Matt Bruenig: Oikeistoliberaalit ovat valtion pakkovallan kannattajia

Liberaaleiksi itseään kutsuvat talousoikeistolaiset esittävät taloudelliset näkemyksensä usein “vapautena” tai “vapauden edistämisenä”. Retoriikkaan kuuluu usein myös valtionvastaisuus - valtio nähdään taloudellisen vapauden poikkeuksellisen suurena rajoitteena.

Yhdysvaltalainen sosiaalipolitiikan asiantuntija Matt Bruenig on nostanut esiin vähemmän tunnettuja Robert Halen ajatuksia, jotka osoittavat oikeistoliberaalien olevan valtion pakkovallan kannattajia. Bruenig osoittaa samalla, kuinka vapaudesta puhuminen on usein mielikuvilla pelaamista. Taloudessa on aina kyse jonkinlaisista pakoista ja yksilöiden vapauksien rajoittamisista. Liberaaleiksi itseään kutsuvat ovat myös valtion pakkovallan kannattajia, vaikkeivat he tätä suostu usein itse myöntämään.

Matt Bruenig: Oikeistoliberaalit ovat valtion pakkovallan kannattajia

Robert Hale oli talouteen vihkiytynyt oikeusrealisti, joka vaikutti 1900-luvun alkupuoliskolla. Halesta ei löydy suomeksi lainkaan hakutuloksia, ja hänen englanninkielinen wikipedia-artikkelinsakin kielii lyhyydessään miehen työn jääneen pääosin tuntemattomaksi. Tämä on vahinko, sillä Hale on yksi kaikkien aikojen tarkkanäköisimpiä laissez-faire -talousteorioiden kriitikoita.

Monien tärkeiden havaintojensa ohella Hale purki erinomaisesti sen ylimalkaisen tavan, jolla pakosta ja vapaudesta puhutaan talousasioiden yhteydessä. Käyttäen funktionaalista lähestymistapaa Hale osoitti, kuinka kaikki tavat organisoida taloutta nojaavat ihmisten pakottamiseen, ja kuinka tämä pätee yhtälailla niin vapaaseen markkinatalouteen kuin sosialismiinkin nojaaviin vaihtoehtoihin. Halen pääväitettä on parasta havainnollistaa kahdella rinnakkaisella esimerkillä.

Kuvitellaan, että etsin itselleni asuntoa. Oletetaan, että minulla on seuraavat kaksi vaihtoehtoa:

  1. Maksa vuokranantajalle vuokraa talossa asumisesta.
  2. Ole koditon.

Jos maksan vuokranantajalle, tämä ymmärretään vapaaehtoiseksi transaktioksi, johon ei sisälly pakottamista. Valitsinhan tuon vaihtoehdon siksi, että se oli paras tarjolla oleva vaihtoehto. Mutta hetkinen. On kuviteltavissa muitakin vaihtoehtoja. Kuvitellaan kolmas vaihtoehto: muutan rakennukseen ja en maksa mitään vuokranantajalle.

Jos kolmas vaihtoehto olisi tarjolla, valitsisin takuuvarmasti sen. Miksi en sitten valitse sitä? Koska valtiovalta on väkivalloin estänyt sen valitsemisen. Omaisuuden suojaksi luotujen lakien avulla valtio on ilmoittanut, että vuokranantaja voi vain napata puhelimen ja soittaa valtion poistamaan minut väkivalloin rakennuksesta, jos valitsen vaihtoehdon numero kolme. Valtio on siis konkreettisesti pakottamalla rajoittanut valinnanvapauttani. Ilman sitä en olisi valinnut ensimmäistä, minulle kannattavinta vaihtoehtoa. Itseasiassa funktionaalisesti katsottuna maksan vuokranantajalle siitä, että hän luopuu valtion takaamasta oikeudestaan estää minua käyttämästä rakennustaan. Se on tämän laillisen järjestelyn quid pro quo.

Otetaan rinnalle toinen esimerkki. Kuvitellaan, että ajattelen työpaikan hankkimista. Oletetaan, että minulla on seuraavat kaksi vaihtoehtoa:

  1. Mene töihin ja maksa tulovero työstä saatavista tuloista.
  2. Älä hanki työtä.

Esimerkit ovat identtisiä. Kun vaihtoehdot ovat nämä, valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Ovatko tuloverot siis vapaaehtoisia ja ei-pakottavia? Siltä vaikuttaisi, eikö? Tuloverot ovat vähintäänkin yhtä vapaaehtoisia, kuin vuokran maksaminen asunnosta. Tällä tarkoitan sitä, että kyse on parhaan vaihtoehdon valitsemisesta tarjolla olevista vaihtoehdoista. Mutta ongelma onkin siinä, että vaihtoehdothan eivät jää tuohon. On olemassa kolmaskin vaihtoehto, jonka valtio estää: mene töihin ja älä maksa tuloveroa.

Kolmas vaihtoehto on se, minkä oikeistoliberaalit haluaisivat valita, mutta jonka valtio pakkokeinoin heiltä estää.

On huvittavaa, miten oikeistoliberaalit ja markkinaintoilijat (sekä joidenkin taloustieteilijöiden löyhä tapa puhua asiasta) esittävät vuokraesimerkin valinnanvapautena ja pakottamisesta vapaana ihannetilanteena, kun taas tulovero onkin pakottamista ja vapauden rajoittamista. Kuitenkaan mikään “pakottamisen” yleisesti käytössä oleva määritelmä ei tue tällaista erottelua. Halen saavutus oli nimenomaan siinä, miten hän osoitti yksilön pakottamisen olevan universaalia taustalla aina vallitsevien erilaisten rajoitusten myötä.

Niukkuuden maailmassa kaikki taloudelliset säännöt – myös nekin, jotka mahdollistavat yksityisen omaisuuden olemassaolon, sopimuslait ja niin edelleen – luovat näitä taustalla olevia rajoituksia yksilöiden vapaudelle (kuten esimerkiksi voiko taloon mennä nukkumaan ilman että maksaa mitään kenellekään). Taloudesta puhuttaessa ei keskustella siitä, kuka kannattaa pakottamista ja kuka vapautta. Keskustelu koskee ainoastaan sitä, millaisia pakkokeinoja talouteen halutaan.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voitaisi esittää argumentteja laissez-faire järjestelmälle, joka perustuu väkivaltaiseen taloudelliseen pakottamiseen. Niitä voidaan esittää oikein hyvin. Voidaan puolustaa järjestelyn yleishyödyllisyyttä tai sitä, miten se palkitsee ahkerimmat tai aikaansaavimmat yksilöt (joskaan kumpaakaan argumenttia on vaikea perustella kestävästi). Mutta on järjetöntä puolustella vapaa markkina -ajattelua siksi, että väittää vastustavansa taloudellista pakottamista. Sen väittäminen on joko silkkaa hölynpölyä (kuten aiemmin käytiin läpi) tai sitten maalitolppien siirtelyä. Käytännössä on usein kyse yrityksestä uudelleenmääritellä “pakottaminen” siten, että se vain sopisi omaan alkuperäiseen pyrkimykseen maalata itsestä kuva pakkokeinojen vastustajana.

Kokeilu: Yksityisellä vaikeuksia hoitaa asiakkaat julkisen hinnalla

Yle.fi:

Kunnanlääkäreiden ja Terveystalon kokemukset näyttävät, että yksityisille terveyspalveluiden tarjoajille ei ole helppoa tuottaa samoja palveluita sillä rahalla, jolla julkiset toimijat operoivat. Alun perusteella ei voi ainakaan sanoa, että julkinen palvelu olisi osoittautunut tehottomaksi, kuten sitä usein haukutaan.

Soteuudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon valinnanvapaudesta. Käytännössä sillä tarkoitetaan kaupankäynnin lisäämistä terveydenhoidossa. Julkisella terveydenhuollolla on monia etuja, jotka on ohitettu soteuudistusta koskevassa keskustelussa. Yksi julkisen järjestelmän vahvuus on, että valtaosa ihmisistä saadaan katettua samalla yhtenäisellä järjestelmällä. Kun hankinnat tehdään keskitetysti, myös rahaa säästyy. Jokainen lääke ja laitehankinta on halvempi, kun mittakaava on suurempi.

Julkisen terveydenhoidon etuna on myös tasapuolisuus, sillä potilaiden hoitotarve arvioidaan lääketieteellisin perustein – eikä esimerkiksi maksukyvyn mukaan. Puhtaasti yksityisissä järjestelmissä parasta hoitoa saavat he, joilla on siihen varaa.

Ei mitkään torimarkkinat

Mitä ongelmia terveydenhoidon markkinoilla on? Ensinnäkin on hyvä huomata, että terveydenhoito poikkeaa selvästi muista markkinoista. Torilla hedelmiä on helppo vertailla ja poimia parhaat kauppakassiin, mutta terveyspalveluissa vertailu on vaikeampaa. Alalla tarjontapuoli, kuten lääkäri ja sairaala, on tavallista aktiivisemmassa roolissa kuluttajien tehdessä valintojaan. Potilas yleensä hyväksyy lääkärin määräykset, koska hänellä on asiantuntemus aiheesta. Onko potilailla juuri muita vaihtoehtoja?

Kaupankäynti perustuu siis pitkälti luottamukseen lääkäriä ja yritystä kohtaan, mikä poikkeaa selvästi perinteisestä markkina-asetelmasta. Terveyspalveluissa ei myöskään ole muun kaupankäynnin tapaan takuuta tai palautusoikeutta.

Sairas ihminen ei vastaa taloustieteen oppikirjojen kuvailemaa rationaalista toimijaa. Sairas on haavoittuvassa asemassa, eikä hänellä ole runsaasti energiaa vertailla eri toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä puhumattakaan siitä, että kilpailuttaisi eri terveystaloja keskenään.

Kannustimet vinossa

Yritysten kannustimetkin ovat ristiriitaiset. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito on huonoa liiketoimintaa, sillä katteet ovat alhaiset ja hoidon tepsiessä asiakas ei palaa. Yrityksen kannattaa kaupata monimutkaisia operaatioita ja tutkimuksia, joissa on paremmat katteet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa sotejärjestelmä perustuu kilpailuun ja valinnanvapauteen, monimutkaisia operaatioita teetetään potilaille enemmän kuin Euroopassa. Hoidon määrä ei kuitenkaan ole kulkenut käsi kädessä hoidon laadun kanssa. Yhdysvaltalainen yksityiseen sektoriin nojaava terveydenhuolto on kansainvälisissä vertailuissa korostetun kallista ja heikkotasoista, kun taas eurooppalaiset julkiset järjestelmät ovat säännöllisesti kärkisijoilla.

Vakuutusbyrokratia & kermankuorinta

Yksityiset sairausvakuutukset lisäävät päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa, sekä välillisesti hoidon kustannuksia. Työterveydenhuolto on puolestaan erittäin kannattavaa liiketoimintaa, koska työssäkäyvät asiakkaat ovat valtaosin terveitä. Tämä yksityinen järjestelmä ymmärrettävästi kukoistaa markkinamittarein, koska sen ulkopuolelle jäävät keskimäärin kalleimmat asiakkaat – kroonisesti sairaat, työttömät ja vanhukset. Sotekeskustelussa onkin puhuttu paljon yritysten kermankuorinnasta.

Eri maiden ratkaisuja vertailtaessa on tullut selväksi, että kilpailuun perustuva terveydenhuolto ei tuota toivottuja lopputuloksia. Pohjoismaissa kaukonäköisesti toteutettu julkinen terveydenhuolto on osoittautunut tehokkaaksi järjestelmäksi. Suomalaista terveydenhuoltoa tulee kehittää huolellisesti ja muiden maiden virheistä oppien. Julkista terveydenhoitoa tulisi kehittää paremmaksi. Esimerkiksi valinnanvapaus on toteutettavissa monin eri tavoin julkisen terveydenhuollon piirissä. Nyt rakennetaan poliittisin päätöksin todennäköisesti kalliita ja tehottomia terveydenhoitomarkkinoita vetoamalla valinnanvapauteen.

Pikavipeistä

Helsingin Sanomat:

Vaikka pikaluotto-ongelmiin on puututtu lainmuutok­silla, vipit aiheuttavat ministeriön mukaan yhä velkaongelmia. Lainasummat ja velkasaatavien suuruus ovat kasvaneet.
Myös maksuhäiriöt ovat lisääntyneet, joskin tahti on tasaantunut. Suomen Asiakastiedon mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa 373 100 henkilöä, jotka eivät ole selvinneet veloistaan. Luotto­tietonsa menettäneitä oli 3 100 enemmän kuin edellisvuonna. Uusia maksuhäiriömerkintöjä rekisteröitiin kaikkiaan 1,5 miljoonaa. Luvut kertovat siitä, että ongelmat keskittyvät samoille, jo ennestään maksuvaikeuksissa oleville ihmisille.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin pikavippien ongelmia.  Velaksi eläminen kasaantuu tietyille ihmisille, ja monilla heistä on ennestään maksuvaikeuksia.

Pikavippien haittojen lieventämiseksi suunnitellaan tiukempaa korkokattoa ja rekisteriä, josta näkyisivät aiemmat velat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vippien jälkiä pyritään siivoamaan. Vuonna 2009 pienlainojen mainontaa tiukennettiin lailla ja 2013 asetettiin pienempiin alle 2000€ lainoihin korkokatto. Niissäkin vuosikorko on tosin 51 prosenttia, joka on erittäin korkea – varsinkin, kun otetaan huomioon alhaisten korkojen aikakausi.

Yleinen puolustus pikavippien puolesta on, että ne tarjoavat lainaa niille ryhmille, jotka eivät sitä pankista saa. Ketkä vippejä sitten ottavat? Pikavippiyritysten teettämän tutkimuksen mukaan pienlainoja käytetään erityisesti lääkkeiden, lastenhoitomenojen ja ruoan maksamiseen.

Pikavippejä käyttävät usein monet köyhyysriskiryhmät omien välttämättömien menojensa kattamiseen, jos eivät saa asioita muuten järjestymään. Työttömät, opiskelijat ja vanhukset eivät saa markkinataloudessa tuloja, joten ilman yhteiskunnan tai läheisten takaamaa tukea he ovat koronkiskonnan armoilla.

Mihin vippien suunnattomat korkotuotot ovat sitten menneet? Yksi esimerkki on Pikavippiyhtiö Ferratumin perustaja Jorma Jokela, joka on kerännyt pienlainatoiminnalla itselleen yli 300 miljoonan euron omaisuuden.

Sen sijaan, että heikkoja neuvotteluasemia käytetään taloudellisesti hyväksi, tulee huolehtia siitä, että ihmiset saavat ruokaostoksensa ja lääkkeensä maksettua ilman 51 prosentin korkoa. Suomalaisen sosiaaliturvan perusosa on kansainvälisessä vertailussa alhainen, alle 500 euroa, ja suomalaisessa julkisessa keskustelussa on syyllistetty tuen saajia vuosikausia. Tosiasia on, että markkinatalous voi nostaa köyhyydestä vain ne, jotka saavat työpaikan. Työtä ei ole kaikille tarjolla, eivätkä kaikki voi sitä tehdä. Suomessa työmarkkinoiden ulkopuolella on 1,5 miljoonaa asukasta, joten kyse ei ole pienestä ryhmästä.

Jos markkinat eivät kykene vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin, on turvattava rahoitus muilla keinoilla. Jos yhteisistä verovaroista tuetaan ensimmäisiä omistusasuntoja ASP-järjestelmän keinoin, voidaan yhtälailla helpottaa ihmisten arjessa selviämistä joko paremmin kohdennetuin tuin. Julkisen sektorin takaamat pienlainat ovat tehokkaampi ja reilumpi tapa huolehtia pienituloisten äkillisestä rahantarpeesta.

Lue myös:

 

Suomen perustulokokeilun lähtökohdista: The UBI Bait and Switch

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen kirjoittivat tammikuussa Jacobin-sivustolle Suomen perustulokokeilusta yhdessä yhdysvaltalaisen sosiaalipolitiikan tutkijan Matt Bruenigin kanssa. “The UBI Bait and Switch” -artikkelissa korjataan joitakin kansainvälisessä uutisoinnissa esiintyneitä virheitä liittyen Suomen perustulokokeiluun ja sen lähtökohtiin. Lisäksi tekstissä varoitetaan perustulomallien voivan hyvin myös rajata ihmisten taloudellista vapautta.

Jos esimerkiksi kasvatetaan heikossa asemassa olevien kansalaisten riippuvuutta työnantajista, yksilönvapaudet eivät lisäänny ja ulkoinen kontrolli ei vähenny. Näin käy erityisesti siinä tapauksessa, jos perustulon taso on heikko ja se toteutetaan samanaikaisesti julkisten palvelujen leikkausten kanssa.

Samoja huomioita on tuotu esiin Parecon Finlandin blogissa aiemmin. Antti Jauhiainen kommentoi Suomen perustulokokeilua hiljattain myös Guardian -lehden artikkelissa.

Perustulossa on merkittävää potentiaalia, mutta se ei ole ihmelääke. Parecon Finlandin blogissa on usein nostettu esiin eräitä merkittäviä työmarkkinoiden ja työelämän ongelmia. On monenlaista tärkeää työtä, josta ei makseta markkinoilla lainkaan, tai vuorostaan korvaus on liian pieni. Nykyiset työpaikat asettavat ihmiset myös eriarvoiseen asemaan keskenään. Perustuloa on tarjottu ratkaisuksi moniin ongelmiin, mutta Suomen perustulokokeilu ei tähän asti ole vastannut näihin markkinatalouden kipukohtiin juuri lainkaan.

Työelämän vaivoihin on olemassa lääkkeitä, joiden avulla voidaan tutkitusti parantaa hyvinvointia ja saada enemmän aikaan. Työntekijöiden päätösvaltaa tulisi lisätä ja demokratiaa on hyödynnettävä työelämässä kunnianhimoisemmin. Työssä uupuvien työajan vähentäminen ja suorittavaa, raskasta työtä tekevien palkkauksen parantaminen olisivat hyviä ensiaskeleita. Perustulon rinnalla on uudistettava työelämää laajemmin. Kokeilussa oleva perustulo voisi toteutuessaan lievittää sosiaaliturvaan liittyvää kontrollia, mutta muuten se jättää työmarkkinoiden viat ennalleen.

Vuoden lopussa

Vuoden 2016 aikana järjestimme Parecon Finlandissa useita tilaisuuksia. Puhuimme markkinatalouden vakavista ongelmista ja siitä, kuinka näiden ongelmien paikkailu on tuonut merkittäviä parannuksia ihmisten elämään ja ympäristön hyvinvointiin. Tavoitteenamme oli esitellä sekä entuudestaan tuttuja että osittain uusia työkaluja markkinoiden kritisoimiseen ja niiden toiminnan parempaan ymmärtämiseen.

Haluamme kiittää kaikkia tilaisuuksiimme osallistuneita. Saimme vuoden aikana runsaasti rohkaisevaa palautetta ja kuulimme lukuisia havainnollisia esimerkkejä markkinatalouden ongelmista ja kritiikistä Suomessa.

Kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella järjestetyissä tilaisuuksissamme painotimme, markkinoiden ongelmien tunnistaminen on erityisen tärkeää markkinatalouden faneille. On kaikkien etu, että nykyinen monin tavoin puutteellinen talous toimisi mahdollisimman hyvin kaikkien kannalta. Ongelmat kuitenkin unohtuvat monilta, kun markkinatalouden lippuja liehutellaan innokkaasti.

Vaikka puhumme usein nykytalouden ongelmista, tärkeintä on uuden talouden rakentaminen. Parecon Finlandin perustamisesta asti olemme tuoneet esiin ratkaisuja. Näitä käydään seikkaperäisesti läpi toimittamissamme käännöksissä kirjoista Kilpailusta yhteistyöhön ja Osallisuustalouden aakkoset. Kritiikki ilman uskottavia vaihtoehtoja on lamaannuttavaa, suoraan sanottuna hyödytöntä.

Tarvitaan uskottavaa ja periksiantamatonta, huolellista työtä demokraattisen talouden luomiseksi. Tämä tarkoittaa positiivisten ratkaisujen rakentamista. Toimivan talouden on rohkaistava hyödylliseen tuotantoon ja kuluttajien kaipaamien palvelujen tuottamiseen. Tarvitaan talous, joka kykenee takaamaan laajempia vapauksia ja hyvinvointia, kuin mihin markkinat ovat ikinä pystyneet. Tarvitaan talous, joka kunnioittaa luonnonympäristöä eikä aja ihmisiä täyttämään tyhjyyttä loputtomalla krääsällä.

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen aloittivat Vihreässä Langassa kolumnisteina, ja kirjoittivat uudesta taloudesta eri näkökulmista. He pohtivat muun muassa rahaa, palkitsemista ja päätöksentekoa työpaikalla. Lisäksi osallisuustalous.fi -sivustolla julkaistiin Jauhiaisen ja Mäkisen keskustelu italialaisen talousasiantuntija Mariana Mazzucaton ajatuksista vaurauden luomisesta.

Järjestöllämme on ollut alusta asti arvokkaita yhteistyötahoja. Tärkein yhteistyökumppani on ollut ruotsalainen sisarjärjestö Parecon Sverige. Sen perustajan Anders Sandströmin tuore kirja ”Anarchist Accounting” on hieno esimerkki uuden talouden vaatimasta huolellisesta kehitystyöstä. Kokeneena kirjanpitäjänä ja yritystoiminnan asiantuntijana Sandström on ollut oikea ihminen kirjoittamaan kirjanpidon roolista vapaassa yhteiskunnassa.

Tämänkaltaiset uuden talouden konkreettiset kysymykset jäävät edelleen liian helposti ruusuisen retoriikan varjoon. Monet markkinatalouden kannattajat aivan perustellusti ihmettelevät talouskriitikoiden tarjoamia vaihtoehtoja. Yleisellä tasolla lupaillaan kaikkea hyvää, mutta samanaikaisesti ei olla valmiita vastaamaan edes yksinkertaisiin kysymyksiin kirjanpidosta.

Olemme Parecon Finlandissa valmistelleet omaa kirjaamme vapaushenkisen talouden historiasta, saavutuksista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Kirja perustuu kesällä 2014 Yhdysvalloissa tekemiimme haastatteluihin, joissa talousalan asiantuntijat ja ajattelijat kokosivat meille ajatuksiaan vapaasta yhteiskunnasta. Nykyinen talous on este ihmisten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja ekologiselle tasapainolle. On korkea aika tuoda hieman kilpailua talousajatusten kentälle, sillä markkinatalous on jo monessa mielessä vanhentunut järjestelmä, joka natisee liitoksissaan.

Kirja julkaistaan vuoden 2017 loppupuolella. Parecon Finlandin työtä seuraaville se on varmasti kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa.

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia toimintaamme vuoden aikana tukeneita vapaaehtoisia. Teiltä saamamme konkreettinen apu, neuvot ja kannustus ovat olleet elintärkeä voimavara.

Työ Parecon Finlandissa jatkuu, ja vuonna 2017 teemme kaikkemme kunnianhimoisen unelmoinnin ja tinkimättömän vapaushenkisen ajattelun puolesta Suomessa.

Vuonna 2016 Parecon Finland tuki Vailla vakinaista asuntoa ry:n ja Vapaa liikkuvuus -verkoston toimintaa.

Vuoden luetuimpia tekstejämme:

Parecon Sverigen perustajan Anders Sandströmin uusi kirja Anarchist Accounting avaa, miltä vapaushenkinen ja talouden demokraattiseen suunnitteluun pohjautuva talous voisi näyttää kirjanpidon näkökulmasta. Kirja pohjautuu osallisuustalouden taloustieteelliseen malliin.
Kuuntele Parecon Finlandin Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen keskustelu innovaatioiden merkityksestä talouskasvulle ja kestävälle julkiselle taloudelle.
Lähes 40 vuoden ajan William Patersonin yliopistosta New Jerseyssä yhteiskuntaoppia opettanut Shalom on valmistunut 1970-luvulla maineikkaasta Bostonin yliopistosta. Shalom on kirjoittanut useita kirjoja kansainvälisen politiikan kysymyksistä. Kirjoittaessaan 1990-luvun lopulla yhteiskunnallisia ajatussuuntia ja ideologioita käsittelevää oppikirjaa “Which Side Are You On?” Shalom ryhtyi pohtimaan, millaisia olisivat jäsennellyt ja konkreettiset ratkaisut puoluepolitiikan ja edustuksellisen demokratian ongelmiin.
Tuloerojen haittoja on tutkittu runsaasti ja näyttö on johdonmukaista. Merkittävät tuloerot aiheuttavat yhteiskunnallista pahoinvointia monin eri tavoin – esimerkiksi rikollisuus, päihteiden väärinkäyttö ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.

 

Tilaisuus lauantaina Helsingissä: Antikapitalismi Suomessa

Kapitalismia ja markkinataloutta on vastustettu aina. Markkinoiden vikojen paikkailu on tuottanut hyvinvointia ja innovaatioita esimerkiksi Pohjoismaissa, mutta ongelmia on runsaasti.

Markkinatalouden ansiosta vauraus keskittyy, köyhyyttä edelleen riittää, ihmiset pakotetaan kilpailemaan verisesti ja ympäristö tuhoutuu.

Parecon Finland järjestää keskusteluillan antikapitalismin historiasta, antikapitalismin ongelmista ja mahdollisuuksista rakentaa vapaa talous ilman markkinoita. Keskustelu alkaa klo 18, osoite Mannerheimintie 5B, 7 kerros (Kupoli, Uusi ylioppilastalo). Tapahtuma Facebookissa.

Puhujina Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Tervetuloa!

Tärkeimmät lääkkeet voitaisiin saada köyhissä maissa alle eurolla per henki

maailma.net:

Tärkeimpien lääkkeiden toimittaminen kaikille kehitysmaissa voisi maksaa niinkin vähän kuin vain 1–2 dollaria, eli 0,9–1,8 euroa per henki kuukaudessa, summaa 21 lääketieteen alan asiantuntijasta koostuva komitea.
Lääketieteen lehti The Lancetin alla toimivan komitean tuoreen raportin mukaan tällä hetkellä tavoitteesta ollaan kaukana. Yksi viidestä maailman maasta käyttää lääkkeisiin vähemmän kuin pitäisi. Toisaalta samaan aikaan maailma yhteensä käyttää lääkkeisiin ainakin kahdeksan kertaa enemmän kuin olisi välttämätöntä, mikä viestii valtavasta epätasa-arvosta sekä rahoituksen ja hallinnon tehottomuudesta, komitea kritisoi.

Nykyisen lääketuotannon tehottomuus kertoo karua kieltään myös markkinoiden rakenteellisesta tehottomuudesta.

Keskeinen markkinatalouden periaate on ns. ääni per euro -periaate. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa tuotantopäätöksiin siinä määrin, kun hänellä on käytössään euroja. Tästä syystä markkinat kohdentavat resursseja sekä tuottavat tavaroita ja palveluja maksukykyisille ostajille.

Markkinoilla ostajat ilmaisevat tarpeidensa ja halujensa voimakkuuden äänestyslipukkeilla, joita jokaisella on varallisuutensa mukaisesti. Näin rikkaammat pääsevät ilmaisemaan halunsa voimakkuuden moninkertaisena köyhempiin verrattuna, joten heidän tarpeensa tulevat paremmin huomioiduksi.

Markkinatalouden rakenteellinen ongelma onkin siinä, ettei se pysty ottamaan huomioon ihmisten kuluttamistarpeita yhteiskunnallisesti tehokkaasti, inhimillisesti tai tasa-arvoisesti, vaan rikkaampien toissijaisiin tarpeisiin vastataan köyhempien perutavanlaatuisempien tarpeiden sijaan.

Lisäksi markkinoilla on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta, ilmaista julkisen kulutuksen tarpeita.  

Yhteiskuntien taloudelliselle ja tiedolliselle edistykselle olisikin elintärkeää, että katse suunnattaisiin epäonnistuneista markkinaratkaisuista uudenlaisiin osallistavampiin ja tasa-arvoisempiin rakenteisiin.

Lue myös:

Anarchist Accounting – toimiva kirjanpito anarkistisessa taloudessa

Parecon Sverigen perustajan Anders Sandströmin uusi kirja Anarchist Accounting avaa, miltä vapaushenkinen ja talouden demokraattiseen suunnitteluun pohjautuva talous voisi näyttää kirjanpidon näkökulmasta. Kirja pohjautuu osallisuustalouden taloustieteelliseen malliin.

Taloudessa on kyse resurssien jakamisesta, tuotannosta ja kuluttamisesta, ja tästä syystä merkittävä osa taloutta on myös kirjanpidon järjestäminen. Paremmasta taloudesta puhuttaessa joudutaankin vastamaan hyvin yksityiskohtaisiin kysymyksiin siitä, miten käytännön asiat hoituisivat uudessa taloudessa. Vaikka on selvää, että kaikkia yksityiskohtia ei voi tai pidä määrätä etukäteen, on selvää, että myös laadukasta yksityiskohtaista keskustelua tarvitaan.

Sandströmin tuore kirja osoittaa, miten talous voi rakentua kilpailun ja tuhlailun sijaan tasavertaiselle yhteistyölle, luonnonsuojelulle ja oikeudenmukaiselle palkitsemiselle säilyttäen samalla tinkimättömästi tavoitteen taloudellisesta tehokkuudesta.

Kirja on herättänyt jo kiinnostusta maailmalla. Kirjanpitoalan ammattilaislehti A Plus Magazine julkaisi lokakuun numerossaan arvostelun kirjasta, jonka ohessa on myös Sandströmin haastattelu. Haastattelussa Sandström kertoo lyhyesti mm. urastaan Ruotsin yritysmaailmassa sekä osallisuustaloudessa havaitsemistaan ongelmista, joita uusi kirja käsittelee.

Lue myös:

Markkinoiden tehottomuus käy suomalaisten terveydelle ja kukkarolle

YLE:

Kilpailu kasvattaa mainontaan, sopimiseen, seurantaan ja erimielisyyksien ratkontaan liittyviä kustannuksia. Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan tällaisten niin sanottujen transaktiokustannusten osuus voi kasvaa jopa 30 prosenttiin terveyssektorin kustannuksista. Arviolta ne voisivat Suomessa olla 15–20 prosenttia. Suomessa näistä kuluista ei ole totuttu puhumaan, koska niiden merkitys ei ole ollut kovin suuri, koska hallitsevana on ollut julkiset palvelut.

Hallituksen sote-uudistuksesta paistaa luja markkinausko. Usko siihen, että eri tuottajien markkinakilpailu parantaa laatua ja ainakin jollain aikavälillä pienentää kustannuksia. Valitettavasti ihmisten terveys ja markkinatalouden lainalaisuudet eivät kuitenkaan sovi yhteen - eivät edes perinteisin markkinatalouden mittarein.

Iso osa markkinatalouden rakenteellista tehottomuutta on markkinabyrokratia, jota voi kuvata myös transaktiokustannusten käsitteellä. Tärkeämpää kuin oikea käsite on ymmärtää, mistä siinä on kyse: talouden toiminnasta, joka ei perustu itse hyvinvointia luovaan työhön - kuten hoitajan läsnäoloon vanhuksen kanssa - vaan työhön, joka ei itsessään tuo hyvinvointia: mainoskampanjoiden suunnitteluun, sopimuksen viilaamiseen kymmenettä kertaa tai hankintalain porsaanreikien etsimiseen.

Valinnanvapaus, monituottajamalli ja yhtiöittämisvelvoite vaarantavat asiakaslähtöisen palvelujen yhdistämisen. Ketkä pitävät huolta siitä, että asiakas ei tipu eri yhtiöiden ja palveluntuottajien väliin niin, että hoitoketju katkeaa? Minkälainen palveluohjaajien armeija tarvitaan? Monituottajamalli vaatii maakunnalta osaamista, josta ei ole aiempaa kokemusta.
Maakunnan lisäksi myös maakunnan palvelulaitoksilla ja muilla palveluntuottajilla olisi vastuuta siinä, ettei palveluketju katkea. Selviävätkö työnjaot ja niihin tarvittavat voimavarat eri osapuolille käytännössä? Vai käykö niin, että tosiasiassa vastuu ei kuulu kenellekään?

Sote-uudistuksessa julkiselle vallalle on jäämässä rooli, jossa sen pitää kyetä kokoamaan markkinatoimijoiden kesken katkeamattomia ja kokonaisvaltaisia palveluketjuja. Jää kuitenkin epäselväksi, mitkä julkisen sektorin mahdollisuudet tähän toimintaan on. Usean toimijan pirstaleinen pelikenttä päällekkäisine palveluineen on myös vaikeasti hahmotettava, ja julkiselle vallalle jää valtava rooli.

Voisi jopa sanoa, että mahdoton rooli.

Merkittävin ongelma onkin siinä, että markkinatoimijoiden kannustimena ei ole tuottaa mahdollisimman hyvää, kokonaisvaltaista ja ennaltaehkäisevää hoitoa. Markkinatoimija - siis sote-palveluja tarjoava yritys - pyrkii maksimoimaan omaa etuaan. Usein tämä tarkoittaa kustannusten ja vaikeiden asiakkaiden vierittämistä muille, maksukykyisille ylihoidon tarjoamista, ja osaoptimointia järjestelmän kokonaisedun ja kansalaisen tarpeista piittaamatta.

Tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta järjestelmästä tulee entistä vaikeaselkoisempi, mutta siitä pitää maksaa entistä enemmän. 

Markkinoiden rakenteellisten - ja hyvin tiedossa olevien - ongelmien kieltäminen uhkaakin käydä suomalaisten terveydelle ja kukkarolle.

Lue myös:

Tutkimus: Köyhyydellä ja älyllisten suoritusten heikkenemisellä on vahva yhteys

Helsingin Sanomat:

Köyhyys käy tutkitusti ihmisen terveydelle, eikä siinä kaikki. Toimeentulohuolet tylsyttävät myös henkisiä kykyjä.
Yhdysvaltalainen seurantatutkimus osoitti, että pitkittynyt talousahdinko vauhdittaa tiedollisten toimintojen heikkenemistä. Köyhyyden vaikutus näkyy jo viisikymppisten älyllisissä suorituksissa.
[…]
Vuonna 2010, kun tutkittavat olivat keskimäärin 50-vuotiaita, he tekivät kolme erilaista testiä. Niillä kartoitettiin sanallista muistia, suorituskyvyn nopeutta ja päättelykykyä.
Analyysi osoitti, että talousahdigon ja tiedollisten toimintojen ontumisen välillä oli vahva yhteys. Henkilöt, jotka olivat kärsineet köyhyydestä tutkimuksen alkamisesta lähtien, pärjäsivät testeissä merkitsevästi huonommin kuin ne, joilla ei ollut ollut rahahuolia.
Tulos päti, vaikka ikä, sukupuoli, ihonväri, siviilisääty, oma ja vanhempien koulutustaso sekä mahdollinen diabetes tai sydänvaiva, tupakointi, ylipaino, verenpaine, alkoholinkäyttö ja masennus otettiin huomioon.
(…)
Vähävaraisuus voi heikentää terveyttä ja tiedollisia kykyjä monen eri mekanismin kautta, tutkijat arvelevat.
Talousvaikeudet voivat esimerkiksi hankaloittaa koulunkäyntiä. Huono-osaisuus yhdistyy usein myös epäterveellisiin tapoihin, kuten tupakointiin ja vähäiseen liikuntaan, jotka puolestaan ovat riski aivojen terveydelle.
Lisäksi taloudellinen ahdinko aiheuttaa stressiä: turvattomuus ja rahahuolet pitävät elimistön hälytystilassa. Pitkällinen stressi taas rasittaa aivoja.
Se näivettää esimerkiksi etuotsalohkon hermosolujen haarakkeita, mikä häiritsee päättelykykyä. Muistikin pätkii, koska jatkuva stressihormonikylpy surkastuttaa muistikeskus hippokampuksen soluja.

Lue myös:

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

Helsingin Sanomat:

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
[…]
Perhetaustalla on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys.
[…]
Tulevaisuudessa sosioekonomisen aseman periytymiseen ei ole odotettavissa suuria muutoksia, sillä periytyminen on Sirniön mukaan pysyvä ilmiö.

Oikeudenmukaisessa ja tehokkaassa taloudessa ihmisen sosioekonominen tausta määrittää vähän, jos ollenkaan, ihmisten tulotasoa. Oikeudenmukaisessa talousjärjestelmässä kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitella korkeita tuloja, ja tulot määrytyvät ahkeruuden, ei vanhempien mukaan.

Tasa-arvoinen talous on myös tehokas, koska se valjastaa ahkerimmat ja viisaimmat työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Toimiva talous perustuukin ahkeruudesta palkitsemiseen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Lue myös:

 

 

 

Maailma.net: Suorat tulonsiirrot tuovat laajoja hyötyjä köyhille

Maailma.net:

Käteisen maksaminen suoraan köyhille kehitysmaissa ei vähennä aikuisten työntekoa, kuten toisinaan on pelätty, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Brittiläisen kehitystutkimuslaitoksen ODI:n heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan käteisohjelmat tuovat sen sijaan mukanaan laajoja hyötyjä, kuten lapsityövoiman vähenemistä.
"On selvää, että tällaiset ohjelmat voivat olla vaikutusvaltainen väline, jolla on todellisia tuloksia maailman köyhimpien kannalta", sanoo tutkija Francesca Bastagli.
Kyseessä on suurin käteisohjelmista koskaan tehty tutkimus. Siinä vedettiin yhteen 165 tutkimuksen tuloksia 15 vuoden ajalta 30:stä matalan tulotason ja keskitulotason maasta.
Tutkimuksen mukaan käteisen maksaminen köyhille lisää lasten osallistumista kouluun sekä terveyspalveluiden käyttöä ja vähentää köyhyyttä. Yli puolet tutkituista ohjelmista ei vaikuttanut aikuisten työllisyyteen mitenkään, ja niissä, joissa vaikutusta oli, se oli yleensä työllisyyttä lisäävä.

Tutkimuksessa käy hyvin esille, että köyhyyttä voidaan tehokkaasti torjua ihmisten toimeentuloa parantamalla. Elämiseen riittävän palkkatason turvaaminen ja sosiaaliturva ovat olleet välttämättömiä lääkkeitä köyhyyteen niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. 

Lue myös:

Lapsiköyhyys näkyy koulussa karulla tavalla

Talouselämä:

MTV kertoo, että köyhyyden lisääntyminen näkyy koulujen arjessa.
"Tilastojenkin mukaan lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt ja tämä näkyy myös koulussa, sillä koulu elää arjessa mukana", opettajien ammattijärjestön OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo toteaa MTV:lle.
Salo kertoo, että opettajat joutuvat tekemään jopa lastensuojeluilmotuksia.
"Opettajat joutuvat joskus tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, kun lapsen perushuoltoa ei saada vanhempien taholta kuntoon. Ilmoitukseen on aihetta esimerkiksi silloin, kun lapset tulevat kouluun likaisina tai valittavat nälkää", Salo sanoo MTV:lle.
Salon mukaan joiden tilanne on niin huono, että kouluruoan lisäksi muita aterioita ei ole juuri tarjolla.
"Kouluvuoden aikana ruuan puute näkyy erityisesti viikonloppujen jälkeen, kun ruoka maittaa kouluissa erityisen hyvin. Kouluruokailuilla on todella iso merkitys – monelle se voi olla ainoa kunnon ateria."

Köyhyys ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista, vaan se tuo myös tehottomuutta talouteen, kun ihmiset eivät pysty käyttämään täyttä henkistä potentiaaliansa luovaan ja tuottavaan työhön.

Köyhyys on kuitenkin - toisin kuin nykyään usein väitetään - talousjärjestelmän ongelma ja sivutuote. Nykytalous ei palkitse ahkeruudesta, vaan harvinaisista taidoista, omistamisesta ja kyynerpäätaktiikasta.

Järjestömme esittelemissä osallisuustalouden ratkaisuissa on lähdetty siitä ajatuksesta, ettei epätoivoiseen elämäntilanteeseen ajaminen ole toimiva tai oikeudenmukainen tapa motivoida ihmisiä työntekoon. Nykyisillä työmarkkinoilla merkittävä määrä ihmisiä on joko epävarmassa työtilanteessa tai työttömänä, mikä aiheuttaa tarpeetonta pahoinvointia. Ahkeruuden ja ponnistelujen johdonmukainen palkitseminen olisi asianmukaista ja reilua, mutta nykytilanne on kaukana siitä. Neuvotteluvoima, oikeat sosiaaliset verkostot, koulutustaso ja tuottavat omistukset vaikuttavat suuresti ihmisten sijoittumiseen kilpailussa työpaikoista.

Osallisuustaloudessa pyritäänkin tarjoamaan toimivia työkaluja tasavertaisten lähtökohtien toteuttamiseen, johdonmukaiseen ja reiluun palkitsemiseen sekä työttömyyden poistamiseen.

Lue myös:

Antikapitalismi Suomessa -keskustelutilaisuudet syyskuussa

Kapitalismia ja markkinataloutta on vastustettu aina. Markkinoiden vikojen paikkailu on tuottanut hyvinvointia ja innovaatioita esimerkiksi Pohjoismaissa, mutta ongelmia on runsaasti. 

Markkinatalouden ansiosta vauraus keskittyy, köyhyyttä edelleen riittää, ihmiset pakotetaan kilpailemaan verisesti ja ympäristö tuhoutuu.

Parecon Finland järjestää syyskuussa Turussa ja Tampereella keskusteluillat antikapitalismin historiasta ja antikapitalismin ongelmista, sekä mahdollisuuksista rakentaa vapaa talous ilman markkinoita. Tilaisuuksien tarkemmat tiedot:

  • Turku: Ravintola Koulu, historian luokka perjantaina 16.9. klo 20
  • Tampere: Vastavirta-klubin Yläkerta lauantaina 17.9. klo 17

Puhujina Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Tervetuloa!

Taloussanomat: Suomalaiset pankit kehittävät tahoillaan mobiilimaksamista - jarruttaa kehitystä

Maksaminen älypuhelimella yleistyy, mutta pankit kehittävät omia maksujärjestelmiään - ilman yhteistyötä, kirjoittaa Taloussanomat. Olisi sekä myyjien että ostajien kannalta etu, että järjestelmissä olisi yhtenäinen perusrakenne.

 – Ketään ei hyödytä, jos yrittäjän pitää käytännössä valita, minkä pankkien mobiilimaksamista hänen on järkevää tarjota

Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa pankit eivät tee yhteistyötä.

Omien maksujärjestelmien kehittäminen on hyvä esimerkki markkinoiden ongelmista: markkinoilla monet tahot kehittävät tuotteita ja palveluja omasta lähtökohdastaan, mutta järkevän kokonaisuuden hahmottaminen ei ole kenenkään hallussa.

Taloustieteellisesti ilmaistuna markkinat kärsivät tehottomuudesta: yhdessä paikassa keksityt edistysaskeleet eivät leviä koko talouteen. Toisin sanoen markkinataloudessa pyörä keksitään uudelleen ja uudelleen.

Toimivassa taloudessa julkisella sektorilla on aktiivinen rooli markkinoiden virheiden paikkaajana ja resurssien suuntaajana tehokkaaseen käyttöön.

Lue myös:

HS: Moderni yritys on joustava

Tamperelaisessa ohjelmistoyritys Intopalossa johtajien määrä vaihtelee tarpeen mukaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

”Organisaatiorakenteista ja innovaatioista väitöskirjansa tehneen hallintotieteiden tohtorin Jani Rajaniemen mukaan ihmisten motivaatio on hyvin korkea organisaatioissa, joissa on matala hierarkia ja ihmiset luottavat toisiinsa.”

Ratkaisu muistuttaa osallisuustalouden ideassa ehdotettuja institutionaalisia ratkaisuja, joilla pyritään takaamaan työpaikoille ja työntekijöille runsaasti sananvaltaa heitä itseään koskevissa päätöksissä.

Osallisuustalouden visiossa työpaikat saavat sisäisesti päättää toimintatavoistaan, ja esimerkiksi työntekijöillä on täysi valta päättää työnsä toteuttamisen tavoista. Työpaikkojen sisällä noudatetaan osallistuvaa demokraattista päätöksentekoa, mutta sen muoto voi luonnollisesti osallisuustaloudessa vaihdella työpaikkojen välillä, kunhan ratkaisut noudattavat omaehtoisuuden periaatetta siitä, että ihmisillä on oikeus vaikuttaa asioihin suhteessa siihen, kuinka paljon asiat koskettavat heitä.

Lue myös:

Markkinoiden ongelmat näkyvät jakamistaloudessa

Globaalin talouden asiantuntija Rana Foroohar kirjoittaa Financial Timesissa, miten jakamistalous on epäonnistunut vaurauden ja hyvinvoinnin jakamisessa mahdollisemman monen elämänlaadun parantamiseksi.

The labour markets start to resemble, as Adair Turner, chairman of the New York-based Institute for New Economic Thinking once put it to me, “a feudal marketplace in which the lord shows up each day and says, ‘I’ll take you, and you, and you’.” The labour share of the pie, which has been shrinking across the developed world for the past four decades, continues to decrease.

Foroohar peräänkuuluttaa sääntelemättömien markkinoiden ongelmien tunnustamista. Uberin työntekijät ovat kärsineet monista tällaisista ongelmista. Uberin ja monien jakamistalouden nimikkeellä kulkevien yritysten toimintamalli onkin usein monopoliaseman tavoittelua kestämättömin tavoin

Ongelmiin voidaan myös puuttua. Valtiot voivat sääntelyn avulla tarjota korjauksia moniin nykyisiin ongelmakohtiin ja luoda näin toimivampia keinoja kysynnän ja tarjonnan kohtaamiselle. 

Esimerkkinä tästä voivat olla mm. pelisäännöt Uberin kaltaisten kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen erikoistuneiden yritysten vaurauden tarkemmalle kohdentamiselle – nykyisellään ne keskittyvät liiaksi yrityksen omistajien varallisuuden kasvattamiseen ja varsinaisten työn tekijöiden vaikutusmahdollisuudet toiminnan kehittämiseen ovat olemattomat. Nämä luovat kestämättömän pohjan palvelujen kauaskantoiselle kehitykselle.

Toimittaja Vic Vaiana kirjoitti heinäkuussa samasta ilmiöstä, ja nosti Forooharin lailla myös yritysten omistusoikeudet esiin. Pelkän valtion sääntelyn avulla ei ongelmaa voida korjata. Lukuisia järkeviä parannuksia on jo kehitteillä, joita Vaiana listaa artikkelissaan. Erilaisten jakamistalouteen keskittyneiden ratkaisujen keskeisen tunnuspiirteen tulisi esimeriksi olla myös omistusten jakautuminen nykyistä tehokkaammin.

The possibilities don’t have to be so restricted however. Ride-share drivers usually already own their vehicles, so in theory they could enter the ride-share marketplace themselves. By ditching Uber’s predatory practices for a cooperative model that uses the same technology, driver-owned apps could democratize the ride-sharing marketplace, fulfilling the initial promise of the so-called sharing economy.

Todellinen osallisuus vaatii turvattua elämäntilannetta. Taloudessa harva asia on lopulta pienen ihmisjoukon yksin aikaansaamaa, vaan kaikki saavutukset rakentuvat lukuisten ihmisten panokselle. Omistusoikeuksien ja päätösvallan jakautumisen tulisi tulevaisuudessa heijastaa tätä aivan eri tavoin kuin nykyisin. Palveluiden tuottaminen nykyistä monipuolisemmin ja tehokkaammin tavoin on mahdollista. Se vaatii kuitenkin markkinatalouden ongelmien tunnistamista ajoissa, ja niiden korvaamista paremmin hyvinvoinnin jakamista painottavilla vaihtoehdoilla.

 

Eläkkeensaajien Keskusliitto: 10 000 suomalaista putoamassa köyhyyteen

Uusi Suomi uutisoi Eläkkeensaajien Keskusliiton EKL:n tiedotteesta:

– Hallituksen tekemät linjaukset kasvattavat toteutuessaan tuloeroja maassamme. Etuuksien lisäleikkauksen seurauksena köyhyysrajalla elävien määrä tulee kasvamaan ja tuon rajan alle on putoamassa lähes 10 000 ihmistä. Tämä johtaa vääjäämättä maallemme häpeällisten leipäjonojen pitenemiseen, toteaa Eläkkeensaajien Keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Kokko järjestön tiedotteessa.

Leikkauksille ei ole taloustieteellisiä perusteita. Suomen valtion rahoitusasema on lainamarkkinoilla vakaa, ja valtion velka on vielä maltillinen. Koska leikkaukset heikentävät kotimaista kysyntää, on todennäköistä, että niiden vaikutus on talouskehitykseenkin negatiivinen. Pientuloisten ahdingon kasvattaminen ei auta millään tavalla vientiteollisuuden kilpailukykyä tai työllisyyttä.

Nykyisellä talouspolitiikalla lisätään tietoisesti köyhyyttä Suomessa.

Absoluuttinen eriarvoisuus kasvanut maailmassa merkittävästi

Vuoden 2008 globaalin finanssikriisin jälkeen talouden absoluuttinen eriarvoisuus on kasvanut maailmassa merkittävästi. Tähän lopputulokseen ovat päätyneet YK-yliopiston tutkimuslaitoksen asiantuntijat Finn Tarp ja Miguel Niño-Zarazúa. He muistuttavat, että vaikka taloudellinen eriarvoisuus olisi kaventunut suhteellisessa mielessä, on tärkeää pitää mielessä, että absoluuttisia erojakaan ei pitäisi sivuuttaa – päinvastoin.

Jos positiivisen talouskehityksen mukanaan tuoma vaurauden lisääntyminen jakaantuu kaikille taloudessa suhteellisesti samanarvoisesti, voi köyhin tienata dollarin sijaan kaksi dollaria päivässä ja rikas tuhannen dollarin sijaan kaksi tuhatta dollaria päivässä. On selvää, että tällaisessa esimerkissä pidettäisiin kasvun hedelmien jakautumista epätasa-arvoisena – huolimatta siitä, että “suhteellisesti” eriarvoisuus ei olisi tilastoissa kasvanut.

Selkeää myös on, että nykytaloudelle tyypilliset tulo- ja varallisuuserot eivät ole millään tavoin oikeutettuja. Tarvitaan toimivampi talous, jossa palkitseminen perustuu ahkeruuteen, luontoa säästävään tuotantoon ja yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen.

Lue lisää: