Pääekonomisti: Kiristävä budjetti keskellä taantumaa on uskalias

Leikkauspolitiikan harjoittaminen taantuman oloissa on vahingollista taloudelle ja sosiaalipalveluille, kirjoittaa SOSTE:n pääekonomisti Jussi Ahokas. Kirjoituksessaan Ahokas tuo selkeästi ja tiiviisti esille, miksi nyt harjoitetettava leikkauspolitiikka on vahingollista taloudelle ja hyvinvointirakenteille.

Leikkauspolitiikan sijaan tarvitaankin voimakkaita vihreitä investointeja teollisuuteen, infraan, väestön koulutukseen ja terveyteen. Näin lisättäisiin ihmisten hyvinvointia ja luotaisiin talouteen kysyntää ja kasvua, mikä parantaisi myös valtionvelan maksuedellytyksiä.

Jussi Ahokas, pääekonomisti, SOSTE ry:

Keskeisiltä osiltaan viime kevään julkisen talouden suunnitelmaan eli kehyspäätökseen sekä Stubbin hallituksen ohjelmassa kesäkuussa tehtyihin linjauksiin perustuva budjettiesitys on finanssipoliittisesti kiristävä.

[…]

On rohkeaa tehdä näin kiristävä budjetti tilanteessa, jossa talous ei kasva ja työttömyys jatkuvasti pahenee. Taloustieteilijöiden keskuudessa ei esiinny juurikaan erimielisyyttä siitä, että taantumassa kiristävä finanssipolitiikka syö välttämättä kasvun edellytyksiä. Kun talouden ongelmana on kokonaiskysynnän riittämättömyys, kysyntää leikkaavat finanssipoliittiset toimet eivät voi mitenkään nostaa taloutta taantumasta.

[…]

Kiristävä talouspolitiikka vaikuttaa talouden suorituskykyyn seuraavasti: julkisten menojen leikkaaminen ja verotuksen kiristäminen leikkaavat kotitalouksien ja yritysten saamia rahavirtoja. Näin ollen kotitalouksien kulutukseen ja säästämiseen käytettävissä olevat tulot pienenevät, samoin yritysten voitot. Kun kotitaloudet ja yritykset huomaavat tilanteen, ne muuttavat taloudellista käyttäytymistään. Yleisin reaktio on se, että yksityiset toimijat vähentävät kulutustaan ja investointejaan ja lisäävät säästämistään. Näin ne varautuvat siihen, että myös tulevaisuudessa taloudellinen tilanne heikkenee.

Kiristävä talouspolitiikka siis heikentää yritysten ja kotitalouksien talousluottamusta, joka tällä hetkellä on jo valmiiksi alamaissa. Kun tämä johtaa investoinneista ja kulutuksesta luopumiseen, vähenee talouden kokonaistulotaso entisestään. Näin taloudessa on entistä vähemmän rahavirtoja, joista voidaan säästää ja edellä kuvattu prosessi alkaa alusta. Rahatalous on siis ajautunut itseään vahvistavaan negatiiviseen kierteeseen.

Hallituksen finanssipoliittiselle linjalle onkin vaikea löytää makrotaloudellisia perusteita, jos tavoitteena on nopeuttaa talouskasvua ja parantaa työllisyyttä. Ei ole myöskään itsestään selvää, että tehtävät sopeutustoimenpiteet sanottavasti pienentäisivät julkisen sektorin alijäämää. Koska talouden kokonaistulon pieneneminen vähentää verotuloja ja työttömyyden kasvu lisää kehyksen ulkopuolisia menoja, talouteen haitallisesti vaikuttavat julkisen talouden kiristystoimet saattavat jopa kasvattaa alijäämiä.

[…]

Sen lisäksi, että kuntien valtionosuuksien leikkaukset pakottavat kunnat säästöihin, mikä heikentää talous- ja työllisyystilannetta entisestään, kuntien leikkaukset vaikuttavat negatiivisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sosiaaliturvaan.

Lue myös:

 

Vyönkiristys ei pelasta taloutta

Leikkauspolitiikka ei vahvista taloutta, kirjoittaa Taloussanomat.  

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet leikkauspolitiikan älyttömyydestä niin kansantaloustieteellisestä kuin historiallisestakin näkökulmasta.

Talouden anemian ei kuitenkaan pitäisi olla yllätys, sillä se on seurausta EU:n ja Suomenkin varta vasten harjoittamasta masokistisesta talouspolitiikasta. Samaa talouden temppurataa on kuitenkin tarkoitus jatkaa.
[…]
Talouden anemia näyttää toistuvasti yllättäneen juuri samat päättäjät, joiden toimet ovat kyseisen anemian keskeisiä syitä. Hämmentynyttä selittelyä vaikeista olosuhteista on kuulunut vyönkiristyksiä komentaneesta komissiosta lähtien.
Sen ei kuitenkaan pitäisi olla enää usean vuoden kenttäkokeiden jälkeen yllätys, että kesken ankaran velka- ja talouskriisin varta vasten toteen pannut vyönkiristykset ovat heikentäneet eivätkä suinkaan vahvistaneet taloutta.

Lue myös:

Yle: Melkein 160 000 suomalaislasta vaarassa luisua köyhyyteen ja syrjäytyä

Yle:

Tuoreen tutkimuksen mukaan näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta köyhyys on arkipäivää kymmenille miljoonille lapsille myös Euroopassa.

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat lähes 27 miljoonaa eurooppalaista lasta, käy ilmi Pelastakaa lapset-järjestön raportista.

Suomessa hieman alle 15 prosenttia lapsista on vaarassa luisua köyhyyteen ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Vuoden 2012 luvuilla tämä tarkoittaa noin 158 000 alle 18-vuotiasta suomalaislasta.

[...] Lapsiköyhyyttä on lisännyt vuonna 2008 alkanut talouskriisi, joka on aiheuttanut työttömyyttä ja rapauttanut Euroopan maiden hyvinvointijärjestelmiä.

Talouden kurjistumisella on ollut vakavia seurauksia lasten elämään Euroopassa. Köyhyys ei tarkoita vain rahan, ruoan, vaatteiden tai kunnollisen asunnon puuttumista.

[...] Köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat kaventavat lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Köyhyys myös vaikuttaa lapsen omakuvaan hänen verratessa tilannettaan muihin lapsiin. Lisäksi vähäosaisuus siirtyy herkästi sukupolvelta toiselle.

Lue myös:

Tilastokeskuksen pääjohtaja: Julkisen sektorin koko on 20% bruttokansantuotteesta

Marjo Bruun, Tieto ja Trendit:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi jokin aika sitten, että Suomen julkisen sektorin menot ovat lähes 60 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta. Tämä ei tarkoita, että yksityisten menojen suuruus vastaisi kooltaan 40 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta. Yksityisen sektorin menot ovat itse asiassa paljon suuremmat kuin brutto­kansan­tuote.

Tuotannon arvoa kuvaava brutto­kansan­tuote ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä, joka tarkoittaa kansan­taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa. Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan brutto­kansan­tuotteesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa.

Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun korjaa artikkelissaan epäselvyyksiä julkisen sektorin koon mittaukseen liittyen. Julkisen menojen ja bruttokansantuotteen suhdelukua on yleisesti käytetty viime kuukausina julkisen sektorin koon kuvaamiseen. Tämä on virheellistä, sillä luku on kahden erillisen mittarin välinen suhde. Julkisen sektorin menojen suhde on 60% bruttokansantuotteesta ja yksityisen sektorin menojen suhde on yli 100% bruttokansantuotteesta.

Julkisen sektorin kokoa arvioitaessa on tarkoituksenmukaisinta tarkastella julkisen talouden arvonlisäyksen osuutta koko kansantalouden arvonlisäyksestä eli bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin arvonlisäys vuonna 2012 oli 20% ja yksityisen sektorin arvonlisäys oli 80% bruttokansantuotteesta.

Julkisen sektorin koko on siis 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, ei lähes 60 prosenttia – kuten nyt monessa yhteydessä väitetään.  

Chang: Hyvinvointivaltioilla ei ole rahapulaa

Ha-Joon Chang, The Guardian:

Most importantly, the view that social spending is wasteful needs to be seriously challenged. The frequently used argument against the welfare state is that it reduces economic growth by making the poor workshy and the rich reduce their wealth creation, given the tax burden involved.

However, there is no general correlation between the size of the welfare state and the growth performance of an economy. To cite a rather striking example, despite having a welfare state that is 50% bigger than that of the US (29.4% of GDP as against 19.2% of GDP in the US, in 2009), Finland has grown much faster. Between 1960 and 2010 Finland's average annual per capita income growth rate was 2.7%, against 2% for the US. This means that during this period US income rose 2.7 times while Finland's rose by 3.8 times.

The point is that the welfare state – if well designed and coordinated with labour market policies to re-train people and get them back into work – can encourage people to be more accepting of change, thereby promoting growth. Firms in countries such as Finland and Sweden can introduce new technologies faster than their US competitors because, knowing that unemployment need not mean penury and long-term joblessness, their workers do not resist these changes strongly.

Cambridgen yliopiston taloustutkija Ha-Joon Chang painottaa artikkelissaan, etteivät hyvinvointirakenteet ole este dynaamiselle taloudelle. Chang vertaa Yhdysvaltojen ja Suomen kasvuvauhtia vuosina 1960-2010 ja Suomi on kasvanut merkittävästi nopeampaa vauhtia, huolimatta kaksi kertaa suuremmasta panostuksesta julkisiin turvaverkkoihin.

Lue myös:

Ahokas: Valtionvelan kasvu ei aina ole taloudellinen ongelma

Jussi Ahokas, Raha ja talous:

Suomen valtion kuluvan vuoden talousarviota käsitelleessä jutussa (HS 12.1.2014) keskityttiin erityisesti valtion velkaantumiseen. Jutusta sai kuvan, että valtionvelan kasvu on yksiselitteisesti taloudellinen ongelma. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Kuten jutussa todettiin, valtionvelka muuttuu taloudelliseksi ongelmaksi silloin, kun rahoittajat kieltäytyvät lainaamasta valtioille. On kuitenkin täysin mahdollista, että tällaista tilannetta ei koskaan synny.

Esimerkiksi Japanin valtion velkasuhde (velka/BKT) on noussut yli 200 prosenttiin, eikä tästä ole seurannut taloudelle minkäänlaisia ongelmia. Pääministeri Aben johdolla Japanissa on viime kuukausina siirrytty ekspansiivisempaan finanssipolitiikkaan suuresta valtionvelan määrästä huolimatta.

Jälkikeynesiläistä taloustiedettä esittelevän Raha ja talous -blogin Jussi Ahokas purkaa mielipidekirjoituksessaan ansiokkaasti valtionvelkaan liittyviä yleisiä virhekäsityksiä.