Tärkeimmät lääkkeet voitaisiin saada köyhissä maissa alle eurolla per henki

in , , , , ,

maailma.net:

Tärkeimpien lääkkeiden toimittaminen kaikille kehitysmaissa voisi maksaa niinkin vähän kuin vain 1–2 dollaria, eli 0,9–1,8 euroa per henki kuukaudessa, summaa 21 lääketieteen alan asiantuntijasta koostuva komitea.
Lääketieteen lehti The Lancetin alla toimivan komitean tuoreen raportin mukaan tällä hetkellä tavoitteesta ollaan kaukana. Yksi viidestä maailman maasta käyttää lääkkeisiin vähemmän kuin pitäisi. Toisaalta samaan aikaan maailma yhteensä käyttää lääkkeisiin ainakin kahdeksan kertaa enemmän kuin olisi välttämätöntä, mikä viestii valtavasta epätasa-arvosta sekä rahoituksen ja hallinnon tehottomuudesta, komitea kritisoi.

Nykyisen lääketuotannon tehottomuus kertoo karua kieltään myös markkinoiden rakenteellisesta tehottomuudesta.

Keskeinen markkinatalouden periaate on ns. ääni per euro -periaate. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa tuotantopäätöksiin siinä määrin, kun hänellä on käytössään euroja. Tästä syystä markkinat kohdentavat resursseja sekä tuottavat tavaroita ja palveluja maksukykyisille ostajille.

Markkinoilla ostajat ilmaisevat tarpeidensa ja halujensa voimakkuuden äänestyslipukkeilla, joita jokaisella on varallisuutensa mukaisesti. Näin rikkaammat pääsevät ilmaisemaan halunsa voimakkuuden moninkertaisena köyhempiin verrattuna, joten heidän tarpeensa tulevat paremmin huomioiduksi.

Markkinatalouden rakenteellinen ongelma onkin siinä, ettei se pysty ottamaan huomioon ihmisten kuluttamistarpeita yhteiskunnallisesti tehokkaasti, inhimillisesti tai tasa-arvoisesti, vaan rikkaampien toissijaisiin tarpeisiin vastataan köyhempien perutavanlaatuisempien tarpeiden sijaan.

Lisäksi markkinoilla on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta, ilmaista julkisen kulutuksen tarpeita.  

Yhteiskuntien taloudelliselle ja tiedolliselle edistykselle olisikin elintärkeää, että katse suunnattaisiin epäonnistuneista markkinaratkaisuista uudenlaisiin osallistavampiin ja tasa-arvoisempiin rakenteisiin.

Lue myös:

Anarchist Accounting – toimiva kirjanpito anarkistisessa taloudessa

in ,

Parecon Sverigen perustajan Anders Sandströmin uusi kirja Anarchist Accounting avaa, miltä vapaushenkinen ja talouden demokraattiseen suunnitteluun pohjautuva talous voisi näyttää kirjanpidon näkökulmasta. Kirja pohjautuu osallisuustalouden taloustieteelliseen malliin.

Taloudessa on kyse resurssien jakamisesta, tuotannosta ja kuluttamisesta, ja tästä syystä merkittävä osa taloutta on myös kirjanpidon järjestäminen. Paremmasta taloudesta puhuttaessa joudutaankin vastamaan hyvin yksityiskohtaisiin kysymyksiin siitä, miten käytännön asiat hoituisivat uudessa taloudessa. Vaikka on selvää, että kaikkia yksityiskohtia ei voi tai pidä määrätä etukäteen, on selvää, että myös laadukasta yksityiskohtaista keskustelua tarvitaan.

Sandströmin tuore kirja osoittaa, miten talous voi rakentua kilpailun ja tuhlailun sijaan tasavertaiselle yhteistyölle, luonnonsuojelulle ja oikeudenmukaiselle palkitsemiselle säilyttäen samalla tinkimättömästi tavoitteen taloudellisesta tehokkuudesta.

Kirja on herättänyt jo kiinnostusta maailmalla. Kirjanpitoalan ammattilaislehti A Plus Magazine julkaisi lokakuun numerossaan arvostelun kirjasta, jonka ohessa on myös Sandströmin haastattelu. Haastattelussa Sandström kertoo lyhyesti mm. urastaan Ruotsin yritysmaailmassa sekä osallisuustaloudessa havaitsemistaan ongelmista, joita uusi kirja käsittelee.

Lue myös:

Markkinoiden tehottomuus käy suomalaisten terveydelle ja kukkarolle

in , ,

YLE:

Kilpailu kasvattaa mainontaan, sopimiseen, seurantaan ja erimielisyyksien ratkontaan liittyviä kustannuksia. Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan tällaisten niin sanottujen transaktiokustannusten osuus voi kasvaa jopa 30 prosenttiin terveyssektorin kustannuksista. Arviolta ne voisivat Suomessa olla 15–20 prosenttia. Suomessa näistä kuluista ei ole totuttu puhumaan, koska niiden merkitys ei ole ollut kovin suuri, koska hallitsevana on ollut julkiset palvelut.

Hallituksen sote-uudistuksesta paistaa luja markkinausko. Usko siihen, että eri tuottajien markkinakilpailu parantaa laatua ja ainakin jollain aikavälillä pienentää kustannuksia. Valitettavasti ihmisten terveys ja markkinatalouden lainalaisuudet eivät kuitenkaan sovi yhteen - eivät edes perinteisin markkinatalouden mittarein.

Iso osa markkinatalouden rakenteellista tehottomuutta on markkinabyrokratia, jota voi kuvata myös transaktiokustannusten käsitteellä. Tärkeämpää kuin oikea käsite on ymmärtää, mistä siinä on kyse: talouden toiminnasta, joka ei perustu itse hyvinvointia luovaan työhön - kuten hoitajan läsnäoloon vanhuksen kanssa - vaan työhön, joka ei itsessään tuo hyvinvointia: mainoskampanjoiden suunnitteluun, sopimuksen viilaamiseen kymmenettä kertaa tai hankintalain porsaanreikien etsimiseen.

Valinnanvapaus, monituottajamalli ja yhtiöittämisvelvoite vaarantavat asiakaslähtöisen palvelujen yhdistämisen. Ketkä pitävät huolta siitä, että asiakas ei tipu eri yhtiöiden ja palveluntuottajien väliin niin, että hoitoketju katkeaa? Minkälainen palveluohjaajien armeija tarvitaan? Monituottajamalli vaatii maakunnalta osaamista, josta ei ole aiempaa kokemusta.
Maakunnan lisäksi myös maakunnan palvelulaitoksilla ja muilla palveluntuottajilla olisi vastuuta siinä, ettei palveluketju katkea. Selviävätkö työnjaot ja niihin tarvittavat voimavarat eri osapuolille käytännössä? Vai käykö niin, että tosiasiassa vastuu ei kuulu kenellekään?

Sote-uudistuksessa julkiselle vallalle on jäämässä rooli, jossa sen pitää kyetä kokoamaan markkinatoimijoiden kesken katkeamattomia ja kokonaisvaltaisia palveluketjuja. Jää kuitenkin epäselväksi, mitkä julkisen sektorin mahdollisuudet tähän toimintaan on. Usean toimijan pirstaleinen pelikenttä päällekkäisine palveluineen on myös vaikeasti hahmotettava, ja julkiselle vallalle jää valtava rooli.

Voisi jopa sanoa, että mahdoton rooli.

Merkittävin ongelma onkin siinä, että markkinatoimijoiden kannustimena ei ole tuottaa mahdollisimman hyvää, kokonaisvaltaista ja ennaltaehkäisevää hoitoa. Markkinatoimija - siis sote-palveluja tarjoava yritys - pyrkii maksimoimaan omaa etuaan. Usein tämä tarkoittaa kustannusten ja vaikeiden asiakkaiden vierittämistä muille, maksukykyisille ylihoidon tarjoamista, ja osaoptimointia järjestelmän kokonaisedun ja kansalaisen tarpeista piittaamatta.

Tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta järjestelmästä tulee entistä vaikeaselkoisempi, mutta siitä pitää maksaa entistä enemmän. 

Markkinoiden rakenteellisten - ja hyvin tiedossa olevien - ongelmien kieltäminen uhkaakin käydä suomalaisten terveydelle ja kukkarolle.

Lue myös:

Tutkimus: Köyhyydellä ja älyllisten suoritusten heikkenemisellä on vahva yhteys

Helsingin Sanomat:

Köyhyys käy tutkitusti ihmisen terveydelle, eikä siinä kaikki. Toimeentulohuolet tylsyttävät myös henkisiä kykyjä.
Yhdysvaltalainen seurantatutkimus osoitti, että pitkittynyt talousahdinko vauhdittaa tiedollisten toimintojen heikkenemistä. Köyhyyden vaikutus näkyy jo viisikymppisten älyllisissä suorituksissa.
[…]
Vuonna 2010, kun tutkittavat olivat keskimäärin 50-vuotiaita, he tekivät kolme erilaista testiä. Niillä kartoitettiin sanallista muistia, suorituskyvyn nopeutta ja päättelykykyä.
Analyysi osoitti, että talousahdigon ja tiedollisten toimintojen ontumisen välillä oli vahva yhteys. Henkilöt, jotka olivat kärsineet köyhyydestä tutkimuksen alkamisesta lähtien, pärjäsivät testeissä merkitsevästi huonommin kuin ne, joilla ei ollut ollut rahahuolia.
Tulos päti, vaikka ikä, sukupuoli, ihonväri, siviilisääty, oma ja vanhempien koulutustaso sekä mahdollinen diabetes tai sydänvaiva, tupakointi, ylipaino, verenpaine, alkoholinkäyttö ja masennus otettiin huomioon.
(…)
Vähävaraisuus voi heikentää terveyttä ja tiedollisia kykyjä monen eri mekanismin kautta, tutkijat arvelevat.
Talousvaikeudet voivat esimerkiksi hankaloittaa koulunkäyntiä. Huono-osaisuus yhdistyy usein myös epäterveellisiin tapoihin, kuten tupakointiin ja vähäiseen liikuntaan, jotka puolestaan ovat riski aivojen terveydelle.
Lisäksi taloudellinen ahdinko aiheuttaa stressiä: turvattomuus ja rahahuolet pitävät elimistön hälytystilassa. Pitkällinen stressi taas rasittaa aivoja.
Se näivettää esimerkiksi etuotsalohkon hermosolujen haarakkeita, mikä häiritsee päättelykykyä. Muistikin pätkii, koska jatkuva stressihormonikylpy surkastuttaa muistikeskus hippokampuksen soluja.

Lue myös:

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lapsen tulotasoon läpi elämän

in , , , ,

Helsingin Sanomat:

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy lapsille etenkin silloin, kun vanhemmat sijoittuvat selvästi pieni- tai suurituloisiin. Tämän johtopäätöksen tekee Outi Sirniö tuoreessa sosiologian väitöstutkimuksessaan, joka tarkistetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.
Tutkimuksen mukaan perheen materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja toimintaolosuhteet ennustavat lapsen asemaa.
[…]
Perhetaustalla on merkitystä niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Suurituloinen perhetausta suojelee tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pienituloisuudelta, johon liittyy matala koulutus ja työttömyys.
[…]
Tulevaisuudessa sosioekonomisen aseman periytymiseen ei ole odotettavissa suuria muutoksia, sillä periytyminen on Sirniön mukaan pysyvä ilmiö.

Oikeudenmukaisessa ja tehokkaassa taloudessa ihmisen sosioekonominen tausta määrittää vähän, jos ollenkaan, ihmisten tulotasoa. Oikeudenmukaisessa talousjärjestelmässä kaikilla on samat mahdollisuudet tavoitella korkeita tuloja, ja tulot määrytyvät ahkeruuden, ei vanhempien mukaan.

Tasa-arvoinen talous on myös tehokas, koska se valjastaa ahkerimmat ja viisaimmat työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Toimiva talous perustuukin ahkeruudesta palkitsemiseen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin.

Lue myös:

 

 

 

Maailma.net: Suorat tulonsiirrot tuovat laajoja hyötyjä köyhille

in , ,

Maailma.net:

Käteisen maksaminen suoraan köyhille kehitysmaissa ei vähennä aikuisten työntekoa, kuten toisinaan on pelätty, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Brittiläisen kehitystutkimuslaitoksen ODI:n heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan käteisohjelmat tuovat sen sijaan mukanaan laajoja hyötyjä, kuten lapsityövoiman vähenemistä.
"On selvää, että tällaiset ohjelmat voivat olla vaikutusvaltainen väline, jolla on todellisia tuloksia maailman köyhimpien kannalta", sanoo tutkija Francesca Bastagli.
Kyseessä on suurin käteisohjelmista koskaan tehty tutkimus. Siinä vedettiin yhteen 165 tutkimuksen tuloksia 15 vuoden ajalta 30:stä matalan tulotason ja keskitulotason maasta.
Tutkimuksen mukaan käteisen maksaminen köyhille lisää lasten osallistumista kouluun sekä terveyspalveluiden käyttöä ja vähentää köyhyyttä. Yli puolet tutkituista ohjelmista ei vaikuttanut aikuisten työllisyyteen mitenkään, ja niissä, joissa vaikutusta oli, se oli yleensä työllisyyttä lisäävä.

Tutkimuksessa käy hyvin esille, että köyhyyttä voidaan tehokkaasti torjua ihmisten toimeentuloa parantamalla. Elämiseen riittävän palkkatason turvaaminen ja sosiaaliturva ovat olleet välttämättömiä lääkkeitä köyhyyteen niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. 

Lue myös:

Lapsiköyhyys näkyy koulussa karulla tavalla

in

Talouselämä:

MTV kertoo, että köyhyyden lisääntyminen näkyy koulujen arjessa.
"Tilastojenkin mukaan lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt ja tämä näkyy myös koulussa, sillä koulu elää arjessa mukana", opettajien ammattijärjestön OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo toteaa MTV:lle.
Salo kertoo, että opettajat joutuvat tekemään jopa lastensuojeluilmotuksia.
"Opettajat joutuvat joskus tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, kun lapsen perushuoltoa ei saada vanhempien taholta kuntoon. Ilmoitukseen on aihetta esimerkiksi silloin, kun lapset tulevat kouluun likaisina tai valittavat nälkää", Salo sanoo MTV:lle.
Salon mukaan joiden tilanne on niin huono, että kouluruoan lisäksi muita aterioita ei ole juuri tarjolla.
"Kouluvuoden aikana ruuan puute näkyy erityisesti viikonloppujen jälkeen, kun ruoka maittaa kouluissa erityisen hyvin. Kouluruokailuilla on todella iso merkitys – monelle se voi olla ainoa kunnon ateria."

Köyhyys ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista, vaan se tuo myös tehottomuutta talouteen, kun ihmiset eivät pysty käyttämään täyttä henkistä potentiaaliansa luovaan ja tuottavaan työhön.

Köyhyys on kuitenkin - toisin kuin nykyään usein väitetään - talousjärjestelmän ongelma ja sivutuote. Nykytalous ei palkitse ahkeruudesta, vaan harvinaisista taidoista, omistamisesta ja kyynärpäätaktiikasta.

Järjestömme esittelemissä osallisuustalouden ratkaisuissa on lähdetty siitä ajatuksesta, ettei epätoivoiseen elämäntilanteeseen ajaminen ole toimiva tai oikeudenmukainen tapa motivoida ihmisiä työntekoon. Nykyisillä työmarkkinoilla merkittävä määrä ihmisiä on joko epävarmassa työtilanteessa tai työttömänä, mikä aiheuttaa tarpeetonta pahoinvointia. Ahkeruuden ja ponnistelujen johdonmukainen palkitseminen olisi asianmukaista ja reilua, mutta nykytilanne on kaukana siitä. Neuvotteluvoima, oikeat sosiaaliset verkostot, koulutustaso ja tuottavat omistukset vaikuttavat suuresti ihmisten sijoittumiseen kilpailussa työpaikoista.

Osallisuustaloudessa pyritäänkin tarjoamaan toimivia työkaluja tasavertaisten lähtökohtien toteuttamiseen, johdonmukaiseen ja reiluun palkitsemiseen sekä työttömyyden poistamiseen.

Lue myös:

Antikapitalismi Suomessa -keskustelutilaisuudet syyskuussa

Kapitalismia ja markkinataloutta on vastustettu aina. Markkinoiden vikojen paikkailu on tuottanut hyvinvointia ja innovaatioita esimerkiksi Pohjoismaissa, mutta ongelmia on runsaasti. 

Markkinatalouden ansiosta vauraus keskittyy, köyhyyttä edelleen riittää, ihmiset pakotetaan kilpailemaan verisesti ja ympäristö tuhoutuu.

Parecon Finland järjestää syyskuussa Turussa ja Tampereella keskusteluillat antikapitalismin historiasta ja antikapitalismin ongelmista, sekä mahdollisuuksista rakentaa vapaa talous ilman markkinoita. Tilaisuuksien tarkemmat tiedot:

  • Turku: Ravintola Koulu, historian luokka perjantaina 16.9. klo 20
  • Tampere: Vastavirta-klubin Yläkerta lauantaina 17.9. klo 17

Puhujina Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Tervetuloa!

Taloussanomat: Suomalaiset pankit kehittävät tahoillaan mobiilimaksamista - jarruttaa kehitystä

Maksaminen älypuhelimella yleistyy, mutta pankit kehittävät omia maksujärjestelmiään - ilman yhteistyötä, kirjoittaa Taloussanomat. Olisi sekä myyjien että ostajien kannalta etu, että järjestelmissä olisi yhtenäinen perusrakenne.

 – Ketään ei hyödytä, jos yrittäjän pitää käytännössä valita, minkä pankkien mobiilimaksamista hänen on järkevää tarjota

Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa pankit eivät tee yhteistyötä.

Omien maksujärjestelmien kehittäminen on hyvä esimerkki markkinoiden ongelmista: markkinoilla monet tahot kehittävät tuotteita ja palveluja omasta lähtökohdastaan, mutta järkevän kokonaisuuden hahmottaminen ei ole kenenkään hallussa.

Taloustieteellisesti ilmaistuna markkinat kärsivät tehottomuudesta: yhdessä paikassa keksityt edistysaskeleet eivät leviä koko talouteen. Toisin sanoen markkinataloudessa pyörä keksitään uudelleen ja uudelleen.

Toimivassa taloudessa julkisella sektorilla on aktiivinen rooli markkinoiden virheiden paikkaajana ja resurssien suuntaajana tehokkaaseen käyttöön.

Lue myös:

HS: Moderni yritys on joustava

in ,

Tamperelaisessa ohjelmistoyritys Intopalossa johtajien määrä vaihtelee tarpeen mukaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

”Organisaatiorakenteista ja innovaatioista väitöskirjansa tehneen hallintotieteiden tohtorin Jani Rajaniemen mukaan ihmisten motivaatio on hyvin korkea organisaatioissa, joissa on matala hierarkia ja ihmiset luottavat toisiinsa.”

Ratkaisu muistuttaa osallisuustalouden ideassa ehdotettuja institutionaalisia ratkaisuja, joilla pyritään takaamaan työpaikoille ja työntekijöille runsaasti sananvaltaa heitä itseään koskevissa päätöksissä.

Osallisuustalouden visiossa työpaikat saavat sisäisesti päättää toimintatavoistaan, ja esimerkiksi työntekijöillä on täysi valta päättää työnsä toteuttamisen tavoista. Työpaikkojen sisällä noudatetaan osallistuvaa demokraattista päätöksentekoa, mutta sen muoto voi luonnollisesti osallisuustaloudessa vaihdella työpaikkojen välillä, kunhan ratkaisut noudattavat omaehtoisuuden periaatetta siitä, että ihmisillä on oikeus vaikuttaa asioihin suhteessa siihen, kuinka paljon asiat koskettavat heitä.

Lue myös:

Markkinoiden ongelmat näkyvät jakamistaloudessa

Globaalin talouden asiantuntija Rana Foroohar kirjoittaa Financial Timesissa, miten jakamistalous on epäonnistunut vaurauden ja hyvinvoinnin jakamisessa mahdollisemman monen elämänlaadun parantamiseksi.

The labour markets start to resemble, as Adair Turner, chairman of the New York-based Institute for New Economic Thinking once put it to me, “a feudal marketplace in which the lord shows up each day and says, ‘I’ll take you, and you, and you’.” The labour share of the pie, which has been shrinking across the developed world for the past four decades, continues to decrease.

Foroohar peräänkuuluttaa sääntelemättömien markkinoiden ongelmien tunnustamista. Uberin työntekijät ovat kärsineet monista tällaisista ongelmista. Uberin ja monien jakamistalouden nimikkeellä kulkevien yritysten toimintamalli onkin usein monopoliaseman tavoittelua kestämättömin tavoin. 

Ongelmiin voidaan myös puuttua. Valtiot voivat sääntelyn avulla tarjota korjauksia moniin nykyisiin ongelmakohtiin ja luoda näin toimivampia keinoja kysynnän ja tarjonnan kohtaamiselle. 

Esimerkkinä tästä voivat olla mm. pelisäännöt Uberin kaltaisten kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen erikoistuneiden yritysten vaurauden tarkemmalle kohdentamiselle – nykyisellään ne keskittyvät liiaksi yrityksen omistajien varallisuuden kasvattamiseen ja varsinaisten työn tekijöiden vaikutusmahdollisuudet toiminnan kehittämiseen ovat olemattomat. Nämä luovat kestämättömän pohjan palvelujen kauaskantoiselle kehitykselle.

Toimittaja Vic Vaiana kirjoitti heinäkuussa samasta ilmiöstä, ja nosti Forooharin lailla myös yritysten omistusoikeudet esiin. Pelkän valtion sääntelyn avulla ei ongelmaa voida korjata. Lukuisia järkeviä parannuksia on jo kehitteillä, joita Vaiana listaa artikkelissaan. Erilaisten jakamistalouteen keskittyneiden ratkaisujen keskeisen tunnuspiirteen tulisi esimeriksi olla myös omistusten jakautuminen nykyistä tehokkaammin.

The possibilities don’t have to be so restricted however. Ride-share drivers usually already own their vehicles, so in theory they could enter the ride-share marketplace themselves. By ditching Uber’s predatory practices for a cooperative model that uses the same technology, driver-owned apps could democratize the ride-sharing marketplace, fulfilling the initial promise of the so-called sharing economy.

Todellinen osallisuus vaatii turvattua elämäntilannetta. Taloudessa harva asia on lopulta pienen ihmisjoukon yksin aikaansaamaa, vaan kaikki saavutukset rakentuvat lukuisten ihmisten panokselle. Omistusoikeuksien ja päätösvallan jakautumisen tulisi tulevaisuudessa heijastaa tätä aivan eri tavoin kuin nykyisin. Palveluiden tuottaminen nykyistä monipuolisemmin ja tehokkaammin tavoin on mahdollista. Se vaatii kuitenkin markkinatalouden ongelmien tunnistamista ajoissa, ja niiden korvaamista paremmin hyvinvoinnin jakamista painottavilla vaihtoehdoilla.

 

Eläkkeensaajien Keskusliitto: 10 000 suomalaista putoamassa köyhyyteen

Uusi Suomi uutisoi Eläkkeensaajien Keskusliiton EKL:n tiedotteesta:

– Hallituksen tekemät linjaukset kasvattavat toteutuessaan tuloeroja maassamme. Etuuksien lisäleikkauksen seurauksena köyhyysrajalla elävien määrä tulee kasvamaan ja tuon rajan alle on putoamassa lähes 10 000 ihmistä. Tämä johtaa vääjäämättä maallemme häpeällisten leipäjonojen pitenemiseen, toteaa Eläkkeensaajien Keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Kokko järjestön tiedotteessa.

Leikkauksille ei ole taloustieteellisiä perusteita. Suomen valtion rahoitusasema on lainamarkkinoilla vakaa, ja valtion velka on vielä maltillinen. Koska leikkaukset heikentävät kotimaista kysyntää, on todennäköistä, että niiden vaikutus on talouskehitykseenkin negatiivinen. Pientuloisten ahdingon kasvattaminen ei auta millään tavalla vientiteollisuuden kilpailukykyä tai työllisyyttä.

Nykyisellä talouspolitiikalla lisätään tietoisesti köyhyyttä Suomessa.

Absoluuttinen eriarvoisuus kasvanut maailmassa merkittävästi

Vuoden 2008 globaalin finanssikriisin jälkeen talouden absoluuttinen eriarvoisuus on kasvanut maailmassa merkittävästi. Tähän lopputulokseen ovat päätyneet YK-yliopiston tutkimuslaitoksen asiantuntijat Finn Tarp ja Miguel Niño-Zarazúa. He muistuttavat, että vaikka taloudellinen eriarvoisuus olisi kaventunut suhteellisessa mielessä, on tärkeää pitää mielessä, että absoluuttisia erojakaan ei pitäisi sivuuttaa – päinvastoin.

Jos positiivisen talouskehityksen mukanaan tuoma vaurauden lisääntyminen jakaantuu kaikille taloudessa suhteellisesti samanarvoisesti, voi köyhin tienata dollarin sijaan kaksi dollaria päivässä ja rikas tuhannen dollarin sijaan kaksi tuhatta dollaria päivässä. On selvää, että tällaisessa esimerkissä pidettäisiin kasvun hedelmien jakautumista epätasa-arvoisena – huolimatta siitä, että “suhteellisesti” eriarvoisuus ei olisi tilastoissa kasvanut.

Selkeää myös on, että nykytaloudelle tyypilliset tulo- ja varallisuuserot eivät ole millään tavoin oikeutettuja. Tarvitaan toimivampi talous, jossa palkitseminen perustuu ahkeruuteen, luontoa säästävään tuotantoon ja yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen.

Lue lisää:

Markkinatalous kannustaa luonnon turmelemiseen

Kalat ovat vähenemässä huolestuttavaa vauhtia valtameristä, kertoo YK:n tutkimus.

Kyseessä on niin kutsuttu "yhteismaan ongelma". Markkinataloudessa kannattaa yhteistä kalavarantoa ryöstökalastaa niin paljon kuin mahdollista, koska itse ei joudu huolehtimaan vastuuttoman toiminnan kustannuksista. Ylipäätään markkinataloudessa ympäristöongelmat ovat jatkuvia, koska taloudellisen toiminnan haitat eivät usein näy hinnoissa. Esimerkiksi liiallisen kalastuksen haittavaikutukset ekosysteemiin eivät näy korkeampina kustannuksina kalastajille. Jossain määrin kalastus voi vaikeutua, mutta ongelma on silloinkin kaikille kalastajille sama – riippumatta siitä, kuka on siitä eniten vastuussa. Jos joku päättää kalastaa vastuullisemmin ja noudattaa asiantuntijoiden suosittelemia kiintiöitä, joku toinen varmasti ylittää ne. 

Nobelisti Elinor Ostrom on yhteisresurssien tunnetuin asiantuntija, ja hän on puhunut pitkään yhteisresurssien demokraattisen hallinnon puolesta. Hänen mukaansa nämä ratkaisut voivat saada monenlaisia muotoja paikasta ja kulttuurista riippuen, mutta tärkeää on, että kaikki ihmisyhteisöt, joita asiaa koskee, pääsevät vaikuttamaan. Kun pelisäännöt on ensin yhdessä sovittu, on niitä myös valvottava tehokkaasti.

Suomen vesialueet on jossain määrin järjestetty Ostromin näkemysten mukaisesti. Suurin osa Suomen vesialueista on ELY-keskuksen mukaan yhteisomistuksessa, ja niitä hallitsevat osakaskunnat – joita aiemmin kutsuttiin kalastuskunniksi. Aivan pohjoisessa eniten vesiä omistaa valtio. Aluehallintovirasto huolehtii, että osakaskuntien säännöt noudattavat lakeja. Suomessa järjestely on asiantuntijavetoinen, ja perustuu hierarkiseen valtionhallintoon. Ostrom painottaa keskusjohtoisuuden sijaan asukkaiden ja asuinyhteisöjen mahdollisuutta vaikuttaa itse suoraan alueensa yhteisresursseihin.

Kansainvälisesti katsottuna mertenhallintoon tarvittaisiin, esimerkiksi YK:n alaisuuteen, sitova ja demokraattinen elin, jonka apuna toimisivat alan kansainväliset asiantuntijat. Markkinatalous kannustaa ryöstökalastukseen, mutta ongelmia voidaan lieventää kansainvälisillä sopimuksilla ja demokraattisesti päätetyllä valvonnalla.

Pidemmän päälle on syytä pohtia, miksi markkinatalouden kanssa ollaan aina valmiita paikkailemaan, riittämättömästi, ympäristökatastrofeja ja jatkaa sen jälkeen kuin ennenkin. On syytä miettiä vakavasti, kuinka rakennettaisiin uutta taloutta, joka ei kerta toisensa jälkeen kannusta luonnon turmelemiseen. Ihminen on osoittanut, että se kykenee moneen. Miksi tulisi erikseen suosia vastuutonta toimintaa? 

HS: Taloudellisessa niukkuudessa pitkän aikaa eläminen vaikeuttaa elämän hallintaa

Helsingin sanomat:

Mutta miten on, onnistuuko terveellisesti eläminen ja syöminen pienillä tuloilla?
Suomalaisten köyhyyttä paljon tutkinut sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta vastaa myöntävästi – köyhän on mahdollista tehdä terveyttä edistäviä valintoja, mutta vain tiettyyn rajaan asti.
”Kyllä, pienellä budjetilla elävän on mahdollista elää terveellisesti, mutta jatkuvassa niukkuudessa elävän ei”, Saari toteaa.
Pitkäaikainen taloudellinen niukkuus on Saaren mukaan hyvin stressaavaa, ja se heikentää elämänhallintaa sekä kykyä tehdä rationaalisia päätöksiä. Puhutaan niin sanotusta resilienssin eli kimmoisuuden menettämisestä. Tällöin vastoinkäymisistä selviytyminen on vaikeaa, ja elämäntilanteeseen ja epäterveellisiin valintoihin sopeudutaan ja totutaan.
Pienituloisilta työttömiltä ja syrjäytyneiltä puuttuvat myös työssäkäyvien arjen rakenne ja rutiinit. Työmatkojen liikkuminen ja työpaikkaruokalassa syöminen ovat monelle jokapäiväisiä terveellisiä tekoja, mutta hyötyliikuntaa tai säännöllistä ruokarytmiä voi olla vaikea ylläpitää kotona.

Olemme Parecon Finlandin blogissa nostaneet usein esiin köyhyystutkimuksia, joissa on painotettu professori Saaren tavoin niukkuuden aiheuttamaa stressiä. Jatkuvan rasituksen alla olevien ihmisten on vaikea toimia normaalisti. Tämän lisäksi huonoon tilanteeseen liittyy yleensä häpeää ja ympäristöstä koettua halveksuntaa, jotka lamaannuttavat entisestään. Suomalainen julkinen keskustelu on koventunut viime vuosina, vaikka köyhyyteen on ollut taloustaantuman takia selviä rakenteellisia syitä.

Lue myös:

Taloussanomat: Valtiota tarvitaan yritysten omistajana

Valtio-omistajalle on vaikea löytää kotimaista korvaajaa pörssiyrityksissä ja vielä vaikeampi uusien pääomarahastojen käynnistäjänä, kirjoittaa Taloussanomien kolumnisti Risto Pennanen.

Pennanen tuo kolumnissaan hyvin esille, kuinka valtio-omistajuuden kritiikissä on aimo annos ideologisuutta, ja kuinka nyky-Suomessa valtiolla on merkittävä rooli yritysten omistajana. Vähemmän tunnettua on sekin, että Suomessa valtio-omisteisten yritysten osinkotuotto oli 2015 keskimäärin yksityisomisteisia osakeyhtiöitä suurempi.  

Toimivassa ja innovatiivisessa taloudessa on julkiselle vallalle myös muita merkittäviä rooleja, kuten esimerkiksi tutkija Mariana Mazzucato on osoittanut.

Käytännössä kaikki menestyneet markkinataloudet ovat hyötyneet huomattavasti erilaisista julkisen vallan ja julkisen kuluttamisen mahdollisuuksista. Nämä edut menetetään, kun takerrutaan yksinkertaistaviin oletuksiin markkinoiden ja yksityisomistuksen tehokkuudesta.

Lue myös:

Kuuntele keskustelu: Huipputaloustieteilijä Mariana Mazzucato Suomessa

Kesäkuun lopulla Suomessa vieraillut taloustieteen professori Mariana Mazzucato luennoi innovaatioiden merkityksestä talouskasvulle ja kestävälle julkiselle taloudelle. Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen osallistuivat luennolle, ja heidän keskustelunsa aiheesta voi kuunnella ohesta.

Uusi talous -blogi: Palkkio ahkeralle

Parecon Finlandin Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen pohtivat Uusi talous -blogissaan, voisiko talous pyöriä eri tavalla. Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 9.5.2016.

--

Kaikki työ ei ole herkkua. Älypuhelimeen tarvittavat mineraalit louhitaan hengenvaarallisissa olosuhteissa ja häpeällisen pienellä palkalla. Suomessa hotellien kerrossiivoojat juoksevat hiki otsalla siivoten kokonaisia huoneita kuudessa minuutissa, ja ovat kotiin saapuessaan uupuneita ja vihaisia.

Raskas ja epämiellyttävä työ on edelleen varsin paljon ihmiskäsissä, vaikka robotisaatio on talousuutisissa muotiaihe. Asia on harvoin pinnalla, koska suuri osa tästä työstä on pimennossa. Kuka lapioi lumet katoilta, kuka auttaa vanhukset tarpeilleen? Vaikka se unohtuu helposti, niin raskasta työtä riittää.

Viimeksi kirjoitimme reilusta palkasta, ja päädyimme siihen, että työtä ja ahkeruutta tulisi palkita. Töissä on kuitenkin eroa. Suorastaan vastenmieliset, itseään toistavat työtehtävät ovat nyky-yhteiskunnassa heikosti palkattuja, koska suorittavan työn tekijät ovat työmarkkinoilla helposti korvattavissa – heistä ei ole pulaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kyseinen työ olisi arvokasta. Ongelma onkin siinä, ettei tärkeästä, ahkeruutta vaativasta perustyöstä makseta reilusti.

Kuinka realistista sitten olisi palkita vain työstä – eli ahkeruudesta ja yrittämisestä? Ensiksi on mietittävä kannustavuutta. Jos ihmistä palkitaan vain työn raskauden, työtuntien tai intensiteetin mukaan, ei laiskottelu kannata.

Kultalusikka suussa syntyneet koroillaeläjät eivät heikentäisi kanssaihmisten työmoraalia, koska paremman ostovoiman eteen pitäisi nähdä vaivaa. Avain menestykseen olisi omissa käsissä. Ahkeruuden palkitseminen siis kannustaa yrittämään – huolimatta siitä, kuinka lahjakas on tai kenet sattuu tuntemaan.

Kun raskaista töistä palkitaan paremmin, on yrityksillä myös paremmat kannustimet automatisoida niitä. Tavoitteena on, ettei kukaan joutuisi tekemään raskasta ja puuduttavaa työtä vuosikymmeniä läpeensä.

Kuka mittaa ahkeruuden? Uudessa taloudessa tulisi pyrkiä taloudellisen vapauden maksimointiin, eli demokratiaan työpaikalla. Yksinvaltius ja harvainvalta ovat tehottomia järjestelmiä, koska ne vieraannuttavat ja passivoivat.

Työntekijöiden tulisi siis päättää keskenään työpaikallaan siitä, miten uutteruus mitataan. Kaikki eivät tee töitä samalla tavalla, ja työt eroavat paljon toisistaan – siksi sama resepti ei voi toimia kaikkialla. Parhaiten huhkiminen ja työn vieroksunta näkyy työkavereille. Tästä syystä mittarit on syytä sopia paikallisesti ja demokraattisesti. Sitä yhteisten asioiden hoitaminen on.

Uudessa taloudessa ei tule kiristää leivän puutteella töihin. Vapaa yhteiskunta perustuu luottamukseen, jonka päälle voidaan rakentaa laadukas työelämä kaikille. Perustulon kaltainen turvaverkko mahdollistaisi, ettei ketään voida pakottaa ahdistavan elämäntilanteen varjolla töihin. Vapaassa taloudessa ahkerointi lisäisi tuloja, mutta työ olisi valinta.

Miksi ihmisiä joudutaan nykyään pakottamaan töihin? Ihmisellä on luontainen taipumus toimia, rakentaa ja luoda. Menestyjät puhuvat työn palkitsevuudesta usein: rahan merkitys vähenee ja tekeminen itsessään motivoi parempiin suorituksiin. Tämä edellyttää tietenkin, että työ on monipuolista ja mielekästä.

On erikoista, että talousviisaat pitävät ihmisyyden lähtökohtana laiskottelevaa työtöntä, jota pitää pakottaa “aktivoimalla” työn ääreen. Työssä tulisi keskittyä oireiden sijaan varsinaiseen sairauteen.

Työelämä on markkinataloudessa vinoutunutta, ja reilu palkkaus on vain yksi osa tätä yhtälöä. Julkinen keskustelu, eri näkemysten punnitseminen ja yhteisten asioiden hoito ovat luontainen osa demokratiaa. Jatkossa pohdimme, miltä demokraattinen työpaikka näyttäisi.

Vaurauden luonnista vakavia väärinkäsityksiä

“Yksilöt luovat vaurauden ja valtio verottaa pakolla osan siitä pois.”

Käsitys on yleistynyt viime aikoina Suomessakin. Taloustieteilijä Yanis Varoufakis painottaa The Guardianissa julkaistussa kirjoituksessaan, että ajatus on absurdi. Aivan kuin yhteiskuntamme olisi kokoelma Robinson Crusoe -hahmoja autioilla saarillaan. Sitten valtion laiva saapuu rantaan ja kerää verot tehdäkseen tulonsiirtoja.

“Emme tuota yksilöinä, tuotamme yhteistyössä”, Varoufakis muistuttaa.

Taloustieteilijä Mariana Mazzucato on jo vuosia tehnyt korkeatasoista tutkimusta innovaatioista. Hänen mukaansa esimerkiksi iPhone perustuu yhteistyössä rakennettuihin teknologioihin. Rahoitus tärkeimpien tekniikoiden taustalla on ollut julkista.

Markkinatalouden keskeisiä ongelmia on kilpailun ja yhteistyön sovittaminen toimivalla tavalla. Jos esimerkiksi Apple ja Samsung kehittävät omat versionsa verkkotekniikoista ja kosketusnäytöistä, ja suojelevat mustasukkaisesti ideoitaan, kehitys on hitaampaa ja kuluttajat lukitaan yksittäiseen firmaan.

Ongelmaa on jo ymmärretty – tästä syystä autoteollisuudessa on standardeja ja älypuhelimet käyttävät kaikki GPS-paikannusta sekä WiFi-verkkoja. Yhteistyötä tarvitaan, jotta tuotteet ovat toimivia. Markkinataloudessa tämä ei synny yrityksiltä luonnostaan, koska niitä kannustetaan joka käänteessä kustannusten ulkoistamiseen ja keksintöjensä patentoimiseen.

Lue myös