Talouselämä: Varakkain kymmenesosa suomalaisista omistaa jo 47 prosenttia kaikesta varallisuudesta

“Rikkain 10 prosenttia suomalaisista omistaa kasvavissa määrin suurimman osan kaikesta kotitalouksien nettovarallisuudesta.

Tilastokeskuksen [...] kotitalouksien nettovarallisuutta käsittelevästä tilastosta selviää, että rikkaimman väestön osuus nettovarallisuuden kokonaismäärästä on kasvanut ainakin vuodesta 1994. Silloin varakkain kymmenesosa omisti 39,2 prosenttia kaikesta nettovarallisuudesta. 2016 osuus oli kasvanut 46,8 prosenttiin. Kokonaisosuus varallisuudesta on siis kasvanut selkeästi kaikista rikkaimmilla.

Samalla muiden, kuin rikkaimman kymmenesosan, osuus kaikesta nettovarallisuudesta on vastaavasti vähentynyt.”

Varakkuus keskittyy Suomessa maan rikkaimmille entistä enemmän, uutisoi Talouselämä.

Myös globaalisti varallisuus keskittyy entistä enemmän. Varallisuuden ja tulojen epätasa-arvo on vakava globaali ja yhteiskunnallinen ongelma. Taloudellinen epätasa-arvo johtaa mahdollisuuksien epätasa-arvoon, heikentää talouden tehokkuutta ja vähentää ahkeruudesta palkitsemista. Epätasa-arvo rapauttaa myös demokratiaa.

Poliittiset päätökset ovat olleet edesauttamassa taloudellisen epätasa-arvon kasvua viime vuosikymmeninä. Varallisuuden epätasaisen keskittymisen taustalla on kuitenkin politiikan lisäksi myös  markkinatalouden rakenteet. Niin kauan kun markkinatalouden lainalaisuudet määrittävät talouselämää, niin kauan varallisuus keskittyy rikkaille, poliittisesti vaikutusvaltaisille henkilöille tai henkilöille, joilla on harvinaisia ja paljon kysyttyjä taitoja.

Voidaan siis sanoa, että taloudellinen epätasa-arvo on aito ongelma.  Tästä syystä on tärkeää ylläpitää ja edistää hyvinvointivaltion rakenteita. Markkinataloutta korjaavien poliittisten ratkaisuiden rinnalla on tarkasteltava, minkälaiset talouden instituutiot olisivat lähtökohtaisesti oikeudenmukaisempia ja kestävämpiä kuin markkinatalouden puutteelliset ratkaisut.

Lue myös:

 

Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumni: Facebook rikkoo kaiken

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkisen kirjoitus Facebookin aiheuttamista ongelmista ja niiden ratkaisuista on kuunneltavissa Mäkisen lukemana Yle Areenassa. Tekstin voi myös lukea ohesta.

Facebook rikkoo kaiken

Facebook julisti vuonna 2011 “tuovansa meidät kaikki lähemmäs toisiamme”. Kuluneiden vuosien aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että Facebook tuo mukanaan muutakin kuin auvoista, digitaalista yhdessäoloa. Palvelu on addiktoiva, haitallinen mielenterveydelle, vie kansalaisilta yksityisyyden ja uhkaa demokratian toimivuutta.

Monille teknologia-alaa seuraaville kehitys ei ole tullut yllätyksenä. Yritys ylpeilee agressiivisilla otteillaan. Pääkonttorin seinälle maalattiin alkuaikoina iskulause “etene vauhdilla ja riko paikkoja”.

Se ei ollut pelkkää uhoamista. Psykologiset tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Facebook lisää riittämättömyyden tunnetta ja ahdistuneisuutta, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Instagram kuuluu samaan konserniin ja sen vaikutukset ovat vielä rajumpia. Käynnissä on historiallinen ihmiskoe.

Facebookilla on erityisen synkkä historia salakavalassa urkinnassa. Se kerää käyttäjiltään puhelutietoja, seuraa heidän nettikäyttäytymistään Facebookin ulkopuolella ja on pyrkinyt hankkimaan Yhdysvalloissa sairaaloista potilaiden terveystietoja.

Facebookin ymmärtämiseksi on perehdyttävä raha-asioihin. Miten on mahdollista, että ilmaisia palveluja tarjoavan yrityksen markkina-arvo on 375 miljardia euroa? Ja kuinka sen perustaja voi olla maailman viidenneksi rikkain?

Bisneksen ytimessä ovat miljardeista käyttäjistä muovatut profiilit, joiden perusteella mainostajat ostavat mainostilaa enemmän kuin koskaan. Kohderyhmät ovat tarkasti rajattuja, koska Facebook tietää aktiivisista käyttäjistään iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, perheenjäsenet, ystävät, harrastukset ja ostoshistorian.

Palvelu suunnitellaan syystäkin addiktoivaksi. Mitä pidemmäksi aikaa käyttäjän silmäpari saadaan liimattua ruutuun, sitä enemmän Facebook näyttää mainoksia ja tekee tulosta.

Ekonomistitkin ovat huolissaan. Facebook on päässyt monopoliasemaan ostamalla nopeammin kasvavia haastajia, kuten Instagramin ja WhatsAppin. Jättiläinen kahmii valtaosan netissä tapahtuvasta kommunikaatiosta itselleen ja hidastaa samalla alan kehitystä.

Usein ratkaisuksi tarjotaan boikottia. Sitä kannattaa kokeilla. Ryhdy kesäkuuksi Facebook-lakkoon, ja katso miten voit vieroituksen jälkeen. Tutkimusten mukaan olosi paranee.

On kuitenkin naiivia odottaa, että kaikki ongelmat korjaantuisivat spontaanilla joukkopaolla. Facebookin monopoli on hajoitettava ja sille on laadittava uudet tiukemmat säännöt.

Räikeitä väärinkäytöksiä voidaan estää asettamalla EU:n tietosuojauudistuksen kaltaisia pelisääntöjä. Esimerkiksi mainoksia varten kerättyjä tietoja ei pitäisi saada käyttää kuukautta pidempään. Nykyään kerätään ja säilytetään kaikki.

Facebook on myös purettava pienempiin paloihin, jotka kilpailisivat keskenään. Muillakin aloilla huolehditaan lainsäädännöllä siitä, ettei kilpailu keskity liikaa. Asiakas voi siirtää matkapuhelinliittymän ja pankkipalvelut toiseen yritykseen, jos nykyinen ei miellytä. Facebookissa tämä ei ole mahdollista. Euroopan unioni voi sen vaatia.

Tämän lisäksi Facebookin datapankki, joka vuotaa kuin seula ja joka on helpottanut esimerkiksi kansalaisten vakoilua, tulee korjata siirtämällä se julkiseen hallintaan. Valtioilla tai yrityksillä ei saisi olla suoraa pääsyä ihmisten tietoihin. Tämä voidaan varmistaa jämerällä sääntelyllä. Systeemi toimisi koulu- ja terveystietorekisterien tavoin – demokraattisessa ohjauksessa ja vahvojen salausten suojassa.

Yhteisen pohjan päälle voi kehittää erilaisia sovelluksia, joista asiakas valitsee itselleen mieluisen. Osa näistä voisi olla julkisia tai käyttäjien itsensä omistamia. Malli toimii. Se on käytössä muun muassa HSL:n Reittioppaassa.

Epidemia on ehtinyt levitä laajalle. Facebook ei ole yksin bisnesmallinsa kanssa. Internetin WWW-järjestelmän kehittäjä Tim Berners-Lee uskoi pitkään siihen, että verkon yhdistämä ihmiskunta kykenee ennennäkemättömiin edistysaskeleisiin. Nyt hän pitää kaikkia alan suuryrityksiä syypäinä kasvavaan ahdinkoon.

Paikkojen rikkomisen on loputtava. Aloitetaan Facebookista.

Ympäristöprofessori Linnanen: Kulutamme itsemme kuoliaiksi

Ympäristöprofessori Lassi Linnanen toteaa Helsingin Sanomien haastatelussa, että talousjärjestelmämme tuhoaa maapallon elinvoimaisuuden.

“Talouden materiaalivirta ei voi loputtomasti kasvaa. Se on luonnonlakien vastaista. Silti se otetaan kaiken lähtökohdaksi.”

Markkinatalouden vahvuutena pidetään tarkkaa hinnoittelua, joka tekee kaupasta sujuvaa. Ympäristön kuormittamisessa hintoja ei ole lainkaan, minkä takia saastuttaminen kannattaa. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöistä ei ole tarvinnut maksaa yhtään mitään. Tämä on kannustanut ympäristön turmeluun ennennäkemättömässä mittakaavassa, ja auttanut luomaan ekologisesti täysin kestämättömän kuluttamisen kulttuurin.

Linnanen painottaa, ettei ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristötuhojen lieventäminen tarkoita sitä, että on muutettava luolaan. Kaukomatkailun ja lihansyönnin vähentämisellä pienentää jo merkittävästi omaa ympäristörasitusta.

Yksilöiden valintoja tärkeämpää on kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan politiikkaan ja yritysten toimintaan. Niin kauan kuin taloudessa kannustetaan kerskakulutukseen ja päästöjen lisäämiseen, talous ei muutu ekologisesti kestävämmäksi.

Parecon Finlandin Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjassa Hyvinvointivaltion vastaisku esitellään ideoita, miten hyvinvointivaltiota voidaan viedä entistä pidemmälle tulevaisuudessa.

Helsingin Sanomat: Epäsuhta palkkion ja vaatimusten välillä myrkyttää työnteon

Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka työn palkitseminen vaikuttaa motivaatioon ja stressiin:

“Epäsuhta työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien välillä yhdistyi tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin.

”Näiden kahden stressitekijän yhdistelmä lisäsi työkyvyttömyyseläkkeiden riskiä kaksinkertaiseksi. Nämä olivat merkittävimmät riskitekijät”, Juvani sanoo.”

Esimerkeissä puhutaan jopa masennuksen ja työkyvyttömyyden kaltaisista seurauksista. On selvää, että työn palkitseminen vaatii uudelleenajattelua, sillä räikeä tuurin, omistusten ja etuoikeuksien palkitseminen tuhoaa mahdollisuudet toimivaan talouteen ja vapaan yhteiskunnan edistämiseen.

Lisää luettavaa palkitsemisesta:

Yksinkertainen taloustiede ei auta ymmärtämään työmarkkinoita

“Now, Kevin Rinz and John Voorheis, a pair of researchers from the U.S. Census Bureau, have an even more comprehensive study with even more detailed evidence. Looking at data on individual earners from 1991 through 2013 — a very long time period — the authors take careful account of factors like mobility and transitions into and out of the labor force. They find that minimum-wage increases tend to raise incomes for people at the bottom of the distribution, and that the effect doesn’t fade with time. Meanwhile, they find that the probability of people losing their income entirely — i.e., unemployment or dropping out of the labor force — isn’t significantly affected by minimum-wage increases.”

Yksinkertainen taloustiede ja sen yksinkertaistetut opit kysynnästä ja tarjonnasta eivät juuri kerro todellisesta taloudesta ja työmarkkinoista, kirjoittaa Noah Smith.

Usein taloustieteilijät esittävät työmarkkinat yksinkertaistetusti markkinoina, jossa matalimpien palkkojen nostaminen aiheuttaa työttömyyttä. Saman ajattelutavan mukaan työttömyyttä poistetaan laskemalla matalimpia palkkoja ja jopa luomalla matalapalkkaisia töitä.

Tarkastelu on kuitenkin mekaanisen yksioikoinen, eivätkä empiiriset tutkimukset tue väitettä. Usein väitteet tuntuvatkin olevan taloustieteeksi puettua poliittista vaikuttamista.

Lue myös:

"Hyvinvointivaltion vastaisku" Maailman kirjat -tapahtumassa

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen keskustelevat kirjastaan "Hyvinvointivaltion vastaisku" sunnuntaina 27.5. Rautatientorilla Maailman kirjat -tapahtumassa. Tervetuloa!

Kuvittele tulevaisuuden Suomi, jossa yksilöiden vapaus ja luova potentiaali ovat arvossaan. Hyvinvointivaltio iskee vastaan vapaudella ja demokratialla. Tulevaisuuden näkymässä yritykset ovat demokraattisia, vapaa-aikaa on enemmän ja poliitikkojen sijaan asioista päättävät kansalaiset. Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirja Hyvinvointivaltion vastaisku on avaus siitä, miten nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Haastattelija Teemu Matinpuro.

Keskustelun kieli on suomi, ei tulkkausta.

Tutkimus: Köyhyys vaikeuttaa päätösten tekemistä

Köyhyys on myrkkyä aivoille. Se on sitä erityisesti pienille lapsille, mutta myös aikuisille köyhyys tekee hallaa. Kasvava tutkimustieto köyhyydessä elämisen vaikutuksista valaisee sitä, miten köyhyys tuottaa jatkuvaa stressiä ihmiselle. Kun kaikesta on pulaa, ovat yksinkertaisetkin päätökset aina vaikeita punnitsemisen tilanteita. Ostanko nyt tiskikonetabletteja, mutta lapsille ei ole varaa ostaa elokuvalippua? Tankkaanko vihdoin autoon bensaa tarkastukseen pääsemiseksi, mutta sitten ei ole varaa pesukoneen korjaukseen?

Alice Waltonin artikkeli kokoaa viimeaikaista tutkimustietoa aiheesta, jota blogissammekin on käsitelty vuosien ajan. Myös Suomessa köyhyys on arkipäivää satojentuhansien ihmisten elämässä.

Lue myös:

Tekesin ex-pääjohtaja: valtiolla ratkaiseva rooli tuottavuuden kasvattamisessa

“Näköalapaikalta asioita pitkään seuranneen Veli-Pekka Saarnivaaran näkemys Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tilasta on karu.

Suomessa on hänen mukaansa unohdettu, että valtiolla on ratkaiseva rooli tuottavuuden kasvattamisessa. Pelkästään yritysten varaan sitä ei Saarnivaaran mukaan voi jättää.

Tuottavuuden kasvu luo talouskasvua. Se taas on hyvinvointivaltion olemassaolon kannalta aivan olennaista.”

Taloudellinen vauraus ei rakennu markkinoilla, vaan valtion rooli on tärkeä markkinavirheiden paikkaajana. Taloustieteilijä Mariana Mazzucato on tuonut tukimuksissaan esille, kuinka rohkeimmat riskit ja uraauurtavimmat läpimurrot innovaatioiden saralla tehdään yksityisen sektorin sijaan julkisella sektorilla.

Jos ei ole ymmärrystä siitä, kuinka taloudessa rakennetaan kestävää vaurautta, otetaan markkinahuuman vallassa helposti askeleita väärään suuntaan. Tästä on valitettavasti osoituksia myös Suomessa, missä on otettu askeleita väärään suuntaan myös innovaatiopolitiikan alalla.

Lue myös:

Talouselämä: Köyhien elinkustannukset kallistuvat nopeammin kuin muiden

“Köyhyysrajalla elävillä on ollut 2000-luvulla puolisen prosentti­yksikköä nopeampi vuosi-inflaatio kuin muilla, kertoo Tieto&Trendit.

Pienituloisten inflaatio eli kuluttajahintojen nousu näyttää olevan voimakkaampaa kuin muilla kansalaisilla.

Niin sanotun “kohtuullisen minimin” mukaan kuluttavien ihmisten elin­kustannukset ovat nousseet viime vuosina nopeammin kuin kuluttaja­hintaindeksi, Olli Savela laskee Tilastokeskuksen Tieto&Trendit-blogissa.

Kohtuullisella minimillä tarkoitetaan Savelan mukaan kulutus­tasoa, jolla ihminen tulee toimeen, voi yllä­pitää terveyttään ja kokee voivansa osallistua yhteis­kunnalliseen toimintaan. Se kertoo, paljonko rahaa tarvitaan arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen.”

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen ja Antti Jauhiainen espanjalaisen El Confidencial -taloussivuston haastattelussa

Espanjalainen El Confidencial -talouslehti haastatteli Parecon Finlandin Antti Jauhiaista ja Joona-Hermanni Mäkistä liittyen uutisiin siitä, ettei perustulokokeilua jatketa sen ensimmäisen vaiheen jälkeen. Toimittajan kysymykset ja Jauhiaisen ja Mäkisen kokonaiset vastaukset voi lukea alta.

1. What do you think about the decision of stopping the program?

Although it has garnered lots of attention and praise, the Finnish experiment has been an example of how not to conduct a universal basic income trial. Universal basic income can only succeed if the research effort is sustained and widespread. The experiment should have followed the original plans designed by Kela researchers, who called for the expansion of the program, which the government decided not to do.

That the government was not fully behind this experiment from the start should have been apparent to many, because the government was simultaneously pushing for cutting the existing benefits and adding surveillance and control of the unemployed.

2. Some criticize that the trial was too small and only included unemployed people. Which is your opinion?

This trial was supposed to be just a beginning, a first phase, in a much larger series of studies on universal basic income. The original idea was to expand the experiment to a wider focus group – not just the unemployed.

As it stands, this study is very limited by itself. If the goal is to get robust data about universal basic income in general, and not just some miniscule aspect of it, we need to include participants from all kinds of groups. We should also be trying out different benefit levels. Finland has a history of rigid, long-term population studies, nearly hundred years of very forward looking social policy research and practice and small population. Our country would be ideal place for various different random sample studies about the effects of ambitious welfare programs. It is a shame that the current trial is falling flat - as we’ve long predicted.

3. In your opinion, is a basic income a good solution, why and how should it be implemented?

The basic problem that universal basic income is trying to solve is that market economies cannot lift people out of poverty that are unable to get a job. This includes many groups, such as the elderly, the disabled, children, stay at home dads and moms and students and the unemployed. They need some sort of support (income transfers) to fully participate in the society. Otherwise there is a great probability that they fall into poverty.

The strength of universal basic income is that it can reduce bureaucracy and the control of the unemployed. The unemployed could get support without having to go through a humiliating process with state authorities to get their benefits.

But at the same time, for some people the human contact at social services can be very important in preventing social exclusion and alienation. People that are experiencing hardship need human interaction and community as well. But having money (receiving a basic income or some other form of unconditional benefit) to participate normally in the society is a good start.

And coupled with changes in taxation (to increase the taxes of the rich progressively), it can also be justified as being socially just.

Tutkimus: Kuudes joukkosukupuutto on käynnissä

“Tähän tulokseen on tullut monikansallinen eläinten monimuotoisuuden kehitystä tutkinut ryhmä: kuudes sukupuuttoaalto on käynnissä.

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, miten ihmisen toimet ovat vaikuttaneet eläinkuntaan viimeisen viidensadan vuoden aikana.

Tutkimusta johtanut National Autonomous University of Mexicon tutkija Gerardo Ceballos kuvaa biodiversiteetin kehitystä ”biologiseksi tuhoutumiseksi”.

[…] ”Luonnon monimuotoisuuden kaventumisella tulee olemaan merkittäviä ekologisia, ekonomisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kaikki merkit viittaavat tilanteen vain pahenevan seuraavien vuosikymmenien aikana. Tämä maalaa synkän kuvan ei pelkästään eläimien vaan myös ihmisten tulevaisuudelle. Ihmiskunta joutuu lopulta tilille aiheuttamastaan tuhosta”, tutkijat totevat ja muistuttavat, että tuhoamme parhaillaan ainoaa maailmankaikkeudesta tähän mennessä löydettyä elämää.

Suuria joukkosukupuuttoja tunnetaan kaikkiaan viisi. Niistä viimeisin tapahtui 65 miljoonaa vuotta sitten. Liitukauden joukkotuhona tunnettu massasukupuutto pyyhki maailmankartalta muun muassa dinosaurukset.”
Musta katkoviiva kuvaa luonnollisten sukupuuttojen määrää.

Musta katkoviiva kuvaa luonnollisten sukupuuttojen määrää.

Biologinen tuhoutumista voidaan hidastaa ja lopulta pysäyttää, mutta se edellyttää merkittäviä muutoksia talouteen ja yhteiskuntaan laajemmin. Markkinatalous on alunperin ideoitu aikakaudella, jolloin maailman kuviteltiin olevan ehtymätön resursseiltaan ja loputtomasti itseään korjaava. Nyt tiedämme, ettei näin ole, vaan ihmisen toiminta on aiheuttanut kuudennen joukkosukupuuttoaallon.

Uudistustyö tulisi aloittaa siitä, että ympäristön tuhoaminen tehdään kannattamattomaksi. Osallisuustaloudessa tämä on ratkaistu niin, että ympäristöhaitat näkyvät korkeampina hintoina. Alan tutkijoilla ja kuluttajilla olisi osallisuustaloudessa parempi mahdollisuus vaikuttaa haitallisen tuotannon parantamiseen. Osallisuustaloudesta voi lukea lisää Osallisuustalouden aakkoset -teoksesta.

Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen New York Timesin vieraskynässä: Hallitus sotki perustulokokeilun

Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen, The New York Times:

HELSINKI, Finland — “Thank goodness that this experiment is coming to an end,” the Fox News commentator Stuart Varney said recently, after the Finnish government decided to stop its trial run with universal basic income (U.B.I.) at the end of the year. “You want money, get out there and work for it, please.”
Jussi Halla-aho, the leader of the far-right Finns Party, applauded the decision, arguing that “work is the best social security.” Some center-left politicians also have been skeptical. Antti Rinne, the leader of the Social Democratic Party, said last year, “I don’t need any basic income. I have a good salary, and if I happen to lose my job, I’d have unemployment benefits.”
But the demise of the U.B.I. experiment in Finland can’t be said to mean that U.B.I. has failed here. Not only are preliminary official results not even expected until 2019, but the Finnish government’s U.B.I. pilot project never really was about U.B.I.
As we wrote last summer, Finland’s program was doomed as soon as it began in early 2017. Targeting just 2,000 randomly selected unemployed Finns to receive 560 euros a month (about $675) for only two years, it was too limited in both scale and duration.
Finland’s conservative government was, of course, an implausible champion for progressive experimentation. Soon enough, it became clear that the Center Party, which leads the ruling coalition, had no intention of properly experimenting with U.B.I., which would have required conducting a much larger and longer study, as many academics recommended. Researchers overseeing the program were instructed to test whether the unemployed could be encouraged to take up low-paid work if they didn’t lose benefits.

Perustulokokeilun loppuminen vuoden lopussa ei tarkoita perustulon epäonnistumista, kirjoittavat Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Sipilän hallitus asetti kokeilulle alusta asti liian tiukat raamit. Osallistujia olisi pitänyt olla enemmän, mukana olisi pitänyt olla työssäkäyviä ja tutkimuksen olisi pitänyt kestää kokonaisuutena pidempään.

On selvää, ettei hallitus ollut kokeilun kanssa tosissaan, sillä samalla kun perustulokokeilua alettiin käynnistää, hallitus suunnitteli ja toteutti paljon kritisoitua aktiivimallia. Perustulokokeilun mallilla on Suomessa enemmistön kannatus, mutta aktiivimalli on erittäin epäsuosittu. 

Hallituksen pitäisi jatkaa kokeilua Kelan tutkijoiden suositusten mukaisesti. Näin tutkimuksesta saataisiin luotettavampaa tietoa ja kansan enemmistön toiveita noudatettaisiin. Samalla kunnioitettaisiin Suomen pitkää historiaa innovatiivisen ja kaukokatseisen sosiaalipolitiikan tutkimuksessa ja toteuttamisessa.

Perustulokokeilun herättämä valtava kansainvälinen huomio on ollut positiivinen yllätys. Todellinen opetus Suomelta maailmalle on kuitenkin yhtä kokeilua laajempi. Hyvinvointivaltio on kiistaton menestys, ja mallin ratkaisuja tulisi hyödyntää myös muissa maissa. Maksuton koulutus, laaja sosiaaliturva, vahvat tulonsiirrot ja laadukkaat julkiset palvelut ovat yhdessä vähentäneet köyhyyttä ja eriarvoisuutta paremmin kuin mikään muu yhteiskuntamalli.   

Lue lisää New York Timesissa.

Työ ei ole parasta sosiaaliturvaa

Usein kuulee toistettavan, kuinka “työ on parasta sosiaaliturvaa”.

Valitettavasti näin ei ole. Vain hyvä työ – siis sellainen, joka tarjoaa esimerkiksi elämiseen riittävät tulot, terveydelle suotuisat työajat ja vaikutusmahdollisuuksia oman työn suhteen – on hyvää sosiaaliturvaa.

Kaikki työt eivät kuitenkaan ole tällaisia töitä.

Osa töistä saattaa pääosin olla vaarallisia, ja epätasapainoinen työ voi aiheuttaa jopa enemmän pahoinvointia kuin työttömyys. Työ ei siis todellakaan ole parasta sosiaaliturvaa, varsinkaan, jos työstä tulee entistä huonompaa. Ja jatkuva puhe “rakenneuudistuksista” saattaa tarkoittaa juuri tätä: tavoitetta tehdä monen työelämästä entistä huonompaa.

Todelliset, tarpeelliset rakenneuudistukset työelämässä tähtäisivät täystyöllisyyteen ja ratkaisuihin, joissa jokaiselle työkykyiselle olisi tarjolla tasapainoinen työ. Sellainen työ on myös parasta sosiaaliturvaa.

Lue myös:

Arvioita Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjasta

Tieto & Trendit sekä Yhteiskuntapolitiikka -lehdissä on molemmissa julkaistu äskettäin arviot Parecon Finlandin perustajien Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjoittamasta Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjasta.

Yhteiskuntapolitiikka -lehden (2/2018) kirjaesittelyssä Lina Van Aerschot kirjoittaa mm.:

“Hyvinvointivaltion vastaisku pureutuu erittäin tärkeisiin kysymyksiin ja nostaa esiin asioita, jotka ansaitsevat paljon nykyistä suurempaa huomiota niin päätöksenteossa, yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin kansalaisten arjessa.”

“Hyvinvointivaltion vastaisku kutsuu lukijan pohtimaan nimenomaan ratkaisumalleja ja kehitysehdotuksia, joilla hyvinvointi ja vapaa yhteiskunta voidaan tulevaisuudessa turvata.”

“...kirja kokoaakin yhteen tärkeitä keskusteluja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Kirjalla on paikkansa suurelle yleisölle suunnattuna perusteoksena, joka yhtäältä osoittaa, miten pohjoismainen hyvinvointivaltio on onnistunut köyhyyden vähentämisessä, ja toisaalta kokoaa erittäin  tärkeää keskustelua siitä, mihin suuntaan hyvinvointivaltiotamme pitäisi kehittää.”

Abraham Sutela on puolestaan kirjoittanut Tieto & Trendit lehteen (4/2017) esittelyn kirjasta:

“Kirjoittajat vertailevat Suomen ja muiden maiden tilannetta, välillä taas palaa kulloinenkin haastateltava ääneen. Nyky-Suomen tilanne saa tässä hyvän ristivalotuksen.”

“Keskitetty suunnitelmatalous osoittautui epätoimivaksi, mutta “voittanut” järjestelmä, kapitalistinen markkinatalous, törmää sekin rajoittuneisuuteensa niin sosiaalisissa kuin ekologisissakin ulottuvuuksissaan. Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjassa siteerataankin venäläisten sanontaa, jonka mukaan “Kaikki mitä kommunistit sanoivat kommunismista osoittautui valheeksi, mutta valitettavasti kaikki mitä he sanoivat kapitalismista osoittautui todeksi”. Suomalainen hyvinvointivaltio on haastateltujen mukaan sitä parasta kapitalismia.”

“Työelämän demokratisointi – jota Mauno Koivistokin 1950-luvulla peräänkuulutti puheissaan – jäi kesken. Ruotsissa sentään pyrittiin 70–luvun alussa työelämän demokratisointiin vahvistamalla työntekijäomistusta julkisten rahastojen avulla. Näitä pyrkimyksiä tulisi jatkaa.”

Hyvinvointivaltion vastaisku on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista kautta maan. Sen voi tilata suoraan myös Rauhanpuolustajien verkkokaupasta.

Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan johdannon voi myös lukea tästä.

YLE: Asiakaspalvelijat ryhtyivät työskentelemään ilman esimiestä ja työstä tuli kivaa

“[U]usi työskentelymalli antoi asiakaspalvelun väelle aiempaa enemmän valtaa tehdä asiakkaita koskevia päätöksiä, mikä puolestaan jouhevoitti ratkaisujen tekemistä.

Ensin rooleja kierrätettiin niin, että esimerkiksi palaverit vedettiin vuorotellen. Mallin kehittyessä kukin tiimin jäsen ryhtyi vastaamaan niistä alueista, joilla itse oli vahvimmillaan. Pielasta oli luontevaa, että koska hän hallitsi tilastot ja taulukoinnin, hän otti niiden tekemistä muilta itselleen.

Työnjakoon piti löytää uusi tapa. Kun valtaa jaettiin aiempaa useammalle, myös vastuu jakautui laajemmalle.

– Ei tullut valmista pakettia, että näin on tehtävä. Siinä kannettiin yhdessä vastuu siitä, mikä toimii ja mikä ei. Tuntuu, että yksilöistä saatiin paljon enemmän irti, kun vastuuta oli enemmän.”

Tasapainoisempi työnjako Telian asiakaspalvelussa on nostanut työn tehokkuutta ja työhyvinvointia, kertoo YLE.

Esimerkki osoittaa, että yrityksissä ja julkisen sektorin työpaikoilla on mahdollista pohtia työnkuvia uusiksi niin, ettei kenenkään tarvitse tehdä samaa asiaa vuodesta toiseen. Äärimmilleen viety ulkoistaminen ja työnjako tekee työstä monille tarpeettoman raskasta ja turhauttavaa. Päätöksenteolla on myös merkitystä. Työ saadaan paremmin tasapainoon, kun työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa. Työpaikoilla tulisi lisätä demokraattista päätöksentekoa.

Lue myös:

EKP: Saksan palkkamaltti rassaa myös Suomea

“EKP joutuu nyt patistamaan hallituksia ja palkkaneuvottelijoita, että nämä nostaisivat palkkoja. Tilanne on nurinkurinen, sillä perinteisesti keskuspankki on kehottanut palkkamalttiin.

[...]

”Saksassa julkinen talous on ylijäämäinen. Saksalla ei ole minkäänlaisia ongelmia pysyä EU:n budjettisäännöissä. Saksalla on ongelmia infrastruktuurin kanssa. Joten helppo vastaus on: julkiset investoinnit.”

”Toinen vastaus on antaa julkisen sektorin työntekijöille kunnon palkankorotukset”, Watt jatkaa.

Myös EU-sääntöjä pitäisi muuttaa.

”Pitkällä aikavälillä euroaluetta pitäisi uudistaa niin, että huomiota kiinnitettäisiin budjettisääntöjen sijasta enemmän vaihtotaseisiin ja inflaatioeroihin”, Watt sanoo.”

Euroalueen talousongelmiin auttaisivat Saksassa nykyistä reippaammat julkiset investoinnit ja palkankorotukset, kertoo IMK-tutkimuslaitoksen varajohtaja Andrew Watt Kauppalehden haastattelussa. Pitkällä aikavälillä on pureuduttava euroalueen rakenteellisiin ongelmiin ja kiinnittää huomiota vaihtotaseisiin ja inflaatioeroihin.

Lue myös:

Luento lauantaina 21.4. Helsingissä: Anarkistiset talousjärjestelmät

Millaisia ovat anarkistiset talousjärjestelmät? Miten työt jaetaan ja millä perusteella palkka maksetaan? Mitä anarkismin muotoja näkyy jo nykytaloudessa?

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen päättävät Helsingin yliopiston Attacin talousjärjestelmiä käsittelevän luentosarjan luennollaan anarkistista talousjärjestelmistä Helsingin Arbiksella lauantaina 21.4. klo 14-15:30. Tilaisuus on myös osa Suomen sosiaalifoorumia.

Tapahtuma Facebookissa.

Anarkismin perinteeseen on jo vuosisatojen ajan kuulunut hierarkioiden kyseenalaistaminen ja purkaminen. Aatesuuntauksen johtavana ajatuksena on maksimoida yksilön luova potentiaali ja kehittää itseään vapaana ulkoisesta kontrollista. Anarkistiset talousjärjestelmät ovat yhdistäneet nämä perusperiaatteet ajatuksiin siitä, miten toimivassa taloudessa tuotettaisiin hyvinvointia ja vaurautta kaikille. Ilmastonmuutoksen ja globaalin eriarvoisuuden ratkaisemisessa anarkististen talousjärjestelmien uraauurtavia ajatuksia tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Anarkismi on kapitalismista ja valtiovetoisesta suunnitelmataloudesta luopumista. Työpaikan tasolla anarkismi tarkoittaa sitä, että tuotannosta päätetään yhteisesti ja tasavertaisesti – ilman johtajia.

Tervetuloa avoimeen luentotilaisuuteen kuulemaan anarkistisen talousjärjestelmän menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta!

Credit Suisse: Vauraus keskittyy harvempiin käsiin ja nuorten sukupolvien vaikeampi menestyä

“Suurimmalla osalla vuosina 1982–2000 syntyneistä ihmisistä eli niin sanotuista milleniaaleista on vaikeuksia tienata enemmän rahaa kuin vanhempansa tai löytää parempi työpaikka, ilmenee sveitsiläispankki Credit Suissen tuoreesta Global Wealth -raportista uutistoimisto.

[…] Milleniaalien riesana ovat muun muassa tiukentuneet lainaehdot, asuntohintojen nousu sekä heikompi palkkakehitys. Vuoden 2007 finanssikriisin jälkimainingeissa milleniaalien taloutta ovat kiristäneet työttömyys, palkkaerot sekä joissakin maissa paisuneet opintolainat.

Vanhempiaan paremmin pärjäävät raportin mukaan vain ne milleniaalit, jotka ovat huippusuorittajia tai työskentelevät erityisen menestyvillä aloilla kuten teknologian tai rahoituksen parissa.

Raportti kertoo myös, että varallisuus keskittyy maailmassa edelleen vain harvoille. Vajaa yksi prosentti maailman aikuisväestöstä omistaa 46 prosenttia kaikesta maailman kotitalouksien varallisuudesta. Tähän rikkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluu noin 36 miljoonaa dollarimiljonääriä.”

Maailmantalous on epävakaampi kuin ennen ja teollisuusmaissa varallisuus keskittyy harvempiin käsiin. Suomessa vauraus jakautuu kuitenkin edelleen tasaisemmin kuin muissa maissa.

Onnistumisen taustalla ovat vahvat tulonsiirrot ja laajat julkiset palvelut sekä julkiset omistukset. Tästä menestyksestä on syytä pitää kiinni.

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen teoksessa Hyvinvointivaltion vastaisku käydään läpi ratkaisuja, joilla vanhentuneeksi mustamaalattua hyvinvointivaltiota voidaan puolustaa ja viedä pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin.

Lue myös:

Heikki Patomäki: Valtavirran taloustiede kärsii haitallisesta ryhmäajattelusta

Professori Heikki Patomäki käy tuoreessa kirjoituksessaan läpi ongelmia, joita taloustieteen saralla esiintyy myös Suomessa. Yhtenä esimerkkinä Patomäki käyttää professori Robin Hahnelin pitämää vierailijaluentoa Helsingin yliopistolla, jonka toisena järjestäjänä Parecon Finland oli. Patomäki kirjoittaa:

“Suomalainen taloustiede näyttää ilmentävän kaikkia keskeisiä ryhmäajattelun oireita: yksimielisyyden illuusio; haavoittumattomuuden illuusio; kollektiivinen oman toiminnan rationalisointi; stereotyyppiset kuvat ulkopuolisista; itsesensuurin ja vaikenemisen käytännöt; toisinajattelijoiden suora painostaminen; ja organisaation sisällä tai julkisuudessa esille nousevat, itse itsensä valinneet ajatuspoliisit, jotka pyrkivät vahvistamaan stereotypioita ja ajavat sensuuria ja toisinajattelijoiden vaientamista.

Yksi osoitus tästä on uusklassikoiden tapa yrittää vaientaa tai marginalisoida muunlaisen taloustiedon tuottajia. Ensimmäinen esimerkki: kutsuin syyskuussa 2012 tunnetun osallistamistalouden [sic] tutkijan, professori Robin Hahnelin pitämään esitelmän Helsingin yliopistossa (osana hänen muuta vierailuaan Suomessa ja pohjoismaissa).”

Patomäki jatkaa kuvailemalla, kuinka muutamat taloustieteen osaston tutkijat halusivat välittömästi käyttää Hahnelin luentoa esimerkkinä siitä, millaisia luentoja taloustieteen osaston nimissä ei tulisi koskaan järjestää yliopistolla. He eivät kuitenkaan pystyneet tuomaan itse tilaisuudessa, tai sen jälkeisissä keskusteluissa suullisesti tai kirjallisesti esiin, millaisia konkreettisia asiavirheitä luennossa oikeastaan edes oli.

Keskustelua herättäneen luennon voi katsoa alta.