Credit Suisse: Vauraus keskittyy harvempiin käsiin ja nuorten sukupolvien vaikeampi menestyä

Suurimmalla osalla vuosina 1982–2000 syntyneistä ihmisistä eli niin sanotuista milleniaaleista on vaikeuksia tienata enemmän rahaa kuin vanhempansa tai löytää parempi työpaikka, ilmenee sveitsiläispankki Credit Suissen tuoreesta Global Wealth -raportista uutistoimisto.

[…] Milleniaalien riesana ovat muun muassa tiukentuneet lainaehdot, asuntohintojen nousu sekä heikompi palkkakehitys. Vuoden 2007 finanssikriisin jälkimainingeissa milleniaalien taloutta ovat kiristäneet työttömyys, palkkaerot sekä joissakin maissa paisuneet opintolainat.

Vanhempiaan paremmin pärjäävät raportin mukaan vain ne milleniaalit, jotka ovat huippusuorittajia tai työskentelevät erityisen menestyvillä aloilla kuten teknologian tai rahoituksen parissa.

Raportti kertoo myös, että varallisuus keskittyy maailmassa edelleen vain harvoille. Vajaa yksi prosentti maailman aikuisväestöstä omistaa 46 prosenttia kaikesta maailman kotitalouksien varallisuudesta. Tähän rikkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluu noin 36 miljoonaa dollarimiljonääriä.

Maailmantalous on epävakaampi kuin ennen ja teollisuusmaissa varallisuus keskittyy harvempiin käsiin. Suomessa vauraus jakautuu kuitenkin edelleen tasaisemmin kuin muissa maissa.

Onnistumisen taustalla ovat vahvat tulonsiirrot ja laajat julkiset palvelut sekä julkiset omistukset. Tästä menestyksestä on syytä pitää kiinni.

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen teoksessa Hyvinvointivaltion vastaisku käydään läpi ratkaisuja, joilla vanhentuneeksi mustamaalattua hyvinvointivaltiota voidaan puolustaa ja viedä pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin.

Lue myös:

Heikki Patomäki: Valtavirran taloustiede kärsii haitallisesta ryhmäajattelusta

Professori Heikki Patomäki käy tuoreessa kirjoituksessaan läpi ongelmia, joita taloustieteen saralla esiintyy myös Suomessa. Yhtenä esimerkkinä Patomäki käyttää professori Robin Hahnelin pitämää vierailijaluentoa Helsingin yliopistolla, jonka toisena järjestäjänä Parecon Finland oli. Patomäki kirjoittaa:

Suomalainen taloustiede näyttää ilmentävän kaikkia keskeisiä ryhmäajattelun oireita: yksimielisyyden illuusio; haavoittumattomuuden illuusio; kollektiivinen oman toiminnan rationalisointi; stereotyyppiset kuvat ulkopuolisista; itsesensuurin ja vaikenemisen käytännöt; toisinajattelijoiden suora painostaminen; ja organisaation sisällä tai julkisuudessa esille nousevat, itse itsensä valinneet ajatuspoliisit, jotka pyrkivät vahvistamaan stereotypioita ja ajavat sensuuria ja toisinajattelijoiden vaientamista.

Yksi osoitus tästä on uusklassikoiden tapa yrittää vaientaa tai marginalisoida muunlaisen taloustiedon tuottajia. Ensimmäinen esimerkki: kutsuin syyskuussa 2012 tunnetun osallistamistalouden [sic] tutkijan, professori Robin Hahnelin pitämään esitelmän Helsingin yliopistossa (osana hänen muuta vierailuaan Suomessa ja pohjoismaissa).

Patomäki jatkaa kuvailemalla, kuinka muutamat taloustieteen osaston tutkijat halusivat välittömästi käyttää Hahnelin luentoa esimerkkinä siitä, millaisia luentoja taloustieteen osaston nimissä ei tulisi koskaan järjestää yliopistolla. He eivät kuitenkaan pystyneet tuomaan itse tilaisuudessa, tai sen jälkeisissä keskusteluissa suullisesti tai kirjallisesti esiin, millaisia konkreettisia asiavirheitä luennossa oikeastaan edes oli.

Keskustelua herättäneen luennon voi katsoa alta.

Aivotutkija: Työntekijät tekemään päätöksiä työpaikoilla

Taloussanomat:

[Aivotutkija] Katri Saarikivi, jos saisit muuttaa ihmisten tapaa tehdä töitä, mitä ottaisit nykyisestä työelämästä pois ja mitä toisit lisää?
– Lisäisin mahdollisuuksia järjenkäyttöön. Niin, että päätöksiä voisi tehdä enemmän siellä, missä työ tehdään. Silloin ongelmia ratkaisevat ja työtä kehittävät ne ihmiset, jotka parhaiten asiasta tietävät.

Aivotutkija Saarikivi ehdottaa päätöksenteon jalkauttamista työntekijöille, koska he tietävät parhaiten työpaikan arjen ja kehittämiskohteet. Tämä lisäisi työhyvinvointia ja organisaation tehokkuutta.

Tavoite on erinomainen. Osallisuustaloudessa ehdotetaan tämän saavuttamiseksi työn tasapainottamista. Ideana on jakaa työpaikalla valtaa ja vastuuta tasaisemmin, ja näin kaventaa työeroja. Työelämän tasapainottamisesta voi lukea lisää esimerkiksi teoksista Hyvinvointivaltion vastaisku ja Osallisuustalouden aakkoset.

Lue myös:

Anders Sandström: Kirjanpito demokraattisessa taloudessa

Anders Sandström, Counterpunch:

While I have made the case in this article that any economy, including a democratic one, will need an accounting system in order to record and track necessary information, it is important to point out that the future accounting system, in the sense of society’s set of accounting principles, will constantly change and develop, and mirror but also affect the development and design of the key institutions of the economy, such as the ownership of productive capital, allocation mechanisms, remuneration models and division of labour.

Anders Sandström, kirjanpitäjä ja Parecon Sverigen puheenjohtaja, kirjoittaa artikkelissaan, että toimiva talous edellyttää kirjanpitoa. Monet uuden talouden puolestapuhujat ohittavat kirjanpidon pitäen sitä jopa kapitalistisena ja sen takia haitallisena. Kirjanpitoa kuitenkin tarvitaan tulevaisuudessa myös siinä tapauksessa, jos kapitalismista siirrytään demokraattisempaan järjestelmään.

Taloudessa on tarpeen merkata ylös, mitä hyötyjä ja haittoja eri tuotteilla ja palveluilla on.  Luonnonsuojelu, oikeudenmukainen palkitseminen ja tuotteiden ja palveluiden kuljettaminen edellyttävät kaikki sitä, että niistä pidetään kirjaa. Sandströmin artikkeli on pätevä muistutus siitä, ettei moderni yhteiskunta pyöri vain hyvällä tahdolla.

Lue myös:

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Satatuhatta lasta altistuu vuosittain vaaralliselle myrkylle – köyhyydelle

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkisen viimeisin Yle-kolumni käsittelee lapsiköyhyyden vaikutuksia yksilöille ja taloudelle. Mäkinen käy tekstissä läpi pediatrian johtavaa tutkimustietoa aiheesta ja lapsiperheiden köyhyyden ennustettavia ja todettuja vaikutuksia talouteen. Lopuksi Mäkinen esittää muutamia selkeitä ratkaisutapoja ongelmaan, sekä virheitä, joita Suomessa on tehty lapsiperheiden tukemisessa.

Pienessä maassa ei ole varaa hukata sataatuhatta lasta. Ongelma on tieteellisesti havaittu ja tunnistettu. Ratkaisut ovat olemassa. Vain toteutus puuttuu.

Lue Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Satatuhatta lasta altistuu vuosittain vaaralliselle myrkylle – köyhyydelle.

HS: Lasten tarpeet jäävät poliittisessa päätöksenteossa usein muiden tavoitteiden jalkoihin

“Hyvinvointivaltion turvaverkko on pettänyt yhden haavoittuvimman ihmisryhmän kohdalla: lasten huono-osaisuudesta on tullut Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.”

Helsingin Sanomien pääkirjoitus nostaa esiin, kuinka lasten hyvinvoinnin edistäminen on jäänyt Suomessa vähemmälle huomiolle.

Kun lapsille annetaan tukea ja apua, heidän olosuhteensa paranevat nykyhetkessä. Tästä myös aiheutuu kustannuksia nykyhetkessä: varhaiskasvatuksen pienet ryhmäkoot maksavat enemmän, vähävaraisten perheiden tukien nostaminen ja kotiavun saatavuuden helpottaminen lisäävät kustannuksia.

Näiden toimien vaikutukset, lasten terve kasvu parhaaseen mahdolliseen potentiaaliinsa, eivät ole vain lasten (kirjaimellisesti) mittaamaton etu. Varhaisen tuen ja puuttumisen kustannustehokkuus on tunnettu pitkään. Lasten tukeminen ja etu ei ole ristiriidassa esimerkiksi taloudellisen tehokkuuden kanssa, päinvastoin. Mutta jos talouspolitiikkaa tehdään lyhytjänteisesti, näin on.

Lue myös:

Maailma.net: Yksityinen raha hämmentää maailman sotesoppaa

maailma.net:

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveydenhuollossa ei kestä kriittistä tarkastelua. Malli vaarantaa YK:n kehitystavoitteiden keskeiset periaatteet, kirjoittavat taloustieteilijät Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury.
[…]
Terveydenhuollon PPP-järjestelyjen (public private partnership) väitetyt hyödyt eivät kestä kriittistä tarkastelua. Politiikan välineenä ne ovat huono vaihtoehto, jolla yritetään paikata infrastruktuurin puutteita kireässä taloustilanteessa. Kuluja siirretään budjetin ulkopuolelle kuluttajien, veronmaksajien ja tulevien sukupolvien maksettaviksi.
PPP-ratkaisuja ohjaavat yleensä poliittiset valinnat taloudellisen harkinnan sijasta. Niihin sisältyvät velat ja riskit ovat yleensä korkeampia kuin valtion normaalissa lainanotossa ja hankinnoissa. Luovuutta on hankkeissa vähän mutta korkeita maksuja senkin edestä. Kun kustannukset karkaavat käsistä, se kostautuu kansalaisille palvelujen heikkenemisenä.
Kehitysmaiden terveydenhuollon PPP-hankkeissa on havaittu lukuisia heikkouksia: kilpailu rahoista muiden terveyshankkeiden kanssa, tehottomuutta ja resurssien tuhlausta, kustannukset ja hyödyt eivät vastaa toisiaan ja hyödyt korjaa yksityinen osapuoli, yhteensopimattomuus kansallisen terveysstrategian kanssa, valtion heikko neuvotteluasema suhteessa rikkaista maista tuleviin suuriin lääke- ja terveysyrityksiin.

Markkinatalouden ratkaisut eivät toimi terveydenhuollossa, kirjoittavat taloustieteilijät Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury. Kuluja siirretään muiden maksettavaksi, ja korkeat maksut tarkoittavat usein heikompia palveluita. Lisäksi kehittämistä ohjaa kuluttajien maksukyvyt ja –halukkuus, ei ihmisten tarve.

Markkinaratkaisut sopivat huonosti terveydenhuoltoon, koska ne tuovat järjestelmään tehottomuutta ja epäterveitä kannustimia. Kaupankäynti terveydellä ei ole ongelmatonta – päinvastoin.

Lue myös

Markkinatalouden ratkaisut eivät toimi – myöskään eläkejärjestelmissä

Työeläke-lehti:

Ruotsin eläkeviranomaisen Pensionsmyndighetenin mukaan yhteensä toista sataa miljoonaa euroa eläkesäästäjien rahaa on huijattu poikkeuksellisen häikäilemättömillä keinoilla
[…]
Kun Ruotsin rahastoeläkkeet avattiin kilpailulle vuonna 2000, pandoran lipas aukesi.
[…]
Samalla järjestelmän aktiivisesta valvonnasta tuli mahdotonta, eikä se lainsäädännön mukaan aina edes kuulu viranomaisille.

Ruotsissa tehty eläkeuudistus, joka avasi osan eläkejärjestelmästä markkinoille, on osoittautunut kalliiksi virheeksi. Eläkeuudistuksen jälkeen toista sataa miljoonaa euroa eläkesäästäjien rahaa on huijattu, minkä seurauksena valvontaa on jouduttu tiukentamaan. Markkinoiden rakenteellisia ongelmia onkin lähdetty korjaamaan lisääntyvän valvonnan sekä uuden, 30 kohdan ohjelman keinoin.

Selvää kuitenkin on, että “valinnanvapaus” ja markkinatalouden ratkaisut ovat käyneet kalliiksi ruotsalaisille eläkeläisille.

Lue myös:

 

Keskustelua palkitsemisesta: Mäkisen vastaus Kortesuolle

Bloggaaja Katleena Kortesuo kommentoi omilla sivuillaan Joona-Hermanni Mäkisen tuoretta Yle-kolumnia. Mäkisen vastaus Kortesuon väitteisiin alla. Lisäksi vastaus löytyy kommenttina Kortesuon blogissa.

 —-

Muutama kommentti tekstiin liittyen. Aloitetaan Kortesuon pääotsikosta: “Valtiollinen päätös: sinä et enää saa ostaa juustonaksuja, vaan sinun pitää ostaa juureksia”. Tämän relevanssia tuloerokeskustelulle on vaikea ymmärtää parhaalla tahdollakaan. Pureva ironia tässä kai viittaa siihen, että kaikki kritiikki nykysysteemin resurssien jaosta on askel kohti totalitaarista yhteiskuntaa, jossa keskusjohtoisesti päätetään mikä on ihmiselle parhaaksi. Juustonaksujen syöjät lukitaan tietenkin gulagiin viljelemään porkkanoita.

Kolumnini kuitenkin peräänkuuluttaa nimenomaan paikallista päätöksentekoa niiden kesken, joihin päätökset eniten vaikuttavat. Tämä lisää yksilöiden ja yhteisöjen vapautta. Myöhemmin tekstissä Kortesuo myös kirjoittaa kannattavansa mm. sokeriveroa, mikä tekee otsikosta sitäkin vaikeamman ymmärtää. Raja siis vedettävä juustonaksuveroon?

Kortesuo kommentoi keksimistään ”lainauksista” väliotsikkoina: “Editoin otsikoita vielä överimmiksi, koska osa lukijoista luuli niiden olleen suoria sitaatteja.” Tällainen korjausliike ei ole merkki kovin vahvasta argumentoinnista. Kortesuo on kirjoittanut kokoelman pääasiassa älyvapaita väitteitä, joilla ei ole mitään tekemistä kolumnini kanssa, sitten hyökkää urheasti itse luomansa olkinukke-armeijan kimppuun.

1. “Kansalaisten mielestä sopiva johtajien tulotaso olisi 10 000 euroa. No sit niinku johtajien tulotason pitäisi olla juuri tuo kymppitonni.”

Kukaan ei ole ehdottanut, että tuloista pitäisi päättää gallupien kautta. Sen sijaan väite on, että demokratiassa resurssien jakoon pitäisi pystyä vaikuttamaan demokraattisesti.

Sama koskee kohtaa 2: “Hei mä keksin, järjestetään asiat niin, että kellekään ei makseta palkkaa enempää kuin kymppitonni kuussa. Se ois reiluu.”

Kortesuo osuu kuitenkin huomaamattaan asian ytimeen kun kirjoittaa: “Ei millään tavoin voida kieltää ihmisiä tai yhteisöjä käyttämästä rahojaan mihin he haluavat.” Pointtini nimenomaan on, että yhteisöt (kuten työyhteisöt tai laajempi yhteiskunta) eivät yleensä pääse päättämään demokraattisesti siitä, miten yhteisiä varoja käytetään. Jos ihmiset eivät pääse vaikuttamaan tärkeisiin työtään koskeviin asioihin, kuten palkan kriteereihin, heiltä kielletään vapaus vaikuttaa.

3. “Tulot pitää jakaa, mut tappioita niinku ei tarvi.” Ja näin kirjoitti kuka, missä?

Vasta neljännessä pointissa Kortesuo vihdoin vastaa hieman alkuperäiseen kannanottooni.

Hän jatkaa: “Tosiasiassa kuitenkaan sillä ei ole mitään väliä, tienaako joku miljardin kuussa, koska se ei oikeasti kosketa meitä.”

Totta kai sillä on väliä. Jos yksi ihminen tienaa miljardin kuukaudessa, hänelle myös päätyy valtava määrä resursseja ja ihmisten työpanosta, jotka voitaisiin kohdistaa aidosti tarpeellisiin asioihin. Nykyisen järjestelmän puitteissa ollaan päädytty tilanteeseen, jossa Oxfamin mukaan kahdeksan rikkainta ihmistä maailmassa omistaa enemmän kuin puolet ihmiskunnasta. Tällä asiaintilalla ei ole mitään tekemistä ansion tai ahkeruuden kanssa, vaan se on merkki siitä, että resursseja jaetaan järjettömällä ja epäoikeudenmukaisella tavalla.

Suomessa erot ovat onneksi maailman pienimpiä. Kolumnin pointti oli, että suomalaiset kaventaisivat tulohaitaria entisestään.

Kommenteissa Kortesuo pyörtää puheensa ja kirjoittaa, että “tuloeroista on haittaa silloin, kun mennään Intian kaltaisiin maihin, joissa tuloerot ovat absoluuttisen valtavia”. Toisin sanoen, joku raja sentään pitää olla! Olemme asiasta siis samaa mieltä - varsinkin kun en ole missään ehdottanut “kymppitonnin palkkakattoa”. Se mistä Kortesuo on eri mieltä on, pitääkö asiaa Suomessa lainausmerkeissä “korjata”, ja vertaa sitä syöpäleikkaukseen terveelle ihmiselle. Lyhyemmin ilmaistuna, “mitä järkeä vouhottaa muutamasta patista Suomessa, kun Intia on jo saattohoidossa?”

Jos suomalaiset haluavat kaventaa tulohaitaria Suomessa, en ymmärrä miten Intia liittyy asiaan.

Kiinnostaisi myös tietää, mikä on Kortesuon käsitys “absoluuttisen valtavista” tuloeroista. Siihen ei siis riittäisi se Kortesuon kuvitteellinen yritysjohtaja, joka tienaa “miljardin kuukaudessa”?

5. “Verotulojen pienentyminen ei haittaa lainkaan. Otetaan vaiks lisää lainaa!”

Verottaa voi monenlaisia asioita. Vaikka sitä varallisuutta, jota valtavista palkoista kasautuu. Näitä varoja voidaan käyttää esimerkiksi leikkausjonojen lyhentämiseen, päiväkotiryhmien pienentämiseen ja vanhustenhoidon laadun parantamiseen. Jos enemmistö suomalaisista niin haluaa.

Lue myös:

Miten tulohaitarin tulisi kehittyä? Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumni reilusta palkitsemisesta

Miten tulohaitaria ja palkkausta tulisi kehittää? Palkkaukseen liittyy paljon harhaluuloja ja mystiikkaa. Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen avaa näitä uudessa Yle-kolumnissaan, ja esittää suunnan kestävämmälle ja reilulle työn palkitsemiselle.

Kun puhutaan tuloerojen kaventamisesta, Elina Lepomäki ja Tuomas Enbuske kertovat, ettei kaikille kannata antaa samaa palkkaa. Heidän vastauksensa on älytön. Ei kukaan pyri tasapalkkaukseen. Kyselytutkimuksen perusteella suomalaiset kannattavat nimenomaan maltillisia tuloeroja, mutta pienentäisivät tulohaitaria laskemalla huipputuloja rajusti. [...]

Sekä yrityksissä että julkisella sektorilla palkkatietojen on oltava avoimia, jolloin johdon on vaikeampi antaa suosikeilleen moninkertaisia palkkioita. Pidemmällä aikavälillä työelämää on uudistettava perusteellisemmin. Palkan kriteereistä on päätettävä työyhteisöissä demokraattisesti. Kun kaikki osallistuvat päätöksiin, kyräily ja väärinkäytökset vähenevät.

Lisäksi on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota varallisuuseroihin ja työeroihin, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta vielä huomattavasti tuloeroja enemmän.

Jos haluamme toimivan demokratian, on työn palkitsemisesta kaiken kaikkiaan kyettävä käymään korkeatasoisempaa ja rehellisempää debattia.

Lue Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Mitä jos leikattaisiin johtajien tuloista valtaosa? 

Lue myös:

Antti Jauhiainen CNBC:n haastattelussa

Yhdysvaltalainen uutiskanava CNBC haastatteli Antti Jauhiaista Suomen perustulokokeilusta.

But not everyone in Finland sees the basic income experiment as win-win, especially if it encourages workers to accept low-wage work.
"Our path shouldn't be to create low-wage jobs but to really improve education and to improve people's skills," said Antti Jauhiainen, author of the Finnish book "The Welfare State Strikes Back."
Jauhiainen favors universal basic income but sees it as an added benefit versus a replacement for the current welfare system. He said that by targeting a small set of unemployed individuals, the trial is the "wrong approach to a hugely important idea."

Lue lisää:

 

Joona-Hermanni Mäkisen Yle-kolumni: "Utopian tarpeessa"

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen aloitti joulukuussa Yle Uutisten kolumnistina. Ensimmäisessä kolumnissa "Utopian tarpeessa" käydään läpi, miksi kaukonäköinen ajattelu on tarpeen.

Suomessa pragmaattiseksi eli käytännönläheiseksi kutsutaan usein sellaista näpräämistä, jossa ei ole mitään pragmaattista. Samalla leimakirves heiluu ja esimerkiksi ympäristöaktivistien vaatimukset ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuitataan utopiaksi. 

Jossain vaiheessa on unohdettu, että utopiaa tarvitaan. Rohkeat visiot raivaavat tilaa merkittäville parannuksille, kuten historian lukuisat esimerkit osoittavat. Ennen Suomen itsenäistymistä naisasialiike vaati totaalista tasa-arvoa ja köyhälistön aseman parantamista. Jos he olisivat keskittyneet vaatimuksissaan vain äänioikeuden saavuttamiseen, sitä tuskin olisi saavutettu niin nopeasti. Pitkän aikavälin edistys tapahtuu lähes poikkeuksetta näin.

Tietenkään näkemys itsessään ei riitä. Ideoinnin tueksi tarvitaan konkretiaa, joten ideoita on kokeiltava käytännössä. Sisällötön mesoaminen tai oman hyveellisyyden korostaminen ei lopulta tuo utopiaa yhtään sen lähemmäksi kuin pragmaattiseksi väitetty näpräilykään. Esimerkiksi ilmastokatastrofin keskellä toteutuskelpoisina pidetyt toimet ovat kerta toisensa jälkeen muistuttaneet aurinkotuolien järjestelyä Titanicin kannella.

Lue lisää:

 

Vuoden lopussa

Vuoden 2010 syksyllä perustettu Parecon Finland on tehnyt seitsemän vuoden ajan työtä vapaushenkisen, ekologisen talouden puolesta. Olemme tuoneet esiin varteenotettavia uusia ja unohdettuja näkökulmia. Kantavana periaatteena on ollut esittää asiat ymmärrettävästi, jotta talouskeskustelu ei jäisi pienen piirin puuhasteluksi. Tarkoituksena on ollut osoittaa, että talous kuuluu kaikille.

Vuoden 2017 lopulla julkaistiin Hyvinvointivaltion vastaisku -teos. Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen kokosivat kirjaan monia Parecon Finlandin usein käsittelemiä teemoja, kuten talouden demokratisoinnin ja kulutuskulttuurin korjaamisen. Kirjan ideointi alkoi jo tammikuussa 2011 pidetystä ensimmäisestä Parecon Finlandin avoimesta tilaisuudesta, joka järjestettiin Vallilan kirjastossa Helsingissä.

Kuva: Aapo Huhta

Esittelemämme demokraattisen talouden ideat herättivät monet kysymään: ”Miten Parecon Finlandin avaukset liittyvät Suomen nykytilaan? Miten demokraattisen talouden voisi käytännössä saavuttaa?”

Kymmenissä yleisötilaisuuksissamme käydyt keskustelut antoivat erinomaiset lähtökohdat kirjan kirjoittamiselle. Hyvinvointivaltion vastaiskussa pohditaan hyvinvointivaltion tulevaisuutta ja esitetään kunnianhimoisia ratkaisuehdotuksia tulevaisuuteen. Kirja on varmasti kiinnostavaa luettavaa kaikille Parecon Finlandin työtä seuranneille. Otteen kirjasta voi ladata luettavaksi tästä.

Kirjaa on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja useimmista kirjastoista kautta maan.

Kirjan viimeistely sattui samoihin aikoihin Suomen perustulokokeilun kanssa. Aihe herätti kansainvälisesti suurta huomiota, ja perustulo liittyi myös kirjan taustaselvitystyöhön. Parecon Finlandin näkemykset perustulosta olivat esillä useissa kansainvälisissä medioissa, kuten brittiläisessä The Guardian-lehdessä ja BBC4 radiokanavalla. New York Times tilasi Jauhiaiselta ja Mäkiseltä heinäkuussa vieraskynän, jossa käsiteltiin Suomen perustulokokeilua.

Helsingin Sanomat teki laajan henkilökuvan Parecon Finlandin Antti Jauhiaisesta ja järjestön toiminnasta. Loppuvuodesta Joona-Hermanni Mäkinen aloitti Ylen kolumnistina tekstillään Utopian tarpeessa. Mäkinen ja Jauhiainen esittelivät osallisuustalouden ideaa demokraattisesta taloudesta vieraillessaan Yle Radio 1:n suositussa Mikä maksaa -talousohjelmassa lokakuussa.

Haluamme kiittää kaikkia vuoden 2017 aikana työssämme auttaneita vapaaehtoisia. Olemme saaneet arvokasta apua, tukea, neuvoja ja kannustusta läpi vuoden.

Parecon Finland jatkaa vuonna 2018 työtä tinkimättömän vapaushenkisen ajattelun ja demokraattisen, ekologisesti kestävän talouden edistämiseksi Suomessa. Ongelmat taloudessa ja ympäristössä ovat yhä vakavampia. Parecon Finland tuo niiden rinnalle kaukonäköisiä ajatuksia paremmasta tulevaisuudesta.

Vuonna 2017 Parecon Finland tuki Oikeutta eläimille -järjestön sekä Global Clinic -klinikan arvokasta työtä.

Hyvinvointivaltion vastaisku -keskustelu Käpylän kirjastossa torstaina 11.1.2018

Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen kirjasta Hyvinvointivaltion vastaisku keskustellaan Helsingissä, Käpylän kirjastossa torstaina 11.1. klo 17. Mitä maailman tunnetuin intellektuelli, Noam Chomsky, parantaisi Suomen hyvinvointivaltiossa? Miten sosiologi Juliet Schor murtaisi haitallisen kulutuskulttuurin? Millä valtiotieteilijä Stephen Shalom korvaisi sata vuotta pitkälti samoilla säännöillä pyörineen eduskunnan?

Tervetuloa!

käpylä.jpg

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni YLE:lle: "Utopian tarpeessa"

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen aloittaa Yleisradion kolumnistina. Ensimmäisessä kolumnissaan Mäkinen kirjoittaa kaukokatseisen yhteiskunnallisen työn tärkeydestä, ja niin sanotun pragmatismin sokeista pisteistä.

"Jossain vaiheessa on unohdettu, että utopiaa tarvitaan. Rohkeat visiot raivaavat tilaa merkittäville parannuksille, kuten historian lukuisat esimerkit osoittavat. Ennen Suomen itsenäistymistä naisasialiike vaati totaalista tasa-arvoa ja köyhälistön aseman parantamista. Jos he olisivat keskittyneet vaatimuksissaan vain äänioikeuden saavuttamiseen, sitä tuskin olisi saavutettu niin nopeasti. Pitkän aikavälin edistys tapahtuu lähes poikkeuksetta näin."

Lue koko teksti Ylen sivuilla.

 

 

Kauppalehti: Kolmella amerikkalaismiehellä enemmän varallisuutta kuin puolella maan kansalaisista

Kauppalehti:

Yhdysvaltojen kolmen rikkaimman miehen Bill GatesinJeff Bezosin ja Warren Buffettin yhteenlaskettu omaisuus on noussut suuremmaksi kuin maan köyhemmän puoliskon eli noin 160 miljoonan kansalaisen yhteenlaskettu omaisuus, kertoo sanomalehti Guardian.
Miesten omaisuuden arvo oli torstaina noin 264 miljardia dollaria. 
[…]
Asian nosti esiin yhdysvaltalainen ajatuspaja (Institute for Policy Studies), jonka raportin mukaan kasvavat tuloerot uhkaavat viedä yhteiskuntaa kohti moraalista kriisiä.
[…]
"Nyt on aika uudistuksille, jotka kaventavat tuloeroja, eivätkä leikkaa hyvin rikkaiden veroja", sanoo ekonomisti Chuck Collins.
Talouslehti Forbesin listaamien 400 Yhdysvaltojen rikkaimman yksityishenkilön yhteenlaskettu varallisuus on noussut noin 2 680 miljardiin dollariin. Varallisuus on yhtä suuri kuin köyhemmällä 64 prosentilla kaikista maan kansalaisista.

Lue myös:

THL: Köyhien määrä on edelleen huolettavan suuri - perusturva ei riitä arjen menoihin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos:

Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan alle. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Suhteellisen köyhyyden ennakoidaan kasvavan eniten yksinasuvien, yli 65-vuotiaiden, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa.
Vuonna 2015 suomalaisista lähes 9 prosentilla eli noin 490 000 henkilön tulot eivät riittäneet kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittivat minimibudjetin köyhyysrajan. Minimibudjettiköyhyyden ennustetaan pysyvän samalla tasolla vuosina 2015–2017. 

Lue myös:

 

HS: Masennus ja sydänsairaudet virittyvät jo kohdussa

Helsingin Sanomat:

Melkein kaikkien kansantautien riskit istutetaan meihin jo kohdussa. 

Ei vain kakkostyypin diabetes, ylipaino, sydän- ja verisuonitaudit vaan myös psykiatriset häiriöt juontavat juurensa sikiöaikaan. 

Akatemiaprofessori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta ja hänen kollegansa osoittivat hiljattain, että äidin raskauden aikainen masennus lisää lasten psykiatrisia ongelmia ja viivästyttää kehitystä. 

”Kognitiivinen kehitys ja psykiatrinen oireilu ovat yhteydessä toisiinsa. Lapset eivät saavuta ikätasonsa mukaisia merkkipaaluja esimerkiksi ongelmanratkaisussa tai verbaalisissa taidoissa”, Räikkönen kertoo. 

Eriarvoisuus alkaa jo kohdusta, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Esimerkiksi äidin stressihormoni vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen. Kehityksessä ei kuitenkaan ole vain muutamasta sairaudesta, vaan laaja-alaisesta ilmiöstä, joka kattaa osyykkisten sairauksien lisäksi myös diabeteksen, ylipainon ja sydän- ja verisuonisairaudet.

Merkittävä osa ihmisten elämän rakennuspalikoista syntyvätkin siis jo kohdussa, aikana jolloin he eivät voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tämä asettaa jo lähtökohtaisesti eri ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. 

Aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa esimerkiksi riittävä raskausajan tuki ja terapia olisi saatavilla kaikille odottaville äideille – varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta. Selvää on, että markkinataloudessa tämä ei toteudu. Tarvitaan laaja-alaisia rakenteellisia ratkaisuja, jotta rakennetaan aidosti tasa-arvoinen ja yksilöitä kunnioittava yhteiskunta. 

Lue myös:

Tutkimus: Korkeammat tuloerot vähentävät hyvinvointia

Harvard Business Review:

Most talk of income inequality focuses on the problems of the very poor or the broader socioeconomic implications of rising inequality. What is less well-known is that income inequality makes us all less happy with our lives, even if we’re relatively well-off.
We examined data from the Gallup World Poll and the World Top Incomes Database and found that the more income is concentrated in the hands of a few, the more likely individuals are to report lower levels of life satisfaction and more negative daily emotional experiences. That is, the higher the share of national income that is held by the top 1%, the lower the overall well-being of the general population.

Ekonomistit Jan-Emmanuel De Neve ja Nattvudh Powdthavee tutkivat, mitä tapahtuu, kun korkeatuloisimmat saavat entistä suuremman osan kaikista tuloista. Tutkijoiden mukaan hyvinvointi laskee ja negatiiviset kokemukset lisääntyvät.