Maailma.net: Yksityinen raha hämmentää maailman sotesoppaa

maailma.net:

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveydenhuollossa ei kestä kriittistä tarkastelua. Malli vaarantaa YK:n kehitystavoitteiden keskeiset periaatteet, kirjoittavat taloustieteilijät Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury.
[…]
Terveydenhuollon PPP-järjestelyjen (public private partnership) väitetyt hyödyt eivät kestä kriittistä tarkastelua. Politiikan välineenä ne ovat huono vaihtoehto, jolla yritetään paikata infrastruktuurin puutteita kireässä taloustilanteessa. Kuluja siirretään budjetin ulkopuolelle kuluttajien, veronmaksajien ja tulevien sukupolvien maksettaviksi.
PPP-ratkaisuja ohjaavat yleensä poliittiset valinnat taloudellisen harkinnan sijasta. Niihin sisältyvät velat ja riskit ovat yleensä korkeampia kuin valtion normaalissa lainanotossa ja hankinnoissa. Luovuutta on hankkeissa vähän mutta korkeita maksuja senkin edestä. Kun kustannukset karkaavat käsistä, se kostautuu kansalaisille palvelujen heikkenemisenä.
Kehitysmaiden terveydenhuollon PPP-hankkeissa on havaittu lukuisia heikkouksia: kilpailu rahoista muiden terveyshankkeiden kanssa, tehottomuutta ja resurssien tuhlausta, kustannukset ja hyödyt eivät vastaa toisiaan ja hyödyt korjaa yksityinen osapuoli, yhteensopimattomuus kansallisen terveysstrategian kanssa, valtion heikko neuvotteluasema suhteessa rikkaista maista tuleviin suuriin lääke- ja terveysyrityksiin.

Markkinatalouden ratkaisut eivät toimi terveydenhuollossa, kirjoittavat taloustieteilijät Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury. Kuluja siirretään muiden maksettavaksi, ja korkeat maksut tarkoittavat usein heikompia palveluita. Lisäksi kehittämistä ohjaa kuluttajien maksukyvyt ja –halukkuus, ei ihmisten tarve.

Markkinaratkaisut sopivat huonosti terveydenhuoltoon, koska ne tuovat järjestelmään tehottomuutta ja epäterveitä kannustimia. Kaupankäynti terveydellä ei ole ongelmatonta – päinvastoin.

Lue myös

Markkinatalouden ratkaisut eivät toimi – myöskään eläkejärjestelmissä

Työeläke-lehti:

Ruotsin eläkeviranomaisen Pensionsmyndighetenin mukaan yhteensä toista sataa miljoonaa euroa eläkesäästäjien rahaa on huijattu poikkeuksellisen häikäilemättömillä keinoilla
[…]
Kun Ruotsin rahastoeläkkeet avattiin kilpailulle vuonna 2000, pandoran lipas aukesi.
[…]
Samalla järjestelmän aktiivisesta valvonnasta tuli mahdotonta, eikä se lainsäädännön mukaan aina edes kuulu viranomaisille.

Ruotsissa tehty eläkeuudistus, joka avasi osan eläkejärjestelmästä markkinoille, on osoittautunut kalliiksi virheeksi. Eläkeuudistuksen jälkeen toista sataa miljoonaa euroa eläkesäästäjien rahaa on huijattu, minkä seurauksena valvontaa on jouduttu tiukentamaan. Markkinoiden rakenteellisia ongelmia onkin lähdetty korjaamaan lisääntyvän valvonnan sekä uuden, 30 kohdan ohjelman keinoin.

Selvää kuitenkin on, että “valinnanvapaus” ja markkinatalouden ratkaisut ovat käyneet kalliiksi ruotsalaisille eläkeläisille.

Lue myös:

 

Keskustelua palkitsemisesta: Mäkisen vastaus Kortesuolle

Bloggaaja Katleena Kortesuo kommentoi omilla sivuillaan Joona-Hermanni Mäkisen tuoretta Yle-kolumnia. Mäkisen vastaus Kortesuon väitteisiin alla. Lisäksi vastaus löytyy kommenttina Kortesuon blogissa.

 —-

Muutama kommentti tekstiin liittyen. Aloitetaan Kortesuon pääotsikosta: “Valtiollinen päätös: sinä et enää saa ostaa juustonaksuja, vaan sinun pitää ostaa juureksia”. Tämän relevanssia tuloerokeskustelulle on vaikea ymmärtää parhaalla tahdollakaan. Pureva ironia tässä kai viittaa siihen, että kaikki kritiikki nykysysteemin resurssien jaosta on askel kohti totalitaarista yhteiskuntaa, jossa keskusjohtoisesti päätetään mikä on ihmiselle parhaaksi. Juustonaksujen syöjät lukitaan tietenkin gulagiin viljelemään porkkanoita.

Kolumnini kuitenkin peräänkuuluttaa nimenomaan paikallista päätöksentekoa niiden kesken, joihin päätökset eniten vaikuttavat. Tämä lisää yksilöiden ja yhteisöjen vapautta. Myöhemmin tekstissä Kortesuo myös kirjoittaa kannattavansa mm. sokeriveroa, mikä tekee otsikosta sitäkin vaikeamman ymmärtää. Raja siis vedettävä juustonaksuveroon?

Kortesuo kommentoi keksimistään ”lainauksista” väliotsikkoina: “Editoin otsikoita vielä överimmiksi, koska osa lukijoista luuli niiden olleen suoria sitaatteja.” Tällainen korjausliike ei ole merkki kovin vahvasta argumentoinnista. Kortesuo on kirjoittanut kokoelman pääasiassa älyvapaita väitteitä, joilla ei ole mitään tekemistä kolumnini kanssa, sitten hyökkää urheasti itse luomansa olkinukke-armeijan kimppuun.

1. “Kansalaisten mielestä sopiva johtajien tulotaso olisi 10 000 euroa. No sit niinku johtajien tulotason pitäisi olla juuri tuo kymppitonni.”

Kukaan ei ole ehdottanut, että tuloista pitäisi päättää gallupien kautta. Sen sijaan väite on, että demokratiassa resurssien jakoon pitäisi pystyä vaikuttamaan demokraattisesti.

Sama koskee kohtaa 2: “Hei mä keksin, järjestetään asiat niin, että kellekään ei makseta palkkaa enempää kuin kymppitonni kuussa. Se ois reiluu.”

Kortesuo osuu kuitenkin huomaamattaan asian ytimeen kun kirjoittaa: “Ei millään tavoin voida kieltää ihmisiä tai yhteisöjä käyttämästä rahojaan mihin he haluavat.” Pointtini nimenomaan on, että yhteisöt (kuten työyhteisöt tai laajempi yhteiskunta) eivät yleensä pääse päättämään demokraattisesti siitä, miten yhteisiä varoja käytetään. Jos ihmiset eivät pääse vaikuttamaan tärkeisiin työtään koskeviin asioihin, kuten palkan kriteereihin, heiltä kielletään vapaus vaikuttaa.

3. “Tulot pitää jakaa, mut tappioita niinku ei tarvi.” Ja näin kirjoitti kuka, missä?

Vasta neljännessä pointissa Kortesuo vihdoin vastaa hieman alkuperäiseen kannanottooni.

Hän jatkaa: “Tosiasiassa kuitenkaan sillä ei ole mitään väliä, tienaako joku miljardin kuussa, koska se ei oikeasti kosketa meitä.”

Totta kai sillä on väliä. Jos yksi ihminen tienaa miljardin kuukaudessa, hänelle myös päätyy valtava määrä resursseja ja ihmisten työpanosta, jotka voitaisiin kohdistaa aidosti tarpeellisiin asioihin. Nykyisen järjestelmän puitteissa ollaan päädytty tilanteeseen, jossa Oxfamin mukaan kahdeksan rikkainta ihmistä maailmassa omistaa enemmän kuin puolet ihmiskunnasta. Tällä asiaintilalla ei ole mitään tekemistä ansion tai ahkeruuden kanssa, vaan se on merkki siitä, että resursseja jaetaan järjettömällä ja epäoikeudenmukaisella tavalla.

Suomessa erot ovat onneksi maailman pienimpiä. Kolumnin pointti oli, että suomalaiset kaventaisivat tulohaitaria entisestään.

Kommenteissa Kortesuo pyörtää puheensa ja kirjoittaa, että “tuloeroista on haittaa silloin, kun mennään Intian kaltaisiin maihin, joissa tuloerot ovat absoluuttisen valtavia”. Toisin sanoen, joku raja sentään pitää olla! Olemme asiasta siis samaa mieltä - varsinkin kun en ole missään ehdottanut “kymppitonnin palkkakattoa”. Se mistä Kortesuo on eri mieltä on, pitääkö asiaa Suomessa lainausmerkeissä “korjata”, ja vertaa sitä syöpäleikkaukseen terveelle ihmiselle. Lyhyemmin ilmaistuna, “mitä järkeä vouhottaa muutamasta patista Suomessa, kun Intia on jo saattohoidossa?”

Jos suomalaiset haluavat kaventaa tulohaitaria Suomessa, en ymmärrä miten Intia liittyy asiaan.

Kiinnostaisi myös tietää, mikä on Kortesuon käsitys “absoluuttisen valtavista” tuloeroista. Siihen ei siis riittäisi se Kortesuon kuvitteellinen yritysjohtaja, joka tienaa “miljardin kuukaudessa”?

5. “Verotulojen pienentyminen ei haittaa lainkaan. Otetaan vaiks lisää lainaa!”

Verottaa voi monenlaisia asioita. Vaikka sitä varallisuutta, jota valtavista palkoista kasautuu. Näitä varoja voidaan käyttää esimerkiksi leikkausjonojen lyhentämiseen, päiväkotiryhmien pienentämiseen ja vanhustenhoidon laadun parantamiseen. Jos enemmistö suomalaisista niin haluaa.

Lue myös:

Miten tulohaitarin tulisi kehittyä? Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumni reilusta palkitsemisesta

Miten tulohaitaria ja palkkausta tulisi kehittää? Palkkaukseen liittyy paljon harhaluuloja ja mystiikkaa. Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen avaa näitä uudessa Yle-kolumnissaan, ja esittää suunnan kestävämmälle ja reilulle työn palkitsemiselle.

Kun puhutaan tuloerojen kaventamisesta, Elina Lepomäki ja Tuomas Enbuske kertovat, ettei kaikille kannata antaa samaa palkkaa. Heidän vastauksensa on älytön. Ei kukaan pyri tasapalkkaukseen. Kyselytutkimuksen perusteella suomalaiset kannattavat nimenomaan maltillisia tuloeroja, mutta pienentäisivät tulohaitaria laskemalla huipputuloja rajusti. [...]

Sekä yrityksissä että julkisella sektorilla palkkatietojen on oltava avoimia, jolloin johdon on vaikeampi antaa suosikeilleen moninkertaisia palkkioita. Pidemmällä aikavälillä työelämää on uudistettava perusteellisemmin. Palkan kriteereistä on päätettävä työyhteisöissä demokraattisesti. Kun kaikki osallistuvat päätöksiin, kyräily ja väärinkäytökset vähenevät.

Lisäksi on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota varallisuuseroihin ja työeroihin, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta vielä huomattavasti tuloeroja enemmän.

Jos haluamme toimivan demokratian, on työn palkitsemisesta kaiken kaikkiaan kyettävä käymään korkeatasoisempaa ja rehellisempää debattia.

Lue Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Mitä jos leikattaisiin johtajien tuloista valtaosa? 

Lue myös:

Antti Jauhiainen CNBC:n haastattelussa

Yhdysvaltalainen uutiskanava CNBC haastatteli Antti Jauhiaista Suomen perustulokokeilusta.

But not everyone in Finland sees the basic income experiment as win-win, especially if it encourages workers to accept low-wage work.
"Our path shouldn't be to create low-wage jobs but to really improve education and to improve people's skills," said Antti Jauhiainen, author of the Finnish book "The Welfare State Strikes Back."
Jauhiainen favors universal basic income but sees it as an added benefit versus a replacement for the current welfare system. He said that by targeting a small set of unemployed individuals, the trial is the "wrong approach to a hugely important idea."

Lue lisää:

 

Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumni: "Utopian tarpeessa"

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen aloitti joulukuussa Yle Uutisten kolumnistina. Ensimmäisessä kolumnissa "Utopian tarpeessa" käydään läpi, miksi kaukonäköinen ajattelu on tarpeen.

Suomessa pragmaattiseksi eli käytännönläheiseksi kutsutaan usein sellaista näpräämistä, jossa ei ole mitään pragmaattista. Samalla leimakirves heiluu ja esimerkiksi ympäristöaktivistien vaatimukset ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuitataan utopiaksi. 

Jossain vaiheessa on unohdettu, että utopiaa tarvitaan. Rohkeat visiot raivaavat tilaa merkittäville parannuksille, kuten historian lukuisat esimerkit osoittavat. Ennen Suomen itsenäistymistä naisasialiike vaati totaalista tasa-arvoa ja köyhälistön aseman parantamista. Jos he olisivat keskittyneet vaatimuksissaan vain äänioikeuden saavuttamiseen, sitä tuskin olisi saavutettu niin nopeasti. Pitkän aikavälin edistys tapahtuu lähes poikkeuksetta näin.

Tietenkään näkemys itsessään ei riitä. Ideoinnin tueksi tarvitaan konkretiaa, joten ideoita on kokeiltava käytännössä. Sisällötön mesoaminen tai oman hyveellisyyden korostaminen ei lopulta tuo utopiaa yhtään sen lähemmäksi kuin pragmaattiseksi väitetty näpräilykään. Esimerkiksi ilmastokatastrofin keskellä toteutuskelpoisina pidetyt toimet ovat kerta toisensa jälkeen muistuttaneet aurinkotuolien järjestelyä Titanicin kannella.

Lue lisää:

 

Vuoden lopussa

Vuoden 2010 syksyllä perustettu Parecon Finland on tehnyt seitsemän vuoden ajan työtä vapaushenkisen, ekologisen talouden puolesta. Olemme tuoneet esiin varteenotettavia uusia ja unohdettuja näkökulmia. Kantavana periaatteena on ollut esittää asiat ymmärrettävästi, jotta talouskeskustelu ei jäisi pienen piirin puuhasteluksi. Tarkoituksena on ollut osoittaa, että talous kuuluu kaikille.

Vuoden 2017 lopulla julkaistiin Hyvinvointivaltion vastaisku -teos. Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen kokosivat kirjaan monia Parecon Finlandin usein käsittelemiä teemoja, kuten talouden demokratisoinnin ja kulutuskulttuurin korjaamisen. Kirjan ideointi alkoi jo tammikuussa 2011 pidetystä ensimmäisestä Parecon Finlandin avoimesta tilaisuudesta, joka järjestettiin Vallilan kirjastossa Helsingissä.

PareconV_0012.jpg

Esittelemämme demokraattisen talouden ideat herättivät monet kysymään: ”Miten Parecon Finlandin avaukset liittyvät Suomen nykytilaan? Miten demokraattisen talouden voisi käytännössä saavuttaa?”

Kymmenissä yleisötilaisuuksissamme käydyt keskustelut antoivat erinomaiset lähtökohdat kirjan kirjoittamiselle. Hyvinvointivaltion vastaiskussa pohditaan hyvinvointivaltion tulevaisuutta ja esitetään kunnianhimoisia ratkaisuehdotuksia tulevaisuuteen. Kirja on varmasti kiinnostavaa luettavaa kaikille Parecon Finlandin työtä seuranneille. Otteen kirjasta voi ladata luettavaksi tästä.

Kirjaa on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja useimmista kirjastoista kautta maan.

Kirjan viimeistely sattui samoihin aikoihin Suomen perustulokokeilun kanssa. Aihe herätti kansainvälisesti suurta huomiota, ja perustulo liittyi myös kirjan taustaselvitystyöhön. Parecon Finlandin näkemykset perustulosta olivat esillä useissa kansainvälisissä medioissa, kuten brittiläisessä The Guardian-lehdessä ja BBC4 radiokanavalla. New York Times tilasi Jauhiaiselta ja Mäkiseltä heinäkuussa vieraskynän, jossa käsiteltiin Suomen perustulokokeilua.

Helsingin Sanomat teki laajan henkilökuvan Parecon Finlandin Antti Jauhiaisesta ja järjestön toiminnasta. Loppuvuodesta Joona-Hermanni Mäkinen aloitti Ylen kolumnistina tekstillään Utopian tarpeessa. Mäkinen ja Jauhiainen esittelivät osallisuustalouden ideaa demokraattisesta taloudesta vieraillessaan Yle Radio 1:n suositussa Mikä maksaa -talousohjelmassa lokakuussa.

Haluamme kiittää kaikkia vuoden 2017 aikana työssämme auttaneita vapaaehtoisia. Olemme saaneet arvokasta apua, tukea, neuvoja ja kannustusta läpi vuoden.

Parecon Finland jatkaa vuonna 2018 työtä tinkimättömän vapaushenkisen ajattelun ja demokraattisen, ekologisesti kestävän talouden edistämiseksi Suomessa. Ongelmat taloudessa ja ympäristössä ovat yhä vakavampia. Parecon Finland tuo niiden rinnalle kaukonäköisiä ajatuksia paremmasta tulevaisuudesta.

Vuonna 2017 Parecon Finland tuki Oikeutta eläimille -järjestön sekä Global Clinic -klinikan arvokasta työtä.

Hyvinvointivaltion vastaisku -keskustelu Käpylän kirjastossa torstaina 11.1.2018

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjasta Hyvinvointivaltion vastaisku keskustellaan Helsingissä, Käpylän kirjastossa torstaina 11.1. klo 17. Mitä maailman tunnetuin intellektuelli, Noam Chomsky, parantaisi Suomen hyvinvointivaltiossa? Miten sosiologi Juliet Schor murtaisi haitallisen kulutuskulttuurin? Millä valtiotieteilijä Stephen Shalom korvaisi sata vuotta pitkälti samoilla säännöillä pyörineen eduskunnan?

Tervetuloa!

käpylä.jpg

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni YLE:lle: "Utopian tarpeessa"

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen aloittaa Yleisradion kolumnistina. Ensimmäisessä kolumnissaan Mäkinen kirjoittaa kaukokatseisen yhteiskunnallisen työn tärkeydestä, ja niin sanotun pragmatismin sokeista pisteistä.

"Jossain vaiheessa on unohdettu, että utopiaa tarvitaan. Rohkeat visiot raivaavat tilaa merkittäville parannuksille, kuten historian lukuisat esimerkit osoittavat. Ennen Suomen itsenäistymistä naisasialiike vaati totaalista tasa-arvoa ja köyhälistön aseman parantamista. Jos he olisivat keskittyneet vaatimuksissaan vain äänioikeuden saavuttamiseen, sitä tuskin olisi saavutettu niin nopeasti. Pitkän aikavälin edistys tapahtuu lähes poikkeuksetta näin."

Lue koko teksti Ylen sivuilla.

 

 

Kauppalehti: Kolmella amerikkalaismiehellä enemmän varallisuutta kuin puolella maan kansalaisista

Kauppalehti:

Yhdysvaltojen kolmen rikkaimman miehen Bill GatesinJeff Bezosin ja Warren Buffettin yhteenlaskettu omaisuus on noussut suuremmaksi kuin maan köyhemmän puoliskon eli noin 160 miljoonan kansalaisen yhteenlaskettu omaisuus, kertoo sanomalehti Guardian.
Miesten omaisuuden arvo oli torstaina noin 264 miljardia dollaria. 
[…]
Asian nosti esiin yhdysvaltalainen ajatuspaja (Institute for Policy Studies), jonka raportin mukaan kasvavat tuloerot uhkaavat viedä yhteiskuntaa kohti moraalista kriisiä.
[…]
"Nyt on aika uudistuksille, jotka kaventavat tuloeroja, eivätkä leikkaa hyvin rikkaiden veroja", sanoo ekonomisti Chuck Collins.
Talouslehti Forbesin listaamien 400 Yhdysvaltojen rikkaimman yksityishenkilön yhteenlaskettu varallisuus on noussut noin 2 680 miljardiin dollariin. Varallisuus on yhtä suuri kuin köyhemmällä 64 prosentilla kaikista maan kansalaisista.

