Hyvinvointivaltion vastaisku -keskustelu Kouvolan pääkirjastolla maanantaina 27.11.

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjasta Hyvinvointivaltion vastaisku keskustellaan Kouvolan pääkirjaston auditoriossa 27.11. klo 18 alkaen. Tunnin mittaisessa keskustelussa kirjailijat kertovat kirjan teemoista ja haastateltavista. Mitä maailman tunnetuin intellektuelli, Noam Chomsky, parantaisi Suomen hyvinvointivaltiossa? Miten sosiologi Juliet Schor murtaisi haitallisen kulutuskulttuurin? Millä valtiotieteilijä Stephen Shalom korvaisi sata vuotta pitkälti samoilla säännöillä pyörineen eduskunnan?

Tervetuloa!

Kouvola tapahtumajuliste.jpg

Husin toimitusjohtaja Lindén: Terveydenhuolto siirtyy ryminällä julkiselta yksityiseksi

Husin toimitusjohtaja Aki Lindén, Helsingin Sanomien julkaisemassa mielipidekirjoituksessa:

Olen ollut 40 vuotta lääkärinä ja 30 vuotta terveydenhuollon johtotehtävissä. En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt. Kyynisesti voisi sanoa, että sitä saa mitä tilaa. 

Valtiovalta ja osa kunnista näyttävät menettäneen kokonaan otteen terveydenhuollosta, joka siirtyy ryminällä markkinavoimien ohjaukseen. Länsi-Pohjan keskussairaalan ulkoistus on vain yksi esimerkki. ­Julkista terveydenhuoltoa rationalisoidaan ankarilla asetuksilla. Sitten kuitenkin sallitaan ­yksityisille sairaaloille se, mikä julkisilta kielletään. 

Houkutus kunnille kiertää lait ja asetukset on suuri. Samaa julkista rahaa ryhdytäänkin ohjaamaan yksityisille toimijoille. 

Vieläkin omituisempia asioita tapahtuu. Terveydenhuoltolaki antaa potilaalle oikeuden valita julkisen sairaalan. Tätä kierretään siten, että yksityislääkäri lähettää potilaan julkiseen ­sairaalaan, mutta leikkausta ei kuitenkaan tehdä siellä vaan ­yksityisessä sairaalassa. Sieltä lasku hoidosta kulkee taas julkiseen sairaalaan – jossa potilas ei ole ollutkaan – ja sitten potilaan oman alueen sairaanhoitopiiriin ja lopulta potilaan kotikunnan maksettavaksi. 

Maksaja ei ole missään vaiheessa nähnyt potilasta tai ­lähettänyt tätä hoitoon eikä edes tiedä, mistä maksetaan. Mitään julkisten varojen käytön kontrollia ei tässä ole, vaan piikki on niin sanotusti auki. 

Aki Lindén tuo kirjoituksessaan osuvasti esiin, kuinka markkinaintoilu on saanut suomalaisen terveyspolitiikan sekaisin. Terveydenhuollon yksityistäminen etenee piittaamatta kokonaiskustannuksista, järjestelmän selkeydestä ja hoidon laadusta.

Lue myös: 

Mark Blyth: Talouskuri on vaarallinen idea

Poliittinen taloustieteilijä Mark Blyth on tutkinut talouskurin (engl. austerity) historiaa ja tieteellisiä perusteluja. Blythin teos "Austerity" on nyt julkaistu suomeksi nimellä Talouskuri – Vaarallisen opin historia.

Blythin pääväite on, että eurokriisin yhteydessä toteutettu leikkauspolitiikka on tehotonta talouspolitiikkaa, ja sen sosiaaliset vaikutukset ovat tuhoisat. Pankkien holtiton lainananto kriisiytyneille euromaille on ollut pankeille tuottavaa. Kun suuret riskit ovat käyneet toteen, pankkeja on pelastettu EMU:ssa veronmaksajien takaamin tukipaketein.

Blyth tuo teoksessaan myös esiin, kuinka talouskurille on teoreettisia perusteluja, mutta niiden kannattajia on taloustieteilijöiden keskuudessa vähän. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkijat ovat jo päätyneet kritisoimaan kyseistä talouspolitiikkaa, vaikka organisaation poliittinen siipi sitä vielä ajaakin.

Teos on suositeltavaa luettavaa kaikille eurokriisistä kiinnostuneille.

Lue lisää:

Parempia kauppasopimuksia

Vapaakauppaa on vastustettu näyttävästi ympäri maailmaa, ja kriitikkojen kohteeksi ovat joutuneet erityisesti salassa neuvotellut maanosien väliset kauppasopimukset. Uutisointi keskittyy usein mielenosoituksiin, mutta harvemmin tuodaan esille tutkijoiden ja aktivistien rakentamia varteenotettavia vaihtoehtoja.

Johanna Kähäri on kirjoittanut Peruste-lehteen pätevän katsauksen kauppasopimusten vaihtoehdoista, joita ovat ehdottaneet muun muassa kansalaisjärjestöt. Veronkiertoa on torjuttava. Kauppasopimuksilla ei saa rajata maiden demokraattista päätöksentekoa. Suuryritysten ehdoilla pyöriviä erillisiä tuomioistuimia ei tule perustaa. Luonto ja ihmisoikeudet on priorisoitava kaupankäynnin edelle.

 

Johtamisasiantuntija: Pomot siivoamaan ja kassalle – johtajat elävät toisessa todellisuudessa

Helsingin Sanomat: 

JOHTAMISEN ja organisaatioiden emeritusprofessorin Pauli Juutin mielestä jokaisessa työpaikassa johtajien kannattaisi tehdä välillä alaisten töitä. Kun johtoporras olisi paremmin perillä siitä, mitä alaisten töihin kuuluu, he ymmärtäisivät työntekijöitä ja työpaikkaa paremmin.
”Työpaikalla voisi olla vakituinen käytäntö, että johtajat tekevät alaisten töitä tietyn viikkomäärän vuodessa”, Juuti ehdottaa.
Juutin mukaan eri portailla työskentelevät elävät suurissa organisaatioissa omissa maailmoissaan. Kun johtajat ja alaiset puhuvat työpaikan asioista, saattaa tuntua kuin he puhuisivat eri kieltä.
Maailmojen erilaisuus tulee näkyväksi esimerkiksi tilanteissa, joissa esimies ehdottaa alaisille muutoksia.
”Alaiset ajattelevat, että onpa höpöhöpö-juttuja, eihän tuo edes tiedä, mitä me teemme.”

Johtamisen ja organisaatioiden emeritysprofessorin Pauli Juutin ehdotus ajoittaisesta työtehtävien vaihdosta on järkevä, mutta hänen esiinnostamaansa ongelmaan on suhtauduttava vakavammin. On epärealistista olettaa, että lyhyt kokemus alaisen työpisteessä muuttaa tilannetta merkittävästi.

Tavoitteena ei myöskään tulisi olla vain johtajien ajattelun laajentaminen, vaan laadukkaan työelämän tarjoaminen kaikille. Työkokonaisuuksia on pyrittävä tasapainottamaan pysyvästi. 

Tutkimus: Epätasapainoinen työ aiheuttaa työttömyyttä enemmän pahoinvointia

Helsingin Sanomat: 

Työn löytyminen voi olla avain siihen, että mielenterveys kohenee. Työn pitää kuitenkin olla hyvää työtä. 

Tähän päätyi johtopäätöksissään brittiläinen tutkimus, joka seurasi 1 116 brittiläisen aikuisen työsaantia. He olivat työttöminä vuosina 2009–2010.

He jotka saivat hyvän työpaikan, kohensivat myös omaa mielenterveyttään. Jos saatu työ oli stressaavaa tai siitä sai huonoa palkkaa, ei se kohentanut mielenterveyttä. 
[…] Niiden aikuisten mielenterveys ei kohentunut, jotka alkoivat työskennellä huonoissa töissä. Heidän mielenterveytensä oli samaa tasoa kuin työttömillä. 

Kuitenkin pitkän ajan kuluessa stressiä indikoivat merkit olivat paljon korkeammalla niiden osalta, jotka olivat huonoissa töissä kuin niillä, jotka jäivät työttömiksi. 

Tutkimuksessa koettiin huonona työnä esimerkiksi alipalkattu, liian valvottu ja fyysisesti tai henkisesti stressaava työ. Huonot työt näkyivät koehenkilöiden hormonitasoissa, tulehduksissa, aineenvaihdunnassa, verenpaineessa ja kolesterolissa. Näillä henkilöillä pahoinvointi saattoi olla vielä suurempaa kuin työttömillä. Työllistyminen itsessään ei siis välttämättä kohenna terveydentilaa.

Olemme vuosien ajan Parecon Finlandissa tuoneet esille, että varallisuus- ja tuloerojen ohella pitäisi kiinnittää huomiota työeroihin. Ongelmaa voidaan korjata tasapainottamalla työpaikalla töitä niin, ettei yksikään työntekijä joudu tekemään pelkkiä rasittavia työtehtäviä.

Lapsilisän historiasta

Kela:

1948 säädettiin lapsilisälaki. Lapsilisää saivat kaikki lapsiperheet tuloista tai varallisuudesta riippumatta. Juuri siksi se on niin merkittävä uudistus: se oli Suomen ensimmäinen kaikille tiettyyn ryhmään kuuluville maksettava tuki eli niin sanottu universaali tuki. Nykyään etuuksien universaalisuus on tärkeä pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaate, joka erottaa sen tarveharkintaan painottuvista järjestelmistä.
[…] Uudistus oli suuri myös rahassa mitattuna: vuonna 1949 lapsilisämenot olivat noin 40 % kaikista Suomen sosiaalimenoista.

Kelan tutkimusblogissa esitellään Suomen juhlavuoden kunniaksi tärkeimpiä edistysaskeleita hyvinvointivaltion historiassa. Kaikkien lapsiperheiden tukeminen oli tärkeä tasa-arvoistava askel, jolla tasattiin lasten elättämisen kustannuksia.

Nykyään lapsilisää saa Suomessa hieman yli miljoona lasta.

Aivotutkija Saarikivi: Ihmisten työvoimaa haaskataan rutiinitöissä

Helsingin Sanomat:

Tutkija kuitenkin pelkää, että töissä haaskataan nyt ihmisiä. Monet tekevät yhä koneelle kuuluvia tehtäviä. 

Saarikivi huomauttaa, että digitalisaatio ei ole nostanut tuottavuutta lainkaan niin paljon kuin on odotettu. Tämä selittyy sillä, ettei työorganisaatioissa ole vielä kunnolla ymmärretty, miten uusia työkaluja voisi käyttää ja miten teknologian avulla voisi tehdä arvokkaampaa työtä.

UUDET työkalut totisesti muuttavat ihmisen roolia työssä, oli kyse sitten rekkakuskeista tai lääkäreistä. 

Rekkakuskit voivat siirtyä kuljetusalan asiantuntijatehtäviin, Saarikivi visioi. 

Kenellekään ei hänen mielestään pitäisi tulla yllätyksenä se, että jossain vaiheessa itseohjautuvat autot tekevät läpimurron. Tämän seikan kiistämisen sijaan nyt pitäisi ennakoida, miten esimerkiksi rekkakuskien tehtävänkuvan pitäisi muuttua, etteivät he jäisi yhtäkkiä työttömiksi. 

Saarikiven mielestä kuljetus­yhtiöt voisivat yhä hyödyntää kuljettajiensa ammattitaitoa.

Aivotutkija Katri Saarikivi on huolestunut ihmisten luovan potentiaalin hukkaamisesta. Kun teetetään alituisesti yksitoikkoista ja puuduttavaa työtä, ihmisten kykyjä jätetään hyödyntämättä. Mekaanisella työllä on myös vaikutusta työn tekijään. Yksipuolinen tylsistyttää mieltä verrattuna palkitsevaan työhön.

Saarikiven huomiot tukevat blogissamme pitkään esitettyä väitettä siitä, että työelämää on tasapainotettava. Yrityksissä ja julkisen sektorin työpaikoilla on mahdollista pohtia työnkuvia uusiksi niin, ettei kenenkään tarvitse tehdä samaa asiaa vuodesta toiseen. Äärimmilleen viety ulkoistaminen ja työnjako tekee työstä monille tarpeettoman raskasta ja turhauttavaa. Päätöksenteolla on myös merkitystä. Työ saadaan paremmin tasapainoon, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa. Työpaikoilla tulisi lisätä demokraattista päätöksentekoa.

Saksassa joka kymmenes työssäkäyvä on köyhä

Yle: 

Saksassa moni jakaa hänen huolensa siitä, että töissä olevat ihmisetkään eivät enää selviä arjen menoista. Arvioiden mukaan joka kuudennella saksalaisella on käytettävänään alle 870 euroa kuussa, joka lasketaan köyhyysrajaksi. 
Kun Saksassa puhutaan köyhyydestä, puhuttavat kaksi asiaa: kutistuvat eläkkeet ja niin kutsutut työssäkäyvät köyhät. Kumpikin ryhmä on jo vuosia ollut kasvamaan päin.
Kuluneena kesänä Saksassa kohahdutti erityisesti tilasto, jonka mukaan niiden saksalaisten määrä, jotka työpaikasta huolimatta elävät köyhyysrajan alapuolella, on kaksinkertaistunut vuodesta 2004 vuoteen 2014 mennessä: heitä on nyt yli 8 miljoonaa.

Saksan talouskasvu on ollut eurooppalaisittain voimakasta, mutta samaan aikaan leipäjonot ovat kasvaneet ja työssäkäyvien köyhyys on kasvanut. Viralliset työttömyysluvut ovat alhaalla, mutta työ ei nosta köyhyydestä, jos ei palkalla tule toimeen. Työssäkäyviä köyhiä on Saksassa jo yli 8 miljoonaa.

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä ennätyskorkealla tasolla

Helsingin Sanomat:

MAAN ilmakehän hiilidioksidimäärä nousi vuonna 2016 ennätyslukemiin, kertoi maailman ilmatieteen järjestön WMO:n raporttimaanantaina. 

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä oli nyt 403,3 ppm, kun vuonna 2015 lukema oli 400 ppm. WMO:n mukaan lukemat ylittävät kirkkaasti luonnollisen vaihtelun yläarvot satojen tuhansien vuosien ajalta. 

Ppm on ilmastonmuutoksen tärkeä mittari, joka tarkoittaa prosentin kymmenestuhannesosaa. 

VASTAAVIA lukemia ei ole nähty miljooniin vuosiin. Edellisen kerran ilmakehän hiilidioksidimäärät olivat nykyisellä tasolla noin 3–5 miljoonaa vuotta sitten. 

Silloin muun muassa Grönlanti oli jäätön ja merenpinta oli 10–20 metriä nykyistä korkeammalla. 

Ilmastonmuutoksen taustalla vaikuttaa markkinatalouden rakenteellinen ongelma: hiilidioksidipäästöt eivät nosta tuotteiden hintaa. Ekonomistit kutsuvat tätä ulkoisvaikutusten ongelmaksi. Järjestelmä kannustaa päästöjen lisäämiseen. Ilman nykyisiä merkittävästi vahvempia kansainvälisiä päästösopimuksia ilmastokatastrofi pahenee hetki hetkeltä. 

Brittiläiset yritysjohtajat varoittavat: "Kapitalismi on rikki"

Independent:

The state of capitalism is in desperate need of reform and modernisation, according to some of the UK’s top business leaders, who claim that the system has been hurt by management greed, corporate tax dodging and investor short-termism.
Speaking on a panel for the Financial Times, former minister Baroness Shriti Vadera, who is now chairwoman of Santander UK, said that “the underlying promise of western capitalist economies — that a rising tide lifts all boats — has been broken”. She said that a “better model” is needed.
Others echoed her remarks.

Iso-Britannialaiset yritysmaailman johtajat varoittivat Financial Timesin paneelissa, että sijoittajien lyhytnäköinen voitontavoittelu, johtoportaan ahneus ja suuryritysten verovälttely ovat nakertaneet järjestelmän oikeutusta.

Sijoitusyhtiö M&G:n johtaja Anne Richards totesi, että nyt eletään "ahdistuneisuuden aikakautta" ja "kapitalismi hylätään, jos ei löydetä perustavanlaatuisia tapoja parantaa tätä ahdistusta".

Paratiisin paperit: Uusi massiivinen tietovuoto globaalin eliitin verovälttelystä

Yle:

Vuoto kertoo lukuisten kansainvälisten huippu­poliitikkojen ja raha­rikkaiden hämäristä yhtiöistä vero­paratiiseissa. Yhtiöitä on käytetty piilottamaan omistuksia ja vero­suunnitteluun, monissa tapauksissa myös veron­kiertoon ja muihin rikoksiin.

Yle on koonnut tietovuotoon keskittyvän sivuston, jota kautta voi tutustua valtavan tietovuodon paljastamiin väärinkäytöksiin.

Dokumenteista löytyy myös satojen suomalaisten yritysten ja henkilöiden nimiä.

Tutkimus: Saasteet tappavat 9 miljoonaa ihmistä vuodessa

The Guardian:

Pollution kills at least nine million people and costs trillions of dollars every year, according to the most comprehensive global analysis to date, which warns the crisis “threatens the continuing survival of human societies”.
Näyttökuva 2017-11-5 kello 18.31.07.png
Toxic air, water, soils and workplaces are responsible for the diseases that kill one in every six people around the world, the landmark report found, and the true total could be millions higher because the impact of many pollutants are poorly understood. The deaths attributed to pollution are triple those from Aids, malaria and tuberculosis combined.
The vast majority of the pollution deaths occur in poorer nations and in some, such as India, Chad and Madagascar, pollution causes a quarter of all deaths. The international researchers said this burden is a hugely expensive drag on developing economies.

Arvostetussa Lancet-tiedejulkaisussa julkaistun laajan tutkimuksen mukaan saasteet aiheuttavat vuosittain arviolta yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Tutkijaryhmän mukaan ihmisyhteisöjen selviytyminen on tulevaisuudessa uhattuna. Ilman-, veden- ja maaperän saasteet aiheuttavat valtavia ongelmia erityisesti kehitysmaissa.

Saastuttamiseen vaikuttavat talouden kannustimet. Markkinatalous ei kykene hinnoittelemaan tuotannon ja kuluttamisen haittavaikutuksia, joten saastuttaminen kannattaa. Jos saasteet lisäisivät merkittävästi kustannuksia yrityksille ja kuluttajille, sitä ei kannattaisi tehdä. Markkinataloudessa kyseinen signaali puuttuu.

Ekonomistit kutsuvat tätä markkinatalouden valuvikaa "ulkoisvaikutusten ongelmaksi". Ilmastonmuutos ja saasteiden terveysvaikutukset ovat esimerkkejä siitä, ettei tähän ongelmaan voi suhtautua enää vain "ulkoisena vaikutuksena". 

Hyvinvointivaltion vastaisku on julkaistu ja saatavilla kirjakaupoista

Rosebud-kirjakaupan Kirjassa & Kahvissa järjestetty julkistustilaisuus oli erittäin onnistunut. Tilaisuutta varten varatut kirjat myytiin loppuun, ja Hyvinvointivaltion vastaisku nousi kerralla kirjakaupan kuukauden myydyimmäksi kirjaksi. Kuulemma samalla rikottiin Kirjan & Kahvin julkkarien myyntiennätys. Kiitos kahvilan työntekijöille ja runsaslukuiselle yleisölle!

promokuva.jpg

Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti verotukseen

Verohallinto:

Suomalaisten asenteet verojen maksamiseen ovat entistä myönteisempiä. Verohallinnon elo-lokakuussa 2017 teettämän asennetutkimuksen mukaan 79 % suomalaisista maksaa veronsa mielellään. Luku on noussut neljässä vuodessa peräti 10 prosenttiyksikköä. Tutkimukseen vastaajista 96 % pitää verojen keräämistä tärkeänä, koska siten voidaan ylläpitää hyvinvointivaltiota. Vastaajista 93 % kertoo maksavansa verot ja mätkyt ajallaan.
[…] Tutkimus osoittaa myös, että suomalaisten asenteet veronkiertoa kohtaan ovat tiukentuneet: vastaajista 46 % ei pitänyt mitään tutkimuksessa luetelluista syistä riittävän hyvänä jättää veroja maksamatta. Vuonna 2015 vastaava luku oli vain 33 %.

Suomalaisten tuki hyvinvointivaltiolle on edelleen vahvaa.

Hyvinvointivaltion vastaisku -keskustelu Pasilan kirjastossa torstaina 9.11.

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjasta Hyvinvointivaltion vastaisku keskustellaan Helsingissä, Pasilan kirjastossa torstaina 9.11. klo 17. Keskustelutilaisuudessa kirjailijat kertovat kirjan teemoista ja haastateltavista. Mitä maailman tunnetuin intellektuelli, Noam Chomsky, parantaisi Suomen hyvinvointivaltiossa? Miten sosiologi Juliet Schor murtaisi haitallisen kulutuskulttuurin? Millä valtiotieteilijä Stephen Shalom korvaisi sata vuotta pitkälti samoilla säännöillä pyörineen eduskunnan?

Tervetuloa!

pasila.jpg

Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan julkistus

Parecon Finlandin Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen esikoisteos Hyvinvointivaltion vastaisku julkistetaan tiistaina 31.10. klo 16.30 Kaisa-talossa, Helsingissä (Kirja & Kahvi, Vuorikatu 7). Tervetuloa!

promokuva-1.jpg

Ohessa teoksen kuvaus:

Mitä maailman tunnetuin intellektuelli, Noam Chomsky, parantaisi Suomen hyvinvointivaltiossa? Miten sosiologi Juliet Schor murtaisi haitallisen kulutuskulttuurin? Millä valtiotieteilijä Stephen Shalom korvaisi sata vuotta pitkälti samoilla säännöillä pyörineen eduskunnan?

Hyvinvointivaltion vastaiskussa haastatellaan yhdysvaltalaisia talouden ja politiikan asiantuntijoita ja hahmotellaan Suomelle radikaalisti uutta suuntaa. Miksi maailmanluokan saavutuksia ei viedä entistä pidemmälle, vaan pikemminkin niitä ajetaan alas?

Hyvinvointivaltio iskee vastaan vapaudella ja demokratialla. Tulevaisuuden Suomessa yksilöiden vapaus ja luova potentiaali on arvossaan. Yritykset ovat demokraattisia, vapaa-aikaa on enemmän ja poliitikkojen sijaan asioista päättävät kansalaiset. Kirja on avaus siitä, miksi nämä tavoitteet ovat arvokkaita ja miten ne voitaisiin saavuttaa.

Antti Jauhiainen on luokanopettaja ja Parecon Finlandin puheenjohtaja. Joona-Hermanni Mäkinen on luokan- ja historianopettaja ja Parecon Finlandin varapuheenjohtaja.

He ovat kirjoittaneet mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen sekä kääntäneet talousaiheista kirjallisuutta. Hyvinvointivaltion vastaisku on heidän esikoisteoksensa. 

Toinen vastine Heikki Hiilamolle

Heikki Hiilamo vastasi Facebook-seinällään vastineeseemme.

Valtaosa Hiilamon huomioista osoittaa heikkoa tutustumista tekstiimme (ja sen sisältämiin linkkeihin). Tekstimme tyyli on selvästi närkästyttänyt Hiilamoa, mutta formaatin luulisi olevan tuttu. NYT:n vieraskynässä haetaan terävyyttä, kyseessä ei ole tieteellinen journaaliartikkeli.

On kiinnostavaa, että Hiilamo on kahteen otteeseen kirjoittanut kritiikkiä tekstistämme, eikä ole maininnut sanallakaan pääargumenttiamme: hallitus on syyllinen siihen, että tutkimuksen fokus on liian kapea, budjetti on liian pieni ja että kokeilu jätetään kesken (kokeilun oli tarkoitus olla ensimmäinen osa useamman kokeilun sarjassa).

Alla vastauksia Hiilamon esittämiin kritiikkeihin.

----

Hiilamo: Väitettiin että Utrechtissä olisi käynnissä kokeilu. Ei ole ainakaan vielä.

On suunnitteilla ja suunnitelmien perusteella se on paikallinen ja pienellä otannalla, joka oli virkkeemme pääajatus. Tekstissämme on linkin takana tiedot Utrechtin suunnitelmista, jos näkee vaivan klikata.

Väitettiin että Suomen koe huonosti suunniteltu. Ei ole.

On, hallituksen toimesta. Kritiikkimme kohdistui hallitukseen, joka asetti tutkimukselle liian tiukat raamit (tiukka budjetti, fokuksena vain työllistämisvaikutukset).

Väitettiin että Suomen koe on pelkkä julkisuustemppu. Ei ole.

Väitteemme on terävä, mutta perusteltu, koska hallitus on samanaikaisesti lisännyt kontrollia ja valvontaa nykyisissä työttömyystuissa, eikä aio jatkaa perustulokokeilua Kelan työryhmän alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Väitettiin, että koeryhmään kuuluu vain niitä jotka työttöminä yli vuoden tai joilla alle 6 kuukautta työkokemusta. Koeryhmä arvottu niistä, joille Kela on maksanut työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa marraskuussa 2016 ja jotka eivät ole saaneet etuutta lomautuksen vuoksi.

Kävimme tästä kuvauksesta useamman kierroksen debattia NYT:n editorin kanssa. Koska kansainvälinen yleisö ei ymmärrä Suomen tukijärjestelmää ja pidempi kuvaus olisi ollut kankeaa, halusivat muotoilla sen noin. Hyväksyimme muutokset.

Väitettiin, että koeryhmä liian pieni tieteelliseen tarkoitukseen. Voimalaskelmat osoittavat, että ryhmän koko on riittävä.

Väitteemme on, että koeryhmä on liian pieni ja tutkimuksen rajaus liian kapea, jotta saataisiin laaja-alaista tieteellistä empiriaa perustulosta. Huom. vieraskynä on suunnattu kansainvälistä perustulouutisointia seuranneelle yleisölle, ei sosiaalipolitiikan asiantuntijoille. Kela suositteli itse alunperin useampia koeryhmiä ja erilaisilla perustulomalleilla. Pääargumenttinamme on, että hallitus rajasi tutkimuksen liian tiukasti. Hiilamo on siinä oikeassa, että kyllä tästä tutkimuksesta jotain tietoa saadaan. Valitettavan vähän.

Annettiin ymmärtää, että vasemmiston alkuperäinen idea perustulosta on ainoa oikea perustulo. Ei ole.

“Ainoa oikea” on erikoisesti ilmaistu. Toimme esille, että kannatamme tietynlaista perustuloa. Poliittisessa keskustelussa on järkevää tuoda poliittiset näkemykset esiin.

Annettiin ymmärtää OECD:n raporttiin viitaten, että perustulo lisäisi Suomessa köyhyyttä. Kokeiltava perustulo ei lisää köyhyyttä vaan vähentää sitä.

Tekstissämme kirjoitetaan, että köyhyys voisi jopa lisääntyä, jos kokeilun kaltaisella perustulolla korvattaisiin laajemmin nykyiset turvaverkot. Tämä oli myös OECD:n raportin asetelmana.

Annettiin ymmärtää, että kokeiltava perustulo pakottaisi ihmisiä matalapalkkatöihin. Ei pakota.

Keskustan vaaliohjelmassa todettiin, että perustulokokeilu kiinnostaa, koska sen avulla voidaan “kannustaa” töihin. Painotus on ollut selvä myös kokeilussa – hallitus teki selväksi, että nyt tutkitaan sitä, saadaanko työttömiä perustulolla (matalan tuottavuuden) töihin, jos kannustinloukkuja puretaan.


Antti Jauhiainen & Joona-Hermanni Mäkinen

 

Vastine Heikki Hiilamolle

Heikki Hiilamo:

Heinäkuussa kaksi suomalaista perustuloaktivistia julkaisi New York Timesissa yleisönosastokirjoituksen(siirryt toiseen palveluun), jossa he haukkuivat lyttyyn Suomen perustulokokeilun. Kirjoitus oli asenteellinen ja kokeilua väheksyvä.
Yksikään sosiaalipoliittinen aloite ei ole tuonut Suomelle enempää myönteistä huomiota maailmalla kuin perustulo. Ihmettelin, miksi piti liata omaa pesää kansainvälisessä mediassa?

Sosiaalipolitiikan asiantuntija Heikki Hiilamo paheksui Ylen kolumnissaan kirjoittamaamme vieraskynää. On paikallaan esittää muutama huomio Hiilamon erikoisesta tekstistä.

  • Ensinnäkin, emme ole "perustuloaktivisteja". Perustulo on yksi reformi muiden joukossa, työskentelemme pääasiassa osallisuustalouden parissa. 
  • Kansainvälisessä uutisoinnissa on esitelty perustulokokeilua yltiöpositiivisesti ja harhaanjohtavasti. Kokeilun rajausta ja tutkimusasetelmaa ei ole tuotu kunnolla esiin. Odotukset ovat kansainvälisesti paljon korkeammalla, kuin mitä tämä ensimmäinen kokeilu pystyy tarjoamaan. Tämän esiintuominen on kansainvälisessä mediassa perusteltua.
  • Esitimme Suomen perustulokokeilun laajentamista Kelan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Emme ymmärrä, kuinka tämä on "oman pesän likaamista". Argumentti kansallisen imagon säilyttämisestä on itsessään absurdi.

Yksityiskohtaisempaa vastinetta ei Hiilamon tekstin pohjalta pysty tekemään.

Antti Jauhiainen & Joona-Hermanni Mäkinen

Lue lisää

Matt Bruenig: Hyvinvointivaltio on enemmän kuin turvaverkko

Matt Bruenig on People's Policy Project -ajatushautomon perustaja. Bruenig on Yhdysvalloissa tunnettu sosiaalipolitiikan asiantuntija ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion analyytikko. Bruenig on myös yksi Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan haastateltavista.


Kun Yhdysvalloissa poliittiset kommentaattorit puhuvat Pohjoismaiden talouksista, he keskittyvät yleensä turvaverkkoihin. Pohjoismaissa on tunnetusti tehokas julkinen terveydenhuolto, maksuttomat yliopistot, pitkät vanhempainvapaat, julkista tukea lastenhoitoon, sekä lukemattomia muita hyödyllisiä ratkaisuja.

Niin hienoja kuin pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovatkin, niiden saama yltiömäinen huomio Yhdysvalloissa johtaa kommentaattorit ajoittain vääriin johtopäätöksiin. Esimerkiksi Jonathan Chait uskoo Pohjoismaiden olevan vahvennettu versio uusliberalismista, ja hämmästyttävän moni konservatiivinen ja libertaari kirjoittaja pitää Pohjoismaita oikeistolaisina, kvasi-libertaareina yhteiskuntina.

Vasemmiston saavutuksia ei ole ollut Yhdysvalloissa tapana myöntää, ja sillä on varmasti merkitystä tässäkin tapauksessa. Tämän lisäksi Pohjoismaiden kohdalla on keskitytty kapeakatseisesti vain turvaverkkoihin. Lukuisten poliittisten kommentaattorien mielestä Pohjoismaat ovat kapitalistisia maita – jopa Yhdysvaltoja kapitalistisempia. Heidän mielestään merkittävä ero on siis vain turvaverkkojen laajuudessa.

Työmarkkinat

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Laajojen tukijärjestelmien ja korkean verotuksen ohella Pohjoismaissa on myös suuri julkinen sektori, vahva työlainsäädäntö ja työmarkkinat, joita hallitsevat työmarkkinajärjestöjen väliset sopimukset.

Noin yksi kolmesta työntekijästä Tanskassa ja Norjassa on valtion työllistämä. 

Työntekijöillä on myös merkittävästi vahvempi irtisanomissuoja.

Keskitetyt työmarkkinasopimukset määrittävät työn säännöt ja palkkatason suurimmalle osalle työntekijöistä.

Nämä ominaisuudet eivät ole lähelläkään vapaata markkinataloutta. Uusliberalistinen talouspolitiikka, jota esimerkiksi Ranskan Emmanuel Macron on kannattanut, tarkoittaisi pohjoismaisen mallin vastakohtaa: julkisen sektorin työpaikkojen leikkaamista, työlainsäädännön heikentämistä, ja paikallista sopimista keskitettyjen sopimusten sijaan.

Valtion omistajuus

Työmarkkinoita vielä kiinnostavampia ovat pohjoismaiset valtionomistukset. Monien kommentaattorien mukaan laajan mittakaavan yhteisomistus on osoitettu täysin mahdottomaksi. Siitä huolimatta julkinen omistajuus on yleistä nykypäivän Norjassa ja Suomessa, ja sillä on ollut aiemmin merkittävä rooli myös muissa Pohjoismaissa. Erityisesti Ruotsissa julkisten pääomien kasvattamista vietiin suunnitelmien tasolla hyvin pitkälle. Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue pyrki siirtämään maan teollisuuden omistuksia ja voittoja palkansaajien rahastojen piiriin vain muutama vuosikymmen sitten.

Norjan ja Suomen valtioiden sijoitussalkut ovat merkittäviä. Norjan salkun arvo on 330 prosenttia ja Suomessa 130 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yhdysvalloissa vastaava luku on vain 26 prosenttia.

Suuri osa varallisuudesta on sidottu hajautettuihin valtion omistamiin sijoitusrahastoihin. Pohjoismaissa on myös muunlaista kollektiivista omistusta runsaasti.

Yhtiöt, joissa valtiolla on kontrolloiva osuus tai suuri vähemmistöosuus, ovat myös merkittävästi yleisempiä Pohjoismaissa. Vuonna 2012 Norjalaisten valtionyhtiöiden arvo oli 87,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomessa sama luku on 52,3 prosenttia. Yhdysvalloissa lukema ei yllä edes yhteen prosenttiin.

Jotkin valtionyhtiöt ovat valtion hallinnoimia yrityksiä: esimerkiksi posti, julkinen media ja alkoholin myynnin monopoli. On kuitenkin myös runsaasti valtion omistamia pörssiyrityksiä, jotka toimivat tavanomaisesti yksityisellä sektorilla.

Tunnen Suomen tilanteen parhaiten, ja siellä on 64 valtionyhtiötä. Tähän sisältyy Solidium, holding-yhtiö, jonka kautta valtio hallitsee vähemmistö-osuuttaan 13:ssa näistä yhtiöistä. 

Suomen valtionyhtiöihin kuuluvat lentoyhtiö Finnair, viini-ja viinavalmistaja Altia, markkinointiin ja viestintään erikoistuva Nordic Morning, logistiikkakonserni VR ja 8,8 miljardin dollarin (noin 7,3 miljardin euron) öljy-yhtiö Neste.

Norjassa valtio hallitsee 70:tä yritystä. Näihin kuuluu kiinteistöyhtiö Entra, Norjan suurin finanssikonserni DNB, telekommunikaation konserni Telenor, joka työllistää 30 000 työntekijää, sekä kuuluisa valtion öljy-yhtiö Statoil. 

Suomella ja Norjalla on erityiset syyt tähän valtion omistuksen tasoon. Suomessa sitä perustellaan vetoamalla maan myöhäiseen kehitykseen ja syrjäiseen sijaintiin maailmantaloudessa. Toisin sanoen Suomi ei tahdo altistaa pientä, myöhään kehittynyttä ja avointa talouttaan kansainvälisten pääomavirtojen riepoteltavaksi.

Norjassa Pohjanmereltä löydetty öljy johti jättimäisen valtion sijoitusrahaston perustamiseen. Tällä hetkellä rahaston arvo on noin biljoona dollaria, eli tuhat miljardia, mukaanlukien 325 miljardin dollarin arvo sidottuna omaisuuseriin Yhdysvalloissa. 

Norjan keskuspankin sivuilla rahastoa kuvataan näin: “Se on kansan rahaa, kaikkien omistamaa, tasa-arvoisesti jaettuna meille ja tuleville sukupolville.”

Pohjoismaissa on runsaasti edistyksellisiä ratkaisuja, joista Yhdysvalloissa tulisi ottaa oppia. Ensin on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että yhdysvaltalaisilla on realistinen kuva näiden maiden toimintatavoista. 

Lue lisää: