Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen Kriittisen korkeakoulun seminaarissa: Puhe vapaudesta on kadottanut sisällön ja syvyyden

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen piti yksityisen koulutus- ja kulttuurikeskus Kriittisen korkeakoulun seminaarissa 10.5. puheenvuoron teemasta "Tieto vai ymmärrys". Mäkisen puheenvuoro käsitteli vapautta ja vapaushenkisen ajattelun nykytilaa. Mäkinen alleviivasti tiedon ja ymmärryksen lisäksi tarvetta toiminnalle: ilmastonmuutos, eriarvoisuus ja hälyttävä maailmanlaajuinen biodiversiteettikato etenevät vääjäämättä.

Lue alustus kokonaisuudessaan:

Iltapäivää kaikille. Olen Joona-Hermanni Mäkinen, ja muutama sana omasta työstäni ja tilanteestani. Olen luokan- ja historianopettaja. Perustin vuonna 2010 Antti Jauhiaisen kanssa Parecon Finlandin, osallisuustalouden asiantuntijajärjestön Suomessa. Esittelemme osallisuustaloutta – demokraattista ja ekologisesti kestävää talousjärjestelmää.

Olen tietokirjailija. Kahden lapsen isä, kuluneen vuoden olen viettänyt koti-isän hommissa. Kirjoitan myös kolumneja Ylelle.

Ymmärrys ja sen lisääminen liittyvät keskeisesti vapauden käsitteeseen. Vapaa yksilö, yhteisö ja yhteiskunta ovat hedelmällisiä lähtökohtia ymmärryksen lisäämiseen. Kontrolli, vahvat hierarkiat ja autoritäärisyys puolestaan tukahduttavat vapautta, lisäävät väärinymmärrystä ja epäluottamusta.

Vapaudesta puhutaan toki paljon. Suomeen on rantautunut tuontitavarana amerikkalaisen oikeiston vapauspuhe, nk. “liberalismi”, jossa yksilönvapaudella tarkoitetaan pääasiassa taloudellista vapautta. Ajattelutavan mukaan verotus on väkivalloin varastamista ja menestys on itsestä kiinni. Amerikassa usko tähän vapauskäsitykseen on alkanut hiipua, mutta Suomeen sitä ollaan vasta tuomassa.

Kaikki ovat tietysti omasta mielestään vapauden asialla – vasemmisto ja oikeisto, liberaalit ja konservatiivit. Vapaus ei tarkoita itse asiassa juuri mitään, ellei sitä määrittele, sillä näkemyserot ovat valtavia.

Suomessa vapaus on perinteisesti ymmärretty tasavertaisina lähtökohtina. Naisasialiike saavutti äänioikeuden jo Suomen itsenäistyessä ja sen jälkeen lukuisia merkittäviä parannuksia naisten ja perheiden asemaan. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä suomalaisten vapauksia edistettiin tarjoamalla perusturvaa ja kehittämällä laajoja julkisia palveluita. Yhä suurempi osa kansasta pääsi nauttimaan vaurauden kasvusta. Työaikaa lyhennettiin ja siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon.

Vaatimuksia esittäneet kansanliikkeet ymmärsivät edistyksen laajasti. Yksilöiden ja yhteisöjen ei ollut tarkoitus pysähtyä yksittäisiin edistysaskeliin, vaan saavuttaa demokraattisessa yhteiskunnassa lisääntyvässä määrin vapauksia ja vastaavasti lisää vastuuta esimerkiksi suoran päätösvallan muodossa. Demokratia miellettiin arvona, jota tulisi tavoitella yhteiskunnan kaikilla alueilla – ei vain pelkkänä visiittinä vaalikoppiin muutaman vuoden välein.

Onko suomalainen vapaampi kuin ennen? Valinnanvara on lisääntynyt ruokakaupoissa ja viihde-elektroniikka on kaikkien saatavilla. Kulutuslainaa saa helpommin ja kansantalous on vaurastunut huomattavasti. Siitä huolimatta vaikuttaa siltä, kuin 1900-luvun loppupuoliskoa leimanneet optimismi ja vapauden laajentaminen olisivat pysähtyneet. Leipäjonot ovat arkipäivää, mielenterveysongelmat lisääntyvät ja työelämä polttaa ihmiskynttilää molemmista päistä – jos on ylipäätään päässyt työelämään kiinni. Ihmisarvoa mitataan entistä enemmän työpaikalla ja kulutusvalinnoilla.

Puhe vapaudesta on mielestäni kadottanut matkan varrella sisällön ja syvyyden. On korkea aika palata vapausajattelun juurille ja pohtia, mikä on todellista vapautta ja yhteistä hyvää.

Tapasin kielitieteilijä Noam Chomskya Bostonissa jokunen vuosi sitten yhdessä Antti Jauhiaisen kanssa. Olimme Yhdysvaltojen itärannikolla tekemässä taustatyötä kirjoittamaamme kirjaan Hyvinvointivaltion vastaisku. Chomsky on eräitä viimeisen vuosisadan vankimpia vapausajattelun puolustajia. Hän palasi huomioissaan vapaudesta aina yhteen perusperiaatteeseen, jonka allekirjoitan täysin.

Chomsky viittasi John Stuart Millin Vapaudesta-teoksen loppusanoihin. Mill puolestaan lainasi kyseisen ajatuksen klassiselta liberaalilta Wilhelm Humboldtilta. Humboldt muotoili asian seuraavalla tavalla. ’Kaikki tämän kirjan sivut ja argumentit tähtäävät yhteen johtavaan periaatteeseen: auttamaan jokaista ihmistä kehittymään täyteen henkiseen rikkauteensa.’ Humboldtille henkinen rikkaus tarkoitti kykyä pohtia, luoda ja olla itsenäinen ihminen. Tämä on klassisen liberalismin perusperiaate. Kaikki muu on toissijaista.

Ja mitä enemmän tämä tavoite jää toteutumatta, sitä hankalampaa on aidon ymmärryksen lisääminen eri ihmisryhmien välillä, on kyse sitten sukupuolesta, iästä, tulo- tai varallisuusluokasta, etnisestä ryhmästä tai seksuaalisuudesta suuntautumisesta.

Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttäisi yhteiskunnassa merkittäviä rakenteellisia uudistuksia työelämään, poliittiseen päätöksentekoon ja kulttuuriin laajemmin. Konkreettinen esimerkki ovat demokraattiset työpaikat, joissa työntekijät johtavat itse toimintaansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Myös poliittinen järjestelmä on uudistusten tarpeessa. Tarvitaan merkittävästi enemmän keskustelevaa lähidemokratiaa, jonka päälle edustuksellinen ja osallistava poliittinen järjestelmä rakentuisi. Nyt kansalaiset, ja erityisesti heikossa asemassa olevat kansalaiset, ovat liian kaukana päätettävistä asioista ja päättäjistä. Lobbareiden ja varakkaiden eturyhmien ote politiikkaan on vahva.

Kuten Chomsky totesi keskustelussamme, jos joku muu tekee päätökset ja yksilö vain noudattaa käskyjä, hän menettää kyvyn ja mahdollisuuden vapaaseen kehittymiseen. Ja mielestäni yhteisö menettää samalla kyvyn ja mahdollisuuden syvemmän ymmärryksen muodostamiseen.

Panokset ovat suuret. Aikamme suuret kriisit, kuten ilmastonmuutos, eriarvoisuus ja hälyttävä maailmanlaajuinen biodiversiteettikato etenevät vääjäämättä. Vahvoja toimia tarvitaan ja pian. Tämä edellyttää ymmärrystä. Se ei kuitenkaan itsessään riitä. Tarvitaan toimintaa.

YK:n raportti: Luonnon monimuotoisuus kaventuu hälyttävästi

Yle:

Ihmisen toiminta heikentää kasvi- ja eläinkunnan monimuotoisuutta hälyttävällä tavalla joka puolella maailmaa, osoittaa YK:n tuore biodiversiteettiraportti. Yli 550 tutkijaa on koostanut raporttia kolmen vuoden ajan. 

– Tämä trendi vaarantaa talousjärjestelmät, elinkeinot, ruokavarastot ja ihmisten elämänlaadun kaikkialla, hallitustenvälisessä biodiversitettiä ja ekosysteemipalveluita koskevassa tieteen ja politiikan välisessä IPBES-raportissa sanotaan.

Aasian ja Tyynenmeren alueen kalakanta voi huveta vuoteen 2048 mennessä ja yli 90 prosenttia alueen koralleista kärsiä vaurioita vuoteen 2050 mennessä, raportissa todetaan. Lisäksi yli puolet Afrikan linnuista ja nisäkkäistä voi kadota vuoteen 2100 mennessä

– Heikennämme omaa hyvinvointiamme tulevaisuudessa, IPBES:n puheenjohtaja Robert Watson huomauttaa.

Raportin mukaan luonnon monimuotoisuutta uhkaavat etenkin saasteet, ilmastonmuutos ja metsien raivaaminen maaviljelyyn.

Luonnon monimuotoisuuden rajun heikkenemisen taustalla vaikuttavat poliittiset päätökset ja nykyisen talousjärjestelmän, markkinatalouden, lainalaisuudet. Saasteet ja ilmastonmuutosta pahentavat kasvihuonekaasut ovat molemmat taloustieteen oppikirjaesimerkkejä siitä, kuinka markkinatalous ei kykene asettamaan haitoille hintaa.

Haitallinen toiminta lisääntyy entisestään, koska ympäristölle haitalliset tuotteet ja palvelut ovat keinotekoisen halpoja.

Lyhyellä aikavälillä on asetettava poliittista painetta, jotta haitallista toimintaa saadaan rajoitettua lainsäädännöllä ja verotuksella. Uhanalaisia lajeja on suojeltava ja haitallisille tuotteille on asetettava vahvoja haittaveroja.

Toimivassa taloudessa saastuttamiseen ja ilmastonmuutoksen pahentamiseen ei kannustettaisi. Pidemmällä aikavälillä on rakennettava talousjärjestelmä, joka asettaa luonnon reunaehdot etualalle. Tämä edellyttää merkittävästi tarkempaa hinnoittelua. Osallisuustalous on yksi varteenotettava talousmalli, jossa ulkoishaitat sisällytetään hintoihin.

Lue myös:

Minimipalkan nosto ei tuhoa taloutta - mutta on hyväksi ihmisille

Suomalaisessa talouskeskustelussa puhutaan säännöllisesti ”rakennemuutoksista” tai ”työelämän joustamisen vaatimuksista”. Hienoista sanoista huolimatta hokemat ovat usein kiertoilmauksia työelämän huonontamiselle. 

Esimerkiksi palkkoja vaaditaan alennettavaksi todella usein perustellen sitä muun muassa kilpailukyvyllä, työllisyydellä, joskus jopa nuorten tulevaisuususkon palauttamisella. Julkista keskustelua seuraamalla tulee helposti johtopäätökseen, että palkkojen madaltaminen - kuten esimerkiksi yleissitovuudesta luopuminen - toisi talouteen tehokkuutta ja ihmisille töitä.

Näin ei kuitenkaan ole.

Kuten CityLab-verkkolehti kirjoittaa,

Conservative economists and pundits have long argued that higher minimum wages cause firms to reduce employment, especially of low-wage workers, and thus they inflict damage on the U.S. economy. But two new papers provide powerful evidence that higher minimum wages in fact boost the conditions of workers—especially the least skilled and lowest paid among them—without doing broad economic harm.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että tutkimuksissa on huomattu, että minipalkka- tai sen nosto - ei vaikuta negatiivisesti työllisyyteen, ei edes riskiryhmien, kuten nuorten ja matalasti koulutettujen, osalta. 

Erityisen tärkeää on huomata, että minimipalkan nosto vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään.

Arkijärjellä jokainen kyllä ymmärtää, kuinka suuri merkitys pienilläkin lisätuloilla on matalapalkkaisille henkilöille. Parempi tulotaso vähentää stressiä, mahdollistaa terveellisemmän elämän (harrastukset, parempi ravinto) sekä mahdollistaa helpommin pitkän aikavälin suunnittelun ja fiksuja investointeja (koulutusta, terveydenhuoltoa jne.). Minimipalkan nosto jopa vähentää itsemurhia.

On siis selvää, että riittävällä toimeentulolla - on se saatavilla työstä tai työn ulkopuolelta - on merkittäviä positiivisia vaikutuksia ihmisten elämään ja yhteiskunnan toimivuuteen. Riittävän palkan puolustaminen tarkoittaa siis ihmisten hyvinvoinnin puolustamista. Tämä on hyvä muistaa, kun seuraavan kerran mediassa vaaditaan rakenneuudistuksia tai vähimmäispalkasta luopumista.

Lue myös:

Tutkimus: Ilmastonmuutos on aiheuttanut valtavat menetykset köyhien maiden kansantalouksille

MIT Technology Review käsittelee tutkimusta, jossa on mallinnettu tarkasti miten ilmastonmuutos on jo vuosikymmenten ajan ollut valtava taakka köyhien maiden väestölle.

Yritysten verovälttely, rikollinen toiminta ja korruptio ovat pitkään aiheuttaneet valtavaa tulonsiirtoa kehitysmaista rikkaisiin maihin. Ilmastonmuutos kasvattaa tätä ongelmaa entisestään, MIT Technology Review:n viittaama tutkimus osoittaa.

"From 1961 to 2010, rising temperatures cut the per-person gross domestic product of the world’s poorest countries by 17% to 31%"

Ilmastotieteilijät ovat pitkään kiinnittäneet huomiota ilmastonmuutoksen takana olevien päästöjen epätasaiseen jakautumiseen: rikkaat aiheuttavat eniten päästöjä, mutta joutuvat kärsimään päästöjen kiihdyttämän lämpenemisen tuhoista vähiten.