Lue myös:

THL: Köyhien määrä on edelleen huolettavan suuri - perusturva ei riitä arjen menoihin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan alle. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Suhteellisen köyhyyden ennakoidaan kasvavan eniten yksinasuvien, yli 65-vuotiaiden, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa.
Vuonna 2015 suomalaisista lähes 9 prosentilla eli noin 490 000 henkilön tulot eivät riittäneet kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittivat minimibudjetin köyhyysrajan. Minimibudjettiköyhyyden ennustetaan pysyvän samalla tasolla vuosina 2015–2017. 

Lue myös:

 

HS: Masennus ja sydänsairaudet virittyvät jo kohdussa

Helsingin Sanomat:

Melkein kaikkien kansantautien riskit istutetaan meihin jo kohdussa. 

Ei vain kakkostyypin diabetes, ylipaino, sydän- ja verisuonitaudit vaan myös psykiatriset häiriöt juontavat juurensa sikiöaikaan. 

Akatemiaprofessori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta ja hänen kollegansa osoittivat hiljattain, että äidin raskauden aikainen masennus lisää lasten psykiatrisia ongelmia ja viivästyttää kehitystä. 

”Kognitiivinen kehitys ja psykiatrinen oireilu ovat yhteydessä toisiinsa. Lapset eivät saavuta ikätasonsa mukaisia merkkipaaluja esimerkiksi ongelmanratkaisussa tai verbaalisissa taidoissa”, Räikkönen kertoo. 

Eriarvoisuus alkaa jo kohdusta, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Esimerkiksi äidin stressihormoni vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen. Kehityksessä ei kuitenkaan ole vain muutamasta sairaudesta, vaan laaja-alaisesta ilmiöstä, joka kattaa osyykkisten sairauksien lisäksi myös diabeteksen, ylipainon ja sydän- ja verisuonisairaudet.

Merkittävä osa ihmisten elämän rakennuspalikoista syntyvätkin siis jo kohdussa, aikana jolloin he eivät voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tämä asettaa jo lähtökohtaisesti eri ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. 

Aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa esimerkiksi riittävä raskausajan tuki ja terapia olisi saatavilla kaikille odottaville äideille – varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta. Selvää on, että markkinataloudessa tämä ei toteudu. Tarvitaan laaja-alaisia rakenteellisia ratkaisuja, jotta rakennetaan aidosti tasa-arvoinen ja yksilöitä kunnioittava yhteiskunta. 

Lue myös:

Tutkimus: Korkeammat tuloerot vähentävät hyvinvointia

Harvard Business Review:

Most talk of income inequality focuses on the problems of the very poor or the broader socioeconomic implications of rising inequality. What is less well-known is that income inequality makes us all less happy with our lives, even if we’re relatively well-off.
We examined data from the Gallup World Poll and the World Top Incomes Database and found that the more income is concentrated in the hands of a few, the more likely individuals are to report lower levels of life satisfaction and more negative daily emotional experiences. That is, the higher the share of national income that is held by the top 1%, the lower the overall well-being of the general population.

Ekonomistit Jan-Emmanuel De Neve ja Nattvudh Powdthavee tutkivat, mitä tapahtuu, kun korkeatuloisimmat saavat entistä suuremman osan kaikista tuloista. Tutkijoiden mukaan hyvinvointi laskee ja negatiiviset kokemukset lisääntyvät. 

The Guardian: Työpaikalla kyetään valvomaan jokaista liikettäsi

The Guardian:

The pictures are taken by Crossover’s productivity tool, WorkSmart, and combine with screenshots of their workstations along with other data – including app use and keystrokes – to come up with a “focus score” and an “intensity score” that can be used to assess the value of freelancers.
Today’s workplace surveillance software is a digital panopticon that began with email and phone monitoring but now includes keeping track of web-browsing patterns, text messages, screenshots, keystrokes, social media posts, private messaging apps like WhatsApp and even face-to-face interactions with co-workers.

Ihmisten seuraamiseen kehitetty teknologia on edistynyt niin pitkälle, että yrityksissä on mahdollista seurata työntekijöiden aktiivisuutta äärimmäisen tarkasti. Yrityksissä on jo käytössä työkaluja, jotka ottavat säännöllisiä kuvia älylaitteita käyttävistä työntekijöistä, tallentavat ohjelmien ja näppäimistön käyttöä.

Seurantatyökalut yleistyivät aluksi rahoitusalalla, jossa laki velvoittaa useissa maissa yrityksiä seuraamaan työntekijöidensä vuorovaikutusta. Tällä on pyritty estämään sisäpiirin kauppojen syntymistä. Teknologiaa on kuitenkin alettu hyödyntämään laajemmin eri aloilla.

Nykytaloudessa kansalainen luovuttaa merkittävän osan yksilönvapauksistaan astuessaan työpaikan ovista sisään. Työntekijällä ei ole sananvapautta, vaan työnantaja saa halutessaan määritellä, mikä puhe ja millainen julkaisutoiminta on sallittua. Työnantaja päättää myös, kenen kanssa työtä tehdään ja millä tavoin. Uusi seurantateknologia mahdollistaa näiden lisäksi entistä räikeämmät yksityisyyden loukkaukset.

On tärkeää huomata, että teknologia itsessään ei ole ongelma, jos sen käytöstä päästään demokraattisesti neuvottelemaan ja päättämään. Mutta koska työpaikat ovat usein hierarkisia ja työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa ovat vähäiset, väärinkäytökset ovat todennäköisiä ja sitä käytetään todennäköisemmin kontrollin välineenä. Työpaikoilla on lisättävä työntekijöiden suoria vaikutusmahdollisuuksia, jotta näitä ongelmia saadaan lievennettyä. Pidemmällä aikavälillä on pyrittävä luomaan työpaikkoja, jotka perustuvat osallistavaan demokraattiseen päätöksentekoon.

Tutkimus: Lottovoittajien naapurit köyhtyvät todennäköisemmin kuin muut

Washington Post:

This is a tricky thing to prove, though: that widening inequality causes financial problems for people not at the top. But recent research from the Federal Reserve Bank of Philadelphia offers fascinating evidence that this does really happen. The authors, Sumit Agarwal, Vyacheslav Mikhed and Barry Scholnick, looked at sudden and very local shocks in inequality — when individual households in Canada won the lottery. The bigger their lottery winnings, the study found, the more likely their neighbors were to file for bankruptcy.

Philadelphian keskuspankin tutkijaryhmä selvitti Kanadassa, mitä vaikutuksia lottovoitoilla on voittajien naapureihin. Lottovoittajien naapurit omistivat muita asukkaita todennäköisemmin kalliita statusesineitä, kuten urheiluautoja ja moottoripyöriä. Vaikutukset olivat voimakkaampia niillä alueilla, jotka olivat köyhempiä tai joissa oli jo ennestään suurta eriarvoisuutta.

Väitös: Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

Helsingin Sanomat:

Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
Materiaaliset toimintamahdollisuudet ja -olosuhteet voidaan luokitella Sirniön mukaan perheen taloudellisiin oloihin, asioihin, joita rahalla saa. Näitä ovat esimerkiksi harrastukset, kirjat, perheen tekemät matkat sekä ylimääräinen koulutus.
Kulttuuriset mahdollisuudet liittyvät tietotaitoon ja koulutukseen. Sirniön mukaan nämä ovat kulttuurista pääomaa, jota ihminen kerää etenkin lapsuudessa. Esimerkiksi tiedonhankintakyky ja lapsen halukkuus oppia ovat kulttuurisia mahdollisuuksia. 
Sosiaalisilla mahdollisuuksilla tarkoitetaan mahdollisia sosiaalisia verkostoja, joita voidaan myöhemmällä iällä käyttää hyväksi esimerkiksi työnhankinnassa tai ylimääräisen koulutuksen hankinnassa. Tuntemalla ihmisiä voi siis parantaa omaa asemaa.
Pienituloisen perheen lapsen mahdollisuudet saavuttaa parempi sosioekonominen asema vaikeutuvat, kun taas parempituloisessa perheessä mainitut mahdollisuudet säilyvät.

Suomessa puhutaan paljon mahdollisuuksien ja lähtökohtien tasa-arvosta. Tutkimuksissa on osoitettu kerta toisensa jälkeen, ettei tämä tasa-arvo toteudu, vaikka Suomessa tilanne on globaalisti katsottuna erinomainen. 

Hyvinvointivaltion vastaisku -keskustelu Kouvolan pääkirjastolla maanantaina 27.11.

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjasta Hyvinvointivaltion vastaisku keskustellaan Kouvolan pääkirjaston auditoriossa 27.11. klo 18 alkaen. Tunnin mittaisessa keskustelussa kirjailijat kertovat kirjan teemoista ja haastateltavista. Mitä maailman tunnetuin intellektuelli, Noam Chomsky, parantaisi Suomen hyvinvointivaltiossa? Miten sosiologi Juliet Schor murtaisi haitallisen kulutuskulttuurin? Millä valtiotieteilijä Stephen Shalom korvaisi sata vuotta pitkälti samoilla säännöillä pyörineen eduskunnan?

Tervetuloa!

Kouvola tapahtumajuliste.jpg

Husin toimitusjohtaja Lindén: Terveydenhuolto siirtyy ryminällä julkiselta yksityiseksi

Husin toimitusjohtaja Aki Lindén, Helsingin Sanomien julkaisemassa mielipidekirjoituksessa:

Olen ollut 40 vuotta lääkärinä ja 30 vuotta terveydenhuollon johtotehtävissä. En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt. Kyynisesti voisi sanoa, että sitä saa mitä tilaa. 

Valtiovalta ja osa kunnista näyttävät menettäneen kokonaan otteen terveydenhuollosta, joka siirtyy ryminällä markkinavoimien ohjaukseen. Länsi-Pohjan keskussairaalan ulkoistus on vain yksi esimerkki. ­Julkista terveydenhuoltoa rationalisoidaan ankarilla asetuksilla. Sitten kuitenkin sallitaan ­yksityisille sairaaloille se, mikä julkisilta kielletään. 

Houkutus kunnille kiertää lait ja asetukset on suuri. Samaa julkista rahaa ryhdytäänkin ohjaamaan yksityisille toimijoille. 

Vieläkin omituisempia asioita tapahtuu. Terveydenhuoltolaki antaa potilaalle oikeuden valita julkisen sairaalan. Tätä kierretään siten, että yksityislääkäri lähettää potilaan julkiseen ­sairaalaan, mutta leikkausta ei kuitenkaan tehdä siellä vaan ­yksityisessä sairaalassa. Sieltä lasku hoidosta kulkee taas julkiseen sairaalaan – jossa potilas ei ole ollutkaan – ja sitten potilaan oman alueen sairaanhoitopiiriin ja lopulta potilaan kotikunnan maksettavaksi. 

Maksaja ei ole missään vaiheessa nähnyt potilasta tai ­lähettänyt tätä hoitoon eikä edes tiedä, mistä maksetaan. Mitään julkisten varojen käytön kontrollia ei tässä ole, vaan piikki on niin sanotusti auki. 

Aki Lindén tuo kirjoituksessaan osuvasti esiin, kuinka markkinaintoilu on saanut suomalaisen terveyspolitiikan sekaisin. Terveydenhuollon yksityistäminen etenee piittaamatta kokonaiskustannuksista, järjestelmän selkeydestä ja hoidon laadusta.

Lue myös: 

Mark Blyth: Talouskuri on vaarallinen idea

Poliittinen taloustieteilijä Mark Blyth on tutkinut talouskurin (engl. austerity) historiaa ja tieteellisiä perusteluja. Blythin teos "Austerity" on nyt julkaistu suomeksi nimellä Talouskuri – Vaarallisen opin historia.

Blythin pääväite on, että eurokriisin yhteydessä toteutettu leikkauspolitiikka on tehotonta talouspolitiikkaa, ja sen sosiaaliset vaikutukset ovat tuhoisat. Pankkien holtiton lainananto kriisiytyneille euromaille on ollut pankeille tuottavaa. Kun suuret riskit ovat käyneet toteen, pankkeja on pelastettu EMU:ssa veronmaksajien takaamin tukipaketein.

Blyth tuo teoksessaan myös esiin, kuinka talouskurille on teoreettisia perusteluja, mutta niiden kannattajia on taloustieteilijöiden keskuudessa vähän. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkijat ovat jo päätyneet kritisoimaan kyseistä talouspolitiikkaa, vaikka organisaation poliittinen siipi sitä vielä ajaakin.

Teos on suositeltavaa luettavaa kaikille eurokriisistä kiinnostuneille.

Lue lisää: