WHO: Ilmansaasteisiin kuolee vuosittain jopa 600 000 lasta

Ilmansaasteet johtavat joka vuosi noin 600 000 lapsen kuolemaan ja moniin vakaviin sairauksiin, toteaa Maailman terveysjärjestö WHO maanantaina julkaistussa raportissaan, uutistoimisto Reuters kertoo.Järjestön mukaan ilmansaasteet koskettavat jopa 93:a prosenttia maailman lapsista.

Ilmansaasteisiin kuolee vuosittain satoja tuhansia lapsia, kertoo Maailman terveysjärjestö WHO.

Raadollinen esimerkki havainnollistaa kapitalismin ja markkinamekanismien rakenteellista ongelmaa: muille kun ostajille ja myyjille koituvia hyötyjä ja haittoja ei oteta huomioon. Kun ihminen pohtii auton ostamista, ei auton hinnassa näy kaikki ne kustannukset, jotka tulevat muille osapuolille - esimerkiksi lapsille huonona hengitysilmana tai kiihtyvänä maapallon lämpenemisenä.

Lue myös:

Vuoden lopussa

Vuonna 2018 jatkoimme Parecon Finlandissa työtä tinkimättömän vapaushenkisen ajattelun ja demokraattisen, ekologisesti kestävän talouden edistämiseksi Suomessa. Järjestömme kasvoi kahdeksan vuoden ikään.

Kuva: Antti Jauhiainen

Kulunut vuosi on ollut Parecon Finlandin parhaita. Siitä käy kiittäminen kaikkia työssämme auttaneita. Toimintamme perustuu täysin vapaaehtoistyöhön, joten apu on kirjaimellisesti kultaa kalliimpaa. Kiitämme myös rohkaisevista sähköposti- ja twitter-viesteistä, joita olemme saaneet runsaasti ympäri Suomea.

Kiitos tilaisuuksien järjestäjille ja niihin osallistuneille. Kiitos julkaisujen käännöstyössä auttaneille sekä kaikille niille, jotka ovat suositelleet tekstejämme ja tilaisuuksiamme tutuilleen. Kiitos myös Suomen Attacille ja Helsingin yliopiston Attacille, jotka yhdessä myönsivät kunniamaininnan ja vuoden 2018 Selitä taloustermi maallikolle -palkinnon Parecon Finlandille “ansiokkaasta työstä talouspoliittisen ymmärryksen lisäämiseksi”.

Vuoden aikana onnistuimme saamaan järjestömme teemoille hyvin näkyvyyttä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Uskomme tuoneemme esiin ainutlaatuisia ja kipeästi tarvittavia huomioita yhteiskunnan ongelmista ja ratkaisuista.

Alla vuoden kohokohtia toiminnastamme.

Vieraskynä New York Timesiin: Suomi voisi toimia tiennäyttäjänä

Maailman vaikutusvaltaisimpana sanomalehtenä pidetty New York Times pyysi Parecon Finlandin puheenjohtajia Antti Jauhiaista ja Joona-Hermanni Mäkistä kirjoittamaan toisen vieraskynänsä lehteen. Aiheena oli Suomen perustulokokeilun päättyminen. Antti ja Joona kävivät läpi tekstissään “Universal Basic Income Didn’t Fail in Finland – Finland Failed It” kokeilun ongelmia kansainväliselle yleisölle. Samalla he painottivat, että Suomessa vahvat tulonsiirrot ovat osoittautuneet kiistattomaksi menestykseksi köyhyyden torjumisessa, josta Yhdysvalloissa tulisi ottaa oppia.

Finland has an established history of very forward-looking social policy. Honoring that tradition, and the public’s support for it, means properly setting up large-scale research and trials.

Instead of ending its experiment with U.B.I., the government should reframe it and expand it. The program should be extended to a wider and more varied group, including employed people. And it should test different levels of income.

The Finnish government’s project — too limited, halfhearted, ideologically skewed — can only yield inconclusive data. To do U.B.I. right, we need to think big and try harder.

Suomen perustulokokeilu on herättänyt huomattavaa kansainvälistä huomiota. New York Timesin lisäksi Joona kommentoi kokeilua Business Insiderille antamassaan haastattelussa, ja Antti kävi yhdysvaltalaisen CNBC:n haastateltavana.

Loppuvuodesta Antti ja Joona vierailivat suositussa yhdysvaltalaisessa The Bruenigs –podcastissa keskustelemassa Washington Post -lehden toimittaja Elizabeth Bruenigin ja sosiaalipolitiikan asiantuntija Matt Bruenigin kanssa. Jakson aiheena olivat Suomen perustulokokeilu, lapsiperheiden tilanne Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä demokraattisen talouden tulevaisuus.

Vuonna 2019 yhdysvaltalainen HBO julkaisee Vice News -mediatalon tuottaman dokumenttisarjan työn tulevaisuudesta, jonka perustuloa käsittelevässä jaksossa Antti keskustelee perustulosta konservatiivitoimittaja Michael Moynihanin kanssa.

Yle-kolumnit

Parecon Finlandin varapuheenjohtaja Joona-Hermanni Mäkinen aloitti Ylen kolumnistina viime vuoden lopussa. Kuluneen vuoden aikana julkaistiin seitsemän kolumnia, jotka keräsivät kymmeniä tuhansia jakoja ja synnyttivät runsaasti keskusteluja ja myös lukuisia tervetulleita yhteydenottoja Parecon Finlandiin. Kolumnit voi lukea Ylen sivuilla ja kuunnella Yle Areena -palvelussa Joonan lukemana.

Satatuhatta lasta altistuu vuosittain vaaralliselle myrkylle – köyhyydelle

Neurotieteiden asiantuntijat ovat verranneet   köyhyyttä myrkkyyn. Köyhyys ja perheen heikko asema näkyvät kroonisena stressinä. Sen vaikutukset pienten lasten aivoihin ovat yhtä rajuja kuin elohopean ja arseenin kaltaisilla raskasmetalleilla.

Mitä jos leikattaisiin johtajien tuloista valtaosa

Johtajat tienaavat siis todellisuudessa kuusitoista kertaa sen, mitä suomalaiset pitivät reiluna ja yli kymmenen kertaa enemmän kuin suomalaiset kuvittelevat.