"All of that has happened with only around a 1 °C rise in global temperatures, but far worse changes are in store. The planet could warm by 1.5 °C as early as 2030, and by more than 4 °C by the end of the century, according to the United Nations climate panel.

The inequity is exacerbated by the fact that the nations suffering the worst economic effects have pumped out the least carbon dioxide."

On ratkaisevaa, että tämä kehitys saadaan käännettyä. Päästöjen alasajo on toteutettava niin, että verrattain varakkaimmat kansallisesti ja kansainvälisesti kantavat suurimmat kustannukset ilmastonmuutokseen vastaamisessa päästöjen leikkausten ja tulonsiirtojen osalta.

Lue myös:

HS: Autojen päästöt aiheuttavat joka päivä astman 11 000 lapselle

Helsingin Sanomat:

Neljä miljoonaa lasta sairastuu vuosittain astmaan tieliikenteen päästöjen takia, toteaa tuore tutkimus. Se tarkoittaa, että joka päivä maailmassa keskimäärin 11 000 lasta saa astman, joka johtuu autojen ja rekkojen typpidioksidipäästöistä.

Tutkimuksen julkaisi arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet Planetary Health. Siitä kertoo esimerkiksi brittilehti The Guardian.

Tutkimus osoitti, että ilmansaasteet eivät vahingoita lasten terveyttä vain Kiinan ja Intian suurkaupungeissa, jotka tiedetään maailman pahimmin saastuneiksi. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi Britannian ja Australian kaupungeissa kolme neljästä kaikista lasten astmoista johtuu autojen päästöistä.

”Tuloksemme osoittavat, että miljoonat uudet lasten astmatapaukset voitaisiin estää ilmansaasteita vähentämällä”, sanoi professori Susan Anenberg yhdysvaltalaisesta George Washington -yliopistosta The Guardianille.

Autojen aiheuttamat päästöt ovat taloustieteen oppikirjaesimerkki tuotannon ja kulutuksen haitallisista vaikutuksista. Ekonomistit puhuvat ulkoisvaikutusten ongelmasta, jolla tarkoitetaan sitä, ettei markkinatalous kykene hinnoittelemaan kaupankäynnistä muille aiheutuvia haittoja.

Ongelman paikkaamiseen tarvitaan vahvaa demokraattista ja poliittista ohjausta, jonka avulla voidaan asettaa haittaveroja asiantuntijoiden laskelmien mukaisesti. Pidemmällä aikavälillä on rakennettava uutta taloutta, jossa haitat saadaan sisällytettyä hintoihin.

Osallisuustalous on taloustieteellinen malli uudesta talousjärjestelmästä, jossa päästöt sisältyvät suoraan hintamekanismiin. Tämä on talouden tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja kansanterveyden kannalta parempi ratkaisu.

Lue myös:

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Tulevaisuuden ruoka on terveellisempää ja ympäristöystävällisempää

Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen käsittelee viimeisimmässä Yle-kolumnissaan nykyisen ruoantuotannon ilmeisimpiä ongelmia:

Ruokatuotteiden ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti. Liha ja maito ovat ympäristölle erityisen haitallisia. Niiden tuotanto käyttää peräti 83 prosenttia viljelysmaasta, mutta kattaa vain 18 prosenttia ihmisten kuluttamista kaloreista. Maa-alan haaskaamisen lisäksi lihatuotanto on merkittävä kasvihuonekaasujen aiheuttaja, tuhlaa niukkoja vesivaroja ja lisää merien ja järvien rehevöitymistä.

Tulevaisuuden ruoantuotannossa nämä ongelmat voidaan ratkaista. Kasvispainotteinen ruokavalio on terveellisempää, tehokkaampaa tuottaa ja moninkertaisesti ympäristöystävällisempää kuin nykyinen eläintuotantoon nojaava ruoantuotanto. Lisäksi:

Lihantuotannon epäeettisyys on yksiselitteinen asia, jossa on hyvin vähän harmaita alueita – jopa riippumatta sen katastrofaalisista vaikutuksista planeetalle. Maailmanlaajuisesti kymmeniä miljardeja herkkiä ja älykkäitä eläimiä kohdellaan kaltoin. Yksikään tuntemani ihminen ei kestäisi nähdä omaa lemmikkieläintään edes hetkeä tehotuotannon oloissa. Elävän olennon kiduttaminen onkin yksinkertaisesti väärin. Kyseessä on yksi teollisen yhteiskunnan suurista moraalisista epäonnistumisista.

Joona-Hermanni Mäkisen kolumnin “Lihansyönnillä ei ole tulevaisuutta” voi lukea kokonaisuudessaan Ylen sivuilla.

Lue myös:

Professori: Mitä tiukempaa sanelu ylhäältäpäin on, sitä enemmän työntekijä stressaa

Kauppalehti:

Yksi iso syy sille, miksi (työterveyspalveluiden) suurkuluttajat ovat juuri työntekijäammateissa työskenteleviä, on työn kuormittavuus. Monet myös tekevät vuorotyötä, joka ikävimmillään vaikuttaa unirytmiin ja se vuorostaan syömiseen ja jaksamiseen. [...] Työntekijäammateissa olevien työ on sekä fyysisesti että psykososiaalisesti raskasta.

”Työn määrä ei ole ensimmäinen asia, joka ihmistä kuormittaa, vaan tunne siitä, ettei voi itse hallita työn tekemisen tapojaan. Mitä tiukempaa sanelu ylhäältäpäin on, sitä enemmän ihmiset stressaantuvat. Otetaan esimerkiksi siivoojat. He turhautuvat, jos heille sanotaan, että heidän pitää mopata juuri tietyllä tavalla, vaikka he itse näkisivät arjessaan, että toinen tapa olisi tehokkaampi."

Mitä paremmin työntekijät pääsevät itse vaikuttamaan työhönsä, sitä paremmin he voivat työssä ja työn ulkopuolella. Kun työntekijät pääsevät vaikuttamaan työhönsä, he pääsevät myös tuomaan omaa osaamistaan esille työyhteisössä.

Valitettavan usein nykytaloudessa työpaikat rakentuvat kuitenkin hierarkioiden ja äärimmilleen viedyn työnjaon varaan, kun toimivammat ja tehokkaammat organisaatiomuodot löytyisivät tasa-arvoisemmista ratkaisuista.

Lue myös:

Valtaa työntekijöille – tehokkuutta organisaatioon

Helsingin Sanomat:

Yritysvalmentaja Anu Rautanen on tottunut siihen, että ihmiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti, kun hän alkaa puhua.

Rautanen puhuu työkseen teal-organisaatiosta. Onhan sana toki vaikea, teal. Se tulee englanninkielestä ja tarkoittaa sinivihreää väriä.

Hämmennystä herättänee kuitenkin ennen kaikkea oppi, jonka kumma sana pitää sisällään. Rautanen nimittäin opettaa teal-organisaation nimissä johtajia malttamaan mielensä ja antamaan päätösvallan alaisille.

Ajattelutapaa on menestyksellä hyödynnetty suomalaisissa teknologia-alan yrityksissä. Rautanen uskoo, että kyseessä voi olla koko työelämän mullistava ajattelutapa.

Helsingin Sanomat kirjoittaa työelämässä leviävästä teal-organisaatio-opista. Oppi perustuu siihen, että työntekijöille pyritään antamaan nykyistä enemmän valtaa. Uusi työtapa tuo tehokkuutta ja valjastaa paremmin kaikkien työntekijöiden tiedon yhteisön käyttöön.

Teal-ajattelutapa on hyvin lähellä osallisuustalouden tasapainotetun työn ideaa.

Lue myös:

The Guardian: Arvovaltaisen tutkimusryhmän mukaan tulevaisuuden ruokavalio on kasvispohjainen

The Guardian:

The first science-based diet that tackles both the poor food eaten by billions of people and averts global environmental catastrophe has been devised. It requires huge cuts in red meat-eating in western countries and radical changes across the world.

The “planetary health diet” was created by an international commissionseeking to draw up guidelines that provide nutritious food to the world’s fast-growing population. At the same time, the diet addresses the major role of farming – especially livestock – in driving climate change, the destruction of wildlife and the pollution of rivers and oceans.

Arvovaltainen brittiläinen lääketieteen tiedejulkaisu Lancet julkaisi kansainvälisen tutkimusryhmän raportin tulevaisuuden ruokavaliosta. Asiantuntijat kävivät läpi tuhansia alan tutkimuksia ja pyrkivät hahmottelemaan ihmiskunnalle tulevaisuuden ruokavalion.

Tutkijoiden mukaan lihatuotantoa on vähennettävä merkittävästi. Erityisesti punainen liha ja maito ovat haitallisia ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten terveydelle. Kasviproteiinien tuotantoon tarvitaan vähemmän maata, puhdasta vettä ja saasteet sekä kasvihuonepäästöt ovat pienemmät.

Raportin viesti Suomelle on selvä. Lihatuotannon ja maidon julkiset tuet on poistettava. Hyvien kasviproteiinien, kuten kauran, herneen ja nyhtökauran, tuotantoon ja tutkimukseen on investoitava merkittävästi nykyistä enemmän.

Lue myös:

WHO: Ilmansaasteisiin kuolee vuosittain jopa 600 000 lasta

“Ilmansaasteet johtavat joka vuosi noin 600 000 lapsen kuolemaan ja moniin vakaviin sairauksiin, toteaa Maailman terveysjärjestö WHO maanantaina julkaistussa raportissaan, uutistoimisto Reuters kertoo.Järjestön mukaan ilmansaasteet koskettavat jopa 93:a prosenttia maailman lapsista.”

Ilmansaasteisiin kuolee vuosittain satoja tuhansia lapsia, kertoo Maailman terveysjärjestö WHO.

Raadollinen esimerkki havainnollistaa kapitalismin ja markkinamekanismien rakenteellista ongelmaa: muille kun ostajille ja myyjille koituvia hyötyjä ja haittoja ei oteta huomioon. Kun ihminen pohtii auton ostamista, ei auton hinnassa näy kaikki ne kustannukset, jotka tulevat muille osapuolille - esimerkiksi lapsille huonona hengitysilmana tai kiihtyvänä maapallon lämpenemisenä.

Lue myös:

Vuoden lopussa

in

Vuonna 2018 jatkoimme Parecon Finlandissa työtä tinkimättömän vapaushenkisen ajattelun ja demokraattisen, ekologisesti kestävän talouden edistämiseksi Suomessa. Järjestömme kasvoi kahdeksan vuoden ikään.

Kuva: Antti Jauhiainen

Kulunut vuosi on ollut Parecon Finlandin parhaita. Siitä käy kiittäminen kaikkia työssämme auttaneita. Toimintamme perustuu täysin vapaaehtoistyöhön, joten apu on kirjaimellisesti kultaa kalliimpaa. Kiitämme myös rohkaisevista sähköposti- ja twitter-viesteistä, joita olemme saaneet runsaasti ympäri Suomea.

Kiitos tilaisuuksien järjestäjille ja niihin osallistuneille. Kiitos julkaisujen käännöstyössä auttaneille sekä kaikille niille, jotka ovat suositelleet tekstejämme ja tilaisuuksiamme tutuilleen. Kiitos myös Suomen Attacille ja Helsingin yliopiston Attacille, jotka yhdessä myönsivät kunniamaininnan ja vuoden 2018 Selitä taloustermi maallikolle -palkinnon Parecon Finlandille “ansiokkaasta työstä talouspoliittisen ymmärryksen lisäämiseksi”.

Vuoden aikana onnistuimme saamaan järjestömme teemoille hyvin näkyvyyttä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Uskomme tuoneemme esiin ainutlaatuisia ja kipeästi tarvittavia huomioita yhteiskunnan ongelmista ja ratkaisuista.

Alla vuoden kohokohtia toiminnastamme.

Vieraskynä New York Timesiin: Suomi voisi toimia tiennäyttäjänä

Maailman vaikutusvaltaisimpana sanomalehtenä pidetty New York Times pyysi Parecon Finlandin puheenjohtajia Antti Jauhiaista ja Joona-Hermanni Mäkistä kirjoittamaan toisen vieraskynänsä lehteen. Aiheena oli Suomen perustulokokeilun päättyminen. Antti ja Joona kävivät läpi tekstissään “Universal Basic Income Didn’t Fail in Finland – Finland Failed It” kokeilun ongelmia kansainväliselle yleisölle. Samalla he painottivat, että Suomessa vahvat tulonsiirrot ovat osoittautuneet kiistattomaksi menestykseksi köyhyyden torjumisessa, josta Yhdysvalloissa tulisi ottaa oppia.

“Finland has an established history of very forward-looking social policy. Honoring that tradition, and the public’s support for it, means properly setting up large-scale research and trials.

Instead of ending its experiment with U.B.I., the government should reframe it and expand it. The program should be extended to a wider and more varied group, including employed people. And it should test different levels of income.

The Finnish government’s project — too limited, halfhearted, ideologically skewed — can only yield inconclusive data. To do U.B.I. right, we need to think big and try harder.”

Suomen perustulokokeilu on herättänyt huomattavaa kansainvälistä huomiota. New York Timesin lisäksi Joona kommentoi kokeilua Business Insiderille antamassaan haastattelussa, ja Antti kävi yhdysvaltalaisen CNBC:n haastateltavana.

Loppuvuodesta Antti ja Joona vierailivat suositussa yhdysvaltalaisessa The Bruenigs –podcastissa keskustelemassa Washington Post -lehden toimittaja Elizabeth Bruenigin ja sosiaalipolitiikan asiantuntija Matt Bruenigin kanssa. Jakson aiheena olivat Suomen perustulokokeilu, lapsiperheiden tilanne Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä demokraattisen talouden tulevaisuus.

Vuonna 2019 yhdysvaltalainen HBO julkaisee Vice News -mediatalon tuottaman dokumenttisarjan työn tulevaisuudesta, jonka perustuloa käsittelevässä jaksossa Antti keskustelee perustulosta konservatiivitoimittaja Michael Moynihanin kanssa.

Yle-kolumnit

Parecon Finlandin varapuheenjohtaja Joona-Hermanni Mäkinen aloitti Ylen kolumnistina viime vuoden lopussa. Kuluneen vuoden aikana julkaistiin seitsemän kolumnia, jotka keräsivät kymmeniä tuhansia jakoja ja synnyttivät runsaasti keskusteluja ja myös lukuisia tervetulleita yhteydenottoja Parecon Finlandiin. Kolumnit voi lukea Ylen sivuilla ja kuunnella Yle Areena -palvelussa Joonan lukemana.

Satatuhatta lasta altistuu vuosittain vaaralliselle myrkylle – köyhyydelle

Neurotieteiden asiantuntijat ovat verranneet   köyhyyttä myrkkyyn. Köyhyys ja perheen heikko asema näkyvät kroonisena stressinä. Sen vaikutukset pienten lasten aivoihin ovat yhtä rajuja kuin elohopean ja arseenin kaltaisilla raskasmetalleilla.

Mitä jos leikattaisiin johtajien tuloista valtaosa

Johtajat tienaavat siis todellisuudessa kuusitoista kertaa sen, mitä suomalaiset pitivät reiluna ja yli kymmenen kertaa enemmän kuin suomalaiset kuvittelevat.

Vaikka lukuja kääntelisi miten, suomalaiset pudottaisivat johtajien palkasta valtaosan pois. Palkkakatolle tai huipputulojen veronkiristykselle on tilausta. Varsinkin, kun johtajien palkat ovat nousseet muita nopeammin.

Facebook on purettava

Facebook julisti vuonna 2011 “tuovansa meidät kaikki lähemmäs toisiamme”. Kuluneiden vuosien aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että Facebook tuo mukanaan muutakin kuin auvoista, digitaalista yhdessäoloa. Palvelu on addiktoiva, haitallinen mielenterveydelle, vie kansalaisilta yksityisyyden ja uhkaa demokratian toimivuutta.

Markkinataloudella on myös pimeä puoli

Suomessa ollaan unohtamassa koko hyvinvointivaltiomme historia. Menestyksemme olisi ollut mahdotonta vailla ymmärrystä markkinoiden pimeästä puolesta. Ennen kuin markkinaintoilu saa enemmän vahinkoa aikaan, kerrataan hieman taloustieteellisiä tosiasioita.

Työpaikka on tyrannia

Tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että suurempi päätösvalta omista työasioista lisää hyvinvointia ja työntekijöiden tuottavuutta. Vahvat hierarkiat ovat omiaan aiheuttamaan kyräilyä ja johtajien mielistelyä. Tulehtuneessa ilmapiirissä parhaat ideat harvoin nousevat esiin. Paremmat vaikutusmahdollisuudet piristävät työmotivaatiota, kun ei tarvitse alituisesti turhautua käskytykseen ylhäältä.

Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

Suomen on oltava globaali edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Asiantuntijoiden tarjoama tiekartta on yksiselitteinen. Fossiilituet on poistettava välittömästi. Seuraavan vuosikymmenen aikana suurten kaupunkien on luovuttava täysin fossiilisista polttoaineista, polttomoottoriautojen myynti on lopetettava, liikennettä on sähköistettävä ja lentämistä rajoitettava. Tutkimukseen tulee ohjata massiivisia investointeja. Kaikille talouden sektoreille on asetettava vahva hiilivero.

Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen ja siinä piilee erittäin suuri vaara

Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen. Saavutuksia ei joko ymmärretä tai ne otetaan itsestäänselvyyksinä. Ponneton liike on helppo kohde poliittisille hyökkäyksille.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder pohti hiljattain, että “aiemmin ay-liikkeen suuret tarinat ovat olleet lyhyemmät työviikot ja paremmat edut”. Samaan hengenvetoon hän kaipasi “uusia tarinoita”.

Fjäderin pitäisi ay-johtajana tietää, että harvalla on mitään lyhyempää työviikkoa ja parempia etuja vastaan. Palkkatyön merkityksettömyys, käskytys ja kiivas tahti vievät  monelta kaiken energian. Monet hengittävät kaiken lisäksi työpaikoillaan myrkyllistä sisäilmaa. Samanaikaisesti Suomessa on yli 100 000 köyhää lasta ja kestämätön kulutus ajaa ihmiskuntaa alati pahenevaan ilmastokatastrofiin.


Tilaisuuksia

Vuoden aikana Parecon Finland järjesti avoimia luentoja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Huhtikuussa pidettiin täydelle salille luento anarkistisista talousjärjestelmistä. Syyskuussa Antti ja Joona puhuivat valtakunnallisessa kohtuusseminaarissa kunnianhimoisen aktivismin ja hyvinvointivaltion roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Lokakuun lopussa Antti kutsuttiin puhumaan Alankomaihin, Groningenin yliopistoon. Siellä järjestettiin paneelikeskustelu, jossa Antti puhui yhdessä kauppatieteiden professori Josep M. Collin ja yhteiskuntatieteiden professori Francine Mestrumin kanssa sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Loppuunmyydylle salille pitämässään alustuksessa Antti käsitteli hyvinvointivaltioiden keskeisimpiä tunnuspiirteitä, Suomen perustulokokeilua ja markkinatalouden ongelmien tunnustamista.

Taloustieteilijöiden debatti -julkaisu

Parecon Finlandin julkaisusarjan neljäs julkaisu on väittely kahden palkitun taloustieteilijän välillä. Professorit Robin Hahnel ja Hannu Vartiainen pesivät debatissa Hahnelin Helsingin yliopistolla vuonna 2012 pidetyn vierailijaluennon jälkipyykkiä. Luento herätti usealta suomalaisekonomistilta aggressiivisen reaktion. Nyt vuosia myöhemmin uudestaan herännyt kritiikki käsiteltiin lopulta muodollisen debatin kautta, jonka Parecon Finland organisoi. Väittely taustoineen on luettavissa nyt Parecon Finlandin sivuilla.

Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan palaute

Kesällä 2018 alkoi Hyvinvointivaltion vastaisku –podcast. Ensimmäisessä jaksossa esiteltiin ohjelman nimikkokirjan Hyvinvointivaltion vastaiskun pääteemoja ja jaksoja julkaistaan lisää vuoden 2019 aikana. Podcastin jaksoja voi kuunnella suoraan Parecon Finlandin sivuilla  tai iTunesin podcast-palvelun kautta.

Erikseen on ilo mainita, että hieman yli vuosi sitten julkaistun Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan saama vastaanotto on ollut erittäin positiivista. Arvostetun Yhteiskuntapolitiikka -lehden numerossa 2/2018 julkaistussa arviossaan tutkija Lina von Aerschott kirjoitti seuraavaa:

“Hyvinvointivaltion vastaisku pureutuu erittäin tärkeisiin kysymyksiin ja nostaa esiin asioita, jotka ansaitsevat paljon nykyistä suurempaa huomiota niin päätöksenteossa, yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin kansalaisten arjessa.”

“Hyvinvointivaltion vastaisku kutsuu lukijan pohtimaan nimenomaan ratkaisumalleja ja kehitysehdotuksia, joilla hyvinvointi ja vapaa yhteiskunta voidaan tulevaisuudessa turvata.”

“...kirja kokoaakin yhteen tärkeitä keskusteluja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Kirjalla on paikkansa suurelle yleisölle suunnattuna perusteoksena, joka yhtäältä osoittaa, miten pohjoismainen hyvinvointivaltio on onnistunut köyhyyden vähentämisessä, ja toisaalta kokoaa erittäin  tärkeää keskustelua siitä, mihin suuntaan hyvinvointivaltiotamme pitäisi kehittää.”

Lopuksi

Ensi vuonna tarvitaan entistä enemmän ponnisteluja ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Eurokriisin katastrofista ei ole otettu opiksi, ja euroalueen talouksia kurittavan leikkauspolitiikan loppua ei ole näkyvissä. Tätäkin vakavampi ongelma on kansainvälinen kyvyttömyys politiikassa ja taloudessa torjua ilmastonmuutosta.

Vuosikymmenten ajan planeetan johtavat asiantuntijat, ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät vähävaraiset yhteisöt sekä muut ongelmasta huolestuneiden verkostot ovat tehneet asian äärimmäisen selväksi. Markkinatuotannon ja -kulutuksen katastrofaalisia haittoja on hillittävä tehokkaasti lähivuosina. Euroopan talouskriisi, ihmisten pahoinvointi ja vapauksien puute sekä ilmastonmuutoksen syveneminen ovat ongelmavyyhtejä, joiden purkaminen vaatii pitkään ylläpidettyjen, virheellisten uskomusten kumoamista.

Ongelmat eivät missään nimessä rajoitu vain talouteen. On kuitenkin tärkeää tunnustaa suoraselkäisesti markkinoiden valtavat puutteet. Muuten on mahdotonta luoda kestävää, ympäristön monimuotoisuutta ja ihmisten vapaata yhteistyötä kunnioittavaa, globaalia taloutta. Parecon Finland jatkaa työtä vapaan, turvallisen ja kestävän yhteiskunnan eteen myös ensi vuonna.

Vuonna 2018 Parecon Finland tuki Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonperintösäätiön toimintaa.


Jani Kaaro: Liian paljon hyvää on liian pahaa

“Kysykääpä ystäviltänne mitä he ajattelisivat talousjärjestelmästä, joka ei johtaisi ekologiseen tuhoon ja maapallon saastumiseen, jossa ihmistä ei arvoteta sen perusteella paljonko hänellä on rahaa, jossa ihmisen elämän ei tarvitse tuhoutua tai oleellisesti huonontua, koska hänellä ei ole rahaa. Kysykää vaihtaisivatko he nykyisen järjestelmän sellaiseen.

En ole vielä tavannut ketään, joka ei nostaisi kättään ja huutaisi: ”Hep! Olen mukana!”

Ongelmamme ei ole ihminen, vaan talousjärjestelmä, joka on ottanut koko maailman panttivangikseen. Maidontuottajalle ei riitä, että juomme lasin maitoa päivässä: pitää juoda vähintään tonkallinen, että tuottaja saa kulut katettua. Lihantuottajalle ei riitä, että kinkkua syödään jouluna: kinkun on kuuluttava päivään jokaiseen, että lihantuottaja saa investoinnilleen katetta. Torjunta-aineiden tuottajan on ruiskutettava koko maapallo tuottaakseen osakkeenomistajille arvonnousua.

Miten tahansa kohtuullinen minä olen tai sinä olet, ei auta, sillä järjestelmä on viritetty tuottamaan maksimaalisesti kaikkea – ja kaiken sen kohtuuttomuuden käärepaperit voimme nähdä kellumassa Tyynenmeren roskapyörteessä.”

Tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jani Kaaro muistuttaa, kuinka talousjärjestelmämme vinoutuneet kannustimet ja rakenteet yllyttävät tuottajia ja yrityksiä taivuttelemaan ihmisiä ostamaan enemmän - riippumatta siitä, mitä seurauksia jatkuvalla kuluttamisella on maailmalle ja elämälle.

Elämme järjestelmässä, joka toimiessaan tuhoaa mahdollisuutemme jatkaa elämää maapallolla.

Tarvitsemme toisenlaisen järjestelmän.

Lue myös:


YLE: Suomen parhaina työpaikkoina pidetään yrityksiä, joissa ei ole esimiehiä

YLE:

“It-yhtiöt Reaktor, Futurice, Solita, Vincit ja Fraktio ovat työpaikkoja, joita kutsutaan itseohjautuviksi. Yritykset kasvavat kohisten, eikä liene sattumaa, että ne ovat kukin vuorollaan paistatelleet Suomen tai jopa Euroopan parhaiden työpaikkojen listoilla.”
“Suomalainen sote-väki on käynyt useaan otteeseen ihmettelemässä Buurtzorgia, joka maksaa hoitajilleen keskimääräistä parempaa palkkaa, tuottaa laatua – ja tekee sen kustannustehokkaasti.”
“Ainakin yksi selitys menestykselle on esimiesten puuttuminen.
[...]
Ylin päätäntävalta on korkealla ja kaukana arkitodellisuudesta. Korkea pomopyramidi viestii hitaasti ja valtakamppailu pyramidin kerroksissa sotkee tilannetta entisestään.

Pyramidin kasvaessa pohjimmaisessa kerroksessa ahertavien työntekijöiden päätäntävalta vähenee. Gary Hamelin artikkelia lainaten – työntekijä saa ostaa vapaa-ajallaan kymppitonnien arvoisen auton, mutta hän ei saa päättää satasen toimistotuolista, jolla istuu.”

Parecon Finlandille kunniamaininta ansiokkaasta työstä

Parecon Finland sai viime viikolla tunnustusta, kun Suomen Attac ja Helsingin yliopiston Attac myönsivät kunniamaininnan ja vuoden 2018 Selitä taloustermi maallikolle -palkinnon Parecon Finlandille. Kunniamaininnalla Attac haluaa osoittaa tunnustusta Parecon Finlandin ansiokkaasta työstä talouspoliittisen ymmärryksen lisäämiseksi.

“Attac on tehnyt viime vuosina arvokasta ja asiantuntevaa työtä ja aktivismia. Tästä syystä kunnianosoitus lämmittää erityisen paljon” Parecon Finlandin puheenjohtaja Antti Jauhiainen kommentoi tunnustusta.

Aiempina vuosina palkinnon ovat saaneet muun muassa tutkijat Antti Ronkainen, Matti Ylönen ja Lauri Holappa sekä kansalaisjärjestö Finnwatch.

Suomen Attac on vuonna 2001 perustettu kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään kriittistä globalisaatiokeskustelua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kansalaislähtöistä demokratiaa, yhteiskunnallista avoimuutta ja kestävää kehitystä.

HS: Rikkaiden vaurastuminen kiihtyi uuteen ennätykseen

“Vaurastumisen vauhti Suomessa on kiihtynyt historialliseen ennätykseen. Tuhat eniten pääomatuloa saanutta suomalaista nosti 2017 keskimäärin yli kahden miljoonan euron kokonaistulot. Kun joukon keskitulo vuonna 2012 oli vielä 1,0 miljoonaa euroa, niin viime vuonna se oli jo 2,1 miljoonaa euroa. Joukko on kaksinkertaistanut sekä ansio- että pääomatulonsa. Luku on uusi ennätys Helsingin Sanomien aikasarjassa. Vauraimmat pääomatuloiset rikkoivat kahden miljoonan euron rajan viimeksi vuonna 2004 ja 2007, mutta vain niukasti.”

Rikkaat rikastuvat - myös Suomessa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Rikkaiden rikastuminen ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että muut olisivat saaneet nauttia samalla lailla taloudellisesta kasvusta. Asiantuntijat nimenomaan muistuttavat, että köyhyys on vähentynyt vain vähän - itse asiassa perusturvan taso heikkenee.

Suomessa eivät ole myöskään kasvaneet ainoastaan tuloerot. Myös varallisuuserot ovat kasvaneet finanssikriisin jälkeen.

Kehitys on epäoikeudenmukaista. Samaan aikaan kun omistajat ja valtavia summia tienaavat superpomot tienaavat entistä pöyristyttävämpiä summia, ei tavallinen työntekijä tule välttämättä edes työllään toimeen.

Pohjoismaissa markkinoiden ongelmia on kampitettu läpi historian mitä edistyksellisemmin tavoin. Silti nämä samat ongelmat varallisuuden ja vallan keskittymisessä pienelle piirille näkyvät selvästi, eikä kehityssuunta ole parempaan.

Toimiva ja oikeudenmukainen talous ei näytä tältä.

Toimivassa ja oikeudenmukaisessa taloudessa työllä tulee toimeen, eikä toinen voi tehdä satoja tai tuhansia kertoja tärkeämpää työtä kun toinen. Yhteiskunnassa palkitaan ahkeruudesta, ei omistamisesta tai varallisuudesta.

Lue myös:

Uusi julkaisu: Taloustieteilijöiden debatti

Parecon Finlandin julkaisusarjan neljäs artikkeli on taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin ja taloustieteen huippuyksikön (Hel­sin­ki Gra­dua­te School of Eco­no­mic­s) johtajan professori Hannu Vartiaisen väittely taloustieteestä ja markkinatalouden ongelmista.

Väittely on kokonaisuudessaan Parecon Finlandin sivuilla: Debatti: Hahnel-Vartiainen. Kuuntele myös Hyvinvointivaltion vastaisku -podcastin jakso debatin taustoista.

Taustaa

Robin Hahnelin ja Hannu Vartiaisen debatti juontaa juurensa vuoteen 2012, kun Parecon Finland järjesti professori Robin Hahnelin vierailun Suomeen. Vierailun tapahtumat toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Kelan kanssa. Hahnel piti avoimen yleisöluennon Helsingin yliopistolla  11. syyskuuta vuonna 2012 otsikolla "Perusteet markkinoita vastaan -- epäoikeudenmukaisuutta, tehottomuutta ja haitallisia kannustimia". Hahnel tarkasteli luennolla teoreettisia perusteluja sille, miksi markkinat kohdentavat resursseja tehottomasti, miksi markkinat kannustavat taloustoimijoita yhteiskunnalle haitalliseen toimintaan ja miksi markkinoilla valta sekä tuotannosta koituvat hyödyt jakautuvat epäoikeudenmukaisesti.

“Case Against Markets” -luento on katsottavissa Parecon Finlandin YouTube-kanavalla. Osa tilaisuuteen osallistuneista suomalaisista taloustieteilijiöistä tulistui luennon sisällöstä. He lähettivät aggressiivisia viestejä tilaisuutta järjestäneen laitoksen johdolle.

Aihe pulpahti uudelleen pintaan vuoden 2018 huhtikuussa, kun Heikki Patomäki kirjoitti kriittisen analyysin suomalaisten valtavirran taloustieteilijöiden keskustelukulttuurista. Keskustelu kävi kuumana sosiaalisessa mediassa. Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen pyysi Vartiaiselta perusteluja kritiikilleen Robin Hahnelia kohtaan ja tarjosi mahdollisuutta väittelyyn Hahnelin kanssa. Vartiainen oli aluksi epäileväinen, mutta tarttui lopulta tarjoukseen.

Hahnelin ja Vartiaisen debatin voi lukea Parecon Finlandin sivuilta.

 

EAPN-Fin: Köyhyys ei ole poistunut Suomesta

“Köyhyys on vähentynyt vain vähän, vaikka Suomi on sitoutunut sekä EU:n että YK:n tavoitteisiin vähentää köyhyyttä. EAPN-Finin toista kertaa tekemä Suomen Köyhyysvahti kokoaa tuoreimpia köyhyyttä koskevia tilastotietoja ja trendejä sekä sisältää verkoston näkemykset köyhyyden vähentämiseksi.

Köyhyys lisääntyi Suomessa huomattavasti 1990-luvun suuren laman aikana ja sitä seuranneena nousukautena ja jäi sen jälkeen korkealle tasolle. 2010-luvulla köyhyys on vähentynyt vain vähän.”

Vaikka talouden nousujohteisuus on kestänyt Suomessa jo pidemmän aikaa, ei köyhyys ole Suomessa vähentynyt, kertoo kansalaisjärjestö EAPN-Fin.

Köyhyyttä ei siis poista talouden kasvu, eikä edes työpaikan saanti. Nykyjärjestelmä ei palkitse työstä vaan omistamisesta.

Tarvitaan parempaa taloutta.

Lue myös:


Suomen Kuvalehti: Ympäristökatastrofin tutkijat painottavat, ettei kapitalistinen järjestelmä selviä ilman vahvaa ohjausta

“Suomalainen tutkimusryhmä BIOS on kirjoittanut pohjamutia pöllyttävän taustapaperin ensi vuonna ilmestyvään YK:n kestävän kehityksen raporttiin. BIOS selvittää tekstissään, millainen talousajattelu ja -politiikka mahdollistavat ilmastonmuutoksen hillintään vaadittavat valtavat toimet.
BIOS:in mukaan tarvitaan voimakas, ripeä ja laaja murros, jota markkinat eivät pysty omaehtoisesti hoitamaan. Tarvitaan eri toimijoiden ja toimenpiteiden poliittista eli kollektiivista koordinointia.
Sanoma tarkentui: kapitalistinen järjestelmä ei selviä edessä olevasta mullistuksesta ilman vahvaa kollektiivista ohjausta. Järvensivun mielestä oleellista ei ole se, kutsutaanko 20–30 vuoden siirtymäkauden jälkeistä aikaa kapitalismiksi vai joksikin muuksi.

”Nykyisenkaltainen systeemi, jossa kulutus ja energian käyttö lisääntyvät koko ajan, ei toimi. Näiden on pakko laskea, että tavoitteisiin voidaan päästä”, Järvensivu toteaa Suomen Kuvalehdelle.”

On selvää, että maapallo ei pysy elinkelpoisena ihmislajille ilman perustavanlaatuisia muutoksia talousjärjestelmäämme.

Osallisuustalouden rakenteelliset ratkaisut tarjoavat erinomaisia välineitä paremman talouden suunnitteluun.

Lue myös:


HS: Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä

“Espoolaisen Tytti Peltosen päässä raksuttaa koko ajan: hän miettii jatkuvasti, mistä saisi lisätuloja pienen palkan päälle. Hänen kaltaisiaan työssäkäyviä köyhiä on muitakin. Joukossa on pienipalkkaisia, yrittäjiä ja pätkätyöläisiä, usein myös yksinhuoltajia.
[...]
[Tutkija Mikko] Jakosen mukaan merkittävä syy pienituloisuuteen ovat prekaarit työsuhteet eli arkisemmin silpputyöt. Tyypillistä on, että työssä­käyvä köyhä joutuu haalimaan töitä sieltä täältä. Määräaikaisten pestien välillä voi olla työttömyysjaksoja.

Myös yksinyrittäjissä on runsaasti köyhiä. Heidän joukossaan on esimerkiksi eri alojen freelancereita.

Yksi ongelma on silti kiistatta, että palkka on joillakin aloilla pieni. Sillä on vaikea elättää perhettä.”

Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Yleisesti tunnustetaan, että markkinataloudessa köyhyysriskissä ovat ne, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella, kuten esimerkiksi lapset, vanhukset, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat tai työkyvyttömät. Tällaisten ihmisten toimeentuloa ja hyvinvointia ei markkinataloudessa taata.

HS muistuttaa jutussaan esimerkillisesti, ettei myöskään työmarkkinoille osallistuminen ja työnteko takaa elämiseen riittävää toimeentuloa. Suomessakin tuhannet työskentelevät pitkiä päiviä kaikki arkipäivät, ja joutuvat silti jatkuvasti hakemaan tukia ja/tai etsimään osa-aikaisia töitä iltoihin ja viikonloppuihin vain perustoimeentulonsa kattamiseen.

Riippumatta siitä, pidetäänkö tätä tavoittelemisen arvoisena lopputuloksena vai ei, muistuttaa keskustelu myös yhdestä markkinatalouden vähemmän tunnetusta piirteestä: merkittävä osa edes työmarkkinoille pääsevistä ja kykenevistä henkilöt eivät saa työmarkkinoilta riittävää toimeentuloa. Nämä epäonnistumiset alleviivaavat sitä, miksi toimiva, vapaa ja oikeudenmukainen talous ei pitkällä aikavälillä voi perustua markkinatalouden rakenteille.

Lue myös:

Työterveyslaitoksen johtaja muistuttaa tosielämän markkinatalouden ongelmista

Työterveyslaitoksen Pauli Forma muistuttaa blogissaan, minkälaisessa todellisuudessa lukuisat työntekijät elävät tosielämän markkinataloudessa.

“Jutussa kerrottiin Amazonin uudesta jakelukeskuksesta, jossa teknologiaa hyödyntämällä mitataan tarkasti työntekijöiden työsuoritusta. Työntekijät olivat pääosin tilapäistyövoimaa tai vuokratyövoimaa.

Työntekijät skannaavat tavarat lukijalla poimiessaan niitä hyllyistä. Kun yksi tavara on poimittu, skannerissa alkaa juosta lukema, joka osoittaa, kuinka paljon aikaa seuraavan tavaran löytämiseen on.

Työntekijöiden suoritukset tallennetaan ja niistä muodostuu indeksi, jota verrataan muiden työntekijöiden suoritukseen ja asetettuun tavoitteeseen. Työntekijä saattaa kulkea 20 kilometriä päivässä, työvauhti on hieman alle juoksuvauhdin.

Työntekijät eivät uskalla pitää vessataukoja tai käydä juoma-automaatilla, koska se vaarantaisi heidän indeksinsä tason. Jos päivän suoritus ei yllä tavoitteisiin, seurauksena saattaa olla seuraavan työvuoron peruuntuminen.
[Applen] Aasiassa käyttämiä alihankkijoita on kritisoitu liian pitkistä työvuoroista, melusta, kuumista olosuhteista sekä äärimmilleen kiristetyistä stressaavista olosuhteista. Tehtaiden työntekijät ovat päätyneet itsemurhiin.

Samsungin Vietnamin tehtailla 80 % työntekijöistä on naisia, jotka tekevät 70-80 tuntisia työviikkoa seisten. Melu ja kemialliset haitat ovat yleisiä. Työntekijät eivät saa kirjallista työsopimusta. Työolosuhteita julkisuudessa käsittelevät työntekijät haastetaan oikeuteen.

Kulttifirma Teslan työolot ovat niinikään olleet esillä. Työviikot ovat pitkiä ja työpaine kova. Työtapaturmia sattuu paljon. Työntekijät kuvaavat, kuinka työntekijät yksinkertaisesti tuupertuvat maahan.

Oma lukunsa ovat tietenkin alustatyöntekijöiden työolot, joita on käsitelty julkisuudessa Suomessakin. Alustat eivät ole työnantajia ja ne pääsevät näin väistämään työnantajan velvollisuudet. Alustatyöntekijät taas eivät saa työntekijän statusta oikeuksineen.

Alustatyöhön liittyy myös työsuorituksen ja asiakaskokemuksen tarkka mittaaminen teknologian avulla.

Siinä, että osa teollisuuden tuotantoa tehdään eettisesti kestämättömissä olosuhteissa ei tietenkään, valitettavasti, ole mitään uutta. Samaan tematiikkaan liittyy esimerkiksi lapsityövoiman käyttö.”

Forman teksti muistuttaa, kuinka markkinatalous ei itsessään tuo hyvinvointia ihmisille. Hyvinvointivaltioissa käytetyt ratkaisut - kuten työsuojelu, sairaus- ja työtapaturmavakuutukset ja työlainsäädäntö - ovat mahdollistaneet ihmisten hyvinvoinnin kasvun.

Onkin tärkeää muistaa, että - toisin kuin markkinatalouden rakenteet - hyvinvointivaltio on toimiva lähtökohta myös tulevaisuuden parempaa taloutta rakennettaessa.

Lue myös: