Osallisuustalouden aakkoset: jälkisanat

Osallisuustalouden perusajatukset selkokielisesti yksiin kansiin kokoava Osallisuustalouden aakkoset pitää sisällään myös Parecon Finlandin Antti Jauhiaisen suomenkieliseen laitokseen kirjoittamat jälkisanat. Niissä käsitellään Suomen talouden nykytilannetta, tarvetta uusille näkemyksille tulevaisuuden taloudesta ja mahdollisuuksia edetä niiden suuntaan. 

Parecon Finlandin työryhmän kääntämän teoksen herättämät kysymykset ja palaute tehdystä työstä ylipäätään on aina tervetullutta. Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää etusivullamme olevalla lomakkeella, sähköpostitse kommentit@osallisuustalous.fi osoitteeseen tai Twitter-palvelussa #osallisuustalous hashtagilla. 

Jälkisanat

Suomi on taloutensa kanssa umpikujassa, josta ei selvitä toistelemalla yksioikoisesti sääntelyn purkamisesta ja markkinoiden vapauttamisesta. Nyt jo vuosikymmenten ajan on kuultu rummutusta kilpailun hienoudesta ja rikkaimpien ihmisten vapauksien turvaamisen tärkeydestä. Samanaikaisesti julkista työtä – esimerkiksi vanhustenhoitoa, terveydenhuoltoa, peruskoulutusta ja rikosten selvittämistä – on väheksytty. Yhteiskunnallinen asennemuutos on hämärtänyt käsitystä siitä, mistä kansantalouden hyvinvoinnissa on kyse. Päivänpoliittisten väittelyjen taustalla poliitikoilla ja elinkeinoelämän asiantuntijoilla on kuitenkin pitkälti yhteisymmärrys siitä, mitä vastuun kantaminen tarkoittaa. Velkataakan keventäminen, verojen korottaminen ja palveluiden leikkaaminen vuorottelevat puheenvuoroissa ja lopputulokset puhuvat puolestaan. Kansainvälistä tunnustusta saanut hyvinvointivaltiomallimme on alkanut rapautua jatkuvien leikkauspaineiden puserruksissa samalla, kun tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet merkittävästi[1] [2]. Tällä epäonnistumisella on itsestään selviä negatiivisia vaikutuksia niin yksilöiden hyvinvoinnille kuin talouden toimivuudellekin. 

Köyhyydestä on tullut Suomessa yhä laajempi ja monisyisempi ongelma. Hyvinvointivaltiolle perinteisesti harvinaiset ilmiöt, kuten lapsiköyhyys ja työtätekevien köyhyys, ovat palanneet kasvaviksi ongelmiksi Suomeen. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan Suomessa hieman alle 15 prosenttia lapsista on vaarassa luisua köyhyyteen[3]. Pienet tulot näkyvät yhä useamman arjessa, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen on tinkinyt ruoka- ja lääkemenoista rahapulan vuoksi[4]. Vaikka Suomi on suhteellisen vauras maa, niin kasvavan pahoinvoinnin lisäksi hyvinvointi jakautuu maassamme hyvin epätasaisesti.

On selvää, että edellä mainitut seikat rapauttavat toimivan talouden ideaalia: kaikkien yhtäläistä mahdollisuutta yrittää ja antaa parastaan yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Lyhyen itsenäisyytensä aikana Suomi on esimerkillisesti purkanut esteitä tämän tavoitteen edistämiseksi tulonsiirtojen, vapaiden koulutusmahdollisuuksien ja työmarkkinoiden sujuvuutta edistävien turvaverkkojen avulla. Hyvinvointivaltion uudistusten taustalla ollut ajatus on viisas ja kaukokatseinen: työmarkkinoiden heilahteluista ja synnyinominaisuuksistaan kukaan ei voi olla itse vastuussa, eikä näistä seikoista tulisi näin ollen rangaista. Taustalla on ollut myös inhimillinen ja talouspoliittisesti pätevä ajatus siitä, ettei ketään tulisi tuomita kuristavaan ja pysyvään köyhyyteen, vaan toimeliaisuuden ja uuden yrittämisen edellytysten turvaaminen edesauttaa kaikkien hyvinvointia.

Osa Suomen nykytalouden tragediaa on se, että yksilöiden ja yhteisöjen vapauksien tärkeyttä ei ole vieläkään täysin ymmärretty. Paremman talouden rakentajien on elintärkeää tunnistaa komentotalouksien ja sen kannattajien tekemät usein toistuneet, vakavat virheet. Suomessa on historian painolastina edelleen voimakasta luottamusta keskusjohtoisuuteen ja epäluottamusta tavallisten ihmisten toimeliaisuutta kohtaan, mikä on yhä nähtävissä niin poliitikkojen, elinkeinoelämän puolestapuhujien kuin komissaarienkin puheissa.

Työkaluja rohkeaan talousajatteluun

Osallisuustalouden aakkosissa käydään läpi talouden peruskysymyksiä, ja kirjan päähuomio on demokraattisen talouden potentiaalissa. Demokraattinen suunnittelu on valitettavan vähän tunnettua Suomessa, joten on korkea aika saada kansainvälisesti tunnustetun asiantuntijan keskeiset ajatukset aiheesta suomeksi yksiin kansiin. Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel on näkemyksellinen mutta myös pragmaattinen teoreetikko – hän ei piilota talouden lainalaisuuksia tai mahdollisia ristiriitoja ja ongelmakohtia kauniin retoriikan taakse. Hahnel on yhteistyössä yhteiskuntafilosofi Michael Albertin sekä keskusteluissa lukuisten taloustieteilijöiden kanssa kehittänyt osallisuustalouden mallia eteenpäin viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana.

Osallisuustalous on suhteellisen uusi tuttavuus Suomessa. Vuonna 2010 perustettiin osallisuustalouden ideaa esittelevä vapaaehtoisvoimin toimiva asiantuntijajärjestö Parecon Finland. Suomeksi osallisuustalouden teemoista voi lukea tämän kirjan lisäksi osallisuustalous.fi-sivustolta. Sivustolla julkaistaan pidempien artikkelien lisäksi talousaiheisia tekstejä ja kommentaareja. Alusta asti Parecon Finland on myös järjestänyt avoimia yleisöluentoja pääkaupunkiseudun kirjastoissa sekä ollut mukana toteuttamassa useita asiantuntijaluentoja taloudesta. 

Parecon Finlandin kirjastoluentojen tavoin Osallisuustalouden aakkosten lähtökohtana on esitellä osallisuustalous selkokielisesti ja ytimekkäästi. Taloutta ei tarvitse käsitellä koukeroisesti ja etäännyttävästi, vaan perusasiat voi hallita suoralla suomen kielellä ja ilman korkeakoulututkintoa. Tietty talouden perussanasto on toki hyvä hallita, sillä muuten suurta yleisöä helposti viedään, kun eri intressiryhmät toitottavat voimakkaasti omia väittämiään julkisessa keskustelussa. Kuten taloudessa ylipäätään, myös sitä koskevassa keskustelussa kaikkien osallistuminen tuottaa kokonaisuutena toimivampia lopputuloksia.

Ongelmat myönnettävä

Osallisuustalouden aakkosissa ei juurikaan käsitellä nykytalouden vakavia ongelmia, vaan huomio on uusissa ratkaisuissa. Ongelmien laajuus on kuitenkin tärkeä tiedostaa, jotta ymmärretään talouden perusteellisen uudistamisen välttämättömyys. 

Maailmantalouden todellisuus ei vastaa innokkaimpien nykytalouden juhlijoiden kuvauksia. Köyhyys, nälänhätä, sodat ja tuhoisasti etenevä ilmastonmuutos maalaavat uhkaavasti kuvaa ihmiskunnan auringonlaskusta. Käytännön esimerkkejä ja perusteluja ei tarvitse kaukaa hakea. Euroopan komission mukaan yksi neljästä eurooppalaisesta on köyhyysriskin alaisena, ja mahdollisten uusien työpaikkojen syntyminen torjuu köyhyyttä komission mukaan yhä heikommin[5]. Samalla, kun tuen ja turvan tarve kasvaa, puretaan hädän hetkellä auttavia turvaverkkoja kiihtyvällä tahdilla. Eurokriisin aikana pahoinvointi Euroopassa on lisääntynyt poikkeuksellisella nopeudella. Esimerkiksi Kansainvälinen Punainen Risti on ottanut kriisialueeksi nimittämänsä Euroopan erityiseksi toiminta-alueekseen, koska avuntarve kasvaa alati talouden näkymien heiketessä. 

Taloudellinen epätasa-arvo on entistä musertavampaa, kun tarkastellaan tilannetta maailmanlaajuisesti. Puolet maailman ihmisistä omistaa prosentin maailman varallisuudesta. Kansalaisjärjestö Oxfamin mukaan maailman 85 rikkainta henkilöä omistaa saman verran kuin maailman köyhimmät kolme ja puoli miljardia ihmistä yhteensä[6]. Johtavat varallisuus- ja tuloerojen tutkijat, kuten Thomas Piketty ja Emmanuel Saez, ovat osoittaneet johdonmukaisesti tutkimuksissaan, että kuilu on kasvanut köyhien ja rikkaiden välillä 1970-luvulta alkaen. Mahdollinen orastava talouskasvukaan ei helpota, koska syntyvä vauraus kasaantuu yhä suuremmissa määrin jo valmiiksi rikkaimmille. Talousjärjestö OECD:n mukaan työntekijät saavat nimittäin nykyään yhä pienemmän osuuden talouskasvusta entistä suuremman osuuden valuessa omistajien taskuun.[7] Työntekijöiden osuudesta menee entistä suurempi osa parhaiten tienaaville.

Kansantalouksien köhiessä ilmastonmuutos kiihtyy entisestään. Ilmastotutkijat ovat vuosikausia varoittaneet kiihtyvän ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhkasta koko ihmiskunnalle. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) arvioi keväällä 2014 julkaistussa raportissaan, että planeetan keskilämpötila on ihmisen toimien seurauksena nyt nousemassa kuluvan vuosisadan aikana noin kuuden asteen verran, jos nykykehitykseen ei puututa[8]. Kaikki saatavilla oleva tieteellinen tieto varoittaa näin suuren lämpötilan nousun lopullisista seurauksista ihmisyhteisöille. Planeetan erilaiset eliölajit ja elinympäristöt olisivat takuuvarmasti ennennäkemättömien tuhoaaltojen edessä. 

Ilmastonmuutos, kansantalous ja eriarvoisuus ovat usein erillisiä puheenaiheita, mutta totuus on se, että nämä kaikki ongelmat vaativat toisiaan tukevia ratkaisuja. Seuraavaksi kysymys kuuluukin: miten talouden ongelmat ratkaistaan niin, että tuhoisa kehitys saadaan pysäytettyä ja suuntana on vapauden ja demokraattisen osallistumisen arvojen mukainen ekologisesti kestävä talous?

Suuntaviivoja paremmalle taloudelle

On selvää, että nykyiset talousrakenteet eivät pysty tarjoamaan kestäviä ratkaisuja ongelmiin, joita ne ovat olleet vahvasti mukana aiheuttamassa. On kuitenkin epärealistista kuvitella, että ekologisempi ja demokraattisempi talous olisi mahdollista saavuttaa hetkessä. Mikäli halutaan rakentaa demokraattinen, vapaushenkinen ja ekologisesti kestävä talous, työ sen puolesta tulee väistämättä kestämään vähintäänkin vuosikymmeniä ja vaatimaan todennäköisesti useiden sukupolvien omistautumisen. Tämän työn tueksi tarvitaan visiota – jonkinlaista suuntaa, mihin yhteiskuntaa halutaan kehittää. Samaan aikaan tarvitaan myös välitavoitteita, askelmerkkejä, joiden saavuttaminen parantaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia tässä ja nyt. Samalla valetaan uskoa paremman tulevaisuuden rakentamiselle.

Lähitulevaisuudessa tarvitaan ratkaisuja ympäristötuhojen pysäyttämiseksi ja talouksia umpikujaan ajavan eriarvoisuuden kierteen katkaisemiseksi. Tarvitaan voimakkaita julkisia investointeja ympäristöystävällisen teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon, jotta teknologinen muutos saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti. Tosielämän markkinavoimat ovat osoittaneet kyvyttömyytensä ja kankeutensa tässä elintärkeässä tehtävässä viimeisen parin vuosikymmenen ajan. 

On panostettava myös energiatehokkuuden lisäämiseen ja korjattava haitallisia hintasignaaleja erilaisin korjaavin veroin. Ympäristön tuhoaminen on nykyisin hinnoin monin paikoin kannattavaa, kun taas vastuulliset valinnat ovat yksilöille ja yhteisöille kalliita. Fossiiliset polttoaineet on korvattava uusiutuvilla polttoaineilla lyhyen ajan kuluessa, ja tässä tarvitaan vahvaa kansainvälistä yhteistyötä talouden ohjaamiseksi järkevämpään suuntaan. Tulevaisuuden liikenneratkaisujen olisi nojattava lentokoneen ja yksityisautoilun sijaan luotijuniin, julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Energiatuotanto, ruokatuotanto ja liikkuminen pitää irrottaa mahdollisimman pikaisesti fossiilisista polttoaineista. Mikäli näitä välttämättömiä uudistuksia lähdetään ratkaisemaan tarvittavalla kunnianhimolla, saadaan samalla luotua merkittävästi työtä Suomeen, Eurooppaan ja maailmaan.

Ilmastonmuutoksen ja ympäristökatastrofien edessä on ymmärrettävä, että demokraattinen suunnittelu on avainasemassa näiden ongelmien ratkaisemisessa. Jokaisen ihmisyhteisön on suunniteltava, kuinka se siirtyy fossiilisista polttoaineista kohti kestävämpää yhteiskuntamallia. Suunnittelua ei tulisi tehdä vain kansallisella tasolla, vaan myös yrityksissä ja asuinalueilla. On tärkeää myöntää, että fossiilisista polttoaineista luopuminen vie mukanaan monia nykyisiä työpaikkoja ja aiheuttaa perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskuntaan. Menetettyjen työpaikkojen tilalle on luotava uusia. Näin merkittävien rakennemuutosten edessä on välttämätöntä, että yrityksissä ja yhteisöissä tuetaan uudenlaista, vastuullisempaa tuotantoa ja rakennetaan nykyistä parempia työpaikkoja. Tähän haasteeseen vastaaminen vaatii talouden suunnittelua yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Olisi historiallinen virhe nojata tässä suunnittelussa pienilukuisten omistajien, sijoittajien ja byrokraattien kapeakatseisuuteen. Sen sijaan on ammennettava yksilöiden ja yhteisöjen tietotaito mahdollisimman kattavasti demokraattisen suunnittelun keinoin. 

Työtä on tehtävä

Niin oleellista kuin nykytilanteessa onkin toimia paremman kapitalismin puolesta, on myös tärkeää pitää mielessä nykyisen talousjärjestelmän perusteelliset ongelmat ja taloushistorian opetukset keskusjohtoisen suunnitelmatalouden virheistä. Uudistustyö on heikoilla kantimilla, jos vaikeiden päätösten edessä turvaudutaan jälleen vanhoihin ja todistetusti tehottomiin lääkkeisiin.

Demokraattisen talouden edistäminen vaatii laaja-alaista ja määrätietoista työtä. Tämä edellyttää niin akateemisten resurssien hyödyntämistä demokraattisemman talouden tutkimiseen kuin myös pitkäjänteisiä, osallistavia käytännön kokeiluja paremmasta taloudesta. Osallistavan budjetoinnin, paikallisrahan ja lähidemokratiahankkeiden kaltaiset kokeilut lisäävät ymmärrystä uudistamisen käytännön työstä. Näin saadaan selville, mitä etuja uudistuksilla saavutetaan ja mitä ongelmia on ratkottava jatkossa. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa ratkaisevaa on kuitenkin erityisesti niiden yhteisöjen organisoituminen, jotka ovat kärsineet ankarimmin vallitsevista ongelmista.

Menestyksekäs uudistustyö vaatii kärsivällisyyttä. Muutoksia on turha odottaa tapahtuvaksi yhdessä yössä. Demokraattisemman talouden puolestapuhujilla on varmasti edessään pitkä ja raskas taival ennen kuin kilpailun, kyykyttämisen ja ahneuden juhlimisen sijaan ympäristön kestävyyttä ja ihmisten vapaata yhteistyötä kunnioitetaan talouden itsestään selvinä kulmakivinä. Perustulon ja sitovien kansallisten päästörajoitusten kaltaisten reformien edistäminen on välttämätöntä, mutta samalla on vältettävä putoamista siihen reformismin sudenkuoppaan, jossa kunnianhimoisista tavoitteista luovutaan turhaan pienempien voittojen toivossa. 

Nykyhetken ongelmien ja ristiriitojen edessä osallisuustalouden kaltainen visio paremmasta taloudesta on kiistatta kaukainen. Juuri osallisuustalouden tapaista taloutta tuskin koskaan nähdään. Kun tämä tosiasia tiedostetaan, sen ajatuksia voidaan käyttää korvaamattomana apuna edistyneemmän talouden hahmottelussa ja rakentamisessa. Edistynyt mallinnus uudesta taloudesta ruokkii rohkeaa ajattelua vaihtoehdottomuuden keskellä ja tarjoaa työkaluja uudistustyön tueksi.

Osallisuustalouden merkitys

Osallisuustalouden tekee erityislaatuiseksi sen kokonaisvaltaisuus. Idea sisältää uudistuksia talouden kaikille tasoille: pelkkien kannustimien ja hintasignaalien hiominen ei riitä, vaan lisäksi on luotava olosuhteet, joissa ihmiset voivat hyvin. Materiaalinen köyhyys ei ole ainoa nykytalouden ongelma, sillä hyvin toimeentulevat ihmisetkin kokevat elämänsä aikana stressiä, epävarmuutta ja mielenterveydellisiä ongelmia. Henkinen pahoinvointi on lisääntynyt nyky-yhteiskunnassa monin mittarein mitattuna, ja tätä syvälle juuriin asti ulottuvaa ongelmaa ei ratkaista hyvin kohdennetuilla investoinneilla. Nykymuotoinen työelämä ei kohtele ihmisiä kunnioittavasti. Mahdollisuudet päätöksentekoon työpaikalla ja oman työnkuvan muokkaamiseen ovat monilla aloilla vähäisiä. Osallisuustalouden ideat työelämän parantamiseksi ovatkin harkitsemisen arvoisia jo itsessään. Osallisuustalouteen tutustumalla saa hyvän kuvan siitä, miten tärkeitä talouden eri osa-alueet ovat. Osallisuustalous myös havainnollistaa, miten talouden eri osat voisivat toimia yhdessä paljon nykyistä paremmin. Sen varteenotettavat esimerkit voivat vaikuttaa syvään juurtuneisiin asenteisiin ja uskomuksiin talouden toiminnasta.

Arvokkain puoli osallisuustalouden ideassa on kuitenkin toisinajattelun vahvistaminen. Taloudessa on pitkään vallinnut aatteiden monopoli. Kapitalistista markkinataloutta pidetään yleisesti ainoana mahdollisena talousjärjestelmänä, joten on yleistä ajatella, että sen lukuisia ongelmia on vain siedettävä. Vaihtoehtoja on toki olemassa aina, kuten monet jaksavat muistuttaa, mutta keskeistä onkin löytää toimivampia vaihtoehtoja. Vaihtoehto ei ole itseisarvo. Kun nykymuotoisen talouden rinnalle asetetaan parempia kokonaisvaltaisia ratkaisuja, tulevat nykyiset järjettömyydet kaikessa kauheudessaan näkyviin entistä selvemmin. Samalla avautuu tilaa uusille ajatuksille. 

Vaikka nykyinen kapeakatseinen talousajattelu vaikuttaa monien mielestä voittamattomalta, on muutoksen mahdollisuus todellinen – tästä on lukuisia historiallisia esimerkkejä. Pitkään vallinneet ajatusmallit yhteiskunnan kerrosten välttämättömyydestä murrettiin valistuksen aikana nopeasti, minkä jälkeen alkoi ennennäkemätön kehityksen aikakausi. Aikalaiset eivät kyenneet näkemään suurta murrosta etukäteen eivätkä ymmärtämään muutoksen merkitystä omana aikanaan, mutta vapauden ja tasavertaisuuden ihanteet jättivät aiemmat yhteiskunnalliset mallit vanhentuneiksi ja tarpeettomiksi. Elämme nykyään historiallisesti käänteentekevää aikaa. Ihmiset ovat verkottuneet maailmanlaajuisesti ennennäkemättömällä tavalla. Miljoonien tavaroiden ja palveluiden vaihdanta käy tauotta kaikkialla maailmassa. Tämä dynaamisuus on kuitenkin nykytaloudessa kääntymässä julmalla tavalla itseään vastaan. Talouden rattaat pyörivät tehokkaasti, mutta saavat samalla aikaan ympäristötuhoja ja kärsimystä. Robin Hahnel on kiteyttänyt asian seuraavasti: 

“Vinoutuneiden kannustimien takia järjestelmän yksioikoisesta ja ehtymättömästä energisyydestä muodostuu osa ongelmaa. Kapitalismi on kuin puhdasverinen kilpahevonen, joka on kasvatettu ja valmennettu juoksemaan lujaa, mutta altis kiitämään väärään suuntaan. Perustavanlaatuinen ongelma onkin siinä, että juostaan väärään suuntaan, eikä niinkään nopeudessa itsessään. Ja kun juostaan väärään suuntaan, lujaa juokseminen vie paljon kauemmas harhaan ja muodostuu osaksi ongelmaa.” (Robin Hahnel, “Talouskasvusta”)

Modernin talouden dynamiikka ja teknologinen kehitys voisivat tarjota paljon nykyistä parempia lopputulemia, jos niillä olisi uusi suunta.

On absurdia ajatella, että kaiken nykyisen vaurauden keskellä ei olisi varaa puhtaaseen ilmaan, juomaveteen, maksuttomaan koulutukseen ja heikoimmista huolehtimiseen. On kehitettävä yhteistyöhön perustuva talous, jossa ei sorruta haihattelemaan paremman ihmisen tai teollistumista edeltäneiden talouksien perään. Silloin talous voisi vihdoin auttaa hyödyntämään ihmiskunnan todellisen potentiaalin ja raivata tietä uusille saavutuksille.

Antti Jauhiainen

Parecon Finlandin puheenjohtaja

Alaviitteet:

1. Esimerkiksi tuloeroihin keskittynyt Luxembourg Income Study Database osoittaa, kuinka useiden länsimaiden tavoin myös Suomessa tuloerot ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Vuonna 1987 hyvä- ja pienituloisimpien välinen ero oli paljon pienempi kuin sen jälkeen. Suurin kasvu tuloeroissa on tapahtunut vuoden 2000 paikkeilla.

2. Varallisuuserojen kasvu näkyy selvästi, kun vertaa vuoden 1987 lukuja tuoreimpiin tietoihin. Rikkaimpien kotitalouksien varallisuus on kasvanut keskimäärin sadoilla tuhansilla euroilla, kun taas vähävaraisten kotitalouksien varallisuus on pienentynyt. (Tuorein tutkimustieto varallisuuseroista on vuodelta 2009, sillä Tilastokeskus julkaisee varallisuustutkimuksia 4–6 vuoden välein.) 

Kotitalouksien varallisuus. 2009. Helsinki: Tilastokeskus. [viitattu: 16.8.2014] 

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtutk/2009/vtutk_2009_2011-12-21_tie_001_fi.html

3. Child Poverty and Social Exclusion in Europe. 2014. Save the Children. [viitattu: 16.8.2014]

Saantitapa: http://resourcecentre.savethechildren.se/sites/default/files/documents/child-poverty-and-social-exclusion-in-europe-low-res.pdf

4.  Hyvinvoinnin maakunnalliset ja väestöryhmien väliset erot Suomessa 2013 – ATH- tutkimuksen tuloksia. 2014. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL). [viitattu: 16.8.2014] Saantitapa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114627/URN_ISBN_978-952-302-136-5.pdf

5. “Jobs not lifting Europeans out of poverty, commission warns”. EUobserver (22.1.2014)

Saantitapa: http://euobserver.com/news/122825

6. Working for the Few – Political Capture and Economic Inequality. 2014. 178 Oxfam Briefing Paper. 

7. “Workers’ Share of National Income: Labour Pains”. The Economist (2.11.2013). 

8. World Energy Investment Outlook 2014 Special Report. 2014. IEA. [viitattu: 16.8.2014]

Saantitapa: http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/weio2014.pdf