Vaikka lukuja kääntelisi miten, suomalaiset pudottaisivat johtajien palkasta valtaosan pois. Palkkakatolle tai huipputulojen veronkiristykselle on tilausta. Varsinkin, kun johtajien palkat ovat nousseet muita nopeammin.

Facebook on purettava

Facebook julisti vuonna 2011 “tuovansa meidät kaikki lähemmäs toisiamme”. Kuluneiden vuosien aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että Facebook tuo mukanaan muutakin kuin auvoista, digitaalista yhdessäoloa. Palvelu on addiktoiva, haitallinen mielenterveydelle, vie kansalaisilta yksityisyyden ja uhkaa demokratian toimivuutta.

Markkinataloudella on myös pimeä puoli

Suomessa ollaan unohtamassa koko hyvinvointivaltiomme historia. Menestyksemme olisi ollut mahdotonta vailla ymmärrystä markkinoiden pimeästä puolesta. Ennen kuin markkinaintoilu saa enemmän vahinkoa aikaan, kerrataan hieman taloustieteellisiä tosiasioita.

Työpaikka on tyrannia

Tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että suurempi päätösvalta omista työasioista lisää hyvinvointia ja työntekijöiden tuottavuutta. Vahvat hierarkiat ovat omiaan aiheuttamaan kyräilyä ja johtajien mielistelyä. Tulehtuneessa ilmapiirissä parhaat ideat harvoin nousevat esiin. Paremmat vaikutusmahdollisuudet piristävät työmotivaatiota, kun ei tarvitse alituisesti turhautua käskytykseen ylhäältä.

Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

Suomen on oltava globaali edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Asiantuntijoiden tarjoama tiekartta on yksiselitteinen. Fossiilituet on poistettava välittömästi. Seuraavan vuosikymmenen aikana suurten kaupunkien on luovuttava täysin fossiilisista polttoaineista, polttomoottoriautojen myynti on lopetettava, liikennettä on sähköistettävä ja lentämistä rajoitettava. Tutkimukseen tulee ohjata massiivisia investointeja. Kaikille talouden sektoreille on asetettava vahva hiilivero.

Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen ja siinä piilee erittäin suuri vaara

Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen. Saavutuksia ei joko ymmärretä tai ne otetaan itsestäänselvyyksinä. Ponneton liike on helppo kohde poliittisille hyökkäyksille.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder pohti hiljattain, että “aiemmin ay-liikkeen suuret tarinat ovat olleet lyhyemmät työviikot ja paremmat edut”. Samaan hengenvetoon hän kaipasi “uusia tarinoita”.

Fjäderin pitäisi ay-johtajana tietää, että harvalla on mitään lyhyempää työviikkoa ja parempia etuja vastaan. Palkkatyön merkityksettömyys, käskytys ja kiivas tahti vievät  monelta kaiken energian. Monet hengittävät kaiken lisäksi työpaikoillaan myrkyllistä sisäilmaa. Samanaikaisesti Suomessa on yli 100 000 köyhää lasta ja kestämätön kulutus ajaa ihmiskuntaa alati pahenevaan ilmastokatastrofiin.


Tilaisuuksia

Vuoden aikana Parecon Finland järjesti avoimia luentoja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Huhtikuussa pidettiin täydelle salille luento anarkistisista talousjärjestelmistä. Syyskuussa Antti ja Joona puhuivat valtakunnallisessa kohtuusseminaarissa kunnianhimoisen aktivismin ja hyvinvointivaltion roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Lokakuun lopussa Antti kutsuttiin puhumaan Alankomaihin, Groningenin yliopistoon. Siellä järjestettiin paneelikeskustelu, jossa Antti puhui yhdessä kauppatieteiden professori Josep M. Collin ja yhteiskuntatieteiden professori Francine Mestrumin kanssa sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Loppuunmyydylle salille pitämässään alustuksessa Antti käsitteli hyvinvointivaltioiden keskeisimpiä tunnuspiirteitä, Suomen perustulokokeilua ja markkinatalouden ongelmien tunnustamista.

Taloustieteilijöiden debatti -julkaisu

Parecon Finlandin julkaisusarjan neljäs julkaisu on väittely kahden palkitun taloustieteilijän välillä. Professorit Robin Hahnel ja Hannu Vartiainen pesivät debatissa Hahnelin Helsingin yliopistolla vuonna 2012 pidetyn vierailijaluennon jälkipyykkiä. Luento herätti usealta suomalaisekonomistilta aggressiivisen reaktion. Nyt vuosia myöhemmin uudestaan herännyt kritiikki käsiteltiin lopulta muodollisen debatin kautta, jonka Parecon Finland organisoi. Väittely taustoineen on luettavissa nyt Parecon Finlandin sivuilla.

Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan palaute

Kesällä 2018 alkoi Hyvinvointivaltion vastaisku –podcast. Ensimmäisessä jaksossa esiteltiin ohjelman nimikkokirjan Hyvinvointivaltion vastaiskun pääteemoja ja jaksoja julkaistaan lisää vuoden 2019 aikana. Podcastin jaksoja voi kuunnella suoraan Parecon Finlandin sivuilla  tai iTunesin podcast-palvelun kautta.

Erikseen on ilo mainita, että hieman yli vuosi sitten julkaistun Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan saama vastaanotto on ollut erittäin positiivista. Arvostetun Yhteiskuntapolitiikka -lehden numerossa 2/2018 julkaistussa arviossaan tutkija Lina von Aerschott kirjoitti seuraavaa:

Hyvinvointivaltion vastaisku pureutuu erittäin tärkeisiin kysymyksiin ja nostaa esiin asioita, jotka ansaitsevat paljon nykyistä suurempaa huomiota niin päätöksenteossa, yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin kansalaisten arjessa.”

“Hyvinvointivaltion vastaisku kutsuu lukijan pohtimaan nimenomaan ratkaisumalleja ja kehitysehdotuksia, joilla hyvinvointi ja vapaa yhteiskunta voidaan tulevaisuudessa turvata.”

“...kirja kokoaakin yhteen tärkeitä keskusteluja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Kirjalla on paikkansa suurelle yleisölle suunnattuna perusteoksena, joka yhtäältä osoittaa, miten pohjoismainen hyvinvointivaltio on onnistunut köyhyyden vähentämisessä, ja toisaalta kokoaa erittäin  tärkeää keskustelua siitä, mihin suuntaan hyvinvointivaltiotamme pitäisi kehittää.

Lopuksi

Ensi vuonna tarvitaan entistä enemmän ponnisteluja ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Eurokriisin katastrofista ei ole otettu opiksi, ja euroalueen talouksia kurittavan leikkauspolitiikan loppua ei ole näkyvissä. Tätäkin vakavampi ongelma on kansainvälinen kyvyttömyys politiikassa ja taloudessa torjua ilmastonmuutosta.

Vuosikymmenten ajan planeetan johtavat asiantuntijat, ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät vähävaraiset yhteisöt sekä muut ongelmasta huolestuneiden verkostot ovat tehneet asian äärimmäisen selväksi. Markkinatuotannon ja -kulutuksen katastrofaalisia haittoja on hillittävä tehokkaasti lähivuosina. Euroopan talouskriisi, ihmisten pahoinvointi ja vapauksien puute sekä ilmastonmuutoksen syveneminen ovat ongelmavyyhtejä, joiden purkaminen vaatii pitkään ylläpidettyjen, virheellisten uskomusten kumoamista.

Ongelmat eivät missään nimessä rajoitu vain talouteen. On kuitenkin tärkeää tunnustaa suoraselkäisesti markkinoiden valtavat puutteet. Muuten on mahdotonta luoda kestävää, ympäristön monimuotoisuutta ja ihmisten vapaata yhteistyötä kunnioittavaa, globaalia taloutta. Parecon Finland jatkaa työtä vapaan, turvallisen ja kestävän yhteiskunnan eteen myös ensi vuonna.

Vuonna 2018 Parecon Finland tuki Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonperintösäätiön toimintaa.


Jani Kaaro: Liian paljon hyvää on liian pahaa

Kysykääpä ystäviltänne mitä he ajattelisivat talousjärjestelmästä, joka ei johtaisi ekologiseen tuhoon ja maapallon saastumiseen, jossa ihmistä ei arvoteta sen perusteella paljonko hänellä on rahaa, jossa ihmisen elämän ei tarvitse tuhoutua tai oleellisesti huonontua, koska hänellä ei ole rahaa. Kysykää vaihtaisivatko he nykyisen järjestelmän sellaiseen.

En ole vielä tavannut ketään, joka ei nostaisi kättään ja huutaisi: ”Hep! Olen mukana!”

Ongelmamme ei ole ihminen, vaan talousjärjestelmä, joka on ottanut koko maailman panttivangikseen. Maidontuottajalle ei riitä, että juomme lasin maitoa päivässä: pitää juoda vähintään tonkallinen, että tuottaja saa kulut katettua. Lihantuottajalle ei riitä, että kinkkua syödään jouluna: kinkun on kuuluttava päivään jokaiseen, että lihantuottaja saa investoinnilleen katetta. Torjunta-aineiden tuottajan on ruiskutettava koko maapallo tuottaakseen osakkeenomistajille arvonnousua.

Miten tahansa kohtuullinen minä olen tai sinä olet, ei auta, sillä järjestelmä on viritetty tuottamaan maksimaalisesti kaikkea – ja kaiken sen kohtuuttomuuden käärepaperit voimme nähdä kellumassa Tyynenmeren roskapyörteessä.

Tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jani Kaaro muistuttaa, kuinka talousjärjestelmämme vinoutuneet kannustimet ja rakenteet yllyttävät tuottajia ja yrityksiä taivuttelemaan ihmisiä ostamaan enemmän - riippumatta siitä, mitä seurauksia jatkuvalla kuluttamisella on maailmalle ja elämälle.

Elämme järjestelmässä, joka toimiessaan tuhoaa mahdollisuutemme jatkaa elämää maapallolla.

Tarvitsemme toisenlaisen järjestelmän.

Lue myös:


YLE: Suomen parhaina työpaikkoina pidetään yrityksiä, joissa ei ole esimiehiä

It-yhtiöt Reaktor, Futurice, Solita, Vincit ja Fraktio ovat työpaikkoja, joita kutsutaan itseohjautuviksi. Yritykset kasvavat kohisten, eikä liene sattumaa, että ne ovat kukin vuorollaan paistatelleet Suomen tai jopa Euroopan parhaiden työpaikkojen listoilla.
Suomalainen sote-väki on käynyt useaan otteeseen ihmettelemässä Buurtzorgia, joka maksaa hoitajilleen keskimääräistä parempaa palkkaa, tuottaa laatua – ja tekee sen kustannustehokkaasti.
Ainakin yksi selitys menestykselle on esimiesten puuttuminen.
[...]
Ylin päätäntävalta on korkealla ja kaukana arkitodellisuudesta. Korkea pomopyramidi viestii hitaasti ja valtakamppailu pyramidin kerroksissa sotkee tilannetta entisestään.

Pyramidin kasvaessa pohjimmaisessa kerroksessa ahertavien työntekijöiden päätäntävalta vähenee. Gary Hamelin artikkelia lainaten – työntekijä saa ostaa vapaa-ajallaan kymppitonnien arvoisen auton, mutta hän ei saa päättää satasen toimistotuolista, jolla istuu.

Parecon Finlandille kunniamaininta ansiokkaasta työstä

Parecon Finland sai viime viikolla tunnustusta, kun Suomen Attac ja Helsingin yliopiston Attac myönsivät kunniamaininnan ja vuoden 2018 Selitä taloustermi maallikolle -palkinnon Parecon Finlandille. Kunniamaininnalla Attac haluaa osoittaa tunnustusta Parecon Finlandin ansiokkaasta työstä talouspoliittisen ymmärryksen lisäämiseksi.

“Attac on tehnyt viime vuosina arvokasta ja asiantuntevaa työtä ja aktivismia. Tästä syystä kunnianosoitus lämmittää erityisen paljon” Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen kommentoi tunnustusta.

Aiempina vuosina palkinnon ovat saaneet muun muassa tutkijat Antti Ronkainen, Matti Ylönen ja Lauri Holappa sekä kansalaisjärjestö Finnwatch.

Suomen Attac on vuonna 2001 perustettu kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään kriittistä globalisaatiokeskustelua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kansalaislähtöistä demokratiaa, yhteiskunnallista avoimuutta ja kestävää kehitystä.

HS: Rikkaiden vaurastuminen kiihtyi uuteen ennätykseen

Vaurastumisen vauhti Suomessa on kiihtynyt historialliseen ennätykseen. Tuhat eniten pääomatuloa saanutta suomalaista nosti 2017 keskimäärin yli kahden miljoonan euron kokonaistulot. Kun joukon keskitulo vuonna 2012 oli vielä 1,0 miljoonaa euroa, niin viime vuonna se oli jo 2,1 miljoonaa euroa. Joukko on kaksinkertaistanut sekä ansio- että pääomatulonsa. Luku on uusi ennätys Helsingin Sanomien aikasarjassa. Vauraimmat pääomatuloiset rikkoivat kahden miljoonan euron rajan viimeksi vuonna 2004 ja 2007, mutta vain niukasti.

Rikkaat rikastuvat - myös Suomessa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Rikkaiden rikastuminen ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että muut olisivat saaneet nauttia samalla lailla taloudellisesta kasvusta. Asiantuntijat nimenomaan muistuttavat, että köyhyys on vähentynyt vain vähän - itse asiassa perusturvan taso heikkenee.

Suomessa eivät ole myöskään kasvaneet ainoastaan tuloerot. Myös varallisuuserot ovat kasvaneet finanssikriisin jälkeen.

Kehitys on epäoikeudenmukaista. Samaan aikaan kun omistajat ja valtavia summia tienaavat superpomot tienaavat entistä pöyristyttävämpiä summia, ei tavallinen työntekijä tule välttämättä edes työllään toimeen.

Pohjoismaissa markkinoiden ongelmia on kampitettu läpi historian mitä edistyksellisemmin tavoin. Silti nämä samat ongelmat varallisuuden ja vallan keskittymisessä pienelle piirille näkyvät selvästi, eikä kehityssuunta ole parempaan.

Toimiva ja oikeudenmukainen talous ei näytä tältä.

Toimivassa ja oikeudenmukaisessa taloudessa työllä tulee toimeen, eikä toinen voi tehdä satoja tai tuhansia kertoja tärkeämpää työtä kun toinen. Yhteiskunnassa palkitaan ahkeruudesta, ei omistamisesta tai varallisuudesta.

Lue myös:

Uusi julkaisu: Taloustieteilijöiden debatti

Parecon Finlandin julkaisusarjan neljäs artikkeli on taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin ja taloustieteen huippuyksikön (Hel­sin­ki Gra­dua­te School of Eco­no­mic­s) johtajan professori Hannu Vartiaisen väittely taloustieteestä ja markkinatalouden ongelmista.

Väittely on kokonaisuudessaan Parecon Finlandin sivuilla: Debatti: Hahnel-Vartiainen. Kuuntele myös Hyvinvointivaltion vastaisku -podcastin jakso debatin taustoista.

Taustaa

Robin Hahnelin ja Hannu Vartiaisen debatti juontaa juurensa vuoteen 2012, kun Parecon Finland järjesti professori Robin Hahnelin vierailun Suomeen. Vierailun tapahtumat toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Kelan kanssa. Hahnel piti avoimen yleisöluennon Helsingin yliopistolla  11. syyskuuta vuonna 2012 otsikolla "Perusteet markkinoita vastaan -- epäoikeudenmukaisuutta, tehottomuutta ja haitallisia kannustimia". Hahnel tarkasteli luennolla teoreettisia perusteluja sille, miksi markkinat kohdentavat resursseja tehottomasti, miksi markkinat kannustavat taloustoimijoita yhteiskunnalle haitalliseen toimintaan ja miksi markkinoilla valta sekä tuotannosta koituvat hyödyt jakautuvat epäoikeudenmukaisesti.

“Case Against Markets” -luento on katsottavissa Parecon Finlandin YouTube-kanavalla. Osa tilaisuuteen osallistuneista suomalaisista taloustieteilijiöistä tulistui luennon sisällöstä. He lähettivät aggressiivisia viestejä tilaisuutta järjestäneen laitoksen johdolle.

Aihe pulpahti uudelleen pintaan vuoden 2018 huhtikuussa, kun Heikki Patomäki kirjoitti kriittisen analyysin suomalaisten valtavirran taloustieteilijöiden keskustelukulttuurista. Keskustelu kävi kuumana sosiaalisessa mediassa. Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen pyysi Vartiaiselta perusteluja kritiikilleen Robin Hahnelia kohtaan ja tarjosi mahdollisuutta väittelyyn Hahnelin kanssa. Vartiainen oli aluksi epäileväinen, mutta tarttui lopulta tarjoukseen.

Hahnelin ja Vartiaisen debatin voi lukea Parecon Finlandin sivuilta.

 

EAPN-Fin: Köyhyys ei ole poistunut Suomesta

Köyhyys on vähentynyt vain vähän, vaikka Suomi on sitoutunut sekä EU:n että YK:n tavoitteisiin vähentää köyhyyttä. EAPN-Finin toista kertaa tekemä Suomen Köyhyysvahti kokoaa tuoreimpia köyhyyttä koskevia tilastotietoja ja trendejä sekä sisältää verkoston näkemykset köyhyyden vähentämiseksi.

Köyhyys lisääntyi Suomessa huomattavasti 1990-luvun suuren laman aikana ja sitä seuranneena nousukautena ja jäi sen jälkeen korkealle tasolle. 2010-luvulla köyhyys on vähentynyt vain vähän.

Vaikka talouden nousujohteisuus on kestänyt Suomessa jo pidemmän aikaa, ei köyhyys ole Suomessa vähentynyt, kertoo kansalaisjärjestö EAPN-Fin.

Köyhyyttä ei siis poista talouden kasvu, eikä edes työpaikan saanti. Nykyjärjestelmä ei palkitse työstä vaan omistamisesta.

Tarvitaan parempaa taloutta.

Lue myös:


Suomen Kuvalehti: Ympäristökatastrofin tutkijat painottavat, ettei kapitalistinen järjestelmä selviä ilman vahvaa ohjausta

Suomalainen tutkimusryhmä BIOS on kirjoittanut pohjamutia pöllyttävän taustapaperin ensi vuonna ilmestyvään YK:n kestävän kehityksen raporttiin. BIOS selvittää tekstissään, millainen talousajattelu ja -politiikka mahdollistavat ilmastonmuutoksen hillintään vaadittavat valtavat toimet.
BIOS:in mukaan tarvitaan voimakas, ripeä ja laaja murros, jota markkinat eivät pysty omaehtoisesti hoitamaan. Tarvitaan eri toimijoiden ja toimenpiteiden poliittista eli kollektiivista koordinointia.
Sanoma tarkentui: kapitalistinen järjestelmä ei selviä edessä olevasta mullistuksesta ilman vahvaa kollektiivista ohjausta. Järvensivun mielestä oleellista ei ole se, kutsutaanko 20–30 vuoden siirtymäkauden jälkeistä aikaa kapitalismiksi vai joksikin muuksi.

”Nykyisenkaltainen systeemi, jossa kulutus ja energian käyttö lisääntyvät koko ajan, ei toimi. Näiden on pakko laskea, että tavoitteisiin voidaan päästä”, Järvensivu toteaa Suomen Kuvalehdelle.

On selvää, että maapallo ei pysy elinkelpoisena ihmislajille ilman perustavanlaatuisia muutoksia talousjärjestelmäämme.

Osallisuustalouden rakenteelliset ratkaisut tarjoavat erinomaisia välineitä paremman talouden suunnitteluun.

Lue myös:


HS: Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä

Espoolaisen Tytti Peltosen päässä raksuttaa koko ajan: hän miettii jatkuvasti, mistä saisi lisätuloja pienen palkan päälle. Hänen kaltaisiaan työssäkäyviä köyhiä on muitakin. Joukossa on pienipalkkaisia, yrittäjiä ja pätkätyöläisiä, usein myös yksinhuoltajia.
[...]
[Tutkija Mikko] Jakosen mukaan merkittävä syy pienituloisuuteen ovat prekaarit työsuhteet eli arkisemmin silpputyöt. Tyypillistä on, että työssä­käyvä köyhä joutuu haalimaan töitä sieltä täältä. Määräaikaisten pestien välillä voi olla työttömyysjaksoja.

Myös yksinyrittäjissä on runsaasti köyhiä. Heidän joukossaan on esimerkiksi eri alojen freelancereita.

Yksi ongelma on silti kiistatta, että palkka on joillakin aloilla pieni. Sillä on vaikea elättää perhettä.

Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Yleisesti tunnustetaan, että markkinataloudessa köyhyysriskissä ovat ne, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella, kuten esimerkiksi lapset, vanhukset, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat tai työkyvyttömät. Tällaisten ihmisten toimeentuloa ja hyvinvointia ei markkinataloudessa taata.

HS muistuttaa jutussaan esimerkillisesti, ettei myöskään työmarkkinoille osallistuminen ja työnteko takaa elämiseen riittävää toimeentuloa. Suomessakin tuhannet työskentelevät pitkiä päiviä kaikki arkipäivät, ja joutuvat silti jatkuvasti hakemaan tukia ja/tai etsimään osa-aikaisia töitä iltoihin ja viikonloppuihin vain perustoimeentulonsa kattamiseen.

Riippumatta siitä, pidetäänkö tätä tavoittelemisen arvoisena lopputuloksena vai ei, muistuttaa keskustelu myös yhdestä markkinatalouden vähemmän tunnetusta piirteestä: merkittävä osa edes työmarkkinoille pääsevistä ja kykenevistä henkilöt eivät saa työmarkkinoilta riittävää toimeentuloa. Nämä epäonnistumiset alleviivaavat sitä, miksi toimiva, vapaa ja oikeudenmukainen talous ei pitkällä aikavälillä voi perustua markkinatalouden rakenteille.

Lue myös:

Työterveyslaitoksen johtaja muistuttaa tosielämän markkinatalouden ongelmista

Työterveyslaitoksen Pauli Forma muistuttaa blogissaan, minkälaisessa todellisuudessa lukuisat työntekijät elävät tosielämän markkinataloudessa.

Jutussa kerrottiin Amazonin uudesta jakelukeskuksesta, jossa teknologiaa hyödyntämällä mitataan tarkasti työntekijöiden työsuoritusta. Työntekijät olivat pääosin tilapäistyövoimaa tai vuokratyövoimaa.

Työntekijät skannaavat tavarat lukijalla poimiessaan niitä hyllyistä. Kun yksi tavara on poimittu, skannerissa alkaa juosta lukema, joka osoittaa, kuinka paljon aikaa seuraavan tavaran löytämiseen on.

Työntekijöiden suoritukset tallennetaan ja niistä muodostuu indeksi, jota verrataan muiden työntekijöiden suoritukseen ja asetettuun tavoitteeseen. Työntekijä saattaa kulkea 20 kilometriä päivässä, työvauhti on hieman alle juoksuvauhdin.

Työntekijät eivät uskalla pitää vessataukoja tai käydä juoma-automaatilla, koska se vaarantaisi heidän indeksinsä tason. Jos päivän suoritus ei yllä tavoitteisiin, seurauksena saattaa olla seuraavan työvuoron peruuntuminen.
[Applen] Aasiassa käyttämiä alihankkijoita on kritisoitu liian pitkistä työvuoroista, melusta, kuumista olosuhteista sekä äärimmilleen kiristetyistä stressaavista olosuhteista. Tehtaiden työntekijät ovat päätyneet itsemurhiin.

Samsungin Vietnamin tehtailla 80 % työntekijöistä on naisia, jotka tekevät 70-80 tuntisia työviikkoa seisten. Melu ja kemialliset haitat ovat yleisiä. Työntekijät eivät saa kirjallista työsopimusta. Työolosuhteita julkisuudessa käsittelevät työntekijät haastetaan oikeuteen.

Kulttifirma Teslan työolot ovat niinikään olleet esillä. Työviikot ovat pitkiä ja työpaine kova. Työtapaturmia sattuu paljon. Työntekijät kuvaavat, kuinka työntekijät yksinkertaisesti tuupertuvat maahan.

Oma lukunsa ovat tietenkin alustatyöntekijöiden työolot, joita on käsitelty julkisuudessa Suomessakin. Alustat eivät ole työnantajia ja ne pääsevät näin väistämään työnantajan velvollisuudet. Alustatyöntekijät taas eivät saa työntekijän statusta oikeuksineen.

Alustatyöhön liittyy myös työsuorituksen ja asiakaskokemuksen tarkka mittaaminen teknologian avulla.

Siinä, että osa teollisuuden tuotantoa tehdään eettisesti kestämättömissä olosuhteissa ei tietenkään, valitettavasti, ole mitään uutta. Samaan tematiikkaan liittyy esimerkiksi lapsityövoiman käyttö.

Forman teksti muistuttaa, kuinka markkinatalous ei itsessään tuo hyvinvointia ihmisille. Hyvinvointivaltioissa käytetyt ratkaisut - kuten työsuojelu, sairaus- ja työtapaturmavakuutukset ja työlainsäädäntö - ovat mahdollistaneet ihmisten hyvinvoinnin kasvun.

Onkin tärkeää muistaa, että - toisin kuin markkinatalouden rakenteet - hyvinvointivaltio on toimiva lähtökohta myös tulevaisuuden parempaa taloutta rakennettaessa.

Lue myös:


Suomen Kuvalehti: jo 0,9 asteen lämpötilan nousu voi laukaista maailmalla tuhoisan ketjureaktion

[A]rvostettu yhdysvaltalainen PNAS-tiedejulkaisu hätkähdytti: jo kahden asteen nousu maapallon keskilämpötilassa esiteolliseen aikaan verrattuna sisältää riskin, että ilmastonmuutos karkaa käsistä. Tähän mennessä lämpötila on kohonnut 1,1 astetta.Uuden tutkimuksen mukaan lämmönnousu voisi laukaista ketjureaktion, jossa nykyiset hiilinielut – kuten Amazonin sademetsät tai pohjoisen havumetsät – alkavatkin tuottaa ilmakehään hiilidioksidia ja lämmittää planeettaa entisestään.

On korkea aika myöntää selkeästi, että ilmastonmuutoksen tekijänä ovat myös markkinatalouden rakenteet. Markkinataloudessa tuottajilla ja kuluttajilla ei ole mitään mahdollisuutta ottaa huomioon “kolmansille osapuolille” - siis kaikille muille maailman asukkaille - tulevia haittoja ja kustannuksia. Joissain tapauksissa kustannukset ovat pieniä, mutta valitettavasti joskus suuria - jopa ilmastonmuutoksen suuruisia valtavia, koko ihmiskuntaa koskevia “ulkoisvaikutuksia”.

Moni ympäristölle ja muille ihmisille haitallinen ja vahingollinen toiminta saattaa olla yksittäisen toimijan kannalta edullista tai hyödyttävää.

Lue myös:


Talouselämä: Terveystalon johtava työterveyspsykologi: "Paskaduunit ovat raskaita ja usein niissä kohdellaan ihmistä kuin likaämpäriä"

On epä-älyllistä väittää, ettei paskaduuneja olisi, ja sellainen väite on myös vaarallinen[...]”
Aron mukaan väite, että paskaduuneja ei ole, johtaa siihen, ettei huonosti hoidettuja ja johdettuja työympäristöjä kehitetä.
”Paskaduunit ovat raskaita ja usein niissä kohdellaan ihmistä kuin likaämpäriä. On tosiasia, että monet työt on johdettu ja järjestetty niin heikosti, että niissä on vaikea kokea merkityksellisyyttä”, sanoo Aro.

Tällaisia töitä on muun muassa palvelu-, hoiva- ja siivousaloilla.

”Ääriesimerkkinä siivousfirmassa voi olla sellainen kulttuuri, että ihmisille huudetaan ja kun he kysyvät esimiehiltä jotain, niin heille ei vastata.

Kun puhutaan epätasa-arvosta taloudessa, keskitytään usein tulojen tai varallisuuden kaltaisiin asioihin. On kuitenkin selvää, että myös työerot ihmisten välillä ovat hyvin suuria ja työt jakautuvat väestössä epätasa-arvoisesti. Osa väestöstä tekee turvallista, hyvinpalkattua ja työntekijää itse motivoivaa ja kehittävää työtä samalla, kun osa väestöstä vietää päivänsä monotonisissa, kuluttavissa ja heikommin palkatuissa töissä.

Koska työikäiset ihmiset viettävät merkittävän osan valvaillaoloajastaan työssä, eivät työerot ole yhteiskunnassa vähäpätöinen ilmiö - päinvastoin.

Osallisuustalouden rakenteellisissa ratkaisuissa on kiinnitetty myös huomiota työn epätasa-arvoon. Ratkaisuksi ehdotetaan tasapainotettua työtä, jotta työelämän hyödyt ja haitat jakautuisivat tasapainoisemmin väestön kesken.

Lue myös:


Suomessa varallisuuserot kasvaneet talous- ja finanssi­kriisin jälkeen

Kotitalouksien taloudellisen toimeentulon keskeinen osa on tulojen lisäksi varallisuus. Sekä tulo- että varallisuuserot kasvoivat Suomessa 1990-luvun lopussa. Tuloerojen kasvu oli tuolloin OECD-maiden nopeinta.Todennäköisesti pysyväksi jäävän tasomuutoksen jälkeen tuloerot ovat tällä vuosi­tuhannella toistaiseksi pysyneet melko vakaina. Sen sijaan varallisuuserot näyttäisivät kasvaneen myös talous- ja finanssi­kriisin jälkeen.

Varalisuuserot ovat Suomessa tuloeroja selvästi suuremmat, kirjoittaa erikoistutkija Veli-Matti Törmälehto Tilastokeskuksen blogissa.

Varallisuuserot - toisin kun tuloerot - ovat kasvaneet myös talous- ja finanssikriisin jälkeen. Korkeat tulot ja varallisuus olivat myös merkittävässä yhteydessä: suurituloisin kymmenys omisti kolmasosan nettovarallisuudesta.

Lue myös:


Tampereen yliopisto: Terveyspolitiikan asiantuntija laittaisi soten uusiksi

Koivusalo pitää globaalia kauppapolitiikkaa terveyden paradoksina, koska hyvästä tarkoituksestaan huolimatta kaupan pelisäännöt palvelevat ensisijaisesti markkinoiden ja palvelutuottajien etuja. Hän on arvostelut kauppasopimuksia siitä, että ne lisäävät lääketuottajien monopolia, vähentävät kilpailua ja nostavat terveydenhuollon kuluja.

