Firma, jossa työntekijät päättävät palkkansa

Taloussanomat:

Osaketutkimusta tekevä analyysiyhtiö Inderes on antanut työntekijöilleen poikkeuksellisen paljon valtaa päättää palkoistaan. Talouselämä-lehti uutisoi, että yhtiön työntekijöiden palkat ovat avoimia ja työntekijät päättävät tiimeissä omat palkkansa.

Lehden mukaan tiimit keskustelevat itse palkoista, esimerkiksi silloin, kun tiimille on tullut jokin uusi vastuualue tai asiakkuus hoidettavaksi. Palkankorotusta voi ehdottaa itselleen tai kollegalleen.

Malli pysyy kasassa kolmen työkalun avulla. Niitä ovat yhteiset kirjatut palkitsemisperiaatteet, palkkojen avoimuus ja palkka-algoritmi, jossa työntekijät arvioivat toisiaan. Palkka-algoritmin tarkoituksena on arvioida palkitsemisen pysymistä oikeudenmukaisena. Järjestelmä otettiin käyttöön viime vuoden lopussa.

Uudistukseen liittyi alussa myös epävarmuutta siitä, mihin palkkojen avoimuus johtaa. Se toi esiin jopa erikoisia tilanteita, kuten huolia työkaverin palkan riittävyydestä tai oman palkankorotuksen jarruttelusta.

Talouselämä uutisoi suomalaisyrityksestä, jossa työntekijät päättävät tiimeissä omat palkkansa.

Malli on lähellä osallisuustalouden työn palkitsemisen periaatetta. Osallisuustaloudessa pyritään palkitsemaan ahkeruudesta ja vaivannäöstä, mitä voidaan pitää oikeudenmukaisen palkitsemisen perusteena. Oikeudenmukaisessa palkitsemisessa olisikin tärkeää käyttää myös kollegoiden ymmärrystä ja näkemystä, jotta myös piilossa tehty työ tulee näkyväksi. 

Lue myös:

Barometri: suomalaisessa työelämässä viiden kerroksen väkeä

Kauppalehti:

Barometri analysoi suomalaista työelämää myös kuudella laadullisella mittarilla: fyysinen raskaus, henkinen kuormittavuus, yhteisöllisyys, altistus häiriökäyttäytymiselle, vaikutusmahdollisuudet työhön ja työntekijöiden avoin ja tasapuolinen kohtelu. Niiden perusteella on muodostettu viisi toisistaan eroavaa ryhmää.
Analyysin mukaan 23 prosenttia suomalaisista työskentelee "superduunissa", 23 prosenttia "vaativassa mutta laadukkaassa työssä", 20 prosenttia "raskaassa perusduunissa", 21 prosenttia kevyessä mutta sosiaalisesti epätyydyttävässä työssä ja 13 prosenttia "ongelmatyöpaikassa".

Työelämän taakat eivät ole jakautuneet tasa-arvoisesti. Työ- ja elinkeinoministerin barometrin mukaan suomalainen työelämä on hyvin epätasa-arvoista viidenneksen työskennellessä "superduuneissa" samalla, kun 13 prosenttia joutuvat työskentelemään töissä, jotka ovat heikkolaatuisia usealla työelämän osa-alueella. Ongelmatyöpaikoissa korostuivat suorittavan työn tehtävät.

Rakennettaessa parempaa taloutta on myös keskityttävä siihen, miten myös työelämästä tehtäisiin tasa-arvoisempaa. Osallisuustalouden ratkaisut tasapainoitetusta työstä ovat erinomainen teoreettinen lähtökohta paremman talouden ja työelämän rakentamiseen.

Monien varakkaiden veroprosentti selvästi alhaisempi kuin pienituloisilla

Kehysriihessä esitettyjen leikkausten ja veronkiristysten yhteydessä on tärkeää huomata, että Suomessa monien varakkaiden veroprosentti on itse asiassa selvästi alhaisempi kuin pienituloisilla.

Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo tiivistää Kelan tutkimusblogissa kuvaajan keskeisen sisällön:

[…] veroprosentti nousee tasaisesti noin 50 000 euron vuosituloihin asti.

Tämän jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista. Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä.

Leikkausten sijaan tulisikin huolehtia vapaamatkustuksen ehkäisystä verotuksessa. Yli 50 000 euron vuosituloilla veroaste vaihtelee merkittävästi. Esimerkiksi joillain yli 100 000 euroa vuodessa tienaavilla veroprosentti on peräti nolla.

Yksilöiden tuloverotuksen porsaanreikien tukkimisen lisäksi on estettävä suuryritysten harjoittama haitallinen verosuunnittelu ja veronkierto. Suomalaisilla suuryrityksillä on sadoittain tytäryhtiöitä veroparatiiseissa.

Lue myös:

Virkamiesten ja poliitikkojen siirtyminen lobbaajiksi rapauttaa demokratiaa

Helsingin Sanomat:

Siirtymiset valtion leivistä yrityksiin tai edunvalvojiin herättävät aika ajoin keskustelua.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sai eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä Maija Sakslinilta kolme viikkoa sitten moitteet, koska viraston virkamiehet työskentelivät virkavapaiden aikana alueen kaivosyhtiöissä.

Kysymyksiä ovat herättäneet myös työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteerin Janne Metsämäen siirtyminen vuoden alussa SAK:n edunvalvontajohtajaksi ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) lähtö Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi marraskuussa 2012.

Taloudellinen vaikutusvalta näkyy myös politiikan puolella. Yksilöt ja yhteisöt, joilla on merkittävää varallisuutta, voivat palkata entisiä virkamiehiä ja poliitikkoja auttamaan tärkeinä pitämiensä asioiden ajamisessa. Tästä on räikeitä esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista, mutta ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. 

Keskustelu puolen vuoden tai vuoden karenssiajoista on tarpeellista, mutta vuodenkaan karenssi ei ymmärrettävästi kykene korjaamaan tätä merkittävää rakenteellista ongelmaa. Jos vuodenkin tauon jälkeen voi siirtyä alaa valvovan virkamiehen roolista alan yrityksen palkkalistoille, pelisääntöjen valvonnan teho heikkenee.

Lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus johtaa myös ajan myötä poliittisen demokratian rapautumiseen. Varakkaat yksilöt ja yhteisöt kykenevät palkkaamaan sisäpiirin ammattilaisia lobbaamisensa tueksi, kun taas tavallisten kansalaisten resurssit eivät tähän riitä.

Lue myös: