Richard Vague: Yksityisen velan kriisi voi johtaa uuteen romahdukseen

Richard Vague, Yahoo Finance:

As of March 2014, American consumers owe $11.52 trillion in debt, an increase of 1.6% from last year. The average household owes $7,115 on their credit cards and the average indebted household owes $15,252. Americans owe $8.05 trillion in mortgages (the average mortgage debt being $152,209) and $1.08 trillion in student loan debt. When combined with corporate debts the U.S. collectively owes about $28 trillion in private debt.

“Every major crisis of our lifetime has been caused by a rapid increase of our private debt,” says Richard Vague, chair of the Governor’s Woods Foundation. “They all were a function of runaway private lending.”

People focus too much on government debt, argues Vague, when they should be attempting to quell private debt.

Sijoitusalan johtotehtävissä vuosikymmeniä toiminut Richard Vague painottaa, että nykyinen keskittyminen julkisen velan vähentämiseen on erittäin ongelmallista. Vague huomauttaa, että jokainen merkittävä talouskriisi elinaikanamme on johtunut nopeasta yksityisen velan lisääntymisestä. Taustalla on johdonmukaisesti ollut holtitonta yksityistä lainanantoa.

Vague nostaa haastattelussa esiin tilastoja Yhdysvaltojen asunto- ja opintoveloista, jotka ovat ennennäkemättömän korkealla tasolla. Hän varoittaa, että uusi talousromahdus on mahdollinen, jos yksityisen velan kupla kasvaa nykyvauhdilla.

Lue myös:

Piketty: Työllä ei vaurastu tulevaisuuden kapitalismissa

Helsingin Sanomat:

Pikettyn pääteesi on se, että maailma on menossa kovaa vauhtia kohti 1800-luvun tulonjakoa, kohti koroillaeläjien ja perijöiden yhteiskuntaa.

Tutkimuksissaan Piketty selvitti pääoman tuottojen ja talouskasvun yhteyttä.

Viimeksi kulunut sadan vuoden aikajakso, eli vuodet 1913–2012, osoittautui poikkeukselliseksi ajaksi koko ihmiskunnan historiassa. Vain silloin talouskasvu oli pääoman tuottoja nopeampaa.

Nyt ollaan Pikettyn mielestä siirtymässä tilanteeseen, jossa pääomalle saatava tuotto kasvaa taloutta nopeammin.

Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on keskittynyt työssään erityisesti tulo- ja varallisuuserojen tutkimukseen. Pikettyn uusin teos julkaistiin nyt englanniksi nimellä Capital In The 21st Century, ja julkaisu on herättänyt paljon kansainvälistä huomiota. Lukuisat arvovaltaiset taloustieteilijät eri koulukunnista ovat pitäneet Pikettyn uutta kirjaa merkkiteoksena, ja arviot teoksesta ovat kauttaaltaan olleet erittäin positiivisia.

Pikettyn analyysi kapitalismin kehityksestä tulevaisuudessa ei ole ruusuinen. Toisin kuin vapaamarkkina-ajattelun tunnettu keulahahmo Milton Friedman, Piketty ei näe syitä uskoa, että nykyiset talousrakenteet jakaisivat taloudessa tehdyn työn hedelmät kaikkien kesken. Piketty esittää laajan aineistonsa tukemana, että kapitalismi on siirtymässä uudelleen vaiheeseen, jossa menestyvät tavallisten työntekijöiden ja pienyrittäjien sijaan pikemminkin koroillaeläjät ja perijät. Toisin sanoen pelkällä ahkeruudella ja työnteolla ei nousta enää köyhyydestä keskiluokkaan, mikä oli mahdollista viime vuosikymmeninä.

Piketty näkee ensimmäisestä maailmansodasta 1970-luvulle ulottuvan ajanjakson pitkälti poikkeuksellisena historiallisena kautena, jonka toistuminen itsestään on epätodennäköistä. Tämä aikakausi on ainoa, jolloin pääoman tuotto on ollut kansantalouden kasvua alhaisempi. Toisin sanoen kansantalouksien kasvuvauhti on ollut harvinaisen suurta ja pääoman tuotto ollut suhteellisen pientä. Poikkeuksellisen ajanjakson taustalla on Pikettyn mukaan monia syitä: suuromistajien lukuisat takaiskut, markkinaromahdusten seurauksena kehitetyt hyvinvointirakenteet, pääoman tuhoutuminen maailmansodissa, verojen merkittävät korotukset sotien rahoittamiseksi (erityisesti ylemmissä tuloluokissa) sekä korkea inflaatio, joka puolestaan heikensi luotottajien yhteiskunnallista asemaa.

Pikettyn ehdottamia ratkaisuja on nostettu esiin vähemmän. Hän painottaa tulonsiirtojen merkitystä kapitalismin rakenteellisten puutteiden korjaajina. Piketty ehdottaa lähitulevaisuuden uudistuksiksi voimakasta progressiota pääomaveroihin, perintöveroa ja progressiivista tuloveroa. Huomiot ovat Suomessakin ajankohtaisia, sillä aiemmin korostuneen progressiivista kokonaisverotusta on Suomessakin siirretty asteittain kohti tasaverotusta.

Lue myös:

Guardian: Ilmansaasteet tappavat vuosittain miljoonia

The Guardian:

Air pollution kills about 7 million people worldwide every year, with more than half of the fatalities due to fumes from indoor stoves, according to a report from theWorld Health Organisation published on Tuesday.

The agency said air pollution caused about one in eight deaths and had now become the single biggest environmental health risk.

"We all have to breathe, which makes pollution very hard to avoid," said Frank Kelly, director of the environmental research group at King's College London.

Ilmansaasteet ja niiden aiheuttama kärsimys ovat yksi vakava esimerkki siitä, kuinka päästöjen näkymättömyys kaupankäynnin hinnoissa aiheuttaa nopeasti ongelmia niin ympäristölle, ihmisille kuin myös talouden tehokkaalle toiminnalle. Taloustieteilijät ovat antaneet nimen "ulkoisvaikutukset" kuvaamaan erilaisia kaupankäynnin aiheuttamia vahinkoja muille tahoille. Tämä itsessään lievä ilmaus ei kuitenkaan riitä antamaan kunnollista kuvaa tästä markkina- ja komentotalouksien yhdestä suurimmista heikkouksista.

Lue myös:

Danske Bankin ekonomisti: Yleensä ongelmat alkavat yksityisestä velasta

Taloussanomat:

– Yksityisen velkakannan kasvusta on syytä olla enemmän huolissaan (kuin julkisesta velasta). Yleensä ongelmat lähtevät liikkeelle yksityiseltä puolelta, [Danske Bankin ekonomisti] Brotherus sanoi pankin suhdannekatsauksen julkistamistilaisuudessa.

Ongelmilla Brotherus viittaa taantumien, lamojen ja pankkikriisien kaltaisiin vaikeuksiin.

Nykyisessä talouskeskustelussa ohitetaan usein se tosiasia, että maailmantalouden vaikeudet syvenivät vuoden 2008 romahduksen jälkeen. Yhdysvalloista alkanut kriisi juonsi juurensa ennennäkemättömän suuren yksityisen velan kuplan puhkeamiseen.

Eurokriisi seurasi tästä kriisistä, ja lukuisten EU-maiden talousahdinko on syntynyt rahoitusmarkkinoiden tai asuntomarkkinoiden kuplan puhkeamisen seurauksena. Nämä ovat alunperin luonteeltaan yksityisen velan kriisejä, mutta kun kuplan puhkeaminen aiheuttaa taantuman tai laman, siitä seuraa yleensä myös valtioiden lisääntyvää velkaantumista, koska taantuman seurauksena verotulot laskevat ja sosiaalimenot puolestaan kasvavat.

Julkinen sektori on myös ottanut monissa maissa hoitaakseen huomattavan määrän yksityistä velkaa erinäisten pelastuspakettien muodossa.

Lue myös:

Telegraph: Ukrainassa keinottelijat pelastetaan, kansalaisilta leikataan

Ambrose Evans-Pritchard, The Telegraph:

Ukraine has secured an emergency bail-out of up to $18bn (£10.9bn) from the International Monetary Fund to stave off imminent default but will see no debt relief and will be forced to slash spending amid dangerous civil conflict.

[…] There will be no haircuts for creditors under the deal, unlike the EU-IMF formula in Greece and Cyprus. This amounts to a bail-out for Russian state banks and Western funds accused of propping up the previous regime and for vulture funds that bought Ukrainian debt cheaply for quick gain.

Tim Ash, from Standard Bank, said: “Ukraine has been the ultimate moral hazard play and it’s cavalier to expect taxpayers to cover this.”

Arvostettu taloustoimittaja Ambrose Evans-Pritchard uutisoi Ukrainalle kehitetyn tukipaketin jyrkistä ehdoista. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tuen ehtona on, että Ukrainan velalla keinotelleet sijoittajat pelastetaan ja että tavallisten kansalaisten palveluita karsitaan rajusti.

Merkittävä osa sijoittajista on venäläisiä instituutioita ja yksityishenkilöitä, joten lännen tarjoama tukipaketti Ukrainalle näyttäisi pelastavan venäläistä eliittiä ja rankaisevan tavallisia ukrainalaisia.  

Bank of England: Pankit luovat rahaa

David Graeber, The Guardian:

In other words, everything we know is not just wrong – it's backwards. When banks make loans, they create money. This is because money is really just an IOU. The role of the central bank is to preside over a legal order that effectively grants banks the exclusive right to create IOUs of a certain kind, ones that the government will recognise as legal tender by its willingness to accept them in payment of taxes. There's really no limit on how much banks could create, provided they can find someone willing to borrow it.

Englannin keskuspankki on muuttanut radikaalisti näkemystään rahan toiminnasta. Bank of Englandin mukaan pankin myöntäessä lainan se luo lisää rahaa järjestelmään sen sijaan, että pankki yksinkertaisesti kierrättäisi asiakkaidensa talletuksia eteenpäin. David Graeber huomauttaa, että tällä havainnolla on suuri merkitys myös julkisten palveluiden rahoituksen kannalta. Jos kerran keskuspankin tehtävänä ei olekaan rajoittaa kierrossa olevan rahan määrää taloudessa, on mahdollista rahoittaa yksilöiden ja yhteisöjen tarvitsemia palveluja suoraan keskuspankista käsin. Myös suomalaisessa Raha ja talous -blogissa on useiden vuosien ajan tuotu ansiokkaasti tätä perinteisestä talousajattelusta poikkeavaa näkökulmaa esiin.

Nykyisin vallalla oleva käsitys perustuu ajatukseen, että keskuspankit rahoittavat yksityisen sektorin toimintaa, jota puolestaan valtiot verottavat kerätäkseen tulovirtoja kansalaisten tarvitsemien palveluiden rahoittamiseksi.

Julkisten palveluiden rahoittamista suoraan keskuspankkirahalla on kritisoitu sillä, että inflaatio lisääntyisi rajusti, mikä puolestaan vaarantaisi kansantalouden terveyden. Graeberin mielestä nämä huolet on osoitettu turhiksi, sillä nykyinenkään valtavan mittakaavan rahan painaminen yksityisissä pankeissa ei ole johtanut hyperinflaatioon.

Kyse on siis välttämättömyyksien sijaan valinnoista ja arvoista. Miten ja minkälaisiin asioihin varoja ja resursseja halutaan kohdentaa?

Ahokas: Valtionvelan kasvu ei aina ole taloudellinen ongelma

Jussi Ahokas, Raha ja talous:

Suomen valtion kuluvan vuoden talousarviota käsitelleessä jutussa (HS 12.1.2014) keskityttiin erityisesti valtion velkaantumiseen. Jutusta sai kuvan, että valtionvelan kasvu on yksiselitteisesti taloudellinen ongelma. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Kuten jutussa todettiin, valtionvelka muuttuu taloudelliseksi ongelmaksi silloin, kun rahoittajat kieltäytyvät lainaamasta valtioille. On kuitenkin täysin mahdollista, että tällaista tilannetta ei koskaan synny.

Esimerkiksi Japanin valtion velkasuhde (velka/BKT) on noussut yli 200 prosenttiin, eikä tästä ole seurannut taloudelle minkäänlaisia ongelmia. Pääministeri Aben johdolla Japanissa on viime kuukausina siirrytty ekspansiivisempaan finanssipolitiikkaan suuresta valtionvelan määrästä huolimatta.

Jälkikeynesiläistä taloustiedettä esittelevän Raha ja talous -blogin Jussi Ahokas purkaa mielipidekirjoituksessaan ansiokkaasti valtionvelkaan liittyviä yleisiä virhekäsityksiä. 

Tietotekniikka-alan suuryrityksillä kartellisopimukset

Mark Ames, Pando Daily:

Confidential internal Google and Apple memos, buried within piles of court dockets and reviewed by PandoDaily, clearly show that what began as a secret cartel agreement between Apple’s Steve Jobs and Google’s Eric Schmidt to illegally fix the labor market for hi-tech workers, expanded within a few years to include companies ranging from Dell, IBM, eBay and Microsoft, to Comcast, Clear Channel, Dreamworks, and London-based public relations behemoth WPP. All told, the combined workforces of the companies involved totals well over a million employees.

Alunperin tammikuussa uutisoitiin Applen ja Googlen paljastuneesta kartellisopimuksesta, jossa yhtiöt lupautuivat olla kilpailematta toistensa työntekijöistä. Tapauksesta käytävä oikeusjuttu on edennyt, ja yhtiöiden toimittamista dokumenteista on ilmennyt, että kyseisen kaltainen kartellisopimus on laajemminkin käytössä alalla. Kaiken kaikkiaan kartellisopimuksiin osallistuneiden yritysten työvoima kattaa yli miljoona työntekijää.

Tapaus on räikeä esimerkki markkinatalouden tehottomuudesta. Kun muutama suuri taloustoimija sopii keskenään palkkakatosta ja työvoiman liikkuvuudesta, modernille taloudelle elintärkeät hintasignaalit vääristyvät merkittävästi.

Työnantajilla on markkinataloudessa merkittävät kannustimet pyrkiä tämän kaltaisiin keinoihin liikevoittojen lisäämiseksi. Tapaus on myös havainnollinen esimerkki siitä, kuinka markkinatalouden kannustimet asettavat ihmisten edut vastakkain – jopa saman yrityksen sisällä.

Koska monilla keskeisillä aloilla kilpailu on korostuneen keskittynyttä, ongelma kasvaa entisestään. Suomessa ongelmaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska pienessä maassa kilpailu on erittäin keskittynyttä ja piirit ovat poikkeuksellisen pienet.

Globaalisti kehitys onkin ollut säännönmukaisesti kohti keskittyneempää yritysomistusta. Fuusiotahti ei ole hiipunut, ja tämän johdosta monet globaalit markkinat ovat selvästi heikommin kilpailtuja kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kehityksen tulisi huolestuttaa innokkaimpia markkinatalouden kannattajiakin, sillä taloustieteissä ymmärretään koulukunnasta riippumatta, että muutaman suuryhtiön oligopoli vähentää markkinakilpailua ja näin ollen heikentää taloudellista tehokkuutta.

Kehitys ei ole täysin uusi ilmiö. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten markkinoiden kilpailua tutkineen John Munkirsin mukaan jo vuonna 1980 suurimmasta osasta Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta vastasivat yritykset, jotka toimivat heikon kilpailun markkinoilla. Suuryritysten fuusiot ovat entisestään kiihtyneet 1980-luvusta lähtien. Thom Hartmannin laskelmien mukaan 2000-luvun alussa 1000 suurinta yritystä tuotti suurin piirtein 70 % Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta.

Lue myös:

Uusi osallisuustalous.fi -sivusto avattu

Pitkään valmisteilla olleet uudet sivumme on avattu. Haluamme kiittää kaikkia vapaaehtoisia tärkeästä työstä ja korvaamattomasta avusta sivuston kehittämisen eri vaiheissa. Järjestömme perustuu vapaaehtoistoimintaan, joten ilman tätä tukea projektit etenisivät merkittävästi hitaammin.  

Uuden sivuston ideoinnissa oli alusta asti tärkeänä tavoitteena luoda nopeasti lähestyttävä ja selkeä kokonaisuus osallisuustalouden ideasta, varteenotettavista vaihtoehtoisista talousnäkökulmista ja Parecon Finlandin toiminnasta. Halusimme myös, että aktiivinen blogimme on osa sivustoa sen sijaan, että lukijat joutuvat hyppimään erilliselle sivustolle ajankohtaisia tekstejä seuratakseen. Onnistuimme mielestämme näissä tavoitteissa hyvin. Hiomme sivuston yksityiskohtia jatkossakin, joten otamme erittäin mielellämme palautetta ja parannusideoita vastaan sivujen sisällöstä, käytettävyydestä ja ulkoasusta.

Kirjoitimme sivuille myös uudet tekstit, jotka johdattelevat järjestömme pääteemoihin – osallisuustalouden ideaan, markkinatalouden puutteiden osoittamiseen sekä reilun yhteistyön talouden rakentamiseen.

Mitä talous on? -tekstissä esitellään keskeisimpiä talouden käsitteitä ja vertaillaan erilaisia ratkaisuja kansantalouden järjestämisestä. Tekstissä pureudutaan myös kysymykseen siitä, mikä on reilua palkitsemista.

Osallisuustalous-tekstissä kuvaillaan idean taustoja ja erityispiirteitä. Meitä pyydetään usein kertomaan tiiviisti, mistä osallisuustaloudessa on kyse. Tämä teksti on pyrkimyksemme vastata mahdollisimman ytimekkäästi tähän kysymykseen. 

Toivomme, että uusi sivustomme rohkaisee juurille menevään keskusteluun nykytalouden ongelmista ja uuden talouden rakentamisesta.

Parecon Finlandin luento Rikhardinkadun kirjastossa ensi keskiviikkona

Parecon Finland järjestää avoimen luennon Rikhardinkadun kirjastolla ensi keskiviikkona, 19.3. kello 17.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

“Markkinoiden myytit ja osallisuustalouden mahdollisuudet” 

Luennolla tarkastellaan nykytalouden myyttejä, haitallisen talouskasvun juuria sekä markkinatalouden heikkouksia.
Markkinatalouden umpikujien rinnalle nostetaan joukko osallisuustalouden ratkaisuehdotuksia vapaan ja ekologisesti kestävän talouden perustaksi.  
Tilaisuuksien yhteydessä on ostettavissa myös taloustieteen professori Robin Hahnelin syksyllä 2012 julkaistu kirja "Kilpailusta yhteistyöhön" erikoishintaan (vain käteinen).  
Luennoitsijoina ovat Parecon Finlandin Antti Jauhiainen (pj.) ja Aki Tetri.

Kaupankäynti terveydellä ei ole ongelmatonta

Matti Apunen kaipasi Helsingin Sanomissa 11.2. julkaistussa sote-uudistusta kritisoivassa kolumnissaan suomalaiseen terveydenhuoltoon lisää kilpailua ja markkinatalouden lainalaisuuksia. Sote-uudistuksen kokonaisuuden epäselvyys ja tiedotuksen sekavuus ovat perusteltuja kritiikin kohteita. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, että markkinarakenteet sopivat huonosti terveydenhoitoon.

Terveydenhoitomarkkinat ovat poikkeukselliset. Torilla hedelmiä on helppo vertailla ja poimia parhaat kauppakassiin, mutta terveyspalveluissa vertailu on vaikeampaa. Alalla tarjontapuoli, kuten lääkäri ja sairaala, on tavallista aktiivisemmassa roolissa kuluttajien tehdessä valintojaan. Sairas ihminen ei yleensä ole taloustieteen oppikirjojen kuvailema rationaalinen toimija, jolla on runsaasti energiaa vertailla eri toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä.

Yrityksillä on merkittävä vaikutusvalta myymiensä palvelujen kysyntään, sillä potilailla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kyseenalaistaa hoidossa saamiaan suosituksia. Kaupankäynti perustuu pitkälti luottamukseen lääkäriä ja yritystä kohtaan, mikä poikkeaa selvästi perinteisestä markkina-asetelmasta. Terveyspalveluissa ei myöskään ole muun kaupankäynnin tapaan takuuta tai palautusoikeutta.

Lisäksi terveydenhoitomarkkinat kärsivät kilpailun puutteesta, mikä heikentää niiden toimivuutta. Toimiva kilpailuasetelma on tunnetusti vaikeaa saavuttaa Suomen kaltaisilla pienillä markkina-alueilla, ja vaikka tässä onnistuttaisiinkin, usean toimijan pirstaleinen pelikenttä päällekkäisine palveluineen on vaikeasti hahmotettava.

Yritysten kannustimetkin ovat ristiriitaiset. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito on huonoa liiketoimintaa, sillä katteet ovat alhaiset ja hoidon tepsiessä asiakas ei enää palaa. Yrityksen kannattaakin kaupata monimutkaisempia operaatioita ja tutkimuksia, joissa on paremmat katteet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa niitä teetetään potilaille enemmän kuin Euroopassa. Hoidon määrä ei kuitenkaan ole kulkenut käsi kädessä hoidon laadun kanssa. Yhdysvaltalainen yksityiseen sektoriin nojaava terveydenhuolto on kansainvälisissä vertailuissa korostetun kallista ja heikkotasoista, kun taas eurooppalaiset julkiset järjestelmät ovat säännöllisesti kärkisijoilla.

Yksityiset sairausvakuutukset lisäävät päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa, sekä välillisesti hoidon kustannuksia. Työterveydenhuolto on puolestaan erittäin kannattavaa liiketoimintaa, koska työssäkäyvät asiakkaat ovat valtaosin terveitä. Tämä yksityinen järjestelmä ymmärrettävästi kukoistaa markkinamittarein, koska sen ulkopuolelle jäävät keskimäärin kalleimmat asiakkaat – kroonisesti sairaat, työttömät ja vanhukset.

Eri maiden ratkaisuja vertailtaessa on tullut selväksi, että kilpailuun perustuva terveydenhuolto ei tuota toivottuja lopputuloksia. Pohjoismaissa kaukonäköisesti toteutettu julkinen terveydenhuolto on osoittautunut tehokkaaksi järjestelmäksi. Suomalaista terveydenhuoltoa tuleekin kehittää huolellisesti ja muiden maiden virheistä oppien.

Lue myös:

Parecon Finlandin avoimet luennot keväällä 2014

Parecon Finland järjestää jälleen keväällä 2014 avoimia luentoja Helsingin kirjastoissa.

Ensimmäinen luento on jo ensi keskiviikkona, 5. maaliskuuta, Kallion kirjastossa. Tervetuloa!

“Markkinoiden myytit ja osallisuustalouden mahdollisuudet”  
Luennolla tarkastellaan nykytalouden myyttejä, haitallisen talouskasvun juuria sekä markkinatalouden heikkouksia. 
Markkinatalouden umpikujien rinnalle nostetaan joukko osallisuustalouden ratkaisuehdotuksia vapaan ja ekologisesti kestävän talouden perustaksi.  
Tilaisuuksien yhteydessä on ostettavissa myös taloustieteen professori Robin Hahnelin syksyllä 2012 julkaistu kirja "Kilpailusta yhteistyöhön" erikoishintaan (vain käteinen).  
Luennoitsijoina ovat Parecon Finlandin Antti Jauhiainen (pj.) ja Aki Tetri.
Kevään 2014 luennot Helsingin kirjastoissa:

Kallion kirjasto keskiviikko 5.3. kello 17 

Rikhardinkadun kirjasto keskiviikko 19.3. kello 17 

Kontulan kirjasto keskiviikko 9.4. kello 17 

Käpylän kirjasto torstai 24.4. kello 17 

Guardian: Euroopan tyhjiin asuntoihin majoittaisi mantereen kodittomat kahteen kertaan

More than 11m homes lie empty across Europe – enough to house all of the continent's homeless twice over – according to figures collated by the Guardian from across the EU.
Euroopassa on tyhjillään valtavasti asuntoja. Asuntoja on noin kaksi kertaa yhtä paljon kun Euroopassa on asunnottomia. 

Merkittävä osa asunnoista on rakennettu 2000-luvun alun taloudellisen nousukauden aikana, mutta talouden romahduksen takia asuntoja ei ole välttämättä edes koskaan käytetty.

Guardianin uutinen on käytännön esimerkki siitä, kuinka käytännön kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen on markkinatalouksissa usein ongelmallista, ja yhteiskunnan resursseja käytetään monesti tuhlailevalla ja lyhytnäköisellä tavalla. 

Lue myös:

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen: "Kehityskeskustelut eivät kehitä"

Yle:
Raha antaa onnea vain lyhytaikaisesti, toteaa Pohjolan lääkäripäivillä Oulussa puhunut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen. Palkankorotuskin vain luo odotuksia seuraaville korotuksille. Poikkeuksena on selvään palkkakuoppaan juuttuminen, mikä koetaan epäoikeudenmukaisuutena. 
– Raakaa puhetta, mutta bonukset hyvälle työntekijälle eivät enää paranna tulosta. 
– Kannustuspalkkioilla pitäisi motivoida huonoja työntekijöitä. Silloin yrityksen tulos paranisi, professori lataa. 
Vuotuiset kehityskeskustelut ovat professorin mielestä suorastaan absurdeja, eivätkä lisää onnellisuutta.
Työelämän laadun kannalta olisi tärkeää, että ihmisillä olisi vaikutusmahdollisuuksia myös työelämässä ja palkitseminen olisi oikeudenmukaista. Ahkeruudesta palkitseminen ja aidot vaikutusmahdollisuudet kannustaisivat työntekoon ja parantaisivat työtyytyväisyyttä. 

Osallisuustalouden ratkaisut ovat perusteellinen esimerkki siitä, miten talous voisi perustua oikeudenmukaiselle palkitsemiselle ja demokraattisille työpaikoille.

Lue myös:

Yle: Yksi mittari ei riitä kertomaan julkisen talouden kokoa

Yle:
Suomen julkisen sektorin kokoa on alkuvuodesta päivitelty maan johtoa myöten. Yksi mittari ei kuitenkaan riitä kertomaan, miten iso Suomen julkinen talous on – tai onko se paisunut kestämättömän suureksi. 
[…] Yksinkertaisin mittari julkisen sektorin koon selvittämiseksi lienee kuitenkin työntekijöiden määrän tarkastelu. Vuonna 2012 Suomessa 24,3 prosenttia kaikista työllisistä oli julkisen sektorin palveluksessa. 
Kunnille on tullut lisää tehtäviä esimerkiksi koulutuksessa ja terveydenhuollossa, mikä on kasvattanut julkisen sektorin työntekijöiden määrää 1970-luvulta tähän päivään. Suurimmillaan suhdeluku kävi kuitenkin lamavuonna 1994, jolloin julkinen sektori työllisti Suomessa 26,9 prosenttia kaikista työllisistä. Viime vuosina luvussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Lue myös:

HS: Näin työnantaja velvoittaa palkattomiin ylitöihin

"Ekonomeille tämä on aivan arkipäivää", sanoo Suomen Ekonomiliitto Sefen asiamies Kosti Hyyppä. 
"Työnantaja sanoo harvoin suoraan, että 'jää palkattomiin ylitöihin', koska se on laitonta. Sen sijaan työnantaja voi määritellä työtehtävät sellaisiksi, että niistä ei suoriudu normaalissa työajassa, tai ilmoittaa, että ison projektin deadline onkin viikon kuluttua", Hyyppä jatkaa.
Työtä tekevien mahdollisuus päättää työtehtävistään ja heidän asemansa suhteessa työn tarjoajiin ja sen toteuttamisesta päättäviin on yksi tarkastelemisen arvoinen seikka kaikissa talousjärjestelmissä.

Lue myös:

"Rakenneuudistukset" – tie huonoon työelämään?
New York Times: Toistasataa kuollutta ompelimon tulipalossa
The Economist: Korkeampi minimipalkka saattaa parantaa työllisyyttä ja nostaa palkkoja

Ympäristökatastrofi on nykyrakenteissa väistämätön

Nykyinen talousjärjestelmä on kestämätön. Hiilidioksidipäästöjä ja jätettä tuotetaan liikaa. Energiaa sekä luonnonvaroja kulutetaan kestämättömästi. Maapallosta ollaan tekemässä elinkelvotonta, koska talouden rakenteet ovat kyvyttömiä ottamaan huomioon ihmisille ja luonnolle tuotannosta koituvia haittoja. Hintasignaalien puutteellisuus  tuotannon ympäristöhaittojen huomioimisessa ja taloutta koskevan päätösvallan monopolisoituminen keskittyvän varallisuuden myötä kasvattavat ongelmia entisestään. Toisin sanoen talous ei kykene reagoimaan ihmisten tarpeisiin ja ympäristöongelmiin riittävästi, vaan sitä leimaa lyhytnäköisyys ja yhteisen hyvän jääminen pelkkien korupuheiden varaan.

Olennainen kysymys kuuluukin: missä on ongelma, ja miten rakennetaan tulevaisuudessa parempaa?

Eroon nykyrakenteista ja -ajattelumalleista

Kestämättömiä talousrakenteita on monella yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi Euroopan unionin tavoitteet, jotka asettavat markkinoiden vapauttamisen ja tuottavuuden kasvattamisen etusijalle, jättävät ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset toissijaisiksi. EU-maat ovat profiloituneet ilmastoneuvotteluissa huomattavasti vastuullisempina osapuolina kuin esimerkiksi Yhdysvallat, mutta myös Euroopassa talouskehitys on ympäristön kannalta kestämätöntä.

Euroopan unionin asteittainen purkaminen saattaa olla edessä, kuten monet kommentaattorit ovat esittäneet, siitäkin syystä, ettei ekologiselle muutokselle ole tilaa nykyisessä yhdentymisprojektissa. Nykymuotoisen, markkinatalouden ongelmille sokean, jäykkää parlamentarismia pönkittävän unionin sijaan tarvitaan yhdentymistä, joka asettaisi keskiöön sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden - unohtamatta ihmisten vapautta.

Lisäksi nykyään keskitytään liiaksi vaillinaisiin mittareihin, kuten bruttokansantuotteeseen. Poliittinen johto ja elinkeinoelämä uskovat yhä sokeasti nykymuotoiseen talouskasvuun, vaikka on selvää, että bruttokansantuote mittaa hyvinvoinnin sijaan tuotettujen asioiden rahallista arvoa.

Liian usein talouden kasvua pidetään synonyyminä talouden kehittymiselle. Samoin talouden kehitys rinnastetaan yhteiskunnan kehitykseen. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia. Kun tavoitteet ovat epäselviä tai suoranaisesti vääriä, ei ainoastaan jätetä tekemättä oikeita asioita, vaan voidaan tehdä myös suoranaisesti haitallisia asioita.

Baumolin tauti ja väärät lääkkeet

Tarpeellinen esimerkki nykyrakenteiden ja –ajattelumallien ongelmista on myös niin kutsuttuun Baumolin tautiin liitetyt oletukset. Baumolin taudilla viitataan siihen, kuinka palvelutyövaltaisen julkisen sektorin näennäisen heikko tuottavuus tuo jatkuvasti painetta veronkorotuksiin, ja ajaa näin hyvinvointivaltiota kriisiin.

Palvelusektorin tavaratuotantoa heikempi tuottavuuskehitys ei kuitenkaan tarkoita hyvinvointivaltion välttämätöntä loppua, vaikka monet haluavat asian näin esittää. Se, että palvelut näyttävät kalliilta, tarkoittaakin tosiasiassa vain sitä, että ne ovat ihan yhtä halpoja kuin ennen, mutta tavarat ovat halventuneet enemmän.

Kuten tutkija Elina Aaltio toteaa: “[Palvelujen hidas tuottavuuskehitys] saa palvelut ehkä näyttämään kalliilta, mutta tosiasiassa niihin on varaa.”

Ekologisen kriisin keskellä oleellista olisikin kiinnittää huomiota juuri tähän muutokseen. Aaltio jatkaa:

“Ongelmana sen sijaan on tavaratuotannon nopea tuottavuuskehitys, jonka ansiosta meillä on yhä enemmän varaa ympäristön ja turvallisuuden kannalta kestämättömään kulutukseen.”

Markkinatalouden vinoutuneet rakenteet

Vakavimmat esteet ekologisesti kestävälle taloudelle ovat markkinatalouden pelikirjassa. Ulkoisvaikutukset ovat yksi markkinatalouksia tunnetusti vaivaava vakava ongelma. Markkinatalouksissa on vähän mahdollisuuksia ottaa huomioon sitä, mitä vaikutuksia tuotannolla tai kulutuksella on muihin ihmisiin kuin myyjään ja ostajaan. Huomiotta jäävät myös tulevat sukupolvet ja ympäristötuhot. Ongelma korostuu mitä enemmän taloutta rakennetaan ihmisten tasavertaisen osallisuuden sijaan markkinatalouden varaan.

Talvivaara on hyvä esimerkki markkinatalouden kyvyttömyydestä mitata ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille elintärkeitä asioita. Talvivaaran tapauksessa tuotannon aloittamisesta päättivät ihmiset jotka eivät joudu kärsimään Talvivaaran ympäristövahingoista. Haitallisesta tuotannosta aiheutuva reaalinen, inhimillinen tai ekologinen hinta ei näy millään muotoa siinä laskutoimituksessa, kun omistajat miettivät, kannattaako louhintatoimintaa aloittaa.

Ulkoisvaikutusten vinoumat toimivat molempiin suuntiin. Esimerkiksi joukkoliikenteen hyvät puolet, kuten vähempi parkkipaikkojen tarve, kaupunkien parempi ilmanlaatu tai useammalle ihmiselle mahdollistunut liikkuminen, eivät näy joukkoliikenteen halvempana hintana markkinoilla.

Markkinaintoilijat sivuuttavat ulkoisvaikutusten ongelmat järjestelmällisesti. Kenties ongelmaa väistellään sen merkittävyyden vuoksi – keskustelu ulkoisvaikutuksista paljastaa nopeasti sen, että markkinoilla tehdään, ei ainoastaan epädemokraattisia, vaan myös haitallisia päätöksiä ihmisten ja luonnon kannalta.

Ympäristön, tehokkuuden ja tasa-arvon kannalta olisi myös tärkeää, että yksityistä kulutusta korvataan julkisella kulutuksella silloin kun se on toimivampi ratkaisu. Toimivien vuokrausjärjestelmien kehittäminen esimerkiksi sähköautoille ja yhteisten toimintatilojen ja varusteiden hankkiminen taloyhtiöihin ovat käytännön esimerkkejä yhteisöllisestä kuluttamisesta. On kaikkien kannalta järkevämpää investoida resursseja yhteiseen prameaan leikkipuistoon tai naapuruston lehti -tai kuntosaliin. Näin luonnonvaroja käytetään vähemmän ja ihmiset hyötyvät niistä enemmän. Markkinatalous tekee yksityisestä kuluttamisesta tunnetusti helppoa, mutta julkisesta kulutuksesta erittäin vaivalloista.

Suuntaviivoja paremmalle taloudelle

Minkälainen olisi parempi talous? On selvää, että toimivat talouden rakenteet tarjoavat työtä ja toimeentuloa kaikille. On selvää, että kunnon taloudessa ei tuijotettaisi yksisilmäisesti markkinamittareita, jätettäisi ulkoisvaikutuksia huomiomatta, eikä keskityttäisi ainoastaan tällä tavoin määritettyihin talouden kasvulukuihin. Selvää on myös se, että talouden tulisi lähteä liikkeelle konkreettisista talouden resursseista. Luonto asettaa tiukat reunaehdot taloudelliselle toiminnalle, eikä niitä voida ylittää. Sen on oltava taloudellisen toiminnan lähtökohta, ei jälkikäteen neuvoteltava sivuseikka.

Uusi talous voi nähdä myös keinotekoisen yksityinen-julkinen –vastakkainasettelun yli, ja se voi keskittyä vastaamaan ihmisten tarpeisiin niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. Talous voi kerskakulutuksen sijaan kannustaa palveluiden tuotantoon ja kulutukseen sekä vapaa-ajan lisäämiseen.

Toimivassa taloudessa ihmiset ovat aktiivinen osa tuotantoa ja kulutusta, ja he voivat tuoda esille muiden toimien vaikutukset omaan elämäänsä ja päinvastoin.

Osallisuustalouden rakenteelliset ehdotukset ovat keskustelun avaus tiellä kohti uutta taloutta. Talouden demokraattisessa suunnittelussa markkinatalouksille ominainen haitallinen kilpailu ja luonnonvarojen tuhlaus voidaan korvata asteittain tasavertaisella yhteistyöllä, rakentavalla kilpailulla ja ekologisesti kestävillä investoinneilla. Talouden demokraattinen suunnittelu tarjoaakin hyödyllisiä työkaluja ihmisten taloudellisen vapauden lisäämiseen sekä ympäristön hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Lue myös:

Miksi talous kannustaa ympäristön turmelemiseen?
Robin Hahnel: Talouskasvusta
Olli Tammilehto: Elämän jatkumiseen ei ole varaa nykytaloudessa

Markkinoilla myytävä ruoka mitä sattuu

The Guardian:
Consumers are being sold food including mozzarella that is less than half real cheese, ham on pizzas that is either poultry or "meat emulsion", and frozen prawns that are 50% water, according to tests by a public laboratory. 
The checks on hundreds of food samples, which were taken in West Yorkshire, revealed that more than a third were not what they claimed to be, or were mislabelled in some way. 
Kolmannes markkinoilla myytävistä elintarvikkeista ei sisältänyt sitä, mitä luvattiin, kirjoittaa The Guardian. Guardianin siteeraaman West Yorkshiressa tehdyn tutkimuksen mukaan kuluttajille myydään muun muassa mozzarellaa, jossa alle puolet on oikeaa juustoa, tai laihdutukseen sopivaa yrttiteetä, jossa oli yrttien ja teen sijaan glukoosijauhoa, jota oli terästetty myynnistä poistetulla laihdutuslääkkeellä.

Julkiseen sektoriin kohdistuvien leikkauksien takia viranomaisilla on yhä pienemmät resurssit tarkastella markkinoilla myytävän ruoan laatua.

Lue myös:


HS: Joka viides tinkii ruoka- ja lääkemenoista rahapulan vuoksi

HS:
Joka viides suomalainen eli noin miljoona ihmistä on tinkinyt ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissä käynnistä rahapulansa vuoksi, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore tutkimus. 
Joka kymmenes on pelännyt, että ruoka loppuu ennen kuin he saavat lisää rahaa. 
"Absoluuttinen köyhyys Suomessa yllättää karuudellaan", sanoo THL:n kehittämispäällikkö Risto Kaikkonen.
Lue myös: