YLE: Nykyinen ilmastonmuutos on poikkeuksellinen


YLE:
Lundin yliopisto geologi Svante Björck on koonnut yhteen maapallon ilmaston vaihteluista kootut tiedot jääkauden jälkeiseltä ajalta. Tutkimus ulottui siis noin 20 000 vuoden ajalle. 
Björck totesi, että aina, kun toisella pallonpuoliskolla ilmasto on lämmennyt, toisella puoliskolla se on viilentynyt tai pysynyt samana. Tällä hetkellä ilmasto lämpenee kaikkialla. 
[…] Björk toteaakin, että geologisessa mielessä ilmaston nykyinen lämpeneminen on ainoalaatuinen tapahtuma. Ulkopuolinen seikka, joka nyt vaikuttaa ilmastoon globaalisti, on ihmisten toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen määrän nopea kasvu.


YLE 30.10.11
Tästä syystä nykyinen ilmastonmuutos on poikkeuksellinen

Maapallon ilmasto on lämmennyt ja viilentynyt vuosituhansien aikana usein, mutta ruotsalaisessa Lundin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on ilmennyt seikka, joka tekee nykyisestä lämpenemisestä hyvin poikkeuksellisen. Maapallon molemmat puoliskot lämpenevät nyt yhtä aikaa.

Lundin yliopisto geologi Svante Björck on koonnut yhteen maapallon ilmaston vaihteluista kootut tiedot jääkauden jälkeiseltä ajalta. Tutkimus ulottui siis noin 20 000 vuoden ajalle.

Björck totesi, että aina, kun toisella pallonpuoliskolla ilmasto on lämmennyt, toisella puoliskolla se on viilentynyt tai pysynyt samana. Tällä hetkellä ilmasto lämpenee kaikkialla.

Molemmilla puoliskoilla ilmasto on hetkellisesti muuttunut samanaikaisesti vain silloin, kun ilmastoon on vaikuttanut jokin ulkopuolinen tekijä, kuten meteoriitin törmäys tai suuri tulivuorenpurkaus.

Björk toteaakin, että geologisessa mielessä ilmaston nykyinen lämpeneminen on ainoalaatuinen tapahtuma. Ulkopuolinen seikka, joka nyt vaikuttaa ilmastoon globaalisti, on ihmisten toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen määrän nopea kasvu.

Tutkimusmateriaalia ilmaston muutoksista on runsaasti. Todisteita eri aikakausien ilmasto-oloista saadaan mm. merien ja järvien pohjasedimenteistä sekä vanhoista jäätiköistä.

Paul Krugman: Here Comes The Sun

Paul Krugman, New York Times:

This has already led to rapid growth in solar installations, but even more change may be just around the corner. If the downward trend continues — and if anything it seems to be accelerating — we’re just a few years from the point at which electricity from solar panels becomes cheaper than electricity generated by burning coal. 
And if we priced coal-fired power right, taking into account the huge health and other costs it imposes, it’s likely that we would already have passed that tipping point.
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa kolumnissaan, kuinka aurinkoenergian hinnat alkavat vihdoin lähestyä hiilivoiman hintoja, ja tämä mahdollistaa aurinkoenergian laajemman käyttöönoton. Krugman arvioi myös, että jos hiilivoiman todelliset kustannukset, kuten merkittävät terveyshaitat ja ympäristöhaitat, olisi huomioitu energiahinnoissa, tämä muutos olisi jo kenties tapahtunut. Aurinkoenergian yleistyminen voi Krugmanin mukaan kohdata vielä poliittisia esteitä, jolla hän oletettavasti viittaa suurten energiayhtiöiden lobbausvaltaan.

Aurinkoenergian yleistymisen mahdollisuuksista on esitetty eriasteisia spekulaatioita. Taloustieteilijä Robin Hahnel spekuloi Green Economics –kirjan johdannossa, mitä olisi tapahtunut, jos hiilelle olisi asetettu oikea hinta noin 250 vuotta sitten. On ymmärrettävää, ettei kukaan käsittänyt aikanaan, kuinka fossiiliset polttoaineet tulisivat horjuttamaan hiilen kiertokulun tasapainoa ja kuinka kasvihuonekaasujen laajenevat keskittymät ilmakehässä uhkaisivat aiheuttaa kataklysmisiä muutoksia maapallon ilmastossa. Jälkiviisaana voidaan kuitenkin todeta, että hiilipäästöille olisi pitänyt asettaa verot jo, kun markkinasysteemit ottivat ensimmäisiä askeliaan.

Hahnel kirjoittaa, että kun hiili- ja aurinkoenergian teknologian kehitystä vertaillaan historiallisesti, huomataan, että aurinkoenergian keksinnöt eivät olleet suuresti hiilivoimaa jäljessä. Suuret hiiliesiintymät löydettiin Yhdysvalloissa 1750-luvulla ja vasta sata vuotta myöhemmin hiilikaivosten toiminta oli merkittävällä tasolla. Vasta kun hiili oli halpaa ja sitä oli helposti saatavilla rautateiden avulla, Thomas Edisonin keksimät hiilikäyttöiset sähkövoimalat alkoivat ensimmäistä kertaa luoda sähköä kotitalouksille – tämä tapahtui vuonna 1882. Hahnel esittää vertailtavaksi toisen aikajanan. Vuonna 1816 Robert Stirling rakensi aurinkovoimalla toimivan sähkölämmityslaitteen, jota Kelvin käytti luentotiloissaan. Vuoteen 1860 mennessä August Mouchet ja Abel Pifre olivat kehittäneet aurinkokäyttöisiä moottoreita lukuisiin käyttötarkoituksiin, ja vuonna 1883 Charles Fritts rakensi ensimmäisen todellisen aurinkokennon.

Jo tämä lyhyt ja pinnallinen katsaus kahden energiatuotannon muodon kehityksen historiaan antaa ymmärtää, että hiilen ylivoima ei ollut teknologisesti välttämätöntä. Jos hiilivoiman tuotannon hinnat olisivat vastanneet lähellekään todellisia kustannuksia tai jos samanaikaisesti oltaisiin kehitetty ja pidetty yllä useita eri energiantuotannon vaihtoehtoja ja näin ollen vältetty riippuvuus yhdestä ainoasta ratkaisusta, energiatuotanto olisi voitu järjestää nykyään hyvinkin eri tavalla. Vuonna 2007 hiilivoimalla tuotettiin 48,5 prosenttia Yhdysvaltain sähköntuotannosta ja aurinkoenergialla vain 0,015 prosenttia.


Paul Krugman, NYT 6.11.11
Here Comes the Sun

For decades the story of technology has been dominated, in the popular mind and to a large extent in reality, by computing and the things you can do with it. Moore’s Law — in which the price of computing power falls roughly 50 percent every 18 months — has powered an ever-expanding range of applications, from faxes to Facebook.

Our mastery of the material world, on the other hand, has advanced much more slowly. The sources of energy, the way we move stuff around, are much the same as they were a generation ago.

But that may be about to change. We are, or at least we should be, on the cusp of an energy transformation, driven by the rapidly falling cost of solar power. That’s right, solar power.

If that surprises you, if you still think of solar power as some kind of hippie fantasy, blame our fossilized political system, in which fossil fuel producers have both powerful political allies and a powerful propaganda machine that denigrates alternatives.

Speaking of propaganda: Before I get to solar, let’s talk briefly about hydraulic fracturing, a k a fracking.

Fracking — injecting high-pressure fluid into rocks deep underground, inducing the release of fossil fuels — is an impressive technology. But it’s also a technology that imposes large costs on the public. We know that it produces toxic (and radioactive) wastewater that contaminates drinking water; there is reason to suspect, despite industry denials, that it also contaminates groundwater; and the heavy trucking required for fracking inflicts major damage on roads.

Economics 101 tells us that an industry imposing large costs on third parties should be required to “internalize” those costs — that is, to pay for the damage it inflicts, treating that damage as a cost of production. Fracking might still be worth doing given those costs. But no industry should be held harmless from its impacts on the environment and the nation’s infrastructure.

Yet what the industry and its defenders demand is, of course, precisely that it be let off the hook for the damage it causes. Why? Because we need that energy! For example, the industry-backed organization energyfromshale.org declares that “there are only two sides in the debate: those who want our oil and natural resources developed in a safe and responsible way; and those who don’t want our oil and natural gas resources developed at all.”

So it’s worth pointing out that special treatment for fracking makes a mockery of free-market principles. Pro-fracking politicians claim to be against subsidies, yet letting an industry impose costs without paying compensation is in effect a huge subsidy. They say they oppose having the government “pick winners,” yet they demand special treatment for this industry precisely because they claim it will be a winner.

And now for something completely different: the success story you haven’t heard about.

These days, mention solar power and you’ll probably hear cries of “Solyndra!” Republicans have tried to make the failed solar panel company both a symbol of government waste — although claims of a major scandal are nonsense — and a stick with which to beat renewable energy.

But Solyndra’s failure was actually caused by technological success: the price of solar panels is dropping fast, and Solyndra couldn’t keep up with the competition. In fact, progress in solar panels has been so dramatic and sustained that, as a blog post at Scientific American put it, “there’s now frequent talk of a ‘Moore’s law’ in solar energy,” with prices adjusted for inflation falling around 7 percent a year.

This has already led to rapid growth in solar installations, but even more change may be just around the corner. If the downward trend continues — and if anything it seems to be accelerating — we’re just a few years from the point at which electricity from solar panels becomes cheaper than electricity generated by burning coal.

And if we priced coal-fired power right, taking into account the huge health and other costs it imposes, it’s likely that we would already have passed that tipping point.

But will our political system delay the energy transformation now within reach?

Let’s face it: a large part of our political class, including essentially the entire G.O.P., is deeply invested in an energy sector dominated by fossil fuels, and actively hostile to alternatives. This political class will do everything it can to ensure subsidies for the extraction and use of fossil fuels, directly with taxpayers’ money and indirectly by letting the industry off the hook for environmental costs, while ridiculing technologies like solar.

So what you need to know is that nothing you hear from these people is true. Fracking is not a dream come true; solar is now cost-effective. Here comes the sun, if we’re willing to let it in.

YLE: Vuokrat nousevat rytinällä pääkaupunkiseudulla

YLE:
Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat jatkavat hurjaa nousuaan eteenkin Vantaalla. Myös Helsingin, Espoon ja Kauniaisten vuokrataso on kohonnut muuta maata ripeämmin. 
[…] Vantaalaisesta 50 neliön vuokra-asunnosta joutuu nyt maksamaan keskimäärin 630 euroa. Espoossa ja Kauniaisissa samankokoisen asunnon saa vuokrattua hieman yli 700 eurolla. Helsingissä 50 neliön asunnon keskimääräinen vuokra on 770 euroa. Kehyskunnissa samankokoisesta vuokra-asunnosta joutuu maksamaan 570 euroa.
Vuonna 1995 purettiin vuokrasäännöstely, jolla pyrittiin pitämään vuokra-asuntojen helposti kuumenevia hintoja maltillisina. Säännöstelyn tavoitteena oli huolehtia siitä, että pienituloisten asuinmenot pysyisivät jossain määrin kohtuullisella tasolla. Vuoden 1995 jälkeen vuokrat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla 60 prosenttia – samalla, kun muut hinnat ovat nousseet noin 14 prosenttia. Helsingissä 70 000 joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.




YLE 4.11.2011
Vuokrat nousevat rytinällä pääkaupunkiseudulla

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat jatkavat hurjaa nousuaan eteenkin Vantaalla. Myös Helsingin, Espoon ja Kauniaisten vuokrataso on kohonnut muuta maata ripeämmin.

Vuokrat ovat nousseet Vantaalla tämän vuoden heinä-syyskuussa viime vuodesta lähes 8 prosenttia. Espoossa ja Kauniaisissa vuokrataso on kohonnut hieman yli 6 prosenttia ja Helsingissä keskimäärin 4 prosenttia.

Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa vuokrataso on noussut vuodessa saman verran kuin Helsingissä. Yleinen vuokrataso jää kehyskunnissa kuitenkin merkittävästi Helsingin tasosta.

Vantaalaisesta 50 neliön vuokra-asunnosta joutuu nyt maksamaan keskimäärin 630 euroa. Espoossa ja Kauniaisissa samankokoisen asunnon saa vuokrattua hieman yli 700 eurolla. Helsingissä 50 neliön asunnon keskimääräinen vuokra on 770 euroa. Kehyskunnissa samankokoisesta vuokra-asunnosta joutuu maksamaan 570 euroa.

Vuokrat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla selvästi muuta maata ripeämmin. Muualla Suomessa vuokrat ovat nousseet vuodessa keskimäärin alle 2 ja puoli prosenttia.

Tilastokeskuksen mukaan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat nousivat pääkaupunkiseudulla ja koko maassa keskimäärin hieman yli 3 prosenttia heinä-syyskuussa.

HS: Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi

Helsingin sanomat:
Talvivaaran kaivoksen jätevesien mukana on kulkeutunut lähivesistöihin niin paljon natriumsulfaattia, että läheisen Salmisen erämaajärven vesi on muuttunut suolaiseksi merivedeksi. Sulfaatti on kuluttanut myös veden happipitoisuutta ja tuonut hajuhaittoja.
Sekä kaivosyhtiö Talvivaara että sen asiakkaat ovat hyötyneet ympäristöhaittojen ulkoistamisesta. Mitä enemmän yritys voi maksattaa tuotannon haittoja ja kustannuksia muilla, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kasvattaa liikevoittoaan. Kaivosyhtiön asiakkaat nauttivat alhaisista hinnoista, koska osa mineraalien ja metallien tuotannon todellisista kustannuksista on pystytty jättämään kaupankäynnin ulkopuolelle. Jo yksinkertaiset kustannus- ja hyötylaskelmat voivat osoittaa yrityksille, että vaikka ympäristön turmelemisesta jäätäisiin kiinni, mahdollisesti maksettavat sakot jäävät yleensä kerättyä hyötyä selvästi alhaisemmiksi. Markkinalogiikan mukaisesti tällaisessa tapauksessa kaivosyrityksen kannattaa edelleen laskea jätevedet lähivesistöihin.

Blogissamme on kirjoitettu kaivosyhtiö Talvivaaran tapauksesta aiemminkin:


HS 8.11.2011
Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi


Talvivaaran kaivoksen jätevesien mukana on kulkeutunut lähivesistöihin niin paljon natriumsulfaattia, että läheisen Salmisen erämaajärven vesi on muuttunut suolaiseksi merivedeksi. Sulfaatti on kuluttanut myös veden happipitoisuutta ja tuonut hajuhaittoja.

"Raskaampi suolainen vesi on kerrostunut järven pohjaan eikä normaalia veden sekoittumista enää tapahdu", kertoo ympäristögeologi Ilkka Haataja Kainuun ely-keskuksesta.

"Yhtiö on tehnyt järvellä luotauksia. Mallilaskelmien mukaan suolaista vettä on 24 000 kuutiota eli noin kymmenen prosenttia koko järven vesimassasta", Haataja sanoo.

Talvivaaran kaivosyhtiöllä on lupa laskea puhdistettua jätevettään vesistöön.

Luonnontilaisessa järvessä lähellä pohjaa oleva vesi pyörähtää keväällä ylös, ja pinnan hapekas vesi painuu pohjaan.

Salmisessa, samaan tapaan kuin esimerkiksi Itämeressä, on nyt pysyvä vesimassojen välinen näkymätön harppauskerros eli halokliini. Se estää kevätkierron.

Kaivosyhtiö tutkii, voisiko järven pohjaan jämähtänyttä hapetonta suolavettä pumpata pois.

"Vesi voitaisiin pumpata takaisin kaivosalueelle, mutta siitä ei ole tehty päätöstä, sillä selvitykset ovat kesken", Talvivaaran ympäristöpäällikkö Veli-Matti Hilla sanoo.

Erikoistutkija Jouni Lehtoranta Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksesta arvioi, että hapeton, tiheä suolavesikerros muuttaa vähitellen järven levälajeja ja eliöstöä.

YLE: Wahlroosin puolustus Nordean pääjohtajan eduista närkästyttää

YLE:
Nordea on ostanut konsernijohtajansa käyttöön 22,5 miljoonalla kruunulla eli noin 2,5 miljoonalla eurolla ylellisen asunnon Tukholman Östermalmilta. Wahlroosin mukaan investointi vastaa arvoaan ja raha on hyvin käytetty.

SVT:n mukaan Clausenin eläkesopimus takaa hänelle 100 miljoonaa kruunua eli noin 11 miljoonaa euroa, jos hän haluaa jäädä eläkkeelle tehtävästään. Sanomalehti Svenska Dagbladet kertoo, että Nordea maksoi Clausenille viime vuonna palkkaa ja bonuksia 10 miljoonan kruunun eli hieman yli miljoonan euron edestä.

Samaan aikaan Nordea suunnittelee vähentävänsä työvoimaansa 2 000 työntekijää neljässä maassa.
Työtätekevän suomalaisen keskipalkka on 35760 euroa vuodessa ja suomalaisten keskiansiot kasvoivat esimerkiksi vuosina 2009-2010 2,6 %.

Suuryritysten (valtio-omisteiset suuryritykset yhtenä räikeänä esimerkkinä) johtajien palkkausta perustellaan usein kannustavuudella, Nordean hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin sanoin "arvoaan vastaavana investointina".

Johtajien toistuvat ja huomattavat palkankorotukset ovat todennäköisimmin seurausta johtajien huomattavan voimakkaasta neuvotteluasemasta, sekä mahdollisesti uskosta myytteihin jotka liittyvät palkitsemisen tuomiin tuottavuuslisiin. Tapauksia on käsitelty Parecon Finlandin blogissa myös aiemmin.

Jos palkkausta haluttaisiin kuitenkin kehittää mahdollisimman tuottavaan suuntaan, tulisi palkankorotukset taloustieteellisen tutkimustiedon mukaan keskittää yksinkertaista ja toistuvaa, rutiininomaista työtä tekeville, joiden kohdalla palkankorotukset tuottavat tutkitusti suurimman tehokkuuslisän.

Viime vuonna Parecon Finlandin blogissa linkitetty, englantilaisen RSA Animaten havainnollistava video antaa ytimekkään yleiskuvan tuoreimmasta palkitsemista ja motivaatiota koskevasta tutkimustiedosta.

Aiheeseen liittyvää: omistussuhteet ja palkitseminen osallisuustalouden esimerkissä.


YLE 4.11.2011
Wahlroosin puolustus Nordean pääjohtajan eduista närkästyttää

Ruotsissa on noussut kohu Nordean konsernijohtajan Christian Clausenin luksusasunnosta ja muhkeista eläkejärjestelyistä samaan aikaan kun yhtiö vähentää työntekijöitään, kertoo Ruotsin televisio SVT. Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on rientänyt puolustamaan Clausenia sanankääntein, jotka vain lisäävät närkästystä.

Wahlroos toteaa SVT:lle, ettei pidä etuja liioiteltuina ja päinvastoin hän voisi mielellään nostaa Clausenin palkkaa.

- Ihmisten pitää asua jossain. Toimittajalle 250 neliömetriä voi kuulostaa paljolta, mutta Christian johtaa Euroopan viidenneksi suurinta pankkia. Haluan nostaa hänen palkkaansa, jotta hän voisi ostaa halutessaan lisää asuntoja Tukholmasta.

Björn Wahlroos muistuttaa, että Clausenin koti on Kööpenhaminassa. Hän ei katso, että Clausenin pitäisi käyttää suuria tulojaan Tukholman asunnon maksamiseen.

Nordea on ostanut konsernijohtajansa käyttöön 22,5 miljoonalla kruunulla eli noin 2,5 miljoonalla eurolla ylellisen asunnon Tukholman Östermalmilta. Wahlroosin mukaan investointi vastaa arvoaan ja raha on hyvin käytetty.

SVT:n mukaan Clausenin eläkesopimus takaa hänelle 100 miljoonaa kruunua eli noin 11 miljoonaa euroa, jos hän haluaa jäädä eläkkeelle tehtävästään. Sanomalehti Svenska Dagbladet kertoo, että Nordea maksoi Clausenille viime vuonna palkkaa ja bonuksia 10 miljoonan kruunun eli hieman yli miljoonan euron edestä.

Samaan aikaan Nordea suunnittelee vähentävänsä työvoimaansa 2 000 työntekijää neljässä maassa.

YLE: "Professori: Sosiaalisäästöt järjettömiä"

YLE:
Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies arvostelee voimakkaasti kuntien säästölinjaa. Esimerkiksi Kokkolassa säästöt uhkaavat lakkauttaa neuvolan perhetyön. Matthiesin mukaan maailmassa rahaa kyllä on, mutta se menee väärään paikkaan, muun muassa lääkärien palkkakilpailuun.
Peruspalveluja tuottavan julkisen sektorin työpaikkojen ja rahoituksen leikkaaminen ei ole Suomeen rajoittuva ilmiö. Kyse on laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.

Järjestömme julkaisi kesäkuussa 2010 taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin haastattelun, joka on edelleen ajankohtaista luettavaa. Haastattelussa käsitellään myös julkisen sektorin leikkausten seurauksia erityisesti Portugalissa ja Kreikassa. Hahnel avaa haastattelussaan selkokielisesti syitä siihen, miksi julkisen sektorin leikkaukset ovat nykyisessä taantumassa järjetöntä ja tuhoisaa talouspolitiikkaa.

YLE 2.11.2011
Professori: Sosiaalisäästöt järjettömiä

Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies arvostelee voimakkaasti kuntien säästölinjaa. Esimerkiksi Kokkolassa säästöt uhkaavat lakkauttaa neuvolan perhetyön. Matthiesin mukaan maailmassa rahaa kyllä on, mutta se menee väärään paikkaan, muun muassa lääkärien palkkakilpailuun.

Kokeiluna aloitettu neuvolan perhetyö loppuu Kokkolassa lyhyeen. Runsaan vuoden aikana perheohjaaja ehti auttaa lähes 40 perhettä muun muassa uniongelmissa, parisuhdekysymyksissä ja rajojen asettamisessa.

- Kysymys ei aina ole suurista ongelmista, kun neuvolan perhetyö aloittaa perheen kanssa työskentelyn. Kuvaisin ehkä niitä enemmän pulmiksi tai pieniksi kriisin aluiksi, jotka hoitamatta saattaisivat ajan saatossa kasvaa ongelmiksi, perheohjaaja Tanja Hemmoranta kertoo.
Neuvolan perhetyön lakkauttamisella Kokkola säästää vuodessa 35 000 euroa. Samaan aikaan yksi lapsen huostaanotto maksaa vuosittain 100 000 euroa. Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies on tyrmistynyt.

- Tämä on aika laaja yleinen ilmiö ja kyllä olen aika järkyttynyt, että meillä ei ole tähän järjenkäyttöä löytynyt. Pitää etsiä joku ihan toisenlainen politiikka paljon syvällisemmässä ja laajassa mielessä.

Tulipalojen sammuttelua

Aila-Leena Matthiesin mielestä kunnat vain sammuttavat tulipaloja sen sijaan, että estäisivät niitä syttymästä. Tämä johtaa kustannusten kertaantumiseen ja ongelmien räjähtämiseen. Matthiesin mukaan pääongelma ei ole raha vaan sen suuntaaminen. Erityissairaanhoidon palkkakulut syövät lasten leipää sosiaalihuollosta.

- Meillä on siellä tiettyjä ammattiryhmiä, jotka voivat esimerkiksi kilpailuttaa palkkansa julkisen ja yksityisen välillä. Jotta julkiselle puolelle saadaan lääkäreitä, heille täytyy maksaa yhä enemmän. Mutta jos yksityinen tarjoaa vielä enemmän, meillä ei ole lääkäreitä julkisella. Tässähän ei ole mitään kattoa.

- Tai sitten rahaa menee kalliisiin erityispalveluihin, joita joudutaan ostamaan erityissairaanhoidon, psykiatrian kuluina, päihdehuollon kuluina, erityistukena sitten, kun perheet eivät enää jaksa. Ja se tulee niin kalliiksi, että sitä ei voi edes rahassa mitata, koska se aiheuttaa sukulpolvien ylitsekin ulottuvia vahinkoja, Matthies painottaa.
Professorin mukaan nyt tarvitaan uutta ajattelua ja laajaa yhteistyötä yli rajojen.

- Julkisen sektorin budjetti ei ratkaise kaikkia ongelmia vaan pitää luoda kehittämismalleja, joissa haetaan apua myös vapaa-ajan sektorilta, kaavoituksesta, siitä, miten me rakennamme liikunta- ja vapaa-ajan tiloja, miten luomme elinympäristöä, miten tuemme kulttuuria ja sellaista kansalaisyhteiskuntaa, sosiaalisia verkostoja, jotka auttavat ihmisiä selviämään ihan normaalisti arjessa.

YLE: Tuloerot ovat kääntyneet taas nousuun

Tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet Suomessa OECD:n maiden nopeinta vauhtia. Tuoreimmat tiedot viittaisivat siihen, että tämä kehitys jatkuisi.

YLE:
Tuloerot ovat kääntyneet uudelleen nousuun.

Pääomatulojen voimakas kasvu viittaisi siihen, että tuloerojen pari viime vuotta jatkunut lasku olisi jälleen pysähtynyt. Tuloerot olivat suurimmillaan edellisen kerran vuonna 2007.

- Jos pääomatulot kasvavat voimakkaasti niin se kasvu kertyy kaikista suurituloisimpaan väestön osaan, prosenttiin tai promilleen, Ilpo Suoniemi sanoo.

Heikointa tulokehitys oli kaikkein pienituloisimpien joukossa johon kuuluvat mm. eläkeläiset.
Samaan aikaan kaikkein heikoimpien asema heikkenee monin eri tavoin, joista olemme nostaneet aiemmin esiin useita selkeitä esimerkkejä.

Tämänkaltainen lähtökohtien eriarvoisuus on useimpien mielestä ei-toivottava piirre yhteiskunnassa, ja vastaavasti yhteiskunnan tasa-arvoisuus on toistuvasti toivottavana nähty piirre.

Onkin oleellista tunnistaa elementtejä, jotka kasvattavat eriarvoisuutta ja heikentävät ihmisten lähtökohtia kykyjensä ja mahdollisuuksiensa toteuttamiseen. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutusmahdollisuuksien jakaminen varallisuuden mukaan, valtavat erot eläkkeiden kaltaisissa tuki- ja palkitsemisjärjestelmissä tai tuottavan omaisuuden perimisellä mahdollistettavat valtavat erot varallisuudessa.

Eriarvoisuus ei rajoitu ainoastaan erilaisiin yksittäisiin alueisiin kuten terveyteen tai koulutustasoon, vaan se kytkeytyy ratkaisevasti myös päätöksentekovaltaan. Mitä enemmän yksittäiselläkin ihmisellä on varallisuutta, sitä enemmän hänellä on päätäntävaltaa yhteiskunnan asioista sellaisen talouden kautta, jossa varallisuus on yksi keskeisistä päätösvaltaa määrittävistä tekijöistä.

Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, miksi huomattavat tulo- ja varallisuuserot, sekä niiden seurauksena nopeasti voimistuva, huomattava lähtökohtien epätasa-arvoisuus nähdään niin usein aivan perustellusti negatiivisina seikkoina. Esimerkiksi demokraattisten ihanteiden, kuten ihmisten yhtälaisten osallistumismahdollisuuksien ja lähtökohtien tasa-arvon, kannalta katsottuna kasvavista tuloeroista onkin syytä olla huolissaan.

YLE 1.11.2011
Tuloerot ovat kääntyneet taas nousuun

Tuloerot ovat kääntyneet uudelleen nousuun. Suomalaisilta kerättiin viime vuonna entistä enemmän tuloveroja, mutta kaikkein eniten paisuivat suurimmat pääomatulot.

Suomalaiset maksoivat verottajalle viime vuonna 4,5 prosenttia enemmän veroja kuin vuotta aiemmin. Erityisen voimakkaasti kasvoivat myyntivoitoista ja osingoista maksetut verot.

- Pääomatulot kasvoivat neljänneksellä. Se kertoo siitä, että suurituloisimpien tulonsa kasvoivat eniten ja heidän maksamansa verot jonkin verran, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemi.

Pääomatulojen voimakas kasvu viittaisi siihen, että tuloerojen pari viime vuotta jatkunut lasku olisi jälleen pysähtynyt. Tuloerot olivat suurimmillaan edellisen kerran vuonna 2007.

Perheiden kulutusyksikköä kohden lasketut käytettävissä olevat tulot kuvaat tulojen muutoksia eri ryhmissä. Suurimpia muutokset ovat olleet eniten tienaavan kymmenen prosentin joukossa.

Tähän joukkoon kuitenkin pääsee jo noin 5 000 euron kuukausituloilla, joten suurinta heiluntaa ryhmässä aiheuttavat vain muutama tuhat tosirikasta suomalaista.

- Jos pääomatulot kasvavat voimakkaasti niin se kasvu kertyy kaikista suurituloisimpaan väestön osaan, prosenttiin tai promilleen, Ilpo Suoniemi sanoo.

Heikointa tulokehitys oli kaikkein pienituloisimpien joukossa johon kuuluvat mm. eläkeläiset.

Parecon Finland Vuosaaren kirjastossa 10.11.

Parecon Finlandin järjestämä keskustelutilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Tietoa tilaisuuksista ja kaikkien syksyn kirjastoesitysten ajat myös kotisivuillamme.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu ensi viikolla Vuosaaren kirjastossa torstaina 10.11. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

Anders Sandström: "Vad är en rättvis lön?"

Parecon Finland tekee läheistä yhteistyötä ruotsalaisen Parecon Sverige järjestön kanssa. Osallisuustaloudesta kiinnostuneille Parecon Sverigen kotisivut tarjoavat runsaasti ruotsinkielistä materiaalia aiheesta.

Parecon Sverigen perustaja Anders Sandströmin Fria Tidningen-lehteen kirjoittama puheenvuoro oikeudenmukaisesta palkitsemisesta on esimerkiksi suositeltavaa ruotsinkielistä luettavaa siitä, miten ristiriitaisia ja ongelmallisia monet nykyisistä palkitsemiskäytännöistä ovat. Sandström tarjoaa myös suuntaviivoja onnistuneemmille ja huomattavasti paremmin laaja-alaiseen kannustavuuteen tähtääville palkitsemisen tavoille.

Aiemmin olemme julkaisseet myös historijoitsija Howard Zinnin puheenvuoron aiheesta. Osallisuustalouden ehdotukset palkitsemisen järjestämisestä voi lukea lyhyesti kotisivuiltamme ja jäsennellymmin aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta.

Fria Tidningen 19.10.2011
Vad är en rättvis lön?

Ett av de mest grundläggande problemen i ett samhällsbygge är just hur samhället ska fördela resurser genom ersättningar. Vad är rättvist? Anders Sandström från Parecon Sverige förespråkar en modell där vars och ens ansträngning och uppoffring avgör.

Hur bör människor ersättas för sina bidrag till produktionen, eller mer allmänt uttryckt: hur ska konsumtionsmöjligheter fördelas mellan invånare i ett samhälle? I en kapitalistisk marknadsekonomi är den grundläggande teoretiska fördelningsnormen att en ersättning är rättvis om den speglar det bidrag som var och en lämnar till ekonomin genom sina fysiska och mänskliga tillgångar. Argumentet går ut på att man bör få tillbaka av ekonomin i samma utsträckning som man bidrar till produktionen, med sitt kapital och/eller med sitt produktiva arbete.

Intuitivt kan detta låta rättvist, men vid närmare eftertanke är denna norm mycket orättvis. Det är enligt denna norm ointressant varför någon har möjlighet att bidra med mer kapital eller produktivt arbete. Det gör ingen skillnad om du har ärvt dina tillgångar utan att ha arbetat en enda timme i hela ditt liv. Du ska ändå ersättas för ditt bidrag om ”dina” tillgångar bidrar till produktionen. På samma sätt har det ingen betydelse att du har tillgång till bättre och mer produktiva arbetsredskap eller är starkare och friskare och av dessa anledningar kan bidra i större utsträckning. Om ditt bidrag till ekonomin ökar produktionen mer än mitt bidrag ska du belönas med en större ersättning än jag – punkt.

I verklighetens kapitalistiska marknadsekonomier finns naturligtvis andra förhållanden än var och ens bidrag till ekonomin som påverkar fördelningen av konsumtionsmöjligheter, till exempel arbetsmarknadsparternas förhandlingsstyrka vid avtalsrörelser, graden av progressivitet i parlamentens skattepolitik och storleken på offentlig sektor. Men den grundläggande fördelningsnormen kvarstår och dessutom fördelas makt och inflytande i en kapitalistisk ekonomi utifrån inkomst och förmögenhet, vilket av naturliga skäl innebär att de eventuella korrigerande effekter som följer av de ovanstående förhållandena blir mer eller mindre begränsade.

Antikapitalister har sedan lång tid tillbaka insett och påpekat att kapitalägares förmögenheter och rikedomar oftast inte, i princip aldrig, grundar sig på någon form av ”förtjänst” utan att de i de flesta fall går tillbaka på ett orättmätigt förvärv eller arv. De har bland annat därför ansett det vara orättvist att ägande av produktionsmedel ska berättiga till ersättning och har anammat en justerad fördelningsnorm med innebörden att en ersättning är rättvis om den speglar det bidrag som var och en lämnar till ekonomin genom sina mänskliga tillgångar och endast dessa.

De som förespråkar denna norm brukar säga att arbetare har rätt till ”frukterna av sitt eget arbete”. Detta låter ju onekligen mer rättvist. Många vänstergrupper, till exempel marknadssocialister – det vill säga de som förespråkar ett offentligt ägande av produktionsmedlen men ett behållande av marknadsmekanismerna i övrigt – ställer sig bakom denna norm.

Men vad händer då om kapitalistiska företag ersätts med arbetarägda företag som anställer medlemmar på en arbetsmarknad där utbud och efterfrågan tillåts att fortsätta att verka? Ersättningen till kapitalisten för dennes bidrag till ekonomin försvinner, men hur är det med löneskillnader mellan olika kategorier av arbetare? Om svetsarbete ökar produktionen och därmed intäkten med mer än vad städning gör, kommer arbetsgivare som konkurrerar med varandra på en arbetsmarknad att erbjuda en högre lön till svetsaren än till städaren – oavsett om de är kapitalistiska arbetsgivare som försöker maximera sina företags vinst eller arbetarägda företag som försöker maximera vinst per medlem.

Detta betyder att när arbetskraft anställs via en arbetsmarknad kommer de som besitter mer ”humankapital” och därför i större utsträckning bidrar till företagens produktion och intäkter, att erhålla en högre lön än de som besitter mindre ”humankapital”.

Anta att vår svetsare och vår städare arbetar lika hårt och under även i övrigt likartade arbetsbetingelser. I en marknadsekonomi kommer de inte att erhålla en jämförbar ersättning trots att deras uppoffringar är jämförbara. I en marknadsekonomi kommer den med större ”humankapital” att erhålla mer, även om han eller hon inte gör större uppoffringar, och den med mindre ”humankapital” kommer att erhålla mindre, även om hans/hennes uppoffringar är lika stora.

”Humankapitalet” bestäms i stor utsträckning av det ”genetiska lotteriet” eller av andra omständigheter utanför individens kontroll som till exempel uppväxtmiljö. Varför skulle det vara mer rättvist att erhålla en högre ersättning till följd av ett genetiskt arv eller en bättre uppväxtmiljö än av ett förmögenhetsarv? Att belöna enskilda bidrag till produktionen enligt denna norm innebär att belöna skillnader som beror på omständigheter och faktorer som ligger utom varje enskild individs kontroll vilket inte kan anses vara rättvist.

Vidare finns det inget sätt att korrigera för dessa orättvisor inom ramarna för marknadssystemet (förutom de aktiviteter med begränsad effekt som har nämnts ovan), utan att samtidigt skapa stor ineffektivitet. Om vi ingriper på arbetsmarknaden och lagstiftningsvägen sätter de lönenivåer som vi anser vara rättvisa, men fortsätter att tillåta marknaden att allokera resurser, kommer inte bara olika typer av arbetskraft att allokeras ineffektivt utan prisstrukturen i hela ekonomin kommer att ge felaktig information om olika varors och tjänsters alternativkostnader, vilket leder till ytterligare ineffektivitet.

Det finns ingen väg runt detta dilemma: I en marknadsekonomi (oavsett ägandeform) måste vi antingen tillåta marknaden att ersätta arbetare orättvist eller tolerera ännu större ineffektivitet, om vi försöker att korrigera orättvisorna.

En rättvis fördelning av konsumtionsmöjligheterna i ett samhälle kräver marknadens avskaffande så som den fungerar i dag och en ny fördelningsnorm som innebär att en ersättning är rättvis om den speglar vars och ens ansträngning och uppoffring. Detta betyder att så länge som du utför ett arbete som är till nytta för samhället ersätts du mer ju längre och/eller intensivare du arbetar och ju mer ansträngande och uppoffrande som ditt arbete är. Ett arbete under jord i en gruva ersätts mer än ett arbete på ett luftkonditionerat kontor och så vidare.

En sådan ersättningsnorm är moraliskt tilltalande och skapar dessutom passande incitament eftersom det endast belönar sådana faktorer som vi kan påverka och inte sådant som ligger utanför vår kontroll. Fördelning utifrån ansträngning och uppoffring måste naturligtvis kompletteras med fördelning av viss konsumtion utifrån behov så som i dag (vård, skola omsorg med mera), förmodligen i en mycket större utsträckning än i dag.

Ett införande av dessa fördelningsnormer kräver ett helt nytt samhälle som bygger på helt andra värderingar än i dag, framför allt självförvaltning och solidaritet och med en helt ny uppsättning av institutioner som möjliggör för samhällets innevånare att fatta beslut om gradering av ansträngning och uppoffring och allokering av resurser, varor och tjänster på ett sådant sätt att de som påverkas av besluten också är de som fattar dem.

Veroprofessori: Hallituksen linja edistää tasaverokehitystä

YLE:
Hallituksen veropolitiikka vie Suomea kohti tasaverotusta ja kasvattaa tuloeroja, toteaa Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Hän arvioi asiaa maanantain A-studiossa. 
- Se on kansainvälinen kehitys ja se näyttää jatkuvan edelleen tästä eteenpäin, Niskakangas sanoo. 
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on korottamassa niin sanottuja syntiveroja. Niihin lasketaan polttoaine-, alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot.
Usein yritysjohtajien jättipalkkioita ja omistajien suurosinkoja oikeutetaan sillä, että tulojen eteen on tehty poikkeuksellisen paljon töitä – tai työpanos on ollut poikkeuksellisen tuottava. Perustelut ontuvat monesta suunnasta, mutta seuraava on selvää: markkinoilla ihmisten palkkioihin vaikuttavat useat sellaiset ominaisuudet, joihin he eivät itse voi täysin vaikuttaa – esimerkiksi koulutustaso, tuottavan omaisuuden omistaminen, yksilöllinen ja kollektiivinen neuvotteluasema, vaikutusvaltaiset tuttavaverkostot ja silkka onnekkuus auttavat korkeamman tulotason saavuttamisessa. On luonnollista, että ihmistä kuuluisi palkita sellaisista asioista, joihin hänellä itsellään on suora mahdollisuus vaikuttaa. Tästä syystä osallisuustalouden palkitsemisperiaatteiden lähtökohtana on työtehtävien epämiellyttävyys ja raskaus sekä tehdyn työn määrä.

Hyvinvointivaltioissa pyrittiin korjailemaan markkinoiden epäoikeudenmukaista palkitsemisjärjestelmää erilaisin tulonsiirroin, jotta seuraavan sukupolven ihmiset olisivat keskenään edes suhteellisen tasavertaisessa asemassa.

Aalto-yliopiston vero-oikeuden professorin mukaan tasaverokehitys jatkuu myös tämän hallituksen aikana. Tämä tarkoittaa tuloerojen kasvua entisestään ja taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymistä yhteiskunnassamme.

YLE 3.10.2011
Veroprofessori: Hallituksen linja edistää tasaverokehitystä


Hallituksen veropolitiikka vie Suomea kohti tasaverotusta ja kasvattaa tuloeroja, toteaa Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Hän arvioi asiaa maanantain A-studiossa.
- Se on kansainvälinen kehitys ja se näyttää jatkuvan edelleen tästä eteenpäin, Niskakangas sanoo.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on korottamassa niin sanottuja syntiveroja. Niihin lasketaan polttoaine-, alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot.

Näitä veroja jokainen kansalainen maksaa kulutuksensa mukaan saman prosentin, kun taas ansiotulojen valtionverotuksessa on voimassa progressio eli suurituloinen maksaa isomman prosentin.
Vasemmistopuolueille jo pitkään jatkuneen tasaverokehityksen pysäyttäminen oli tärkeä tavoite hallitusneuvotteluissa. Ne onnistuivatkin estämään arvonlisäveron kiristyksen, jota oikeistopuolueet kannattivat.

Sen tilalle kaavailtujen syntiverojen tulonjakovaikutukset ovat kuitenkin asiantuntijoiden mukaan samansuuntaisia. Niskakankaan lisäksi keskuskauppakamarin veroasiantuntija Pauli K. Mattila on väittänyt, että hallituksen verolinja jatkaa tasaverokehitystä.

Vasemmistopuolueissa asiantuntijoiden näkemykset kiistetään. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoo A-studiolle, että kulutusverot eivät ole tasaveroja vaan terveysveroja, joiden maksamista jokainen pystyy välttämään muuttamalla käyttäytymistään.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki puolestaan korostaa, että lääkkeiden, ruuan, vaatteiden ja asumisen verotus ei kiristy.

Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

Tiede:
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus. 
"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.
Markkinoiden erinomaisuutta kuulee edelleen perusteltavan sillä, että ihmiset ovat luonnollisesti itsekkäitä ja siitä syystä tarvitsemme markkinat, jotka ohjaavat automaattisesti talouteen osallistuvien ihmisten itsekkäät pyrkimykset niin, että lopulta kaikki hyötyvät. Blogissamme on käsitelty lukuisissa kirjoituksissa laajalle ulottuvia markkinatalouden negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka osaltaan osoittavat, että ihmisten ja yritysten itsekkäät pyrkimykset eivät johdakaan markkinoilla aina tehokkaimpaan ja kaikkia hyödyttävään lopputulokseen.

Blogissamme on myös tuotu esiin useita tutkimuksia, jotka asettavat markkinainstituutioiden oletuksen ihmisen toiminnan motiiveista vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Nämä tutkimukset väittävät esimerkiksi seuraavaa:


Tiede-lehden uutisoiman uusimman tutkimuksen mukaan käsitys reiluudesta syntyy ihmislapselle jo 15 kuukauden ikäisenä. Väittelyt ihmisluonnosta ovat kiinnostavia, mutta talouden suhteen usein harhaanjohtavia. Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että ihmiseen on sisäänrakennettu jonkinasteinen empatiakyky ja tarve auttaa muita ihmisiä. Oleellista onkin, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteet kannustavat ihmisiä. Tässä mielessä talouden voi nähdä kouluna – ihmisiä palkitaan tietynlaisesta toiminnasta ja rangaistaan toisenlaisesta. Markkinat tukevat pahantahtoisia ihmisten kanssakäymisten muotoja ja vaikuttavat empaattisia kanssakäymisen muotoja vastaan.


Tiede 8.10.2011
Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

Reilua vai epäreilua, miettii taapero.
Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus.

"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.

Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet, että kaksivuotiaat voivat auttaa toisiaan ­– siis osoittaa epäitsekkyyttä, ja noin 6–7-vuotiaina lapset alkavat tajuta reiluuden päälle. Sommerville kuitenkin arveli, että taju kehittyisi jo varhemmin, koska jo 15-kuiset osoittavat kykyä yhteistoimintaan.

Kokeessa Somerville ja työtoverit pistivät 15-kuiset lapset vanhempansa sylissä katsomaan videoita ruoan jakamisesta. Yhdessä videossa voileipäkeksit jaettiin ensin tasan kahden henkilön kesken, sitten toiselle annettiin enemmän. Toisessa videossa jaettiin maitoa, mutta juoni oli sama.

Useimmat vauvat katsoivat pidempään epätasaisia jakoja, toisin sanoen ne erityisesti kiinnittivät heidän huomionsa. "Vauvat odottivat tasaista ja reilua ruoan jakoa, ja he yllättyivät nähdessään toisen saavan enemmän keksejä tai maitoa kuin toinen", Somerville selittää.

Toisessa kokeessa vauvat saivat valita joko yhden legopalikan tai kokonaisen legonuken. Valitun lelun tutkijat olettivat lapsen suosikiksi. Sitten tutkimusavustaja osoitti legoja ja kysyi saisiko yhden. Kolmannes lapsista jakoi lempilelun, kolmannes ei-suosikin. Viimeinen kolmannes lapsista ei jakanut kumpaakaan joko siksi, ettei halunnut, tai siksi, että oli tilanteesta niin hermostunut.

Ruoanjakamis- ja lelukokeen vertailu osoitti, että 92 prosenttia lempilelun jakajista – "epäitsekkäistä jakajista" – katseli pidempään ruoan epätasaista jakoa. Sitä vastoin 86 prosenttia niistä, jotka jakoivat ei-suosikkilelun, eli "itsekkäät jakajat" kiinnittivät enemmän huomiota ruoan tasajakoihin.

Vielä tutkijat eivät osaa sanoa, ovatko erot epäitsekkyydessä synnynnäisiä vai oppimisen tulosta.

"On todennäköistä, että vauvat oppivat nämä normit ei-kielellisesti katsomalla, miten ihmiset kohtelevat toisiaan", Somerville arvioi.

Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE.

Kansan Uutiset: Wall Street -valtaajien ohjelmajulistus

Kansan Uutiset:
Mitä ajattelevat jo lähes neljä viikkoa Zuccottin puistossa New Yorkissa leiriä pitävät Vallatkaa Wall Street -aktiivit? Yhden vastauksen tähän antaa seuraavassa julkaistava Wall Streetin valtaajien ”virallinen” ohjelmajulistus.

Sana ”virallinen” on lainausmerkeissä valtaajien omassakin tiedotteessa – protestiliikkeellähän ei ole virallista organisaatiota eikä virallisia johtajia.

Lausuma on tiedotteen mukaan hyväksytty yksimielisesti valtaajien kokouksessa torstaina 29. syyskuuta.
New Yorkin valtaajien yleiskokouksessaan hyväksymä julistus sisältää kattavan listauksen ahneuteen ja itsekkyyteen perustuvan nykytalouden epäoikeudenmukaisuuksista. Julistuksessa kuvataan selkokielisesti, mitä karmaisevia haittoja markkinoiden rakenteelliset ongelmat, kuten esimerkiksi markkinoiden palkitsemisjärjestelmät ja tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, ovat aiheuttaneet Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti.

On ihailtavaa, kuinka Wall Streetillä tavalliset ihmiset ovat kyenneet järjestäytymään väkivallattomasti ja osallistuvan demokratian periaatteiden mukaisesti huolimatta siitä voimakkaasta vastustuksesta, jota he ovat saaneet kokea muun muassa New Yorkin poliisin ja kaupunginhallinnon taholta.



Kansan Uutiset 12.10.2011
Dokumentti: Wall Street -valtaajien ohjelmajulistus

Wall Streetin valtaajien ohjelmajulistus sisältää pitkän listan yhtiövallan vääryyksistä.

Mitä ajattelevat jo lähes neljä viikkoa Zuccottin puistossa New Yorkissa leiriä pitävät Vallatkaa Wall Street -aktiivit? Yhden vastauksen tähän antaa seuraavassa julkaistava Wall Streetin valtaajien ”virallinen” ohjelmajulistus.

Sana ”virallinen” on lainausmerkeissä valtaajien omassakin tiedotteessa – protestiliikkeellähän ei ole virallista organisaatiota eikä virallisia johtajia.

Lausuma on tiedotteen mukaan hyväksytty yksimielisesti valtaajien kokouksessa torstaina 29. syyskuuta.
Julistus New York Cityn valtauksesta

”Kun kokoonnumme solidaarisuuden hengessä ilmaistaksemme tuntemuksemme suuresta epäoikeudenmukaisuudesta, älkäämme unohtako sitä, mikä meidät toi yhteen. Kirjoitamme tämän, jotta kaikki ihmiset, jotka tuntevat joutuneensa yhtiövallan vääryyksien kohteeksi, tietävät meidän olevan heidän puolellaan.

Yhtenä joukkona, yhtenäisinä tunnustamme todeksi:

että ihmiskunnan tulevaisuus vaatii sen kaikkien jäsenten yhteistyötä;

että järjestelmämme on suojeltava oikeuksiamme ja järjestelmän turmeltuessa on yksilöiden tehtävä puolustaa omia ja lähimmäistensä oikeuksia;

että demokraattinen hallitus saa oikeutetun valtansa kansalta, mutta yhtiöt eivät ole pyytäneet lupaa riistääkseen varoja ihmisiltä ja maapallolta;

ja että mitään todellista demokratiaa ei voi saavuttaa niin kauan kuin taloudellinen valta määrää asioista.

Lähestymme sinua, koska nyt hallituksiamme ohjailevat yhtiöt, jotka asettavat voitot ihmisten edelle, itsekkyyden oikeudenmukaisuuden edelle ja sorron tasa-arvon edelle.

Olemme rauhanomaisesti kokoontuneet tänne, kuten oikeutemme on, tuodaksemme nämä asiat esille.

Ne ovat vieneet kotimme laittomalla pakkolunastuksella, vaikka ne eivät olleet alkuperäisiä lainanantajia.

Ne ovat saaneet rankaisematta pelastuspaketteja veronmaksajilta ja ne jatkavat kohtuuttomien bonusten jakamista johtajilleen.

Ne ovat tehneet pysyväksi ikään, ihonväriin, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan epätasa-arvon ja syrjinnän työpaikoilla.

Ne ovat myrkyttäneet ruuan tuotannon piittaamattomuudellaan ja ajaneet viljelijät ahdinkoon monopolisoitumisella.

Ne ovat keränneet voittoja kiduttamalla, eristämällä ja kohtelemalla julmasti lukemattomia eläimiä ja aktiivisesti piilotelleet tekojaan.

Ne ovat lakkaamatta yrittäneet viedä työntekijöiltä oikeuden neuvotella paremmista palkoista ja turvallisemmista työoloista.

Ne ovat pitäneet opiskelijoita panttivankeina kymmenientuhansien dollarien lainoilla koulutuksesta, vaikka se itsessään on ihmisoikeus.

Ne ovat jatkuvasti ulkoistaneet työvoimaa ja käyttäneet ulkoistamista keinona leikata työntekijöiden palkkaa ja terveydenhoitoa.

Ne ovat lobanneet oikeusistuimia saadakseen yhtiöinä samat oikeudet kuin yksilöt, mutta ilman vastuuta ja rangaistavuutta.

Ne ovat käyttäneet miljoonia dollareita lakimiesarmeijoihin, jotka etsivät niille keinoja pyristellä irti työntekijöiden sairausvakuutussopimuksista.

Ne ovat myyneet yksityisyytemme hyödykkeeksi.

Ne ovat käyttäneet armeijaa ja poliisia estääkseen lehdistönvapauden.

Ne ovat harkitusti jättäneet vetämättä takaisin viallisia tuotteita, vaarantaen ihmisten hengen voitontavoittelussaan.

Ne määräävät talouspolitiikasta huolimatta niistä katastrofaalisista virheistä, joita niiden politiikka on tuottanut ja yhä tuottaa.

Ne ovat lahjoittaneet suuria rahasummia poliitikoille, joiden pitäisi valvoa niitä.

Ne torjuvat vaihtoehtoiset energiamuodot pitääkseen yllä öljyriippuvuutta.

Ne estävät ihmisten henkiä pelastavien rinnakkaislääkkeiden pääsyä markkinoille suojatakseen investointeja, jotka ovat jo tuottaneet suuria voittoja.

Ne ovat tieten tahtoen peitelleet öljyvuotoja, onnettomuuksia, väärennettyä kirjanpitoa ja lisäaineita tavoitellessaan voittoa.

Ne pitävät mediavallallaan ihmiset tarkoituksellisesti väärien tietojen varassa ja pelokkaina.

Ne ovat tehneet sopimuksia vankien murhaamisesta, vaikka heidän syyllisyydestään olisi esitetty vakavia epäilyksiä.

Ne ovat pitäneet yllä kolonialismia kotimaassa ja ulkomailla.

Ne ovat osallistuneet viattomien siviilien kiduttamiseen ja murhaamiseen ulkomailla.

Ne jatkavat joukkotuhoaseiden suunnittelua saadakseen valtiolta sopimuksia.*

Maailman ihmiset,

me, Vapauden aukiolla Wall Streetiä valtaavien yleiskokous, kehotamme teitä käyttämään voimaanne.

Käyttäkää oikeuttanne rauhanomaiseen kokoontumiseen; vallatkaa julkisia tiloja; luokaa prosessi, jolla vastata kohtaamiimme ongelmiin, ja kehittäkää kaikkien toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Me tarjoamme tukemme, asiakirjoihin perustuvat todisteet ja kaikki käytettävissä olevat resurssimme kaikille yhteisöille, jotka ryhtyvät toimintaan ja muodostavat ryhmiä suoran demokratian hengessä.

Liittykää meihin ja saakaa äänenne kuuluville!

*Tässä eivät ole vielä kaikki epäkohdat.”

Talouselämä: Loppukäyttäjien palaute voi tehostaa työntekoa enemmän kuin omat päälliköt

Talouselämä:
Yhä useammissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että loppukäyttäjät – asiakkaat, päämiehet, potilaat ja muut yrityksen tuottamien tavaroiden ja palvelusten hyödyntäjät – pystyvät yllättävän voimakkaasti motivoimaan ihmisiä tekemään työnsä ahkerammin, älykkäämmin ja tuloksellisemmin.

(...) Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille keskittää työntekijöiden huomion suoranaisesti siihen, miten heidän tuottamansa tavarat ja palvelukset viime kädessä vaikuttavat.
Talouselämän artikkelin mukaan johtajien yrittäessä innostaa työntekijöitä reagoivat he siihen epäluuloisesti, luullen johtajan vain yrittävän hiostaa heitä. Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille on havaittu tehokkaaksi monissa tapauksissa, ja ilmiön taustalla tutkijat näkevät kolme perusmekanismia.
(...) Ensimmäinen niistä on työn vaikutus: Työntekijät näkevät itse, miten heidän työnsä hyödyttää toisia.

(...) Toinen mekanismi on arvostus: Työntekijät saavat tuntea loppukäyttäjien pitävän heitä arvossa.

(...) Kolmas mekanismi on empatia: Työntekijät oppivat ymmärtämään syvemmin loppukäyttäjien ongelmia ja tarpeita ja paneutuvat samalla entistä lujemmin auttamaan heitä.
Useat motivaatiotutkimukset viestivät, että raha ei todellakaan ole tärkein ihmisiä kannustava tekijä eikä korkeampi palkka enää tietyn rajan jälkeen paranna merkittävästi elämänlaatua. Monet valitsisivat korkeamman palkan sijaan mahdollisuutta joustaa työajoissa, lisää vapaa-aikaa, työpaikan pysyvyyttä ja mielenkiintoista työtä. Tietyn palkkatason jälkeen työmotivaatiota ja -tehokkuutta lisää ensisijaisesti mahdollisuus parantaa omaa osaamistaan sekä se, että kokee työnsä merkittäväksi.


Talouselämä 29.09.2011
Anna asiakkaan innostaa

Miten viiden minuutin palaveri motivoi yliopiston varainhankkijat lisäämään viikoittaista tulostaan 400 prosenttia? Miten valokuva sai röntgenlääkärit parantamaan diagnoosiensa oikeellisuutta 46 prosenttia?

Johtajatko innostivat väkeään moisiin mahtaviin tuloksiin? Ei, sen sijaan he hyödynsivät väkevää voimaa, joka kannusti työntekijöitä ottamaan itsestään irti vielä enemmän. He ulkoistivat innostamisen niille, joilta homma kävi paremmin.

Yhä useammissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että loppukäyttäjät – asiakkaat, päämiehet, potilaat ja muut yrityksen tuottamien tavaroiden ja palvelusten hyödyntäjät – pystyvät yllättävän voimakkaasti motivoimaan ihmisiä tekemään työnsä ahkerammin, älykkäämmin ja tuloksellisemmin.

Stipendin saaneen opiskelijan pikainen vierailu sai varainhankkijat tehostamaan työskentelyään. Tuntemattoman potilaan valokuva pani diagnostikot tutkimaan röntgenkuvia entistä tarkemmin. Tällaiset loppukäyttäjät voivat toimia konkreettisena todisteena työntekijöiden ponnistelun seurauksista ja arvosta, ja siten auttaa johtajia motivoimaan ja innostamaan alaisiaan.

Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille keskittää työntekijöiden huomion suoranaisesti siihen, miten heidän tuottamansa tavarat ja palvelukset viime kädessä vaikuttavat.

Loppukäyttäjät pystyvät kuitenkin tekemään paljon muutakin kuin antamaan nimen ja kasvot työntekijän aherrukselle. Organisaatiopsykologi David Hofmann ja minä olemme saaneet selville, että yleensä työntekijöiden mielestä loppukäyttäjät ovat johtajia uskottavampia innostuksen lähteitä. Kun johtajat yrittävät esittää innostavia viestejä, monet työntekijät reagoivat niihin epäluuloisesti ounastellen, että johtajat yrittävät vain hiostaa heitä.

Motivaation ylläpitämisen taito

Innostamisen ulkoistaminen tehoaa monenlaisissa tapauksissa. Se perustuu kolmeen perusmekanismiin.

Ensimmäinen niistä on työn vaikutus: Työntekijät näkevät itse, miten heidän työnsä hyödyttää toisia. Tämä käy selvästi ilmi yrityksissä, joiden tuotteet pelastavat ihmishenkiä. Medtronicin joulujuhlaan kutsutaan joka vuosi potilaita kertomaan, miten yhtiön lääkintätekniikka on auttanut heitä. Kertomukset tuovat kulissien takana toimivien insinöörien ja teknikoiden työhön inhimillistä sisältöä.

Toinen mekanismi on arvostus: Työntekijät saavat tuntea loppukäyttäjien pitävän heitä arvossa. Let’s Go Publications -yhtiössä, missä toimittajatiimit tarkistavat matkaopaskirjoja, esimiehet kierrättävät heidän nähtävänään kirjeitä, joissa lukijat kertovat, miten ovat käyttäneet ulkomailla yhtiön julkaisemia oppaita ja päässeet kokemaan uusia kulttuureja. Nämä kiitollisuuden ilmaisut osoittavat toimittajille, että heidän työtään arvostetaan.

Katsekontakti loppukäyttäjiin näyttää virittävän suunnittelijoiden keskuuteen empatiaa.

Kolmas mekanismi on empatia: Työntekijät oppivat ymmärtämään syvemmin loppukäyttäjien ongelmia ja tarpeita ja paneutuvat samalla entistä lujemmin auttamaan heitä. Esimerkiksi tutkijat Rajesh Sethi ja Carolyn Nicholson havaitsivat hiljattain, että pitämällä yhteyttä asiakkaisiin tuotekehitystiimit saivat todennäköisemmin aikaan tuotteita, jotka ylittivät myynti- ja markkinaosuusennusteet.

Microsoftilla johtajat oppivat, että henkilökohtainen yhteys voi auttaa ohjelmistosuunnittelijoita ottamaan huomioon loppukäyttäjien näkökantoja. Tutkijoiden Michael Cusumanon ja Richard Selbyn haastattelema Microsoftin laboratoriopäällikkö selittää, että loppukäyttäjän nähtyään suunnittelijat ”asettuivat heti tämän ihmisen asemaan. Tavanomaiset hölynpölyvastaukset kuten ’No, katsokoot käsikirjasta elleivät osaa käyttää sitä’ tai ’Ideani on loistava, sinä olet vain löytänyt kymmenen typerystä arvioimaan sitä” lentävät ilman muuta ovesta ulos.”

Katsekontakti loppukäyttäjiin näyttää virittävän suunnittelijoiden keskuuteen empatiaa, joka motivoi heitä pitämään käyttäjät mielessään.

Haluatko lukea lisää siitä, miten yhteydet loppukäyttäjiin motivoivat henkilöstöä?

Lue koko artikkeli tuoreimmasta Faktasta (Fakta 9/2011). Tilaa Fakta nyt, niin saat koko lehden nähtäväksesi heti.

Talouselämä: Vihreä energia tuplaa sähkölaskun

Talouselämä:
Kotitalouksien maksaman sähkön hinta voi nousta jopa yli 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos uusiutuvat energialähteet muodostavat tuollion suuren osan energiantuotannosta. Hinnat nousisivat vähemmän, jos energia tulisi osin ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista.
Kuten jo eilen nostimme esiin, fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima ovat halvempia suhteessa uusiutuviin myös siksi, koska niiden tuotannossa osa kustannuksista siirtyy kolmansien osapuolten - tulevien sukupolvien ja kaikkien, jotka ilmastonmuutoksesta kärsivät - maksettavaksi. Täten nämä ulkoisvaikutukset eivät näy tuottajien ja kuluttajien välisessä hinnassa. Yksinkertaistaen voidaan väittää sähkön hinnan olevan nyt "liian halpaa" ja nousevan tulevaisuudessa kohti kestävää ja realistista tasoa.

Pitkällä tähtäimellä siirtymä ilmaston kannalta kestävämpään energiantuotantoon koituu kaikkien hyödyksi. Kuitenkin markkinat vaikeuttavat tätä siirtymää tarjoten vain vähän kannustimia ensinnäkin kuluttajille puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseen ja toiseksi tuottajille ulkoisvaikutuksen sisällyttämiseksi energian hintaan. Kyseessä on oppikirjaesimerkki markkinoiden tehottomuudesta. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu oletukseen, että koska yksittäiset taloudelliset toimijat pyrkivät aina tavoittelemaan kannaltaan mahdollisimman kustannustehokasta ratkaisua, saa vapaa markkintalous aikaan tehokkaan lopputuloksen myös laajemmassa mittakaavassa. Kuitenkin käsiteltävissä olevassa esimerkissä yksittäisten toimijoiden ja yhteisön hyödyt laajemmassa mittakaavassa ovat selkeästi ristiriitaiset. Näin tavoitellessaan henkilökohtaista etuaan toimivat yksittäiset toimijat tavalla, joka ei ole yhteisön kannalta optimaalinen ja tämä aiheuttaa suurta tehottomuutta talouteen.



Talouselämä 17.10.2011
Karu ennuste: vihreä energia tuplaa sähkölaskun

Kuluttajilla ja yrityksillä on edessään 20 vuotta nousevia sähkölaskuja, kirjoittaa Financial Times.

Lehti perustaa tietonsa vuodettuun Euroopan komission raporttiin, joka käsittelee sitä, miten EU voi yltää vihreän energian tavoitteisiinsa. 112-sivuinen raportti arvioi, millä eri tavoilla hiilen kaltaisia fossiilisia polttoaineita voidaan korvata puhtaammilla energian lähteillä.

Raportti ennustaa valtavaa kasvua tuulivoimalle, mikä voi nostaa energian hintoja entisestään. Kaikki raportin skenaariot viittaavat siihen, että tuulivoimasta tulee Euroopan suurin energianlähde vuonna 2050. Tuulivoiman osuus energiantuotannosta voi kasvaa jopa 49 prosenttiin nykyisestä 5 prosentista.

Sähkön hinta kuitenkin nousee "voimakkaasti" jopa vuoteen 2030 asti kaikissa skenaarioissa, raportti toteaa. Hinta olisi korkeimmillaan vuoden 2030 jälkeen.

Kotitalouksien maksaman sähkön hinta voi nousta jopa yli 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos uusiutuvat energialähteet muodostavat tuollion suuren osan energiantuotannosta. Hinnat nousisivat vähemmän, jos energia tulisi osin ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista.

Raportti käy läpi viisi eri skenaariota, mitä kävisi energian hinnoille, kun EU yrittää muuttua vähemmän riippuvaiseksi fossiilisista polttoaineista. Kaikkein eniten hinnat nousevat skenaariossa, jossa Pohjanmeren tuulivoiman osuus ja sekä aurinkoenergian määrä kasvaa eniten.

Halvimmaksi kuluttajille kävisi skenaario, missä uusiutuvan energian rinnalla ydinvoimatuotanto jatkuu sekä fossiilisia polttoaineita käytetään jatkossakin minimioiden sen ympäristövaikutukset uusilla tekniikoilla.

Talouselämä: Jos muut eivät tee mitään ilmastolle, miksi EU:nkaan pitäisi?

Talouselämä kirjoittaa Wall Street Journalin uutisesta, joka koskee EU:n energiapolitiikkaa.
Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.

”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.
Wall Street Journal:
"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.

The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.
Päästöjen vähentämisen takia EU:n kilpailuasemien heikkeneminen suhteessa kilpailijoihin johtuu siitä, että EU:ssa sisällytettäisiin hintoihin sellaisia ulkoisvaikutuksia, jotka muut maat jättävät huomiotta. Taloudellisella toiminnalla - tässä tapauksessa energiantuotannolla - on aina vaikutuksia kolmansiin osapuoliin eli muihin kuin tuottajaan ja kuluttajaan. Ottamatta huomioon ympäristölle aiheutuvat kustannukset energiaa voidaan tuottaa halvemmalla kuin sisällyttämällä nämä kustannukset energian hintaan. Täten sekä energian ostajalle että myyjälle on edullista yrittää jättää nämä kustannukset huomiotta. Talousalueella, jossa energiantuotantoon eivät sisälly nämä kustannukset, on tuottajille tarjolla suhteessa halvempaa energiaa, koska osa tuotannon kustannuksista lankeaa kolmansien osapuolten - kaikkien, jotka saastumisesta ja ilmastonmuutoksista kärsivät - maksettavaksi. Ulkoisvaikutusten ongelma markkinataloudessa on todennäköisesti valtava ja se aiheuttaa suurta tehottomuutta, koska se tarjoaa yksittäisille taloudellisille toimijoille kannustimia omaksua strategioita, jotka ovat kaikkien yhteisen hyödyn kannalta haitallisia.

Tapaus ilmentää myös markkinatalouksille ominaista vapaamatkustaja-ongelmaa. Julkisille hyödykkeille - kuten tässä tapauksessa ilmastolle - on ominaista se, ettei ketään voi estää käyttämästä niitä. Täten markkinapaikalla kannattaa odottaa, että muut "ostavat" tätä hyödykettä, koska silloin pääsee hyötymään siitä ilman, että joutuu itse maksamaan. Ja taas päinvastoin: kenenkään ei kannata "ostaa" tätä hyödykettä, koska silloin saattaa tulla hyväksikäytetyksi muiden vapaamatkustajien toimesta. Vapaamatkustaja-ongelman takia markkinoilla on aina todellista kysyntää vähemmän tilausta julkisille hyödykkeille, mikä aiheuttaa suuren vääristymän kysynnässä sekä paljon tehottomuutta.

Lyhyen tähtäimen taloudellisen edun ja kilpailukyvyn näkökulmasta EU:n ei kannata omaksua päästövähennyksiä, koska se joutuu silloin maksumieheksi, muiden alueiden vapaamatkustaessa mukana. Tämä johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen suhteessa niihin, jotka jättävät EU:n huomioimat ulkoisvaikutukset huomiotta. Kuitenkin on itsestään selvää, että kaikkien toimijoiden kannattaisi pitkällä tähtäimellä omaksua päästövähennyksiä, ja jos valinta tapahtuisi pelkästään ilmastoa rasittamattoman ja rasittavan energian välillä, valtaosa ihmisistä todennäköisesti valitsisi ilmastoystävällisemmän energiamuodon. Kuitenkin markkinat tarjoavat voimakkaat kannustimet toimia ilmastoa rasittavammalla tavalla ja voimakkaan rakenteellisen vääristymän puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseksi.


Talouselämä 18.10.2011
Jos muut eivät tee mitään ilmastolle, miksi EU:nkaan pitäisi?


Euroopan unioni tunnetaan halustaan taistella ilmastonmuutosta vastaan ja kovista ilmastotavoitteistaan. Nyt EU-viranomaiset ovat kuitenkin ruvenneet miettimään, miksi vaivautua, jos muut eivät osallistu talkoisiin, kertoo Wall Street Journal.

Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.

”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.

Energy Roadmap 2050 -muistion tarkoituksena on muodostaa kuva EU:n energia- ja ilmastotilanteesta vuonna 2050. Tarkastelun pohjana käytetään viittä eri skenaariota.
Aiheesta aiemmin

Muistio julkaistaan loppuvuodesta, joten sen sisältö saattaa vielä muuttua ja julkaistessaankin se lähinnä avaa keskustelun EU:n ilmasto- ja energiastrategiasta.

EU:n energiakomissaarin edustaja ei halunnut kommentoida tietoja WSJ:lle.

Wall Street Journal 18.10.2011
EU Weighs Pullback on Cutting Emissions


Commission's Energy Department Urges EU to Reconsider Energy Transition Absent a Broader Emissions Deal

BRUSSELS—The European Union is for the first time clearly questioning whether it should press ahead with long-term plans to cut greenhouse-gas emissions if other countries don't follow suit, in what could herald a significant policy shift for a region that has been at the forefront of advocating action to combat climate change.

In a document reviewed by The Wall Street Journal, the European Commission's energy department says the EU should consider whether the region should seek to switch its domestic energy base away from carbon-emitting sources in the absence of a global climate-change deal.

"If coordinated action on climate among the main global players fails to strengthen in the next few years, the question arises how far the EU should continue with an energy-system transition oriented to decarbonization," the commission says in a draft of its Energy Roadmap 2050. The document is an effort to look at how the EU energy and climate picture would look in 2050, according to different scenarios.

To be sure, the EU will stick to its end-of-decade greenhouse-gas reduction goals and the paper could change before it is published later this year. Even if it doesn't, the document would only be the opening salvo in what would be a fiercely contested debate. Many member states are strongly committed to slashing emissions, and the climate-change department within the Commission, the EU's executive, would likely resist any attempt to water down the EU's green credentials. There has been frequent friction between the energy and climate-change departments in Brussels.

The EU has long been recognized as a global leader in the fight to slash carbon emissions.

EU law mandates that the 27 countries cut their CO2 emissions by 20% on average by 2020, compared with 1990 levels, and policy after that is being drawn with the assumption of bringing that cut to between 80% and 95% by 2050. The EU has lobbied hard to get a successor for the Kyoto treaty, the instrument that regulates carbon emissions internationally and expires next year.

A spokeswoman for Energy Commissioner Guenther Oettinger declined to comment on the content of the document.

The EU's doubts come ahead of a climate-change summit in Durban, South Africa, which is thought to be unlikely to deliver a significant global climate-change deal.

The current focus seems to be on salvaging the minimum commitments that have driven global action since the Copenhagen summit's failure in 2009.

In the past, the EU has rejected the idea that inaction by others was a reason to shelve its goals. But in light of the lack of international progress, there had been signs of a debate within the EU over how hard the region should push on the issue. A meeting of EU environment ministers in Luxembourg last week agreed to commit internationally to new CO2-reduction targets only if there is a clear signal in Durban that other countries would follow suit.

The draft document says there are many benefits in pushing ahead with action to reduce carbon emissions. The commission says this will drive energy-infrastructure investments that will be needed anyway and reduce the region's external energy dependence.

Working on the assumption of a global deal, the document shows the commission urging member states to set out clear strategies for cutting emissions beyond 2020. The commission says the longer the wait, the higher the cost.

"Today there is an inadequate direction as to what should follow the 2020 agenda. This creates uncertainty among investors, citizens and governments," the document reads.

But the document is unambiguous about the risks if Europe acts alone.

"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.

The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.

In a May 2010 study, the commission estimated that the 20% CO2 cut by 2020 would cost €48 billion a year ($66.3 billion).

YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä

YLE:
Suomea pidetään edelleen terveyserojen luokkayhteiskuntana. Terveyspalveluiden käyttö eri sosiaaliryhmien välillä on vieläkin samalla tasolla kuin reilu parikymmentä vuotta sitten. Parempituloiset suomalaiset käyvät edelleen tiuhempaan lääkärissä, ovat terveempiä ja elävät vanhemmiksi kuin alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat toverinsa. Suomi on tässä suhteessa OECD-maiden kärkeä.
- Voidaan sanoa, että eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien 1987 ja 2009 välillä. Se on aika pysyvä ilmiö, joka liittyy tähän meidän järjestelmäämme, sanoo tutkimusprofessori Unto Häkkinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Eriarvoisuudesta syytetään muun muassa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää, joka näyttäisi ylläpitävän ellei jopa lisäävän terveyseroja. Terveyskeskuksiin jonottavat ilmaisen työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät työttömät, kotiäidit ja eläkeläiset, joiden talous on muutenkin tiukalla.
Yle uutisoi noin vuosi takaperin siitä, kuinka terveyskeskusmaksut karkottavat köyhiä.
Kansainvälisesti Suomi on huonolla sijalla arvioitaessa terveyspalveluiden tasa-arvoisuutta. Suomessa parempiosaiset käyvät usein ja vaivatta lääkärissä, eivätkä maksa siitä käytännössä mitään. Köyhemmät taas jonottavat ja maksavat eivätkä sen vuoksi käy lääkärissä tarvittavaa määrää.
Tulotason ja terveyden välillä vallitsee selkeä yhteys ja eriarvoisuus varallisuudessa näkyy selkeästi terveyseroissa eri väestönosien välillä. Köyhempi väestönosa vanhenee nopeammin, rikkaampi väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään, erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat myös tässä suhteessa Suomessa korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa ja esimerkiksi sydäntautiriski pysyy köyhällä väestönosalla korkeampana elintavoista huolimatta.



YLE-Uutiset 17.10.2011
Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä


Suurituloiset suomalaiset ovat edelleen terveempiä ja elävät pidempään kuin pienituloiset, kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien saatossa, ja sen vähentämiseksi THL ottaisi mallia Ruotsista.

Suomea pidetään edelleen terveyserojen luokkayhteiskuntana. Terveyspalveluiden käyttö eri sosiaaliryhmien välillä on vieläkin samalla tasolla kuin reilu parikymmentä vuotta sitten. Parempituloiset suomalaiset käyvät edelleen tiuhempaan lääkärissä, ovat terveempiä ja elävät vanhemmiksi kuin alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat toverinsa. Suomi on tässä suhteessa OECD-maiden kärkeä.

- Voidaan sanoa, että eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien 1987 ja 2009 välillä. Se on aika pysyvä ilmiö, joka liittyy tähän meidän järjestelmäämme, sanoo tutkimusprofessori Unto Häkkinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Työssäkäyvät saavat terveyspalveluja helpommin

Eriarvoisuudesta syytetään muun muassa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää, joka näyttäisi ylläpitävän ellei jopa lisäävän terveyseroja. Terveyskeskuksiin jonottavat ilmaisen työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät työttömät, kotiäidit ja eläkeläiset, joiden talous on muutenkin tiukalla.

- Työterveyshuollossa palvelujen saatavuus on parempi kuin terveyskeskuksissa, Häkkinen toteaa.

Esimerkiksi lähete erikoislääkärille näyttäisi irtoavan helpommin työterveyslääkäriltä.

- Uskoisin, että siellä moneen asiaan puututaan aikaisemmin, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön lääkintäneuvos Timo Keistinen.
Ruotsin omalääkärimallia ehdotetaan Suomeen

Faktaa on ainakin se, että köyhille ja rikkaille tehdään suhteessa saman verran esimerkiksi pallolaajennusoperaatioita, vaikka köyhien keskuudessa sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisempiä. Myös alueelliset erot ovat huomattavia: pallolaajennuksia tehdään hyvinvoivassa Vaasassa suhteessa enemmän kuin köyhässä ja infarktiherkässä Itä-Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ajaakin Suomeen Ruotsin-mallia, joka yhdenvertaistaisi järjestelmää.

- Väestö saisi itse valita omalääkärinsä, ja omalääkäri voisi olla yksityiseltä tai julkiselta puolelta, Häkkinen selventää.

Parecon Finland Tikkurilan kirjastossa 19.10.

Parecon Finland jatkaa keskustelutilaisuuksien järjestämistä pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, onko markkinataloudelle tai keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle löydettävissä järkevää vaihtoehtoa? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu tällä viikolla Tikkurilan kirjastossa keskiviikkona 19.10. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!