Terveyspalvelut jäävät helposti kaupankäynnin jalkoihin, sanoo Tampereen yliopiston professori Meri Koivusalo. Koivusalon mukaan terveysmarkkinoiden pelisäännöt palvelevat ensisijaisesti markkinoiden ja palveluntuottajien etua. Tämä on eri asia kun ihmisten edut.

Nykyisessä sote-uudistuksessa on sivuttettu se tosiseikka, että terveydenhuoltomarkkinat ovat poikkeukselliset. Esimerkiksi sairas ihminen on äärimmäisen harvoin taloustieteen oppikirjojen kuvailema rationaalinen toimija, jolla on runsaasti energiaa vertailla eri toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä.

Yrityksillä on myös merkittävä vaikutusvalta myymiensä palvelujen kysyntään, sillä potilailla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kyseenalaistaa hoidossa saamiaan suosituksia. Kaupankäynti perustuu pitkälti luottamukseen lääkäriä ja yritystä kohtaan, mikä poikkeaa selvästi perinteisestä markkina-asetelmasta. Terveyspalveluissa ei myöskään ole muun kaupankäynnin tapaan takuuta tai palautusoikeutta.

Markkinoiden rakenteellisten - ja hyvin tiedossa olevien - ongelmien kieltäminen uhkaakin käydä suomalaisten terveydelle ja kukkarolle.

Lue myös:

Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkisen viimeisin Yle-kolumni käsittelee ilmastonmuutosta.

‘Jääkaudesta ei ole pelkoa – lämpötilan uskotaan nousevan useita asteita vuoteen 2050 mennessä.’ Otsikko voisi olla eiliseltä, mutta kyseessä on suomalaisakateemikkojen, Seppo Huovilan ja Raino Heinon, vieraskynä Helsingin Sanomista vuodelta 1979. Tiedeyhteisö oli jo tuolloin tiennyt hiilidioksidipäästöjen ja ilmaston lämpenemisen yhteydestä vuosikymmenten ajan.

Lukijan on tässä vaiheessa hyvä vetää syvään henkeä, sillä seuraavat tosiasiat ovat lamaannuttavia. Lämpötilaennätyksiä on rikottu vuosi vuodelta samalla, kun aiemmin mahdottoman korkeina pidetyt hiilidioksidilukemat ovat ylittyneet ilmakehässä.

[...]

On mietittävä tarkoin, mihin käytämme aikaamme, rahojamme ja kykyjämme. Se on tehtävä, jotta sininen planeettamme olisi elinkelpoinen vielä lastemme ja heidän lastensa elinaikana.

Lue koko teksti Ylen sivuilta.

Ilmastonmuutos on nostettu esiin Parecon Finlandin vuoden toimintaa kokoavissa “Vuoden lopussa” teksteissä vuosien ajan. Ilmastonmuutos ja siihen vastaaminen talousjärjestelmän tasolla ovat alusta asti olleet Parecon Finlandin toiminnan ytimessä. Kuten Mäkinen kirjoittaa,  ilmastonmuutos vaatii harkittua toimintaa meiltä kaikilta.

Lue myös:

THL: Lapsiköyhyys vaikuttaa negatiivisesti pitkälle elämään

Vauvaikäiset eli 0–2-vuotiaat ovat perheiden taloudellisille ongelmille herkimmässä iässä. Vanhempien köyhyys erityisesti vauva-aikana voi aiheuttaa nuorelle vaikeuksia pitkälle tulevaisuuteen, osoittaa tuore tutkimustieto.

Yhteys perheen pitkäkestoisten taloudellisten vaikeuksien ja lapsilla ilmenevien myöhempien ongelmien välillä on ollut jo aiemmin tutkijoiden tiedossa. Uutena asiana on ilmennyt yhteys perheen talousongelmien ja kaikkein nuorimmaisten lasten erityisen haavoittuvuuden välillä.

”Lapsuudenaikainen köyhyys havaittiin sitä vakavammaksi, mitä nuorempana lapsi oli sen  kokenut ja mitä pidempään köyhyysjakso perheessä oli kestänyt. Yhteys havaittiin kaikkien mitattujen hyvinvointiongelmien osalta, kuten peruskoulun varaan jäämisen, mielenterveysongelmien, teiniraskauksien ja rikosten osalta”, THL:n erikoistutkija Tiina Ristikari kuvaa.

Tutkimuksen mukaan varhaislapsuus on aikaa, jolloin ihmiset kehittävät kognitiivisia ja vuorovaikutuksellisia kykyjään – ne taas luovat edellytykset myöhemmälle yhteiskunnassa pärjäämiselle.Aikaisemmat elämänvaiheet luovat pohjaa tulevien vaiheiden kehitykselle, mikä voi selittää vauva-ajan köyhyyden erityistä haavoittavuutta.  

”Taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppailevia lapsiperheitä pitäisi tukea monella tapaa, korottamalla etuuksia ja auttamalla vanhempia arjen sujumisessa. Investointi ensimmäisiin elinvuosiin on tärkeää niin hyvän lapsuuden itseisarvon takia kuin myös siksi, että se tuottaa tulevaisuuden hyvinvointia”, akatemiatutkija Mia Hakovirta Turun yliopistosta toteaa.

Mikäli yhteiskunta rakentuu oikeudenmukaisuuden ja  mahdollisuuksien tasa-arvon kaltaisten tavoitteiden ympärille, tulisi yhteiskunnassa puuttua voimakkaasti lapsiköyhyyteen. 

Lue myös:

Amerikkalaisten suuryritysten toimitusjohtajat tienaavat keskimäärin 312 kertaa enemmän kuin keskivertotyöntekijät

The 2017 CEO-to-worker compensation ratio of 312-to-1 was far greater than the 20-to-1 ratio in 1965 and more than five times greater than the 58-to-1 ratio in 1989 (although it was lower than the peak ratio of 344-to-1, reached in 2000). The gap between the compensation of CEOs and other very-high-wage earners is also substantial, with the CEOs in large firms earning 5.5 times as much as the average earner in the top 0.1 percent.

