In other words, everything we know is not just wrong – it's backwards. When banks make loans, they create money. This is because money is really just an IOU. The role of the central bank is to preside over a legal order that effectively grants banks the exclusive right to create IOUs of a certain kind, ones that the government will recognise as legal tender by its willingness to accept them in payment of taxes. There's really no limit on how much banks could create, provided they can find someone willing to borrow it.

Englannin keskuspankki on muuttanut radikaalisti näkemystään rahan toiminnasta. Bank of Englandin mukaan pankin myöntäessä lainan se luo lisää rahaa järjestelmään sen sijaan, että pankki yksinkertaisesti kierrättäisi asiakkaidensa talletuksia eteenpäin. David Graeber huomauttaa, että tällä havainnolla on suuri merkitys myös julkisten palveluiden rahoituksen kannalta. Jos kerran keskuspankin tehtävänä ei olekaan rajoittaa kierrossa olevan rahan määrää taloudessa, on mahdollista rahoittaa yksilöiden ja yhteisöjen tarvitsemia palveluja suoraan keskuspankista käsin. Myös suomalaisessa Raha ja talous -blogissa on useiden vuosien ajan tuotu ansiokkaasti tätä perinteisestä talousajattelusta poikkeavaa näkökulmaa esiin.

Nykyisin vallalla oleva käsitys perustuu ajatukseen, että keskuspankit rahoittavat yksityisen sektorin toimintaa, jota puolestaan valtiot verottavat kerätäkseen tulovirtoja kansalaisten tarvitsemien palveluiden rahoittamiseksi.

Julkisten palveluiden rahoittamista suoraan keskuspankkirahalla on kritisoitu sillä, että inflaatio lisääntyisi rajusti, mikä puolestaan vaarantaisi kansantalouden terveyden. Graeberin mielestä nämä huolet on osoitettu turhiksi, sillä nykyinenkään valtavan mittakaavan rahan painaminen yksityisissä pankeissa ei ole johtanut hyperinflaatioon.

Kyse on siis välttämättömyyksien sijaan valinnoista ja arvoista. Miten ja minkälaisiin asioihin varoja ja resursseja halutaan kohdentaa?