän ei ole virallista organisaatiota eikä virallisia johtajia.

Lausuma on tiedotteen mukaan hyväksytty yksimielisesti valtaajien kokouksessa torstaina 29. syyskuuta.
Julistus New York Cityn valtauksesta

”Kun kokoonnumme solidaarisuuden hengessä ilmaistaksemme tuntemuksemme suuresta epäoikeudenmukaisuudesta, älkäämme unohtako sitä, mikä meidät toi yhteen. Kirjoitamme tämän, jotta kaikki ihmiset, jotka tuntevat joutuneensa yhtiövallan vääryyksien kohteeksi, tietävät meidän olevan heidän puolellaan.

Yhtenä joukkona, yhtenäisinä tunnustamme todeksi:

että ihmiskunnan tulevaisuus vaatii sen kaikkien jäsenten yhteistyötä;

että järjestelmämme on suojeltava oikeuksiamme ja järjestelmän turmeltuessa on yksilöiden tehtävä puolustaa omia ja lähimmäistensä oikeuksia;

että demokraattinen hallitus saa oikeutetun valtansa kansalta, mutta yhtiöt eivät ole pyytäneet lupaa riistääkseen varoja ihmisiltä ja maapallolta;

ja että mitään todellista demokratiaa ei voi saavuttaa niin kauan kuin taloudellinen valta määrää asioista.

Lähestymme sinua, koska nyt hallituksiamme ohjailevat yhtiöt, jotka asettavat voitot ihmisten edelle, itsekkyyden oikeudenmukaisuuden edelle ja sorron tasa-arvon edelle.

Olemme rauhanomaisesti kokoontuneet tänne, kuten oikeutemme on, tuodaksemme nämä asiat esille.

Ne ovat vieneet kotimme laittomalla pakkolunastuksella, vaikka ne eivät olleet alkuperäisiä lainanantajia.

Ne ovat saaneet rankaisematta pelastuspaketteja veronmaksajilta ja ne jatkavat kohtuuttomien bonusten jakamista johtajilleen.

Ne ovat tehneet pysyväksi ikään, ihonväriin, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan epätasa-arvon ja syrjinnän työpaikoilla.

Ne ovat myrkyttäneet ruuan tuotannon piittaamattomuudellaan ja ajaneet viljelijät ahdinkoon monopolisoitumisella.

Ne ovat keränneet voittoja kiduttamalla, eristämällä ja kohtelemalla julmasti lukemattomia eläimiä ja aktiivisesti piilotelleet tekojaan.

Ne ovat lakkaamatta yrittäneet viedä työntekijöiltä oikeuden neuvotella paremmista palkoista ja turvallisemmista työoloista.

Ne ovat pitäneet opiskelijoita panttivankeina kymmenientuhansien dollarien lainoilla koulutuksesta, vaikka se itsessään on ihmisoikeus.

Ne ovat jatkuvasti ulkoistaneet työvoimaa ja käyttäneet ulkoistamista keinona leikata työntekijöiden palkkaa ja terveydenhoitoa.

Ne ovat lobanneet oikeusistuimia saadakseen yhtiöinä samat oikeudet kuin yksilöt, mutta ilman vastuuta ja rangaistavuutta.

Ne ovat käyttäneet miljoonia dollareita lakimiesarmeijoihin, jotka etsivät niille keinoja pyristellä irti työntekijöiden sairausvakuutussopimuksista.

Ne ovat myyneet yksityisyytemme hyödykkeeksi.

Ne ovat käyttäneet armeijaa ja poliisia estääkseen lehdistönvapauden.

Ne ovat harkitusti jättäneet vetämättä takaisin viallisia tuotteita, vaarantaen ihmisten hengen voitontavoittelussaan.

Ne määräävät talouspolitiikasta huolimatta niistä katastrofaalisista virheistä, joita niiden politiikka on tuottanut ja yhä tuottaa.

Ne ovat lahjoittaneet suuria rahasummia poliitikoille, joiden pitäisi valvoa niitä.

Ne torjuvat vaihtoehtoiset energiamuodot pitääkseen yllä öljyriippuvuutta.

Ne estävät ihmisten henkiä pelastavien rinnakkaislääkkeiden pääsyä markkinoille suojatakseen investointeja, jotka ovat jo tuottaneet suuria voittoja.

Ne ovat tieten tahtoen peitelleet öljyvuotoja, onnettomuuksia, väärennettyä kirjanpitoa ja lisäaineita tavoitellessaan voittoa.

Ne pitävät mediavallallaan ihmiset tarkoituksellisesti väärien tietojen varassa ja pelokkaina.

Ne ovat tehneet sopimuksia vankien murhaamisesta, vaikka heidän syyllisyydestään olisi esitetty vakavia epäilyksiä.

Ne ovat pitäneet yllä kolonialismia kotimaassa ja ulkomailla.

Ne ovat osallistuneet viattomien siviilien kiduttamiseen ja murhaamiseen ulkomailla.

Ne jatkavat joukkotuhoaseiden suunnittelua saadakseen valtiolta sopimuksia.*

Maailman ihmiset,

me, Vapauden aukiolla Wall Streetiä valtaavien yleiskokous, kehotamme teitä käyttämään voimaanne.

Käyttäkää oikeuttanne rauhanomaiseen kokoontumiseen; vallatkaa julkisia tiloja; luokaa prosessi, jolla vastata kohtaamiimme ongelmiin, ja kehittäkää kaikkien toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Me tarjoamme tukemme, asiakirjoihin perustuvat todisteet ja kaikki käytettävissä olevat resurssimme kaikille yhteisöille, jotka ryhtyvät toimintaan ja muodostavat ryhmiä suoran demokratian hengessä.

Liittykää meihin ja saakaa äänenne kuuluville!

*Tässä eivät ole vielä kaikki epäkohdat.”

Talouselämä: Loppukäyttäjien palaute voi tehostaa työntekoa enemmän kuin omat päälliköt

Talouselämä:
Yhä useammissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että loppukäyttäjät – asiakkaat, päämiehet, potilaat ja muut yrityksen tuottamien tavaroiden ja palvelusten hyödyntäjät – pystyvät yllättävän voimakkaasti motivoimaan ihmisiä tekemään työnsä ahkerammin, älykkäämmin ja tuloksellisemmin.

(...) Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille keskittää työntekijöiden huomion suoranaisesti siihen, miten heidän tuottamansa tavarat ja palvelukset viime kädessä vaikuttavat.
Talouselämän artikkelin mukaan johtajien yrittäessä innostaa työntekijöitä reagoivat he siihen epäluuloisesti, luullen johtajan vain yrittävän hiostaa heitä. Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille on havaittu tehokkaaksi monissa tapauksissa, ja ilmiön taustalla tutkijat näkevät kolme perusmekanismia.
(...) Ensimmäinen niistä on työn vaikutus: Työntekijät näkevät itse, miten heidän työnsä hyödyttää toisia.

(...) Toinen mekanismi on arvostus: Työntekijät saavat tuntea loppukäyttäjien pitävän heitä arvossa.

(...) Kolmas mekanismi on empatia: Työntekijät oppivat ymmärtämään syvemmin loppukäyttäjien ongelmia ja tarpeita ja paneutuvat samalla entistä lujemmin auttamaan heitä.
Useat motivaatiotutkimukset viestivät, että raha ei todellakaan ole tärkein ihmisiä kannustava tekijä eikä korkeampi palkka enää tietyn rajan jälkeen paranna merkittävästi elämänlaatua. Monet valitsisivat korkeamman palkan sijaan mahdollisuutta joustaa työajoissa, lisää vapaa-aikaa, työpaikan pysyvyyttä ja mielenkiintoista työtä. Tietyn palkkatason jälkeen työmotivaatiota ja -tehokkuutta lisää ensisijaisesti mahdollisuus parantaa omaa osaamistaan sekä se, että kokee työnsä merkittäväksi.


Talouselämä 29.09.2011
Anna asiakkaan innostaa

Miten viiden minuutin palaveri motivoi yliopiston varainhankkijat lisäämään viikoittaista tulostaan 400 prosenttia? Miten valokuva sai röntgenlääkärit parantamaan diagnoosiensa oikeellisuutta 46 prosenttia?

Johtajatko innostivat väkeään moisiin mahtaviin tuloksiin? Ei, sen sijaan he hyödynsivät väkevää voimaa, joka kannusti työntekijöitä ottamaan itsestään irti vielä enemmän. He ulkoistivat innostamisen niille, joilta homma kävi paremmin.

Yhä useammissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että loppukäyttäjät – asiakkaat, päämiehet, potilaat ja muut yrityksen tuottamien tavaroiden ja palvelusten hyödyntäjät – pystyvät yllättävän voimakkaasti motivoimaan ihmisiä tekemään työnsä ahkerammin, älykkäämmin ja tuloksellisemmin.

Stipendin saaneen opiskelijan pikainen vierailu sai varainhankkijat tehostamaan työskentelyään. Tuntemattoman potilaan valokuva pani diagnostikot tutkimaan röntgenkuvia entistä tarkemmin. Tällaiset loppukäyttäjät voivat toimia konkreettisena todisteena työntekijöiden ponnistelun seurauksista ja arvosta, ja siten auttaa johtajia motivoimaan ja innostamaan alaisiaan.

Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille keskittää työntekijöiden huomion suoranaisesti siihen, miten heidän tuottamansa tavarat ja palvelukset viime kädessä vaikuttavat.

Loppukäyttäjät pystyvät kuitenkin tekemään paljon muutakin kuin antamaan nimen ja kasvot työntekijän aherrukselle. Organisaatiopsykologi David Hofmann ja minä olemme saaneet selville, että yleensä työntekijöiden mielestä loppukäyttäjät ovat johtajia uskottavampia innostuksen lähteitä. Kun johtajat yrittävät esittää innostavia viestejä, monet työntekijät reagoivat niihin epäluuloisesti ounastellen, että johtajat yrittävät vain hiostaa heitä.

Motivaation ylläpitämisen taito

Innostamisen ulkoistaminen tehoaa monenlaisissa tapauksissa. Se perustuu kolmeen perusmekanismiin.

Ensimmäinen niistä on työn vaikutus: Työntekijät näkevät itse, miten heidän työnsä hyödyttää toisia. Tämä käy selvästi ilmi yrityksissä, joiden tuotteet pelastavat ihmishenkiä. Medtronicin joulujuhlaan kutsutaan joka vuosi potilaita kertomaan, miten yhtiön lääkintätekniikka on auttanut heitä. Kertomukset tuovat kulissien takana toimivien insinöörien ja teknikoiden työhön inhimillistä sisältöä.

Toinen mekanismi on arvostus: Työntekijät saavat tuntea loppukäyttäjien pitävän heitä arvossa. Let’s Go Publications -yhtiössä, missä toimittajatiimit tarkistavat matkaopaskirjoja, esimiehet kierrättävät heidän nähtävänään kirjeitä, joissa lukijat kertovat, miten ovat käyttäneet ulkomailla yhtiön julkaisemia oppaita ja päässeet kokemaan uusia kulttuureja. Nämä kiitollisuuden ilmaisut osoittavat toimittajille, että heidän työtään arvostetaan.

Katsekontakti loppukäyttäjiin näyttää virittävän suunnittelijoiden keskuuteen empatiaa.

Kolmas mekanismi on empatia: Työntekijät oppivat ymmärtämään syvemmin loppukäyttäjien ongelmia ja tarpeita ja paneutuvat samalla entistä lujemmin auttamaan heitä. Esimerkiksi tutkijat Rajesh Sethi ja Carolyn Nicholson havaitsivat hiljattain, että pitämällä yhteyttä asiakkaisiin tuotekehitystiimit saivat todennäköisemmin aikaan tuotteita, jotka ylittivät myynti- ja markkinaosuusennusteet.

Microsoftilla johtajat oppivat, että henkilökohtainen yhteys voi auttaa ohjelmistosuunnittelijoita ottamaan huomioon loppukäyttäjien näkökantoja. Tutkijoiden Michael Cusumanon ja Richard Selbyn haastattelema Microsoftin laboratoriopäällikkö selittää, että loppukäyttäjän nähtyään suunnittelijat ”asettuivat heti tämän ihmisen asemaan. Tavanomaiset hölynpölyvastaukset kuten ’No, katsokoot käsikirjasta elleivät osaa käyttää sitä’ tai ’Ideani on loistava, sinä olet vain löytänyt kymmenen typerystä arvioimaan sitä” lentävät ilman muuta ovesta ulos.”

Katsekontakti loppukäyttäjiin näyttää virittävän suunnittelijoiden keskuuteen empatiaa, joka motivoi heitä pitämään käyttäjät mielessään.

Haluatko lukea lisää siitä, miten yhteydet loppukäyttäjiin motivoivat henkilöstöä?

Lue koko artikkeli tuoreimmasta Faktasta (Fakta 9/2011). Tilaa Fakta nyt, niin saat koko lehden nähtäväksesi heti.

Talouselämä: Vihreä energia tuplaa sähkölaskun

Talouselämä:
Kotitalouksien maksaman sähkön hinta voi nousta jopa yli 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos uusiutuvat energialähteet muodostavat tuollion suuren osan energiantuotannosta. Hinnat nousisivat vähemmän, jos energia tulisi osin ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista.
Kuten jo eilen nostimme esiin, fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima ovat halvempia suhteessa uusiutuviin myös siksi, koska niiden tuotannossa osa kustannuksista siirtyy kolmansien osapuolten - tulevien sukupolvien ja kaikkien, jotka ilmastonmuutoksesta kärsivät - maksettavaksi. Täten nämä ulkoisvaikutukset eivät näy tuottajien ja kuluttajien välisessä hinnassa. Yksinkertaistaen voidaan väittää sähkön hinnan olevan nyt "liian halpaa" ja nousevan tulevaisuudessa kohti kestävää ja realistista tasoa.

Pitkällä tähtäimellä siirtymä ilmaston kannalta kestävämpään energiantuotantoon koituu kaikkien hyödyksi. Kuitenkin markkinat vaikeuttavat tätä siirtymää tarjoten vain vähän kannustimia ensinnäkin kuluttajille puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseen ja toiseksi tuottajille ulkoisvaikutuksen sisällyttämiseksi energian hintaan. Kyseessä on oppikirjaesimerkki markkinoiden tehottomuudesta. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu oletukseen, että koska yksittäiset taloudelliset toimijat pyrkivät aina tavoittelemaan kannaltaan mahdollisimman kustannustehokasta ratkaisua, saa vapaa markkintalous aikaan tehokkaan lopputuloksen myös laajemmassa mittakaavassa. Kuitenkin käsiteltävissä olevassa esimerkissä yksittäisten toimijoiden ja yhteisön hyödyt laajemmassa mittakaavassa ovat selkeästi ristiriitaiset. Näin tavoitellessaan henkilökohtaista etuaan toimivat yksittäiset toimijat tavalla, joka ei ole yhteisön kannalta optimaalinen ja tämä aiheuttaa suurta tehottomuutta talouteen.



Talouselämä 17.10.2011
Karu ennuste: vihreä energia tuplaa sähkölaskun

Kuluttajilla ja yrityksillä on edessään 20 vuotta nousevia sähkölaskuja, kirjoittaa Financial Times.

Lehti perustaa tietonsa vuodettuun Euroopan komission raporttiin, joka käsittelee sitä, miten EU voi yltää vihreän energian tavoitteisiinsa. 112-sivuinen raportti arvioi, millä eri tavoilla hiilen kaltaisia fossiilisia polttoaineita voidaan korvata puhtaammilla energian lähteillä.

Raportti ennustaa valtavaa kasvua tuulivoimalle, mikä voi nostaa energian hintoja entisestään. Kaikki raportin skenaariot viittaavat siihen, että tuulivoimasta tulee Euroopan suurin energianlähde vuonna 2050. Tuulivoiman osuus energiantuotannosta voi kasvaa jopa 49 prosenttiin nykyisestä 5 prosentista.

Sähkön hinta kuitenkin nousee "voimakkaasti" jopa vuoteen 2030 asti kaikissa skenaarioissa, raportti toteaa. Hinta olisi korkeimmillaan vuoden 2030 jälkeen.

Kotitalouksien maksaman sähkön hinta voi nousta jopa yli 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos uusiutuvat energialähteet muodostavat tuollion suuren osan energiantuotannosta. Hinnat nousisivat vähemmän, jos energia tulisi osin ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista.

Raportti käy läpi viisi eri skenaariota, mitä kävisi energian hinnoille, kun EU yrittää muuttua vähemmän riippuvaiseksi fossiilisista polttoaineista. Kaikkein eniten hinnat nousevat skenaariossa, jossa Pohjanmeren tuulivoiman osuus ja sekä aurinkoenergian määrä kasvaa eniten.

Halvimmaksi kuluttajille kävisi skenaario, missä uusiutuvan energian rinnalla ydinvoimatuotanto jatkuu sekä fossiilisia polttoaineita käytetään jatkossakin minimioiden sen ympäristövaikutukset uusilla tekniikoilla.

Talouselämä: Jos muut eivät tee mitään ilmastolle, miksi EU:nkaan pitäisi?

Talouselämä kirjoittaa Wall Street Journalin uutisesta, joka koskee EU:n energiapolitiikkaa.
Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.

”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.
Wall Street Journal:
"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.

The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.
Päästöjen vähentämisen takia EU:n kilpailuasemien heikkeneminen suhteessa kilpailijoihin johtuu siitä, että EU:ssa sisällytettäisiin hintoihin sellaisia ulkoisvaikutuksia, jotka muut maat jättävät huomiotta. Taloudellisella toiminnalla - tässä tapauksessa energiantuotannolla - on aina vaikutuksia kolmansiin osapuoliin eli muihin kuin tuottajaan ja kuluttajaan. Ottamatta huomioon ympäristölle aiheutuvat kustannukset energiaa voidaan tuottaa halvemmalla kuin sisällyttämällä nämä kustannukset energian hintaan. Täten sekä energian ostajalle että myyjälle on edullista yrittää jättää nämä kustannukset huomiotta. Talousalueella, jossa energiantuotantoon eivät sisälly nämä kustannukset, on tuottajille tarjolla suhteessa halvempaa energiaa, koska osa tuotannon kustannuksista lankeaa kolmansien osapuolten - kaikkien, jotka saastumisesta ja ilmastonmuutoksista kärsivät - maksettavaksi. Ulkoisvaikutusten ongelma markkinataloudessa on todennäköisesti valtava ja se aiheuttaa suurta tehottomuutta, koska se tarjoaa yksittäisille taloudellisille toimijoille kannustimia omaksua strategioita, jotka ovat kaikkien yhteisen hyödyn kannalta haitallisia.

Tapaus ilmentää myös markkinatalouksille ominaista vapaamatkustaja-ongelmaa. Julkisille hyödykkeille - kuten tässä tapauksessa ilmastolle - on ominaista se, ettei ketään voi estää käyttämästä niitä. Täten markkinapaikalla kannattaa odottaa, että muut "ostavat" tätä hyödykettä, koska silloin pääsee hyötymään siitä ilman, että joutuu itse maksamaan. Ja taas päinvastoin: kenenkään ei kannata "ostaa" tätä hyödykettä, koska silloin saattaa tulla hyväksikäytetyksi muiden vapaamatkustajien toimesta. Vapaamatkustaja-ongelman takia markkinoilla on aina todellista kysyntää vähemmän tilausta julkisille hyödykkeille, mikä aiheuttaa suuren vääristymän kysynnässä sekä paljon tehottomuutta.

Lyhyen tähtäimen taloudellisen edun ja kilpailukyvyn näkökulmasta EU:n ei kannata omaksua päästövähennyksiä, koska se joutuu silloin maksumieheksi, muiden alueiden vapaamatkustaessa mukana. Tämä johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen suhteessa niihin, jotka jättävät EU:n huomioimat ulkoisvaikutukset huomiotta. Kuitenkin on itsestään selvää, että kaikkien toimijoiden kannattaisi pitkällä tähtäimellä omaksua päästövähennyksiä, ja jos valinta tapahtuisi pelkästään ilmastoa rasittamattoman ja rasittavan energian välillä, valtaosa ihmisistä todennäköisesti valitsisi ilmastoystävällisemmän energiamuodon. Kuitenkin markkinat tarjoavat voimakkaat kannustimet toimia ilmastoa rasittavammalla tavalla ja voimakkaan rakenteellisen vääristymän puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseksi.


Talouselämä 18.10.2011
Jos muut eivät tee mitään ilmastolle, miksi EU:nkaan pitäisi?


Euroopan unioni tunnetaan halustaan taistella ilmastonmuutosta vastaan ja kovista ilmastotavoitteistaan. Nyt EU-viranomaiset ovat kuitenkin ruvenneet miettimään, miksi vaivautua, jos muut eivät osallistu talkoisiin, kertoo Wall Street Journal.

Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.

”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.

Energy Roadmap 2050 -muistion tarkoituksena on muodostaa kuva EU:n energia- ja ilmastotilanteesta vuonna 2050. Tarkastelun pohjana käytetään viittä eri skenaariota.
Aiheesta aiemmin

Muistio julkaistaan loppuvuodesta, joten sen sisältö saattaa vielä muuttua ja julkaistessaankin se lähinnä avaa keskustelun EU:n ilmasto- ja energiastrategiasta.

EU:n energiakomissaarin edustaja ei halunnut kommentoida tietoja WSJ:lle.

Wall Street Journal 18.10.2011
EU Weighs Pullback on Cutting Emissions


Commission's Energy Department Urges EU to Reconsider Energy Transition Absent a Broader Emissions Deal

BRUSSELS—The European Union is for the first time clearly questioning whether it should press ahead with long-term plans to cut greenhouse-gas emissions if other countries don't follow suit, in what could herald a significant policy shift for a region that has been at the forefront of advocating action to combat climate change.

In a document reviewed by The Wall Street Journal, the European Commission's energy department says the EU should consider whether the region should seek to switch its domestic energy base away from carbon-emitting sources in the absence of a global climate-change deal.

"If coordinated action on climate among the main global players fails to strengthen in the next few years, the question arises how far the EU should continue with an energy-system transition oriented to decarbonization," the commission says in a draft of its Energy Roadmap 2050. The document is an effort to look at how the EU energy and climate picture would look in 2050, according to different scenarios.

To be sure, the EU will stick to its end-of-decade greenhouse-gas reduction goals and the paper could change before it is published later this year. Even if it doesn't, the document would only be the opening salvo in what would be a fiercely contested debate. Many member states are strongly committed to slashing emissions, and the climate-change department within the Commission, the EU's executive, would likely resist any attempt to water down the EU's green credentials. There has been frequent friction between the energy and climate-change departments in Brussels.

The EU has long been recognized as a global leader in the fight to slash carbon emissions.

EU law mandates that the 27 countries cut their CO2 emissions by 20% on average by 2020, compared with 1990 levels, and policy after that is being drawn with the assumption of bringing that cut to between 80% and 95% by 2050. The EU has lobbied hard to get a successor for the Kyoto treaty, the instrument that regulates carbon emissions internationally and expires next year.

A spokeswoman for Energy Commissioner Guenther Oettinger declined to comment on the content of the document.

The EU's doubts come ahead of a climate-change summit in Durban, South Africa, which is thought to be unlikely to deliver a significant global climate-change deal.

The current focus seems to be on salvaging the minimum commitments that have driven global action since the Copenhagen summit's failure in 2009.

In the past, the EU has rejected the idea that inaction by others was a reason to shelve its goals. But in light of the lack of international progress, there had been signs of a debate within the EU over how hard the region should push on the issue. A meeting of EU environment ministers in Luxembourg last week agreed to commit internationally to new CO2-reduction targets only if there is a clear signal in Durban that other countries would follow suit.

The draft document says there are many benefits in pushing ahead with action to reduce carbon emissions. The commission says this will drive energy-infrastructure investments that will be needed anyway and reduce the region's external energy dependence.

Working on the assumption of a global deal, the document shows the commission urging member states to set out clear strategies for cutting emissions beyond 2020. The commission says the longer the wait, the higher the cost.

"Today there is an inadequate direction as to what should follow the 2020 agenda. This creates uncertainty among investors, citizens and governments," the document reads.

But the document is unambiguous about the risks if Europe acts alone.

"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.

The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.

In a May 2010 study, the commission estimated that the 20% CO2 cut by 2020 would cost €48 billion a year ($66.3 billion).

YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä

YLE:
Suomea pidetään edelleen terveyserojen luokkayhteiskuntana. Terveyspalveluiden käyttö eri sosiaaliryhmien välillä on vieläkin samalla tasolla kuin reilu parikymmentä vuotta sitten. Parempituloiset suomalaiset käyvät edelleen tiuhempaan lääkärissä, ovat terveempiä ja elävät vanhemmiksi kuin alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat toverinsa. Suomi on tässä suhteessa OECD-maiden kärkeä.
- Voidaan sanoa, että eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien 1987 ja 2009 välillä. Se on aika pysyvä ilmiö, joka liittyy tähän meidän järjestelmäämme, sanoo tutkimusprofessori Unto Häkkinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Eriarvoisuudesta syytetään muun muassa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää, joka näyttäisi ylläpitävän ellei jopa lisäävän terveyseroja. Terveyskeskuksiin jonottavat ilmaisen työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät työttömät, kotiäidit ja eläkeläiset, joiden talous on muutenkin tiukalla.
Yle uutisoi noin vuosi takaperin siitä, kuinka terveyskeskusmaksut karkottavat köyhiä.
Kansainvälisesti Suomi on huonolla sijalla arvioitaessa terveyspalveluiden tasa-arvoisuutta. Suomessa parempiosaiset käyvät usein ja vaivatta lääkärissä, eivätkä maksa siitä käytännössä mitään. Köyhemmät taas jonottavat ja maksavat eivätkä sen vuoksi käy lääkärissä tarvittavaa määrää.
Tulotason ja terveyden välillä vallitsee selkeä yhteys ja eriarvoisuus varallisuudessa näkyy selkeästi terveyseroissa eri väestönosien välillä. Köyhempi väestönosa vanhenee nopeammin, rikkaampi väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään, erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat myös tässä suhteessa Suomessa korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa ja esimerkiksi sydäntautiriski pysyy köyhällä väestönosalla korkeampana elintavoista huolimatta.



YLE-Uutiset 17.10.2011
Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä


Suurituloiset suomalaiset ovat edelleen terveempiä ja elävät pidempään kuin pienituloiset, kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien saatossa, ja sen vähentämiseksi THL ottaisi mallia Ruotsista.

Suomea pidetään edelleen terveyserojen luokkayhteiskuntana. Terveyspalveluiden käyttö eri sosiaaliryhmien välillä on vieläkin samalla tasolla kuin reilu parikymmentä vuotta sitten. Parempituloiset suomalaiset käyvät edelleen tiuhempaan lääkärissä, ovat terveempiä ja elävät vanhemmiksi kuin alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat toverinsa. Suomi on tässä suhteessa OECD-maiden kärkeä.

- Voidaan sanoa, että eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien 1987 ja 2009 välillä. Se on aika pysyvä ilmiö, joka liittyy tähän meidän järjestelmäämme, sanoo tutkimusprofessori Unto Häkkinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Työssäkäyvät saavat terveyspalveluja helpommin

Eriarvoisuudesta syytetään muun muassa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää, joka näyttäisi ylläpitävän ellei jopa lisäävän terveyseroja. Terveyskeskuksiin jonottavat ilmaisen työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät työttömät, kotiäidit ja eläkeläiset, joiden talous on muutenkin tiukalla.

- Työterveyshuollossa palvelujen saatavuus on parempi kuin terveyskeskuksissa, Häkkinen toteaa.

Esimerkiksi lähete erikoislääkärille näyttäisi irtoavan helpommin työterveyslääkäriltä.

- Uskoisin, että siellä moneen asiaan puututaan aikaisemmin, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön lääkintäneuvos Timo Keistinen.
Ruotsin omalääkärimallia ehdotetaan Suomeen

Faktaa on ainakin se, että köyhille ja rikkaille tehdään suhteessa saman verran esimerkiksi pallolaajennusoperaatioita, vaikka köyhien keskuudessa sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisempiä. Myös alueelliset erot ovat huomattavia: pallolaajennuksia tehdään hyvinvoivassa Vaasassa suhteessa enemmän kuin köyhässä ja infarktiherkässä Itä-Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ajaakin Suomeen Ruotsin-mallia, joka yhdenvertaistaisi järjestelmää.

- Väestö saisi itse valita omalääkärinsä, ja omalääkäri voisi olla yksityiseltä tai julkiselta puolelta, Häkkinen selventää.

Parecon Finland Tikkurilan kirjastossa 19.10.

Parecon Finland jatkaa keskustelutilaisuuksien järjestämistä pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, onko markkinataloudelle tai keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle löydettävissä järkevää vaihtoehtoa? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu tällä viikolla Tikkurilan kirjastossa keskiviikkona 19.10. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

TE: Tekeydy ulko­maalaiseksi, vältä verot

Talouselämä uutisoi veronkiertoa Suomessa käsittelevästä Tilastokeskuksen raportista. Artikkeli kuvailee taas yhtä tapaa, jolla jo ennestään varakkaan on mahdollistaa kasvattaa omaisuuttaan nopeasti huomattavissa määrin - kiertämällä julkisten palveluiden maksamiseen käytettävän verotuksen osuus sijoitusvoitoista.
Harmaa talous on ongelma ravintola- ja rakennusalalla - mutta ehkä vielä suurempi ongelma se on sijoittajien keskuudessa.

Yksi keskeinen ongelma on, että Suomessa sallitaan sijoittajien nimettömyys hallintarekisterin muodossa. Ulkomaalaiset omistajat voivat omistaa suomalaisyhtiöitä hallintarekisterin kautta - eikä kukaan voi tietää, keitä nuo omistajat oikeasti on.

"Suomalainen voi hankkiutua hallintarekisteröityjen osakkeiden omistajaksi esimerkiksi ottamalla yhteyttä ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin henkilökohtaisesti tai internetin välityksellä. Useilla suurilla ulkomaisilla pankeilla on suomalaista henkilökuntaa palvelemassa suomalaisia sijoittajia, ja nämä pankit ovat myös ilmoittaneet hallintarekisteröivänsä kaikki, myös suomalaiset sijoittajat."

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan suomalaiset yksityishenkilöt jättivät vuonna 2008 vähintään 700 miljoonaa euroa ulkomailta saatuja pääomatuloja ja ulkomaisten etävälittäjien kautta tehdyistä kaupoista saatuja myyntivoittoja verotuksen ulkopuolelle.
Julkisen sektorin rahoitus kärsii lukuisista erilaisista ongelmista ja rakenteellisista heikkouksista - muutamia Euroopan kriisiä nyt syventäviä piirteitä on esimerkiksi käsitelty Parecon Finlandin haastattelussa taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin kanssa.

Omistuksen kasautuessa vaikkapa Talouselämän artikkelissa kuvailtujen kehityssuuntien ja verotuksen aukkojen kautta ei ainoa vaikutus ole se, että ennestään rikkaat rikastuvat - kun julkisen sektorin rahoituksen pohja murenee, heikkenee peruspalveluiden varassa olevien ihmisten asema jatkuvasti.

Keväällä Parecon Finlandin blogissa nostettiin aiheeseen liittyen esiin myös Suomen Attacin kommentit sijoitusrahastojen omistussuhteiden salaamisen suunnitellusta laajentamisesta.

Talouselämä 6.9.2011
Tekeydy ulko­maalaiseksi, vältä verot

Harmaa talous on ongelma ravintola- ja rakennusalalla - mutta ehkä vielä suurempi ongelma se on sijoittajien keskuudessa.

Näin toteaa uuden Tilastokeskuksen Tieto&Trendit-lehden tyrmäävä katsaus, joka tarkastelee sijoittajien eri keinoja kiertoo verottajan kouraa.

Verottajalta salattujen tulojen suhteellinen osuus on kansainvälisessä sijoitustoiminnassa ylivoimaisesti suurempi kuin harmaan talouden perinteisillä toimialoilla, ilmeni taannoin eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämässä tutkimuksessa.

Katsauksesta saa kuvan, että verottajan koura vuotaa kuin seula, kun se yrittää kerätä sijoittajilta asianmukaisia veroja.

Yksi keskeinen ongelma on, että Suomessa sallitaan sijoittajien nimettömyys hallintarekisterin muodossa. Ulkomaalaiset omistajat voivat omistaa suomalaisyhtiöitä hallintarekisterin kautta - eikä kukaan voi tietää, keitä nuo omistajat oikeasti on.

Vitsi tietysti on, että myös suomalaiset voivat esiintyä tällaisina "ulkomaalaisina". Se on itse asiassa Tieto&Trendit-lehden mukaan jopa "houkuttavaa ja helppoa".

Näin se käy:

"Suomalainen voi hankkiutua hallintarekisteröityjen osakkeiden omistajaksi esimerkiksi ottamalla yhteyttä ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin henkilökohtaisesti tai internetin välityksellä. Useilla suurilla ulkomaisilla pankeilla on suomalaista henkilökuntaa palvelemassa suomalaisia sijoittajia, ja nämä pankit ovat myös ilmoittaneet hallintarekisteröivänsä kaikki, myös suomalaiset sijoittajat."

Tällöin esimerkiksi pörssiyhtiöiden osakkeista saadut myyntivoitot ovat verovapaita, ja osingoista voi selvitä verosopimuksesta riippuen joko kokonaan ilman lähdeveroa tai selvästi lakisääteistä pienemmällä veroprosentilla.

Toinen tärkeä reitti hallintarekisteröityihin arvopapereihin toimivat salkkuvakuutukset eli sijoitussidonnaiset henkivakuutukset.

Lisäksi verottajaa voi jymäyttää käyttämällä osakekauppoihin Helsingin pörssissä toimivia ulkomaalaisia etävälittäjiä, jotka eivät pääsääntöisesti lähetä välittämistään kaupoista tietoja verohallinnolle.

Kallista hupia

Kuinka kalliiksi nämä ja muutkin temput käyvät?

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan suomalaiset yksityishenkilöt jättivät vuonna 2008 vähintään 700 miljoonaa euroa ulkomailta saatuja pääomatuloja ja ulkomaisten etävälittäjien kautta tehdyistä kaupoista saatuja myyntivoittoja verotuksen ulkopuolelle.

Täysin arvailujen varassa on, missä määrin yritysten nimissä saatuja pääomatuloja on jäänyt ilmoittamatta tai kuinka paljon suomalaiset nostavat verottomia osinkoja hallintarekisteröidyistä osakkeista.

Artikkelin mukaan sekä Suomen että muiden maiden veroviranomaisille tuntemattomiksi jääville ulkomaisille – tai ulkomaalaisina esiintyville – sijoittajille maksettiin vuonna 2008 noin viisi miljardia euroa osinko- ja korkotuloja. Osasta siitä on ehkä maksettu vero - osasta ei.

Raportin loppulausunto on karu: "Sallimalla arvopaperiomistuksen nimettömyyden Suomi toimii tosiasiassa eräänlaisena veroparatiisivaltiona, joka ei pysty tehokkaasti valvomaan sen enempää omia kuin muidenkaan valtioiden verointressejä."

YLE: Raha saa kiertämään vastuun laivojen romutuksesta

YLE:
...suomalaisyritykset kiertävät ympäristösäännöksiä myymällä laivoja romutettavaksi kansainvälisten kauppiaiden kautta [...]

Kansainväliset sopimukset kieltävät jätteiksi luokiteltavien laivojen dumppaamisen Euroopan ulkopuolelle, mutta romutuksia seuraavan ranskalaisjärjestön mukaan suomalaiset varustamot kiertävät sopimukset välikäsien avulla.[...]

- Omistajat tienaavat paljon rahaa, kun he lähettävät laivansa romutettavaksi Aasiaan, [ympäristöjärjestö Robin des Boisin edustaja Jacky Bonnemains] jatkaa. [...]

Aasian romutushietikoilla työntekijöiden turvallisuus on huono eikä ympäristöstä juuri välitetä.
Global Freighterin entinen omistaja, Powerline-varustamo ei kerro, oliko sillä tieto, että alus on päätymässä romuttamolle.

- Varustamon ja ostajan väliseen sopimukseen kuuluu, että me emme kommentoi asiaa, johtaja Jussi Koskinen Powerlinesta sanoo.
Ympäristön jatkuvuuden tehokas varmistaminen joutuu usein ristiriitaan kannattavan liiketoiminnan tavoitteiden kanssa. Hinnat ja kustannukset eivät ota järjestelmällisesti huomioon kauppatapahtumien ulkoisvaikutuksia. Ympäristön säilyvyyden varmistamiseksi tarvittavat lisäinvestoinnit voidaan jättää hoitamatta niin kauan kuin liiketoiminta vain on kannattavaa, ja seuraukset jäävät toisten maksettavaksi useimmiten joko verorahojen tai hoitamattomien ympäristötuhojen muodossa.

Ne ihmiset, joihin ostajien ja myyjien (uutisen esimerkissä suomalaisyrityksen ja kansainvälisten kauppiaiden) välinen kauppatapahtuma vaikuttaa suuresti esimerkiksi vakavien terveyshaittojen ja jopa kuolemantapausten muodossa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Koska vaikutuskeinoja ei ole, muodostuu näistä haitoista itse asiassa yksi mahdollinen tapa tehdä liiketoiminnasta kannattavampaa.

Markkinatalouden tavassa kohdentaa tuotantoa ja määrittää hintoja ei olekaan rakenteellista keinoa ottaa tuotteen tai tuotannon negatiivisia ulkoisvaikutuksia lähes lainkaan huomioon, ja tämä vääristää usein tuotteiden markkinahintoja kauas niiden todellisista kustannuksista. Valvonta jää valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien tehtäväksi.


YLE 13.10.2011
Varustamoille sapiskaa: "Raha saa kiertämään vastuun laivojen romutuksesta"

Suomalaisten laivojen purkaminen Aasiassa nostattaa jälleen kiistoja. Ranskalainen ympäristöjärjestö syyttää, että suomalaisyritykset kiertävät ympäristösäännöksiä myymällä laivoja romutettavaksi kansainvälisten kauppiaiden kautta.

Suomalaisomistuksessa olleen laivan epäillään jälleen matkaavan purettavaksi vaarallisiin oloihin. Purku uhkaa rahtilaiva Global Freighteriä. Nimi on tuttu ainakin laivaharrastajille, sillä alus nousi julkisuuteen vuonna 2004, kun se ajoi Turun saaristossa karille ja oli upota.
Kovan onnen laiva seikkaili otsikoissa myös vuosi sitten, kun humalainen kapteeni aiheutti kauhua kaahamalla Saksassa kovaa vauhtia uhkaavan lähellä satamaa.

Uusin käänne laivan tarinassa alkoi tänä syksynä. Aluksen entinen omistaja, Lillbacka-konserniin kuuluva Powerline-varustamo myöntää, että laiva lähestyy todennäköisesti parhaillaan Aasian pahamaineisia romutusrantoja.

Varustamo vaikenee kuitenkin täysin tapauksen yksityiskohdista.

Epäilyt heräsivät

Varustamo myi vuonna 1977 rakennetun aluksen alkusyksystä uudelle omistajalle. Uhka päätymisestä romuttamolle Aasiaan herätti myös ympäristöviranomaisten huomion, mutta itse varustamoa ei epäillä mistään, koska alus lähti Suomesta normaalisti kuljettamaan rahtia Saksaan.

- Me olemme ilmoittaneet Saksan viranomaisille, että tämä alus on myyty, jolloin he osaavat olla valppaana, sanoo yksikönpäällikkö Risto Saarinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Sopimusten kiertämistä

Kansainväliset sopimukset kieltävät jätteiksi luokiteltavien laivojen dumppaamisen Euroopan ulkopuolelle, mutta romutuksia seuraavan ranskalaisjärjestön mukaan suomalaiset varustamot kiertävät sopimukset välikäsien avulla.

- Laivojen eurooppalaiset omistajat, heidän joukossaan suomalaiset, siirtävät vastuun kansainvälisille kauppiaille, jotka ostavat laivan ennen romutusta, syyttää ympäristöjärjestö Robin des Boisin edustaja Jacky Bonnemains.

- Omistajat tienaavat paljon rahaa, kun he lähettävät laivansa romutettavaksi Aasiaan, hän jatkaa.

Varustamo vaikenee

Aasian romutushietikoilla työntekijöiden turvallisuus on huono eikä ympäristöstä juuri välitetä.

Global Freighterin entinen omistaja, Powerline-varustamo ei kerro, oliko sillä tieto, että alus on päätymässä romuttamolle.

- Varustamon ja ostajan väliseen sopimukseen kuuluu, että me emme kommentoi asiaa, johtaja Jussi Koskinen Powerlinesta sanoo.

- Ainakaan meidän taholta ei ole kierretty mitään sääntöjä, olemme myyneet laivan avoimin kortein, hän vakuuttaa.

Laivoissa myrkkyjä

Global Freighterin ikäisissä aluksessa on usein esimerkiksi syöpää aiheuttavia aineita, jotka ovat vaarallisia alkeellisissa oloissa työskenteleville purkajille.

- Siellä on todennäköisesti asbestia, siellä on todennäköisesti pcb:tä sisältäviä kondensaattoreita, siellä on aivan varmasti öljyä, ja nämä ovat kaikki ongelmajätteitä, sanoo Risto Saarinen Sykestä.

Jussi Koskinen joutuu miettimään hetken, onko Global Freighterissa vaarallisia aineita. Hän muistelee, että aluksessa ei olisi dokumenttien mukaan asbestia.

- Entä pcb:tä?

- Jos nyt samaa dokumenttia muistan, niin siinä mainitaan, että se on puhdas myös näistä aineista, hän jatkaa.

Koskinen ei osaa sanoa, onko laivassa muita ympäristömyrkkyjä tai ongelmajätteeksi luokiteltavia aineita.

- Polttoaineita voi olla jotakin, mutta aika tyhjäksi se on varmaan ajettu, jos se rantaan on mennyt.

Ranskalaisjärjestön mielestä laivat pitäisi romuttaa Euroopassa, jossa ympäristönormit ovat tiukemmat ja palkat paremmat.

YLE: Valtio nipistää roimasti homekoulujen korjauksesta

YLE:
Koko maassa uusiin koulurakentamis-hankkeisiin varataan ensi vuonna viisi miljoonaa euroa. Hallituksen budjettiesityksen summa riittää vain muutaman home- tai kosteusvauriosta kärsivän koulun remontointiin. Ongelmia aiheutunee ainakin pienille kunnille.
YLE uutisoi koulujen homeongelmien viivästymisestä julkisen sektorin rahoituksen tiukentuessa. Monien mielestä tämä olisi todennäköisesti viimeisiä toivottuja säästökohteita. Tämänkaltaiset vaikeat valinnat kertovat osaksi myös demokratiavajeesta, kuten esimerkiksi tutkija Anne Luomala on työssään selvittänyt.


Turun Sanomat 11.10.2011
Valtio nipistää roimasti homekoulujen korjauksesta

Koko maassa uusiin koulurakentamis-hankkeisiin varataan ensi vuonna viisi miljoonaa euroa. Hallituksen budjettiesityksen summa riittää vain muutaman home- tai kosteusvauriosta kärsivän koulun remontointiin. Ongelmia aiheutunee ainakin pienille kunnille.

Tänä vuonna valtio on avustanut koulujen peruskorjaushankkeita sekä kosteus- ja homevaurioremontteja 36 miljoonalla eurolla. Summa on laskenut vuosien ajan, eikä valtionosuutta ole riittänyt kuin joka neljänteen hakemukseen.

Hallituksen budjettiesityksessä koulurakentamiseen luvataan ensi vuonna enää viisi miljoonaa euroa. Kuntaliiton rakentamistalousinsinööri Jorma Ruokojoki pitää summaa riittämättömänä.
- Eihän sillä saa kuin yhden tai kahden rakennuksen peruskorjauksen tai kosteus- ja homevaurioiden korjauksen, että sehän on aivan vitsi, Ruokojoki sanoo.

Valtiovarainministeriöstä arvioidaan, että jo aloitetut kouluremontit saadaan viimeisteltyä niille kiinnitetyn määrärahan turvin, mutta uusia hankkeita varten viisi miljoonaa on vähän. Kunnostusta vaativien rakennusten määrä ei kuitenkaan ole laskussa.

Suuret kaupungit pystyvät kustantamaan kouluremontteja omasta budjetistaan, mutta pienet kunnat ovat homekoulujensa kanssa pulassa valtionosuuksien kutistuessa. Pelkona on, että kunnat joutuvat turvautumaan remonteissa osamaksujärjestelyyn tai kalliiseen yksityiseen rahaan.

TS: Siivousalan työolot katastrofaaliset

Taloussanomat:
Kun työehtosopimuksen täyttäminen jää laillisestikin toimivissa yrityksissä Jenun mukaan usein puolitiehen, ei laittomalla puolella huolehdita työntekijöiden oikeuksista juuri lainkaan.

– Laittomasti maassa oleskelevat työntekijät ovat täysin haavoittuvaisessa asemassa. Työnantajat kiristävät heitä ilmiannon uhalla, Jenu sanoo.

Jenu muistuttaa, että myös laillisesti maassa oleskelevia voidaan kiristää uhkaamalla jättää oleskelulupa uusimatta, jos työntekijä ryhtyy hankalaksi. Seurauksena on jatkuva pelkotila.
Taloussanomien artikkeli listaa kattavasti esimerkkejä siivousalalta liittyen työntekijöiden puuduttaviin ja raskaisiin olosuhteisiin. Erityisesti eri tavoin heikossa asemassa olevat ryhmät, kuten esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, nuoret tai maahanmuuttajat ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa suhteessa työnantajaan, kuten olemme aiemmin nostaneet esiin.

Taloussanomien artikkeli nostaa esiin harmaan talouden siivousalalla. Elokuussa kirjoitimme myös miten Googlen kaltaiset yleensä lainmukaisina toimijoina nähdyt suuryritykset kierrättävät vastaavasti valtaosia voitoistaan harmaasti, verotuksen ulottumattomissa. Tämä kehitys puolestaan vahvistaa entisestään yksityisiä markkinatoimijoita, perustellusti jopa suoraan julkisen sektorin ja tasa-arvoisten peruspalveludien kustannuksella.

Turun Sanomat 5.9.2011
Laitonta menoa – tässä on siivoojan työn likainen puoli

Poliisi on suunnannut enenevissä määrin tarmoaan siivousalalla rehottavan harmaan talouden kaitsemiseen. Helsingin poliisilaitoksen talous- ja omaisuusrikosyksikkö on tutkinut useita siivousalan yrityksiä, joista on paljastunut törkeitä talousrikoksia. Epäiltyjä on parisenkymmentä, ja esitutkinnan aikana useita on ollut vangittuna ja pidätettynä.

– Tälläkin hetkellä tutkitaan yhteensä toistakymmentä yritystä ja kymmeniä henkilöitä. Ei tämä kuitenkaan tutkimalla lopu, Helsingin poliisin talousrikosyksikön johtaja, rikostarkastaja Ilkka Koskimäki sanoo.

Takavarikkoon on tutkinnan yhteydessä päätynyt muun muassa yksi kiinteistö, käteistä rahaa sekä yli 400 000 euron arvosta autoja. Kotietsinnöissä apuna on ollut poliisin rahakoira, joka löysi kesäkuussa tehdyssä etsinnässä 15 000 euroa käteistä rahaa.

Pimeän työvoiman käyttö tapahtuu siivousalalla samalla tavalla kuin muillakin harmaan talouden vaivaamilla aloilla: palkkoja maksetaan pimeästi käteisellä ja tarvittavat kuitit saadaan kirjanpitoon muodollisilta alihankintayhtiöiltä tekaistujen laskujen muodossa. Määrä on merkittävä.

– Pelkästään kolmen yrityksen osalta tekaistuista kuiteista muodostuu 4,5 miljoonaa euroa väärää kirjanpitoa. Muut tapaukset mukaan lukien kokonaissumma nousee moninkertaiseksi. Volyymit alkavat olla huolestuttavia, Koskimäki sanoo.

Koskimäki muistuttaa, että paljastumisprosentti on poliisin ponnisteluista huolimatta alhainen, ja todelliset summat saattavat olla nyt mainittuihin verrattuna kymmenkertaisia. Tapauksia paljastuu yhä enemmän ja enemmän.

Siivoojia kaikkialta maailmasta,
tilanne ahdistavan vaikea

Siivousalan pimeän puolen peruskuva on se, että työntekijät ovat ulkomaisia, kun taas johto on suomalaisten ja ulkomaalaisten jakama. Työntekijät ovat tulleet Suomeen hyvin laajalti eri puolilta maapalloa. Joukossa on niin afrikkalaistaustaisia, itäeurooppalaisia kuin aasialaisiakin ihmisiä.

– Ihan laidasta laitaan ympäri maailman, Koskimäki sanoo.

Tällä hetkellä tutkittaviin tapauksiin poliisi ei epäile liittyvän ihmiskauppaa. Sen sijaan laitonta maassa oleskelua tapauksiin liittyy Koskimäen mukaan lähes sataprosenttisella varmuudella.

– Poliisi ei ole törmännyt laittomasti maassa oleskeleviin näissä tapauksissa, mutta työntekijöistä on selvillä vain pieni osa. Laittomasti maassa oleskelevat liittyvät näihin tapauksiin kuitenkin ihan säännönmukaisesti.

Laittomasti maassa oleskeleviin siivoojiin ovat kiinnittäneet huomiota myös työsuojeluviranomaiset, joiden arvion mukaan tilanne on ahdistavan huono.

– Jos oleskelee laittomasti maassa, on täysin altavastaajana, eikä voi valittaa esimerkiksi alipalkasta minnekään, työsuojelutarkastaja Katja-Pia Jenu Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo.

Kun työehtosopimuksen täyttäminen jää laillisestikin toimivissa yrityksissä Jenun mukaan usein puolitiehen, ei laittomalla puolella huolehdita työntekijöiden oikeuksista juuri lainkaan.

– Laittomasti maassa oleskelevat työntekijät ovat täysin haavoittuvaisessa asemassa. Työnantajat kiristävät heitä ilmiannon uhalla, Jenu sanoo.

Jenu muistuttaa, että myös laillisesti maassa oleskelevia voidaan kiristää uhkaamalla jättää oleskelulupa uusimatta, jos työntekijä ryhtyy hankalaksi. Seurauksena on jatkuva pelkotila.

Palkkaa 5 e/h, työehto-
sopimuksista ei tietoakaan

Palkkoja siivousalan laittomille työntekijöille maksetaan huomattavan vähän. Helsingin poliisin Koskimäki arvioi palkkojen olevan ”selvästi alle kymmenen euroa tunnissa”. Työsuojelutarkastaja Katja-Pia Jenu esittää vielä alhaisemman arvion.

– Uskoisin, että 5–6 euroa tunnissa on aika yleinen palkka. Mutta näitä on todella vaikea arvioida, hän sanoo.

– Tässä on myös muistettava, että työntekijät eivät välttämättä kerro palkastaan luotettavasti, eikä valtaosa työntekijöistä selviä meille koskaan. Palkkoja maksetaan lisäksi osittain laillisesti, osittain pimeästi ja osittain tilisiirtoina, osittain käteisellä. Tämä tekee seurannasta erittäin vaikeaa, poliisin Ilkka Koskimäki sanoo.

Lisäksi laillisesti maassa olevien työntekijöiden epäillään käyttäneen Suomen sosiaaliturvajärjestelmiä väärin. Näitä tapauksia tutkitaan erikseen ja niillä on omat seuraamuksensa.

Katja-Pia Jenu muistuttaa, että laillisestikin toimivissa siivousalan yrityksissä tehdään räikeitä rikkomuksia jatkuvasti.

– Ongelmia on etenkin pienissä yrityksissä. Lisiä ei makseta ja töitä teetetään työehtosopimuksen vastaisesti urakkapalkalla. Lisäksi työnantajat maksavat usein palkkaa lyhyemmältä ajalta kuin mitä työn tekeminen kestää, Jenu sanoo.

Jenun mukaan monissa yrityksessä ei ole työnantajavelvoitteista tietoakaan. Ei tiedetä, että palkan pitäisi perustua työehtosopimukseen, ja kaikki edut jäävät huomiotta.

– Siellä on laiminlyöty kaikki.

Pimeä toiminta kattaa leijonanosan
koko siivousalasta

Poliisin mukaan laiton siivoustoiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle, mutta sitä on muuallakin.

Siivottavat kohteet ovat useimmiten kauppaliikkeitä ja muita palvelualan liiketiloja. Joukossa on ollut myös joitain julkisen sektorin tiloja kuntapuolelta. Laiton liiketoiminta on haukannut siivousalasta jo useita prosentteja.

– Käsitykseni mukaan enää ei puhuta muutamista prosenteista, vaan ollaan lähempänä kymmentä prosenttia. Tätä on kuitenkin erittäin vaikeaa ja haastavaa arvioida, Koskimäki sanoo.

Siivousmarkkinan kokonaisarvo on Suomessa 800–900 miljoonaa euroa vuodessa, joten alalla vallitsevan harmaan talouden arvon voidaan arvioida liikkuvan 50–100 miljoonassa eurossa vuosittain. Poliisin mukaan ilmiö on ollut alalla ainakin muutamia vuosia ja voimistuu koko ajan. Hän kertoo, että rikkomuksia paljastuu aina sieltä, mihin poliisi suuntaa valvontaansa.

– Siivousala nousee harmaan talouden ongelma-alana rakennusalan rinnalle, siltä tässä huolestuttavasti näyttää, Koskimäki sanoo.

Ongelmana laajuus on huomattu myös siivousalalla toimivan Lassila & Tikanojan leirissä.

– Alalla on toimijoita, jotka eivät pelaa samoilla pelisäännöillä. Tämä on varsin laajamittaista. Jo tuo 4,5 miljoonaa euroa on karmiva summa, ja se on vain alkua, L&T:n talousjohtaja Ville Rantala sanoo.

Ostajan vastuu
on ainoa lääke

Koskimäen mukaan ainoa tapa kehityksen pysäyttämiseen olisi siivouspalvelun ostajan vastuun toteutuminen paremmin.

– Toimeksiantajien rooli on keskeisessä asemassa harmaan talouden torjunnassa. Useat eivät edes jaksa välittää ja hakevat vain pieniä kustannuksia. Mutta jos kaikki tilaajavastuulain mukaiset toimenpiteet toteutetaan ja alihankkijoilta vaaditaan kaikki dokumentit, ei ongelmia pitäisi olla, Ilkka Koskimäki Helsingin poliisista sanoo.

L&T:n Ville Rantala kertoo liikevoittomarginaalin liikkuvan siivousalalla pääsääntöisesti alle kymmenessä prosentissa, joskus alle viidessäkin prosentissa.

– Jos joku tarjoaa siivouspalveluita 30 prosenttia halvemmalla hinnalla, niin kyllähän hälytyskellojen pitää soida, että siellä on hämäriä metodeja käytössä, Rantala sanoo.

Rantala kiittelee poliisin työtä, mutta peräänkuuluttaa myös ostavan tahon vastuuta ja sanoo sen olevan merkittävin kanava, jota pitkin tilanteeseen voidaan vaikuttaa.

– Palvelunhankkijan vastuu ja etiikka ovat keskeisessä asemassa. Kun toiminta on ollut näin laajamittaista, niin se on varmasti ollut liiankin helppoa, Rantala sanoo.

Työsuojelutarkastaja Katja-Pia Jenu on Koskimäen ja Rantalan kanssa samoilla linjoilla.

– Parhaiten auttaisi se, että siivoustyön tilaajat kiinnostuisivat siitä, ketkä työtä oikeasti tekevät, hän sanoo.

Ostavan yrityksen tulisi harmaan talouden tehokkaan torjumisen vuoksi pyytää palveluntarjoajaa toimittamaan kaikkien – jopa satojen – alihankkijoiden paperit, jotta toiminnan voidaan katsoa kestävän päivänvaloa.

Jenun mukaan yksi lääke harmaan talouden kitkemiseen olisi suoraan siivouskohteisiin ilta- ja yöaikaan tehdyt viranomaisten yhteistarkastukset. Näin nähtäisiin ketkä töitä oikeasti tekevät.

Myös kovien rangaistusten pelko toimii ennalta ehkäisevänä voimana rikollisuutta vastaan. Harmaan talouden pyörittämisestä on poliisin mukaan langetettu viime vuosina kovia rangaistuksia.

– Viime vuosina rangaistukset ovat koventuneet. Nyt on joka vuonna tullu jopa 5–6 vuoden vankeusrangaistuksia päätekijöille, Ilkka Koskimäki sanoo.

Turun Sanomat: Rikkaiden ja köyhien väliset kuolleisuuserot Suomessa jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa

Turun Sanomat:
Tuloryhmien välinen elinajanodotteen ero on Suomessa kasvanut nopeasti. Rikkaimmilla eli ylimmän tuloviidenneksen miehillä on edessään keskimäärin 12,5 vuotta pidempi elämä kuin köyhimmillä eli alimman tuloviidenneksen miehillä.

Suomessa sosioekonomisten ryhmien väliset kuolleisuuserot ovat jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Ero tarkoittaa, että korkeasti koulutetut, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset paitsi elävät pitempään myös ovat huomattavasti terveempiä ja toimintakykyisempiä ja kuin perusasteen koulutuksen saaneet, työntekijäammateissa toimivat ja pienituloiset. Lisäksi työttömät ovat keskimäärin sairaampia kuin työlliset.

OECD-maista nimenomaan Suomessa on rikkaiden ja köyhien välillä suurin ero siinä, miten usein henkilö käy lääkärissä. Rikkaat käyvät Suomessa siis suhteessa tarpeeseen lääkärillä huomattavasti enemmän kuin köyhät.
Aiheesta on uutisoitu myös aiemmin tänä vuonna. Tiedot ovat hälyttäviä, ja antavat kuvaa siitä, miten perustavanlaatuisella tavalla markkinarakenteiden ruokkima eriarvoisuus murentaa pohjaa tasa-arvoisilta lähtökohdilta ja yksilöiden omaehtoisuudelta.


Turun Sanomat 9.10.2011
Rikkaan ja köyhän miehen eliniän ero 12,5 vuotta


Tuloryhmien välinen elinajanodotteen ero on Suomessa kasvanut nopeasti. Rikkaimmilla eli ylimmän tuloviidenneksen miehillä on edessään keskimäärin 12,5 vuotta pidempi elämä kuin köyhimmillä eli alimman tuloviidenneksen miehillä. Naisilla vastaavaa ero on 6,8 vuotta.

Ero on revennyt siten, että köyhimpien elinajanodote on pysynyt 1990-luvun alun tasolla, samalla kun rikkaimpien on kasvanut.

– Suomalaisten terveys keskimäärin on parantunut, mutta erot sosiaaliryhmien välillä ovat 25 viime vuoden aikana kasvaneet selvästi, sanoo projektipäällikkö Tuulia Rotko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Suomessa sosioekonomisten ryhmien väliset kuolleisuuserot ovat jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Ero tarkoittaa, että korkeasti koulutetut, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset paitsi elävät pitempään myös ovat huomattavasti terveempiä ja toimintakykyisempiä ja kuin perusasteen koulutuksen saaneet, työntekijäammateissa toimivat ja pienituloiset. Lisäksi työttömät ovat keskimäärin sairaampia kuin työlliset.

Tulot ovat yhteydessä myös terveyspalvelujen saamiseen. OECD-maista nimenomaan Suomessa on rikkaiden ja köyhien välillä suurin ero siinä, miten usein henkilö käy lääkärissä. Rikkaat käyvät Suomessa siis suhteessa tarpeeseen lääkärillä huomattavasti enemmän kuin köyhät.

– Paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat pääsevät lääkärille helpommin. Työterveyshuoltoonhan pääsee heti. Terveyskeskuksen varassa olevat joutuvat odottamaan. Lisäksi töissä olevien pitää sairastuessaan mennä lääkärille hakemaan sairauslomapaperia, ennätystä selittää tutkimusprofessori Unto Häkkinen THL:stä

THL:n tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki sanoo, että Suomessa sosioekonomisten ryhmien välillä on eroja myös ehkäisevien palvelujen, kuten terveystarkastusten, ja leikkauksien saatavuudessa. Ohitusleikkauksia ja pallolaajennuksia tehdään selvästi vähemmän alemmille sosiaaliryhmille kuin ylemmille.

Helsingin kaupunki: Asuinalueiden hintahaitari kaksinkertaistui

Helsingin kaupunki:
Ero Helsingin kalleimman ja edullisimman postinumeroalueen keskineliöhinnoissa kaksinkertaistui vuosien 2000 ja 2010 välillä. Neliöhintojen suhteen kalleimmat ja edullisimmat alueet säilyivät ajanjaksolla lähes samoina.
Eriarvoisuuden hälyttävä kasvu Helsingissä näkyy voimakkaasti muun muassa koulujen välisissä eroissa ja asuinalueiden hintakehityksessä.




Helsingin kaupunki 5.10.2011
Asuinalueiden hintahaitari kaksinkertaistui

Ero Helsingin kalleimman ja edullisimman postinumeroalueen keskineliöhinnoissa kaksinkertaistui vuosien 2000 ja 2010 välillä. Neliöhintojen suhteen kalleimmat ja edullisimmat alueet säilyivät ajanjaksolla lähes samoina.

Vuonna 2000 neliöhinnat vaihtelivat 1 300 euron ja 3 300 euron välillä postinumeroalueesta riippuen. Vuonna 2010 taas hinnat vaihtelivat vajaasta 2 000 eurosta vajaaseen 6 000 euroon. Hintoja ei ole inflaatiotarkistettu.

Asuntojen keskihintojen mukaan kymmenen kalleimman postinumeroalueen joukossa ovat vuodesta 2000 lähtien olleet Kaivopuisto, Kaartinkaupunki, Punavuori, Katajanokka, Eira, Kruununhaka, Helsingin keskusta ja Keski-Töölö sekä usein myös Ruoholahti ja Taka-Töölö. Kalleimman alueen, Kaivopuiston, asuntojen keskihinta oli viime vuonna noin 5 900 euroa neliöltä.

Kymmenen edullisimman postinumeroalueen joukkoon puolestaan ovat vuodesta 2000 lähtien kuuluneet Jakomäki, Myllypuro, Kontula, Malminkartano, Pohjois-Vuosaari ja Mellunkylä. Myös Pihlajamäki sekä rivi- ja pientalovaltaiset Puistola ja Siltamäki ovat usein kuuluneet joukkoon. Viime vuonna edullisimman Jakomäen alueen
keskineliöhinta jäi alle 2000 euron.

Tiedot selviävät tietokeskuksen julkaisusta Asuntojen keskihinnat Helsingin postinumeroalueilla vuosina 2000–2010 (pdf).

YLE: Tutkija kaipaa kansalle lisää vaikutuskanavia

YLE:

Perjantaina Oulun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan saksalainen sosiologi Hannah Strauss on selvittänyt erityisesti sitä, miten Suomessa osallistutaan suurten hankkeiden valmisteluun ja miten kansalaiset pääsevät niihin vaikuttamaan. 
Hannah Straussin mukaan nykyiset suomalaiset menettelytavat eivät ole täysin demokraattisia, koska koko lainsäädäntö perustuu niin vahvaan asiantuntijauskoon.

Asiantuntijavetoisuus Suomen suurissa rakennushankkeissa on ongelmallista muun muassa siitä syystä, että parhaat mahdollisetkaan asiantuntijaselvitykset eivät pysty ottamaan huomioon ennakkoon kaikkia rakennushankkeen vaikutuksia lähiympäristöön – eivätkä parhaatkaan asiantuntijat pysty myöskään arvioimaan tarkasti kaikkien ihmisten toiveita ja mielihaluja.

Tarvitsisimme Suomeen osallistuvan päätöksenteon erilaisia kokeiluja, joilla paikallisten asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin voitaisiin lisätä merkittävästi. Osallisuustalouden visiossa esitetty idea osallistuvasta suunnittelusta on yksi varteenotettava lähtökohta sosiologi Hannah Straussin kaipaamien uudistusten pohjaksi. Osallistuvan suunnittelun lähtökohtana on, että kansalaiset pääsevät vaikuttamaan suhteessa siihen, kuinka paljon kyseinen päätös heihin vaikuttaa. Suurten rakennushankkeiden yhteydessä voisi esimerkiksi olettaa, että rakennusprojektin lähialueen asukkailla olisi enemmän sananvaltaa päätöksenteossa, kuin kauempana asuvilla – erityisesti, jos hankkeesta koituisi heille jonkinlaista haittaa.

Osallistuvasta suunnittelusta voi lukea enemmän verkkosivuiltamme sekä aihetta koskevasta kirjallisuudesta.


YLE 23.9.2011

Tutkija kaipaa kansalle lisää vaikutuskanavia

Suomen suuret rakennushankkeet pohjoisen vesivoimalat ja parhaillaan päätösvaiheessa oleva Fennovoiman ydinvoimalapäätös ovat olleet saksalaistutkijan suurennuslasin alla.

Perjantaina Oulun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan saksalainen sosiologi Hannah Strauss on selvittänyt erityisesti sitä, miten Suomessa osallistutaan suurten hankkeiden valmisteluun ja miten kansalaiset pääsevät niihin vaikuttamaan.

Hannah Straussin mukaan nykyiset suomalaiset menettelytavat eivät ole täysin demokraattisia, koska koko lainsäädäntö perustuu niin vahvaan asiantuntijauskoon.

Verratessaan Suomen ja Ruotsin tai oman kotimaansa Saksan menettelytapoja hän on suorastaan ihmeissään. Esimerkiksi Simossa ei ensimmäisessä Fennovoiman hankkeesta järjestetyssä kuulemistilaisuudessa juuri väkeä paikalla näkynyt.

Pohtiessaan syitä tähän, hän toteaa, että koko suomalainen kansalaisten kuulemisjärjestelmä perustuu niin vahvasti asiantuntijoihin ja heidän valmisteluunsa, ettei se edes rohkaise kansalaisia osallistumaan.

Vaikka Suomen laissa varataankin kansalaisille lakisääteiset kuulemistilaisuudet, niiden pääosassa ovat konsultit ja asiantuntijat. Käytännössä yleisö saa odottaa siihen saakka, kunnes heiltä kysytään jotain –ja suomalaiset alistuvat siihen mukisematta.

Saksalaistutkija haluaisikin kehittää suomalaista osallistumisjärjestelmää niin, että kansallista pääsisivät jo selvästi aiemmassa vaiheessa osallistumaan keskusteluun ja jopa vaikuttamaan siihen, mitä ylipäänsä ruvetaan tekemään.

Hannah Straussin sosiologian väitöskirja: For the Good of Society: Public participation in the siting in nuclear and hydro power projects in Finland, tarkastetaan Oulun yliopiston Kuusamosalissa perjantaina 23.9. Vastaväittäjänä toimii tohtori Tapio Litmanen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Timo Järvikoski.

YLE: Leikkauksien tilalle talouden elvytystä

YLE:
Hallituksen linjana on ollut, että taloutta vakautetaan menoleikkauksilla heti vaalikauden aluksi. Valtiovarainministeriö haluaisi toteuttaa yli puolet vaalikauden kulukuurista, yhteensä 1,16 miljardia euroa, heti ensi vuonna. 
(...) Sekä Palkansaajien Lehto että Pellervon Lahtinen ovat yhtä mieltä myös siitä, että Yhdysvaltojen, Saksan ja Pohjoismaiden tulisi elvyttää, jottei koko maailmantalous ajaudu ahdinkoon. Kaikki maat eivät voi säästää samanaikaisesti suljetussa maailmantaloudessa, he huomauttavat.
- Euroopan hyvissä ja luottokelpoisissa maissa, joihin Suomi kuuluu, julkisen talouden asema on niin vahva, että pelivaraa finanssipolitiikassa on. Niiden ei tarvitse pelätä valtionlainojen luottokelpoisuuden heikkenemistä kansansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, Lehto sanoo.
Järjestömme haastatteli taloustieteilijä Robin Hahnelia viime kesäkuussa, ja haastattelu on edelleen ajankohtaista luettavaa, sillä Hahnel avaa selkokielisesti muun muassa syitä siihen, miksi julkisen sektorin leikkaukset ovat erityisesti Suomessa nykyisessä taantumassa järjetöntä ja tuhoisaa talouspolitiikkaa. Haastattelun voi lukea allaolevan linkin takaa.

Robin Hahnel Parecon Finlandin haastateltavana – "Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu"


YLE 9.9.2011
Tutkimuslaitokset: Menoleikkauksia lykättävä, elvytystä tilalle

Etupainotteiset leikkaukset

Taloustutkimuslaitokset kehottavat hallitusta lykkäämään ensi vuoden menoleikkauksia talouskasvun hiipumisen vuoksi. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Pellervon taloustutkimuksen mukaan leikkaukset heikentäisivät talouskasvua ja vähentäisivät työpaikkoja entisestään. Tutkimuslaitokset sanovat, että Suomi voisi elvyttää velkarahalla edessä olevan suhdannekuopan yli.

Hallitus leikkaa julkisia menoja velkaantumisen pysäyttämiseksi. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) johdolla laadittu kulukuuri lyödään lukkoon ensi viikon budjettiriihessä. Talousnäkymät heikkenevät yhä ja nyt palkansaajaliikkeen oma taloustutkimuslaitos herättelee jo keskustelua elvyttämisestä.

- On jopa ajateltu, että taloustilanteen heikennyttyä pitäisi saada aikaan lisää säästöjä. Itse vetäisin tästä päinvastaisen johtopäätöksen. Nyt olisi mahdollisuus tukea työllisyyttä lykkäämällä kiristyksiä, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto.

Hallituksen linjana on ollut, että taloutta vakautetaan menoleikkauksilla heti vaalikauden aluksi. Valtiovarainministeriö haluaisi toteuttaa yli puolet vaalikauden kulukuurista, yhteensä 1,16 miljardia euroa, heti ensi vuonna. Palkansaajien tutkimuslaitos tinkisi leikkauksista 300 - 400 miljoonaa euroa. Rahat se ohjaisi kunnille, yritysten tutkimus- ja kehittämistukiin sekä ratojen rakentamiseen.

- Osa summasta palautuisi verotuloina valtiolle, niin ettei se rasittaisi ensi vuonna kovinkaan paljoa julkista taloutta, Lehto arvioi.

Jäljelle jäävät 760 - 860 miljoonan euron leikkaukset Palkansaajien tutkimuslaitos lykkäisi vuosille 2013 - 2015, jolloin se uskoo talouden taas rullaavan.

VM: Elvytysvara käytetty

Valtiovarainministeriön mielestä Suomella ei ole juuri varaa elvyttää viime taantuman jäljiltä. Eurostatin tilaston mukaan Suomen 87 miljardin euron velkapotti vuonna 2010 oli noin 48 prosenttia bruttokansantuotteesta. Euromaissa julkinen bruttovelka on keskimäärin 85 prosenttia bkt:stä. Kriisimaa Kreikka huitelee omissa sfääreissään, velkaa sillä on 143 prosenttia kokonaistuotannosta.

Palkansaajien tutkimuslaitos huomauttaa myös, että julkisen talouden alijäämä on supistumassa, mikä helpottaa lisävelan ottamista. Eurostatin mukaan Suomen julkisyhteisöjen rahoituksen alijäämä oli euromaiden kolmanneksi alin viime vuonna.

Myös Pellervo elvyttäisi

Palkansaajien tutkimuslaitos saa elvytyspuheilleen tukea myös Pellervon taloustutkimukselta PTT:ltä. Se kannattaa elvytystä, kunhan menot ja tulot saadaan tasapainoon pitkällä tähtäimellä.

- Kun alamme elvyttää kriisin lähtiessä kunnolla liikkeelle, niin samaan aikaan meidän täytyy sitoutua rakenteellisiin uudistuksiin, jotka pitkällä aikavälillä tukevat talouskasvua. Eli meidän täytyy tehdä ikäviä ratkaisuja, kuten eläkeiän nosto, sanoo tutkimusjohtaja Markus Lahtinen PTT:stä.

Sekä Palkansaajien Lehto että Pellervon Lahtinen ovat yhtä mieltä myös siitä, että Yhdysvaltojen, Saksan ja Pohjoismaiden tulisi elvyttää, jottei koko maailmantalous ajaudu ahdinkoon. Kaikki maat eivät voi säästää samanaikaisesti suljetussa maailmantaloudessa, he huomauttavat.

- Euroopan hyvissä ja luottokelpoisissa maissa, joihin Suomi kuuluu, julkisen talouden asema on niin vahva, että pelivaraa finanssipolitiikassa on. Niiden ei tarvitse pelätä valtionlainojen luottokelpoisuuden heikkenemistä kansansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, Lehto sanoo.

Hallitus ei puhu elvytyksestä vaan noudattaa hallitusohjelmassa sovittua linjausta tiukasta menokuurista. Päätöksiä uusista menoleikkauksista on luvassa kevättalvella - ellei aiemmin.

YLE Uutiset / Antti Koistinen

YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään

YLE:
Talvivaaran Sotkamon kaivosta vastaan osoitettiin mieltä keskiviikkona Oulussa. Mielenosoittajat vaativat, että kaivoksen täytyy keskeyttää toimintansa, kunnes se saa jätevesipäästönsä kuriin.
(...) Talvivaaran kaivosyhtiö hakee tällä hetkellä päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan. 
Yhtiö hakee parhaillaan lupaa myös uraanin erottamiselle sekä kaivospiirin laajentamiselle yli kaksi kertaa nykyistä laajemmalle alueelle.
Tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten Talvivaaran tapauksessa kaivostoiminnasta aiheutuvat moninaiset ympäristöhaitat, ovat mahdollisuus yhtiöille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän he saavat päästörajoja nostettua ja valvontaa kierrettyä, sitä enemmän yrityksen osakkaat hyötyvät.

Talvivaaran kaivosyhtiön aiheuttamat ympäristöhaitat ja paikallisten asukkaiden huoli lähiympäristönsä turmeltumisesta ovat olleet esillä blogissamme aiemminkin.

YLE 28.10.2011
Mielenosoittajat vaativat Talvivaaraa ruotuun

Talvivaaran Sotkamon kaivosta vastaan osoitettiin mieltä keskiviikkona Oulussa. Mielenosoittajat vaativat, että kaivoksen täytyy keskeyttää toimintansa, kunnes se saa jätevesipäästönsä kuriin.

Mielenilmaus alkoi Oulun Rotuaarilla iltapäiväneljältä varsin sateisissa tunnelmissa. Paikalle oli kurjasta syyssäästä huolimatta kerääntynyt muutama kymmenen ihmistä, joilla oli asiaa Talvivaaran kaivosyhtiölle.

"Stop saastutukselle." "Ympäristörikosten Talvivaara suljettava." "Äiti, miksi en saa uida?" Muun muassa näitä lauselmia mielenosoittajat olivat kylteilleen ja lakanoilleen kirjanneet.

Mielenosoituksen takana oli Oulun vaalipiirin Vihreät ry, joille Talvivaaran kaivosyhtiön toiminta alkaa puheenjohtaja Paula Pohjanrinteen mukaan riittää. Vihreiden mielestä on kestämätöntä, että kaivoksen jätevesien suola- ja metallipitoisuudet ylittävät toistuvasti ympäristöluvan rajat.

- Me vaadimme tällä mielenosoituksella, että Talvivaaran kaivoksella lyötäisiin lappu luukulle, ja kaivosyhtiön lupa-asiat käsiteltäisiin kokonaan uudelleen. Sinne pitäisi ensin rakentaa niin toimiva systeemi, etteivät saasteet pääsisi leviämään, ja vasta sitten antaa kaivokselle lupa toimia, Pohjanrinne penää.

Mielenosoittaja: Pitäkää päästöt kurissa!

Talvivaaran kaivosyhtiön jätevesiasioita on pyöritelty viime aikoina julkisuudessa toistuvasti. Oulun vaalipiirin Vihreiden puheenjohtaja Paula Pohjanrinteen mielestä Talvivaaran johto on suhtautunut jätevesipäästöistä syntyneeseen kohuun halveksuvasti.

- Hehän kieltävät, että olisivat syyllistyneet ympäristörikokseen, ja kuitenkin tiedossa on, että he ovat omat rajansa ylittäneet, Paula Pohjanrinne sanoo.

Yksi mielenosoitukseen saapuneista oli Oulussa asuva Riitta Kananen, jolle Kainuun luonto on erityisen lähellä sydäntä. Hänen kotitalonsa sijaitsee Talvivaaran kaivosalueen rajamailla, ja myös muiden läheisten mökkejä on samalla alueella pystyssä. Kanasella oli terveisiä Talvivaaran johdolle.

- Pitäkää ne päästöt kurissa! Rajat ovat kaikille samat. Ei täällä voi tehdä asioita aivan niin kuin itse lystää, Riitta Kananen painotti.

Päästörajojen korotuksia ja kaivospiirin laajentamista

Talvivaaran kaivosyhtiö hakee tällä hetkellä päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan.

Yhtiö hakee parhaillaan lupaa myös uraanin erottamiselle sekä kaivospiirin laajentamiselle yli kaksi kertaa nykyistä laajemmalle alueelle.

Kainuun ELY-keskus ja kaivosyhtiö aikovat pitää palaverin Talvivaaran ympäristöasioista ensi kuun alkupuolella. Valvontaviranomainen ja yhtiö keskustelevat silloin ELY:n yhtiölle esittämästä vaatimuksesta pienentää päästöjä ja jätevesien määrää.

Kaivosyhtiön toiminnasta on jätetty tänä syksynä tutkintapyyntöjä poliisille. Poliisia on pyydetty selvittämään, miten Talvivaaran toiminta on vaikuttanut luontoon ja onko siinä tapahtunut rikosta.