Amerikkalaisten suuryritysten toimitusjohtajat tienaavat keskimäärin 312 kertaa enemmän kuin keskivertotyöntekijät samoissa yrityksissä, selviää Economic Policy Institute -ajatuspajan raportissa. 

Raportti nostaa esille, kuinka  sama suhdeluku oli vuonna 1965 yhden suhde kahteenkymmeneen. Toisin sanoen 1960-luvulta lähtien toimitusjohtajille virtaavat dollarivirrat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti verrattuna työntekijöiden hyvin vaatimattomiin palkankorotuksiin.

Tilanne ei ole millään tavalla kestävä tai oikeudenmukainen. Taloudellisella epätasa-arvolla on lukuisia haitallisia seurauksia, minkä lisäksi epätasa-arvo on haitallista kasvulle ja kaiken kaikkiaan taloudelle

Toimivassa taloudessa tuotetaan kysynnän mukaan ja palkkaus perustuu ahkeruuteen ja kovaan työhön, ei siihen, millä hierarkiatasolla työtä sattuu tekemään. Markkinoiden synnyttämiä kestämättömiä tulo- ja varallisuuseroja tulisikin aina tasata taloudellisen kehityksen ja kasvun turvaamiseksi.

Lue myös:

HS: Muotitalo Burberry on polttanut vuoden aikana tuotteitaan 32 miljoonan euron arvosta

Brittiläinen muotitalo Burberry on vuoden aikana tuhonnut tuotteitaan noin 32 miljoonan euron arvosta. Tuotteet on hävitetty polttamalla, kertoo uutistoimisto AFP.

Myymättä jääneet vaatteet, asusteet ja kosmetiikkatuotteet on hävitetty, koska Burberry yrittää suojella brändiään. Hävittämisellä muotitalo pyrkii varmistumaan siitä, ettei tuotteita varasteta tai laiteta myyntiin alennettuun hintaan.

Muotitalo Burberryn esimerkki kertoo, kuinka markkinataloudessa on valtavasti tehottomuutta ja resurssien hukkakäyttöä. Burberryn tapauksessa tuhlataan valtavasti ihmisten työaikaa sekä luonnonresursseja ja lopputuloksena on valtavasti jätettä. Ongelmana on markkinatalouden kannustimet, joiden takia Burberryn on (liiketoiminnallisesti) kannattavampaa polttaa vaatteita kuin tarjota niitä halvalla tai ilmaiseksi vaatteita tarvitseville ihmisille.

Aidosti kestävässä taloudessa ja tuotannossa tuotetaan käyttöön ja tarpeeseen, ja myös ylijäämästä pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Burberryn yksittäinen esimerkki on osoitus niistä talousteorian ennustamista ja käytännön toistuvasti osoittamista ongelmista, joita markkinataloudessa jatkuvasti nähdään. Kysynnän ja tarjonnan laki ei korupuheista huolimatta toteudu – tuotteista hyötyvien kysyntä ei näy markkinoilla, vaan tuotteet saatetaan pahimmassa tapauksessa tuhota. Hintasignaalien toimimattomuus ei olekaan suinkaan silkka talousteoreettinen sivuseikka, vaan talousjärjestelmämme ytimessä kasvava ongelma.

Lue myös:

Työajan lyhentäminen lisäsi työtehoa uusiseelantilaisessa rahoitusfirmassa

Uusiseelantilainen bisnesmies Andrew Barnes luki talouslehdestä työelämää käsitteleviä tutkimuksia.

Ajattelua vaativissa töissä tehokas työaika on vain noin kaksi ja puoli tuntia vuorokaudessa, kertoivat kansainväliset tutkimustulokset.

– Aloin miettiä, mitä voisin tehdä parantaakseni oman yhtiöni tuottavuutta, Barnes kertoo sähköpostitse Ylelle.

Pohdinta tuotti tulosta. Barnes teki työntekijöilleen tarjouksen, joka oli melkein liian hyvä ollakseen totta.

Suostutteko tekemään töitä neljänä päivänä viikossa niin, että palkka pysyy samana?

Tätä kysymystä ei tarvinnut esittää kahta kertaa, työntekijät suostuivat.

[...]

Kuusi viikkoa kestänyt kokeilu oli onnistunut kaikilla mittareilla laskettuna.

Aucklandin yliopiston seurantatutkimuksesta käy ilmi, että työntekijöiden stressi väheni, he olivat tehokkaampia töissään ja luottamus yhtiön johtoon ja esimiehiin kasvoi.

Aucklandin teknillisen yliopiston henkilöstöjohtamisen professori Jarrod Haar on innoissaan tutkimustuloksista.

– Tärkein havainto oli, että kun työntekijät saivat itse suunnitella muutosta, he tekivät työnsä paremmin, Haar kertoo Ylelle lähettämässään sähköpostissa.

Työntekijöiden kuuleminen päätöksenteossa näkyi myös tuloksissa.

– Työteho ei laskenut ollenkaan. Itse asiassa, useimmissa ryhmissä se vain kasvoi, yrityksen omistaja Andrew Barnes kertoo.

Työntekijöiden osallistuminen työpaikalla heidän omia työasioitaan koskevaan päätöksentekoon lisää työhön sitoutumista, viihtymistä ja työtehoa. Esimerkiksi aivotutkija Katri Saarikivi on peräänkuuluttanut useissa puheenvuoroissaan työtenkijöiden aseman parantamista työnsä suunnittelussa. Monet työntekijöiden vapautta lisäävät aloitteet on usein suunnattu käsitteellisen työn aloille, mikä voisi hyvin aiheuttaa työerojen kasvua entisestään.

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen onkin peräänkuuluttanut laajempia kokeiluja erityisesti julkiselle sektorille, jossa on hyvin monipuolisia työtehtäviä ja mahdollisuudet kokeilujen pitkäaikaiseen seurantaan. Syksyllä avattavassa HUS:n lastensairaalassa Helsingissä halutaankin vähentää johtajien valtaa ja siitä aiheutuvaa turhaa byrokratiaa antamalla työntekijöille aikaisempaa enemmän päätösvaltaa oman työkuvansa toteuttamisesta. 

Lue myös: